Pienenpieniä höllennyksiä

Terkut vaan täältä varovaisuuslandiasta. Eli heti tähän alkuun ne pakolliset disclaimerit, ettei jonkun pää räjähdä. Bloggaajana koen olevani vastuussa blogin parissa räjähtävistä päistä, haha. Eli siis joo, tiedän, että me olemme korona-asioissa täällä varovaisimmassa päässä – ja se on ok – ja tiedän, että moni on pitkään jo tehnyt toisin – ja se on ok.

MUTTA koska olen kirjoittanut meidän koronan aikaisista asioista, ajatuksista ja toimintatavoista aiemminkin (viimeksi kesäkuun puolivälissä täällä, sitä ennen keväällä mm. täällä), on nyt varmasti päivityksen paikka.

Sillä tämänhetkisen tosi hyvältä vaikuttavan koronatilanteen takia jopa me on tehty pienenpieniä höllennyksiä.

Meille tosiaan tämä koko korona-aika rajoituksineen käynnisti sellaisen tosi vahvan ”mikä on tärkeintä” -arvokeskustelun. Pienten ”höh kun ei pääse Lintsille” -kirpaisujen jälkeen tuli yhtäkkiä kristallinkirkkaasti selväksi, että mitä me eniten kaivattaisiin esimerkiksi sellaisessa kuvitteellisessa tilanteessa, että maailma olisi kiinni vaikkapa viisi vuotta.

Yksi: läheiset sukulaiset (osin iäkkäät/riskiryhmäläiset).
Kaksi: lasten ystävät.

Oikeastaan kaikkea muuta ilman me pärjättäisiin vaikka vuosi, kaksi tai viisi – jos siis olisi pakko. Mutta nuo kaksi on meidän elämässä ne ydintärkeät jutut, joita me kaikkein eniten kaivattaisiin. Henkilökohtaisten tärkeyksien ytimessä.

Niinpä olemme ajatelleet elää kesän sillä tavalla, että nuo kaksi asiaa – läheisten (iäkkäiden ja riskiryhmäläisten) ihmisten tapaaminen ja lasten ystävien tapaaminen – pystyttäisiin mahdollisimman turvallisesti toteuttamaan.

Ensimmäinen steppi meillä tietysti oli se, kun olimme kaksi viikkoa Sotkamossa minun äitini luona. Se oli ihanaa!

Olemme koko ajan ajatelleet, että seuraamme epidemiatilannetta ja teemme päätöksemme sen pohjalta. Ja ensisijaisena oli se Sotkamoon pääsy. Sitten sieltä paluun jälkeen Suomen tilanne näyttikin (jesh!) siltä, että jopa me koimme turvalliseksi alkaa vähän laajentaa kontaktejamme.

Ja kärkeen olemme laittaneet juuri nämä kaksi meille tärkeintä asiaa.

Olemme siis nyt tavanneet Helsingissä asuvia sukulaisiamme, myös riskiryhmäläisiä ja myös sisätiloissa (koska muita kontakteja on hyvin vähän). Lisäksi lapset ovat alkaneet saada tavata läheisimpiä ystäviään ulkona, eli pihalla ja metsässä.

Kontaktien määrä me halutaan pitää edelleen hyvin rajattuina – ja juuri siksi, että pystymme mahdollisimman turvallisesti tapaamaan myös riskiryhmäläisiä. Emme mene kauppaan (höh paitsi yksi paketti pitäisi R-kiskalta noutaa, kun se meni sinne, pöh), ravintoloihin tai väkijoukkoihin. Kontakteja meillä on ehkä reiluun kymmeneen ihmiseen.

Ja jos tartunnat lähtisivät taas nousuun, olemme valmiita heti kiristämään takaisin.

Mutta just nyt – ah! Nautitaan (mekin) tästä hyvästä tilanteesta nyt hetki! Toki vastuullisesti.

Miten te muut ”varovaisen pään valitsijat” – oletteko nyt heinäkuussa ottaneet pieniä (tai isompiakin) hölläyksiä vai pysyttekö vielä oman perheen kesken?

Ja muistetaan: arvostetaan toistemme valintoja, molempiin suuntiin! <3

33
Like
2

You Might Also Like

  • -paula
    9.7.2020 at 14:10

    Me ollaan aivan samoilla linjoilla! Tosin lapset on päiväkodissa olleet toukokuun lopulta alkaen taas. Mutta kaupassa käy aikuiset, riskiryhmäläisiä ei olla vielä nähty, mutta muutamia muita ystäviä. Mieluiten ulkona, mutta myös jonkin verran sisällä. Ei halailuita kuitenkaan.
    Nyt parin viikon päästä pidämme kyllä lapsen synttäreitä isovanhemmille, joten heitäkin sitten nähdään helmikuun jälkeen! Hui mikä aika!
    Olen ajatellut, että NYT on se hetki, kun läheisiä ja ystäviä voi nähdä järkevästi toimien (!), kun syksyn tilanteesta/toisesta aallosta ei voi tietää. Sitten taas pitää miettiä rajat uudelleen.
    Mutta huvipuistot, HopLopit, Muumit ym. on kyllä tältä kesältä täysin peruttu meillä. Eikä niitä lapset kyllä edes kysele, ne kyselee voitaisiinko kerätä mustikoita ja leipoa. Todellakin voitais! <3

    • krista
      9.7.2020 at 17:19

      Oi siis JOO, just tuo, mitä loppuun sanot. Me ehdotettiin eilen, että mentäisikö mansikkatilalle mansikoita poimimaan seuraavana päivänä ja lapset suhtautuivat ideaan niin kuin se ois hoplop, lintsi ja muumimaailma yhdellä iskulla! Ei siis olla ennen käyty itse poimimassa, ja kuusivuotias rieumuissaan hihkui, että hän haluaa nähdä, miten mansikat kasvaa mansikkamaalla ja miten niitä poimitaan <3 Mun mielestä on ollut tavallaan tosi ihana tehdä sellaisia "erilaisia" kesätekemisiä, ja ne on olleet tosi kivoja ja kaikkia innostavia - ei ole tuntunut, että menetetään jotain! Esimerkiksi lapset maalasivat ikivanhoilla kynsilakanjämillä kiviä, ja just tuo parin päivän takainen into mustikoiden laittamisesta heinään <3

  • A
    9.7.2020 at 17:06

    Me ollaan höllätty osin ja osin ei. Lapsi oli kesäleireillä. Ollaan matkailtu kotimaassa vuokra-autolla. Retkillä pääosin omat eväät, pari kertaa ollaan oltu kahvilassa / ravintolassa terassilla kun on ollut väljää (ollaan myös jätetty joskus suunniteltuja juttuja väliin liian väkimäärän vuoksi, viimeisenä pyynikillä munkit). Ollaan oltu hotellissa (tuttu sviitti jossa tiedettiin että oma rauha, aamiaiset take awayna huoneessa). Pääosin ruoka kaupasta tulee kotiinkuljetettuna (ihan jo siksi kun se on kätevää), mansikoita on haettu kaupasta itse täsmäiskuna. Ollaan nähty rakkaita ystäviä ja riskiryhmän sukulaisia ulkona. Lapsi tapaa ystäviään ulkona, käsidesi kulkee aina mukana, lapsellakin. Ollaan käyty uimarannoilla, pk-seudulla ne on aika ruuhkaisia. Uimastadion on ohjelmassa myös kunhan ehditään.

    Mitä ei sit tehdä. Ei mennä ravintolaan sisätiloihin. Ei buffetteja. Ei tupaten täysille terasseille. Ei shoppailla (hengailla turhia ostareilla). Ei käytetä julkisia. Ei lintsiä, ei särkänniemeä, ei hoploppeja. Ei mennä isovanhempien koteihin. Ei laivalle. Ei lentokoneisiin.

    Kesä tuntuu kesältä. Syksy mietityttää. Tai siis se, että milloin tilanne taas levähtää käsiin. Mutta sitä ennen eletään näin ”villisti”.

    • krista
      9.7.2020 at 17:25

      Tää on muuten just sellaista hyvää rajanvetoa (ja jokainen määrittää sen itse), että mitkä jättää pois ja mitä kokee tärkeäksi/turvalliseksi. Hyvältä kuulostaa tuo teidän lista! Mä myönnän, että mä olen Ihan Vähän ajatellut Muumimaailmaa loppukesälle, että uskaltaiskos… Mutta ei sit ehkä kuitenkaan, ja kun ei lapset ole sitä kyselleet ollenkaan – haha sellainen äidin haave vaan :D Ja Kumpulan maauimala kans houkuttaa (mua), mutta kun muu perhe sen poisjäämisen näyttää hyväksyvän, niin ehkä sitten mäkin :D Joku kiva rauhallinen uimapaikka olisi vaan kiva löytää!

      Muakin syksy mietityttää, tosin yritän olla miettimättä. Ihan valtavasti toivoisin, että kouluun/eskariin pääsisi, mutta saas nähdä. Vielä ei voi tietää, pitää oppia elämään epätietoisuudessa ja siinä hetkessä. Mutta ihana, että nyt kesällä kuitenkin pääsi vähän hengähtämään ja just vaikka lapset ystäviä näkemään, jos sitten käykin niin, että se toinen aalto lähtee sieltä tulemaan.

      • A
        9.7.2020 at 19:17

        Meillä on puhuttu lapselle avoimesti, että miksi ei tehdä juttuja. Huvipuistoilujen poisjääminen on meillä iso muutos kesään (koska Lintsillä on normaalisti käyty ihan hengailemassa usein ja Särkänniemi on kuulunut kesiin jo vuosia). Viime kesänä/syksynä lapsi vietti huimat (ihan älytöntä!) neljä rannekepäivää (120cm täyteen joten hupia koko rahalla), joten on ollut helppokin jutella lapselle, että tänä kesänä ei, mutta onneksi viime kesänä tuli hupailtua parin vuoden edestä. Toisaalta meidän kesiin ei kuulu normisti luonnonvesissä uiminen tai kotimaan matkailu, joten toisaalta lapsi on saanut korvaavia elämyksiä (tämän kesän saldoon kuuluu varmaan 10 erilaista uimarantaa, on uitu meressä, joessa ja monessa eri järvessä). Kesän kivoimmat rannat tähän mennessä on Munkkiniemen uimaranta ja Kalmarinranta Vääksyssä. Tänä viikonloppuna käytiin Porvoossa ja reissun lopuksi Tervajärven uimarannalla ja se oli ihanan rauhaista pieni ranta. Tää on ollut ihan virkistävää, kun google mapsin avulla etsitään kohteita tien päällä ollessa.

        • krista
          9.7.2020 at 20:50

          Joo samoin me on kerrottu avoimesti, ja täytyy kyllä sanoa, että onneksi on just tänikäiset lapset (toisaalta jo ymmärtävät, toisaalta ei vielä teini-iän kapinaa), jotka hyvin ymmärtävät tilanteen eivätkä tosiaan ole moksiskaan siitä, että just nyt tänä vuonna ei Lintsiä ja vaikka sitä Muumimaailmaa tulekaan – ymmärtävät myös, että tulee muita vuosia (ja on ollut aikaisempia) eli elämä ei ole sitä ihan taaperon ”nyt tai MÄ EN KOSKAAN SAA MITÄÄÄÄÄÄN!!!!!!” -meininkiä :D Eli ihan todella hämmästyttävän hyvin ovat meidänkin lapset ymmärtäneet ja hakeneet hauskuuden niistä kaikista jutuista, joita VOI tehdä <3
          -
          Ja JESH, kiitos rantavinkeistä! Nyt on tätä viileämpää, mutta mäkin oon just (varmaan osittain sun aiemman kommentin johdosta, kun silloin siis kirjoitit siellä Lahden seudulla käymisestä - oliko se just tuo Vääksy muuten?) googlemapsista katsellut, että missä olisi noin tunnin ajomatkan päässä uimarantoja. Jos (KUN!!!) tulee helteet takaisin, niin ois tosiaan ihana, jos olisi joku "salapaikka", jossa voisi käydä uimassa <3 Mä googlaan tuon Tervajärven sijainnin seuraavaksi!

  • Anna
    9.7.2020 at 18:29

    Luin juuri muuten jutun jossa nostettiin esille koronan tuomia luokkaeroja. En laita tätä tähän siksi että haluaisin syyllistää teitä tai mitään (toivottavasti jo tähän mennessä uskot että en tahallani halua loukata muita kommenteilla :) ). Ajattelin vaan että saattaisi olla kiinnostavaa luettavaa.
    Tietysti kaikki tekevät sen mihin pystyvät oman perheensä eteen. Se on ihan selvä.

    https://yle.fi/uutiset/3-11434990?fbclid=IwAR2NeU5K5LGfCwIBOP8rXYihYqLNheOQyblQN1WuKnXFnUQ902UmZ389dAo&utm_campaign=yleuutiset&utm_medium=social&utm_source=facebook

    • krista
      9.7.2020 at 20:59

      Oi, en ollutkaan tuota lukenut – ja kyllä, nyökytellen luin, noinhan se menee. Ja alueellistakin epätasa-arvoa on, täällä Helsingissäkin just tiivisti asutuilla alueilla on monesti eniten tartuntoja; osittain johtunee, että työskennelllään just läsnäoloa vaativissa töissä, asutaan tiiviisti ym. Eli kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen tämä virus! No, lisättäköön nyt, että mäkin toki kirjoitan tässä työkkärisoittoa joka päivä odotellen (yrittäjän työttömyystuki) ja toinen aikuinen on lomautettu, että ei mekään varsinaisesti koronatilanteen ”voittajiin” kuuluta – mutta toisaalta sitten mä en anna sen hetkauttaa, me tässä kuitenkin pärjätään (hyväosaisuutta on se, että meillä on aikaisemmin ollut mahdollisuus kerryttää niitä säästöjä, joilla nyt eletään) ja sen lisäksi kuitenkin koen, että me ollaan just niitä onnekkaita, kiitos lisääntyneen vapaa-ajan ja sen, että meillä on mahdollisuus itse aktiivisesti säädellä sitä, miten tässä epidemiatilanteessa toimitaan. Heh olipa epäselviä lauseita tässä, sori. Mutta kyllä, tää on tosiaan kiinnostavaa – ja myöhemmin on kyllä kiinnostava lukea myös sosiologista ja yhteistkunnallista tutkimusta koronan vaikutuksista, sitä varmaan saadaan sitten joskus myöhemmin lukea!

  • Sumonen
    9.7.2020 at 20:18

    Pikku hiljaa höllennetty, mutta hitaasti. Tähän kaikkeen on niin tottunu et on vähän vierasta lähteä laajentamaan ympyröitä. Toisessa mummolassa ollaan vierailtu sisällä, toisessa edelleen ulkona. Lapset saa tavata kavereita ulkona. Ite olen tavannut ystäviä ulkona. Meinasin huomenna mennä kauppaan, ihan itse (ollaan käytetty kaupan keräyspalveluita koko kevät/kesä), mutta varhain aamulla. Saa nähdä meneekö sitä ihan höperöksi, kun saa ite valita tavaroita silmillään vai lamautuuko sitä täysin eikä osaa ottaa mitään. Kirjastosta oon hakenu varauksia. Miesväki kävi parturissa. Pohdittiin vietäiskö lapset yllärinä huvipuistoon, mutta katsotaan. Mutta periaatteena ollaan pidetty, että yritetään nyt nauttia tästä hyvästä tilanteesta mutta ei mennä jos ei ole välttämätöntä tai tuntuu/näytästää ettei ole turvallista. Ite haluaisin käydä kahvilla jossain kahvilassa ja kirpparilla. Ihanasti on kyllä pienentynyt maailma ja oppinut nauttimaan ihan todella yksinkertaisista asioista. Lapsille ollaan keksitty kaikkea hupsua kotiin (heistä hauskimpana toiveiden mukainen ”hotelliyö” kotona)ja rantapäivien viettämisestä eri rannoilla on tullut mein tän kesän seikkailu juttu. Toivoisin kyllä, että lapset pääsisi palaamaan kouluun elokuussa ja ehkä johonkin harrastuksiinkin.

    • krista
      9.7.2020 at 21:13

      Tää kuulostaa ihan samalta kuin meillä, paitsi ehkä olette ihan pienen stepin ”edellä” meitä vaan. Mä oon esimerkiksi nyt miettinyt tuota kirjastoa just niin, että varaisi etukäteen ja noutaisi varaushyllystä – mutta päädyin sit kuitenkin ostamaan seuraavat luettavat kirjatkin, kun meidän lähikirjasto on kesän ajan remontissa.

      Hauska tuo hotelliyö! Ihania just tällaiset ideat! Miten sen teitte? :) Ja joo mä kans toivon tuollaisia rantaseikkailuja meille vielä tälle kesälle! Tänään käytiin just tosiaan mansikoita poimimassa, se oli kans sellainen kiva retki ja kaikkien mielestä ihanaa kesätekemistä! Ja KYLLÄ, samoin toivon tosi paljon, että elokuussa pääsisi jo kouluun/eskariin!

      • Sumonen
        9.7.2020 at 21:39

        Meinasin tuohon alkuun kirjoittaa, että mennään aika samoissa tein kaa, mut tuli sama fiilis et ollaan ehkä ihan steppi edempänä kuin työ. Tällä alueella tilanne on ollu rauhallinen pitkään niin sekin varmasti vaikuttaa.
        Kodin hotelliyö ajatuksena lähti liikkeelle siitä, kun lapsilta kyselin mitä haluaisivat tehdä kesällä (ollaan aina kesäisin tehty kesän haavelista, josta on kiva kattoa kesän lopuksi kuin moni asia toteutui). Lapsi sit mietti et Koronan takia ei voi tehhä niitä asioita, joita yleensä tehtäisiin. Pyysin silti kertomaan ja totesin, ettei huvipuistoa tosiaan hevillä kotiin järkätä, mutta kaikkea muuta onnistuu kyllä järjestämään. Ja onneksi lista sisältää usein tosi pieniä juttuja: rantapäiviä, jätskiä, mansikoita, lautapelejä, lukemista, mutta toki myös Hoploppeja ja hotellilomia.
        Kerroin heille sit kerran et teille on hotellivaraus tämän viikon lauantaille ja tarvittaisiin tietää minkälainen huone, aamupala yms. varaukseen kuuluu. Toiveissa oli videohuone, joka rakennettiin olohuoneeseen (lue patjat lattialle, tikkarit tyynyn päälle). Saapuessa kävivät kirjaumassa respan kautta (keittiössä) ja tilasivat illallista (kello 17.00 kattaus spagettibolognese), saunan kello 20.00 ja sen päälle hieronnat. Oltiin miehen kanssa aivan kun meitä ei oiskaan ja annettiin heidän nauttia heidän hotellihuoneesta, illallisesta ja saunasta keskenään (tarjoiltiin vain illallista ja kylmää juomaa saunaan+tehtiin hieronnat). Aamiainen oli tilattu ysiksi ja piti sisällään kaikki herkut, joita yleensä nautiskelevat hotellissa. Se syötiin jo porukalla ja oli aika ihana itsestäkin. Tämmöinen toinen hotelliyö on vielä tilauksessa tälle kesälle. Aika helposti järjestyy. ☺️

        • Tilia
          10.7.2020 at 09:11

          Me on leikitty myös joskus kotona hotellia, ja sehän on ihan mahtavaa lasten mielestä. Esim. joskus kun toinen lapsi on ollut reissussa, niin jompikumpia vanhemmista on nukkunut kotiin jääneen kanssa ”hotellissa” eli vierashuoneessa ja se toinen vanhempi on passannut. Teilläkin Krista kun on ylä- ja alakerta, niin retkiyö vaikka alakerrassa patjoilla voisi olla lapsille kivaa vaihtelua ja suht helppo ja halpa järjestää. Aikuisen näkökulmasta on sitä paitsi ihana nukkua hotellissa Omalla Tyynyllä eikä ole mitään pakkaamisen vaivaa!

  • Sweetchili
    10.7.2020 at 01:17

    Varovaisen pään valitsijana tein aika isonkin asian. Rajoitusten keventyessä lähdin kumppanin luokse ja syksyllä sitten takaisin jos tilanne sallii. Karanteenit ym suunniteltu viimeisen päälle vaikkei laki vaadi. Täällä ollaan keskenämme ilman kontakteja, mutta vihdoin yhdessä <3 En millään halua riskeerata muita matkaamiseni tähden joten maskit ym käytössä. Työt eivät jatkuneet pandemiaan liittyvistä syistä, joten kaikki on auki. Onneksi toinen vierellä. Voimia teille. Ihanaa, että tilanne antaa myöten hölläämiselle. Blogisi on piristänyt aiemminkin hankalempina aikoina niin nyt koen, että on vuoro tsempata takaisinpäin <3

  • Tilia
    10.7.2020 at 09:05

    Täällä susirajan takana on jo päästetty lapset kirjastoon, uimarannalle ja jätskikiskalle. Aikuiset altistuvat töissä, jos ovat altistuakseen. Kirppareillakin on käyty ja kaupoissa, jos lapsilla on ollut akuutteja vaate- ja kenkätarpeita. No, myönnetään, että on käyty ostamassa lapsille myös liikuntavälineitä, jotka eivät ole olleet välttämättömiä, mutta kivoja. Kavereitaankin ovat nähneet, etupäässä kyllä ulkona, mutta kyllähän koulussakin heitä näkivät jo sisällä aiemmin. En itse asiassa edes ajatellut koronaa, kun teinin kaveri oli meillä yökylässä. Ajattelin vain, että ihanaa, etteivät pyöri yötä myöten kartsalla, vaan viihtyvät kotona limun ja sipsien voimin… Lähikaupunkiin tehtiin koko perheellä päiväreissu, mummolassakin ovat lapset jo olleet, mummon hartaasta toiveesta. Se oli kyllä lastenkin isoin toive kesälle, että isovanhempia pääsisi pitkän kevään jälkeen näkemään. Huvipuistoihin ja kylpylöihin saati ulkomaille ei olla vielä menossa eikä lapset ole meilläkään niiden perään yhtään kyselleet. Koronauutisten jatkuva seuraaminen on jäänyt, mikä aiheuttaa sen, ettei sitä ihan koko ajan enää muistakaan. Esim. ruokakauppaan mennessä huomaan välillä kävelleeni sen käsidesin ohi ihan vahingossa, vaikka periaatteessa kyllä laitan sitä aina käsiin kauppaan mennessä. Ruokia ei kyllä tilattu kotiin missään vaiheessa. Kuljetukset olivat täällä niin tukossa, että jätettiin ne suosiolla riskiryhmäläisten käyttöön.

  • anomuumioriginaali
    13.7.2020 at 11:11

    Meidän höllennyslistaa: lapsi on leikkinyt pihalla yhden kaverin kanssa (molemmat luonteeltaan hyvin järkiperäisiä ei-rämäpäisiä tulevia tokaluokkalaisia, joten ovat jopa ymmärtäneet ohjeet ja pitäneet turvaväliä. Ymmärrän, että kaikkien samanikäiset ja vanhemmatkaan lapset ei tähän pysty, mutta sekin on puppua, että se muka olisi absoluuttisesti mahdoton vaatimus kenelle tahansa lapselle ylipäätään. Ei ole.). Ollaan tavattu joitakin ystäviä ja sukulaisia ulkona turvaväleillä, ja tässäkin todella tarkotan, että niitä turvavälejä on pidetty. Tuntuu, että monille se turvavälien pitäminen on sanahelinää. Ollaan käyty kirjastossa täsmäiskumentaliteetilla. Ollaan haettu yksittäisiä, tarpeellisia tavaroita hiljaiseen aikaan muista kuin ruokakaupoista. ”Suuri tapaus” oli käynti seikkailupuistossa Vuokatissa, turvavälit pystyi pitämään valjaiden laittoa lukuunottamatta. Yksi jyrkkä poikkeus oli iäkkään isoisovanhemman tapaaminen sisällä (ulkona ei ollut vaihtoehto), jolloin turvavälit oli naurettavan isot. Se oli kai se meidän tällä muulla tiukalla linjalla ansaittu jokerikortti, joka käytettiin siihen.

    Mitä ei tehdä vieläkään: ei käydä ruokakaupassa (käytetään keräilyä), ei käydä kaupoissa huvikseen (no ei kyllä käyty ennenkään, mutta siis kivoja-mutta-ei-välttämättömiä hankintoja siirretään tai tehdään verkossa), ei tavata ihmisiä sisällä, ei halata eikä kosketeta edes lähimpiäkään (tämä ottaa henkisesti mulle todella koville, olen halailija- ja koskettelijatyyppiä myös lähisukulaisten ja parhaiden kaverien kesken), ei käytetä julkista liikennettä (tämän osalta syksy jännittää, kun työkuviot saattaa hyvin ruveta sitä vaatimaan).

    Haavelistalla on, että jos tilanne jatkuu hyvänä tai paranee, lapsen voisi päästää takaisin urheiluharrastuksen pariin. Se on sisällä tehtävä hikoiluttava ja hengästyttävä joukkuekontaktilaji, joten se ei siellä ihan ihannelajien kärkipäässä ole… Sitten tuo halaaminen. Sitä ajattelen joka ilta unta odotellessa.

  • Ain
    13.7.2020 at 17:26

    On muuten tosi hämmentävää kun Visit Estonia mainostaa Pärnua teidän perheen matkalla ja sitten blogissa selviää, että ehkä se matka ei olekaan ollut ihan just. Piti tulla ihan sen takia tsekkaa blogi, kun ihmettelin, että miten teidän linja on yhtäkkiä muuttunut :)

    • krista
      13.7.2020 at 19:06

      Joo siis meidän matka oli vuosi sitten <3 Visit Estonian kuvausryhmä oli mukana osan matkaa, ja siitä tuo kamppis, jota käyttävät nyt sitten seuraavan vuoden lomien markkinoinnissa. Täällä muuten se meidän juttu, ja ihana video! <3 https://www.puutalobaby.fi/parnu-lasten-kanssa-kokemuksia/ Meidän oli tarkoitus mennä myös tänä kesänä, koko suvun kanssa siis, mutta niisk tänä vuonna ei sitten lähdetä koronan takia. Mutta ensi vuonna toivottavasti! <3

  • 6veen ja 2veen äiti
    13.7.2020 at 18:40

    Kun oman paikkakunnan edelliset vahvistetut tartunnat on huhtikuulta, ja koko seutukin äärimmäisen rauhallinen tartuntatilanteeltaan, niin uskallettiin vallan hurjiksi, ja käytiin lasten kanssa Prismassa leluostoksilla ruuhka-aikojen ulkopuolella – se oli vähän niinkun tän vuoden kesälomamatka. Muuten edelleen aika hiljaiseloa, yksi henkilö perheestä käy ruokakaupassa, kirjaston kirjat varataan netistä ja noudetaan yhdestä hyllystä jne. Esikoinen kehui että oli paras juhannus ikinä – ihan vaan koska paistettiin lettuja. Se vähän hetkittäin ahdistaa, kun sosiaalisissa tilanteissa ne on usein ne vanhat ihmiset, jotka muutenkin kuin ikänsä puolesta riskiryhmää, jotka haluavat unohtaa turvavälit ja ihmettelevät meidän nuorempien varovaisuutta.