Paljonko lahjoja tarvitaan?

Joululahjabakkanaalit. Muistan lapsuudesta valtavat lahjaröykkiöt – tosin olen nähnyt ne myös valokuvista, voi olla että muistot syntyvät myös siitä. Mutta uuuuuh, sitä huumaa! Osan lahjoista ohitin heti paperinrepimisen jälkeen; miksi ihmeessä sain lakanoita? Kun taas oli sitten ne ihanat! Parhaat! Toivotut! Uuuuuh Mirella-meikkipää!!! Tätä mä oon aina halunnut!!!

(lue: lelukuvaston saapumisesta asti – ja leikin sillä muistaakseni yhden ainoan kerran, lyhyesti silloinkin)

Heh tuon överimuiston rinnalla tuntuu jopa epäreilulta, että meidän lapsemme ovat saaneet vanhemmikseen tällaiset hemmetin ankeuttajat. Mutta eivätpä (vielä) tiedä paremmastakaan. Haha. Saas nähdä, miten pitkään tämäkin lumous nyt sitten kestää.

Mutta toistaiseksi olemme ottaneet sellaisen linjan, että niin pitkään kuin se on mahdollista, vältämme joulun lahjaöverit.

Miten se on sitten tapahtunut ja toteutunut?

Vaihtelevasti.

Suomi-jouluina olemme pyrkineet muistuttamaan läheisiämme yhden lahjan politiikasta. Lahjat lapsille ovat toki erittäin tervetulleita, mutta yksi lahja yhdeltä henkilöltä per yksi lapsi riittää. Ei silleen ”ostanpa tuon, ja sitten vielä tuon”. Vaan yksi lahja; mieluummin yksi harkittu kuin viisi summassa ostettua.

Ja ei: tämä ei ole täysin onnistunut. Tätä kuitenkin jatkossakin sitkeästi aiomme yrittää viedä läpi.

Täällä Espanjassa puolestaan tilanne on tietysti eri – kun siis kuusen alle tulee vain minun ja Joelin ostamat paketit.  Varmasti yksi paketti per lapsi riittäisi hyvin siihenkin (ja nimenomaan sitä lapset ovat odottaneet), mutta jotenkin olen nyt sekä viime että tänä jouluna halunnut kuitenkin ehkä sit kuitenkin jotain muutakin kuusen alle.

Niinpä ”yhden lahjan politiikka” on sovellettu täällä Espanjassa muotoon ”yhden lelun politiikka”. Eli kuusen alta löytyi molemmille lapsille yhdet (ne toivotuimmat ja halutuimmat) lelulahjat. Lisäksi paketeissa oli yhdet ”pehmeät paketit” (glitter-paita ja -pöksyt) ja yhdet hiusjutut (toiselle krokotiilipinnit ja toiselle hiuspantasetti). Lisäksi tuli yksi kiva yhteinen puuhastelulahja ystäviltä.

Seitsemän lahjaa, vou! Kolme per lapsi ja yksi yhteinen.

Molemmat lapset olivat paketit kuusen alla nähdessään ihan sitä mieltä, että tuossa täytyy olla kyllä jotain äidille ja isillekin, kun on niiiii-iiiiin monta. Miten VOI olla noin monta, mitä IH-MET-TÄ…?

Mutta äiti ja isi eivät selvästikään olleet olleet tarpeeksi kilttejä :)

Ankea lapsuus? Vain yksi lelulahja, kun muut lapset saavat kymmeniä? Myönnän, että olen asian kanssa vähän ”kuulolla” – en halua, että omat lapset tuntevat oloaan yhtään… …huonommaksi tai jotain. Mutta nyt, kun Se Toivotuin lahja selvästi riittää, niin miksi tieten tahtoen opettamaan, että kuusen alla olisi leluja röykkiöittäin…? Materialismihuumaa ei välttämättä voi lasten kanssa kokonaan välttää, mutta ehkä sitä sentään voi lykätä vähän – ja opettaa olemaan onnellinen pienemmästä, ilman valtavaa tavaratulvaa.

Yhden jutun kuitenkin hoksasin meille tuleville vuosille: kuusen alla voisi jatkossa olla paketti koko perheelle. Jokin yhteinen juttu, vaikka peli tai joku muu yhteinen ajanviete joulun vapaapäiville.

Ja sitten ne toivotuimmat.

Tänä vuonna ne olivat Shimmer&Shine -paketti toiselle, ja Ryhmä Haun Toma-koira toiselle.

Ja arvatkaas mitä?

No tätä:

Ankean lapsuuden leluvinkki: hyödynnä myös pakettiin painetut kuvat leikkiin.

Haha meillä leikitään siis perinteisesti myös lahjojen pakkauksilla. Joskus leikellään jätskipaketitkin, jos niissä on kivoja kuvia. Mutta lapset ovat näistä aina ihan riemuissaan: leikkelemme siis pahvipakkaukset ihan päreiksi ja otamme niistä irti kaikki kuvat, jotka näyttävät kivoilta – ja ne ovat sitten leikeissä mukana. Niistä on tullut jo Ryhmä Haun hau-pädi (?) ja Shimmer&Shinen taikamatot.

Haha ehkä meidän lapset sit joskus aikuisena terapiassa käsittelevät näitäkin traumoja :D No, mä pyydän sitten anteeksi :D

Paketit päreiksi.

Onko kenelläkään muulla näin… …lahjasäännösteltyä? :D

PS. Ettei kenellekään jäisi epäselväksi: meillä oli siis ihana joulu. Ei oikeasti yhtään ankea. Koristeltiin kuusi, leivottiin pipareita, katsottiin Lumiukko, leikkilaulettiin joululauluja ja isi-joulupukki toi lahjat meidän joulupukkileikissä. Silva halusi olla tänä vuonna joulumuori ja Seela joulukissa. Lahjat olivat toivottuja ja lapset rakastavat niitä. Ihana, toivottavasti muistoissa kauniina säilyvä lapsuuden joulu <3

63
Like
3

You Might Also Like

  • metsäkauris
    29.12.2017 at 10:47

    Meidän 2,5-vuotias sai sellaisia leluja, joita hänellä ei ole, ja joista tiedän hänen olevan kiinnostunut: leikkihellan, ruokia ja astioita + yhden dublopaketin, lelukoiran, palapelin ja kirjan. Hän ei vaikuttanut lainkaan hämmentyneeltä ja kaikilla on leikitty ja kovasti. Mietin jopa, että olisin voinut hankkia vielä jonkun kehittävän pelin tms, koska meillä ei ole vielä sellaista puuhaa. Jos lapsella ei ennestään kotona ole ikäiselleen sopivia leluja, on mielestäni ihan ok hankkia niitä, toki järkevissä määrin. Osanhan voi ostaa myös käytettynä, kuten itse tein. Sitten kun leluja alkaa olla ja entisilläkin edelleen leikitään, ei varmasti hankita mitään turhaa, vaan ainoastaan jokin mieluinen lahja. Lisäksi lapsi sai isovanhemmilta tarpeellisia vaatteita ja lakanoita, joita heiltä toivoin. Lahjoja tuli vähän alle 20, ja kaikki oli tarpeellista/käyttöön tulevaa.

    • krista
      29.12.2017 at 11:09

      Joo tää mulla tulikikin eilen jo mieleen tuosta Iitun kommentista, mutta en sinne ehtinyt vielä kommentoida! Että meilläkin silloin, kun tuli eka lapsi eikä entuudestaan leluja, niin lelujenhankintatilanne oli ihan eri, kun oli juuri leikkikeittiötä hankittavana jne. Mutta nyt, kun ei todellakaan lapsilta puutu enää mitään lelujen saralta. Ja totta: joululahja voi olla myös käytetty! Meillä on joskus annettu mun vanhoja leluja lahjaksi, ja yhtä paljon nekin ilahduttavat lasta. Meillä ei vieläkään kumpikaan lapsi tee mitään eroa siinä, onko saatu/ostettu lelu/vaate uusi vai käytetty, jos se on uusi meille <3

  • E
    29.12.2017 at 13:25

    Me tehtiin heti ekan lapsen (suvun eka lapsenlapsi) kohdalla sopimus että sisarusten lapsille ei osteta lahjoja. Ja isovanhemmat voivat ostaa yhden jutun, mieluiten osallistua jonkun isomman asian hankintaan, eikä miljoonaa krääsäpakettia. Jos ostavat leluja ja krääsää, niin ne jäävät ”mummolaleluiksi”.

    Lapsi saa kummeilta ja meiltä vanhemmilta paketit ja se on riittävästi. Nyt oli 7 pakettia ja se on kolmivuotiaalle ihan riittävästi

  • N
    29.12.2017 at 13:40

    Meillä tämä yhden lahjan politiikka ei ole mikään Sovittu Asia vaan onneksi kaikille sukulaisille ja kummeille itsestäänselvyys, joten en ole ikinä lastenkaan kanssa oikein edes ymmärtänyt stressata tällaisia. :D Ollaan saatu eskarille aina supermieluisia ja ihania lahjoja ja sama jatkuu nyt kaksivuotiaan kanssa. Tulee vaatetta jota ei itse ehkä raskittaisi hankkia (eskari sai nyt mm. ihanan villapaidan ja R-Collectionin anorakin), lautapelejä ja toivelahjoja. Yhtä ainutta turhaa krääsälahjaa en muista, ainoastaan yksi muovinen helikopterihirvitys löytyi pari vuotta sitten vanhemman lapsen paketista ja sekin on edelleen yksi käytetyimmistä leluista. Itse ostetaan molemmille aina synttärilahjat, mutta joululahjat vain jos on joku tosi toivottu, käytännössä eskari on saanut meiltä joululahjan ehkä kolmena vuonna ja kaksivuotias ei vielä kumpanakaan.

    Oon kyllä tällaisia keskusteluja lukiessani aina superkiitollinen fiksusta lähipiiristä :D En ole kertaakaan joutunut miettimään lahjojen rajoittamista tai piilottamista.

  • muuttolintu
    29.12.2017 at 16:11

    Huh, toimisipa meilläkin. Tää on asia mikä aina joulun aikaan ja syntymäpäivänä nostaa päätään ja vuosi vuodelta ahdistaa enemmän. Tänä vuonna tuli totaalinen järkytys kun meidän 5-vuotias sai about 50 (!!!!) lahjaa. Olemme pyrkineet lapselle välittämään omaa arvomaailmaamme, jossa materialla ei ole merkitystä, mutta valitettavasti lähisuku on totaalisia tavaralla rakastajia. Molempien meistä vanhemmat ovat eronneet joten se jo tuplaa lahjan antajien määrän. Omassa suvussani annetaan itse tehtyjä lahjoja/yksi lahja per ostaja, eikä esim. aikuisille mitään, mutta miehen suku on toinen juttu… Hänen suvussaan on useampi tavarahamsteri, jotka keräilevät lahjoja ja tavaraa kaapit täyteen jo pitkin vuotta ja jouluna heiltä tulee isot säkilliset roinaa. Sen lisäksi miehen suvun toinen puoli on kotoisin kulttuurista, jossa kaikki suvun lapset saavat lahjoja kaikilta mahdollisilta tädeiltä ja sediltä. Joulun ja syntymäpäivän lisäksi lähes joka kerta kun tapaamme miehen puolta suvusta, lapsi saa useita lahjoja kerralla. Vaatteita, leluja, askartelutarvikkeita, kirjoja, mitä vaan. Lapsi on niin tottunut tähän menoon, ettei toisaalta edes mielestäni arvosta saamiaan lahjoja. Ja niin kuin joku aiemmin kirjoitti, tässä isovanhemmat ja tädit ja sedät tekevät lapselle ison karhunpalveluksen. Välillä olen todella turhautunut tilanteeseen, kun tuntuu siltä että meidän arvoja ei kunnioiteta, ja välillä en vaan jaksa välittää. Tuntuu siltä, ettei mikään viesti mene perille. Vinkkejä miten saada sukulaiset oikeasti ymmärtämään tilanne?

  • Triit
    29.12.2017 at 19:00

    Lahjojen säännöstelypolitiikka todellakin. Meillä oli ajatuksena, ettemme vanhemmat olisi hankkineet lahjaa lainkaan vaan mielummin sitten ostaneet jossain muussa vaiheessa vuotta, jolloin sitä arvostettaisiin ehkä enemmän, jonkun lelun tms. No tämä ei nyt ihan onnistunut, kun äiti vähän innostui ja hankki ne toivotut lelulahjat, joita ei oltu älytty sukulaisille vinkata :D

    Pieni ankeuttajasyyllisyys on kyllä itsellänikin, mutta ei niissä lahjaröykkiöissä ole oikein mitään järkeä. Muistan kun lapsenakin ihmetytti miksi sukulaislapsille oli pakattu sukat yms. selkeästi muutenkin ostettavat asiat lahjapaketteihin, jotta saatiin vielä enemmän paketteja (ja niitä varsinaoisia joululahjoja oli siis jo röykkiöt per lapsi). Olen myös kai sitten muiden kun omien lapsieni suhteen ankeuttaja kun ei ole tullut mieleenkään, että kummilapsille tms. Pitäisi olla enemmän kuin yksi lahja tai hankkia kummilapsen lisäksi hänen sisaruksilleen lahjoja.

  • S
    29.12.2017 at 20:41

    Meillä on lapset serkkujensa kera jouluna ja heillä ei ole säännöstelty lahjamäärää. Mies sitten aina huolehtii, että toivottavasti kaikki sais yhtä paljon.. tänän takia ei olla kielletty sukulaisia ostamasta. Mutta mun mielestä max 5 pakettia ois hyvä. Oisko se kuitenkin kurja, jos oma sais sen max 5 ja muut sitten yli 30? No vielä meidän 5-v ei tajua vertailla. Joka joulu oon ottanut pari sukulaisten antamaa lahjaa pois ja sanonut, että anna tämä synttärilahjaksi kohta. Nyt jouluna tais meidän lapsi saada 15 pakettia.

  • Asilah
    29.12.2017 at 20:56

    Meillä 3 ja 4 veet saivat 3 omaa lahjaa ja 1 yhteinen. Kaikki meiltä vanhemmilta. Sukulaisille ollaan sanottu ettei haluta jouluksi lahjoja, mielummin muistavat sitten synttäreinä. Ankeuttajia ollaan mekin (muiden mielestä), mutta ei kukaan lapsi tarvitse sellasta tavaramäärää mihin 80-luvulla totuttiin. Plus asutaan ahtaasti eli ei ole tilojakaan. Lapset olivat onnessaan, kun saivat ne mitä toivoivat.

  • Jenna
    29.12.2017 at 22:21

    Me ei kans haluttu hirveesti leluja, kun niitä on jo ihan liikaa. Ostettiin 4 veelle cars aiheiset lakanat, pyyhe, yökkäri, aluspaitoja. Lautapeli, iso legopaketti ja yksi pikkuauto. Eli mahdollisimman vähän leluja ja muut lahjat sellasia mitä muutenki tarvittiin. Tuo lego ninjago juttu oli pojan ykköstoive. Isovanhemmilta sai leon leikkimaaha lahjakortin ja tädiltä pienen legopaketin. Meidän puolivuotiaalle ei toivottu mitään, koska ei tarvi mitään erityistä. Itse ostettiin pari pakettia, ettei isoveli ihmettele miksei toinen sais mitään. Ostettiin yöpukuja, koska edelliset pieniä sekä kylpyleluja. Toivotaan yleensä isovanhemmilta lahjakortteja, jos ei ole jotain erityistä mitä tarvisi.

  • Aino
    30.12.2017 at 11:07

    Meidän perheessämme annetaan perinteisesti paljon joululahjoja, toisaalta taas panostamme selvästi vähemmän synttärilahjoihin. Mutta jokainen lahja mietitään kunnolla eikä turhaa krääsää anneta (toki osasta lasten leluja voi olla montaa mieltä, mutta en silti pidä kuukausia hartaasti toivottua lelua krääsänä tässä mielessä, koska näitä tulee 1 tai 2). Eli näihin panostetaan määrällisesti ja laadullisesti ja usein myös aika paljon taloudellisesti. Lapset saivat siis melko valtaisat lahjaröykkiöt, mutta käytännössä melkein kaikki tarpeelllista/fiksua/käyttöön tulevaa tavaraa. Varmasti tällainen yltäkylläys on monessa mielessä huonoa, mutta ei sen silti pidä tarkoittaa vain tavaraa määrän takia. Ja 4v osaa onneksi riemuita jokaisesta paketista ja arvostaa kovasti myös uusia boksereita ja yöpukua yhtä lailla kuin sitä kuukausia joulupukilta toivottua lahjaa. Uskon siis myös, että tässäkin voi opettaa lasta; lahjoja ei pidetä kuitenkaan itsestäänselvyytenä ja toisaalta valtaosa lahjoista on hyödyllisiä (esimerkiksi vaatteita), mutta niistä iloitaan silti yhtä lailla. Ja tavaralahjoista onneksi valtaosa on kehittäviä; kirjoja, palapelejä, puuhavihkoja jne, jos lahjat olisivat vähemmän mietittyjä, olisin varmasti asiasta eri mieltä itsekin.

  • Mariakoo
    30.12.2017 at 23:05

    Radio Aallossa oli ollut joku facekysely aiheesta ja yks äiti oli vastannut ostavansa lapselleen 30-50 lahjaa. Ostaa kuulemma pitkin vuotta. Joku oli tähänkin kommentoinut ostavansa samoin pitkin vuotta ja antavansa sitten kaikki jouluna. No, toi 30-50 on minusta ihan järjetön määrä tenavalle antaa yhdellä kertaa, kiinnostaisi tietää, että ettekö sitten anna pitkin vuotta lapselle yhtään mitään? Ja kumpi sitten on parempi, antaa kerralla 50 lahjaa vai pitkin vuotta aina toisinaan ostaa joku kiva pieni juttu, mistä lapsi ilahtuu..? (Ja ei siis todellakaan ole meillä niin, että joka kauppareissulla jotain ostettaisiin, vaan joskus, toisinaan saatan nähdä jotain, minkä tiedän lastani ilahduttavan).

  • Enski
    1.1.2018 at 15:32

    Muistan kun ystäväni osti lahjoja lapselleen, ja tuskaili kun menevät sukulaisille jouluksi, jossa kaikilla on tapana saada todella monia lahjoja. Ystävä kertoi, että lapselle riittää vain pari lahjaa, niillä hän sitten leikkii ja unohtaa muut lahjat. Näppäränä ystävä osti autotalon ja siihen autoja, mutta hän paketoi kaikki irralliset asiat erikseen, lapsi sai näin yhtä paljon lahjoja kun muut, mutta lahjoja olivat tosiasiassa vain pari :)

  • pähkinä
    2.1.2018 at 13:14

    Juu ei todellakaan tarvi lapset mitään valtavia lahjaröykkiöitä, onneksi sukulaiset on tämän pikkuhiljaa oppineet. Eskarilainen teki listan ja sai eniten toivomansa dusty roska-auton, kahvinkeittimen ja muutaman muun sekä ilahtui myös ihan ”vaan” liukurista että ei sen lahjan aina tarvi olla suurta ja hienoa. Isommille 10v ja 13v onkin sitten vaikeampi keksiä joten lahjakortit/raha on oikein tervetulleita. Itse annetaan omille yksi isompi mieluisa lahja tai elämys, nyt keskimmäinen sai nerffin ja isoin shoppailureissun jolla ostetaan jotain tarpeellista, pienimmällä synttärit helmikuussa niin saa tälläkertaa silloin vasta meiltä jonkun isomman. Joka vuosi laitan myös yhteiseen pakettiin jonkun pelin. Meillä tykätään ilahduttaa pitkin vuotta ja siksi ei joulusta haluta mitään lahjahysteriaa kun ei se ole sen tarkoitus. Tärkeintä on yhdessäolo rakkaiden kanssa ja tämän haluan lapsillekin opettaa.

  • 1 2