Ovatko kotimaiset marjat varmasti eettisiä?

Olen jotenkin (vasta?) tänä kesänä herännyt pohtimaan, että het-ki-nen, mitenkäs nämä kotimaiset marjat…? Olen tähän asti automaattisesti ajatellut, että totta kai kotimaiset marjat ovat (myös kaupasta ostettuna) vain ja ainoastaan hyvä juttu. Niin on tottunut ajattelemaan: terveellistä ja kotimaista, lähiruokaa parhaimmillaan! Mutta nyt on herännyt pieni epäröinti.

Tämän postauksen tarkoitus ei ole kritisoida, vaan pikemminkin ihmetellä. Ja kysyä, josko täällä on kuulolla paremmin tietäviä.

Mutta siis. Nyt koronan myötä on kuulunut paljon marjayrittäjien kauhistelua, että miten käy, jos vierastyövoima ei voikaan tulla poimimaan. Muistaakseni hillan suhteen oltiin huolissaan, kun poimintakausi olisi alkanut jo, ja poimijoiden tulo Thaimaasta oli siinä vaiheessa myöhässä.

Het-ki-nen.

HS on tehnyt ansiokkaat jutut nepalilaisten ravintolatyöntekijöiden olosuhteista ja hyväksikäytöstä, ja tänä keväänä samantyyppisen siivoojista. Puhutaan tietysti paljon myös pikamuodista. Who made your clothes? Entä ulkomailta Suomeen lennätettävät marjanpoimijat? Who picked your berries? Millaisella palkalla ja millaisissa olosuhteissa?

Näin näppituntumalla… eikös niin, että voisi ajatella, että jossain on jotain vikaa, jos joku toimiala ei pärjää ilman ulkomailta roudattavaa vieras(halpa?)työvoimaa…?

Sanotaan, että suomalaisia ei tähän työhön saa. Miksi? Saadaanhan kausityöntekijöitä vaikkapa laskettelukeskusten hisseihinkin. Johtuuko se  palkkauksesta? Onko marjayritysten talouden rakenne sellainen, että se ei kestä ilman halpatyövoimaa?

Marjanpoimijoiden työskentelyolosuhteista on kirjoitettu monena vuonna – myös tänä vuonna.  Suomalaiset työntekijät ovat kertoneet, että ”majoitustilat olivat karmeat ja puutteita oli myös perehdytyksessä, työsopimuksissa ja työoloissa” (lainaus: HS).

Ja jotenkin mulle herää myös epäilys siitä, että mitä niille ulkomailta lennätettäville työntekijöille maksetaan? Saavatko he varmasti oikeudenmukaista palkkaa?

Tämä on jo kymmenen vuotta vanha juttu, mutta Maailman kuvalehden haastattelemat thaimaalaiset marjanpoimijat kertoivat, että työpäivät venyivät jopa yli 20-tuntiksi, työskentelyolosuhteet olivat ala-arvoiset ja poimijat ansaitsivat kolmen kuukauden yhtäjaksoisesta työskentelystä vähemmän kuin työstään kotimaassa. Onko tämä kymmenessä vuodessa korjaantunut? Niitäkin juttuja on ollut paljon, että thaimaalaiset marjanpoimijat ovat niii-iiiin tyytyväisiä tuloihinsa ja elättävät niillä koko suvun. Mutta miten mä voin tietää, kummasta on kyse?

Voiko olla, että jos mä ostan summassa mansikoita tai hilloja jostain myyntipöydästä (tilaa tuntematta), mä päädynkin ostamaan ”epäreiluja marjoja”? En missään nimessä halua ostaa marjoja sellaisilta yrittäjiltä, jotka kohtelevat vierastyövoimaa huonosti! Miten mä voin tietää, että mun ostamat marjat on reiluja?

Pitäisikö tuntea tila, että marjoja uskaltaa ostaa? Jos on joku tuttu paikka, josta tietää varmasti toiminnan eettisyyden. Mutta mitä, jos ei tunne tilaa vaan ostaa vaan siitä myyntipisteestä, joka eteen osuu…?

Googlasin vähän. On olemassa ainakin Laatutarha-auditointi, joka vaikuttaa luotettavalta. Sieltä löytyy vastuullinen työvoiman käyttö, mutta hitsi mikä harmi- omaan silmääni ei näy, että täällä auditoitaisiin majoitusolosuhteita. Työskentelyolosuhteita ja työterveyshuoltoa kyllä. Ja jos nyt en väärin näe, en palkkauksessakaan tästä löydä. Auditoidaankohan ne silti jossain kohdassa…? Työsuojelu.fi -sivulta sitten löytyy marjanpoiminnan työehdot 2020, mutta sitten taas sanotaan, että metsämarjojen poimijat eivät ole pääsääntöisesti työsuhteisia. Ulkomaalaisten marjanpoimijoiden asemasta löytyy erillinen muistio vuodelta 2014. Sen lopputulema mun silmään, että ongelmia on.

HS:ssä heinäkuussa julkaistussa jutussa kerrotaan, että Thaimaan viranomaiset ovat asettaneet (koronavirustilanteen takia) yrityksille lisävaatimuksia, eli edellytyksenä on, että suomalaiset yritykset sitoutuvat viranomaisten vaatimuksiin. No hyvä! Mutta siis: eivätkö he ennen koronaa ole sitoutuneet…? Tässä jutussa sanotaan, että yritykset sitoutuisivat takaamaan noin 3100 euron takuuansion poiminta-ajalta. Hyvä! Edellytyksiin on HS:n mukaan sitoutunut 16 yritystä alkuperäisestä 19 kutsujasta.

Mutta jotenkin nyt vaan tuntuu, että tässä kuviossa on jotain, mikä ei ole kohdallaan. Nepalilaisten ravintolatyöntekijöiden ja siivoojien tarinat ovat saaneet aikaiseksi ainakin minulle aika tehokkaan ravistelun: sitä luulee, että ei Suomessa nyt tällaista. Sitä käy tyytyväisinä lemppariravintolassa, ja lapset menevät vaikka kouluun ja päiväkotiin, jossa on puhtaat tilat. Eikä tule mieleenkään, että ravintolan keittiössä joku voi olla orjatyötä vastaavissa olosuhteissa ja koulun lattioiden siivooja on voinut tehdä töitä palkatta ja nukkunut siellä työpaikalla. Se on hurjaa. Ja tulee mieleen, että missä kaikkialla muualla on tällaista näkymätöntä suurta epäoikeudenmukaisuutta on olemassa – ja me vaan porskutetaan elämässä eteenpäin eikä huomata sitä.

Niin että kuka ne hillat oikeasti on poiminut, millä palkalla, ja millaisissa olosuhteissa hän on asunut?

Itse poimimalla tietysti saa eettiset marjat – paitsi entä jos käy itse poimimassa mansikat marjatilalta (kuten me tehtiin tänä vuonna), niin miten se marjatila sitten valikoituu just oikeaksi…? Me oltiin tosi tyytyväisiä poimintaan, mutta olisiko siellä ihan samalla tilalla voinut olla näkymättömänä jotain ongelmia? Koska tietysti haluaa tukea suomalaisia reilusti ja oikeudenmukaisesti toimivia yrityksiä.

Eli vähän sama juttu kuin nepalilaisissa ravintoloissa: jos boikotoi kaikkia, boikotoi niitäkin, jotka toimivat hyvin. Eikä todellakaan halua mitään ongelmia eettisesti toimiville pien- ja perheyrittäjille!

Mutta nyt mietin samaa marjojen kanssa just sitä kuin nepalilaisten ravintoloiden kanssa: mistä sen sitten tietää?

Tiedättekö te?

Hei ja jos ”tunnette” 100 % luotettavasti eettisesti toimivia suomalaisia marjatiloja ja -yrittäjiä (esimerkiksi itse pidätte sellaista, olette olleet töissä sellaisella tai muuten tiedätte esimerkiksi poimijoiden majoitusolosuhteet ja palkat), laittakaa ihmeessä niiden nimet ja linkit alle! Ja että mistä niitä marjoja voi ostaa.

Tai jos tiedätte, että eettisyyshuoleni ovat turhia, niin hihkaiskaa ihmeessä ja vapauttakaa tästä pähkäilyn tuskasta!

25
Like
2

You Might Also Like

  • åpoiuytrewqasdfghjklöä
    30.7.2020 at 02:05

    Samoja pohdintoja. Mistä ostaa eettisesti kestävästi poimitut reilun kaupan marjat? Entisenä mansikanpoimijana olen ihan kauhulla lukenut näitä tarinoita enkä ole sen jälkeen yhden yhtä mansikkarasiaa ostanut, ei ole tehnyt mieli.

    Kyllä jo 2000-luvun taitteessa poimiessa tuli mietittyä hygieniaa ja sen puutteita, esimerkiksi itse olin tilalla jossa oli pellon vieressä ulkohuussi jota käytettiin eikä juoksevaa vettä ollut käsien pesuun, toki oli saippuaa ja tonkka mistä vettä sitten kaadettiin. Mitään desinfiointiaineita ei tietenkään ollut. Ei varmasti tullut 100% puhtaita käsiä tuolla tekniikalla ja kyllä mietitytti että mitä jos lähteekin joku vatsatauti niiden poimittujen marjojen kautta liikkeelle. Toinen tympeä asia oli tietysti urakkapalkka, mitään pohjapalkkaa ei ollut. Poimijat osoitettiin juuri sille riville mihin viljelijä halusi ja jotkut pääsivät paremmille riveille kuin toiset. Esimerkiksi itse jouduin siivoamaan pari päivää erittäin homeisia rivejä, joka ikinen homeinen piti tietysti poistaa ja myyntikelpoisia marjoja oli erittäin vähän. Kuitenkin niiden myyntikelpoisten marjojen mukaan se palkka maksettiin, eli siivosin siinä sitten ilmaiseksi. Ja sitten niillä samoilla homemuhjukäsillä ne myyntikuntoiset marjat laitetaan koppaan…

    • krista
      30.7.2020 at 11:22

      Joo näitä poimijien kertomuksia näkee lehdissäkin varmaan vuosittain, mutta jotenkin mä ihmettelen, että miksi ne eivät etene sellaista hetken kauhistelua pidemmälle eli siihen, että just selvitettäisiin epäkohtia ja puututtaisiin niihin – tai ehkä puututaan, mutta se ei missään näy. Ja se on harmillista niillekin tilallisille/yrittäjille, jotka hoitavat tämänkin puolen hyvin, eli mistä saataisiin heidät esille ja me löydettäisiin just heidät, jolta voisimme marjamme ostaa!

      Ai hitsi tuosta käsienpesumahdollisuudesta veskin jälkeen oli just viimeksi tänä vuonna ensin FB-kirjoitus ja sitten se oli jossain iltapäivälehdessäkin. Että sekään valitettavasti ei ole ihan aukottomasti korjaantunut :(

  • MMinne
    30.7.2020 at 09:50

    Ei sen tarkemmin ole itselläkään tietoa aiheesta, mutta kyllähän se hinta varmasti sama on, oli poimija kotimainen tai ulkomaalainen. Ja tosiaan urakkana se menee, niin mansikoissa kuin metsämarjoissa. Omasta kunnosta sitten kiinni, että miten paljon jaksaa ja viitsii ja sitä myöden saa tuloja. Toki myös sadosta, varsinkin metsämarjojen osalta vuodet ovat todella erilaiset. Tänä vuonna marjaa riittää metsissä valtavasti. Hinta on mustikan osalta noin kaksi euroa kilolta ja hilla noin kympin (tämä varmasti vaihtelee vuosittain paljonkin, mutta tänä vuonna näin). Mustikkaa ei tarvitse putsata, että hinta on roskaisesta. Ei siis voi oikein verrata siihen, että ostaa joltain yksityiseltä (tai torilta) perattua mustikkaa. Itselläni ainakin siivoamiseen menee kaksi tai kolmekin kertaa pidempi aika kuin itse poimintaan poimurilla. Käsitykseni on, että suomalaiset poimivat kyllä jonkin verran myös myyntiin, mutta se myynti on sellaista tutun kauppaa/facebook-ryhmässä tarjottavaa. Thaimaalaiset poimijat hoitavat lähes yksinomaan teollisen tarpeen marjat.
    _
    Sitä tosiaan toivoisi, että heille tarjoittaisiin kunnolliset majoitusolosuhteet ja että niistä otettava maksu olisi oikeanlainen. Tämä lienee se ”riiston” kohta ulkomaalaisten osalta, siis kun palkka on sama, mutta he ovat täällä sen marjafirman armoilla majoituksen, kuljetusten ja kaikkien muiden palveluiden ja maksujen yms. suhteen. Suomalainen voi kotoa käsin käydä metsässä sen verran kuin huvittaa ja myydä sen. Enimmäkseen majoitus varmasti on jotain metsämökki, huussi ja yhteiset keittiötilat -tyyppisiä. Toki eihän niissäkään mitään vikaa ole. Vähän samanlaiset oli mansikkatilalla majoitukset, kun teininä olin. Mutta tästä toki on aikaa, kröhm, ”pari” vuotta :D Niin se oli tosiaan nukkumamökki, jossa ei ollut muuta kuin sängyt. Erikseen keittiötilat (vanhassa piharakennuksessa) ja päärakennuksessa sitten yhteistä oleskelutilaa, jossa lähinnä telkkari. Melkein vieressä onneksi järvi, jossa hengailtiin aina iltaisin, jos sää salli. Siihen aikaan tämä oli teinillä kivaa seikkailua kavereiden kanssa poissa kotoota pari viikkoa, mutta liekö sitten valtaosin nykyteinit vähän erilaisin ajatuksin? Ja siksi mansikanpoimintakin pääasiassa jo ulkomaisten hoidettavana. Ilmeisesti mansikoissa työvoimasta pääosa tulee Ukrainasta ja muualta Itä-Euroopasta. Taitaa tosin sama olla yleisestikin puutarhatöissä. Ainakin meidän läheisillä puutarhoilla (salaatti, kurkku, tomaatti jne.) tuntuvat olevan työläiset pääasiassa ulkomaalaisia. He toki varmasti asuvat ja elävät täällä jo ihan vallan, kun se työ on ympärivuotista. Siinä mielessä eri kuin nämä marjanpoimijat..

    • krista
      30.7.2020 at 11:28

      Mut hei tiedetäänkö me jostain, että kotimaiset ja ulkomaiset poimijat saa saman verran palkkaa? Ja jos jossain tilalla saa, niin saako kaikkialla? Siis toivottavasti saa! Mutta jotenkin myös… vähän tää kuvio laittaa vaan epäilykset heräämään.

      Tällaisena utopia-ajatuksena tätä alaa koskisi varmaan sama ideaalitilanne kuin pikamuoticasessa: olisi parempi, että hinnat kasvaisivat tasaisesti, jolloin tekijä/poimija saisi siitä varmemmin palkan. Eli kuluttaja maksaisi vähän enemmän. Mutta sitten just se, että maksaisiko – ainakin pikamuodin osalta kuluttaja on tottunut niihin halpoihin hintoihin ja menee sit niiden perässä, vaikka tuotanto-olosuhteista ei olisikaan takeita. Sama ilmiö kai tässä… Jos joku alkaisi maksamaan poimijoille enemmän ja siirtäisi kustannuksen marjojen hintaan, niin löytyisikö niille reilun kaupan marjoille ostajia…? Hankala kuvio! Ja jotenkin me jokainen ollaan näihin syyllisiä, kun ostetaan vaan halvat marjat/vaatteet eikä jakseta ajatella…

      Ja kyllä, JOS palkka on kaikille poimijoille sama, silloin varmaan just ne majoitusolosuhteet ja muut maksut on se juttu. Mökkimajoitus ei kuulostaisi mullekaan pahalta, mutta aika hurjia kuvia on olleet nuo lehdistössä olleet, jossa homeisissa ja hiirenkakkaisissa kopeissa asutaan… Uhhh. Nekin tietysti vaan JOSTAIN, eli jossain muualla voi olla paremmin. Mutta se just on niin häiritsevää, että mistä sen tietää, että missä on asiat hyvin!

      • Mminne
        30.7.2020 at 13:18

        No näin mä toivon ja uskon, että saisivat. Mutta että se ero tulisi juuri noista ylläpitokustannuksista ja siinä sitä räikeää väärinkäytöstä on joidenkin firmojen osalta ollut. ”Että hupsista vaan, palkasta lähteekin näihin kuluihin puolet, unohtuiko se mainita, oho” Toki kai sekin ymmärrettävää on, että majoituksesta, muonituksesta ja muusta täytyy jotakin maksaa, mutta nämä kaikki täytyisi tietysti sopia sitten selkeästi ja ennakkoon. Eikä tosiaan laittaa mihinkään homeiseen koppiin asumaan, aika karmeita kuvia sieltä jostain tosiaan aikoinaan näkyi, kun oikeuskäsittelystä tmv. oli lehtijuttua. Harmittaa aina niiden ”hyvien” puolesta, kun jotkut mätämunat pilaa koko alan maineen! Toi takuupalkka on hyvä uudistus!

        Mansikat ostin itse paikalliselta mansikkatilalta, jossa on töissä sekä kotimaista että ulkomaista työvoimaa. Saman hinnan siellä saa per kerätty koppa, mutta tosiaan niistä kustannuksista olisi kiva tietää. Ehkä pitää ensi kerralla kysyä! Ainakin heillä on, lehtitietojen mukaan, vakiopoimijat, jotka tulevat monena kesänä peräkkäin. Siitä voisi päätellä, ettei hommat aivan perssiillään voi olla, kun uusiksi tulevat useasti. Meillä, silloin aikanaan, se majoitus ei erikseen maksanut mitään, se kuului ns. työsuhde-etuihin. Aamupala tarjoiltiin, mutta muuten syötiin ja kokkailtiin omia eväitä. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, että miten metsämarjoja keräävien ruokahuolto toimii. Jos he tosiaan ovat syvällä metsissä vaikka sen 12h. Viime kesänä näin kyllä metsätien varressa tyhjiä nuudelien maustepusseja, liekö sitten niitä kokkailleet siellä. Osaavatkohan he kovin hyvin englantia, hmm. Näitähän voisi nimittäin jututtaa, kun metsällä sattuu näkemään. Niitä täällä meidän suunnalla joka vuosi on (en tiedä ehtivätkö tänä vuonna enää). Poimintatahti mustikkametsällä on kyllä sellainen, että morjes! Mä en, laiskana toimistotyöläisenä, jaksaisi sitä tahtia päivää enempää! Hattua kyllä nostan, on fyysisesti aika raskasta puuhaa..

  • Torey
    30.7.2020 at 10:31

    Hyvä kysymys.

    Monessahan se tuntuu olevan niin, että otetaan työntekijät muualta kun halvemmalla saadaan ja sanotaan, että ”kun ei suomalaiset suostu tekemään tällä palkalla”. Eikös se ole väärin ketä tahansa työntekijää kohtaan sitten se palkka. Okei, se voi tuntua isolta jos oman maan päiväraha on 2€, mutta silti! Sitten tosiaan majoitetaan ties missä työntekijöitä ja vaaditaan älyttömyyksiä töissä.

    Itseä ärsyttää myös se, että valitetaan suomalaisista kun eivät jollain palkalla paskahommaa tee (yleisesti, ei nyt tää marjanpoiminta), mutta ei ajatella sitä että sillä rahalla pitäisi sitten myös täällä Suomessa tulla toimeen! Jos pienen kämpän vuokra voi olla 900€ ja ruokaakin pitäisi saada, niin toivoisi työstään ehkä rahaa saavan niin, että sillä elää.

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/07/30/mielenterveys-ja-parisuhde/

    • krista
      30.7.2020 at 11:31

      Joo siis kyllä! Jos palkka on niin alhainen, että siihen ei löydy tekijöitä, on kyllä koko kuviossa jotain vikaa! Just sit se, että sen lopputuotteen (marjan hinta) pitäisi olla arvokkaampi kuluttajalle. Ja sitten voi sitä porua, jos marjojen hinnat kovasti nousisivat… Tavallaan me kaikki ollaan siis syyllisiä näihin kuvioihin, josta joku sitten kärsii :( Se on tosi surullinen ja vaikea kuvio.

      Luulisi vielä, että marjanpoiminta ei todellakaan ole mitään ”paskahommaa” vaan itse työnä tosi kiva kesätyö, kyllä se vaikka jätsikiskassa jäätelön pyörittämisen kanssa sinänsä kilpailisi! Mutta varmaan se on se just se palkka ja työskentelyolosuhteet, jotka siitä tekee ei-houkuttavan. Harmi. Koko kuvion pitäisi siis jotenkin muuttua!

  • Anomuumioriginaali
    30.7.2020 at 12:40

    Muistan kun katoin Säilöttyjä unelmia -dokkarin. Oli ahdistavaa, että sen dokkarin keskiössä olleen naudanliha-tomaattikastikesäilykkeen eettiset ongelmat ei todellakaan rajautuneet vain siihen lihaosuuteen, vaan kasvisten (ja marjojen) tuottaminenkin voi olla ja monesti onkin todellista riistohommaa.

    Oon siis todellakin samaa mieltä siitä, että se, että Suomessa kokonainen ala on noin totaalisen riippuvainen ulkomaalaisista, on todella huolestuttava signaali, mutta sitä ei vaan kukaan halua ajatella, koska pitäähän nyt suomalaisten oman maansa marjat saada pakkaseen / kesädrinkkilaseihinsa. Toisaalta olisi kyllä kiinnostava tietää, mitä tässä asiassa lopulta tapahtui. Hurja määrä ”välttämättömiä” kausityöntekijöitä jäi tulematta, mutta mansikan hinnat ja saatavuus on pysyneet musta aivan samalla tasolla kuin viime kesänäkin. Eikö kriisiä tullutkaan? Kuka nämä marjat nyt sitten on poiminut, ne laiskat suomalaisetko? Vai onko niitä vähiä vierastyöläisiä sitten vaan ruoskittu entistä enemmän?

    • krista
      3.8.2020 at 10:48

      Apua, tuota mä en olekaan nähnyt… Ja nämä on niin vaikeita ja monipuolisilla tavoilla vaikeita, että tuntuu, että joka ikisessä asiassa on joku epäreiluuskoira haudattuna – välillä tulee akuutti tarve alkaa omavaraiseksi :D Ja sit iskee realismi päälle, että okei ei ehkä olisi ihan mulle luontevaa mun perunanviljelytaidoilla :D

      Ja siis kyllä, tilanne vaikuttaa jotenkin huolestuttavalta, mutta silti siitä ei puhuta – varmaan just se, että kotimaiset marjat on niin hyvä juttu, sitä ei haluta ”pilata” (heh todellisuudella?) ajattelemalla, että siinä voisi olla myös varjopuolia. Joel tästä usein puhuu: että on sellainen ajatusharha, että hyvällä tuotteella pitää automaattisesti olla kaikki muutkin asiat hyvin. Eli jos on vaikka kotimainen ja kotimaassa suunniteltu kahvikuppi (=paljon hyviä ja tärkeitä juttuja), siitä sanotaan myös, että ”kestävä” vaikka todellisuudessa Ikean kuppi voisi olla ihan yhtä kestävä. Eli että ihminen ei halua hyväksyä, että asiassa on monia puolia vaan jos se on kiistämättä hyvä yhdessä asiassa, halutaan ajatella, että se on yhtä hyvä kaikissa muissakin asioissa. Hah, miten vaikeasti selitetty, oli mulla joku pointtikin :D

      Joo muakin kiinnostaisi, että miten tämä marjakuvio nyt sitten tänä vuonna meni! Ainakin ukrainalaisia poimijoita on ollut, ja noiden thaimaalaisten tulosta puhuttu…

  • anonyymi
    30.7.2020 at 12:59

    Yksiselitteinen vastaus otsikon kysymykseen on EI – marjojen kotimaisuus ei takaa eettisyyttä. Tilojen toiminnassa on eroja ja tietääkseni mitään ”eettisyyssertifikaattia” ei ole olemassa.

    Lähipiirissäni on useampia maatalousalan yrittäjiä, mm. myös marjojen kasvattajia. Heillä sesonkityöntekijät ovat jo useamman vuoden tulleen EU:n ulkopuolisista maista. Tiedän että heillä majoitusolosuhteet ovat hyvät (olen itsekin yöpynyt ko. tiloissa), hygieniasta pidetään tarkasti huolta ja majoitus- sekä työpäivän aikaisista aterioista työntekijät eivät maksa erikseen.

    Palkkaus sen sijaan ei ole ihan yksiselitteinen asia. Tiedän että tuntemallani tilalla palkka on sama työntekijän kansalaisuudesta riippumatta. Jos kausityöntekijä tulee EU:n sisältä, jo lainsäädäntökin määrää, että palkan tulee olla sama, mutta ikävä kyllä tämä ei päde EU:n ulkopuolelta tuleviin työntekijöihin. Silti palkkauksessa tulee toki noudattaa Suomen lainsäädäntöä. Palkka on marja-alalla yleisesti ottaen urakkapalkka, joissain paikoissa palkka koostuu ns. perussummasta plus urakkapalkasta joka maksetaan poimittujen marjojen mukaan. Tällä tilalla jonka tunnen läheisesti maksetaan myös esim. homeisista tai muuten myytäväksi kelpaamattomista marjoista, koska penkkien/puskien siistiminen on tärkeä osa päivittäistä työtä.

    Miksi tuntemallani tilalle sitten palkataan ei-suomalaisia työntekijöitä? Yksinkertainen vastaus on, että koska suomalaisia työntekijöitä ei löydy. Tänä kesänä, kun heillä yleensä olevat ei-suomalaiset työntekijät eivät pääseet maahan, ainoat suomalaiset työntekijät jotka tilalle löytyivät, ovat ns. työkkärin kautta tulleita tukityöllistettyjä.

    Siihen miksi suomalaisia työntekijöitä ei löydy, on useita syitä. Yksi on sesongin lyhyys (kesä-heinäkuu, marjasta riippuen myös elokuu) – esim. Lapin hiihtokeskuksissa ja muissa pohjoisen Suomen turistipaikoissa sesonki on pidempi. Ja toinen syy on tietysti alhainen palkkataso. Palkkatason alhaisuuteen taas on paljon syitä. Yksi on varmasti se, että halutaan saada työt tehtyä mahdollisimman vähillä kuluilla. Toisaalta monet marja-alan yritykset ovat pieniä perheyrityksiä, joissa taloudellinen liikkumavara on pieni. Heillä ei usein ole mahdollisuutta maksaa työntekijöilleen parempaa palkkaa vaikka haluaisivatkin. Tuntemallani tilalla esim. tilan omistajien toimeentulo koostuu erinnäisistä silpputöistä, joista marjojen viljely on yksi osanen. Marjojen viljelyllä ei kuitenkaan heidän mittakaavassa pääse sellaisille voitoille että niillä pystyisi elämään koko vuoden. Palkkatasoon vaikuttaa tietysti myös kuluttajien käyttäytyminen: kuinka paljon tavalliset kuluttajat ovat valmiita maksamaan? Ovatko kuluttajat valmiita maksamaan enemmän, jos marjat tulevat tilalta, jossa työntekijöille maksetaan kunnollista palkkaa ja viljely hoidetaan luontoa kunnioittaen? Mikä ylipäätään on ruuan oikea hinta? Mistä kaikista osasista ruuan hinta koostuu? Toki olisi myös hyvä, jos kehitettäisiin jonkinlainen sertifikaatti jotta kuluttajan olisi helppo tietää mitkä marjat ovat eettisiä ja mitkä eivät.

    Ja vielä nopeasti työajoista ennen kuin lopetan tämän kilometrikommentin ;-) : maatalousalalla yleisesti ottaen kesä on sitä aikaa jolloin töitä on pakko tehdä reilusti enemmän kuin mitä normaali työaika on. Sato pitää saada korjattua kun se on kypsä tai esim. kun on hyvä sää, sateella tiettyjä töitä ei pysty tekemään. Toki tämän(kin) soisi näkyvän palkkauksessa.

    • krista
      3.8.2020 at 10:53

      Kiitos tosi hyvästä kommentista – ja hitsi ihan harmittaa, että en ehtinyt heti näihin vastailla, kun siirryttiin tänne Sotkamoon. Tulee vähän viiveellä siis…

      Mutta siis tosi hyvää taustatietoa ja pohdintaa! Mä oon ajatellut paljon tuota, että mistä ratkaisu, ja pakko myöntää, että vaikka mä itse olisin valmis maksamaan ”reiluista marjoista” paljon enemmän, veikkaan että mun kanta jäisi vähemmistöön. Eli just vähän niin kuin pikamuotiin vertaisi – onko kuluttaja sitten valmis maksamaan sen tuotantokustannuksen, mitä sen vaatteen valmistaminen vaikka kotimaassa maksaisi. Tästähän Reiman haalareiden osalta oon kirjoittanut. Mutta joo siis tosiaan mä itse olisin valmis maksamaan marjoista enemmän siksi, että en osta niitä isoja määriä enkä ole niiden kanssa hintatietoinen, en siis tietäisi ”oikeaa markkinahintaa” muutenkaan. Mutta samanaikaisesti oon huomannut, että just marjojen hinnoista tehdään paljon vertailuja eli tosi monelle se hinta on ”se juttu”, mitä seurataan. Jos iso osa ihmisiä on tottunut ajattelemaan noin, sen ajatustavan kääntäminen on vaikeaa tai lähes mahdotonta. Valitettavasti. Ja sit tosiaan marjayrittäjän puolelta on ihan yhtä tärkeää, että he pystyvät elämään tällä elinkeinolla ja marjoja ostamalla tukee suomalaista pienyritystoimintaa. Joten tosi vaikea kuvio kyllä eikä helppoja vastauksia varmasti ole!

  • Leena
    30.7.2020 at 14:03

    Tosi hyvä aihe keskusteltavaksi.

    Minäkin lähes järkytyin marjanpoiminta- ja siivoustyön tekijöiden kohtelusta Suomessa.

    Marjojen poiminnasta olen miettinyt, että palkka on mitä on. Ei ole mahdollista saada sitä työtä tehtyä suomalaisten voimin. Esim. Ukrainasta tulee koulutettuja ihmisiä urakoimaan tosissaan, koska heille palkka on houkutteleva. Tärkeää on silloin muut olosuhteet ja että tosiaan saa palkan sopimusten mukaan ja ajallaan.

    Myyntipisteestä ostettuna mustikkarove tuntuu kalliilta. Itse metsästä poimimiani en myisi siihen hintaan. Sen verran kova homma. Tästä olen miettinyt, että sen verran täytyy itse kerätä, että ymmärtää vähän hintaa.

    Kaikessa vielä välittäjät ottavat osansa. Joskus se on aika isokin siivu. ”Kauppa se on, joka kannattaa.”

    • krista
      3.8.2020 at 10:59

      Kyllä, ja kuviohan olisi tasapainossa just silloin, jos poimijat olisivat työhön tyytyväisiä ja saisivat sillä sellaista toimeentuloa, jota ei kotimaassa välttämättä saa – mutta se just vaatisi sen, että olosuhteet olisivat kunnossa. Joskus aikoinaan kauan-kauan sitten muistan lukeneeni just tällaisia ”menestystarinoita” supertyytyväisistä thaimaalaisista marjanpoimijoista ja heidän supertyytyväisistä työnantajistaan. Silloin muistan ajatelleeni, että mahtavaa: tästä hyötyy kaikki eivätkä jää marjat metsiin makaamaan. Mutta sen jälkeen on just lukenut ihan sitä toista puoltakin…

      Tekisi kyllä mieli tietää, mikä se lopullinen totuus on – vaikka varmaan se pitää sisällään tarinoita laidasta laitaan. Mutta tässäpä olisi tosi hyvä dokumentin paikka!

  • Menni
    30.7.2020 at 15:04

    Hyvä aihe! Tämä marjahomma ei itseäni kovasti yllätä, mutta hyvä, kun näitä tuodaan aktiivisesti esiin. Kotisiivous on itseäni nyt viimeiseksi alkanut kovasti mietityttämään. Mikä on työntekijöiden kyky pitää puoliaan, jos he eivät tiedä oikeuksiaan tai heitä pelottaa joutua ulos maasta.

    Loppukädessä kuluttujan pitää olla valmis maksamaan perusasioista enemmän. Ei ruoan ilmaista kuulu olla. Ajattelen että tämä meidän elintaso otetaan aikamonen muun selkänahasta niin että suostumme ummistamaan silmämme.

    • krista
      3.8.2020 at 11:03

      Joo tämä siivousjuttu oli kyllä pysähdyttävä! Ja mulla tosiaan se nepalilaisten ravintoloiden juttu, kun se tuli niin ”lähelle”, kun ne on/oli meidän lemppariravintoloita. Ja kyllä, samanlaiset ajatukset, on ihan alkanut tökkiä se, että miksi meidän elintason pitää olla niin korkea, että me ei olla siitä valmiita tinkimään edes sillä, että maksetaan palveluistamme sen verran, että sen tekijä saa siitä ihmisarvoisen palkan – eikä sitä tehdä nykyajan orjatyöksi rinnastuvalla työllä. Sitä kuvittelee, että ei sellaista Suomessa tapahdu, mutta jo nuo kaksi aihetta, siivous ja nepskuravintolat, karulla tavalla näytti, että kyllä tapahtuu… :( Se on vaan meidän silmiltä piilossa, kamala ajatus.

  • Katri
    31.7.2020 at 14:14

    Itse tunnen yhden marjatilaperheen. Mielestäni heidän kohtelu ja palkkaus työntekijöille oli kunnollista mutta he arvostelivat tahoja, jotka toimivat välittäjinä työntekijöille. Viisumeista ja kuljetuksesta sekä työntekijän välittämisestä voidaan periä työntekijältä aivan kohtuuton summa, mutta ilman välittäjää asioiden hoitaminen voi olla vaikeaa.

    • krista
      3.8.2020 at 11:04

      Aaa joo siis kyllä, tietysti, siellähän on vielä välittäjätkin välissä! Tuota en ole tullut ajatelleeksikaan… Ovatkohan ne sikäläisiä välittäjiä vai suomalaisia…? Vaikea kuvio kyllä!

  • Sari
    1.8.2020 at 13:36

    Tiedän yhden marjatilan joka toimii eettisesti, mutta ovat jo eläköityneet ja tilakin on jo myyty. Mutta haluan kuitenkin nostaa esille ainakin yhden paikan jossa toiminta kesti kaikenlaisen tarkastelun!

    Kävi niin että kävin eräänä kesänä itse poimimassa mansikoita lähitilalta, ja niitä maksaessani isäntä voivotteli hyvän mansikkakesän tuomia haasteita. Marjoja ei saada kerättyä riittävän nopeasti, poimijoita on liian vähän. Siinä kesäloman kynnyksellä tarjosin työvoima-apua, ja seuraavana päivänä olin pellolla mansikanpoiminnan parissa! Tilalla oli ukrainalaisia poimijoita ja minä! Isäntä, emäntä ja yksi suomalainen työntekijä toimivat ”laadunvalvojina” ja mansikoiden pakkaajina.

    Saimme tuntipalkkaa, kaikilla oli sama palkka, kansallisuudesta huolimatta. Tuntipalkka on varmasti riskitekijä, sillä moni saattaa sen turvin poimia vähemmän marjoja kuin toinen, mutta tällä tilalla oli isännän toimesta perehdytys ja työnteon asenne niin hyvällä mallilla, että kaikki tekivät ihan täysillä töitä koko sen ajan joka pellolla oltiin! Isäntä itse toimi perehdyttäjänä, ja muutenkin, perehdytyksen jälkeen, oli joka päivä pellolla mukana, tarkastaen sekä työmme jäljen että tsempaten meitä!

    Poimimme sekä hyvät marjat että huonot marjat, eri ämpäreihin. Hyvät marjat vietiin laaduntarkastajille ja huonot marjat kerättiin eri paikkaan. Näin ollen mansikkarivit pysyivät hyvässä kunnossa läpi koko kauden.

    Työt aloitettiin noin klo 8 aamulla, meillä oli ihan normaalit tauot, aamu- ja iltapäiväkahvit ja ruokatauko. Työtä tehtiin yleensä 6-8 tuntia, mansikkatilauksista riippuen. Jos näytti siltä että jotkut rivit piti vielä poimia, ns. normaalien tuntien lisäksi, kysyttiin siitä ihan asiallisesti että haluaako jäädä vielä pidemmäksi aikaa, jotta saadaan riittävästi marjoja myyntiin. Ja kaikki kyllä jäivät, tilalla oli niin hyvä henki että jokainen teki töitä tilan eteen!

    Ukrainalaiset poimijat majoittuivat tilan ulkorakennuksessa, joka oli lähes kuin normaali omakotitalo, vain vähän pienempi. Majoitustiloissa ei ollut moitteen sijaa.

    Tilalla viljeltiin myös sipulia, hernettä ja perunaa, ja niiden nostoon ja lajitteluun sai halutessaan myös osallistua, samalla tuntipalkalla. Ukrainalaiset tietysti haluavat tehdä kesän aikana mahdollisimman paljon töitä ennen paluutaan kotiin, niin he usein tekivät töitä myös näiden parissa, joten heille aina välillä työpäivät venyivät pidemmiksi kuin muille.

    Viikossa oli 1 tai 2 vapaapäivää, ja mansikoita ei kerätty sateella ollenkaan, sillä sade teki hallaa mansikan laadulle, eikä tilalta haluttu myydä yhtään heikkolaatuista mansikkaa! Eli jos aamulla satoi, isäntä laittoi viestin että nyt on vapaapäivä tai poiminta aloitettiin vasta iltapäivällä, jos sade loppui.

    Laadunvalvonta oli niin tarkkaa, että kun veimme hyvät marjat laaduntarkastukseen, eroteltiin siitä vielä priimat ja vähemmän priimat, ja poimijat saivat viedä vähemmän priimat mansikat kotiin! Voin kertoa että näinä kesinä kun olin mansikkapellolla, oli meillä kotona mansikka-asiat ns. kunnossa!!!

    Ehdin olla muutaman kesän tällä tilalla töissä, ennen kuin isäntäväki eläköityi, ja jäin kovasti kaipaamaan tämän tilan hienosti tehtyä työtä niin marjojen kuin työntekijöiden kanssa!

    • krista
      3.8.2020 at 11:08

      Superiso kiitos tästä, tätä oli ihana lukea! Mulle tuli ihan tippa silmään, että a. täältä mä haluaisin ostaa marjani ja b. hitsi oispa hyvä kesätyö, vaikka sellaisena parin päivän kiireapukokeiluna!

      Voi miten kovasti toivon, että tilan seuraavatkin omistajat jatkavat samaa meininkiä – mutta omistajistahan se varmasti on hyvin paljon kiinni. Mutta siis ihana kuulla, että tällaisia tarinoitakin on. Voi kun toivon, että tällaiset tilat nousisivat jotenkin paremmin tapetille niin, että voisi suunnata omat marjaostoksensa just tällaisiin paikkoihin. Mä olisin tosiaan omilla (vähillä) marjaostoksillani valmis maksamaan vaikka enemmänkin, jos tietäisin, että marjatilalla on näin hyvin asiat <3