Muistiinpanolukija

Lukemistarvikkeeni: hyvä kirja, hyvä juoma, riittävä valaistus, lokoisa asento, puoliksi taitettu A4-paperi ja kynä.

Okei kaikki valmista, sitten lukemaan.

Olen muistiinpanolukija.

Hoksasin tämän käytännön jo useampi vuosi sitten. Tajusin, että saan kirjoistani enemmän irti ja parhaimmillaan jopa jonkinlaista syvempää ulottuvuutta, jos todellakin teen lukiessani muistiinpanoja.

Haha, välillä tuntuu muistiinpanopaperin äärellä niin kuin tenttikirjaa omaksuisin!

Ja kirjoitan siis muistiinpanoihin nimenomaan nimiä. Kirjaan ylös joka ikisen kirjassa vilahtavan henkilön. Yritän saada perään jonkun pienen lyhyen tunnistetekijän. Tyylin Xavier (kukkak.) voisi olla kukkakioskin pitäjä.

Yksi syy tälle on tietysti se, että oon tosi huono muistamaan nimiä. Ja ärsyttää alkaa selata kirjaa taaksepäin, että olikohan tämä nyt se sama 200 sivua aiemmin esiintynyt henkilö vai joku muu. Se ikään kuin katkaisee sen lukukokemuksen eheyden.

Ja toinen on se, että olen huomannut, että nimet kirjaamalla joskus todella havaitsee enemmän, tai jotenkin syventää sitä lukukokemusta.

Lempparikirjani ovat usein aika moniulotteisia ja monimutkaisia. Usein (lähes aina) kirjan voisi varmasti lukea ja ymmärtää ihan vain hyväksymällä sen, että joka henkilöstä ei aina ole perillä. ”Kukas tämä olikaan”, ja sitten vaan lukee eteenpäin ja jossin vaiheessa se tulee kyllä ilmi.

Mutta sitten taas joskus käy niin, että saa aivan valtavan palkitsevan ahaa-elämyksen kun huomaa jonkun henkilöiden välisen yhteyden tai vaikka jonkun pienen vivahteen.

Mulle siis riittää muistiinpanoihin pelkkä nimi – siitä aika hyvin usein muistan yhteyden. Toki ryhmittelen nimiä henkilöryppäiksi ja myös ajallisesti.

Mutta joissain kirjoissa olen mennyt myös siihen, että laitan perään myös sivunumeron, jossa henkilö on esiintynyt. Tämä etenkin silloin, jos henkilöstä ei kerrota mitään ”tunnistetietoja” vaan nimi vain vilahtaa vaikkapa jonkun epämääräisissä muisteloissa. Tällöin pääsen henkilön seuraavan kerran tullessa kuvioihin helposti kurkistamaan aiemman sivun, että hmmm mitä siitä oikein sanottiinkaan.

Viime aikoina parissa historiallisesti kronologisesti etenevässä kirjassa olen alkanut myös merkata muistilapun kulmaan juoksevaa vuosinumerolukua. Sen avulla pysyn jotenkin vielä paremmin kiinni sen ajan historiallisten tapahtumien (vaikka sodat, mielenosoitukset, maanjäristykset) kulusta.

Ahhhahaha.

Kuulostaa ihan pimeältä, tiedän.

Mutta kun tavan aloitin, en oikein voi lopettaakaan. Joskus vaikka rannalla lukiessa ihan tuskallista, jos on jäänyt muistiinpanokynä kotiin, haha.

Onkohan olemassa muita, jotka tekevät lukiessaan muistiinpanoja? Vai pysyvätköhän kaikki muut todella kirjoissaan kärryllä ne yhdeksänsadan sivun sisältämät henkilö- ja sukuvivahteet ja eri vuosien historialliset tapahtumat…?

16
Like

You Might Also Like

  • Anna
    8.8.2021 at 17:38

    Minä lopetin Valtaistuinpelin lukemisen kolmanteen (?) kirjaan kun puolivälissä kirjaa en edelleenkään tiennyt ketä siinä esiintyvät henkilöt oikein oliva :D Ja kun mies vielä vinkkasi, että koko kirjassa eivät esiinny omat suosikkihahmoni aikaisemmista osista niin luvutin.
    Silmarillion on kirja, jossa voisin ajatella hyötyväni siitä, että kirjoitan henkilöt muistiin. Toki siinä on oma henkilölistauksensa kirjan takana (ihan ehdottoman tärkeä), mutta itse en ole kirjoittanut hahmoja muistiin vaan olen kohtalaisen hyvä muistamaan nimiä. Jos saan keskittyä.
    Minä itseasiassa luulin omaavani huonon nimimuistin, kunnes aloin tehdä keikkatöitä päiväkodeissa. Opin tekniikan, jolla pystyn oppimaan n 15 lapsen nimet parissa tunnissa. Toki erehtymisen todennäköisyys on edelleen kohtalaisen suuri jos touhun keskellä jotakuta pitää äkkiä kutsua, mutta uskallan ylpeänä sanoa, että opin hyvin nimiä. Ja pystyin oppimaan tuon määrän nimiä vaikka kolme kertaa viikossa, mutta jos seuraavalla viikolla palasin johonkin edellisviikon alussa nähtyyn ryhmään, en enää pystynyt nimiä muistamaan. Eli tallennustila loppui kyllä auttamattomasti kesken.

    • krista
      11.8.2021 at 14:15

      Hahaha mun piti googlata ennen kuin hoksasin, että Valtaistuinpeli on Game of Thrones! :D Mäkin olisin tarvinnut muistiinpanot sitä sarjana katsellessa :D Okei jotkut hahmot jäi kerralla muistiin, mutta pari hahmoa meni sekaisin vielä 284 tuotantokauden jälkeenkin :D ”Eikö tän pitänyt olla ratsastamassa jossain ihan muualla….?” Lukemalla ois ollut mulle varmaan vielä mahdottomampi!

      Ja VAU tuota lasten nimien muistamista! Mulle on nimet ja kasvot tosiaan aina ihan mahdottomia.

  • Hemuli
    8.8.2021 at 18:49

    En todellakaan pysy kärryillä, muttei ole tullut mieleen pitää nimistä listaa – ei yhtään hullumpi idea itse asiassa!

  • A
    8.8.2021 at 21:59

    Mä oon sitä sorttia lukija, että joku epäselvä henkilö tai sana tulee ohitettua täysin sujuvasti. Tällä taktiikalla opettelin aikanaan mm. lukemaan vierailla kielillä romskuja, sanat karttuu sitten pikkuhiljaa kun asiayhteydet tulee selviksi (mm. kun oon testannut saksan ja ruotsin taitoa lukemalla dekkareita tms jännäreitä, niin mulla on passiivisesti hallussa aika hämmentävää murha- ja rikossanastoa noissa kielissä :D, suomen lisäksi luen siis pääosin englanniksi mutta noiden itselle vähemmän jokapäiväisessä käytössä olevien kielien ylläpitona dekkarit on kivoja). Mutta joo, tosiaan samaa paljon hahmoja, pitkiä kehityskaaria ja vieraita (kuvittellisia) kieliä esiintyy paljon mulle rakkaissa scifi- ja fantasiagenreissäkin, mutta mä aina luotan että kyllä tarina imee mukaansa ja termit, paikat ja henkilöt alkaa loksahdella kohdilleen. Mutta tosiaan, ei ei ei ollenkaan oo käynyt mielessä henkilöiden listaus mulla :D

  • Lilah
    9.8.2021 at 08:52

    Mä en myöskään ole ikinä ajatellutkaan että lukiessa tekisin muistiinpanoja – opiskelu asiana erikseen. Toki tämä myös vähän rajoittaa mun lukemista, koska en halua aloittaa uutta kirjaa tilanteessa, missä en saa ekaa sataa sivua luettua kutakuinkin putkeen. Jos lukemisen alku on kovin pätkittäistä, henkilöt ei jää mieleen ja kärryiltä tippumisen riski kasvaa. Sen jälkeen kuin kirja imaisee mukaansa, pätkittäinen lukeminen ei enää ole mahdollistakaan kun on pakko saada lukea loppuun ja silloin se aika sitten löytyy vaikka väkisin keskeltä yötä. Aloittaessa taas tuntuu, ettei väsyneenä kannata edes yrittää kun ei kuitenkaan kapasiteetti riitä.

  • Mai
    9.8.2021 at 18:41

    Ihana kuulla, etten ole ainut muistiinpanolukija! 😄 Opiskeluaikoinani pääaineeni oli kirjallisuus. Muistiinpanoja oli käytännössä välttämätöntä tehdä, enkä ole vielä vuosien jälkeenkään osannut luopua tavasta. Kirjapostauksiasi on aina ilo lukea, monta hyvää kirjavinkkiä olen sinulta saanut! 😊

  • Karina
    10.8.2021 at 10:15

    Oho! Eipä ole tullut mullakaan mieleen että vois tehdä muistiinpanoja :) Mutta toisaalta mun lukemissa kirjoissa on paljon vähemmän henkilöitä, esim just nyt lukemassani oikeastaan kolme päähenkilöä ja sitten jokaisella niistä pari kaveria ja tarina etenee suht kronologisesti. Tai no, yksi tänä kesänä lukemani kirja on jollain tapaa historiallinen romaani ja henkilöhahmoja on paljon – mutta ne on esitelty ensimmäisellä sivulla ja alussa jouduinkin palaamaan sille sivulle monta kertaa, mutta suunnilleen puolivälin jälkeen ne oli hyvin muistissa. Jos kirja tempaisee mukaansa niin muistan kyllä ne henkilöt hyvin ja kokisin ehkä häiritsevänä jos pitäisi välillä syventyä laittamaan jotain muistiin. Mutta, kuten sanottua – en lue mitään 900-sivuisia megaeepoksia :D :D