Pian se alkaa: Keltanokat liikenteessä

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä If Vakuutus kanssa.

Tätä on nyt hyvin vaikea kirjoittaa ilman herkistymistä: enää alle viikko, niin meidänkin perheessä on jo kaksi koululaista tuolla reput selässä taivaltamassa.

Voi olkaa pienet turvassa koulutiellä!

Tuo koulujen alkamispäivä saa itselleni aina klassisesti tunteet pintaan. Ja tämä herkistyminen tapahtui mulla jo silloin, kun itsellä ei vielä edes ollut kouluikäisiä lapsia!

Ne isot reput selässä, se silminnähtävä kupliva ilon tunne ja jännitys! Ne yhtä aikaa isot ja pienet lapset siellä pomppuhyppelevät yksisarvisreppu hölskyen kohti koululaisen elämää. Kuljetaan kavereiden kanssa, oman vanhemman kanssa, tai ihan jo itsekseen. Turvallisimmat reitit ja tien ylitykset on kesän aikana harjoiteltu, ja aikuisten neuvot toivottavasti mielessä silloinkin, kun tien toisella puolen vilkuttaa yhtä innokkaana pomppiva paras ystävä.

Muistan katselleeni pieniä koululaisia sydämenkuvat silmissäni auton ratin takaa jo silloin, kun vasta vein omia lapsia autoiltavan matkan päähän päivähoitoon. Va-ro-vas-ti! Voi ajakaa varovasti, kaikki autoilijat, täällä on joidenkin maailman rakkaimpia ihan itsekseen kulkemassa koulutiellä!

Jo silloin näitä tuoreita ekaluokkalaisia jalkakäytävillä nähdessäni kuvittelin, miten kotona on vedetty jalkaan tennarit ja heitetty selkään koulureppu, ja kolautettu ulko-ovi kiinni. ”Heippa!” Kops, ovi kolahtaa ja vähän heläyttää ovikelloakin. Juoksuaskeleet rappuun. Ja miten äidit ja isät ehkä juuri sillä hetkellä sydän syrjällään työpaikoillaan jännittävät, että voi toivottavasti sen oman pikkuisen matka menee turvallisesti.

Mietin silloin, että voi miten pääsisi laittamaan sille tuntemattomalle huolehtivalle äidille tai isälle vaikka tekstarin. Jotenkin näin: ”Hei hyvin menee täällä Siltavoudintiellä! Reippaasti ja huolellisesti tämä teidän pikkuinen ylitti juuri suojatien ja muisti hienosti katsoa molempiin suuntiin!”

Nuo keltaiset lippikset ovat varmasti monelle koululaisperheelle tutut – täältä tulee Keltanokat liikenteessä!

Meidän tuleva kolmasluokkalainen sai aikoinaan oman lippiksensä muistaakseni heti ensimmäisenä koulupäivänään. Ja nyt kohta on siis perheen pienemmänkin aika painaa päähänsä tuo ekaluokkalaisten valtakunnallinen tuntomerkki, keltainen keltanokkalippis.

If on jakanut tällaisia lippiksiä siis maamme koululaisille jo vuodesta 2006 asti – keltainen lippis on keikkunut jo lähes miljoonassa pienessä päässä koulutiellä! Koulut tilaavat lippalakit Ifiltä jo keväällä, ja ensimmäisen kouluviikon aikana ne jaetaan kouluista ekaluokkalaisille.

Lippis on ollut aina tällainen keltainen. Kuin keltainen nokka! Lisätehosteena ja turvana on heijastinnauhaa ja heijastavaa kuviopainatusta.

Täällä on varmasti muitakin Keltanokkien vanhempia rutkasti kuulolla: Oletteko jo kesän aikana harjoitelleet kouluun kulkemista, vai treenaatteko nyt tulevina viimeisinä päivinä?

Meidän omalle Keltanokalle tuo koulureitti on tietysti tosi tuttu jo isosiskon saattelun myötä, mutta kesän aikana ollaan kuitenkin muutamia kertoja reittiä kävelty yhdessä silleen ajatuksella ja fiilistellen. Ja varmasti vielä nyt viimeisinä päivinä kuljetaan muutamia kertoja lisää. Toisto on opintojen äiti (ja isä) ja silleen!

Ainakin tällaisia yleisiä asioita mun mielestä kannattaisi lapsille muistuttaa. Moneen kertaan.

1. Katsotaan ja varmistetaan aina huolellisesti, että pysähtyvätkö autot varmasti, vaikka valo olisikin vihreä. Ei koskaan juosten suojatielle! Suojatiellä kulkiessa huomio pidetään siinä tien ylityksessä: lopetetaan kaverille tai siskolle pelleily ja vitsailu vähintäänkin tien ylityksen ajaksi.

2. Kääntyvät autot! Eli katsotaan paitsi suoraan ajavat autot, myös opetellaan etukäteen hoksaamaan, mistä kaikkialta autot, ratikat tai bussit voivat suojatielle kaartaa.

3. Ns. giljotiini-ilmiön ymmärtäminen. Vaikka yksi auto olisi pysähtynyt, viereisellä kaistalla joku ei välttämättä pysähdykään (vaikka pitäisi). Eli pysähtyneen auton jälkeen kurkistetaan aina seuraavakin kaista, että sieltä ei ole autoa tulossa. Meillä yhdessä tienylityskohdassa tätä giljotiinia synnyttää bussipysäkki: pysäkin viereiseltä kaistalta voi olla auto tulossa, vaikka bussi olisikin pysähtynyt.

4. Tielle ei saa KOSKAAN sännätä – ei, vaikka tuuli nappaisi jonkun asian ja lennättäisi ajotielle. Meillä esimerkiksi kerran (taaperoaikaan) lähti ilmapallo lapsen käsistä kohti autotietä, ja juuri tuollaisessa tilanteessa saattaisi tapahtua onnettomuus. Aikuinen silloin onneksi piti lasta käsistä, eli riskitilanne ei oikeastaan tapahtunut muualla kuin aikuisen mielikuvissa kun tajusi, että mitä olisi voinut käydä.

5. Kännykkä (jos sellainen on) pysyy laukussa tai taskussa. Eli ei älypuhelimeen tai kellokännykkään vilkuilua liikenteessä. Jos vaikka tulee puhelu, niin voi pysähtyä jalkatien sivustalle paikoilleen siihen vastaamaan. Tämä muistutus muuten pätee myös aikuisille.

6. Koulun edustalle ei jäädä hengailemaan ja kavereita odottelemaan, vaan mennään suoraan koulun porttien sisäpuolelle odottelemaan. Meillä koulun edessä on siis (kieltomerkeistä huolimatta) autoliikennettä ja peruuttelijoita.

Mitä muuta, tuleeko mieleen?

Koulumatkat tietysti vaihtelevat tosi paljon. Meidän lasten koulumatka on sellainen oikein sopiva alle 15 minuutin kävely – mutta siinä on yksi ihan tosi iso ja selkeä vaaran paikka.

Ensimmäisen koululaisen kanssa kartoitimme, kyselimme ja kokeilimme tuon ison tien ylittämisen parhaita kohtia, mutta valitettavasti tarjolla on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Yhtälössä on mukana siis kääntyvää ratikkaa, bussipysäkkejä, liikennevaloissa suoraan suojatielle kääntyviä (ilman nuolivaloa) – ja valitettavasti myös ylinopeutta ja päin punaisia ajavia autoja. Leveä pitkä suora tie, joka kai sitten houkuttaa kiihdyttämään.

Ja ”meidän puolella tietä” asuvien lasten se tie on ylitettävä, jotta kouluun pääsee.

Reitin pohdinnan ja harjoittelun lisäksi viimeinen ratkaisu meillä on tähän pulmaan ollut se, että aikuinen saattaa lapset vähintäänkin tuon risteyksen yli. Mutta me tietysti olemme niitä harvinaisia onnekkaita, joiden arki tämän mahdollistaa. Moni pikkuinen tuosta kuitenkin itsekseen kulkee!

Toivon niin paljon turvallista kulkemista heistä joka ikiselle!

Me koululaisten vanhemmat tietysti tiedämme jossain ihan tosi syvällä rintalastan takana asti, että koska tämä Keltanokkien kouluunlähtöaika alkaa. Mutta tuliko sitä sitten joskus esimerkiksi ajalla ennen lapsia tiedostettua – en edes muista.

Olisi kuitenkin tosi tärkeää, että ihan jokainen tiellä liikkuva olisi nyt tietoinen siitä, että nyt taas lähtee ”uusi vuosierä” pieniä koululaisia liikenteeseen.

Nämä Ifin jakamat keltanokkalippikset ovat yksi aika hyvä keino tästä muistuttamaan: kyllä se jotain kelloja toivottavasti soittelee, kun tällaisia pieniä keltakuorrutettuja pellavapäitä tuolla vaeltaa. Mutta sen lisäksi ihan jokainen voi tehdä jotain pientä, voi ihan vaikka omassa somessaan tästä vähän muistutella. Kas näin:

Kaikki tiellä liikkuvat aikuiset huomatkaa: pian on Keltanokat liikenteessä!

Ehkä just sun FB-statusta lukeva tuttu on se autoilija, joka hoksaa entistäkin tarkemmin hiljentää ennen suojatietä, jota jonkun toisen lapsi juuri lähestyy. Koska vaikka lapset ovat näitä harjoitelleet, haksahduksia voi vielä kokemattomalle liikkujalle sattua.

Näin kahden pienen koululaisen vanhempana vilpitön pyyntö siis kaikkien muidenkin vanhempien puolesta: olkaa itse varovaisia liikenteessä, mutta jakakaa myös viestiä muille!

 

PS. Varovainen liikenteessä pitää olla tietysti paitsi nyt myös kaikkina muina vuoden päivinä, ja sekä Keltanokkia että kaikkia muitakin tielläliikkujia ajatellen.

15
Like
5

You Might Also Like

  • Lilah
    5.8.2021 at 21:58

    Meillä koulumatka koostuu kilometrin kävelystä ja muutaman kilometrin bussimatkasta joten ohjeet on eniten tuohon bussiosuuteen:
    – odotetaan pysäkin katoksessa tai sen takana, ei ihan ajoradan reunalla. Lähestytään vasta kun bussi on pysähtynyt.
    – mennään nätisti jonossa bussiin, ei rynnitä eikä tönitä autoon noustessa
    – istutaan bussissa
    – bussista poistuttua ei koskaan mennä auton edestä ylittämään tietä
    Meillä bussiarki alkaa heti ekana iltapäivänä kotiin tullessa. Yhdessä on autolla paristi ajeltu samaa reittiä kuin bussi ja käyty läpi miten toimii jos myöhästyy bussista tai ajaa pysäkin ohi. Mulla on täysi luotto lapsen pärjäämiseen, ei juurikaan perhosia kun jo kolmas lähtee koulutielleen.

    Vähän harmittaa jo valmiiksi se kaikki häröily mitä tiedän pysäkillä tapahtuvan kun talvisin parikymmentä lasta odottaa autoa, joka voi olla paljonkin myöhässä: reppujen heittelyä tielle, tien yli juoksemista, pienimpien ohittelua jonossa, teinien painokelvotonta kielenkäyttöä… Näistä syistä omat isommatkin lapset mieluummin valitsevat fillarin matkoilleen. Kun kyyti ei ole koulukyyti vaan vuoroauto, kuskille ei tunnu pöllöilyt kuuluvan eikä koulukaan oikein asialle muuta voi kuin kehottaa olemaan ihmisiksi.

    • krista
      8.8.2021 at 15:50

      Joo bussilla kulkeminen tuo ihan omanlaisensa ulottuvuuden koulumatkaan! Mulla itselläni ei olekaaan mitään kokemusta koulubussista; lapsena meidän yläasteelle osa luokista oli ”kuljetusluokilla”, mutta mä itse olin itse kulkevien luokalla. Aikamoinen pyöräilymatka se kyllä oli! Mutta miten se muuten menee, jos myöhästyy bussista – se ei odota kaikkia?

      Joo lasten keskenään pysäkillä odottaessa voisi tosiaan kuvitella, että saattaa joskus mennä pöllöilyksikin. Eli ihan omanlaisensa tilanteet varmasti sillä tavalla kouluun kulkiessa!

  • Beanilie
    5.8.2021 at 22:11

    Mun veljen lapsista vanhin aloittaa nyt koulutiensä ja tätiä jännittää just koulumatkat ja ettei sit häntä vaan kiusattaisi. Onneksi kyseessä on valpas ja varovainen lapsi ja koulumatkalla ei tarvitse ylittää tietä! Omia lapsia ei ole ja jotenkin täällä Englannissa on tottunut siihen, että lapset viedään/saatetaan kouluun lähes yläasteelle saakka, mikä tuntuu itsestä jotenkin turvallisemmalle (vaikka toki saattamisen syy on juurikin yleinen turvattomuus…)

    Tsemppiä ja kivoja kouluaikoina teidän ekaluokkalaiselle ja toki myös koulu-konkarille :)

    • krista
      8.8.2021 at 15:54

      Joo siis Espanjassa saatetaan myös, siellä on joku ikärajakin (ehkä 12? en muista varmasti), että lapset eivät ylipäänsä saa liikkua ilman aikuista. Suomessa kun mennään itsekseen jo tosiaan usein ekaluokalta asti, voih isot pienet <3 Mutta varmasti tosiaan yleisellä turvallisuudella tämän kanssa tekemistä, tosin onhan Espanjassa/Englanissa sekä isoja että pieniä paikkakuntia, eli ympäristön turvallisuus/turvattomuus ei tietysti ole mikään vakio, ehkä siinä on tapakysymystä myös mukana.
      -
      Ja kiitos! <3 Koulutsempit myös veljen lapselle!

  • A
    6.8.2021 at 10:04

    Meillä tuleva kolmasluokkalainen saa edelleen seuraa alkumatkasta aamuisin. Ei sillä että se olisi välttämättä tarpeen (lapsen kannalta), mutta on tärkeä liikuntahetki ja työpäivän avaus etätöitä tekevälle äidille (no just nyt elokuun on kyllä iso tietyö lapsen koulumatkan vaarallisimmalla pätkällä, mistä syystä yksi pyöräilyn valtareitti kulkee jalankulun ja sähköpotkulautojen (argh) kanssa noin metrin levyisellä kaistaleella sillan yli…eli sanotaanko niin, että valppaista silmistä ei ole haittaa tuossa kohtaa, mutta onneksi pitäisi olla elokuun jälkeen ohi). On se myös kiva yhteinen hetki päivän aluksi jutella kuulumisia (on vartin kävely yhteen suuntaan reippaaseen tahtiin). Jos etätyöt joskus loppuu, niin nää yhteiset aamukävelyt jäänee historiaan ja koulusta lapsi tulee joka tapauksessa itsekseen kotiin (iik, ei ip-kerhoa, niisk).

    Meillä tää korona-aika on vähentänyt lapsen itsenäistä kulkemista todella paljon, siihen päälle vielä muutto uusille kulmille, joten on aika paljon yhdessä harjoiteltu uuden kaupunginosan sokkeloita (kavereidensa kanssa lapsi leikkii vanhoilla kotikulmilla, joten siellä tietää hyvin miten kulkea). Mutta ehtiihän tuo, kiva kun vanhempien seura vielä kelpaa :)

    • krista
      9.8.2021 at 11:08

      Meillä sama! Siis että lapsi saa vielä seuraa aikuisesta ja onneksi seura vielä kelpaa :) Mä oon kans tosi paljon tykännyt noista kävelymatkoista itsekin, saa tosiaan itsellekin aamulla pienen virkistyskävelyn ennen työpäivää, työmatkan korvaajaksi sellainen ”siirtymätoimenpide”. Ja sitten tosiaan se, että siinä on tosiaan hyvä hetki jutella, paluumatkallakin esimerkiksi sitten koulupäivän kuulumiset voi rauhassa jutella ilman, että (tavallisesti) sata muuta asiaa sen keskeyttää <3

  • Lilja
    6.8.2021 at 20:50

    Meillä koulumatka on onneksi tuttu kun koulu on päiväkodin vieressä ja reittiä ollaan kävelty monta vuotta. Mutta onhan se eriasia mennä itsekseen, siskon tai kaverin kanssa. Muutama pienempi tien ylitys on matkalla. Kahtena ekana päivänä saa äidin saattamaan. Mutta luotan, että kaikki sujuu hyvin.

    • krista
      9.8.2021 at 11:10

      Oi, teillä kuulostaa kivalta reitiltä! Toi on niin hyvä, jos ei ole mitään horror-teitä ylitettäväksi! Ihanaa koulun alkua teille <3

  • Anna
    6.8.2021 at 21:01

    Täällä päin (silloin kun olin vielä facebookissa) aika hyvin alueen omissa ryhmissä aina joku muistutteli koulujen alusta ja pienistä kulkijoista <3
    .
    Koulumatkat voivat tosiaan olla ian hurjan erilaisia. Kun itse olin lapsi oli ensin puolen kilometrin kävely hiekkatietä metsän keskellä ja sitten maantien varressa taksin odottelua ja (näin jälkikäteen arvioituna) n. 30-45 minuutin taksimatka. oltiin melkolailla ensimmäisiä taksiin nousijoita aamulla ja viimeisiä jätettäviä iltapäivällä. Koulumatkan kokonais kesto sitten vaihteli vähän sen mukaan mitä kaikkea kävelymatkan aikana keksi. Esim. kerran kun tulin koulusta niin löysin pikkuveljeni (jonka koulu oli loppunut kaksi tuntia aikaisemmin) tekemästä puroja tielle. Ja aika usein itse kuljin pitkin kuivaa ojanpohjaa. Koska ojan pohja ruokki mielikuvitusta ja oli paljon kivempi paikka kävellä! Hauskana lisänä matkassa oli taksikuski joka lauleli kiekuvalla äänellä "Olen nähnyt Helganeidin kylvyssä, ihanaa" XD
    Nyt kun esikoinen aloittaa koulun ensi viikolla niin hänen koulumatkansa tulee olemaan ehkä n. 20 metriä. Valita voi kulkeeko takaportista ja metsän läpi ja tulee kahden koulurakennuksen välistä pihaan vai käyttääkö kotipihan ajoporttia (tie jota pitkin tullaan ainoastaan meille ja koulun urheilukentälle) ja koukkaa siitä toisen koulurakennuksen ja koulun ulkorakennuksen välistä koulun "omenatarhan" läpi. Kolmas vaihtoehto olisi kiertää vähän pidempi reitti ja mennä koulun ajoristeyksen kautta, mutta koska koulun alkaessa ja loppuessa siinä kulkee aika paljon autoja niin ollaan sanottu, että sitä kautta ei ainakaan nyt ekaluokalla kuljeta.
    Ja nyt tätä kirjoittaessa tulikin mieleen, että voisi mennä viikatteen kanssa avaamaan sen takaportin polun. Keväällä raivattiin se kunnolla auki, mutta sen jälkeen siitä ei olla kuljettu.
    Meillä tulee siis olemaan ihan superturvallinen koulumatka lapsella, mikä on ihanaa, koska L on toisaalta kyllä tosi sääntöjä ja ohjeita noudattava, mutta myös aikamoinen taivaanrannan tapiseeraaja ja lisäksi aikamoinen jännittämään. Jos aikuinen joutuu kovasti varoittelemaan jostain asiasta hän luo siitä jotenkin todellisuuttakin suuremman mörön ja alkaa tosissaan pelkäämään. On siis hyvä, että koulumatkalla ei todellakaan ole mitään pelättävää tai asioita mistä pitäisi erityisesti varoittaa. Korkeintaan liukastumasta mätään omenaan tai polttamasta itseään nokkoseen :)

    • krista
      9.8.2021 at 11:14

      Oooo mikä koulumatkaihanuus teillä, koulun omenatarha ja kaikkea <3 Ihan niin kuin jostain lastenkirjasta, ihanaa! Meillä oli päivähoitomatka (viimeisinä vuosina, alkuun oli karsea) vähän samantyylinen idylli, mutta nyt kouluun sitten ei valitettavasti noin hyvin osunut sijainti!
      -
      Kuulostaa tavallaan myös tosi muistorikkaalta tuo sun lapsuuden koulumatka! Huh mullakin tosiaan on aika muistorikas, mulla on sellainen "ajoin pyörällä kesät talvet" -muistikuva, kun järkyttävässä hangessa puskettiin pyörällä kilometrikaupalla :D Varmaan nykyisin tuollaiseen matkaan saa jo kuljetuskyydin, luulisin. Pari kertaa vuodessa pahimmilla pakkasilla sai autokyydin joltain vanhemmalta.

  • ~ mummo ~
    6.8.2021 at 21:33

    Minulla on kuusi lastenlasta. Neljälle ensimmäiselle koulunsa aloittavalle tytölle ostin Suojelusenkeli-kaulakorun. Nyt sitten aloittaa pikkuinen poika koulutaipaleensa eikä ehkä piittaa kaulakoruista. Mitähän hänelle keksisi?

    Turvallista koulutietä teidän lapsillenne. 💜

    • krista
      9.8.2021 at 11:16

      Voi miten ihana koulunalkajaislahja <3 Miten olisi vaikka avaimenperä? Etenkin jos lapsi saa oman kotiavaimen samalla, niin sehän voisi olla tosi osuva <3 Tai sen voisi kiinnittää vaikka koulureppuun heilumaan!
      -
      Kiitos, ja turvallista koulutietä myös sinun lapsenlapsillesi!