Huh että onkin ollut puutalon ulko-ovi henkisesti kaukana viime viikot.
Eipä anneta siis pintapuolen hämätä: vaikka mukamas niin reippaana ”edustin” silloin siellä blogigaalassa, todellisuudessa se on (eiliseen asti) ollut vain yksi niistä kolmesta kerrasta, kun olen laitokseltapaluun jälkeen tuosta ulko-ovesta ulos astunut. Olen siis käynyt siellä blogigaalassa, edellisenä päivänä tuossa naapurikorttelissa perhosmekkoa sovittamassa ja kerran Seelan kanssa neuvolassa painokontrollissa – that’s it.
Muuten olen ihaillut keväistä Suomea etupäässä virtuaalimaailmasta ja ikkunasta käsin, ja itse istunut lähinnä sohvalla yläkroppa paljaana imettämässä.
Kevätmuotia puutalobabylandia-style.
Kun Joel pari päivää sitten työnteli Silvaa vaunuissa tuossa pihatiellä pelkässä t-paidassa ja kalastajanhousuissa, minä kuikuilin ikkunasta ja pyörittelin silmiäni. Ei voi olla tuolla vielä noin lämmin. En usko. Se mittarin plus seitsemäntoista on ihan pelkkää huijausta. Salaliitto kaikkia maailman vastasynnyttäneitä kotiinlinnoittautuneita äiti-ihmisiä (lue: minua) vastaan.
Ennakkoon olimme suunnitelleet, että Joelin isyysloman aikana minä (vihdoinkin!) vietän mahdollisimman paljon aikaa Silvan kanssa ja Joel puolestaan hoitaa Seela-sylittelyt. Ja että minä vaan välillä jotenkin lennosta ojennan tissit kehiin imetyksen ajaksi, ja sitten taas jatkamme tirpan kanssa leikkipuistoon ja snadistadiin ja kotieläinpuistoon ja ja ja… kaikkiin niihin paikkoihin, mihin minä en ole syksyn jälkeen ollenkaan päässyt.
Ha ha.
Laitokselta palatessani ryhdyin reippaasti tuumasta toimeen. Noin kolme minuuttia kotona oltuani kyykistelin jo lattialla junarataleikeissä ja nostelin Silvaa syöttötuoliin. Superäiti! Nyt naperolle vihdoinkin sitä huomiota, jota en ole viime aikoina pystynyt antamaan!
Pari tuntia myöhemmin olin niin puhki, että pystyin pelkästään makaamaan ja voivottelemaan.
Että ei sitten mennytkään ihan niin.
Ehkä ne ovat ne hormonit, jotka huutavat ottamaan koko ajan vauvan lähietäisyydelle. Ai niin, ja hormonien lisäksi huutaa myös tuo vauva.
Viimeiset kaksi viikkoa olen siis lähinnä imettänyt, hytkytellyt vauvaa, imettänyt, hytkytellyt, imettänyt imettänyt imettänyt imettänyt hytkytellyt hytkytellyt imettänyt hytkytellyt imettänyt. Ja niin edelleen. Isi puolestaan on edelleen hoitanut naperotekniset aktiviteetit: kolunnut leikkipuistot ja tehnyt reippureissut ruokakauppaan.
Voin syyttää imetystä ja synnytyksestä palautumista ja vaikka mitä. Mutta totuus on ollut vain se, että minä itse en ole ollut henkisesti valmis poistumaan kotoa. Enkä ehkä tämän valmiimmaksi tulekaan, jos en asian eteen tietoisesti tee jotain.
Eilen tein.
Lähdin tirpan kanssa postiin ja päiväkodin pihalle keinumaan. Ihan kaksistaan.
Posti oli kiinni. Keinuja sentään osasin vielä käyttää.
Tänään käytiin Silvan kanssa yhdessä tanssitunnilla, ja reippauteni kunniaksi budjettihurjastelin vielä Malmin nepalilaisesta noutolounaat kotiin.
Ehkä aion vähitellen antautua kevätauringolle.
Hyvin hyvin vähitellen.
Amma
23.4.2014 at 14:18Vähitellen on hyvä. Parin kuukauden päästä ehkä huomaat, että hui, ulkonahan sitä ollaan jo suurin osa päivästä! Ja mikä parasta, nythän noi kelit vaan paranee koko ajan, eli se pukemisrumbakaan ei ole enää esteenä. Huzzaah!!
NooraK (Ei varmistettu)
23.4.2014 at 15:01Aika lailla on täälläkin pysytelty sisätiloissa (vauva on 1,5 viikkoa). Omalla pihalla olen käynyt (maanantain lämpö&aurinko oli liian houkuttelevaa vain ikkunasta katseltavaksi…) ja pari kertaa lähi-Prismassa. Eka käynti tuplarattaiden kanssa (mieskin oli mukana) oli silti hikeä pintaan nostattava kokemus, on jotenkin liian jännittävää ja hermostuttavaa olla ihmisten ilmoilla ja eritoten pääsiäsruuhkassa laitoksella olon ja kotona hissuttelun jälkeen! Vaikka luulin, että nyt toisella kerralla olisivat ne hormonimyrskyt vähän hillitymmät.:) Mutta ihanaa kun kohta on niin lämmin, ettei tarvi pukea monta kerrosta päälle!
Kristaliina
24.4.2014 at 15:29Meillä on ekat tuplaratasulkoilut vielä tekemättä… Mutta varmasti nyt lähipäivinä lähdetään kokeilemaan – tuntuu ainakin mukavammalta tehdä ekat tuplaratasulkoilut Joelin kanssa eikä sitten yksin. Iiik! Jännä, että kaikki tällaiset jutut jännittävät ihan samaan tapaan kuin ekan kanssa – tai ainakin melkein :)
Vierailija (Ei varmistettu)
23.4.2014 at 17:00Ihanaa että vielä toisen lapsenkin saaneet joutuvat imettämään aamusta iltaan ja haluavat pysytellä kotona. En tarkoita tätä siis ilkeilläkseni, vaan lohdutukseksi itselleni. Kun sain vauvan, olin aika ahdistunut siitä kaikesta imettämisestä, imuoteongelmista ja hitaan painonnousun aiheuttamista kontrolleista. Ei tehnyt myöskään mieli lähteä kotoa.
Itse luulin, että ne jutut johtuivat siitä, että olin ensimmäistä kertaa äiti. Mutta että ehkä niissä oli myös jotain ihan yleistä pikkuvauva-ajan sekopäistä intensiivimeininkiä. Että niin käy jossain määrin kaikille.
Omien imetysvaikeuksieni (nyt onneksi 2,5kk vauvan kanssa jo takanapäin!) takia olisi kiva kuulla enemmänkin näitä teidän imetysjuttuja vaikeuksineen kaikkineen.
Satu (Ei varmistettu)
23.4.2014 at 21:25Pikainen kommentti imetyksestä. Mulla kolme muksua, joita olen imettänyt kaikkia n. vuoden. Eniten imetysongelmia mulla oli kolmosen kanssa mm imuote, hidas painonnousu ym. Ekan kanssa imetys sujui kuin itsestään. Pitää muistaa että vaikka äiti olisi konkari imetyksessä, jokainen vauva on kuitenkin noviisi ja opettelee omalla tyylillään ja omaan tahtiinsa.
Kristaliina
24.4.2014 at 15:35Joo just noin niin kuin Satukin kirjoittaa: selvästi huomaa, että vaikka homma olisikin äidille tuttua (ehdin olla imettämättä vaan sen n. 8 kk), niin vauvahan tietysti lähtee opettelemaan sitä ihan alusta…
Näin lyhyesti Seelan kanssa on siis ollut imuoteongelmia, ja imetys on sattunut. Aivan hurjasti-hurjasti. Isoimmat kivut taitavat olla takana päin (toivottavasti), mutta tällä hetkellä Seela ei olkein malta imeä vaan mieluummin nuoleskelee ja odottaa, että maito näppärästi suihkuaa suoraan suuhun ilman omaa vaivaa :D …minkä johdosta kerta-annokset ovat tietty aika pieniä ja 15 minuutin päästä taas nälkä. Plus että vatsavaivaitkuja on jatkuvasti ja niitä on välillä tosi vaikea erottaa nälkäviesteistä – etenkin kun heti mun sylissä alkaa hamuaminen. Sitten tulee ylensyöntiä ja oksentamista ja uusia vatsavaivoja ja ehkä imuoteongelmistakin johtuvia ”ilmahaukkauksia”, josta taas vatsavaivoja ja ja ja ja… Uhhh. Ei ole kovin yksinkertaista tuo imetyshomma kyllä.
Jännä kyllä näin jälkeenpäin tuntuu, että Silvan kanssa se oli helpompaa vaikka Silva tosiaan sai ekat viikot maitonsa nenämahaletkun/tuttipullon kautta ja ois voinut kuvitella, että imetyksen alussa olisi ollut ongelmia. Silloin se sujui kuitenkin (muistaakseni) ihan hyvin. Ne rintaraivarikaudet tulivat sitten tietty ihan erikseen myöhemmin :D
Tuulia9 (Ei varmistettu)
24.4.2014 at 16:15Ootko kokeillut pitää ruokapäiväkirjaa omista syömisistäsi että mikä vaikuttaa Seelan vatsavaivoihin? Voisitko kokeilla olla ilman maitoa itse, jos se helpottaisi? Syötkö paljon viljoja, ne saattaa myös kiusata? Mä esikoisen kanssa en marraskuussa tajunnut mistään mitään ja ihmettelin et miks vauva vaan koko ajan huutaa ja ei koskaan nuku. No, sillä oli maitoallergia ja ilmeisesti muutakin allergiaa selviää tässä kun päästään kiinteitä kokeilemaan. Jouduin myös lopettamaan imetyksen 4kk jälkeen kun huuto alkoi aina imettämisen jälkeen ja en pystynyt enää itse diettaamaan. Nyt vauvalla erikoiskorvike ja hyvän allergologin hoidossa asiat. Meillä siis vauva söi koko ajan vatsakipuihinsa ja siksi myös pulautteli paljon, joten kovin tutulta kuulostaa teidän meininki.
Emmi Nuorgam
24.4.2014 at 18:00Oi vitsi, kuulostaa harmillisen paljon Hildan nuoleskelulta. Toi on ihan kamala vaihe, pidän ihan VALTAVASTI peukkuja, että teillä olis nuoleskelulla onnellisempi loppu kun meillä. <3
Satu (Ei varmistettu)
25.4.2014 at 12:25Mä tein kolmosen kanssa niin että pumppasin n puolet maidosta ja annoin pullosta kolme kunnon syöttöä päivisin (aventin tutti nro 1, josta maitoa saa vaan imemällä). Paino lähti hyvin nousemaan, imuote parani ja ehkä vatsalaukku venyi sopivasti, jotta jaksoi taas imeä kunnon annokset rinnasta. Aika pian pullo jäi pois totaalisesti (liiankin totaalisesti!). Onhan se pumppauskin aika säätöä, mutta toimi meillä. Huono imuote saa ainakin mulla rinnanpäät niin kipeiksi.
Susannavaan (Ei varmistettu)
23.4.2014 at 17:12Oikeasti, ei teillä mammuskat ole mihinkään kiire! Teillä on täysi oikeus ja velvollisuus olla tissisylikiinni pienessä vastasyntyneessä. Lapsivuodeaika on oikeasti joskus rauhoitettu jopa lapsivuodeaikaan. Ei ne isomnat kuole jos mutsi on tiiviimmin pienemmän sisaruksen kanssa. Saavat loistoaikaa isän tms kanssa ja oppivat jakamaan. Nyt siis äidin huomion. Se on onni tai epäonni mikä tulee sisaruuden myötä, jakamisen taito. Ainakaan ette koe pahaa mieltä siitä että käperrytte siihen omaan pesään ja maailmaan jossa vastasyntynyt on keskipiste. Ja joo, kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta (yh:t, miljoona lasta ja mies arsesta jnejne monta erilaista) mutta eikun tyyppi tissille ja sitä tuijottamaan. Se on erittäin okei. Ps. Kristaliina: oletteko kokeilleet Seelalla kantoliinaa? Mulla toka beibi kulki siinä ehkä koko ajan. Sain pitää vauvaa lähellä ja homma hoitui (miehen töissä ollessa) isomman ipanan kanssa.
Vierailija (Ei varmistettu)
23.4.2014 at 17:55Vahva komppaus tälle! Meillä on kolmas tuhisija ollut talossa kuusi viikkoa ja vaikka kotoa on isompien lasten tarpeiden mukaan poistuttu ekasta viikosta asti lähes päivittäin, vauva kulkee äidin (ja ruuan) mukana. Ja koska mitään kunnon rytmiä ei vieläkään ole eikä pullo kelpaa, ei tuota voi jättää kuin tosi pieniksi hetkiksi: välillä nälkä on tunnin, välillä neljän tunnin välein. Toisen ollessa vauva (ikäero kuten teillä) koin että kaksi kättä riitti, nyt ei riitä, joten vauva kulkee kantorepussa niin hereillä kuin unessa. Jaksuja puutaloon!
Kristaliina
24.4.2014 at 15:39Jännä muuten, miten sitä itse sortuu siihen ”aktiiviäitien” ihailuun ja tuntee mukamas huonommuutta siitä, että haluaakin vain näin köllötellä kotosalla. Heh – alkaakohan tämä äitiyden ääämullaonjatkuvahuono-omatuntokaikesta –sykli nyt alusta näin toisen kanssa, iik ei kai…? :D
Me ei olla jotenkin ”päästy sisään” noihin kantoliinasysteemeihin, vaikka omistetaankin sellainen pitkä trikooliina ja kantolenksut. Mutta Manducaa ajateltiin yrittää ottaa käyttöön tässä ihan lähiaikoina niin, että kun Joel palaa töihin, niin mulla hommat edes jotenkin hoituisi. Silvahan ei koskaan viihtynyt Manducassa, toivottavasti Seela eroaa isosiskostaan tässä mielessä!
Seela on kyllä aikamoinen sylivauva (ja saa ollakin), joten jonkinlainen kantosysteemi on kyllä enemmän kuin tarpeen arjen sujumisen kannalta.
Vierailija (Ei varmistettu)
23.4.2014 at 19:12Tässä tuo lapsivuodeaika jo mainittiinkin. Ei sitä varmaan ihan turhan takia ole keksitty. Tosin en itsekään toisella kertaa pystynyt sitä pitämään, kun meillä oli juuri silloin muutto meidän puutaloon. Toisella kädellä imetin, toisella pakkasin. :)
mammaM (Ei varmistettu)
23.4.2014 at 19:34Täällä toinen kotiinsa linnottautunut! Vauva tosin täytti jo 7 viikkoa.. No, olen nyt hiukan ryhdistäytynyt ja käynyt jossain viikonloppuna isin avustuksella! ;) Mutta kun vauvaa on imetettävä noin tunnin välein, ei se meneminen ole oikeesti ihan niin helppoa! Mutta jatketaan yrittämistä, jookos? :)
Vierailija (Ei varmistettu)
23.4.2014 at 19:40Tosi hyvä krista että pääsit ulos Tirpan kanssa! Koita jaksaa olla äiti myös hänelle vaikka uusi vauva onkin :) käy hyvin helposti niin että uppoutuu uuteen vauvaan ja unohtaa vanhemman lapsen :( kun se olisi niin hurjan tärkeää myös reippaalle isosisarukselle saada myös äidin huomion..! Jos ei positiivista huomiota saa niin sitten haetaan negatiivista…
Ota vauva mukaan ulos vaunuihin nyt kun on ihanan lämpimät kevätkelit! :)
Onko vauvan imuote nyt kunnossa, syökö hyvin? Ettei vaan huuda sen takia että ei saa/ei jaksa imeä tarpeeksi maitoa?
Ihanaa kevään jatkoa teille! <3
Emmi Nuorgam
23.4.2014 at 21:35Meinasin huutaa, että heimeilläonsamanlainenbody! mutta toi taitaakin olla se Hildan? :D Seela on ihanan suloinen pörröpää. <3 <3
Nim. Oliks tässä postauksessa muutakin kun kuvat? :P
Emmi Nuorgam
23.4.2014 at 21:43*Hildan vanha body
Se sopii teille btw paljon paremmin kun meille. :)
Kristaliina
24.4.2014 at 15:23Joo, toi on se teidän! Eipä muuten silloin vaihtareita tehdessä taidettu tietää, että teilläkin tuollaisella olisi käyttöä lähes samaan aikaan kuin meillä :)
Hei ja jos muuten ikävöit tuota takaisin, niin sano! Me tykätään tuosta ihan hurjasti, mutta on Seelalla noita vaatteita kertynyt niin paljon, että voidaan hyvin luopuakin takaisin päin :)
Emmi Nuorgam
24.4.2014 at 17:56Eijei, ei me tarvita! Kuten sanottu, se sopii Puutaloon paljon paremmin – me ollaan tän koivuviilumme keskellä näissä valkosissa vaan. :D
Mä oon tän päivän tuijotellut kakkosta, kun se näyttää musta ihan samalta kun Hiltsu. Tulee aina sellanen deja vu -fiilis: ihan kun olis vaan siirtänyt kelloa vuoden taaksepäin. Tuli vaan mieleen, kun musta teidän Seelakin on aivan kun pikkuisen Silva. :)
Leluteekin Emilia (Ei varmistettu)
23.4.2014 at 21:44Eihän sieltä kotoa tosiaan vielä ole kiire mihinkään. Tokalla kierroksella mä kävin miehen painostamana esikoisen vanhempainillassa kaksosten ollessa kolmiviikkoisia ja vaikka olin poissa vain pari tuntia, tapasin mukavia tuttuja ja vauvat söi muutenkin osan maidosta pullosta, niin tuntui vain väärältä. Kolmen kuukauden kuluttua oli jo sitten ihan toinen fiilis ja oli kiva päästä itsekseen kaupungille tai viemään esikoista luistelukouluun. Nythän ilma taas kylmenikin, että ei kiirettä ulos. :)
Kristaliina
24.4.2014 at 15:52Jesh, pysyis vaan kylmänä vielä hetken (aurinko kyllä saa paistaa), niin mäkin pääsen sitten henkisesti tähän kevääseen mukaan :)
Nooh, no kyllä mä oikeasti aion lähteä reippaasti tirpan kanssa muskariinkin tänään – Joel on käynyt siellä viimeiset kuukaudet, vihdoinkin mäkin pääsen. Että vähitellen, vähitellen :)
eppunen
23.4.2014 at 23:10Mä olin tossa pari kk sitten viikkokausia sisällä ja isi hoiti Papun kanssa ulkoilut, kun ulkona oli niin kamalan kylmä ja mulla oli tietenkin kokoajan väsymys tai paha olo, kun olin vasta plussatestin tehnyt. Ulkoiluhan toki olisi piristänyt ja oksentaa voi vaikka pusikkoihin tai ojaan, mutta oli vain yksinkertaisesti ylitsepääsemätöntä ajatella menevänsä sinne pakkaseen :D
pire (Ei varmistettu)
24.4.2014 at 00:17Lapsivuodeaika mainittiinkin ja esikoisen ja isän laatuaika. Toisen (kolmannen-neljännen) lapsen tullessa perheeseen, isän rooli kasvaa ihan erilailla kuin esikoisen kanssa. Äidit tuppaa potemaan (tai niin olen ymmärtänyt) huonoa omatuntoa, kun vanhemmille lapsille ei riitä aika ja huomio samalla lailla. Se on ihan ymmärrettävää ja ihan normaalia. Täytyy varmaan vaan hyväksyä se, että nyt vauva tarvitsee sen huomion, eikä sisar siitä traumoja saa ja onneksi on huolehtiva isä perheessä, jonka ” tehtävä” on nyt huomioida vanhempaa lasta :)
Vierailija (Ei varmistettu)
24.4.2014 at 02:20Olen vakkarilukijasi, mutta nyt ekaa kertaa tuli tunne, etta josko uskaltaisin kommentoida. Taalta maailman toiselta puolelta teidan elamasta lueskelen ja ihastelen blogiasi ja oikean elaman makuisia juttujasi :)
Onnea viela kovasti ihanasta vauvasta! Muita taalla myos komppaan. Minulla on kaksi lasta ja itse olisin toivonut, etta joku olisi minulle etukateen kertonut, etta toisen lapsen saaminen saattaa tuoda esiin niin kovin voimakkaita syyllisyyden tunteita, kun ei esikoiselle voi samalla tavalla antaa huomiota kuin aiemmin. Omat pari viikkoa toisen lapsen syntyman jalkeen olivat aika vaikeita juuri taman takia, vaikka esikoinen ei erityisemmin toisen lapsen syntymaan reagoinutkaan. Ajan myota kaikki tuo tasoittuu ja arkeen tulee rytmi. Ja ole armollinen itsellesikin. Oma mieheni sanoi minulle, kun itkin sita etten ehdi/jaksa/pysty esikoiselle antamaan huomiota samaan malliin kuin aiemmin, etta vastasyntynyt vauva tarvitsi minua juuri silloin enemman. Sellaista tasapainoilua huomion antamisen kanssa noiden lasten suhteen se sitten jatkossakin on (omat lapset ovat nyt 3v ja 5v.), kun eihan kukaan pysty repeamaan moneen osaan. Ei siita lapsille haittaa ole. Tassa elamassa joutuu aina jakamaan asioita ja sisarusten kanssa jakamaan opettelu on minusta vaan hyvaksi (siis sen huomionkin jakaminen). Kunhan lapsen perusturvallisuuden tunne on kunnossa, kaikki menee hyvin. Jaksuja sinne :)
Vierailija (Ei varmistettu)
24.4.2014 at 08:59En tiedä, miten tämän varovasti sanoisin, mutta kuulostelin jo etukäteen hiukan noita epärealistisia odotuksia siitä, miten aioit pitää Silvan ehdottomasti ykkösenä vauvan syntymän jälkeen. Kun tuollaista vastasyntynyttä on aika vaikea pitää ”kakkosena” ja jättää huomiotta. Ainakaan jos on vastikään synnyttänyt hänet. :)
Toki nuorempikin joutuu pikku hiljaa opettelemaan odottamista, kun isyysloman jälkeen ei ihan joka sekunti pysty tarpeisiin vastaamaan. Eihän hän edes saa koskaan sellaista kahden aikuisen jakamatonta huomiota, mikä esikoiselle oli mahdollista. Koska tuoretta vauvaa joutuu imettämään vähän väliä, kannattaa miettiä, mitä kaikkea kivaa siinä samalla voisi Silvan kanssa tehdä. Laulella, lorutella, sadutella, jutella? Ihailla esikoisen jumppatemppuja? Pelata muistipeliä? Lukea kirjoja? Keksitte varmasti tähän ihan omia juttuja, jolloin imettäminen ei ole esikoiselta ”pois”, vaan suorastaan odotettu hetki. (Ja jos vauvan imetyksessä on ongelmia, ota heti yhteys imetyksen tukeen, ei vasta kuukausien tuskittelun päästä.)
Ja tosiaan pihalle ja puistoon kannattaa lähteä voimien rajoissa. Vaikka vain vartiksi ensin, sitten puoleksi tunniksi. Vaikka se lähteminen vie aikaa enemmän kuin itse ulkoilu, se kirkastaa kuitenkin mieltä ja rytmittää päivää. Esikoisellekin turvallisuuden tunnetta lisää se, että päivärytmi säilyy samana. Ja kun esikoisella on ulkoilu-ruoka-unirytmi joka päivä sama, niin vauva oppii siihen ihan huomaamatta myös.
Vierailija (Ei varmistettu)
24.4.2014 at 13:29Paljonko Joel meinaa sitä isyyslomaa nyt alkuunsa pitää?
Meillä on isyysloma siirretty aina myöhemmäksi, koska vauvaan saa noina ensiviikkoina niin olemattomasti kontaktia ja isompien kanssa ehtii puuhailla kun vauva nukkuu (sylissä). Imetysten aikoina voi lukea ja pelata. Ja muutoin vauva kulkee repussa niin jää kädet vapaaksi. Mutta toki ekat viikot on sitä imetys-hytkytys-imetys-rumbaa ja isommille tulee vastattua useasti ”äiti ei just nyt ehdi, odota vähän” ja se ”vähän” useasti venyy. Sellaista elämä on ja siihen joutuvat isommat lapset vaan sopeutumaan.
Kristaliina
24.4.2014 at 15:21Joel pitää kaiken nyt kerralla pois :) Joel on nimittäin jäämässä elokuusta alkaen opintovapaalle ja sitä ennen on kesälomakin, eli tämä oli meille paras ajankohta. Mulla on ihan luksustilanne siinäkin mielessä, että oma äitini on lupautunut tulemaan taas auttelemaan Joelin palattua töihin, ainakin viikoksi. Eli laskeskelin juuri, että ennen kesälomia loppujen lopuksi minulla on aika lyhyt aika, jolloin olen ”yksin” kahden kanssa.
Mutta silti, aikamoista sopeutumistahan tämä elo kaikille on nyt vauvan tultua taloon. Kop kop koputus puuta tähän asti on kyllä kuitenkin mennyt yli kaikkien odotusten, toivottavasti sama hyvä tilanne jatkuu jatkossakin! (aa paitsi mä unohdan nuo Seelan vatsavaivat ja siitä johtuvat karseat yöt – totta kai ne on ihan kamalan ikäviä, mutta ikään kuin kuuluu tähän asiaan; Silvallahan oli ihan sama juttu…)
Satu (Ei varmistettu)
25.4.2014 at 12:34Tuleepas multa nyt paljon kommentteja tähän postaukseen, mutta kun kuvaamasi tilanteet ovat niin tuttuja! Kun meille syntyi kolmonen ja tiesin ja halusinkin suoda hänelle täyden huomion alkuviikkoina, niin laitoin isompien vauvakansiot pöydälle ja he lukivat niitä ja mä kerroin heidän ekoista viikoista koko ajan. Rauhotti kummasti pienen mieltä ja äidin. Sama jakamaton huomio on heillekin suotu aikanaan.
Takapihan emäntä
24.4.2014 at 14:20Kävin tutustumassa blogiisi ja ihastelemassa puutalon elämää. Tykkäsin kovasti :)