Kun me Suomessa kesällä saamme lapsivapaan 24h, on meidän vuorokauden ohjelma aivan itsestäänselvä: mökille!
Täällä Espanjassa ollessa olemme päässeet nauttimaan tästä ”kahdenkeskinen vuorokausi” -luksuksesta aiemmin kerran, viime vuonna, ja silloin menimme päiväksi Rondaan. Ihana ihana ihana paikka! Enimmäkseen istuskeltiin omalla parvekkeella ja katseltiin näköalaa. Parasta.
Joulun aikaan meille avautui mahdollisuus samaan: vuorokauteen ilman lapsia! Mutta minne mennä?
Meidän tavoite oli selkeä – ja oikeastaan sama kuin mökillä tai Rondassa. Emme halua tehdä mitään. Ei nähtävyyksiä, aktiviteetteja eikä (herra paratkoon) muita ihmisiä. Ei kynttilänvaloillallisia hienoissa ravintoloissa, mieluummin pakastepitsaa kaikessa rauhassa itsekseen.
Paikan löytäminen ei sitten ollutkaan ihan helppo juttu. Airbnb:ssä ei harmi kyllä ole hakukriteerinä ”terassia” tai ”näköalaa” – iso puute muuten siinä! Me kun tosiaan halusimme vain sen oman näköalan, jossa istuskella. Ja joulun päivinä varmasti vapaiden asuntojen valikoimakin oli pienempi kuin tavallisesti. Selasin esimerkiksi Nerjan kaikki vapaat Airbnb-huoneistot varmaan kymmeneen kertaan – mutta ei, mikään ei iskenyt. Hotellejakin katseltiin, mutta niistäkin puuttui ”se jokin”.
Meille suositeltiin mm. Granadaa tai Sevillaa – mutta ei kiitos, ei meille tähän tarkoitukseen. Paikassa ei saisi olla mitään ”tuo pitäisi käydä katsomassa” -juttua. Me kaivattiin vain rauhaa, kirjan lukemista ja kahdestaan olemista.
Ja sitten Joel onnistui sen löytämään: ruotsalaisen hirsimökin keskeltä tavallista asuma-aluetta. JESH! Täydellinen!
Ja se oli meille täydellinen.
Ihan supererikoinen paikka. Täynnä persoonallisen omistajapariskunnan muistoja maailmalta (ovat varmasti eläneet värikästä elämää): Balia, Indonesiaa, Polynesiaa – tuotuna pohjoismaiseen kesämökkiympäristöön ja keskelle tavallista espanjalaista asuma-aluetta. Meidän omassa käytössä olivat myös mm. oma baari (oi kyllä) itsepalveluperiaatteella, pieni ulkokuntosali ja uima-allas.
Mutta enimmäkseen me tehtiin just sitä, mitä suunniteltiinkin: istuttiin patiolla ja luettiin kirjaa. Kun aurinko laski, jatkettiin kirjan lukemista sisällä.
Tai no ensin oltiin käyty kävellen ruokakaupassa ja ostettu sieltä helposti tehtävää nopeaa ruokaa, sitten linnottauduttiin olemaan kahdestaan.
Mökillä! Kesämökki Espanjassa!
En tiedä, onko tämä pysyvä elämänvaihe vai johtuuko tämä vain siitä, että lapset ovat vielä aika pieniä ja hälinää on ympärillä jatkuvasti. Nykyisin sitä kaipaa vain rauhaa, hiljaisuutta. Ennen lyhyellekin lomalle kaipasin elämyksiä ja tekemistä.
Nyt paras elämys on se, että kukaan ei häiritse yhteen vuorokauteen.
PS. Myös Rondan vuorokausi on varattu tammikuulle, ja todennäköisesti saamme keväällä vielä pari näitä vastaavia aikuisten lepohetkiä. Silloin tulemme takaisin näihin tasan samoihin paikkoihin. Vaihtelunhalu? Sitä ei ole.
Ihanaa!
PPS. Insta Storyjen tallennetuista tarinoista löytyy videota tuolta mökiltä.
22
M
29.12.2018 at 14:42Ihanaa, tukehdun kateuteen. Saanko kysyä, kuka teidän lapsianne katsoo sillä aikaa, kun olette kahdestaan?
krista
29.12.2018 at 17:02Isovanhemmat :) Vielä ei lapset ole olleet yötä koskaan muiden kuin isovanhempien kanssa, mutta pian on varmaan aika sillekin, kun voidaan jo yökyläillä ystävien luona vastavuoroisuusperiaatteella – mutta sitä ei olla vielä koskaan kokeiltu. Pian mun äiti tulee tänne kuukaudeksi, ja sitten on varmasti seuraava mahdollisuus, kun voidaan tällainen yhden yön poissaolo toteuttaa <3
-
Mutta siis ihanaa tosiaan! <3 Vielä suht harvinaista meillä, mutta vähitellen voi muuttua vähän yleisemmäksikin, lapset on jo niin isoja <3
NiinaAnniina
29.12.2018 at 20:31Mut aika muuttaa. Nauroin tänään kotona täällä Pohjois-karjalan lumipyryn keskellä, että käytiin miehen kanssa melkein treffeillä! Lapsista nuorin väsähti yö unille ja kahdelle vanhemmalle (teidän tyttöjen ikäiset tytöt) älylaitteet kouraan. Me suunnattiin ulos tuiskuun pinoomaan polttopuita. 😂 Aattelin vaan, että just tätä oon niin kaivannu! tehdä yhdessä ja puhua siinä samalla niitä näitä. Ei niinkään mitään leffailtaa missä pönötetään vierekkäin hiljaa. Eli itse en niinkään sitä hiljaisuutta kaipaa, mutta enemmänkin aikaa ilman että kukaan vaatii mitään muuta. Olla ja höpötellä ihan vaan yhdessä!
krista
29.12.2018 at 23:35Ihan mahtava treffiympäristö, tuiskussa polttopuita pinoamassa :D Mutta siis mulle tuli tästä mieleen yksi aika tärkeä ajatus: se, että te ajattelitte just tätä TREFFINÄ! <3 Mun mielestä se kertoo jotain tosi hienoa <3 Vois murista, että pitää lumipyryissä tehdä tällaista juttua - tai sitten voi nähdä sen yhteisenä rauhassaolon aikana ja tykätä siitä puolisosta niin paljon, että nauttii siitä höpöttelystäkin ja näkee sen treffinä. Jotenkin tosi hieno juttu <3 Joten superihana asia ja jos näin yhden kommentin perusteella vois arvata, niin kuulostaa siltä, että teidän suhteessa on just sellaista ihanaa arjen kestävää rakkautta <3 (terveisin arkiromantikko :) )
Kaisa k
29.12.2018 at 23:01Vaikka mun lapset on jo isompia, niin tunnistan samat toiveet. Yritin kuitenkin Sevillaa, siellä podin vaan koti-ikävää ja tulin äkkiä takas etelän kotimaisemiin lojumaan loppuvapaaksi hotellissa, jossa ei tartte tehdä mitään!
krista
29.12.2018 at 23:31Haha, mulle kävisi varmaan just samoin! :)