Hei me luistellaan!

Nyt se on jo toista kertaa epätodeksi todistettu.

”Eihän kukaan ensimmäisellä kerralla opi luistelemaan eikä vielä toisellakaan. Harjoittelua se vaatii kuten melkein kaikki kivat asiat”, sanoo Ainon äiti kirjassa Aino ja tuhmat luistimet.

No. Meidän Espanjan-talvehtijalapsi numero yksi oppi vuosi sitten luistelemaan, toisella kerralla jään päällä. Ja nyt tänään oppi Espanjan-talvehtijalapsi numero kaksikin. Myös hänen toisella kerrallaan jäällä.

Tai no. Mitä nyt kukakin luistelemiseksi kutsuu. Mun mielestä jos luistimet on jalassa ja liikkuu eteenpäin, se on luistelua. Vähän niin kuin se on imurointia, jos kuuluu hurinaa. Tai ruoanlaittoa, kun keittiöstä kuuluu PLING.

Club de Hieolssa jääprinsessailtiin siis taas tänään – ja ai että miten kivaa!

Noin 1,5 tunnin pituisen luistelemaanopettelun vaiheet meillä menivät nyt jo toisen lapsen kanssa jokseenkin näin.

1. Metallisen luistelutuen kanssa hetki tuntumaa jäähän. (eka kerralla menivät oikeastaan pelkästään sillä)
2. Luistelutuki pois ja luistelua käsi kädessä aikuisen kanssa.
3. Aikuinen luistelee takaperin lapsen edessä ja pidetään molemmista käsistä kiinni.
4. Päästetään kädet irti ja lapsi luistelee kohti aikuisen käsiä (ja aikuinen luistelee hiljakseen takaperin ”karkuun”)
5. Lapsi luistelee itse.

Ja koko ajan kannustusta. Jesh, hyvin menee!

Ainoana ”kieltona” piti muutamia kertoja muistuttaa, että ei roiku aikuisessa tai aikuisen kädessä. Vaan hakee tasapainoa itse. Siksi melkein parasta on just se, että peruuttelee kannustaen lapsen edessä ilman, että pitää kiinni ollenkaan.

Oon ihan huippuiloinen, että vaikka me ollaankin täällä palmujen alla talvia, myös täällä on näin hyvä mahdollisuus opetella luistelemaan. Aiempina talvina ollaan saatu aikaiseksi käydä tuolla vain kerran talvessa (vaikka aikomus on ollut enemmän), toivottavasti tämän talven aikana käydään muutamia kertoja lisää. Niin ne taidot kasvaa ja hioutuu!

Tärkeintä (mun mielestä) on varmaan kuitenkin se, että lapsi saa rohkeuden liikkua jäällä itse. Pyllähtää, nousta ylös, jatkaa uudestaan. Ja tulee sellainen positiivinen ”hei minä osaan” -fiilis, joka saa jatkamaan luistelua ja vähän niin kuin vahingossa oppimaan lisää.

Kyllä sitä jo luistelemiseksi voi sanoa <3

Onkos teillä luisteltu joululomalla? Joko sujuu? <3

 

PS. Meidän aiemmat kerrat luistimilla täällä:
www.puutalobaby.fi/luistelua-espanjassa/ (Silva 4-vuotiaana) ja täällä:
www.puutalobaby.fi/lapsi-oppii-luistelemaan-video/ (Silva 5-vuotiaana ja Seela 3-vuotiaana)

 

9

You Might Also Like

  • Anna
    30.12.2018 at 18:29

    Ei olla vielä tänä talvena päästy luistelemaan. Esikoinen nousi ekan kerran luistimille joskus 2V talvenaan ja käveli luistimilla hurja hienosti jäätä pitkin. olin ihan että ”Jes!”. Mutta seuraavana talvena olikin takapakkia kun sai isommat luistimet jotka oli hyvin terotettu ja jääkin oli paremmassa kunnossa=liukkaampi. 3V luistelu oli haasteellista ja rohkeus kokeilla oli kadonnut jonnekin. Istuttiin vaan jäällä ja kaikesta rohkaisusta huolimatta kaaduttiin tahallaan ettei vaan vahingossa kaatuisi. Muutaman kerran kyllä eteni myös tosi hienosti vähän matkaa. Sitä rohkeutta se vaan vaatisi. Jahka toivottavasti saadaan kunnon jäät niin tuo nyt 4V pääsee taas kokeilemaan taitojaan ja pidetään peukkuja että rohkeus ja maltti löytyy :)
    Kuopus ei vielä tänä talvena pääse luistelemaan. Kävelyn opettelussa on ihan kylliksi, mutta ensi talvena kun on sen 2V niin vien kyllä jäälle ottamaan vähän tuntumaa luistimiin vaikka ei sitä vielä luisteluksi voisikaan kutsua.

    Teillä tuntuu menneen ihan super hyvin :) Ehkä heillä on niin hyvä tasapaino kehittynyt (ehkä tanssissa?) että oli helppo tuoda se myös jäälle ja kun kokeili tarpeeksi isona niin oppimisen edellytykset oli jo olemassa. Me ehkä ollaan aloitettu vähän liiankin aikaisin. Mutta kun ei malta kun kaipaan luistelukaveria :P Mies on enemmän laskettelija joka ei tahdo uskaltaa luistimille. Rinteeseen taas minua saisi aika paljon suostutella.

    • krista
      30.12.2018 at 18:48

      Joo siis meillä ei vielä tosiaankaan aloitettu noin aikaisin, meillä Silva kokeili vasta 4-vuotiaana eka kerran luistelutuen kanssa (ja seuraavan kerran 5-vuotiaana, jolloin oppi) ja Seela kokeili 3-vuotiaana luisteluntuen kanssa (ja seuraavan kerran 4-vuotiaana, jolloin oppi). Ehkäpä näillä oli vaan tasapaino sitten sopivasti kehittynyt näissä vaiheissa, esimerkiksi pyöräilynkin (ja toki tanssin ja muun liikkumisen) kautta.

      Mutta kyllä moni taitaa ihan hurjan aikaisinkin aloittaa! Se on varmaan just vanhemman innosta kiinni, me kun ei olla oltu koskaan mietenkään ”talviurheiluhenkisiä” paitsi nyt, kun luistelusta on tullut koko perheelle kivat kokemukset. (jopa Joel toka kertaa luistimilla, vaikka se vannoi, että ei koskaan aio)

      Mutta miksipä ei tosiaan jo 2-vuotiaana ainakin tuntumaa ottamaan <3 Jäällähän voi olla ihan kivaa vaikka kontatessa ja ulkoillessa, vaikka ei varsinaisesti luistelisikaan :)
      -
      Sen sijaan kolme neljästä meidän perheessä ei ole koskaan käynyt suksilla :D Vähän jännittää lasten puolesta, kun tuollainen taito on jäänyt hankkimatta. No, eiköhän sekin sieltä sitten joskus loksahda, kun ollaan "suksikelpoisessa" talvessa joskus :)
      -
      Ai niin ja täällähän on luistimet tuollaiset muovimötkäleet - saattaa vaatia vähän totuttelua sitten tavallisiin luistimiin Suomessa :)

      • Anna
        31.12.2018 at 09:39

        Varsinkin jos haluaa tytöille kaunoluistimet niin voi olla aika erilaista opetella niillä. Minä en ole suostunut omille lapsilleni hankkimaan kaunokkeja. Isompi on niitä kysynyt ja olen luvannut että joskus jos ihan oikeasti alkaa harrastaa taitoluistelua niin että on asiansa osaava ohjaana (ei mikään koulun liikunnanopettaja vailla kaunoluistelutaustaa) niin saa kaunokit. Mutta tavalliseen luisteluun saa luvan mennä hokkareilla. On hurjan näköistä kun pienet kaunokeilla lentävät kaaressa jäähän kun piikki tökkää yllättäen jonkun asennonmuutoksen johdosta jäähän. En tosiaan vastusta kaunokkeja tai kaunoluistelua, mutta minulla ei ole taitoa opettaa niiden oikeaa käyttöä.

  • Riitta
    30.12.2018 at 18:52

    No joopa. Miksi pitää väkisin opetella luistelemaan, jos ei kerran asu talvisin maassa, jossa sitä taitoa tarvii ?
    Haloo ??? Mikä on tämänkin postauksen pointti ?

    • krista
      30.12.2018 at 18:52

      Anteeksi mitä? Nyt yllätti, jäin sanattomaksi :)

    • Tessa
      30.12.2018 at 19:30

      Eipä sitä luistelutaitoa sen enempää tarvitse Suomessakaan, tai mä oon hyvin pärjännyt viimeiset 20 vuotta luistelematta. Ironista kyllä, että luistelua harrastin Kreikassa lapsena.

    • Anna
      31.12.2018 at 09:19

      Eiköhän pointti ole enemmän hauska harrastus ja kokemuksen saaminen! Kuitenkin viimeistään koulussa myös luistelua tulee (vai mennäänkö kaikissa kouluissa enää Suomessakaan luistelemaan?). Ihan kiva jos ei tarvitse ihan tyhjästä silloin aloittaa.
      Ja miksi ei jos luistelu on mahdollista?

  • Piipo
    30.12.2018 at 19:07

    Meillä lapset ovat olleet jäällä 2-vuotiaasta saakka ja yksi ylitsepääsemätön ohje toimii (oikeastaan toimii lajiin kuin lajiin, olipa kyseessä pyöräily, lautailu jne): Eli katse varpaista pois ja kauempaa kiintopiste. Luistelutekniikka löytyy sen jälkeen kun ensin tajuaa miten tasapaino pysyy eli muuta neuvoja ei juurikaan tarvita. Sillä keinolla olen opettanut muitakin ja toimii!

    • krista
      30.12.2018 at 19:12

      Kyllä, sama pätee muuten myös nuorallakävelyyn! :)

  • Emma
    30.12.2018 at 19:15

    Instassa näytti molemmat luistelevan yhtä hyvin :) ei uskoisi että nuorempi vasta oppi! Liikunnallisesti selvästi lahjakas :).

    Meillä 6-vuotiaana mennään jo piruetteja <3 äiti ei sentään osannut niitä opettaa vaan päikyssä opittu. Meillä päiväkodissa käydään 2-3-vuotiaasta asti luistelemassa!

    • krista
      30.12.2018 at 19:20

      Kiitokset! <3 ...tai siis hih tämä klassikko, että kun lasta kehuu, niin vanhempi lukee sen niin, että vanhempaa kehuu :D Mutta niin se menee :D
      -
      Vau, kuulostaa taidokkaalta! Meilläkin vanhempi jo on "treenaillut" niitä, mutta en enkä vielä ihan piruetiksi kutsuisi :) Nyt kun oli vuoden tauko luistelemassa käymisellä, niin ensin kesti hetken, että pääsi siihen samaan kohtaan kuin missä viime kerralla jo oli - siksipä oiskin kiva, jos päädyttäisiin nyt käymään tuolla useammankin kerran! Meillä lasten Suomen-päiväkodissa (ainakin edellisessä) luistelemassa kävivät yli 4-vuotiaat ja sellaiset, jotka jo osaavat/jaksavat kantaa luistimet itse. Mutta mehän ei koskaan senikäisenä Suomessa talviaikaan oltukaan, eli jäi meiltä väliin. Tosi hienoa, että teillä käydään jo noin aikaisin päiväkodissakin luistelemassa! <3

      • Tilia
        1.1.2019 at 13:03

        3-vuotiaasta on meidän päiväkodissa edellytetty, että lapsella on luistimet ja reppu, jossa saa ne kannetuksi kentälle. Hiihtämään taisi päästä jo 2-vuotiaana. Nyt kun muksut on jo koulussa, toinen rakastaa luistelua ja inhoaa hiihtoa ja toinen inhoaa luistelua ja rakastaa hiihtoa! Tosin tälle luistelun inhoajalle voisi retkiluistelu sopia, koska ei tykkää siitä pienellä kentällä pyörimisestä.

    • Piipo
      30.12.2018 at 22:11

      Siinä onkin laji mitä en ole vielä kokeillutkaan!

  • A
    30.12.2018 at 20:34

    Meillä taitaa olla 6v:n viides talvi jäällä. Eli 2,5v. aloitti ekan kerran, se oli semmoista jäällä köpöttelyä. Seuraavasta talvesta eteenpäin on pysynyt sen verran pystyssä, että mennään koko perhe luistimin (ekana talvena lapsi tarvitsi yhden aikuisen koko ajaksi ja luistelut oli niin lyhyitä, että ei jaksettu aikuisille luistimia). Kolmantena talvena luistelu oli jo varsin sujuvaa ja luistelu onkin meidän perheen kiva yhteinen harrastus (luistelupaikkoja löytyy todella monta 500m säteellä kotoa ja Brahen kentän tekojäälle vie ratikka, viime vuonna päästiin jopa luistelemaan meren jäälle auratulle radalle, mahtista!). Tänä talvena luistelukertoja kaksi, yksi tekojäällä ja yksi ennen joulua. Sit tulikin vesisade ja ei olla jaksettu mennä (sen sijaan eilen käytiin tsekkaamassa onko meidän suosikki jää vielä kunnossa ja kyllähän siellä luistelijoita piisasi vetisellä jäällä :D).

    Hiihdon suhteen en olisi huolissaan. Eiköhän suksilla harjoittelu mene aika nopeasti. Siis sellainen perushiihtotaito, ei kai sitä stadilaismuksun tartte mikään mestarihiihtäjä olla. Oma lapsi pääsi ekan kerran suksille viime vuonna viskarina ja toisella harjoittelukerralla jo meni ihan ok tasamaalla, kolmannella kerralla keskityttiin sit loivissa alamäissä ja ylämäissä harjoitteluun. Hiihtämiseen ei ole kyllä meillä vanhemmilla mitään paloa, esim. sukset mulla on ollut viimeksi yläasteella…joten perheen yhteisiä hiihtolenkkejä ei varmaan koskaan nähdä :)

    • krista
      30.12.2018 at 22:50

      Ihan huippua! Ja niin ihanaa, että tuo on teille koko perheen kiva harrastus – silleenhän se varmasti lapseenkin se into ”tarttuu”. Vähän niin kuin meillä mä oon varmaan ”tartuttanut” tuon tanssimisen tyttöihin.

      Mä kans luulen, että kyllä se hiihto sit varmaan jotenkin alkaa sujua. Kun harjoittelee. Ei kai muuten Helsingissä harrasteta pakollisia hiihtokilpailuja…? Ne on mun lapsuustrauma :D Kuusamossa oli aina pakolliset hiihtokilpailut ja se oli ihan KAMALAA, veren maku suussa ja itku kurkussa hiihdin ja olin aina toiseksi viimeinen. Hyvä esimerkki siitä, miten periaatteessa kivasta lajista voi tehdä ihan hirveän lapselle ja kitkeä kaiken innon pois :( Toivottavasti ei tuollaisia enää ole! Ja joo, kovin suurena todennäköisyydenä mäkään en pidä, että hiihtäminen ois meidän perheen yhteisharrastus. Mä voisin ihan hyvin lasten kanssa hiihtelemään lähteäkin, mutta Joel on varmaan ainoita suomalaisia, joka ei ole ikinä elämässään käynyt suksilla. Mä luulen, että se ei ole valmis luopumaan tuosta meriitistä :D

      • Anna
        31.12.2018 at 09:34

        Minulla on ihan täsmälleen samat kokemukset ala-asteen hiihtokisoista. Pakko oli itkukurkussa lähteä paahtamaan vaikka tiesi olevansa viiminen tai parhaimmillaan toiseksiviiminen. Ja kerran minut jopa pedattiin väkisin koulujen välisiin kisoihin kun kaikki hiihtivät tahallaan hitaasti etteivät joutuisi sinne. Painajainen. Yläasteella onnistuin luistamaan kaikista hiihdoista. En halunnut kuskata suksia bussilla niin olin aina joko kipeä, ”kipeä” tai pari kertaa ”unohdin” sukset kotiin ja sain käydä kävelyllä.
        Vasta nyt päälle kolmekymppisenä olen alkanut harkita suksia itselleni. Työn puolesta olen välillä lainasuksilla hiihtänyt (päiväkodissa) ja oikeastaan sellainen rauhallinen hiihtely metsään ajettuja latuja pitkin on todella mukavaa. Kun ei paineta verenmaku suussa ja hiki selkää pitkin valuen.

        Minä luulen että jonkunlainen hiihtotaito varmasti löytyy myöhemminkin jos sitä tahtoo kokeilla. Minusta sellainen hiihtotaito että pääsee suksilla eteenpäin on paljon helpompi saavuttaa kuin sama taso luistelussa. Jopa eräs ulkomaalainen sukulainen on kypsällä iällä päässyt suksilla etenemään ihan kohtalaisesti tasamaalla.

      • Tilia
        1.1.2019 at 18:47

        Hassua, että ihminen, joka tykkää kuitenkin pyöräilystä, ei halua edes kokeilla. Niissä on niin paljon samaa: vauhtia ja tasapainoa. Saa olla luonnossa, maisemat vaihtuu, ulkoliikunnasta tulee hyvä olo. Hiihto on vielä niin kokonaisvaltainen verrattuna luisteluun tai pyöräilyyn, koko kropan saa liikutettua kerralla niin kuin tanssissakin. Ylämäistä saa kuntoiluhaastetta ja alamäistä hupia! Istumatyöläiselle ihan parhaita lajeja, kun hartiat vetreytyy hiihtäessä. Ja voi hiihtää porukalla tai nauttia laatuajasta ihan itsekseen. En ole himohiihtäjä, mutta ajatus kulkee ladulla jotenkin aina mukavasti ja luonto hoitaa. Mulle on tärkeää hiihtää hyvissä maisemissa, valitsen latujakin sillä perusteella, missä on nättiä metsää ja kivoja näkymiä. Ja lasten kanssa on kiva tehdä hiihtoretkiä eväsretkinä tai poiketa hiihdon jälkeen ladun majalla mehulla ja munkilla. Kanssahiihtäjät on sitä paitsi ainakin täällä lapsille tosi kannustavia ja juttelevat aina jotain mukavaa ohi mennessään.