”Mikä hiton Zoomerang?”
Tämän lauseen päästin suustani joskus loppukesästä.
Hyvin pian lapsen ensimmäisen älypuhelimen hankkimisen jälkeen olimmekin sitten jo klassisen ”mutku kaikilla kavereillakin on” -argumentin äärellä. Ainakin täällä meillä päin tuo sovellus on todella suosittu juttu pikkukoululaisten keskuudessa.
Piti siis lähteä selvittelemään, että mikä hiton Zoomerang. Voiko sellaisen antaa lapsen käyttöön, ja mitä riskejä siinä on?
Ensisilmäyksellä Zoomerang vaikuttaa hyvinkin paljon TikTokilta. Siinä on kuitenkin käsittääkseni yksi aika olennainen ero: Zoomerang ei varsinaisesti ole sosiaalinen media.
Zoomerangilla voi siis editoida omia videoita, ja etenkin tehdä valmiisiin videopohjiin omia versioita – eli siinä mielessä tosiaan vähän niin kuin Tiktok. Mutta (käsittääkseni) jos Zoomerangiin ei rekisteröidy, kukaan muu ei pääse näkemään niitä videoita. Ne siis vain tallennetaan omalle puhelimelle tai lähetetään vaikka Whatsapp-viestinä tutuille kavereille.
Okei, no se kuulostaa mun korvaan ihan kohtuulliselta.
Videot voi toki sitten jakaa jossan sosiaalisessa mediassakin, jos sellaisiin on lupa. (meillä ei ole)
Enimmäkseen lasten tekemät videot ovat pieniä tanssinpätkiä. Tyypillisesti otetaan joku poseerausasento, ja sitten videoon tulee automaattisesti jokin strobovaloefekti. Tai sitten siinä lentelee sydämiä, perhosia, sateenkaaria tai jotain muuta söpöstelyä. Aikuinen ehkä vähän pyörittelee silmiään viidennenkymmenennenkuudennen samanlaisen videon äärellä, mutta kouluikäiset näköjään voisivat tuijottaa noita ihastellen about ikuisesti.
Aika pitkään tätä Zoomerang-asiaa sitten pähkäilin. Meillä on tiukka linja sovelluksissa: itse asiassa tällä hetkellä lapsen älypuhelimessa on käytössä vasta yksi (viesti)sovellus. Lisäksi Spotify on luvattu laittaa, kunhan saadaan aikaiseksi selvittää perhetilihommat. Jopa äänikirjasovellus pidetään edelleen käytössä äidin kännykän puolelta, jotta ruutuaikavääntämisiin ei tarvitsisi lähteä.
Alkuun olin siis tämän Zoomerangin kanssa hyvinkin vastahankainen, mutta toisaalta muistan kyllä hyvin vielä itseni tuonikäisenä – olisin itse rakastanut tuollaista. Olenko nyt sitten liian tiukka, jos kategorisesti kiellän…?
Ääääh.
Lopulta päätettiin antaa ottaa sovellus ainakin koeajalle ja katsoa sen käyttöä viikko kerrallaan: tuottaako se enemmän iloa vai ongelmia?
Sovellus yrittää tarjota maksullista pro-ominaisuutta.
Tähän mennessä tekemäni keskeisiä havaintoja Zoomerangista:
Sovellusta voi käyttää joko rekisteröitymättä tai rekisteröityen. Jos sovellukseen rekisteröityy, videot käsittääkseni saattavat mennä muidenkin nähtäville. Mä näkisin, että ei siis kannata rekisteröityä, jos ei halua ulkopuolisten pääsevän katsomaan lapsen tekemiä videoita.
Iso plussa esimerkiksi TikTokiin verrattuna onkin siis se, että kun sitä käyttää rekisteröitymättä, tuntemattomat eivät pääse näkemään lapsen tekemiä videoita tai kommentoimaan niitä.
Sovellus tarjoaa jatkuvasti maksullista versiota, jossa on enemmän ominaisuuksia. Niistä pitää tajuta kieltäytyä, jos haluaa pitää käytön maksuttomana ja yksityisenä. Ilmaissovellus puolestaan sisältää paljon mainoksia.
Zoomerang kuitenkin on ikärajaton, kun taas esimerkiksi TikTokin ikäraja on 13 vuotta.
Valmiiden, näkyvillä olevien ”tutorial-videoiden” tekijöissä näkyy jonkin verran lapsia, mutta enimmäkseen kuitenkin nuoria aikuisia. Ovatkohan nämä näkyvillä olevat videot juuri rekisteröityjen käyttäjien videoita…? Näin olen päätellyt, mutta varma en ole.
Isoimpana miinuksena pitäisin melkein sitä, että Zoomerang on ihan valtavan koukuttava. Sen äärellä voisi viettää vaikka tuntikausia ja tuutata eteenpäin kymmeniä-kymmeniä-kymmeniä videoita – ja meidän ajatus älypuhelimesta kuitenkin on, että se on viestintäväline eikä ajanviettokapine. Siihen käytetty aika on helposti pois esimerkiksi leikkimisestä ja lukemisesta.
Me itse laitettiin hyvinkin tiukka määrärajoitus alkuun: sovittiin, että vain yksi video päivässä. Tai jos tekee siskon kanssa yhteisen, niin sitten voi tehdä kaksi. Katsotaan, miten menee… Mun toive on sellainen, että esimerkiksi kavereiden kanssa ollessa mahdollisimman pitkään leikittäisiin aktiivisisesti eikä oltaisi vaan kännykät kädessä. Tällaisen sovelluksen kanssa se tosi helposti lipsuu siihen, että yhdessäoloaika menee videoita katsellessa.
Tämä johtaa rekisteröitymiseen. Käsittääkseni ei kannata mennä, jos ei halua lapsen videoita muiden nähtäväksi.
Toki myös videoiden tekemisen voi laskea leikiksi tai liikunnaksi, ja moni niin varmasti tekeekin. Tavallaan ymmärrän tämänkin kannan – ja kivojen videoiden tekeminen voi olla hyvinkin mielekästä tekemistä kavereiden kanssa. Toisaalta toivon, että leikit ja aktiviteetit voisivat mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman paljon tulla lasten omasta mielikuvituksesta eikä älypuhelimen sovelluksen käyttämisestä.
Koukuttavuuden lisäksi toinen minua edelleen pohdituttava asia on tämä: TikTokissa niissä muiden tekemissä videoissa voi tulla vastaan melkein mitä vaan. Myös Zoomerangissa katsotaan muiden tekemiä videoita. Voiko siellä tulla vastaan jotain epäsopivaa?
Nyt sivusta seuraten sellaisia ei ole vielä näkynyt – toisaalta jotkut efektit ovat kyllä selkeästi pelottavia. Ja kokemusta meillä on tosiaan vasta hyvin lyhyeltä ajalta.
”Kultainen keskitiemme” on nyt testata lasten kanssa sovellusta positiivisella mielellä – vai pitäisikö sanoa terveen epäluuloisesti, haha – mutta hyvinkin määrärajallisesti ja aikuisen valvonnassa. Ja se on tietysti olennaista, että lapsen kanssa on selkeä yhteisymmärrys, kenelle videoita voi lähettää: vain omille luotetuille ystäville.
Teillä muilla varmasti enemmänkin kokemuksia Zoomerangista, joten kertokaa ihmeessä!
Oletteko te antaneet Zoomerangin koululaisikästen lastenne käyttöön? Mitä plussia ja miinuksia olette huomanneet?Seurailetteko, mitä (ja kuinka paljon) siellä tehdään?
Tämäkin kiinnostaa: onko joku koululaisikäisen vanhempi, joka on onnistunut torjumaan tämän sovelluksen huuman – ja miten ihmeessä?
98
Paprika
21.9.2021 at 19:46Meillä 8v käyttänyt ehkä puoli vuotta. Saa tehdä useampiakin päivässä, jakaa kavereille whatsappissa ja päivittää omaa whatsappin tilaansa. Musta kehittää hyvin mediataitoja ja on luovaa ja jossain määrin myös liikunnallista. On pystytty tätä kautta opettelemaan myös sellaisia kohteliaisuussääntöjä sen suhteen, että eteenpäin ei voi jakaa videoita, missä näkyy kavereita tai perheenjäseniä (no perheenjäsenet luvan kanssa).
krista
21.9.2021 at 19:55Tää onkin muuten just se hyvä puoli, jota mäkin oon seuraillut nyt syksyn ajan sivusta (vähän sydämenkuvat silmissä), kun lapsi viestittelee ystävien kanssa: että miten siinä samalla hienosti otetaan haltuun sitä, miten ilmaistaan asia ystävällisesti ja vaikka vastavuoroisuutta kommunikaatiossa, sellaista keskustelevuutta ja toisen huomiointia. Hienosti näyttää sujuvan <3 Toki vähän on opettelemista siinä, että vastataanko joka ikiseen (miljoonaan) emoijiin, mutta toisaalta sitä oppiahan välillä täytyy kerrata näin aikuisenakin :D Eli just sitä, että kuinka paljon aikaa siihen älypuhelimeen voi käyttää.
-
Meilläkin tosiaan viestisovelluksen rinnalle tämä on eka sovellus, mikä otettiin. En olisi ehkä uskonut ennakkoon, että tällainen "melkeinsome" tulee meille. Mutta tosiaan eihän sitä välttämättä kannata "melkeinsomena" ajatellakaan, sen voi vaan ajatella videoiden tekemisenä kavereiden kanssa.
A
21.9.2021 at 20:17Mä kuulin tästä sovelluksesta tänä syksynä, kun lapsi kysyi saisiko sen (kun kaverilla on). Kun jaksoin (aika paljon myöhemmin) perehtyä asiaan, niin totesin aikalailla saman kuin sinä, eli lapsi sai sovelluksen puhelimeen ja ekaksi katsottiin yhdessä mitä se on syönyt (lapselle on tuttua nämä ei rekisteröidytä, ei sallita notifikaatioita ja mainokset ignoroi, useampaa mainoksia ja sovelluksen sisäisiä ostoja tarjoavaa peliä on käyttänyt, niin tietää perheen politiikan, että oikeaa rahaa näihin ei käytetä). Koska vanhemmat on sosiaalisen median suhteen niuhoja, niin videoiden jakaminen on moneen kertaan keskusteltu (kavereiden kesken ok ja ei hänellä tietty mitään sosiaalisen median tilejä oo). Mitään käyttörajoitteita meillä ei ole (kuten ei ole muutenkaan ruutuajan suhteen), aikalailla kausittaista tuntuu käyttö olevan.
—
Kovasti tuntuu käytössä olevan, lapsen kaveripiirissä erittäin suosittu, kolmasluokkalaisia tyttöjä nämä. Ovat perustaneet Whatsupiin oman ryhmän näiden videoiden jakamiseen ja aika söppistä ja kannustavaa näyttää heidän juttelut siellä olevan. Sellainen huomio, että kun jollain kaverilla ei ollut tätä vielä, niin kolmasluokkalaiset teki sit yhdessä videoita sen kaverin puhelimella, jolla sovellus oli. Tämä kannattaa huomioida vanhempien, eli jos on tiukka mielipide jostain sovelluksesta, niin jos kaverilla on se, voi omalla lapsella olla siihen pääsy kaverin kautta .
A
21.9.2021 at 20:56Oh dear muuten kun bongasin Isyyspakkauksen Tommin kommentin aiheesta Instassa. Auts. Meillä ei tosiaan ole Whatsup eikä muitakaan sovelluksia ruutuajan takana ja ihan hyvin on pysynyt tilanne hallinnassa (ei taida olla tilat aktiivikäytössä noiden kaveripiirissä) ja aika ”organisoituneesti” noi lapset on jakaneet eri aihepiirien viestittelyn eri ryhmiin, että esim. ne Zoomerang videot kilisee siellä yhdessä ryhmässä vaan (tai ei kilise, koska lapsella on kotona kännykkä yleensä äänettömällä samaten kuin vanhemmilla, eli viestit katsotaan silloin kun ehtii, ei silloin kun tulevat). Meillä joku tiukka ruutuaika tuntuisi aika huonolta vaihtoehdolta siksi, että esim. tänään lapsi soitti ehkä tunnin tai yli Whatsup tai Facetime (dunno, tein töitä) puhelun kaverilleen ja se kaverin ja hänen pikkusiskon kanssa leikkivät pehmoeläinten koulua, ts. pehmoelukat oppilaita, lapset opettajia (tämä leikki juontaa juurensa etäkouluajalta, mutta on pysynyt ohjelmistossa vaikka tietysti leikkivät keskenään livenäkin päivittäin).
krista
22.9.2021 at 17:34A:lle (koska tosiaan sekoittuu, mihin vastaa) alkuperäisiin viesteihin. Me kans lähdettiin älypuhelimen kanssa liikkelle ihan siitä, että ruutuaikoja ei annettu. Ajattelin tästä joskus ihan erikseenkin kirjoittaa! Ajattelin siis niin, että jos lapselle laittaa tunnin ruutuajan, siinä helpommin tulee sellainen ”nyt käytän tän tunnin loppuun” ajatus. Sen sijaan pikemminkin sovittiin, mihin älypuhelinta käytetää: kavereiden kanssa yhteydenpitoon, ja kun ei kirjoita viestiä, puhelin laitetaan pois.
–
Se toimikin tosi hyvin… KUNNES nyt latasin tämän Zoomerangin, haha. Siinä vaiheessa sovittiin rajat ennakoiden, että ei ongelmia lähtisi syntymäänkään. Tän kanssa tosiaan sovittiin yksi video, ja samalla laitoin ainoana lapsen puhelimen aikarajana Whatsappin puoleen tuntiin, sillä niiden tila-päivitysten virta tosiaan on lo-pu-ton. Tuo puoli tuntia Whatsappia tuntuu toimivan hyvin: laite antaa muistutuksen, kun on enää viisi minuuttia jäljellä ja sitten voi säästellä loput :D Ei ole koskaan loppunut kesken, ja tekstareilla saa sen jälkeen viestittelyä jatkaa, jos on tarpeen. Jos ois joku puhelu vaikka kaverin tai sukulaisen kanssa, niin nappaisin vaan sen aikarajoituksen pois ilman sen kummempaa numeroa. Sen kun ei ole tarkoitus olla mikään ”lopullinen totuus” vaan ennakoiva tapa pitää WA-tilojen virta hallinassa.
–
Meillä muuten kans noita videoleikkitreffeejä harrastettiin etenkin etäkouluaikana <3
A
22.9.2021 at 18:27Jännä juttu noi WA-tilat, siis kysyin lapselta tänään kotimatkalla ihan erikseen noista WA-tiloista, että käyttääkö kaverit niitä viestimiseen, niin kuulemma jotkut, mutta pääsääntöisesti eivät pahemmin. Eli ilmeisesti on kaveripiirikohtaista miten WA:ata käytetään. Lapsen kaveripiirissä nätisti tuntuvat huomauttavan jos joku laittaa tsiljoona emojia / giffiä / kuvaa (näitä keskusteluja he tuntuvat käyvän aika säännöllisesti, että ”pliis sovitaanko ettei laiteta näin paljon kuvia” tms.). Kyselin myös Zoomerangista ja kuulemma on se tosi koukuttava, mutta toisaalta ne videot on vaan aika paljon samaa, että siksi se ei oo hänen lempparisovelluksensa. Voi mun ihana fiksu lapseni , oli muuten ihan hauska keskustella hänen kanssaan miten hän kokee noi sovellukset ja kaverien kanssa viestittelyn tavat <3
krista
22.9.2021 at 19:03Ihana <3 Just tällaiset keskustelut on niin hyvä, lapset osaa kyllä tosi fiksusti itsekin miettiä asioita, etenkin kun yhdessä pysähydtään pohtimaan <3
-
Mäkin muuten eka kertaa edes KUULIN tuollaisesta tilasta lapsen kautta. Oon käyttänyt kuitenkin WA:ta aika pitkään eikä mulla ole ollut mitään haisua, että siellä on tuollainen :D Ilmeisesti siis tosi paljon kaveriporukan tavoista riippuu, että kuinka paljon ja miten sitä käytetään. Hei ja toisaalta tuolla Instan puolella tuli hyvä pointti: kun postaa videonsa tilaan, se ei jää muistiin muiden kännykälle. Mutta jos niitä jakaa ryhmiin, niin ne kai tallentuu automaattisesti kavereiden kännyköille muistiin. Toi oli mun mielestä sellainen aika hyvä havainto. Toisaalta kaverit on tietysti luotettavia, mutta silti ehkä tuosta kannattaa olla tietoinen. (mä itse en siis ollut)
A
22.9.2021 at 19:15Joo tuo kavereiden kännyköille tallentuminen on se syy miksi itse tekisi mieli toppuutella lasta, että ”älä laita, kääk”, WA:n kautta mutta mennään sillä mentaliteetilla, että jutellaan että millaisia kuvia / videoita jaetaan (koska näitä on vaikea saada jälkikäteen pois kun sähköisenä liikkuvat) ja kavereita tosiaan ovat, eli lähtökohtaisesti lapsia jotka tunnen ja tiedän fiksuiksi. Lapsi itse on säätänyt jonkun WA asetuksen, ettei noi viesteissä tulevat kuvat tallennu hänellä, kun häntä ärsytti kun kavereiden kuvia ja videoita tuli hänen kuvien sekaan. Tästä aiheesta itse asiassa tuli juteltua lapselle kun WA:han tuli ne vain kerran katsottavat kuvat ja demonstroin hänelle, kuinka kuvankaappauksella tuollaisen saa talteen.
Tilia
22.9.2021 at 10:05Tuo loppuvirke on täälläkin todettu. Jos rajaa kaiken tiukasti, lapsi menee kaverille pelaamaan niitä pelejä ja käyttämään sovelluksia, joita kotona ei luvata. Eri perheissä on eri säännöt ja aina löytyy joku, jonka vanhempia ei kiinnota tai joka osaa hakkeroida vanhempien rajoitukset. Lapsi oppii äkkiä tarvittaessa myös valehtelemaan vanhemmille, kun tietää, että vanhemmat ei tykkää jostain kännykän käytöstä, mitä haluaisi tehdä. Eli kohtuu niuhotuksessakin on ihan hyvä ja fiksun käytön opettelu yhdessä aikuisen kanssa. Villitykset menevät myös ohi aikanaan, vaihtuvat toisiin villityksiin ja kännykkä vaan on nykyajan lapsille meidän nuoruutemme lankapuhelin, kirjeposti, päiväkirja, televisio, lautapelit, elektroniikkapeli, kamera, peili, sarjikset, Koululainen ja Eläinmaailma, leffateatteri, kirjasto, levyhylly, mankka, kymmenen tikkua laudalla ja niin edelleen. Isovanhempiemme nuoruudessa heitä moitittiiin liiasta lukemisesta – menee silmät pilalle, kun istutaan kirja kourassa! Ja mitä hyötyä siitä romaanien lukemisesta ylipäänsä on elämässä, työnteko se on jota lapsen pitää oppia…
A
22.9.2021 at 13:14Mä oon miettinyt aika paljon, miksi oma lapsi ei tunnu koukuttuvan laitteisiin tai ohjelmiin, tai että miksi mä en koe että meillä olisi ollut mitään haasteita lapsen kännykän tms muun käytön hallinnassa. Meillä siis tosiaan ruutuaika & downtime oli käytössä ihan alkuun, mutta todettiin ettei vaan meillä toimi ja hyvin nopsaan lapsella on ollut vapaa käyttöoikeus omiin laitteisiinsa ja en muistaakseni ole yhdellekään hänen haluamalleen sovellukselle joutunut sanomaan ei, vaan pyynnöt ovat olleet hyvin perusteltuja (niin ja toki lapsen kaikki sovelluslataukset vaativat vanhemman hyväksynnän ja turva-asetukset on yritetty säätää mm. Whatupissa jne niin tiukoiksi kun järkevästi ottaen mahdollista). Ja tämä kaikki vielä niin, että oon täysin nipo sosiaalisen median suhteen (ts. ei ennen kuin täyttää sovellusten ikärajat).
—
Niin, mutta yksi aspekti on varmaan se, että laitteet ovat lapselle arkipäiväisiä ja esim. pelien koukuttavuudesta on puhuttu ihan pienestä pitäen (jolloin saattoi olla sellaisia hetkiä, että äidin kännykällä ois haluttu vaan pelata ja pelata ja kiukutti kun piti lopettaa) ja on pohdittu että mikä niissä koukuttaa (ikätasoisesti). En väitä, että oma lapsi olisi perintötekijöiltään mitenkään vähemmän altis koukuttumiseen (nimimerkillä äiti joka koukuttuu sienien etsimiseen metsästä, on lapsena pelannut tetristä niin että se tulee uniin ja joka binge-watchaa lempisarjat ja lukee kirjoja yötä myöten). Äh, menin harhapolulle, mutta tosiaan mä aattelen että tässä digilaitteiden käytön tiukassa rajoittamisessa on samaa kuin karkkipäivässä, että se tekee siitä jotenkin tavoiteltavan, jännän ja vähän kielletyn (vs. se että karkkeja on aina kulhossa pöydällä ja ei oo iso juttu se). Eli meillä on koitettu suhtautua lapsen kiinnostuksen kohteisiin uteliaasti ja kannustavasti ja etsien sellaisia kehittäviä tekemisiä (esim. nykykännykällä voi hyvin tehdä musiikkia, kuvata ja editoida videoita, valokuvata, kirjoittaa pitkiäkin tekstejä, ohjelmoida, lukea kirjoja, kuunnella musiikkia jne). No sit se Zoomerang, ei oo musta siistein sovellus ikinä (koska en yhtään ymmärrä esim Tiktokia videoineen), mutta kyllähän siinä omaa luovuuttaan saa ilmaistua (etenkin jos lähtee kehittämään omaa ja pääsee niiden valmiiden mallien yli). Niin kauan, kun lapsi täyttää vihkon toisensa perään käsinkirjoitetuin tarinoin ja piirroksin ja askartelut valtaa lapsen huoneen lisäksi olkkarinkin, niin en ole huolissani laitteiden ylivallasta.
krista
22.9.2021 at 17:18Meillä on muuten samaa-mutta-eriä se, että meillä kans on just yhdessä pohtien ja keskustellen näitä käyty – esimerkiksi just se, että älypuhelin tuli lapselle ”vasta” kolmannella ei koskaan ollut meillä mikään ”MÄ HALUUN!!!” vs. ”ET SAA!!!” -kysymys, vaan ihan alusta asti asiasta on keskusteltu: että mitkä on sen haitat ja mitkä hyödyt, ja miten me on ajateltu asian kanssa tehdä – ja lapset ovat tavallaan olleet samaa mieltä, että hei hyvä ja näin tehdään. Eli vaikka onkin ollut erilaiset linjat meillä – teillä laitteet aikaisin ja meillä ns. myöhään – silti yhteneväistä on varmaan just tuo, että asiasta puhutaan ja perustellaan. Lapset on fiksuja <3
krista
22.9.2021 at 15:44Tilialle (koska kommenteista ei välttämättä näy, mihin kommentoi) mun täytyy sanoa, että en allekirjoita yh-tään tätä sun ajatusta, siis että: ”Jos rajaa kaiken tiukasti, lapsi menee kaverille pelaamaan niitä pelejä ja käyttämään sovelluksia, joita kotona ei luvata.” On se sitten karkin syömistä tai pelien pelaamista, en usko, että syy-yhteys on näin suora.
–
Annan omakohtaisen esimerkin. Meillä ei tulisi mie-leen-kään, että meidän lapset lähtisivät pelaamaan salaa, hakkeroimaan koodeja jne. Omat lapseni tuntien se ei vaan ole mahdollista, ei ainakaan nyt ja veikkaan että ei edes teini-iässä (sitä tosin en tiedä). No. Tästähän mä voisin vetää hienot päätelmät, että JUST ME ollaan tehty asiat oikein ja Tilia (tai joku, jolta Tilia nähnyt valehtelua, salaa pelaamista jne) on tehnyt väärin, jos kerran tuollaista on kohdannut. (ja me ei) Eikös niin? Kun meillä kerran ei valehdella ja jollain toisella valehdellaan! Mutta – en siis usko yhtään, että se menee noin. Uskon, että VOI olla joitain kasvatuksellisia juttuja, jotka ovat tietyissä tilanteissa tietynlaisten lasten kanssa parempia kuin jotkut toiset jutut. Vanhemmat näissä luovivat omien lastensa persoonat huomioonottaen, joskus onnistuen paremmin ja joskus ehkä jälkikäteen tajuten, että jotain olisi voinut tehdä myös toisin. Yhtä inhimillistä molemmat. Ja samaan hengenvetoon ehkä myönnettävä, että uskon, että me ollaan esimerkiksi jossain just ONNISTUTTU, kun meillä on näin hyvä tilanne. Meillä ei ole pelaamis- tai ruutuaikaongelmia – eikä karkkiongelmia. Joten nyt voin röyhistää rintaa? En. Koska ennen kaikkea kyse on varmasti lapsista yksilöinä, vanhemmista yksilöinä, perheistä ja just heille sopivista sääntö/sopimustyypeistä jne. Esimerkiksi meille sopii säännöistä yhdessä keskustelu ja puhumalla niihin yhteinen sitoutuminen, ja sen jälkeen voidaan luottaa, että lapset yhdessä sovittuja asioita noudattavat. Jollekin saattaa sopia tiukemmat kiellot, jollekin taas vapaampi ”kaikki käy”. Pääasia, että homma toimii.
–
Mä sanon tämän ehkä jopa näin kärkkäästi siksi, koska mä olen tyyliin jostain taaperoajalta kuullut tätä herkkujen kanssa, ja eipä vaan ole näkynyt niitä mulle kristallipallosta faktana povattuja ongelmia. En voi sanoa, että ”me oltiin oikeassa”, mutta ehkä me jotain on oikein tehty – MEIDÄN perheen kannalta ajateltuna :)
Tilia
22.9.2021 at 16:38En väitä, että Kristan lapset eivät koskaan valehtele. Varmasti on enkelimäisiä lapsia, jotka sitoutuvat kaikkeen yhteiseen hyvään ja noudattavat jokaista sääntöä pilkulleen. Jotkut ovat sellaisia varmaan täysin riippumatta siitä, miten heitä kasvatetaan. Mutta väitän, että on normaalia, että lapsi testaa rajojaan, etsii säännöistä porsaanreikiä ja kokeilee, mikä menee auktoriteeteille läpi. Aika moni lapsi kokeilee kaupasta karkin varastamistakin, vaikka ihan hyvin tietää, että se on väärin ja niin ei tehdä – eikä ole todellakaan nähnyt vanhemman tekevän edeltä samaa! Aika moni lapsi käyttää luovuuttaan, kun tarvitaan lisää ruutuaikaa tai haluaa tehdä jotain, minkä tietää kielletyksi. Aika moni lapsi valehtelee joskus vanhemmilleen. Jos siitä ei jää kiinni, vanhempi voi uskoa, ettei hänelle kyllä koskaan valehdella… Ystäväpiirissäni oli täydellisen tyttären äiti, joka onnistui äitinä aina kaikessa. Lapsi uskoi jo taaperona kaiken puolesta sanasta ja tämä äiti ihmetteli, miten me muut emme osaa lapsiamme kasvattaa yhtä hyvin. Onneksi heille syntyi myöhemmin kaksi sangen villiä poikaa, niin elämänymmärrys kasvatuksen haasteista kummasti laajeni siinäkin perheessä. Loppui toisten neuvominen. :) Ja tässä ei nyt ole sukupuolesta kysymys. Voit olla myös täydellisesti kasvatetun, rauhallisen pojan vanhempi, ja myöhemmin kokea voimattomuutta villien tyttöjen kanssa. Tämä lohdutuksena kaikille niille, joiden lapset tekevät myös välillä jotain väärin. Sotkujen selvittäminenkin on tärkeää oppia kasvamisen tiellä, niin aikuisen kuin lapsenkin.
krista
22.9.2021 at 17:23Joo kyllä, rajojen testaaminen on erittäin luonnollista ja myös ikätasoihin kuuluvaa. Mutta tämän en usko pitävän tosiaan paikkansa, mitä aiemmin sanoit: että jos rajaa, niin lapsi tekee luvatta.
–
Ja nimenomaan tuota yritin sanoa, että ”me tehtiin oikein” olisi helppo röyhistellä, jos asiat menevät hyvin – mutta se ei kuitenkaan kerro sitä, että se olisi ainoa oikea toimintatapa. Siksi tuollaiset ”kun teet näin, niin lapsi tekee sen luvatta” -tokaisut on mun mielestä haitallisia ja ne just voi tuottaa huonoja tuntemuksia tai pelkoja epäonnistumisista jossakussa. Siksi tuosta ilmaisin olevani ihan eri linjalla. Lapset on yksilöitä, aikuiset myös.
Tilia
22.9.2021 at 22:42En pysty Kristan kommenttiin enää vastaamaan, niin vastaan omaani, mutta olisin voinut muotoilla kiiressä lauseen muotoon ”lapsi voi mennä kaverille” sen sijasta, että kirjoitin ”lapsi menee”. Tätä ei ollut tarkoitettu miksikään yleiseksi totuudeksi vaan yhdeksi vaihtoehdoksi, mitä voi käydä, jos on kovin paljon tiukempaa kuin kavereilla. Meillä on nimittäin menneet kavereille pelaamaan kiellettyjä pelejä, kun kotona on noudatettu tiukasti pelien ikärajoja ja maltillisia ruutuaikoja – ja yritetään noudattaa näitä siitä huolimatta edelleen. Tämä oli se A:n kommentti, johon itse vastasin alunperin, että tämä ”kaverin kautta” -ilmiö on tuttu täälläkin. Että tästä kannattaa vanhempien olla tietoisia, vaikka itse kuinka yrittäisi suojella lastaan. Lapsi voi sinne videollekin päätyä myös kaverin kännyn kautta, jos kaverin päässä ei olla yhtä huolellisia siitä, keitä videoilla saa näkyä ja mihin niitä postaillaan.
Miitu
21.9.2021 at 20:52Tämä villitys rantautui meillekin jokunen viikko sitten. On kieltämättä koukuttava, ja on jouduttu myös rajaamaan. Toisaalta jos lapsi touhuaa (hypyt, käsilläseisonnat yms.) tunnin pari trampalla kuvatessaan ”sitä täydellistä videota”, niin voittaa siinä kohdin sisäjumituksen. Tämä lapsi ei ole koskaan ollut kova leikkimään, vaikka toki muuta touhua ja tekemistä on ollut. Mutta selvästi alkaa murrosikä jo kolkutella oven takana.
.
Mutta joo, useampi samanlainen video on kyllä saanut äidissä pirun irti, ja aikarajojen paukkuessa kuvaan saattaakin eksyä hiuksia heittelevät äiti…
krista
22.9.2021 at 17:37Hihihi, siitä pitäisikin saada seuraava tutorial: hiuksia heiluttelevan lapsen taakse tulee hiuksiaan heilutt… REPIVÄ äiti :D
–
Ja siis totta, parhaimmillaan tuo aktivoi liikkumaan! Ja niitähän on ihan sellaisia sovelluksiakin (haha alkaen askelmittari), jotka on tarkoitettu liikkumisen innostamiseen. Sellaisessa tarkoituksessa toimii kyllä! Meillä sitä perinteisetä pihaleikkiä on edelleen niin paljon (niin paljon, että mä yritän huudella joskus koti-iltoja, mutta lapset vaan haluaa ulos joka hetki), että liikkumisesta ei ole pulaa :D Mutta just isompien lasten kanssa etenkin tanssi/hyppyvideoiden tekeminen on kyllä oikein hyvää puuhaa liikunnan kannalta.