Mähän tietysti olen keskustelukumppanina mitä korkealentoisin – etenkin mitä tulee elokuvakeskusteluihin.
LUE: en koskaan muista elokuvista mitään. Jotenkin vaan onnistun unohtamaan kaiken näkemäni saman tien. Tyyliin kun lopputekstit rullaavat, en enää muista leffasta mitään. Kas näin tänään:
Törmään Instagramissa Shantaram-sarjan teaseripätkään ja totean, että sen päähenkilö on aivan liian komea. Näytän pätkän Joelille.
Joel: No on se vähän liian komea tähän. Mutta mä tykkään tästä näyttelijästä kyllä. Se on ollut muutamassa leffassa, joista mä oon tykännyt, esimerkiksi Papillonissa.
minä: Se on se, mikä me katsottiin yhdessä?
Joel: Hmmm ei, mä oon kyllä katsonut Papillonin ihan itsekseen.
minä: Eiks se muka ollut Papillon se yksi mikä me katsottiin? Se… yksi.
Joel: Ei kyllä ollut…
minä: No hitsi mikä se sitten oli? Muistatko? Se oli sellainen… siinä oli sellainen avara maisema.
Joel: ???
minä: Joo! Niin oli! Se oli siinä alussa se avara maisema!
Joel: Hmmm, mitä muuta siinä oli? Nyt sun täytyy antaa vähän parempaa vihjettä.
minä: Tää ON hyvä vihje! Tää on olennainen! Me keskusteltiin tästä!
Joel: ????
minä: Että siinä alussa oli avara maisema ja sä jotain sanoit siitä ja me keskusteltiin siitä!
Joel: Nyt ei kyllä…
minä: Joo joo, se oli sellainen! Siinäkin oltiin jossain avaruudessatulevaisuudessamaailmanlopussa.
Joel: ????
minä: No just sitä jotain scifiä!
(meidän vakiläppä elokuvista: mä sanon alkutekstien aikana, että ”onks tää jotain scifiä”.)
Joel: Etkö muista mitään muuta?
minä: No en… Odotas…
…
…
…
minä: Nyt muistan!!! Siinä oli niitä hiekkaörkkejä!
…
…
(näyttelen pantomiimilla hiekkaan astumista ja hiekkaörkkihirviöiden iskemistä – Joel katselee kärsivällisen hölmistyneenä)
…
…
Joel: Nyt tiedän! Dyyni!
minä: No just se. Dyyni, avara maisema – tämä oli ihan selvä! Mulla oli tosi hyvä vihje, mutta sä et vaan tajunnut!
(hetken hiljaisuus)
Joel: Ne ei olleet hiekkaörkkihirviöitä vaan sellaisia matoja.
minä: Niin just. Eli hiekkaörkkejä.
(hetken hiljaisuus)
Joel: Se ei kuitenkaan ollut se Papillon. Se Papillon on 1900-luvun alkupuolelle sijoittuva vankiladraama.
minä: Niin joo vähän niin kuin se Dyyni. Oli siinäkin ehkä joku vankila tai joku luola tai pimeä paikka, ehkä avaruusalus.
Joel: syvä hiljaisuus
Joel: Itse asiassa siinä oli myös avara maisema.
minä: Niin ai missä?
Joel: No siinä Papillonissa.
minä: No niin, mä tiesin tän! Eli olin alusta asti oikeassa!
Ps. Se mun fanituskirja Shantaram on tosiaan kai tulossa/olemassa jonain telkkarisarjana. Tavallaan kiinnostaisi, mutta toisaalta en kyllä taida uskaltaa katsoa, että ei mene mielikuvat ihan pilalle… Yksi klippi näytti ainakin ihan saippuaoopperalta. Onko kukaan katsonut?
17
Riika A
5.11.2022 at 11:38Nyt ollaan pahan dilemmaan äärellä. Kovasti kiinnostaisi kommentit jos tätä sarjaa on joku katsonut, mutta mulla on just kirja menossa joten pelkään spoilereita. 🙈
krista
7.11.2022 at 09:45Joo hei nyt kannattaa olla varovainen, että ei spoilaannu! Mä oon vähän kade, että sulla on vielä kesken se. Ja sen jälkeen kannattaa ehdottomasti lukea myös Vuoren varjo!
Oliver
5.11.2022 at 13:57Dyynin juonesta ei kyllä voikaan muistaa mitään. Avara maisema, aavikko ja hiekkahirviöt on just hyvä tiivistys :D Pinnistellen pystyin lisäämään että joku alkuperäiskansa siinä oli myös :D
krista
7.11.2022 at 09:51Haa joo niin oli! Ehkä…? :D
Suomen
5.11.2022 at 19:41Jään kyllä nyt oottamaan elokuvat top 10 tai vastaavaa postausta 😂.
krista
7.11.2022 at 09:53Hei tämä ois toisaalta tosi hyvä, koska se olisi ”elokuvat, jotka muistan” – ja siinäpä onkin sitten varmaan hyvä kriteeri, että mikä jättää muistijäljen! Sanoisin heti, että yksi leffa, jossa isä ja tytär haluaa asua vapaaehtoisesti metsässä. Ja sit sellainen (mutta ei perheelliselle), jonka näin ennen lapsia, jossa äidin lapsi häviää laivalla matkalla saareen. Mutta painotus, että tätä ei saa katsoa, jos on omia lapsia, koska se oli TRAUMATISOIVA :D Niiden leffojen nimet on… öööh… niin… joo… :D :D :D