Vessahätäviestintää – näin me se tehdään

Hih meneeköhän nyt ihan hippiäitiosastolle – tai oikeastaan pikemminkin hippi-isä, koska Joel tässä on tämän kolmannen vauvan kanssa ollut minua aktiivisempi. Meillä nimittäin harjoitetaan vessahätäviestintää. Että VVV ja silleen!

Mistäköhän se kolmas vee siihen muuten tulee…? Voi vee?

No joo, kaikessa yksinkertaisuudessaan se on meillä siis sitä, että vauva laitetaan silloin tällöin lavuaarin päälle, ja siihen hän sitten pissaa. Pis pis. Ei sen monimutkaisempaa tai VVV-teoriaperehtyneempää, haha.

Potta ”silloin joskus” – tälle vauvalle on potta vielä ostamatta.

Kuulin tästä jo esikoisen ollessa ihan vastasyntynyt, tai ehkä jo odotusaikana – ja samaa me ollaankin sitten tehty kaikkien kolmen lapsen kohdalla. Ja tämä on kyllä sellainen juttu, jota haluan kovasti suositella kaikille! Se nimittäin ihan aidosti vähentää kuluvien vaippojen määrää JA (ainakin meidän tapauksessa) on tehnyt myöhemmästä pottaharjoittelusta paljon-paljon helpompaa.

Itse asiassa meillä ei ole koskaan tarvittu mitään varsinaista pottaharjoittelua, kun se on tavallaan osattu jo itsestään.

Idea on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan sellainen, että sopivissa kohdissa (ihan näppituntumalla vaan) otetaan vauva lavuaarin päälle. Meillä lorutellaan ”pisu-pisu-pisuu”, ja kun sitten lirahtaa, niin siitä asiaankuuluvasti iloitaan. Hyvin pian vauva alkaa tykkäämään siitä!

Varmaan aika moni muukin on huomannut, että se pisu tulee usein siihen hoitopöydälle. Tässä siis vaan tavallaan hyödynnetään sitä ja tehdään siitä tapa.

Näin meillä oli pottasijoittelu joskus ensimmäisen vauvan kanssa.

Ihan pienen kanssa ”pisuttelu” on tehty meillä siis lavuaarin päällä, ja myöhemmin siirrytty samaan hommaan potan kanssa. Meillä tämä potalle siirtyminen on tehty itse asiassa jo ennen kuin vauva osaa istua: vauvaa on vaan pidelty siinä potan päällä (samoin kuin alussa lavuaarilla) ja pisu tulee siihen. Näin se potta on tuttu juttu jo paljon ennen tavallista ”pottaikää”. Potta on aluksi ollut hoitopöydällä ja myöhemmin vasta siirretty lattialle.

Sitten myöhemmin, kun vauva osaa istua, niin tietysti saa istua ihan itse. Mutta mitään pidempää istuskelua meillä ei ole koskaan tarvinnut harjoittaakaan, kun tässä vaiheessa se pisu tulee sinne pottaan jo ihan itsestään saman tien istahtaessa.

Tällainen vessahätäviestintä – tai meidän sanoilla pisuttelu – siis ihan oikeasti säästää ihan valtavasti vaivaa (ja vaippoja) sitten myöhemmin!

Ja meillä tätä on tehty siis ilman mitään paineita, silleen kivana juttuna vaan.

Vessahätäviestinnässä on sana viestintä, ja tausta-ajatus kai on, että vauva viestii vessahädästä ihan niin kuin vaikka nälästäänkin. Itsekin olen huomannut vauvan esimerkiksi ynähtävän vaimeasti ennen kuin lämpö valtaa vaipan. Uskon kyllä, että jos tähän ihan panostaisi, oppisi syvemmänkin viestinnän ja vielä enemmän säästäisi näitä vaippoja.

Mutta meidän ”sinne päin” -elämänmenolla jo pelkästään tämä näppituntumapisuttelukin on ollut tosi hyödyllistä ja näppärää. Tällä meidän summittaisella taktiikalla asian eteen ei ole tarvinnut nähdä sen kummemmin mitään vaivaa – se hoituu siinä ihan tavallisen vaipanvaihdon yhteydessä.

Joku hassu hippivanhempifiilis siinä kuitenkin iskee, kun vaikka neuvolakäynnillä ennen punnitusta sanoo, että ”hetki mä pissatan ensin vauvan” ja käyttää vauvelia lavuaarin päällä. (ja tietysti pesee lavuaarin sen jälkeen) Joskus silloin vuosia-vuosia sitten neuvolan terveydenhoitajalta pääsi spontaani ”no ohhoh!”, kun hän näki, miten sujuvasti se pisu sinne tosiaan lirahti.

Kyllä, taitava vauva täällä meillä!

Onko teillä tehty tällaista? Jätti-iso suosittelu, meillä tämä on tosiaan poistanut koko pottaopettelun vaivan!

43

You Might Also Like

  • Anna
    2.11.2022 at 16:01

    Esikoisen kanssa yritettiin aktiivisesti, mutta ei aloitettu ihan heti syntymän jälkeen. Luultavasti luin/kuulin tästä vähän viiveellä eikä se sitten ikinä ihan kunnolla lähtenyt käyntiin.
    Kuopuksen kanssa päätettiin, että ei jaksa kun on kolme-vuotias ja vauva molemmat pyöritettävänä, mutta kuopuspa kieltäytyi ihan vasta syntyneenä kakkaamasta vaippaan. Ensin osastolla odoteltiin kakkaa tosi pitkään ja kotona sitten hän alkoi aina itkeskellä vailla selkeää syytä, mutta kun tässä kohtaa vei lavuaarin päälle niin turautti kakat sinne. Vaihdettiin siis taktiikkaa siihen, että mennään vauvan ehdoilla ja niin kauan kun hän ilmoitteli etukäteen kakkahädästä käytettiin häntä lavuaarilla tai pöntön päällä. Jossain vaiheessa muut jutut varmaan veivät lapsen huomion ja tuo unohtui (vauvalta, ei meiltä). Tai sitten se liittyi siihen kun alettiin maistella kiinteitä ja kakka muuttui kiinteämmäksi. Ei enää muista kunnolla.
    Potalla meillä on molemmat ”istuneet” jo ennen kuin ovat osanneet istua. Eli juuri se, että aikuinen pitää polvitaipeista ja roikottaa lasta kevyesti potalla lapsen selkä aikuisen vatsaa vasten.
    Tämä on niitä juttuja joihin panostetaan jos energiaa riittää, mutta jos tulee yhtä huonosti nukkuva lapsi kuin tämänhetkinen kuopus oli niin saattaa jäädä tekemättä. Jos taas lapsi on sellainen, jonka kanssa on kevyt olla ja elää tai jos hän viestii vahvasti vessahätää niin varmasti yritetään. Minäkin voin suositella tätä jos vauvalla on selkeät viestit tai jos vauva-arjessa riittää paukkuja yrittää tätä järjestelmällisesti. Meillä tuo ei kuitenkaan ole tullut kummallekaan lapselle niin vahvasti, että se olisi kantanut sinne kuivaksi opetteluun asti kun liikkuminen ja maailman tutkiminen on tullut kuvioihin ja vienyt lapsen mielenkiinnon. Ihana kuulla, että se voi järjestelmällisesti ja pitkäjänteisesti toteutettuna toimia oikeasti noin hyvin :) Lisää motivaatiota yrittämiseen.

    • krista
      3.11.2022 at 09:42

      Tosi hyvä just näin vauvan ehdoilla! Meilläkin tämä on just selvästi vauvalle kivaa, ja siksi sitä on kiva tehdä – mutta ei silleen missään nimessä väkisin tai hampaat irvessä muiden paineiden keskellä. Vaan sellaisena mukavana juttuna!

      Tuossa just Joelin kanssa eilen juteltiin (kun pohdittiin, että montako lavuaaripissaa sille päivälle tuli – ehkä viisi), että tämä on varmaan sellainen juttu, että jos siihen alkaisi ihan-ihan-ihan panostamaan, luultavasti saisi muutamassa kuukaudessa vauvan (lähes) vaipattomaksi. Eli sellainen juttu, johon voisi hurahtaa :D Mutta ei meillä riitä paneutumistahto niin pitkälle :D Meillä tämä on just tälleen vaipanvaihdon yhteydessä ja muuten silloin, kun tulee sellainen olo, että vois olla pisuhätä. Mutta sekin tuntuu tosi hyvältä ja hyödylliseltä!

  • Laura
    2.11.2022 at 20:21

    Ouskohan Vauvan VessahätäViestintä ne kolme vee:tä?

    • krista
      3.11.2022 at 09:42

      Aaa totta, se se varmasti on!

  • Ellu
    3.11.2022 at 09:25

    Lol, jos joku olisi multa kysynyt tehdäänkö me vauvan vessanhätäviestintää, olisin taatusti sanonut että ei tod., elämä on liian lyhyt sellaiseen. Mutta jos se tarkoittaa pissatusta vaipanvaihdon yhteydessä, niin sittenhän me ollaankin oltu tosi reippaita. Meille osui synnärillä esikoisen avuksi yksi kiva kätilö ( monen hirvittävän kätilön lisäksi, jotka mielelläni suljen pois muistoistani), joka opetti vaipan vaihtoa – samalla hän kertoi, että olisi hyvä pissattaa aina samalla. Ja sitten kun on isompi eikä enää nukahda syöttöön, niin aina ruoan ja unien jälkeen. Tätä me kanssa tehtiin.

    Puolen vuoden iässä vaihdettiin lavuaaripissatus pottailuun mikä oli hyvä kun kiinteät muutti kakan koviksi papanoiksi, jotka ei tulleet kuin pottaan. Mutta pottailusta ja pissatuksesta riippumatta, päiväkuivia meidän lapset ovat olleet vasta 3+.

    • krista
      3.11.2022 at 09:44

      Haa, te ootte siis tehneet ihan just tätä! Ehkä parempikin, jos näillä ei ole mitään ”teoria/koulukuntanimityksiä”. Vähän niin kuin perhepeti – sehän on vaan sitä, että vauva nukkuu vieressä :D

      • Anna
        3.11.2022 at 10:09

        Tuo on hyvä pointti! Jos asioille annetaan hienoja nimiä niin ne saavat helposti myös erilaisia leimoja. Jos taas ne olisivat vain normaali osa lapsen hoitoa ja asia, jota kannustetaan tehtäväksi ilman nimiä niin se myös todennäköisemmin olisi vain normaali osa lapsen hoitoa.

        • krista
          4.11.2022 at 10:13

          Totta!

  • Ida
    3.11.2022 at 11:25

    Hienoa, että teillä toimii näin! Varmasti maailmalla hyvin yleinen menetelmä ja varsin välttämätönkin, jos ei kestovaipoille ole pesuvettä tai kertsejä saatavilla ja jätehuoltokin puuttuu… Uskon silti että lapset ovat tässä erilaisia. Meillä esikoisen kanssa tätä harrastettiin alkuun ja muistelen että olisi jonkin aikaa toiminutkin ihan pikkuvauvana kun kakkaa tuli koko ajan. Sitten kuitenkin lakkasi kaikista loruista ym huolimatta toimimasta ja jossain vaiheessa homma alkoi stressata kun yritti bongailla niitä vessahätäviestejä (joita ei ollut) ja käyttää kellon kanssa potalla. Enemmän tai vähemmän potan kanssa ährättiin vauvasta asti mutta jossain kohtaa lapsi veti itse liinat kiinni ja oppi kuivaksi vasta 3-vuotiaana. Silloin stressasin kamalasti asiaa ja päätin että kakkosen kohdalla annan kyllä tämän asian mennä omalla painollaan.

    Kakkosella (eläväinen nyt 5 v poikalapsi) ei myöskään mitään vessaviestejä ollut havaittavissa eikä aidosti huomaa hätäänsä helposti vieläkään vaikka pyytäisi kuulostelemaan. Sama juttu että joskus yli 3-vuotiaana vasta oli tähdet kohdillaan kuivaksi oppimisen suhteen. Myös harjoitteluhousuja on yritetty meillä molemmille taaperovaiheessa mutta silloinkin nämä on ihan tyytyväisinä hiihdelleet märissä pöksyissä 🙈

    Nyt kolmosen kanssa koppaillaan pissoja harsoon hoitopöydällä jos sattuu tulemaan. Mutta onhan tää vaippojen kulutus aikamoista. Meillä aikaisemmat on enimmäkseen kestotettu mutta tällä nuorimmaisella ei tahdo iho kestää.

    En tiedä, onko sulla tullut tätä mutta tuntuu että näitä ympäristövaikutuksia tulee enemmän mietittyä kun lapsia on useampi ja paljon puhutaan, ettei saisi(?) olla. Hiukan arka pahanmielen aihe ehkä mutta olisi kiinnostavaa joskus lukea sun ajatuksia 🙂

    • krista
      4.11.2022 at 10:19

      Joo siis ehdottomasti lapset ovat erilaisia ja tämä(KÄÄN) ei ole tietysti mikään yleispätevä taikakeino mihinkään. Niin kuin niitä ei lasten kanssa koskaan ole :D Meidän kohdalla siis tämä on toiminut näin, mutta jonkun toisen kohdalla sitten varmasti toisin :)

      Ja ooooh sekä uuuuh, tuo on hyvä aihe tuo ympäristövaikutukset (ja vastavaatimuksena ”lastentekotalkoot”, heh koskaan siis ei voi voittaa) – voisin ottaa sen joskus postauksen aiheeksi, vaikka se tulenarkaa onkin. Mutta täällä jos missä siitä varmaan pystytään keskustelemaan rakentavasti ja toisten näkemyksiä kunnioittaen ja arvostaen. Laitan tän mietintämyssyyn ja postausta tulee toivottavasti lähiaikoina!

  • Jenni M.
    3.11.2022 at 18:25

    Ihanaa että otit tän taas aiheeksi! Tärkeä ja niin tuntematon aihe. Meillä kolmella oli käytössä rennosti pispispissatus vaipan vaihdon yhteydessä ja joskus muulloinkin. Käytettiin tosin suoraan pöntön päällä kannatellen, ja potalle siirtyivät sitten vasta myöhemmin. Kaikki sukulaiset, jotka tätä todisti, oli aina ihan ihmeissään, että ei voi olla totta! 😄
    Kyllä helpotti elämää, kun kakka tuli suoraan pönttöön eikä vaippaan/pottaan. Päivävaipoista päästiin lasten ollessa 1,5-2v ja yövaipoista uskallettiin luopua noin 2v synttäreiden jälkeen, eikä vahinkoja juuri tullut.
    Oli muuten hauska kuunnella joskus kolmevuotiasta pöntöllä, kun vessasta kuului hänen ”pispis”-houkuttelu.

    • krista
      4.11.2022 at 10:29

      Joo tämä on jäänyt ihmeen ”marginaaliseksi” asiaksi, vaikka sitä jo tosiaan silloin 10 vuotta sitten meilläkin tehtiin. Ja kuitenkin tällainen helppo ja myöhempää kuivaksiopettelua (ainakin meidän tapauksessa) helpottava juttu, että luulisi että tällainen olisi yleistynyt!

      Hih meillä kans tätä on ihmetelty, että miten nuo vauvat tuon osaa :D On ollut jopa hankala saada muut uskomaan, että se ei ole mikään ”ihmejuttu” vaan tapahtuu vauvalla vähän niin kuin itsestään :) Meillä kans tämä on ollut ehdottomasti tuollainen helpottava juttu! Ja rennosti toteutettuna tosiaan.

  • Miia
    5.11.2022 at 08:55

    Hep, täällä harrasteltu aikanaan lasten ollessa pikkuisia. Mä koin tämän niin, että kun jutun juonesta sai kiinni, niin tämä kyllä helpotti tosi paljon elämää. Okei, kyllähän se oman vaivansa vie, kun jo ihan pikkaista säännöllisesti potattaa. Mutta kylläpä vain samalla myös helpottaa elämää ja kantaa hedelmää pitkälle, just esimerkiksi sinne, kun opetellaan vaipasta kokonaan pois. Tai se päiväkuivuus on opittu hiljalleen sieltä vauvaiästä alkaen, eikä erillistä opettelua ole tarvittu. Meillä kumpikaan lapsista ei myöskään ole kakannut vaippaan kertaakaan kiinteiden aloittamisen jälkeen. Ja tämä oli erityisen ihanaa ja arkea helpottavaa! Vähänkään pidemmillä reissulla/retkillä meillä oli aina näppärä pikkuinen matkapotta mukana.

    Tuota VVV-termiä en itse ole koskaan käyttänyt. En ole ajatellut toteuttavani mitään erityistä asiaa, olen vain käyttänyt lasta vessassa 😅 Kun kerron tästä tutuille ääneen, niin välillä mietin, että kuulostanko siltä että paukuttelisin henkseleitä ja kertoisin valtavasta urotyöstä. Kun todellisuudessa olen kokenut asian pikemminkin niin, että olen sen verran laiska ja mukavuudenhaluinen, etten esimerkiksi jaksa, pysty ja kykene niitä kakkavaippoja vaihtelemaan. Että omassa mielessäni olen mennyt sieltä missä aita oli matalin 😁

    • krista
      7.11.2022 at 10:01

      Joo siis mulla sama, koen tän nimenomaan sellaiseksi elämää helpottavaksi life-hackiksi! Enkä yhtään sellaiseksi ”taas yksi velvollisuus, mikä pitää hoitaa” -taakaksi tai jotenkin hienoksi spessujutuksi. Haha ja pakko muuten tuohon suomalaisperinteiseeen ”sieltä, mistä aita on matalin” -sanontaan jatkaa tällä , mitä mä aina vitsailen: että sehän on FIKSUA mennä aidasta yli just siltä matalimmalta kohdalta. Hölmö lähtee tieten tahtoen vaikeasta paikasta ylittämään, totta kai kannattaa mennä matalasta :D Niin myös tässä tapauksessa!

  • Riika A
    5.11.2022 at 12:07

    Yritin tätä, mutta en koskaan jaksanut roikottaa vauvaa lavuaarin päällä niin kauan että sinne olisi mitään lirahtanut. Hän ei pissannut koskaan myöskään hoitopöydälle – no ehkä kerran tai kaksi pääsi semmoinen vahinko käymään jonkun pitemmän ilmakylvyn aikana. Mutta sitten kun hän osasi jo istua (mutta se oli vielä uutta ja jännää) istutin potalle, ja jotain kirjaa tutkimme kunnes lirahti. Sitä toki ihasteltiin ja kehuttiin asiaankuuluvasti, ja vauva hiffasi homman kerrasta. Ensimmäisen päivän saldo oli jo kolme pisua. 😊

    • krista
      7.11.2022 at 10:03

      Vauvat on niin erilaisia! <3 Ja ehkä näissä voi olla jotain yksilöllisiä herkkyyskausiakin...? Tosi hienosti meni teillä tuo pottahomma, kerrasta maaliin <3

  • pikkukalanen
    5.11.2022 at 20:32

    Hei kiva että kirjoitit tästä, ehkä nyt saan tästä vähän lisää tsemppiä pottailupuuhiin! :D Meillä vauva nyt 9kk ja ollaan aloitettu pottaharjoittelu tässä viimeisen kuukauden aikana, kun vihdoin pysyy potalla istumassa niin tukevasti ettei tarvi olla kokoajan pitämässä kiinni. Ja meillä(kään) ei ole todellakaan tarkoituksena vielä oppia kuivaksi, vaan ainoastaan totutella siihen pottailuun ja samalla ehkä säästää jokunen vaippa. Uskon, että pääsen helpommalla, kun totutan vauvan jo näin pienenä potalla istumiseen, ettei tarvi sitten uhmaiässä taistella (ainakaan ihan niin paljoa!) (toki kyseessä esikoinen, saa nähdä onko todellisuus yhtä ruusuinen kuin mun kuvitelmat! :D) Ollaan nyt käyty ehkä 2-4 kertaa päivässä keskimäärin potalla, ihan sen mukaan miten äiti jaksaa, en ole ottanut paineita :D Vauvalla on aika säännöllisesti joka aamu puuron jälkeen kakkahätä, joten se ollaan saatu useimpina päivinä pottaan, jee! Muuten sitten joskus tulee jotain ja joskus ei, mutta ihan rennosti tutustutaan ja totutellaan siihen hommaan. Ainakin vielä toistaiseksi vauvan mielestä potalla istuminen on ollut ihan kivaa :)

    • krista
      7.11.2022 at 10:07

      Joo just näin, rennosti ja kivana juttuna vaan! Ja tosiaan vauvan ”vessarytmin” löytäminen helpottaa tosi paljon, kun alkaa hahmottaa, että missä kohdassa ne pissat ja kakat tulee. Usein meillä on toiminut ”kaiken jälkeen”: ruoan jälkeen, imetyksen jälkeen, heräämisen jälkeen :D Mutta testaamalla näitäkin tosiaan löytää, ja uskon että helpommalla kyllä pääsee kuin jos alkaisi vasta joskus 2-vuotiaana opetella!

  • Sonja
    6.11.2022 at 16:54

    Intialaisen mieheni perheen luona opin paikallisen tavan – vauva ei käytä vaippoja ollenkaan, vaan pissaa lattialle kun hätä tulee. Siellä se onnistui helposti, kun lattiat ovat kaikki kivilattioita/marmoria, jotka on helppo pestä. Jatkoimme tätä sitten Suomessa, maalatuilla puulattioilla, ja poistimme matot käytöstä. Käytimme vaippoja ainoastaan, kun kävimme ulkona ja nukkuessa, mutta lapsi lakkasi niihen pissaamisen itsestään ja oppi potalle ja yökuivaksi alle 2v.

    Vaippoja ja rahaa säästyi tolkuttomasti. Vieraat olivat kylläkin aina hieman ihmeissään 😅

    • krista
      7.11.2022 at 10:14

      Haa mun täytyy kertoa yksi ”kauhukokemus” Intiasta – näin perheellisenä tämä tuntuu taaksepäin katsoen ihan tosi koomiselta, mutta silloin lapsettomana (ja kuvittelin haluavani jäädäkin lapsettomaksi) se oli mukamas ka-ma-laa ja traumaattista. Just nimittäin Intiassa aikoinaan (vuosi on ollut 2005) minulle väkisin työnnettiin jonkun perheen taapero syliin – mä olin TÄYSIN lapsiin tottumaton! En tiennyt yhtään, mitä sille tehdä, joten roikutin jotenkin epävarmasti sitä lasta, yrittäen varmaan pitää sitä vaan mahdollisimman kaukana itsestäni – ja sehän oli varmaan sitten joku pissatusasento vahingossa :D Vauva pissasi mun päälle! Perhe ei ollut tietysti moksiskaan, pyyhkäisi vaan pissat lattiasta ja laittoi kattotuulettimen päälle, että kuivuu – kun taas minä sisäisesti (pakotettu hymy huulilla) friikkasin aivan täysin: mun päällä on PISSAAA-AAAAA-AAAAARGH :D :D :D Piti vielä matkustaa PISSAISENA pitkä matka ”kotiin” eli järjestöllä, siellä itkien jynssäsin itseäni puhtaaksi traumaattisen kokemuksen jälkeen. Apua, voi mennyttä minua :D

      Mutta joo, konkrettisesti tuli tosiaan opittua, että siellä ei käytetty vaippoja ollenkaan vaan vauvat pissatettiin vaan :)

  • Heya
    7.11.2022 at 21:50

    Just luettiin lasten vauvakirjoja, eihän näistä muuten muistaisi oikein mitään. Molemmat oppi varhain potalle, kuopus 8 kk iässä heti kun vanhemmat muisti pojan olemassaolon. Lavuaarissa pissatusta me ei koskaan omaksuttu käyttöön, mutta pottailun aloitus osui tuurilla sopivaan kohtaan ja alkoi heti sujua. Varsinkin nuorempi istahti, teki asiansa sekunnissa ja jatkoi vauhdikasta matkaansa. 1,5-vuotiaana hän siirtyi oma-aloitteisesti asioimaan pöntöllä. :D