Jorfie ja muut terkut Kuopiosta!

Olin tänä viikonloppuna Kuopiossa, esiinnyttiin siis Kuopio tanssii ja soi -tapahtumassa. Ja kai tän saa sanoa ääneen: oli IHANAA olla 1,5 vuorokautta ihan kokonaan ilman perhettä.

Ei muakaan oltu kuulemma kaivattu (no okei paitsi että oltiin kuulemma vähän), että hei tasoissa ollaan, tyypit.

Investoin ihan omaan hotellihuoneeseen niin kuin Frankfurtissakin. Yksin! Yksin! Vaikka rakastan nukkua oman perheen kanssa, niin oh sitä tunnetta käydä pitkän ajomatkan jälkeen rauhassa oman hotellihuoneen suihkussa, kääriytyä valkoiseen puhtaaseen hotellipyyhkeeseen, napata minibaarista kylmä valkoviiniminipullo ja pötkähtää sängylle rentout... vastaamaan blogikommenteihin.

Haha. Kukin rentotuu tavallaan.

hotellihuoneessa

Kuopiossa oli ihana fiilis. Meillä oli lauantain aikana kaksi esiintymistä, toinen aamupäivällä ja toinen illemmalla; ja yhdessä setissä aina neljä tanssia ja minä niistä kahdessa mukana. Välissä levätiin, syötiin kiinalaisessa (ja käännettiin päitä bling-bling-kultapuvuissamme) ja yleisesti sekoiltiin ja naurettiin.

ryhmäkuva rajattu

Nautin myös täysin sieluin siitä, että nykyisin osaan selvästi irrottaa ajatukseni kotiympyröistä. Toivottavasti tää ei kuulosta kamalalta: mutta ei tullut kertaakaan sellaista oloa, että pitäiskö soittaa kotiin. Olin kotiin yhteydessä kahdesti: perjantai-iltana soitin, että olen turvallisesti tullut perille. Ja toisen kerran soitin lauantai-iltana, että nyt lähden ajamaan yötä myöten takaisin kohti Helsinkiä.

Ei vaan ollut tarvetta soittaa. Ei huolta. Oli hyvä olla ja tiesin, että kotona oli myös.

jorfie

But first… …let me take a jorfie.

Kyllä. On tultu pitkä matka siitä, jolloin vielä tuntui, että pitää paniikissa juosta kotiin, vaikka oli ollut poissa vaan kaksi tuntia. Kerroin matkalla tanssinope-Ilonalle, että aloittaessani Bollywoodin neljä vuotta sitten mun piti ihan tsempata itseäni, että pystyin olemaan kokonaisen tanssituntikäynnin ajan kertomatta yhtään vauvajuttua. Ilona vannoi, että ei muista mun koskaan olleen mikään vauvankakkavaippajuttukertojahuurusekopää.

Mutta mä veikkaan, että se ei vaan muista. Itse muistan tyyliin esitelleeni itseni muille niin, että ”hei, mä oon Krista ja mulla on kotona vauva”.

Kuopio antoi parastaan. Olen siellä kerran ennenkin käynyt, kotimaanlomailumeiningissä monta-monta vuotta sitten. Ensi kerralla toivottavasti… …apua, mitä mä oikein ajattelen… …perheen kanssa!

Ha ha.

Ensi kerralla perheen kanssa.

Koska onhan noi nyt ihan älyttämän rakkaita.

Ja ois ne kyllä mahtuneet mun viereen sinne hotellihuonesänkyynkin.

 

PS. Jee jee jee netistä löytyy meidän tanssia Kuopiosta aika pitkä pätkä – tää on aamupäivällä Kuopion torilavalla.  Ja jee meitsikin näkyy aika paljon (eikä vain vilaukselta), jee jee jee! Menkää katsomaan! Löytyy Kuopion torin Facebook-sivulta täältä ja suora linkki toivottavasti tässä. Biisi on Prem ratam dhan payo – ja koreografia tietysti Ilona Kolachanan käsialaa.

18

You Might Also Like

  • vannikkila
    19.6.2016 at 23:28

    Itse olen kerran myös ollut mukana Kuopio tanssii ja soi -tapahtumassa. Muistan, että torilla oli mukulakivet, koska ohjaaja ei antanut kipeällä lonkalla osallistua torilla olleeseen miniesitykseen, ja että Rossosta sai hyvää ruokaa :D

    Mä olen pienestä asti ollut samanlainen ”ikävöijä” – en ikävöinyt, mutta kotiin oli aina kiva myös palata :) Olen yhä aikalailla samanlainen, mut nyt tietty tietynlaiset viestit saavat ikävän nousemaan ennätysvauhdissa. Tällaisesta esimerkkinä, viimeksi kun olin poissa kotoa (ja ekaa kertaa pidempään kuin 1 yö), oli poika todennut päikkäreille mennessä isille hiljaa ”äiti kotiin”. Silloin iski ikävä :)

    • krista
      20.6.2016 at 00:20

      Kyllä, ne mukulakivet näkyvät tuossa kuvassakin, hyvin muistettu! :) Ja Rosson mäkin bongasin myös! :)

  • A-M
    20.6.2016 at 07:05

    Miten sitä äitinä jotenkin häpeää tunnustaa, että ei ollut yhtään ikävä?
    Ja se tunne, kun on ilman lapsia, ja tajuaa ettei ikävöi, niin onko se loppupelissä hyvä vai huono fiilis?
    Minä ainakaan en ole tottunut vielä fiilistelemään täysin ilman omantunnontuskia :D
    Etenkin jos kyseessä on pidempi, parin-kolmen yön erossaolo. Lapset siis jo 8 ja 5. :)

  • Paula
    20.6.2016 at 11:47

    Hih, musta on hauskaa (sillai positiivisesti suloisen hauskaa, ei outoa tai tuomittavaa) et sun mielestä 2 puhelua 1,5 vuorokauden aikana on vähän :D nimimerkillä viiden päivän työmatkalta ehkä 1 puhelu kotiin miehelle ja 2-vuotiaalle… Mut me ei oikein ollakaan mitään puhelimessa hölisijöitä. Paitsi poika rakastaa soittaa milloin kenellekin mut ei kyllä yleensä juurikaan sano mitään puhelun aikana :D

  • Anna
    20.6.2016 at 21:20

    Pakko kommentoida tuota tanssia. Aivan ihanan näköistä! Olette tosi taitavia, ei tosiaan turhaan ole kehuttu! Olisin halunnut tulla katsomaan ihan varta vasten teidän esitystä mutta eikö sukulaisten vierailu tullut eteen. Äitiys-tsempit Oulusta

    • krista
      20.6.2016 at 22:29

      Oi, kiitos! <3 <3 <3 Tulipa kiva mieli; ihan HUIPPUA lukea tällaista, tekee mieli heittää riemunvoltti! Aina esiintymisen jälkeen sitä on ihan onnenmykkyräisenä, jos joku katsoja tulee kehumaan. Tai jos video julkaistaan jossain, sitä ihan maanisena kyttää, että paljonko on tykkäyksiä ja kommentoiko joku. IHANA kuulla palautetta videosta, KIITOS!

  • Laurasss
    21.6.2016 at 21:28

    Olittepa ihan huippuja <3 _ <3 säteilette! Jos me asuttais etelämmässä ja pidettäis hullut hääjuhlat niin teidät toivoisin tanssimaan! Vauh! Ihanat te!

    • krista
      21.6.2016 at 23:36

      Heeei oijoijoi miten huippu ylläriohjelmanumero olisi, jos sitten morsian (ja vaikka kaasotkin) yllätyksenä säntäisivätkin tanssiin mukaan – heille siis ois opetettu korografia etukäteen – ja morsian sitten valkoisessa hääpuvussaan tanssisi siinä kaikkien keskellä ja ja ja… …OH!!!! Vähänkö ois unohtumaton ohjelmanumero!!!

      • Kao kao
        26.6.2016 at 12:51

        Tulkaa meidän häihin !

        • krista
          26.6.2016 at 14:46

          No hei JOO! :)

  • Jenisei
    24.6.2016 at 13:33

    Ei voi muuta sanoa kuin WAU!
    Sä todella säteilet ja loistat iloa tuolla lavalla. Ihanaa seurattavaa! :) <3
    Pitää vissiin jossain vaiheessa itekin etsiä aikaa ja jaksamista kokeilla jotakin tanssilajia näissä ruuhkavuosissa…

    • krista
      24.6.2016 at 14:52

      Ihanasti sanottu, kiitos! :) Mulla oli tosi hyvä fiilis tuosta esiintymisestä – oli jotenkin sellainen raikas kesäpäivän aamupäivä, iloisesti porisevia ihmisiä torilla ja vaan kertakaikkiaan hyvä fiilis :)

      Ja siis SUOSITTELEN! Itse oon ihan hurjasti saanut iloa ja energiaa tästä harrastuksesta! Kun on sellainen oma juttu, jonka pelkkä ajattelu saa hykertelemään ilosta <3 Suosittelen!