Kiviäkö kannat?

Aamurutiiniin kuuluu lähtöhetkellä tarkistava kurkistus lapsen repp… oho, onpa tämä painava!

”Kiviäkö sä täällä kannat?”
”AARTEITA!”

Kyllä kyllä, aarteita. Toisin sanoen…

…tiiliä.

20
Like
8

You Might Also Like

  • Torey
    19.9.2018 at 10:42

    Voi apua! :’D

    • krista
      19.9.2018 at 10:52

      Joo ei ihme, että reppu oli vähän painava :D Itse hän oli ne nätisti selässään kantanut kävellen kotiin eikä silloin sanonut mitään :D

  • A
    19.9.2018 at 11:37

    Meillä oli jossain vaiheessa lapsen takin taskut täynnä kiviä, aarteita pk:n pihalta kerättynä. Siis valehtelematta ihan täynnä, tajusin tän vasta kun takkia naulakkoon ripustaessa takki oli niin painava…kiviä kertyi puolen litran tuoppi reilusti yli puolilleen. Tän jälkeen tehtiin lapsen kanssa diili, että taskuissa saa kulkea max kaksi kiveä (niistäkin sitten myöhemmin oli ihan tarpeeksi harmia, kun unohtuivat pesuun ja kuivausrumpuun ja sai vaatteet sit kivipesun :D). Mutta toisaalta, aarteet on tärkeitä…

    • krista
      19.9.2018 at 11:59

      Joo kiviä… eiku siis AARTEITA tulee :D Kiva, kun niitä sit kaivetaan tiellä kävellessä äidillekin ja niitä pitäisi sit ilolla kantaa ympäri kaupunkia :D Onneksi meillä on nuo ulkoportaat, niihin tavallisesti jätetään kivikokoelmat. Varmaan satakunta pikkukiveä on meidän portailla tällä hetkellä :D

  • Enkeli
    19.9.2018 at 11:41

    Niin tuttua! :D Meidän 3 v neidillä on isoja kiviä ja keppejä ja KUKKIA. Usein mulle tuodaan noita myös lahjaksi. Keväällä ja alkukesästä ei mennyt päivääkään ilman että olisin saanut kukkia tai keppejä tai kiviä…

    • krista
      19.9.2018 at 12:00

      Joo kyllä, kepit ja kukat myös! Ja äidille lahjaksi totta kai – kukissa on myös vaatimus laittaa MALJAKKOON vaikka ne on poimittu niin, että vartta on noin millin verran :D

      • Mansikka
        19.9.2018 at 16:01

        Ihania aarteita löytyi repusta! :D Meilläkin tuodaan kukat usein (lähes) varrettomina maljakkoon laittoa varten, mutta ollaan tehty niistä oikeasti nättejä ”asetelmia” (eli tiputeltu vain veden pinnalle) pieniin laseihin tai lasikulhoihin :)

        • krista
          19.9.2018 at 20:38

          Tätä mäkin oon yrittänyt tehdä :D Tai sitten jätän yläkertaan vieville portaille ”koristeeksi, kato kulta miten nää on nätit tässä” (ja vaivihkaa sitten poisheitto seuraavana tai sitä seuraavana päivänä)

  • Lilja
    19.9.2018 at 14:23

    Hienoja aarteita:). Meillä on pojalla taskut pullollaan tammenterhoja. Välillä on mukaan eksynyt muutama kotilokin🤣

    • krista
      19.9.2018 at 14:59

      Ai niin, tammenterhot! Loppukesästä niitä oli meillä yksi muumikassillinen :D Keksitiin sitten onneksi ”kuka jaksaa heittää pisimmälle” -kilpailu mökillä ja päästiin niistä eroon. Ehkä sinne tuli nyt perustettua joku tammimetsä :D

  • Jules
    19.9.2018 at 14:34

    Meidän lapsilla nyt villityksenä tammenterhot. Ja tätä on nyt jatkunut jo useamman viikon! Auto alkaa olla hyvin varusteltu näiltä osin talven varalle. Mietin, että voisin kieltää, mutta en kuitenkaan ole kieltänyt, koska eihän tämä oikeasti ole vaarallista. Saavat lapset jossain kohtaa itse tyhjentää autonovien lokerot. Aarteet on tärkeitä! Muistan itsekin keränneeni kaikenlaista polkupyörän tarakalla olleeseen boxiin pienenä.:)

    • krista
      19.9.2018 at 15:56

      Joo kunnon oravalapset, vai mitkäs ne nyt tammenterhoja syökään – Tiku ja Taku? :) Mutta joo noita kerätään meilläkin (ja kynsillä nykerretään niistä niitä kantoja irti, ehkä ne on just niin sopivan kokoisia ja kivan tuntoisia…? Hihi ihan mahtavaa, että muillakin kerätään just näitä samoja! :D

  • Lilah
    19.9.2018 at 15:59

    Meillä oli jossain vaiheessa käytössä aarreämpäri. Eli sellainen litran jugurttiämpäri, johon sai kerätä aarteensa ja ämpäriä säilytettiin ulkorapulla. Kun ämpäri tuli täyteen, jostain piti luopua saadakseen uusia tilalle. Samoin kun lähdettiin retkelle, lapsi halusi usein ämpärin mukaansa ja jos se oli jo kovin painava, hän vapaaehtoisesti sitä tyhjensi matkan varrelle.

    Tässä taannoin ipanalla (4v) oli hoidosta hakiessani nyrkki täynnä soraa ja hän kysyi hoitotädiltä saako viedä aarrekivet kotiin. Täti sanoi että saa jos äiti antaa luvan. Menin myöntymään, mitä haittaa olisi kivistä. Poika työnsi kivet taskuun paria käteen jäävää lukuunottamatta. Niillä hän joitain sekunteja myöhemmin signeerasi kaksi autonovea sillä aikaa kun kiinnitin pikkusiskoa istuimeen. Onneksi on vakuutus, mutta kyllä hukkaanheitetyiltä silti tuntuu se 200 e minkä omavastuu nielee (menee auton törmäys- ja kolarivakuutuksesta, ei kotivakuutuksesta kuten moni epäili. Jälkimmäisessä olisi ollut pienempi omavastuu.)

    • krista
      19.9.2018 at 20:43

      Oi ei! Aloin lukekemaan sun komenttia silleen hilpeästi ”oi, miten hauska idea tuo aarreämpäri” -ihastellen ja sit seuraavan kappaleen puolivälissä iski sellainen akuutti NOOOOOOOOOOUH! Voi ei! Signeerasi kuitenkin oman auton ovet, vai naapurin myös? Auuuuh!

      • Lilah
        19.9.2018 at 22:20

        Oman. Naapurin olis ollut parempi vaihtoehto. Se olis mennyt meidän kotivakuutuksen vastuuvakuutuksesta pienemmällä omavastuulla 😉

        • krista
          20.9.2018 at 10:32

          Auts.

  • Miitu
    19.9.2018 at 17:15

    Mikäs aarteita keräillessä, mutta voisko niistä luopuminen/niiden unohtaminen olla nopeampi prosessi… Kivien ym. lisäksi meillä kerätään mm. rikkinäisiä pompuloita ja leluja, hylsyjä jne. Rekun tunnari ”Älä heitä pois, käytä pois!” on omaksuttu turhan suurella pieteetillä.

    • krista
      19.9.2018 at 20:46

      Joo voi Rekku sentään – tai Joelin sanoin ”crappy the garbage-dog”, kun joskus se oli joulun alla viimeinen koirahahmo, joka oli lelukaupassa vapaana :D

  • Sanjay
    19.9.2018 at 19:28

    Mä keräsin veljen kanssa pienenä jäisiä koirankakkoja pulkkaan – ympäristö siistiksi ja silleen :’D että aartensa kullakin.
    Sit onneks päädyttiin jättää ne pois, äiti ois varmaan ilahtunu ku kotia ois tuotu.

    • krista
      19.9.2018 at 20:47

      Apua :D :D :D :D Nää keräilyt menee aina vaan paremmiksi, tähän tuli ääneennauruntyrskäys, oi ei :D

    • Karina
      20.9.2018 at 09:43

      :D :D :D Paras!

  • Karina
    20.9.2018 at 09:49

    Meilläkin kerättiin kiviä jossain vaiheessa, ja yhden kiven poistin repusta just viime viikolla. Mutta poitsulla suurimpana aarteena ja intohimona kepit. Eikä mitkä tahansa kepit kelvanneet vaan piti olla täydellisiä. Mutta näistä kepeistä oli oikeasti iloa pitkäksi aikaa, ja nyt vielä 8-vuotiaanakin sillä on terassilla keppikokoelma josta käydään välillä hakemassa ulkoleikkeihin miekkoja.
    Huomaan muuten itsekin käveleväni metsissä ”sillä silmällä” eli välillä löytyy se täydellinen keppi josta mietin että pitäis viedä kotiin pojalle :D

    • krista
      20.9.2018 at 10:34

      Ai hitsi mitä enemmän näitä lukee, niin sitä hienommalta se tuntuu, että lapset tosiaan näkevät näissä kivissä, kepeissä, tammenterhoissa ja tiilissä AARTEITA! <3 Ja että sen myötä aikuisetkin voi oppia näkemään vaikka kepeistä "täydellisiä keppejä", voi miten superihanaa <3 <3 <3 Lasten maailman kuunteleminen voi kyllä avata omia silmiäkin kaikelle sellaiselle, jota ei aikuisena ollessa muuten välttämättä enää edes huomaa!

  • Ninni_B
    20.9.2018 at 10:27

    Voihan aarteet! Meil on tänä kesänä käynyt kans pyykkikoneessa muutama kivi, kotilo, simpukka ja kukka. Pitäis aina muistaa tutkia kaikki ne pienenpienet taskut! Nyt syksyn tultua kotimatkalla päikystä ehtii kerätä kumman määrän kiviä, keppejä ja erivärisiä lehtiä, ne onneks voi sitten jättää ulko-ovelle ”jemmaan” (jos eivät ole epähuomiossa jo äidiltä päässeet karkuun siihen mennessä…).

    • krista
      20.9.2018 at 10:38

      Meillä ei muistaakseni ole vielä pesty ”aarteita”, mutta nenäliinoja sitäkin enemmän :D Aina yhtä ”äääääh”-fiilis :D

      Ai niin syksyn lehdet on kohta kans kerättävien joukossa! Muutamia on jo tullutkin, mutta isompi ”aarresesonki” on vielä edessä. Se on tosiaan kumma, miten paljon noita aarteita tuolta kaduilta löytyykään :D Ja ajatella, aikuiset ei huomaa mitään vaikka maa on täynnä aarteita! :D Hih joo, meillä kans on tosiaan säilytyspaikka ulko-ovella ja portailla, kivet saa (enimmäkseen) asua ulkona :)

  • Kirsi
    24.9.2018 at 12:50

    Tässä yksi vinkki aarteiden etsintään:
    https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/704135-mustikkamaalta-etsitaan-pienia-aarteita

    Varoitus: aikuinenkin saattaa innostua kivistä.. 😊 Musta ne on nykyään tosi hienoja ja harmittelen miten en ennen oikein arvostanut niitä. Sisälläkin tällä hetkellä pieni kokoelma 😊

    • krista
      24.9.2018 at 12:54

      Vau! Tuo on kyllä jotain ihan huikeaa, miten paljon kivet voi kertoa! Meillä yksi ystävä on geologi ja mun mielestä on niin ihanaa, kun mä oon joskus sanonut omalle lapselle, että ”onpa hieno kivi” ja hän täydentää kiven oikean nimen ja koostumuksen :)