Kalenterinhallintaa

Askartelinpaskartelin juuri tässä täyden kalenterini ja liimalappupinon kanssa, ja samalla ihastelin omaa näppäryyttäni tätä kehittelemääni yksinkertaista kalenterinkäyttötapaa, joka oikeasti näyttää minulle toimivan. Tässäpä sen esittely!

Vielä reilu vuosi sitten protestoin kalenterinkäyttöä vastaan ja harrastin mieluummin tällaisia viikkolistoja, kunnes Joel sitten osti minulle lahjaksi tällaisen ihan oikean (joskin viallisen, heh) perinteisen kalenterin.

Kalenterin käyttöönoton jälkeen olen kokenut kaksi konkreettista ahaa-elämykstä ajankäytön suhteen.

1. Vaikka minulle jossain vaiheessa kalenteri symboloi arkistressiä ja halusin elää sitä ilman, kalenterin käytölle on pointtinsa. Kun asia on ylhäällä siellä kalenterissa, se ei (välttämättä) pompi päähän yöllä kolmen aikaan ”ai niin, en saa unohtaa”. Eli kun tietää, että se on siellä muistissa ja tulee esiin ajallaan, siihen ei tarvitse käyttää ylimääräistä ”muista muista muista” -energiaa.

Pitää vaan muistaa katsoa sitä kalenteria. Sekään ei ollut jossain vaiheessa äitiyslomien ja kotiäitivuosien jälkeen ihan itsestäänselvää.

Toinen havainto puolestaan oli ihan naurettavan helppo sekin – mutta silti mulle henkilökohtaisella tasolla ihan mindblown-tasoa:

2. Ei riitä, että merkitsen kalenteriin deadlinet. Pitää merkitä myös selkeästi varatuksi niiden tekemiseen kuluva aika. Tästä puutteesta nimittäin olin k*sessa jatkuvasti tajuamatta syytä. Kalenterissa voi olla vaikka kuinka hienosti määräajat merkittynä ja katsottuna, että ne eivät ole päällekkäin – mutta jos niiden tekemiseen ei ole varannut aikaa ihan yhtä systemaattisesti (ja arvioinut niihin kuluvaa aikaa), niin eihän siitä mitään tule. Sitten löytää vain itsensä tilanteesta, että okei torstaina deadline – tässähän on vielä monta päivää – mutta hups ma-ti-ke ihan täynnä juoksevia menoja eikä missään aikaa homman rauhalliselle tekemiselle. Nykyään merkitsen siis aina paitsi asian deadlinen, myös varatuksi ajankohdan, jolloin sen työn teen.

Aikoinaan työelämässä ennen lapsia merkitsin sähköistä kalenteriani eri väreillä; se toimi mainiosti. Nyt en ole halunnut siirtyä (kotiäitivuosien jälkeisen arkipakoisuusmielihalun vuoksi) enää sähköiseen maailmaan, joten yritin keksiä samanlaisen tekniikan myös perinteiseen kalenteriin. Ensin kokeilin värikyniä, mutta omassa työssäni aikataulut vaihtuvat monta kertaa päivässä.

Sitten keksin (joskus viime talvena) nuo värilaput! Niiden avulla voin nähdä yhdellä silmäyksellä, mitkä päivät ovat täysiä ja missä on tilaa – ja millä voin hallinnoida sitä, että kalenteriin ei tule menoa siihen kohtaan, kun pitäisi olla vaikkapa neljä tuntia keskittymistä vaativaa aikaa.

Näiden lappujen kanssa olen nyt askarrellut monelaista systeemiä, mutta tällainen hyvin yksinkertainen liikennevalotekniikka on nyt minulla vakiintunut käyttöön.

Vihreä lappu: päivässä on hyvin tilaa.
Keltainen lappu: täyttyy jo, mutta vielä mahtuu.
Punainen lappu: täynnä.
Sininen lappu: vapaapäivä.

Välillä oranssi lappu oli ”täynnä” ja punainen lappu oli ”paljon kirosanoja tähän”, mutta oranssin ja punaisen ero ei tainnut olla riittävän selkeä, sillä vähitellen oranssit tipahtivat pois.

Tältä siis on värien puolesta ensisilmäyksellä näyttänyt esimerkiksi mun tämä viikko (sori huonosti söhrätty nuo kirjoitusten peittämiset):

Ensi viikko on vähän kuumottava – tiedän heti ensisilmäyksellä, että siihen jos uhkaa tulla vielä jotain uutta, yritän hengittää syvään, pitää pokkani ja sanoa, että ”tällä viikolla ei ehdi, mutta katsotaanpa seuraavaa”…

…ja lokakuun ensimmäinen viikko näyttääkin jo sitten ihan hyvältä, ei ole vielä täyttynyt:

Nuo lyijykynäpalleroiset puolestaan ovat deadlineja. Nekin merkitsin alkuun erivärisillä pallotarroilla, tällaisilla:

…mutta sitten tarralevy ei ollut enää käden ulottuvilla ja päädyin lyijykynäpalloihin – sekin näköjään toimii eli värit eivät ole niin olennaisia siinä.

Olenkohan muuten maailman viimeinen jäärä, joka ei halua käyttää sähköistä kalenteria…? Miten te muut saatte kalenterin pysymään hanskassa?

22
Like
1

You Might Also Like

  • Milli
    20.9.2018 at 12:28

    Et ole ainoa joka ei halua sähköistä kalenteria. Itse en paperisesta luopuisi. Sähköistä unohdan katsoa kun se ei ole konkreettisesti missään :) Ja paperista kalenteria on ihana koristella. Sähköistä ei samanlailla ainakaan voi tuunata.

    • krista
      20.9.2018 at 12:56

      Joo paperisessa on oma tunnelmansa! <3 Mulla oli monta vuotta pelkkä sähköinen, mutta tuntuu, että muutenkin olen niin paljon kiinni kännykässä/koneessa, että on ihana fiilis, että joku on hallinnassa (?) myös vielä kynällä ja paperilla :)

  • Puumis
    20.9.2018 at 12:28

    Mulla on käytössä perinteinen seinäkalenteri, johon merkkaan sosiaaliset menot (siis ne kaikki soireet ja muut high teat haha), työhommissa olen turvautunut googlen sähköiseen kalenteriin. Se on kätevä kun siitä saa joko päivä-, viikko- tai kuukausimoden päälle – pystyy paremmin suunnittelemaan. Siihen sitten vielä muistutukset niin homma on hanskassa eikä tarvi koskaan pelätä unohtaneensa jotain.

    • krista
      20.9.2018 at 12:58

      Joel kans on yrittänyt mulle usein ”kaupata” tuota googlen kalenteria, mutta mä en jotenkin ole henkisesti kykeneväinen siihen :D Ehkä joskus, mutta vielä mä hetken taistelen sitä tuulimyllyä vastaan :) Perinteiseen paperikalenteriin ei tosiaan saa piippausmuistutusta, se miinuksena laskettakoon. Toisaalta kännykkä piippaa ihan riittävästi jo nyt :D

  • A
    20.9.2018 at 12:40

    Sähköinen kalenteri on must. Nimittäin se on jaettu miehen kanssa ja sinne merkataan kaikki menot (ml. kaikki työjutut jotka vaatii tiettyä läsnäoloa, deadlinet jne). Plus se kulkee aina mukana (kännykässä) ja on aina ajan tasalla. Helpottaa niin paljon minkä tahansa asian sopimista kun voi kalenterista vilkaista että ”en voi sopia palaveria klo 16 alkavaksi, kun mulla on poikkeuksellisesti lapsen hakuvuoro”, ”joo, sopitaan leops-keskustelu tiistai-aamulle, kun molemmilla näkyy olevan kalenterissa tyhjää”. Esim. jos päiväkodista tulee lappu, jossa on jotain päivämääriä, niin kalenteriin kaikki heti miten. Jaettu kalenteri tosi huippu elämänhelpottamisessa (ts. poistunut kaikki säätö ”sopiiko sulle silloin” miehen kanssa, toki tämä vaatii että kumpikin merkkaa kaikki olennaisen kalenteriin). Paperikalenteri mulla on tainnut olla käytössä viimeksi ennen lapsen syntymää (2011 oli paperikalenteri vielä, 2012 ei enää), vaan sähköisen kalenterin käyttöön ottamisen jälkeen ei ole ollut paluuta paperiseen…

    • krista
      20.9.2018 at 13:01

      Tätä Joel mulle kans jauhaa :D Ja siis MYÖNNÄN että noin kirjoitettuna oishan se tosi näppärää, jos just omaa menoa sopiessa näkisin Joelin menotkin, niin näkee just, että kuka hakee lapsen tms. Esimerkiksi LEOPSit just sovittiin meille ihan randomisti eli laitettiin nimi päiväkodin listaan (kun ei ollut kalenteria mukana), sit yritettiin painaa varattu aika mieleen (kun ei ollut kynääkään mukana) ja mentiin kotiin katsomaan, että onkohan siinä vapaata vai ei. Onneksi sattumalta oli :D Eli myönnän, että ei maailman käytännöllisintä tuossa mielessä :D

      Mutta silti mulle jäi sieltä pre-perheellistyminen -ajalta sähköinen kalenteri symboloimaan sitä ainaista kiirettä. Vaikka on se kiire nytkin taas :D Ehkä tämä on porttiteoria eli hetken verran kun käytän paperista, liu’un sinne sähköiseen maailmaan minäkin. Mutta vielä räpistelen vastaan :)

  • Taija E
    20.9.2018 at 12:43

    Ihan mielenkiinnosta kysyn, muuttuuko siniset laput koskaan keltaisiksi? Jos vaikka viikon muut päivät ovat punaista, niin houkutteleeko ottaa siihen siniseen päivään jotain? Ja sitten jäin miettimään sitäkin, että onko nuo vihreät laput pakollisia? Jos jonkun päivän kohdalla ei ole vielä lappua, niin eikö se jo tarkoita että tilaa on? :)

    • krista
      20.9.2018 at 13:06

      Hyviä kysymyksiä! Hmm joskus viime talvena silloin tällöin muuttui sininen keltaiseksi, kun sininen oli vakituinen arkivapaapäivä ja sitä ei pystynyt aina pitämään tyhjänä. Toisaalta silloin lapset olivat kotona aina sen päivän, joten kovin paljon niihin ei voinut ottaa, kun kuitenkin lapsetkin siinä pyöri ympärillä :) Mutta nyt tänä syksynä usein sinisessä vapaapäivässä (niitä on harvemmin) on joku perheen meno/lomapäivä, esimerkiksi nyt lähdetään Sotkamoon. Sieltäkin saatan jonkun meilin vastailla eli vähän lipsuu… Olisi kiva, jos ei lipsuisi!

      Vihreitä ei periaatteessa tarvitsisi, mutta mun mielestä on jotenkin kiva, kun kalenteri näyttää vihreää :) Jos ei olisi mitään, näyttäisi vaan siltä, että on unohtunut käyttää :)

  • Torey
    20.9.2018 at 13:17

    Sekä että. Meillä on keittiössä perhekalenteri. Sen avulla pysyy perillä kaikkien menoista. Kännykkään merkkaan aina kanssa kaikki. Ja sit mun oma kalenteri on samalla vähän sellanen päiväkirja. :)

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2018/09/20/niin-aiti/

  • Anna A
    20.9.2018 at 14:21

    Paperia sen olla pitää, että sitä voi hiplata, kirjottaa, katsoa, peruuttaa, värittää yms. Koska en ole mikään päiväkirjankirjoittaja toimii kalenteri mulla myös vähän päiväkirjana. (Tähän vois nyt yrittää jotain uuuu bullet journal viritystä, mutta yritin jo, usko pois, en ollut sellainenkaan :D) Eli ihan vain menot ja ajankohdat kaikki yhdessä paikassa. Eri värillä työasiat (DL/kokous jne), eri harrastuksilla oma väri jne.

    Äitiyslomalla mulla oli aivan sama systeemi kuin sulla. Siinä kun roudaa mukana sitä pientä tavarakuormaa, niin seinäkalenteri riittää. Nykyään töissä mulla on projektikalenteri, jossa saan seurattua arkiviikkojen lisäksi myös projektikohteita erikseen.(ja kröhöm harrastuksia)

    Nyt täytyy kyllä matkia sulta tuota liikennevalotarroitusta! (ja katsoa jääkö omaan käyttöön pysyvästi)

    Ps. tunnustan, on mulla töissä tullut pakosta (koska kalenterikutsut) myös sähköinen kalenteri. Ja siellä käytän myös värikooditusta. Mutta en silti tykkää siitä….

  • Anna
    20.9.2018 at 14:52

    Paras tapa käyttää kalentereja on seinäkalenteri johon merkataan koko perheen menemiset ja olemiset. Siitä näkee nopeasti missä mennään. Sitten oma piekkukalenteri mitä kannetaan mukana ja siihen merkataan menot jotka vaikuttavat omiin aikatauluihin. Esim. miehen työmatkat kun pitää varata sellaisia työvuoroja että ehtii hakea lapset hoidosta. Mukana kulkeva kalenteri voi minun puolestani olla sähköinen tai paperinen. Kunhan se toimii. Jos noihin ei-älypuhelimiin saisi helpon ja toimivan kalenterin niin luultavasti käyttäisin sitä ihan käytännöllisistä syistä, mutta kyllä paperikalenteri on silti paljon paremman tuntuinen. Seinäkelanterista en kyllä luovu ennen kuin on pakko.

  • murina
    20.9.2018 at 20:04

    Meillä on seinäkalenteri jossa omat lokerot kaikille perheenjäsenille, toimii koska meillä riittää että töistä lukee pelkkä kellonaika. Sen lisäksi laitan kännykän omaan kalenteriin sen minkä satun muistamaan…

  • hilipati
    20.9.2018 at 22:46

    Itselläni edelleen paperikalenteri käytössä, koska keskittymishäiriöiset aivoni muistavat asiat parhaiten kun se on omalla suttuisalla käsialalla merkitty. Tärkeät jutut merkitsen aina tarralla kalenteriin, ja yhdessä vaiheessa oli yhden työn vuoroille sydäntarra, toisen työn vuoroille tähtitarra jne.

  • Tuulikki
    21.9.2018 at 08:19

    Paperikalenterissa on työ- ja muut menot. Googleen laitan jotain muistutuksia mutta ei se vaan jotenkin toimi niin hyvin. Eikä edelleenkään ole paperitonta toimistoa – toki tiedostot ovat kansioissaan mutta ne on hyvä olla myös printtinä vaikka kokouksissa.

  • Tilia
    21.9.2018 at 11:50

    Töissä on sähköinen käytössä ja itse käytän paperista, johon kirjoitan omat, puolison ja lasten menot sikäli, kun ne vaikuttavat minun aikatauluihini. Kun puhelimeni otti ja hajosi keskellä kesää, olin kyllä enemmän kuin kiitollinen, että paperikalenteri jäi vielä jäljelle. Tarpeeksi vaikeaa oli jo olla ilman yhteyksiä ja puhelinnumeroita nykypäivänä, homma olisi levinnyt totaalisesti, jos kalenterikin olisi mennyt samassa hötäkässä pimeäksi.

  • Hilmukka
    21.9.2018 at 22:28

    Paperinen ehdottomasti. Innostuin kesällä bullet journalista, eli teen kalenterin itse. Tällaiselle lippulappusten keräilijälle se on täydellistä, saan leffaliput yms paperiesitteet kätevästi kansien väliin järjestykseen. Lisäksi seinäkalenteri pitää huolen, että kaikki perheenjäsenten menot näkee kertasilmäyksellä ja pysyy mukana tässä lapsiperhehärdellissä.

  • Sara
    22.9.2018 at 06:48

    Viimeisen 9 vuotta mennyt pelkällä seinäkalenterilla (perhemalli, jossa jokaiselle oma sarake). Ennen lapsen syntymää oli paperinen pieni kalenteri, mutta nyt kun pitäisi saada kahden aikuisen ja lapsen menot ja työt ylös, en ole löytänyt itselle sopivaa kalenteria. Aina jotain mikä ei miellytä itseä tai ole sopivasti tilaa.

    Kokeilin sähköistä kalenteria, mutta en päässyt siihen jotenkin mukaan ja se jäi.

    Kunnes tänä kesänä löysin bullet journalin. Ihan paras mulle 😍 Teen itse juuri sen näköisen ja mallisen kun haluan/tarvitsen. Ja koska lapsi jo tokaluokkalainen, alkaa mulla olemaan mukamas ylimääräistä aikaa, että ehdin pitkästä aikaa taas enemmän piirtää ja kirjoitella päiväkirjamaisesti ylös asioita. Muutenkin tarpeeksi ruudun ääressä päivän mittaan, joten tää on ihanaa vastapainoa.

  • Rinkeli
    22.9.2018 at 07:42

    Meillä myös kodin seinällä perhekalenteri. Siinä jokaisella on oma sarake, johon merkataan miehen vuorotyön vuorot, siitä johtuvat lapsen hoitoajat ja vapaapäivät/mummipäivät, kaikkien menot ja harrastukset. Mä tykkään, että näen koko kuukauden samalla, ettei tarvitse lärätä mitään sivuja eestaas. Ja joskus se näkymä ahdistaa, kun sitä tekstiä tuppaa sinne aika paljon tulemaan!
    Mun ystävä nauraa aina, että meidän pitäisi siirtyä sähköiseen kalenteriin, kun aina sanon että mä katson käykö se ja se kun pääsen kotiin kalenterin luo. Mutta näin mun aivot pysyy suht rauhallisena! :D

  • Onneli Winter/ Onnelin elämää
    22.9.2018 at 09:29

    Siis todellakin todellakin ihan oikea paperia sisältävä kalenteri johon kirjoitetaan ihan kynällä :) Olen ihan dinosaurus joten en millään sähköiseen kalenteriin siirry (kännykkään räpellän kyllä herätyksen se riittää). Kalenteria ilman ei kyllä selviä, on niin paljon asioita joita pitää muistaa. Ihan väreihin vielä en ole siirtynyt mutta tuo punainen ”paljon kirosanoja” voisi olla kyllä hyvä :D Värikästä viikonloppua <3

  • Jenni M
    22.9.2018 at 18:55

    Ihanaa, että ihmiset käyttää vielä paperikalenteria.
    Meillä miehen kanssa jaettu google-kalenteri. Sen hyvät puolet tässä jo kerrottukin. Hälyttää myös mukavasti, jos meinaa jotain unohtaa. Eihän sellaista koskaan… :D
    Mulla paperinen versio jäi kun se oli aina eri paikassa kuin minä silloin kun sitä tarvitsi. Mutta välillä haaveilen, että ottaisin jonkun kivan taas käyttöön.

  • raks
    22.9.2018 at 20:35

    Paperinen seinäkalenteri, josta otan kuvan kännykällä, että voi sopia kodin ulkopuolella jotain menoja :D

  • Nnu.
    23.9.2018 at 19:18

    Googlekalenteri kännyssä ja oma paperikalenteri. Sähköses kaikki menot ja aikataulut. Paperises semmoset muistettavat ja hoidettavat asiat.

  • johanna
    23.9.2018 at 22:14

    mä oon vielä siinä ”en tarvitse enkä halua omaa kalenteria ollenkaan” vaiheessa. perhekalenteri löytyy ja sinne merkataan menot, muuten yritän pärjätä ilman. töissä joudun käyttämään kalenteria ja se tuntuu kovin vaikealta, mutta ehkä mä oon jo ens vuonna (paperinen) kalenteri kourassa :D

  • Riinanen
    23.9.2018 at 22:26

    Kunnallisella puolella sosiaalialalla ei vaihtoehtoja. Uuden työn myötä jouduin myös luopumaan 2010-luvun teknologiasta! :D