Keskiraskauden kremppoja

Niitä ei ole, ha.

Sori, oli pakko aloittaa näin.

Mutta siis ihanaa, miten hyvävointinen tässä voikaan nyt olla – oi ihana keskiraskaus. Huomenna alkaa 25. raskausviikko. Tällä hetkellä nukun hyvin (ja ennen kaikkea PALJON), syön hyvin ja voin hyvin. Okei no liikkumista en voi tässä hehkuttaa, mutta kuitenkin olen pystyssä enkä makuulla, mikä sinänsä jo voitoksi katsottakoon.

Alkuraskautta leimasi pahoinvointi ja väsymys, loppuraskaudessa puolestaan minulle on tyypillistä ne kiihtyvät ennenaikaiset supistukset ja ennenaikaisen synnytyksen riski. Mutta tässä keskellä on hyvä olla!

Tämän hetken ainoita kremppoja tai muita vaivoja ovat nämä supistukset – nekin ovat juuri nyt aika kurissapysyviä: napakoita mutta eivät kipeitä – sekä hengästyminen. Phuuh. Kun kävelen portaat yläkertaan, olen samassa tilassa kuin zumba-tunnin jälkeen ennen. Näihin molempiin vaivoihin tepsii onneksi sama resepti, eli lylleröinen rauhallinen liikkuminen, ei hötkyilyä. Ja sen olen jo jotenkin alusta asti hyväksynyt: nyt mennään sellaisella geriatrisella tahdilla elämää eteenpäin eikä yritetäkään muuta. Paikkaillaan kuntoa sitten vähitellen (ja hitaasti sekin) raskauden jälkeen. Kyllä se sitten taas siitä palautuu, luotan siihen vakaasti.

Mutta (kop kop puuta) muilta raskausvaivoilta olen oikeastaan tähän asti säästynyt!

Tai okei jos niitä onkin, ne eivät ole kuitenkaan niin häiritseviä, että niitä erikseen edes noteeraan tai tulen kenellekään maininneeksi.

Jos nyt kuitenkin ihan kaivemalla kaivellaan esiin myös pikkuvaivoja, niin yöt ovat toki hyvinkin pätkissä nukkumista. Kylkiasennossa alempi lonkka kipeytyy nopeasti, eikä asennon vaihtaminen tällä mahalla käy enää suitsait umpiunessa. Niinpä tunnin tai puolentoista välein herään ja äherrän itseni istuma-asennon kautta toiselle kyljelle, asettelen uudelleen jalkojenvälityynyn ja yritän saada unen päästä kiinni. Onneksi aika hyvin (paitsi just viime yönä) nukahdan uudestaan.

Jos mokaan ja lähden veskiin, on yöunet sillä sitten menetetty. Joten nukun siis jatkuvasti kylkeä käännellen pissahädässä, ihanaa. Ei ihmekään, että tarvitsen päiväunia.

Toinen yöllisten kylkiasentojen vaihtelua rytmittävä tekijä on tukkoon menevä ”alasierain”. Haha mikä vaiva! Olen kärsinyt kaikissa raskauksissa kuivien limakalvojen takia tukkoisesta nenästä.  Alkuraskaudesta se oli hankalampaa ja tuli joskus aamulla niistäessä nenäverenvuotojakin; nyt se on jo pienempi vaiva, mutta sen verran kuitenkin vielä olemassaoleva, että aina on yöllä jompi kumpi sierain tukossa. Eli kylkiasennossa se alempi.

Kun siis käännän kylkeä, tukkoisuus vaihtaa vähitellen sijaintia toisesta sieraimesta toiseen –  ja heh siinä välissä on ihan hyvä hetki hengittää. Joskus onnistun toki niistämään juuri oikealla hetkellä sieraimia auki, mutta parin tunnin päästä sinne on taas ilmestynyt (sori kuvailu) sellaisia nenähengityksessä iloisesti vinkuvia kuivia kökkäreitä.

Ilmankostutin meillä muuten on, mutta jotenkin en ole pitänyt sen käyttöä puutalossa maailman parhaimpana ideana. Käytin sitä hetken ensimmäisessä raskaudessa, mutta en jälkeen se on ollut tuolla kaappia täyttämässä vaan.

Uusi orastava vaiva on myös SI-nivelen (todennäköisesti) kipu: pistävä kipu tuolla lantion ja alaselän kohdilla. Se on ollut nyt vasta parin päivän pilkkivä riesa ja tänään sitä ei ole kuulunut (kop kop puuta) enää ollenkaan. Toivottavasti ei äidy pahemmaksi.

Tukivyö on ostettu kirppisvaatepaketissa, pitäisikin testata ja ottaa käyttöön.

Mutta siis kaiken kaikkiaan tässä kohdassa on oikein hyvä olla!

Mulla tuli tämän postauksen kirjoittamisen kanssa kuitenkin kiire. Nimittän viime raskaudella vuonna 2014 minun oli myös tarkoitus kirjoittaa postaus hyvinvoivasta keskiraskaudesta – ja myöhästyin. Siksi nyt on kummitellut mielessä jo muutaman viikon ajan, että äkkiä kirjoittamaan tämä ennen kuin on taas liian myöhäistä. Täällä siis vanha postaus, jonka olen kirjoittanut rv 25+3 (nyt on 23+6), ja siinä kerron viimeisten parin viikon kuntoromahduksesta.

Tosin siinäkin mainitsen supistukset ja hengästymisen – ihan samat jutut siis kuin nyt kerroin ”pikkuvaivoina”. Olenko vaan ns. tottunut, että nämä kuuluvat mun raskauksiin…? Mutta uskon kyllä mennyttä itseäni, että ne ovat varmaan tuossa vaiheessa jo olleet paljon voimakkaampia kuin nyt. Tuosta nimittäin kuluikin enää muutama viikko, kun pötköttelin raskautta eteenpäin lepokäskyn alla. Toivottavasti niin ei käy myös nyt. Tai jos/kun käy, se tapahtuisi vasta myöhemmin raskaudessa. Kaksi viikkoa sitten tutkimuksissa kohdunsuun tilanne oli vielä oikein hyvä, joten nojaan nyt rennoissa ajatuksissani siihen lohdulliseen tietoon.

Toivon siis kovasti tämän nykytilan jatkumista: optimistisesti mutta rauhallisesti eteenpäin tätä raskautta. Ja iloiten hyvästä voinnista juuri nyt.

Ja sitten vielä olennaiset raskauskuulumiset:

Kyllä, olen jo kadottanut näköyhteyden varpaisiini.

36

You Might Also Like

  • sarvis
    17.3.2022 at 15:35

    Selvästi asennekysymys! Kyllä mä laskisin tuossa jo aika monta vaivaa ja kremppaa. :D Mutta se on tietysti että mihin vertaa – mulla ei ole koskaan ollut ennenaikaisia supistuksia esimerkiksi, joten en osaa ajatella kuinka invalidisoiva ja ärsyttävä (ja pelottava) kremppa sellainen on.

    Mutta ihanan seesteinen asenne! <3 Ilo lukea.

    • krista
      17.3.2022 at 15:53

      Voi hyvin olla, että se tosiaan on asennekysymys, jota mä en itse edes huomaa :D Mutta se varmaan menee (alitajunnan tasolla) just niin, että kun mielessä on ”toivottavasti vauva ei synny viikolla 25”, niin sen rinnalla ei muita vaivoja sillä tavalla noteeraakaan. Eikä se siis tietysti ole mitään supersankariutta vaan ihan sellainen luonnollinen reaktio, että kun jännitys on päällä, niin ei muita juttuja niin huomaa.

      Ja kiitos <3 Kaiken tän tähän raskauden kuuluneen huolen lisäksi on ihana ajatella, että on vähän sitä seesteisyyttäkin <3

  • Nadja
    19.3.2022 at 18:45

    <3 <3 <3