Raskaana – toinen kolmannes

Se odotettu hyvinvoiva keskiraskaus sitten tuli. 

Ja meni.

Voi, mä olisin niii-iiin paljon halunnut kirjoittaa sellaisen ”ihanaa olla raskaana ja hyvinvoiva” -bloggauksen. Nyt se on myöhäistä – se olisi pitänyt kirjoittaa joskus viikoilla 18-22. Itse asiassa just reissun aikoihin; ihan täydellisesti ajoitettu matka siinä mielessä. Hyvävointista raskaanaolijaa etsijät voivat siis katsella niitä onnellisia reissukuvia. Täällä päässä blogia huhuilee enää vain yksi läpensä läkähtynyt raskausihmisraunio (eikä se vatsatauti paljon helpottanut asiaa).

Pakko siis myöntää: nyt viimeisen parin viikon aikana mun olo on romahtanut. Ensimmäiset supistukset tuntuivat jo itse asiassa (hui) joskus viikolla 17 pitkän yskän jälkituotteina, mutta muutaman viikon jälkeen ne onneksi helpottivat. Koko reissu meni rennosti ja supistuksitta – riippumatossa makaaminen osoittautui siis juuri oikeaksi lääkkeeksi ennenaikaisiin supistuksiin.

Mutta eihän siihen sitten muuta tarvittu kuin pari päivää arkikiireitä silloin joulukuussa ja yksi perussäntääminen hammaslääkäriin toisena (tai kolmantena) päivänä Suomeen tulon jälkeen. Olin katsonut Reittioppaan ihan oikein, mutta unohtanut, että kävelymatkaan pitäisi varata paljon keskivertonopeutta enemmän aikaa. Ja muutaman kilometrin ylämäkinen reippailukävelymatka sai mahan supistelemaan – ja paljon. Ja siitä ne supistelut oikeastaan sitten alkoivat.

Mutta niin: se toinen kolmannes. Tältä se (minun tapauksessani) tuntuu:

Fyysisesti:

  • Su-pis-te-lee! Koko ajan. No, onneksi ei sentään levossa, mutta annas olla, kun kääntää vaikkapa keskellä yötä kylkeä. Tietää kääntäneensä. Supistukset eivät (onneksi sekin) ole vielä kipeitä silleen ”synnytys on käynnistynyt” -mielessä, mutta hyvin napakoita ne ovat.
  • Hengästyttää. Ja kun hengästyttää, niin supistelee. Ja kun supistelee, niin hengästyttää. Päärynän syöminen tai puhelimessa puhuminen saavat hengen salpautumaan niin kuin olisi maratonin juossut (ihan niin kuin mulla sellaisesta olisi kokemusta).
  • Mahan koko on valtava ja se painaa tonnin. No okei vaaka näyttää vasta + 10 kg lähtöpainosta (ja neuvolan mukaan mulle saa tulla vaikka 20 kiloa), mutta tonnilta se tuntuu. Kaikki paino on vatsassa, muualle ei näytä tulleen kuin sellaista ”pientä pehmeyttä”. Selkäkivuilta sun muilta olen (toistaiseksi, kop kop puuta) välttynyt, mutta todennäköisesti tuo valtava vatsa jotenkin painaa keuhkoja ja tekee hengittämisestä mah-do-ton-ta.

Kappas, kissa tupsahti kuvaan.
(maha näyttää muuten tässä yllättävän pieneltä vatsataudin takia – kuva esim. jouluvatsasta täällä)

 

Henkisesti:

  • Pelottaa ihan perhanasti: ei vielä!!!
  • Mikään mahti maailmassa ei saa minua uskomaan, että tämä lapsi syntyy vasta 15.4. niin kuin pitäisi.
  • Tunnen ”lähtölaskennan” alkaneen ja odotan kauhulla sitä hetkeä, kun lapsivesille käy LÄTS niin kuin viimeksi. Olo on sellainen, että niin voi käydä hetkenä minä hyvänsä – tuntuu ihan samalta kuin Silvaa odottaessa viimeisinä viikkoina ennen vesien menoa. Raskausviikkoja on tällä hetkellä 25+3 eli niin ei missään nimessä saisi tapahtua vielä. Tietysti toivon, että tuntemukseni ovat virheelliset. Mutta ei se niitä tuntemuksia mihinkään poista. Moni lohduttaa, että kyllä raskaus silti saattaa loppuun asti (tai jopa yli) mennä, vaikka supistukset ovat jo tässä vaiheessa näin kovat. Niin minulle sanottiin viimeksikin. Vedet menivät silloin 34+0.
  • Ajatus siitä, että kunto on näin surkea vielä seuraavan noin puolen vuoden ajan (ja huonontuakin)… Vs. ajatus siitä, että lapsi syntyy jo nyt. Okei, otan sen ensimmäisen sittenkin.
  • Sanoinko jo, että pelottaa ihan perhanasti.

Kappas, mies tupsahti kuvaan.

 

Käytännössä:

  • Okei nyt tämä vielä menee (jopa vatsataudissa), kun saa levätä ja Joel hoitaa tirppanaa. Mutta entä loppiaisen jälkeen, kun Joel palaa töihin? Nostella ei saa – mutta miten sen hoitaa käytännössä kahdestaan tirpan kanssa? Eihän me päästä edes talosta ulos nostamatta vaunuja alas portaita… (niin kuin muka ulos jaksaisin enää lähteäkään)
  • Asiasta keskusteltiin, keskusteltiin ja keskusteltiin. Mutta myönnettävä se on (minunkin): me todennäköisesti tarvitaan tirpalle tänne kotiin osa-aikainen hoitaja, että me selvitään näistä tulevista kuukausista. Kukkaroa se kirpaisee, mutta paljon pahemmin kirpaisee (ei kukkaroa vaan kaikkea muuta) se, jos en pysty noudattamaan lepokäskyä ja vauva syntyy ennen kuin edes 30 raskausviikkoa on täynnä.
  • Laitoimme ilmoituksen hoitopaikka.net -sivustolle ja toivomme, että löydämme pian jonkun ihanan ihmisen meille apunani tirppaa hoitamaan! (en ole vielä ihan sinut asian kanssa, mutta emme ainakaan vielä ole keksineet muutakaan vaihtoehtoa)

Yritän ajatella positiivisesti: ehkä kaikki palaset (taas kerran) loksahtavat kohdilleen, ja juuri nyt tällä hetkellä osa-aikaisesta lapsenhoitotyöstä haaveilee joku mahtava tyyppi, jonka kanssa muutenkin olisi kiva hengailla – joka täällä meillä tirpan ja minun kanssa junaradalla leikkisi ja Viidakkobuugia lauleskelisi ihan mielellään; vaikka ilmaiseksikin. JA nyt siitä saisi sitten ihan palkkaakin – ja että just nyt tämä mahtava tyyppi meidän ilmoitusta lukee ja tuulettaa, että jesh jesh jesh just tällaista mä etsin.

Hmmm. Ja ehkä tämä raskaus menee loppuun asti.
(ei muuten mene)

 

PS. Ensimmäisen kolmanneksen fiiliksiä viime syksyltä siis täällä.

 
Like

You Might Also Like

  • Nannannaa
    3.1.2014 at 17:34

    Voi ei! Mä joku päivä sit mietinkin, että mitenhän sä oot oikeesti nyt voinut; et siis kovin hyvin. :/ Kurjaa, toivottavasti kuitenkin löytäisitte mukavan hoitajan, sun lepääminen on kuitenkin melko tärkeetä, että pääsisit mahan kanssa paremmille viikoille. Voimia!

    • Kristaliina
      3.1.2014 at 17:41

      Joo, pari viikkoa sitten (heh tai sieltä reissusta) vastaus vointikysymykseen olisikin vielä ollut, että ”ihan älyttömän  hyvin!”. Mutta niin se kävi viimeksikin – voinnin huononeminen tuli sitten tosi-tosi nopeasti. Viimeksi vielä joskus 25. raskausviikon tiistaina työkaveri kehui, että hitsi sä oot just niin hyvä esimerkki hyvinvoivasta raskaanaolijasta. Ja perjantaina alkoivat supistukset ja viikkoa myöhemmin olin jo pois pelistä. Tai no muutaman viikon vielä kärvistelin välillä töissä ja välillä etänä, mutta muistaakseni jostain viikolta 29 asti olin täysmakuulla… Ja nyt koko homma vielä näin paljon aikaisemmin… Mun kroppa taitaa vaan olla ohjelmoitu niin, että raskaaksi poksahdan kyllä helposti, mutta sitten se 9 kuukauden hauduttelu ei vaan onnistu. Se on varmaan vaan juttu, mikä on pakko hyväksyä ja toivoa, että kaikki menee tulevan vauvan kannalta mahdollisimman hyvin.

      Mutta ainahan voi käydä niin, että tässä päästään vielä ihan hyville viikoille. Kovasti niin toivotaan, vaikka pelottaakin!

      Kiitos kovasti toivotuksista!

  • Emmi Nuorgam
    3.1.2014 at 17:36

    Mä just eilen mietin, että miten voi olla mahdollista että olo on niin ankea jo tässä vaiheessa. Supistelee, yhtään pidempien matkojen käveleminen on helvettiä, närästää, vituttaa, närästää enkä saa nukuttua. Viime keväänä tää alkoi vasta 30 viikon jälkeen ja nyt tosiaan se kaksneljäjajotain. Onneks enää neljä kuukautta. Ei helvetti en pysty..

    • Kristaliina
      3.1.2014 at 17:47

      Joo, mulla on kans päällä jatkuva ristiriita sellaisten ”eiih tätä oloa vielä neljä kuukautta” ja ”eiiih tää ei ikinä pysy sisällä sitä neljää kuukautta” -tuntemusten kanssa…

      Sullakin siis jo supistelee? Mitä oon nyt monien kanssa jutellut, tämä aikainen supistelu on ilmeisesti kuitenkin suht yleistä kakkosraskaudella. Mulla varmaan on vaan tämä trauma siitä aiemmasta lapsivesiläsähdyksestä ja siitä, että silloinkin oli maha näissä hullunmitoissa niin kuin nytkin… Tänään just labrassa hoitaja kysyi, että koska mulla on laskettu aika – ja hetken veti henkeä, kun sanoin, että 15. huhtikuuta :)

      • Emmi Nuorgam
        3.1.2014 at 18:18

        Juu supistelee, mutta mulla kyllä supisteli jo ekastakin tosi aikaisin, ja Hilda syntyi tasan 40 (tai 39+7 niinku terveydenhoitajaopiskelija hermostuksissaan korttiin kirjasi..). Että ei se onneksi aina tarkoita sitä kaikista pahinta!

        Me käytiint änään katseleen rattaita ja kaikki myyjät oli ihan innoissaan, kun mun mahasta päätteli että meillä on LA ihan näillä näppäimillä. No, ei varsinaisesti.. :D

  • M-M
    3.1.2014 at 17:40

    Onnea ja tsemppiä loppuraskauteen. Toivotaan, että vauva pysyisi, jos ei loppuun saakka niin ainakin mahdollisimman pitkään mahassa.

    • Kristaliina
      3.1.2014 at 17:48

      Kiitos, niin toivotaan! Oh jos menisi yli 30. viikon, niin oi miten itkisin onnesta!

  • Lotteriet
    3.1.2014 at 17:57

    Annoin sydämen tsempiksi. Toi ennenaikasen synnytyksen pelko on jotain ihan kauheeta. Pelkäsin ite koko raskauteni, vaikkei siihen mulla edes ollut mitään aihetta. Mä lupaan aatella sisälläpitäviä aatoksia sinne suuntaan!

    • Kristaliina
      3.1.2014 at 17:59

      Kiitos! <3

  • HelloAochi
    3.1.2014 at 18:03

    Mä laitoin tuon ilmoituksen mun siskolle, se saattais haluta tulla (ja pärjää ainakin tuon mun vähemmän helpon mukulan kanssa :) )

    • Kristaliina
      3.1.2014 at 18:08

      Oooo, kiitos! Ja mä oon tietysti maailman epäobjektiivisin sanomaan, mutta vois kuvitella, että jotenkin samanhenkiselle tyypille meidän kanssa hengailu muutaman tunnin ajan päivässä vois olla ihan kivaa. Työ kun koostuu pääasiassa leikistä ja kikattelusta :) Mä itse kans tietty oon niissä leikeissä mukana, mutta tyyliin sohvalta makuuasennosta käsin, kun tuo junaradan perässä konttailu alkaa olla jo aika mahdotonta…

      • HelloAochi
        3.1.2014 at 18:20

        Niin mäkin ajattelisin, ja Saima tosiaan olisi tulossa Suomeen asap, jos vain keksii syyn. Ja toihan ois loistava syy ja se voi vaikka puhua Silvalle kreikkaa :p bonuksena kielikylpy, heko heko.

        • HelloAochi
          3.1.2014 at 18:32

          Hehe nyt mun äitikin innostui! Nyt sekin meinaa tulla teille leikkimään :p

  • Lumikettu
    3.1.2014 at 18:15

    Te niin saatte jonkun aivan huipputyypin Tirppasen kanssa leikkimään ja sua auttamaan, ja oot siitä lopulta varmasti tosi innoissas. Koska kaikki vaan on paremmin niin, ja palapeli kasassa :)

    • Kristaliina
      4.1.2014 at 15:21

      Me niii-iiin kovasti toivotaan, että näin käy! :)

  • Annanyymi (Ei varmistettu)
    3.1.2014 at 18:15

    Nyt tarvitset tosiaan sitä vaakatasossa makaamista, vaikka kuinka olisi ja haluaisi muuta. Ei voi muuta kuin toivotella leppoisia, vähäliikkeisiä päiviä! Jos olisin vielä opiskelija, tulisin Maija Poppasena tirpan luokse. :)

    • Kristaliina
      4.1.2014 at 15:58

      Kiitos! Ja oi joku ihana Maija Poppanen olisi kyllä oikein tervetullut!

  • Raks (Ei varmistettu)
    3.1.2014 at 18:15

    Jaksamista teille ja toivotaan parasta. Voi kun en olisi näin kaukana, niin voisin hakea paikkaa :D Vaikutatte niin mukavalta perheeltä, että teillä varmasti viihtyisi :)

    • Kristaliina
      4.1.2014 at 15:59

      No hei niin mäkin ajattelen – että eihän se edes työtä olisi vaan ihan pelkkää hauskuutta leikkiä meidän kaa :) Hih! Toivottavasti joku lastenhoitopaikkaa hakevakin ajattelee samalla tavalla; vaikka kyllä me ihan oikeaa palkkaa silti maksetaan :D

  • maaritanneli
    3.1.2014 at 18:23

    Voi ei! Toivottavasti löydätte hyvän hoitajan. Teillehän vois tulla joku, joka on hoitovapaalla oman lapsensa kanssa. Olis ipanoillakin seuraa toisistaan.

     

    ja Toivottavasti supparit vähenee levolla. Onko ne sellaisia ”maha kivikovaksi” harjoitussupistuksia vai ihan ennakoivia suppareita?

    • Kristaliina
      3.1.2014 at 22:36

      Tuo ”hoitovapaaseuralainen” on kans hyvä idea – Joel vaan oli vähän (paljon) epäileväinen, että malttaisinko minä silloin levätä vai alkaisinko touhuta liikaa… Perhana sehän näköjään tuntee mut :) Mutta ei yhtään poissuljettu ajatus kuitenkaan! Vaikka henkisstä psyykkaustyötä joutuisin kyllä itseni kanssa tekemään, että pystyisin makaamaan sohvaperunana, kun meillä ois ns. ”vieraita kylässä” :)

      Apua, mä en osaa ihan sanoa noista supistuksista… Mulla oli vaan tällaisia Silvaa odottaessakin, ja sitten niitä hulluhuutokipeitä synnytyssupistuksia – ja nämä ei siis niin hurjia onneksi ole! Mutta sellaisia ”maha kivikovaksi ja ikävä puristava olo (ja vähän kipuakin) aina, kun vähänkin liikkuu” -supistuksia siis :) Silloin Silvaa odottaessa nämä tällaiset eivät tehneet kovinkaan isoja tuhoja kohdunsuulle, mutta sitten ne vedet vaan lorahtivat – vähän niin kuin supistuksista ”irrallisena oireena”. Mutta muuta ei kai tuosta yhtälöstä voi sanoa kuin että etuajassa tuloillaan se vaan oli kaikin tavoin…

      • HelloAochi
        4.1.2014 at 08:08

        Älä kuitenkaan ihan liikaa jännitä ja pelkää. Mulla ei ollut supistuksen supistusta ja silti ne vedet vaan etuajassa lorahti :D

  • Raleigh (Ei varmistettu)
    3.1.2014 at 18:51

    Mulla alkoi supparit viikolla 15 kolmannessa raskaudessa, mutta silti tyyppi sinnitteli 40+5 asti sisällä. Tsemppiä vaan, jos en elelisi täällä varsinaisessa suomessa, olisin jo tullut juoksu jalkaa apuun :D Toivottavasti saatte nopeasti ihanan hoitajan auttelemaan teitä.

    • Kristaliina
      4.1.2014 at 16:00

      Mahtava kuulla näitä, että silti voi mennä raskaus loppuun asti! 

      …ja kiitos tsempeistä, tulevat tarpeeseen!

  • Liisa
    3.1.2014 at 18:56

    Voi kurjaa! Ällöpyllymasuasukkikielellä tässä tilanteessa pitää toivotella jarrusukkia. Joten TUHAT JARRUSUKKAA SEELALLE! :) (Apua muistinko nimen oikein?)

    Löydätte ihan varmasti kivan hoitajan Silvalle! Nyt tosiaan on tärkeintä, että sinä lepäät jotta pikkusisko saa vähän vielä söpöytyä sisätiloissa kaikessa rauhassa.

    Mekin voidaan joskus Ilon kanssa leikkimään Silvan kanssa, jos hoitajaa ei heti löydy tai muuten on tarvetta. Ihan ilmaiseksi vielä! :D

    • Kristaliina
      4.1.2014 at 16:01

      Muistit! :)

      …ja tervetuloa leikkimään! Jos kestätte maailman laiskimman sohvallamakaavan emännän :)

  • HannaSilinda (Ei varmistettu)
    3.1.2014 at 19:12

    Heh, ajattelin jo ihan tosissani että laitan teille hakemuksen. :D Saisitte Sohvista Silvalle leikkikaverin kaupan päälle!
    Mut sit totesin että ehkä te kuitenkin kaipaatte sellaista jolla on vähän kokemustakin, muistakin kuin omasta lapsesta. Ja päätin jatkaa niiden osa-aikaisten töiden hakua ”omalta alalta”. En kyllä hetkeäkään epäile etteikö teidän perhe olisi ihan paras työnantaja! :)

    Lämpimiä ajatuksia teille, voimia ja jaksamista niin sulle kuin pikkuisellekin!

    • Kristaliina
      4.1.2014 at 16:05

      Itse asiassa me ajateltiin jotenkin niin, että kokemus ei välttämättä ole mitenkään tarpeellinen – sellainen lämpö ja lapsilähtöisyys on paljon tärkeämpää :) Koska mähän olen kuitenkin kans koko ajan siinä kotosalla eli mitään ”kasvatuksellista” vastuuta hoitajan ei tarvitse kantaa. Kunhan leikkii meidän kaa :)

      Mutta toivottavasti tärppää oman alan töiden haku! Ja toivottavasti löytyy yhtä kiva työnantaja kuin mitä me oltais, hihihi!

      Kiitos voimantoivotuksista myös!

  • Raissi
    3.1.2014 at 19:31

    Hei.
    Sinulle on s-postia.

    • Kristaliina
      4.1.2014 at 16:06

      Jee kiitos! Vastaan ihanjust! :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    3.1.2014 at 19:56

    Hei, minkä takia teidän tyttö ei mene päiväkotiin? Saisit levätä rauhassa ja pieni tykkäisi varmasti.

    • Katii (Ei varmistettu)
      3.1.2014 at 20:49

      Voisin arvata Kristaliinan puolesta: päiväkotipaikkoja on tällä hetkellä noin puolelle alueen lapsista.

    • Kristaliina
      3.1.2014 at 21:55

      Joo, tuo päivähoitopaikkojen olemattomuus on yksi (voih, kun saisikin joskus paikan tuosta ihan viereisestä päiväkodista! mutta muistankohan oikein, että sinne on jotain sata lasta jonossa – vai olikohan se tälle koko alueelle; joka tapauksessa paljon), mutta sitten on tuo ihan karu taloudellinen puoli… Itselläkin nimittäin kävi tämä ajatus ihan alkuun mielessä, mutta sitten laskeskeltiin tuota rahapuolta. Hoitovapaalta kun ei voi jäädä sairauslomalle, eli kotilepoon jääminen tapahtuisi ihan korvauksetta – ja siihen päälle hoitopaikasta pitäisi kuitenkin maksaa… Kelasta jo kyselin, että onko niillä jotain erityistukea tällaiseen ”hoitovapaalta sairauslomalle” -tapaukseen, mutta ei kuulemma ole… Mutta ei kuulemma (onneksi!) Kelalla ole mitään sitä vastaankaan, että omasta kukkarosta hoitajan kotiinsa palkkaa.

      Ja kaupungin kerhoihinkin pääsee vasta yli 2-vuotiaana; muuten se olisi ihan huippuvaihtoehto! Luultavasti (toivottaasti muuten niihin paikkoja on saatavina) sitten heti 2-vuotiaana tirppana pääsee pariksi tunniksi viikossa sellaiseen opettelemaan muiden mukeloiden seurassa olemista :)

      • HelloAochi
        4.1.2014 at 08:10

        Jos päiväkodista kysyy suoraan, niin ne voi määrätä maksun tulojen mukaan – Kelaa ei siihen tarvitse sotkea. Minulla päiväkotimaksut pyöreä nolla, kun tulotkin niin kovin alhaiset.

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        4.1.2014 at 14:19

        :O 2 vuotiaana kerhoon?! Siis sellaiseen missä lapsi jää yksin? Meidän kunnassa niihin (seurakunnan siis) pääsee vasta 3-4 vuotiaat 2h 2 kertaa viikossa…
        Seurakunta muuten ttekee paljon lapsi/perhetyötä ja ihmiset valittavat kirkkoveroa :( :( toivottavasti pian ne tulee kalliimmiksi kaikille ei kirkkoon kuuluville, tuntuu nimittäin tosi epäreilulta että me kirkkoon kuuluvat maksamme kaikkien ei-kuuluvien lasten kulut…

        • Kristaliina
          4.1.2014 at 14:45

          Joo, Helsingin kaupungilla on tällaisia leikkitoiminnan kerhoja, jotka on kuulemma tosi kivoja. Oon jostain rivien välistä ymmärtänyt, että pointti näille on vähän sellainen, että se vähentäisi niitä tilanteita, joissa nuorempi lapsi on kotona ja vanhempi viedään silti päivähoitoon…
          http://www.hel.fi/hki/Vaka/fi/Leikkitoiminnan+kerhot

          Kirkon kerhot taitaa olla täälläkin vähän vanhemmille – tosin en ole niitä kovin perinpohjaisesti selvittänytkään. Silvahan ei kuulu kirkkoon (minä kuulun, Joel ei)… Mä ymmärrän, että seurakunnilla on tosi kaunis (kristillinen) ajatus toivottaa tervetulleksi myös ne, jotka kirkkoon eivät kuulu, ja saahan se varmaan pitkällä aikavälillä ”kirkosta vieraantuneita” lähemmäs – mutta sitten oon samaa mieltä, että se on kyllä vähän epäreilua. Meillä varmasti kirkkoon liittäminen tulisi uudelleen vakavaan harkintaan, jos me kirkon kerhoa alettaisiin harkita. Ei tunnu reilulta, että jotkut saavat ilmaiseksi sen, mistä toiset maksavat. (vaikka siis itse kirkollisveroni maksankin – just siksi, että mun mielestä kirkko tekee paljon hyvää työtä :) )

          • Vierailija (Ei varmistettu)
            4.1.2014 at 20:06

            Se on kyllä mun mielestä todella epäreilua että jotkut vievät ”turhaan” kokopäivä hoitopaikkoja (niiltä jotka tarvitsisivat niitä työnteon takia) vaikka itse ovat kotona pienempien kanssa.. jos tekee lapsia niitä jaksaa kyllä kanssa hoitaa jos vaan mahdollista niin kotona, AINAKIN jos on itse kotona vauvan kanssa..!! Sitäpaitsi vauvan tulo on iso asia myös isommille sisaruksille ja se että isompi viedään hoitoon silloin kun vauva tulee kotiin on kyllä todella ikävää. Lapsihan tuntee että hänet ”hylätään” ja vauva saa olla äidin kanssa päivisin, ja muutenkin melkein kaiken huomion.. Se on iso pala nieltäväksi kun hän itse just oli kaiken keskipiste ja vanhempien ”pieni vauva”. Kaikki tietysti tavallaan, tämä miun mielipide.
            Toivottavasti saat vielä monen monta ihanaa odotusviikkoa Krista :) Onnea

          • Emmi Nuorgam
            4.1.2014 at 20:53

            Pitäis jaksaa ja pitäis jaksaa. Jokainen perhe ja elämäntilanne on erilainen, eikä kukaan muu ole pätevä sanomaan kuka jaksaa olla kahden, kolmen tai vaikka kuuden pienen lapsen kanssa kotona 24/7 ja kuka ei. Osapäivähoito (ja kokopäivähoitokin) voi ja varmasti onkin valtaosassa perheitä ihan valtavan helpottava ja varsinkin kotona olevan vanhemman jaksamista tukeva asia, joka on ennenkaikkea myöhempien ongelmien ennaltaehkäisyä. Kukin perhe on oman tilanteensa paras asiantuntija ja arvioija ja musta on äärettömän loukkaavaa ja epäkohteliasta sanoa kellekään, että ”jos tekee lapsia niin kyllä ne pitää jaksaa kotona hoitaa”, ikäänkuin apuun tukeutuva perhe olisi jotenkin huonompi kuin se, jossa kaikki lapset ovat jatkuvasti kotihoidossa ja tälläisestä uhrautumisen glorifioimisesta pitäisi päästä eroon.

          • HelloAochi
            5.1.2014 at 22:05

            Mä oon sanonut tämän ennenkin, mutta sanonpa taas: minusta on hyvin väärin evätä siltä isommalta sisarukselta sosiaaliset kontaktit, mitä päiväkoti tarjoaa ts. rangaista tätä siitä, että perheeseen sattuu syntymään nuorempi lapsi. Silvan tapaus ei ehkä ole ihan noin dramaattinen, kun hän ei ole ollutkaan vielä päiväkodissa. Mutta pitäisikö minun sinun logiikkasi mukaan ottaa oma lapsi pois kunnallisesta päivähoidosta, jos minä sattuisin saamaan toisen lapsen? Oma poikani kun viikonloppuisinkin hokee tarhaan tarhaan tarhaan. 

          • Vierailija (Ei varmistettu)
            7.1.2014 at 13:22

            Miksi ihmeessa vanhempi yhtäkkiä ”haluaisi” tarhaan kun pikkusisarus saapuu…? 2 vuotias ei kyllä millään lailla voi paremmin päiväkodissa kun omassa kodissa! Jos leikkiseuraa kaipaa on kaiken maailman kerhoja ja avoimia päiväkoteja tarjolla ja voihan sitä vaan sopia leikkitreffejäkin…
            Jos aikoo olla vaan tyyliin vuoden kotona ja ei halua menettää hoitopaikkansa niin ainahan voi vaihtaa puolipäivähoitoon tms. Minun mielestä epäreilua pitää kokopäivähoidossa kun aina on hoitopaikoista pulaa ja ne jotka on töissä tarvitsisi niitä.

        • LauraEm.
          4.1.2014 at 20:34

          Ihanaa kristillistä lähimmäisenrakkautta :D ymmärrän kyllä teoriassa, että jos ”palvelusta” maksaa, ei ehkä tunnu reilulta et joku saa sen maksamattakin. Mut kirkon kohdalla en tätä ihan ymmärrä… ”toi ei antanu rahaa, sille vähemmän jeesuksen rakkauden sanomaa ja huolenpitoa kun mulle!”

          (Ite en kuulu kirkkoon, en maksa kirkollisveroo, enkä myöskään halua viedä lastani seurakunnan kerhoon. Jos veisin, oletettavasti kuuluisin/liittyisin kirkkoon. Kärjistettynä mun ajatus siis on se, että tarjoojan eli kirkon näkökulmasta kirkon palveluita pitää kristinuskoo mukaillen tarjota kaikille, mutta käyttäjän näkökulmasta kirkkoon kuulumattoman ei ”pitäis” sitä käyttää.)

          • Vierailija (Ei varmistettu)
            5.1.2014 at 11:44

            Aina ne joku maksaa! Kirkoltakin loppuu rahaa kun niin moni eroaa kirtkosta.. mut silti pitäis tarjota kaikille hoitopaikkoja/kerhoja/perhetyötä? –&gt; kirkkovero nousee, ja kuka maksaa? No me kirkkoonkuuluvat… REILUA…!!!

  • Toivio (Ei varmistettu)
    3.1.2014 at 20:41

    Täällä myös kolmannessa raskaudessa supistukset alkoivat rv.16 ja kauhussa elin seuraavat 10 viikkoa että päästäisiinpä edes sinne 27 viikolle, mutta vielä ollaan yhtenä pallona 40+4! Puolivälin aikoihin kätilö muistutti että riittävä juominen on tärkeää ja kyllä se tosiaan auttoikin. Supistusten kiusatessa join tuopillisen vettä ja hetken kuluttua inhottavat kiristykset loppuivat.

    • Kristaliina
      4.1.2014 at 16:07

      Täytyypä muistaa tuo juominen! Ja ihan mahtavaa, että pysyit yhtenä pallona noin pitkään (tai ehkä olet juuri tällä hetkellä jo tositoimissa…?), tsemppiä viimeisiin päiviin ja synnytykseen!

  • OdotuksestaOnneen
    3.1.2014 at 21:09

    Kysäiseppä neuvolasta onko teidän alueella kunnallista kotipalvelua. Meille tulee sitä kautta apuja kun Sisu kotiutuu. Mutta ainakin täällä sitä on mahdollista saada myös raskaus aikana (kunpa joku olis kertonu siitä mulle kun olin vielä yhtenä kappaleena! )

    Paljon tsemppiä loppu raskauteen! Niin toivon että teidän pikkuinen malttais pysyä masussa ainakin 10viikkoa vielä! Pyydä siltä kauniisti joka päivä että tekee niin. Laita kalenteriin itelles joku päivä mihin asti ainakin se vois pysyä ja tee siitä tavote. Mä ilmotin masulle rv20 kun olin ihan tuskaisen kipeä kun sain pahan pissatulehduksen että 10 viikkoa ainakin pysyt vielä kasassa. Ja tajusin kun lähdin synnyttämään että niin nyt on 10viikkoa menny :D

    • Kristaliina
      3.1.2014 at 22:03

      Oi, kiitos molemmista huippuvinkeistä! Heti katsoin kalenteria, ja 4.2. tulee se 30 raskausviikkoa täyteen – se olkoon se tavoite, johon ainakin tähdätään! Mieluummin tietysti pidempään.

      Ja tuosta kotipalvelusta täytyy ehdottomasti kysyä! Mulla on seuraava ”oikea” neuvola-aika vasta joskus helmikuussa (huokaus, raskausviikolla 31 – sanoin jo silloin neuvolassa, että niin joo esikoinen syntyi jo 34) ja täällä neuvolaan yhteyden saaminen näyttää nykyään olevan täysi mahdottomuus. Ennen sentään oli puhelinajat. Mutta täytyy yrittää loppiaisen jälkeen jotenkin ponnistella vaikka päivystyksen kautta lääkäriin jos ei muuta… Täytyy myös googlata tuota kotipalvelua!

      Oh mä oon jotenkin niin liikuttunut, kun oon lukenut teidän Sisun kuulumisista <3 Ihana sisukas Sisu!

       

      • M-M
        3.1.2014 at 23:12

        Ihan mielenkiinnosta, onko siellä päin erilainen systeemi nuiden raskausneuvoloiden kanssa, vai eikö enää toisessa raskaudessa käydä rv28 alkaen 2 viikon välein neuvolassa?
        Ainakihan se oli muuttunut, että rv18 on neuvolalääkäri, eikä rv28.
        Täällä onneksi (vielä) saa neuvotädin kiinni soittamalla työaikana. (sain kyllä viime raskauden lopussa myös neuvolatädin oman numeron ja luvan soittaa vaikka keskellä yötä.)

        • Kristaliina
          4.1.2014 at 14:56

          Mun mielestä uudelleensynnyttäjät käy harvemmin: mulla oli käynti näköjään 22+6 ja seuraava 31+0. Ja huh huh jos tuota kaaviota katsoo, niin seuraava vasta viikolla 38! Just… Paitsi että välissä mulla on lääkärinneuvola 28+1 näköjään.

          Silvaa odottaessa täälläkin oli vielä omalle neuvolatädille puhelinaika, muistaakseni joka päivä tunti aamulla. Sinne sentään pääsi jonottamalla läpi! Täällä viestiä pitää laittaa sähköisen asioinnin kanssa, ja ”mun täti” ei ainakaan vastaa niihin – tai vastaa hurjalla viiveellä tms. Sitten on yleinen neuvolapalvelunumero (takaisinsoittopalvelu), jonne on kans ihan mahdotonta päästä läpi. Hyvä esimerkki, kun Silva oli ihan vauva: mä säikähdin, että sille oli tarttunut huuliherpes multa ja soitin sinne numeroon kysyäkseni, että miten sitä hoidetaan. No, soitto takaisin tuli kahden vuorokauden kuluessa ja sieltä vastattiin mun kysymykseen:
          ”Laita siihen hunajaa vaikka”.
          ”Ai, mä luulin, että vauvoille ei saa antaa hunajaa.”
          ”Eiku niinpäs onkin. Älä sitten laita. No sitten kannattaa kysyä apteekista.”

          Että silleen…

          Terveyspalveluiden neuvontanumero sen sijaan täällä on todella hyvä ja sinne pääsee läpi 24-7. Neuvola-asioista he eivät kuitenkaan osaa neuvoa (kokeiltu on silloin, kun eka supistukset alkoi), mutta sitä kautta sain jätettyä soittopyynnön omalle neuvolantädille. Joka ei sitten tietystikään soittanut takaisin…

          • Tiiu. (Ei varmistettu)
            5.1.2014 at 21:17

            Oho. Mä oon soitellut kolmesti tuohon neuvolan neuvontanumeroon heti aamukahdeksalta, kun linjat aukeaa. Kerran vastattiin suoraan ja kahdesti sain soiton takaisin noin puolen tunnin sisään. Mulla on siitä siis hyvinkin positiivisia kokemuksia. Harmi, jos homma ei aina toimi yhtä hyvin. Mutta siellähän muistaakseni ohjeistetaan, että linjoille voi jäädä odottelemaan, jos on jotain raskauteen liittyvää kiireellistä asiaa.

          • Kristaliina
            5.1.2014 at 21:22

            Oho! Mä oon tainnut soitella myöhemmin päivällä enkä ole päässyt läpi… Ehkä mulla on vain ollut huonoa tuuria sen kanssa!