Koulukuntakysymyksiä.
Jotkut alkavat ”autumn vibes” -fiilistellä villapaitoja jo hellelukemien puolella. Toiset huutavat vastalauseita: ”Elokuu on kesäkuukausi!”
Tänään on maanantai ja ulkona sataa. Sanotaan nyt niin, että se ei ole kesäsade.
Itselläni kesän kääntyminen syksyksi on ennen kaikkea oman perheen aikataulukysymys. Kesä on loppunut aikoinaan itselläni siihen, kun palasin töihin (pidin lomaa aina loppukesästä). Nyt myöhemmässä elämänvaiheessa siihen, kun lapset ovat palanneet päivähoitoon tai viime vuosina kouluun.
”Kyllä nyt vielä kesä on” -optimismi tuntuu harhaiselta, kun herätyskello soittaa 6:45 kouluun, vaikka ilmassa olisikin vielä hellepäivien lämpö. Aurinkoiset elokuun lämpöpäivät ovat kuin yksittäisiä muistopilkahduksia menneestä kesästä, joka kuitenkin on jo takana päin.
Lauantaina oli aamulla just sellainen päivä: aamupäivällä syksy, mutta iltapäivällä noin kuuden tunnin ajan täysi kesä. Polskittiin uimastadionilla ja ihmeteltiin, että aurinkorasvaa olisi vielä tosiaan tarvinnut.
Myös kesälista on mennyttä elämää. Se piirrettiin täyteen sydämiä aina tehtyjen asioiden kohdalle.
Lintsi – sydän
Jätskiä – sydän
Visulahti – sydän
Blackpinkin keikka, Muumilmaailma ja muutama muukin jäi ilman sydäntä, mutta kaiken muun lomassa niitä ei ehtinyt kaivatakaan.
Ihanien kesäunelmien lista vaihdettiin syyslistaan. Ja kas, siellä ei olekaan rentouttavien varpaat vedessä laiturilla -lillutteluiden unelmia, vaan puhelinliittymän päivittämisiä, sokerirasitustestin varaamisia ja makuuhuoneen tapetoimisia.
Unelmia nekin, tavallaan. Unelmia hetkistä, jolloin on aikaa ja jaksamista.
Niin pitkälle parantumattoman optimistin siivetkään eivät kanna, että syyslista olisi täyttynyt syksyisistä ihanuusunelmista. Syyslista on metatöiden ja lykättyjen ”äh sekin pitäis” -huokausten kaatopaikka. Kun siihen kirjaan, en (ehkä) herää kolmelta yöllä sitä ”ai niin” -sydämentykytysmuistamaan.
Kirjasin kuitenkin ylös syksyn tekemiset samalla tavalla erivärisillä tusseilla A4-paperiin kuin alkukesän kesälistan perheen kesäunelmatkin. Vihreällä, keltaisella, oranssilla.
Onpa meillä paljon kuivuneita tusseja.
En ole vielä päättänyt, piirränkö sydämen, kun Google Analytics on päivitetty ja palvelimentarjoaja kilpailutettu.
24
Anna
28.8.2023 at 16:02Piirrä sieni.
Maasta nousee lisää herkkuja sitä mukaa kun saat asioita tehtyä :)
krista
29.8.2023 at 10:10Hauska! Tai syksyn lehtiä, eri värisiä!
A
30.8.2023 at 00:05Syksyn lista on kauhistuttavan täynnä (mä listaan vaan kalenteriin — siellä oli se sokerirasituskin, ypmh, mutta tulipahan hoidettua). Vielä ois oikojahammaslääkäriä (lapselle) ja äidin omia kontrollikäyntejä (long time no see, endokrinologini). Pitäisi saada itsensä hammastarkastusjonoon ja selvittää miten saan jäykkäkouristusrokotteen (tai no, Maisastahan senkin saa varattua). Melkein en uskalla katsoa työsähköpostiin, kun kalenteriin vaan sinkoilee uusia merkintöjä. Vielä muutaman päivän pidän kiinni kuitenkin mantrasta ”vielä on kesää jäljellä” kun aurinko lämmittää Brittein saarilla ja meillä on vielä loma (ennen kuin palataan Helsinkiin ja herätyskello soi klo 6.30 maanantaiaamuna, auts).
krista
30.8.2023 at 10:59Tästä sain nyt toimintasykäyksen niin, että varasin itsellenikin sokerirasituksen. Sain ajan ensi viikolle, hassua, olisi saanut jo tälle perjantaille! Kun raskaana ollessa eka vapaa aika meni monen viikon päähän.
–
Haha ja kiitos ”vielä on kesää jäljellä” -korvamadosta. Mukavaa lomailua sinne Brittein saarille!