Joulutylsimys

Monissa blogeissa aletaan jo selvästi virittäytyä joulutunnelmiin. Apua. Onks se joku pakollinen joulunalusblogikonsensus? Ei täällä. Heitetäänköhän mut nyt Lilystä ulos…? Pois täältä häiriköimästä, joulutylsimys.

Viime vuosina en ole erityisemmin välittänyt jouluista. Yhtään. Siis niinku tip-paa-kaan.

Jouluaatto 2008 Intiassa.

 

Viime aikojen joulut olen ollut lähes aina reissussa. Tarkoituksella. Kulkuset-kulkuset-kilvan-helkkäileeeeeeeeEEEEIIgh! Ei lahjoja, ei stressiä, ei joulusiivouksia, ei tonttukoristeilla kuorrutettua kotia, ei j*mankauta edes niitä pahanmakuisia pipareita. Joo ei.

Tai no joo, täysin pakoon joulua ei päässyt edes buddhalaisessa kommunistisessa maassa.

Jouluaatto 2011 Halong Baylla Vietnamissa.

 

Ai miksi? En tiedä.

Joskus teini-iässä kävin läpi jonkinlaisen joulukriisin, kun se super-super-superhauska vuoden-kohokohta-jee-jee ei tuntuntkaan enää samalta kuin silloin joskus lapsena. Kriisistä selvittyäni suhtautumiseni jouluun on ollut lähinnä… …välinpitämätön?

Sen sijaan joulunajan vapaapäivät ovat kyllä kelvanneet. Itse asiassa edellisessä työssäni vuodenvaihde oli juuri sellaista sopivasti hiljentynyttä aikaa, johon oli hyvä pyytää vähän lisää palkatonta vapaata. Ja käyttää kertyneet ylityötunnit (niitä oli PALJON). Ja laskea päivät ja lennot tosi-tosi tarkkaan ja… …noh, lähteä vaikkapa viiden viikon reissuun.

Joo tota heippa vaan, joulu, ei tuu ikävä!

******

Tämä on ollut muutosten vuosi niin monella eri tavalla. Joten ehkä muutosta on ilmassa myös tällä saralla. Ilman sinua olen lyijyä -palstan joulupostitempaukseen ilmoittauduin heti spontaanilla innolla mukaan. Ja se tuntuu kivalta.

Ja niin: totta kai Silva saa tänä jouluna pari pakettia!

Ehkä lasten myötä voi saada ripauksen siitä omankin lapsuuden joulun hengestä taas takaisin. Tavallaan odotan kovastikin sitä aikaa, kun Silva alkaa ymmärtää joulusta, ja voimme yhdessä puuhailla, askarrella, leipoa vaikka niitä pipareitakin(valmistaikinasta). Pääsemme viettämään joulua meidän oman pienen perheemme tapaan – vähitellen löytää ne omat perinteemme, jotka Silva puolestaan muistaa ”niinä lapsuuden joulumuistoina” vielä aikuisenakin. Hmm, mihinköhän kohtaan meille laitettaisiinkaan joulukuusi…?

Okei mutta yhdestä mielipiteestäni en luovu: jouluruoka on pahaa. Piste.

1
Like

You Might Also Like

  • Mamma
    22.11.2012 at 09:05

    itselläkin ollut joulukriisi, vielä viime vuonna, vaikka milla oli jo sen puolivuotta, mutta tätä joulua odotan innolla ja lumentulokin oli positiivinen asia (jota ei  enää ole), vaikka yleensä vihaan sitä. LAsten myötä sen kyllä saa osittain takaisin, sen oman lapsuuden innon moniin asioihin. Lapsettomana aikuisena, ei voinut mennä spontaanisti tekemään lumilyhtyjä, lumiukkoja tai lumienkeleitä. Toisten lapsille joululahjojejn ostaminen oli tylsää, kun ei pääsyt itse leikkimään niillä ihanilla/kamalilla leluilla joista ei voinut uneksiakkaan kun oli itse lapsi.

  • S-S
    22.11.2012 at 09:27

    Rohkea teksti! Jatketaan samalla linjalla.

    Mä rakastan joulua. Ihan kaikkea siinä; pipareita, koristeita, kinkuntuoksua, kulkusten kilinää, lahjapaperin rapinaa ja jopa lanttulaatikkoa ja lipeäkalaa. Ja JOPA markettien joululaulusikermiä.

    Monikaan asia ei voita sitä tunnetta, kun keksii läheisilleen jonkin aivan loistavan lahjan, paketoi sen kauniisti ja saa täpinöidä jo etukäteen heidän iloaan. Kauneinta mitä oman lapsen lisäksi voi mielestäni olla, on joulunviettoon saapuminen, mummolaan pihaan ajaminen kun mummo on koristellut pihan jäälyhdyin… (nyt jo alkaa itkettää). Minulle joulu on kunnolla joulu vain mummolassa. Vasta nykyisen mieheni kanssa olen suostunut viettämään sitä muualla, sillä lanseeerasimme tavattuamme vuorotteluperiaatteen kaupunki- ja maalaisjoululle. Tänä vuonna on kaupunkijoulun vuoro, ja saan ensimmäistä kertaa oikein revitellä sen kanssa, sillä täytyyhän lapselle olla kunnon joulu ;)

    Tästä mun jouluhulluudesta tekee astetta jännemmän se, että olen ateisti. Vaikka muutoin saan näppylöitä jeesustelusta, laulan joululauluja täysin rinnoin (pun intended…). Saatan jopa mennä kirkkoon veisaamaan Kauneimpia joululauluja (vielä ei ole jäsenkorttia kyselty ovella). 

    Ja kyllä, meillä on jo koristevalot asennettu ja ensimmäinen hyasintti hankittu. 

  • Liisa
    22.11.2012 at 09:33

    Olen kyllä aina tykännyt joulusta, mutta jotenkin tänä vuonna olen ihan erityisesti into piukassa. Tämä on muutamankin eri asian yhteistuotos: Ensinnäkin Ilo. Vaikka dude ei ymmärrä vielä tänä vuonna juuri mitään joulusta, olen jo innoissani luomassa hänelle niitä jouluperinteitä joita hän toivottavasti tulee aikuisena muistelemaan lämmöllä. Toiseksi meillä on nyt oma kiva koti. Tämä on ihan eri tavalla koti kuin yksikään vuokra-asunto jossa olen asunut vanhempien luota muutettuani. On ihanaa laitella tänne joulutunnelmaa. Ja kolmas asia on se, että olen äitiyslomalla joten mulla on aikaa ja energiaa tällaiseen hilirimpsistouhuun.

    Ja miten tämä ilmenee? Noh, olen jo ainakin kuukauden ajan odottanut, koska saan hakea joulukoristelaatikon (joo, sellainen on olemassa eikä se ole pieni) esille ja ripotella ne tonttuni ja palloni ympäri kämppää. Olen tilannut sähkökynttelikön (joka on jo keittiön ikkunalla koska hain sen tällä viikolla postista, ei olisi järkeä hillota sitä pitempään, eihän?) ja kangasta josta tulee JOULUVERHOT! Ja usko tai älä, mätsäävät keittiöpyyhkeet on myös! :D Kyllä, olen vähän mielisairas.

    Joulukorttiaskartelutarvikkeisiin meni taas jotain 50 euroa. Lahjoja on jo hankittu ja mietitty.

    Tässä uudessa kodissa olisi myös paikka joulukuuselle, mutta en ole varma hankinko oikeaa kuusta vai tyydynkö sellaiseen ruukussa kasvavaan huonekuuseen. Viime vuonna tapoin hyasintin jo marraskuun puolella, tänä vuonna hankin sellaisen vasta joulukuussa.

    Mitäs tästä sanot? Salpautuiko henki?

    Ja mehän emme edes vietä joulun pyhiä täällä kotonamme vaan matkustamme pohjoiseen lapsuudenkoteihimme.

  • Liisa
    22.11.2012 at 09:38

    Luin kommenttini uudelleen ja tajusin, että siitä tulee aika materialistinen kaiku. Mutta ehkä moni tajuaakin, että tämä kaikki liittyy pohjimmiltaan siihen joulun fiilistelyyn. Kun lapsena odotti vain sitä jouluaattoa, on homma nyt aikuisena kääntynyt niin, että vaikka aatto on toki se huipennus, sen terä on hieman tylsynyt mutta toisaalta tunnelmointi jakaantunut paljon pitemmälle ajalle.

  • M-M
    22.11.2012 at 09:46

    Mun mielestä joulu on ihan kivaa aikaa. Jouluverhojen laitto ja valot tuonne pimeälle pihalle. Ja se äitin tekemä piparitaikina, nam, ei ne piparit niin hyviä ole, mutta se taikina :D Penskana jo käytiin siskon kanssa iltasin taikina rosvouksessa. Sisko otti nätisti sormella reunalta, minä 3vuotias kourallisen keskeltä :D Seuraavana päivänä, ku äiti alkaa leipomaan pipareita, tuumaa, että on tainnu tontut käydä maistelemassa taikinaa :) Sisko oli hieman vihanen mulle, ku en ollut tajunnut ottaa vähän reunalta.

    Saas nähdä miten tänä jouluna käy, meillä luultavasti(pahimmassa tapauksessa) on muutto vielä ennen joulua edessä. Millan huone on haissut tosi pahalle ja terveystarkastaja kävi ottamassa lattiamatosta palan. Tuumas, että on sienimäinen haju. Hyvähän se tieten on, että huone kuntoon laitetaan, mutta ku me vasta muutama kuukausi sitten muutettiin tähän. Ei näin pian jaksais alkaa taas muuttorumbaan, vaikka tuommonen vilkas pieni apulainen oliskin kaverina :D

  • HelloAochi
    22.11.2012 at 09:49

    Hyi sua, Krista! No ei.

    Minäkin vihasin ennen joulua, itseään kunnioittavan teinin tavoin, mutta jo muutama vuosi sitten innostuin siitä jälleen. Ehkä se liittyi siihen perheen näkemiseen, kun me asutaan kaikki niin eri puolilla maailmaa, jouluna oltiin sitten saman katon alla kaikki, kerran vuodessa. Nyt tietenkin Kainin kanssa innostun kaikesta isn uudella tavalla, myös joulusta. Jouluvalot on meillä hitti, kannattaa testata!

  • Kristaliina
    22.11.2012 at 10:05

    Ei salpaudu henki mistään näistä :) Pikemminkin ihanaltahan nuo kuulostavat. Oh, olisipa meilläkin vielä olemassa se oma lapsuusmummolani jäälyhtyineen… Ehkä mun ”joulutylsimyksesyyteni” (ha!) johtuukin juuri siitä, että ei ole. Omat isovanhempani ovat kuolleet ja mummolat vieraiden omistuksessa, samoin lapsuuskotini (kaikki ne). Läheisin perheenjäseneni (äitini) jopa asuu eri paikkakunnalla kuin missä lapsena asuttiin: Sotkamo on minulle ihan täysin tuntematon paikka, ei siihen liity lapsuusmuistoja ja -tunnelmointeja. Vieraat huoneet – ei ole sitä ”omaa sänkyä” mihin aattoiltana mennä nukkumaan. Hmm, ehkäpä joulu on saanutkin minut aina vähän surulliseksi (noista aiemmin mainisemistani syistä) ja siksi olen vältellyt sitä kokonaan.

    Oh, onhan siis itsellänikin aivan ihanat lapsuusjoulumuistot. Etenkin toisesta mummolasta, jossa karjalalais-mummini laittoi aina pöydän koreaksi, ja voi (kamala!) sitä lahjojen määrää! Minusta on sellaisia valokuvia, joissa hihkun silmät kiiluen valtavien lahjaröykkiöiden äärellä :) Mummi kuoli kuitenkin aika nuorena ja siitä ne joulut ehkä sitten alkoivat lässähtää. Joo, surullistahan se.

    Mutta joo, odotan tosiaan aika innolla niitä meidän omia jouluperinteitä. Ei kuitenkaan vielä tänä vuonna. Mutta ehkä jo ensi jouluna? Joo, joulupukki tosiaan täytyy tulla. Ja se joulukuusi. :)

  • Kristaliina
    22.11.2012 at 10:07

    M-M: Oi ei tuota mattoasiaa! Mutta siis tosiaan HYVÄ, että ette sille pidempiaikaisesti altistuneet, jos on jotain hometta siellä… Tsemppiä, toivottavasti ette joudu jouluun muuttolaatikoiden keskellä!

  • Iksu
    22.11.2012 at 10:08

    Mä vihaan talvea (vihaan oikeasti), vihaan kylmyyttä ja pimeää. Joulu on ainut kiva asia pitkän pitkässä talvessa. En välttämättä ostele lahjoja mieletöntä kasaa (paitsi ehkä tänä vuonna Maisalle ;) tai koristele joka kohtaa kämpässä, mutta se fiilistely on parasta! Lapsena joulu oli ohi aaton jälkeen, ja sitten joulupäivä ja tapaninpäivä piti lusia kotona ilman mitään tekemistä ja syödä niitä samoja, pahoja jouluruokia… Nyt osaa ottaa kaikki joulun pyhät rentoutumisen kannalta. Ja jouluaterian voi koostaa vain niistä mistä tykkää :)

    Mutta hei, kiva että on joku blogi jota voi lukea ilman jouluyliannostusta!;)

  • Jonayla
    22.11.2012 at 10:09

    Ihan mahtavaa, että meitä on erilaisia ihmisiä. Eikö olisikin tylsää, jos me kaikki oltaisiin samanlaisia?

    Itse olen taas jouluihminen henkeen ja vereen. Itseasiassa omassa lapsuudessa ja vielä nykyään oman miehen kanssa meillä ei muita vuoden juhlia vietetä. Mikä pääsiäinen, vappu tai juhannus? Ei voisi paljon vähempää kiinnostaa. Jouluhulluuteni on sitä luokkaa, että pidin ammattikoulussa äidinkielentunnilla esitelmän joulusta. Ilmeisesti innostukseni ja paneutumiseni asiaan oli sitä luokka, että tämä äidinkielenopettaja muistaa minut vieläkin, lähes 20 vuoden jälkeen.

    Vahvan pohjan joulun rakastamisella toivat lapsuuden joulut mummolassa, jossa meitä  oli parhaimmillaan melkein 30 henkeä. Olin lapsesta asti se, joka sai koristella kuusen ja tehdä hedelmäsalaatin. Vieläkin nousee tippalinssiin, kun näen mummon yli 50 vuotta vanhoja joulukuusenkoristeita. Aikaa vierähti yli 20 vuotta elämästäni ennenkuin vietin joulun jossain muualla, kuin mummon luona. Tähän syy oli, mikäpä muu kuin työt. Valitettavasti kaikilla ei ole edes jouluna vapaata töistä.

    Nykyään en haluaisi viettää joulua missään muualla kuin kotona kahdestaan oman miehen kanssa. (Vieraita/perheenjäseniä otan tarvittaessa vastaan…) Teen silti kaikki laatikot/kinkut/tortut/piparit itse, tänä vuonna uutuutena joulupöydässä tulee olemaan bataattilaatikkoa. Itselleni joulu ei ole joulu, ilman, että laitan Vesa-Matti Loirin joululevyn soimaan ja alan valmistamaan laatikoita valmiiksi pakkaseen. Siitä alkaa oma jouluni.

    Ainoa asia mistä en tykkää, on ruuhka kaupoissa. Sinne minua ei kovin helposti saa. Niinpä kaikki joululahjat tulee tilattua netistä tai osan hankin jo pitkin vuotta. S-S:n kanssa samaa mieltä, että mikään ei voita sitä tunnetta, minkä näet toisen ihmisen kasvoilla, kun hän avaa pakettisi. Lahjan ei koskaan tarvitse olla kallis, kunhan se vaan on osuva.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    22.11.2012 at 10:25

    Niin totta, paitsi itse kaipaan lunta. Täällä tätä harmaata ja pimeää on ihan liikaa-liikaa-liikaa. Ex-pohjoisasukkina masennun kun lunta ei ole eikä näytä tulevan.
    Joulusta on tehty nykypäivänä pelkkä kaupallinen kikka. Ei enää mitään tunnearvoa antava juhla-aika. :(

  • JohannaJ (Ei varmistettu)
    22.11.2012 at 10:30

    Minä olin lapsena todellinen joulufani, johtuikohan juuri niistä lahjaröykkiöistä, heh heh. Joskus siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä kiinnostus jouluun oli tipotiessään tai joulun aika oli minulle sellaista rentoutumisen aikaa mukavine lomapäivineen lähinnä. Mutta ahdistusta tosiaan aiheutti se muiden tohina ja stressi siitä sekä mm. päivittely kuinka minulla ei ole joulukoristeita :) Ja nyt mulle on ihan kehittynyt jouluinho, koska meitä poikaystävän kanssa revitään moneen paikkaan jouluna. Ja kaiken huippu oli viime viikolla kun anoppi otti jo puheeksi joulun 2013, että kai tullaan sitten hänen ja hänen miehensä luo. Todettiin että katsotaan kun haluttaisiin siinä aika rauhassa lomailla, mutta anopin mielestä heillehän on ihan lyhyt matka ( siis kuusi tuntia yhteen suuntaan!!!!!). Voi anteeksi, että tällä tavalla avaudun. Pitäisi ehkä olla vähän topakampi ja vaan päättää että nyt aletaan elämään ihan omalla tavallamme tätä joulun aikaa, eli matkustellen :) Olen kyllä miettinyt että ehkä jos lapsia meille siunaantuu, alkaa taas joulukin tuntua erilaiselta. Sen näkee sitten, eihän joulun viettämiseeen ole mitään oikeaa tapaa, ja pitäisi tehdä siitä jokaisen sellainen mistä itse nauttii :)

    p.s jouluruuat on minunkin inhokki

  • Papyli
    22.11.2012 at 10:42

    Itse en tykkää yhtään talvesta, mutta Joulu aika on ihanaa. Ja olenkin aina ollut Joulu hullu. Mies ei edes enään kauhistele, kun marraskuun alussa kotiin ilmestyy ensimmäiset tonttukoristeet ja jouluvalot :) 

    En saa aikaiseksi turhan päivästä joulustressiä, koska tehdään se mitä keritään/halutaan ja jos jokin jää niin jääköön.

    Jouluruoaksi tehdään myös vain sellaista mistä itse oikeasti tykätään.

    Lahja hössötystä en ymmärrä ja usein sovitaan sisarusten ja miehen kanssa, että jätetään turhat lahjat ostamatta. Kunhan ollaan yhdessä ja saa herkutella :D 

    Uskon myös, että lapsen myötä Joulusta tulee vieläkin ihanampi tai sitten minusta tulee se kamala joulustressaaja.. ;)

  • Kristaliina
    22.11.2012 at 10:58

    Apua, pakko vielä avautua noista jouluruoista :D

    Laatikot: YÖK!
    Sienisalaatti: hyi h*lvetti (anteeksi)
    Punajuuri: YYYYH!
    Piparit & tortut: okei yks menee, mutta se sitten siitä. paitsi:
    Torttujen luumuhillo: YÄÄÄÄK
    Riisipuuro: Ihan jees, mutta en viitsisi elää pelkästään sillä neljää päivää
    Riisipuuron luumusoppa: painajaismaisen pahaa
    Joululimppu: ei oikein uppoa
    Kinkut-lipeäkalat sun muut: kasvissyöjäkortti
    Vegekinkut ym: ööh miksi tehdä korviketta entuudestaankin pahasta ruoasta?

    Jep, mä oon se, joka joulupöydässä nyhertää surullisena paljasta perunaa ja porkkanaraastetta.

    Glögi kelpaa! Mutta ilman rusinoita.

    Rusinat ovat viinirypäleitä, joilta on riistetty elämänilo.

  • Iksu
    22.11.2012 at 11:16

    ”Rusinat ovat viinirypäleitä, joilta on riistetty elämänilo.” Hahhahha!*nauraa kippuralla lattialla*

  • Papyli
    22.11.2012 at 11:21

    :DD

  • MirvaK
    22.11.2012 at 11:41

    Oman lapsuuden ja omien lapsien väliin mahtui jouluvälinpitämättömyys. Omien lasten myötä joulu on herännyt uudelleen eloon. Mielestäni joulu on lasten juhla. Se joulunriemu näkyy lapsista. Ei kukaan muu odota joulua kuten lapsi. Ei nauti lahjoista (papereista ja naruista) kuten lapsi. Täällä siis odotellaan jo joulua, tosin ei näy VIELÄ, mutta eiköhän kohta näy.

    Omaan jouluuni kuuluu kinkku, joulutortut ja glögi. Savulohi menee myös ja sienisalaattikin nykyään. Kaikki laatikot ovat YÖK ja samoin riisipuuro. En ole koskaan tykännyt riisipuurosta enkä riisistä muutenkaan (eli mä en suuntaa samanlaisille reissuilla joilla sinä olet ollut ;) ). Saa nähdä miten karppina yritän olla eli jääkö tänä vuonna tortutkin syömättä (joista parasta on se torttu eikä luumuhillo).

  • HelloAochi
    22.11.2012 at 11:46

    Hih, onneksi listasit nuo inhokkiruoat. 

  • Tommi K
    22.11.2012 at 11:56

    Oi, en malta odottaa lanttu- ja porkkanalaatikoita ;) Ja minun (huom, siis todellakin minun) tekemäni porkkanalaatikko on maailman parasta. Se tehdään mummon ohjeella ja siihen ei tule riisiä, koska sellainen porkkanalaatikko olisi yök.

  • NiinaS (Ei varmistettu)
    22.11.2012 at 13:19

    ”Rusinat ovat viinirypäleitä, joilta on riistetty elämänilo.” :D:D:D:D

    Tirskun avokonttorissa siihen malliin, että kohta tulee työkaverit ihmettelemään, sekosiko se :D

    Rusinoille ei ole tässä maailmassa kuin yksi käyttötarkoitus: kertoa milloin sima on valmista. Nih!

    Ja jouluruuista olen ihan samaa mieltä sun kanssa. Muutama poikkeus yök-sääntöön kuitenkin on: äidin tekemä yrteillä maustettu piimäjuusto on hyvää, samoin rosolli (joka tehdään keitetyistä kasviksista, ei etikkaisista, ja jossa ei missään tapauksessa ole perunaa tai silliä eikä todellakaan sitä ällöä vaaleanpunaista kermavaahtoa!). Savulohta syön ja perunasalaattia, kalkkunasta saatan ottaa siivun (kinkkua meillä ei koskaan olekaan).

    Paras jouluateria on kuitenkin toissavuodelta, jolloin olin yksin kotona lasten viettäessä jouluaaton isänsä luona. Ostin hyvän pihvin, tein itse lohkoperunoita ja pippurikastiketta ja tein ison salaatin. Jälkkäriksi mansikkarahkaa ja kyytipojaksi hyvää punkkua. Telkkarissa jouluoratorio ja kämpässä ihana rauha. Ihan paras joulu! :)

  • 1 2