Neljältä aamuyöllä (oi kyllä) alkoi hiipiä aivokoppaan kaikenlaisia kummittelevia (joulu)ajatuksia. Kuten…
…Onkohan niitä joulukalenteriyllätyksiä nyt tosiaan tarpeeksi, se pitäisi vielä tarkistaa…? (alkaa laskea epätoivoisesti väsytokkuraisilla sormilla ulkomuistista kaikemaailman Sanrio-rintaneuloja)
…Oliko ne kaikki joululahjat nyt kasassa ja onko niitä yhtä paljon koululaisille? (vaihtaa sormissalaskun joululahjapaketin laskemiseksi)
…Ai hitsi se amaryllis pitäisi ostaa, niin sen saisi hyvällä tsägällä jouluksi auki.
…Aaaaaa ne yhdet kierrätysostokset joulukalenteriin on hakematta! Toinen ihan jostain Espoon toisesta ääripäästä, toinen enmuistamistä. Ne ois vaatteita, eli pitäisi pakastaakin sen seitsemän päivää. Minkä päivän luukulle se sitten osuisi…?
…Pitää muuten ladata auto, että riittää akku sille hakureissulle. Mihinköhän kohtaan sen ajoittaisi järkevimmin…?
…Kuusen haku… Niin koska senkin tässä ehtii…?
…Karkkikuusi! Sekin! Siihen pitää ne karkit ostaa.
…Eikä, ne Joulupuun paketit! Missäköhän niitä keräyksiä on, onkohan ne vielä käynnissä…?
…Mikäköhän ilta me siivotaan, kun on niin paljon kaikkea ohjelmaa tässä vielä…?
…Kauppatilauskin pitäisi, että saa sitten varmasti sopivalle päivälle sen.
…Jaiks en oo vielä tehnyt partiolaistan joulukalenterin tilitystä! Koskakohan oli sen viimeinen päivä…?
Mitäs vielä, mä varmaan olen unohtanut jotain. Tämähän on ihan stress…
Nooooooooooouh! Ajattelinko mä just olevani joulustressin kynnyksellä! Kaikista ihmisistä minä! Minäkö? En, en, EN!!!!
Siinäpä sitten noin kello 4:45 maanantain ja tiistain välisenä yönä iski sellainen ahaa-elämys. Okei, tätä se on!
Oli nimittäin aika helppo olla vielä stressittömänä hyppivä tonttu-ukko silloin, kun lapset olivat ihan taaperopieniä ja itse ihan joulunviettonoviisi. Kun oli ollut lähinnä reissun päällä maailmalla edelliset joulut. Tuolloin ennakko-odotukset (kenelläkään) joulua ajatellen olivat ihan nollassa, ei ollut belenin rakenteluita, tonttuovia tai itseväkerrettyjä joulukalentereita.
Riitti, kun oli kuusi ja siinä jotainkoristeita, ja pari pakettia kuusen alla.
Mutta vähitellen viimeisen yhdentoista vuoden aikana tässä on kerännyt itselleen ja omalle perheelle ihan vahingossa kaikenlaista joulutapaa. On vaikka just ostanut joulukukan kerran tai kahdesti – hups se onkin jo perinne. Yhtäkkiä joulun ympärille on kertynyt jossunminkälaista ”tää kuuluu jouluun!”-juttua. Ei niin, että kukaan olisi vaatinut tai pakottanut: mutta jotain jouluista (vaikkapa belen) on tehty, ja siitä on herännyt sellainen ääneenlausumaton toive, että sepäs me sitten tehdäänkin ihan joka vuosi.
Kaikki kivoja juttuja, mutta 1,5 viikkoa ennen joulua kello neljä yöllä päässälistattuna yllättävän pitkä lista.
Mutta stop, stop, stop.
Tuon ajatuksen ymmärrettyäni päätin pistää itselleni pisteen. Ihan vaan silleen ”stop minä”. Että en aio olla se ihminen. En aio olla se ihminen (enää sen yön jälkeen), joka kello neljä miettii joulupöytäliinaa ja sinappireseptiä. Porttiteoria ja silleen – joulupöytäliinaan ja sinappireseptiin se joka tapauksessa muutaman vuoden päästä johtaisi, se olisi vääjäämätöntä.
En ole ihminen, joka kokee joulustressiä.
Päätän, että en ole. Linjaan. Niinpä en aio tehdä niin. Se stressi nyt selvästikin vaanii siellä ikkunan takana, mutta päätän, että se on joku tonttu vaan.
Lasken ne joulukalenteriluukut ja joululahjat sitten päiväsaikaan, kun lapset ovat koulussa.
33
A
13.12.2023 at 19:23Meillä tärkein jouluperinne taitaa olla kuusi (kestomalli), joka tuodaan vintiltä ekana adventtina (joskus ennen, joskus jälkeen, mutta about silloin). Joululahjat ostetaan black friday/cyber monday tms hässäköistä (koska tähän aikaan paketit alkaa jo mennä minne sattuu, nimimerkillä lapsen itsenäisyyspäivän juhliin tilatut kengät piti tulla 4.12. lähi-nesteelle, vaan eipä tulleetkaan kun 8.12. jonnekin töölöön, grrr, kostoksi hain ne sit vasta tänään ja siitä tuli urputusta puodin pitäjältä, eikun aikuisten oikeasti en voinut aiemmin hakea). Niin ja joulun ruuat (säilyvät jutut tilataan Prisman tuplabonuspäiviltä jo joulukuun alussa :D). Tänä vuonna kävi vielä hassusti niin, että lapsi sai useamman ison jutun jo marraskuussa (mm. uusia kalusteita hänen huoneeseen), joten hänen joululahjat tulee olemaan aika minimaaliset (tai no, kuulemma on tulossa joku bassovahvistin meidän basson soittajalle ja se ei ihan minimaalinen lahja oo).
—
Lapsi on sellainen jouluttaja, että aloitti jo syyskuussa suunnittelemaan lahjaa ystävälleen. Lokakuussa alkoi jo kuunnella joulusoittolistaansa ja katsoa telkusta jouluohjelmia. Marraskuussa valmistui ystävän lahja ja joulukalenteri, oman huoneensa hän taisi koristella jo marraskuun puolivälissä. Joulushoppailureissunkin teki ystävän kanssa. Eli joulua on lapsen toimesta tehty huolella, mutta hän ei onneksi stressaa, vaan nauttii.
—
Joskus oon stressannut jouluruokaa (ei oo muuten ikinä kaupoista loppunut, ei ees kinkut, 23.12. alkaa jo saamaan tarjouksessa :)) mutta nykyään ostetaan kun ehditään. Joulukukkana on viime vuonna (joulun jälkeen) ostettu joulukaktus (OMG, se aikoo kukkia), parvekkeen pelargonit meni paleltumaan joulukuun alun pakkasissa :D
—
Työstressitkin alkaa olla nollattu, hyvin auttaa siihen se kun käy ulkomaan matkalla sairastamassa (just palattiin ja edelleen vietetään laatuaikaa koko perheen kesken, koska lapsi ei koulukunnossa ole). Kalenterissa on paljon joulunalusjuttuja ylivedettäväksi (onneksi ne pormestarin tanssit lapsi pääsi juhlimaan), se harmittaa kyllä lapsen puolesta (isoja, odotettuja esiintymisiä, voi itku).
—
Hämmentävää on, että joulu on ihan nurkan takana. Mihin tää joulukuu on mennyt. Suuresti hämmentää, että mitä pitäisi tehdä, varmasti on monta asiaa tekemättä (lahjoista hoidettuna on oma lapsi ja hänen pienemmät serkut, kierrätyslahjoilla pääosin mennään, jee…isommat serkut hoitunee rahalla (lahjakortti) ja samaten esiteini-ikäiset kummilapset…paitsi että pitäisi ne lahjakortit hommata….). Tarttisi ehtiä neuloa, tarttisi hiihtää ja luistella…että näkyyhän sitä stressiä hyvin alkamaan kertyä kun asiakseen ottaa :D
krista
14.12.2023 at 13:21Uuu loistavaa tuplabonusten huomiointia, tästä munkin pitäisi ottaa mallia! Haha ilman, että mainostan (paitsi haha vähän) pakko kertoa, että me saatiin esimerkiksi marraskuulta 75 e bonusta eli se on jo ihan oikeaarahaa – vaikka ei olla silleen erityisesti noihin tuplabonuksiin panostsettu. Mutta pitäisipä ottaa ”säästö”repertuaariin myös tuollainen!
–
(hihi sarjassamme TÄMÄ oli se eka asia sun pitkässä ja monipuolisessa viestissä, mihin mä tartuin :D )
–
Tuo on kyllä näppärää, että lapset alkaa olla niin isoja, että he itse huolehtivat joulufiilistelyn. Ei tarvitse ikään kuin ohjatusti niin paljon asioita puuhastella. Meillä lasten tekemä joulukoristelu on ollut lähinnä netistä erilaisten jouluisten Sanrio-hahmojen ja k-pop-tähtien tulostelua ja seinälle sinitarraamista :) Mutta koristeluksi lasketaan!
–
Onpa teihin osunut matkapöpöt! Jos en väärin muista, osui joskus vasta aiemminkin paluun jälkeen…? Toivottavasti saitte lomailtuakin, kovasti toipumisia tänne!
.
Ja joo siis onko tässä tää joulu tulossa jotenkin erityisen nopeasti, kun tuntuu, että tähän ei ole ehtinyt orientoitua – syyslomasta silleen hujaus vaan ja mitä ihmettä, ens viikolla aatto. Tai ehkä tämän saman päivittelyn tekee joka vuosi, en tiedä :D Mutta tänä vuonna on mennyt kyllä jotenkin ERITYISEN (hihi) nopeasti! :)
–
Mekään ei olla ehditty vielä luistelemaan tai hiihtämään. Mutta pulkkamäki ollaan kyllä korkattu!
9veen ja 5veen äiti
13.12.2023 at 19:42Olen kans niitä, jotka ei joulusta suostu stressaamaan. Isoin stressi taisi olla tänä vuonna se, että muistan lähettää mummoni joulukortin ajoissa. Jos jokin asia meinaa stressata, keskustellaan puolison kanssa onko se välttämätön meidän joululle. Jos ei ole, se saa jäädä. Jouluperinteetkin on sen vuoksi pidetty pieninä – kuusi (muovinen) ja joulukoristeet on aika pysyvät. Joulupöytään saa jokainen toivoa jotain herkkujaan, ja ne vähän vuosittain vaihtelee. Mutta iso juhla joulu meidän perheessä silti on, kristillinen sellainen. Ja lapsille tärkeä myös. Ehkä jouluperinteiden vähyyteen vaikuttaa sekin, että lapset ovat pienestä asti vieroksuneet tonttuja ja pukkia, joten se puoli puuttuu kokonaan. Meille vanhemmille sekin olisi sopinut jouluun, mutta ilmankin on hyvä.
krista
14.12.2023 at 13:23Meillä kans ois joulukorttikuvan ottaminen ja lähettäminen viikonlopun ohjelmassa… Saas nähdä, ehtiikö jouluksi, kun posti on kulkenut jotenkin ihan älyttömän hitaana viime ajat. Nooh, ehtii ne perille vaikka välipäivinäkin.
–
Mutta hyvä tekniikka siis teillä, iso peukku sille. Pienet jouluperinteet onkin just sellainen mulle luonteva ja mieleinen juttu: että on jotain, mutta ei mitään megaspektaakkelia.
Anna
13.12.2023 at 20:15Minä olen sitten se, joka stressaa joulua varmaan puolen kylän edestä. Ja se ei itseasiassa edes ole leikin asia. Suurimmat paineet tuntuu tulevan muilta kuin itseltäni, mutta itse minä ne tietysti otan kannettavakseni.
Miehellä on aina isot odotukset jouluun ja lapsilla tietty myös. Lisäksi meille tulee aina sukulaisia jouluna ja siitä ei voida tinkiä (minä saan päättää juhannuksesta, joten mies joulusta=kumpikin itselle tärkeimmästä juhlasta). Olen vuosien mittaan yrittänyt hioa meidän joulusta suurimpia kulmia pois. Enää ei ihan jokaista kaappia kuurata jouluksi (vaan ne kaikki, joihin anoppi saattaa kurkkia), olen säätänyt perinteitä vähän helpompaan ja ekologisempaan suuntaan. Kinkku on vaihdettu kalaan, joka vuosi käyn taistelua siitä, että kuusen ei tarvitse olla kattoon asti ja täyttää puolta huonetta, saunoa voi jo aamulla, ettei tarvitse kesken saunan olla laittamassa ruokaa. Nämä muutosehdptukset pitää kuitenkin ottaa esille varovasti ja yksi kerrallaan, koska joulu on meillä sellainen, johon liittyvät muutokset aiheuttavat muissa ahdistusta. Minua taas ahdistaa se liiallinen suureellisuus ja koristeiden ylenpalttisuus. Minulle riittäisi, että on puhtaat lattiat ja matot, koristeltu kuusi, joulusaunassa vihdat ja sängyissä puhtaat lakanat. Ruuaksi riittää valmislaatikot, joku herkullinen kala (vaikka siika), graavilohta, herneitä, perunoita. Ja mielellään juomana kotikaljaa.
Tänä vuonna kuitenkin otettiin aika iso askel kun jouluvieraat tulevat vasta joulupäivänä. Aattona voidaan laittaa juhlaruoka vähän vähemmällä kiireellä ja paineella ja joulupäivänä syödään sen tähteitä+mies savustaa itse lohen vieraita varten (minun ei tarvitse tehdä sen eteen mitään) ja vieraat tuo rosollit ja sillit, joita meillä ei muuten syö kun mies. Kun joulupäivänä siivoukset on jo peittyneet lahjapaperien ja pakkausten, sekä sinne ja tänne pöydille esille jääneiden lahjojen alle niin siitäkään ei ole ihan niin isoa painetta.
Yritän hengitellä tässä joulupaniikkia pois aina muutaman kerran päivässä. Tänä vuonna en aio päätyä aatonaattona koko päiväksi sänkyyn itkemään hysteerisenä (olen senkin kokenut ja sen jälkimainingeissa olin aika turta vielä monta päivää) ja aattona aion nauttia oman perheen seurasta.
krista
14.12.2023 at 13:30Toi on kyllä varmasti haastavaa, että ikään kuin paineet tulee muilta ja ne ottaa kannettavaksi – ymmärrän ton ihan täysin, koska sitähän haluaisi tietysti vaan ilahduttaa niitä läheisiä ja tarjota heille (etenkin koska pitävät tärkeänä) jotain erityistä. Ja sitten tosiaan päätyy kantamaan paineita muiden joulusta, uuuh…
–
Mutta superhienoa, että oot silti pystynyt ihan ministi ”hiomaan kulmia” <3 Etenkin tuo kuulostaa paineita helpottavalta, että vieraat tulevat myöhemmin ja et ole vastuussa kaikesta ruoasta. Hengittelyn kautta vaan <3 <3 <3
Anna A
13.12.2023 at 21:07Joulu, tuo tänä vuonna nurkan takaa yllättänyt pomppu-ukko. Juuri äsken juhlittiin edellistä joulua, haluaisin tietää mihin tämä vuosi katosi?!
Ei ole täällä päässä joulutettu ja pitäisi olla stressi sillä mitään ei ole tehty (lahjat? Apua) mutta se stressikin on hukassa kun en tajua että aika loppuu.
Sieltä olen mennyt mistä aita lahosi. Kortteja en lähetä, lapset leipoi pipareita valmistaikinasta, ruokia ei ole mietitty eikä hankittu eikä niitä lahjoja..
Miten estää katastrofaalinen joulu, kun edes sitä ressiä, joka potkii persuuksille, ei löydy?
Ja kyllä, niitä perinteitä meillä on vino pino!
Onneksi lapseni jouluttaa, joten koristelut on hoidettu :D
Ne kalenterit muistin kerrankin tilittää ajoissa.
krista
14.12.2023 at 13:34Tänne kans se pomppasi ihan yllättäen! Mun mielestä ihan äsken oli syysloma, siitä tähän hetkeen on ollut sellainen ihmeellinen kiitolaukka vaan.
–
Haha uusi sanonta mulle tuo aidan lahoaminen. Hauska! Ja siis mähän oon jossain vaiheessa hoksannut, että ”sieltä mistä aita on matalin” -sananlasku pitäisi ajatella niin, että sehän on vaan fiksua mennä siitä matalimmasta kohdasta. Kun alun perin siinä on sellainen paheksunnan ja huonosti tekemisen sävy. Mutta fiksuhan menee matalasta kohdasta eikä kiipeä väenväkisin siitä korkeimmasta!
–
Ja siis meiltäkin lähtee vain pari korttia, valmistaikinaa käytetään aina ja niin edelleen. Lahjojen kanssa sen sijaan nyt olin superaikaisessa, kun meillä on ne kierrätyslahjat, siksi aloin niitä jo heti kesän jälkeen etsiskelemään, kun ei se tässä viimeisinä viikkoina varmaan edes onnistuisi.
–
PS. Kun luin sun kommentin tänä aamuna, mun reaktio: AI HITTO NE KALENTERIT :D :D :D Olin siis TAAS ehtinyt sen unohtaa, kuinka monta kertaa saman asian voi unohtaa ennen kuin sen hoitaa :D Nyt on tilitetty, myöhässä meni :D
Sanna
14.12.2023 at 08:59Perinteet on vähän samanlaisia kuin tavaratkin: jossain kohtaa on saavutettu maksimi mitä mahtuu, ja sitten pitää ruveta heittämään jotain pois samalla kun tulee uusia. Olen myös yrittänyt ajatella jouluperinteitä sellaisena valikoimana meidän joulujuttuja, ja joka vuodelle sitten otetaan käyttöön mitkä sille vuodelle sattuvat mahtumaan, mutta että se perinne ei lopu vaikka joku vuosi jäisi väliin. Ehkä seuraavana sitten taas. Mutta kyllä ne joskus vähän kirpaisee kun on kuvitellut tekevänsä jotain ja jääkin välistä. Onneks itselle tärkein joulutunnelman tuoja on glögi ja joululaulut, joihin on helppo sujahtaa illalla vaikkei kotona olisi yhtään koristetta tai kukkaa yrityksestä huolimatta.
krista
14.12.2023 at 13:36Hei hyvä pointti! Jossain kohdassa tosiaan saavutetaan perinteiden maksimi ja jonkin voi välillä jättää yhtenä vuonna poiskin ilman, että se on mitenkään ”pilalla” se perinne. Tämä kannattaakin kyllä pitää mielessä <3
Sanna
14.12.2023 at 09:11Ja omaan kommenttiini vielä kommenttina, että helppo toki huudella, kun vietämme itse pyhät edelleen omien vanhempiemme luona, eli joulutunnelmaan ei vaikuta vaikka mikä kaaos olisi pakkauksen jälkeen jäänyt kotiin. Mutta yritetään järjestää yhdessä ja suunnitella kyläilyt niin että kenellekään ei tulisi kohtuuton stressi.
krista
14.12.2023 at 13:39Joo joulunviettotapohjahan on niin erilaisia – esimerkiksi meneekö vaikka toisaalle vai kestitseekö isoa porukkaa kotonaan – joissain tapauksissa on helpompi olla paineeton kuin joissain muissa <3