Ikuisuus kesästä ja kesään

Elokuun seitsemäs päivä kello 19.33 otin tämän kuvan.

Jos kuva näyttää etäisesti tutulta, se johtuu tästä: yritimme nimittäin (ulkomuistista) ottaa samanlaisen kuvan kuin Pärnussa kesällä 2019.

Kesällä, kesällä, kesällä. Huokaus.

Mun oli siis tarkoitus laittaa tuo Sotkamo-Pärnu -kuvapari Instaan tai blogiin ”ihan kohta”.

Ihan samaan tapaan oli tarkoitus, että ”vaikka tässä jo koulut alkaa, niin eihän tässä kesä ole ohi. Voidaanhan me käydä vielä uimarannalla vaikka joka ilta”.

Ei käyty. Oli se ohi.

Tuosta elokuun kesäillasta on nyt kulunut kaksi kuukautta eli henkisesti ikuisuus.

Kesästä, jolloin lapset oppivat uimaan. Kesästä, jolloin käytiin kolme kertaa Sotkamossa. Kesästä, jolloin syötiin tötteröjäätelöä enemmän kuin minkään ruoka- tai kasvatusopin mukaan olisi soveliasta.

*kirjoita jotain lohdullista tähän*

En kirjoita. Koska harmautta ja pimeyttä kohti tässä mennään.

Kohta me lähdetään taas Sotkamoon, siellä kuulemma alkaa olla ruskakin jo ohi. Ihana kuitenkin päästä matkaan taas, ihan sama vaikka sataisikin. Pakataan mukaan taskulamppu. Ison pensaan ympäri on hauska juosta pimeydessä taskulamppuhippaa.

Se on se valo pimeydessä.

*kirjoita jotain lohdullista tähän*

Öööö. Täytyy muistaa ottaa varaparistot mukaan. Tulee uusi kesä niin kuin tuli edellinenkin.

20

You Might Also Like

  • Anna Mansikka
    14.10.2021 at 11:51

    Moi! Olisi tosi mielenkiintoista kuulla, mitä suunnitelmia teillä on tulevien talvien varalle. Onko talvet Espanjan auringon alla ohi vai haaveiletteko paluusta? Entä lapset? Ovatko he kaivanneet Espanjaan?

    • krista
      14.10.2021 at 12:18

      Vastaan ensin kaihoisalla huokauksella <3
      -
      Ihan valtava ikävä koko perheellä Espanjaan! Aivan varmasti mennään tulevaisuudessa, mutta näillä näkymin tänä talvena ei olla vielä menossa. Toivottavasti sitten seuraavana päästään jo! Luultavasti maistuu sitten vielä viisi kertaa paremmalta, kun oli pari talvea taukoa <3

  • Lumikettu
    14.10.2021 at 12:43

    Kesää ei ole olemassa.

    Niin se on, kesä on kuollut, siltä se tuntuu. Muistotkin jo absurdin kaukana ja outoja.

    Mutta voin tässä nyt profetoida että ensi vuonna kesä syntyy uudelleen. ❤️

  • anonyymi
    15.10.2021 at 10:15

    Miten ihmeessä pystyy hyppäämään noin korkealle paikoillaan? Jaloissa pitää olla paljon ponnistusvoimaa.

    Ja kyllähän se tuskaisen kuuma kesä oli ja meni. Itse olen menninkäinen, joka pimeyttä rakastaa ja nyt koittaa mieluisat vuodenajat. Suomessa on jokaiselle jotakin vuorotellen. Ei tule meikäläiselle kalliiksi, kun en halua etelän aurinkorannoille.

  • Lilah
    15.10.2021 at 11:43

    Tuli mieleen spotifystä löytyvä biisi Juhlien jälkeen (Lauluyhtye Viisi). Mä vähän nautinkin tästä hämärästä ja kotiin käpertymisestä – joskin ehkä tänä vuonna vähemmän kun arki on ollut sitä koronan vuoksi vähän ympäri vuoden. Mukavaa syyslomaa!

  • Tilia
    17.10.2021 at 16:07

    Meillä odotetaan jo täysillä isänpäivää ja joulua. Ei ole pitkä aika enää! Ja pari kuukautta vain, niin kohta se päivä jo pitenee.