Jaksamista arkeen psykologien tuella (sisältää arvonnan!)

Kaupallinen yhteistyö: FamilyBoost

Tämän vuoden alussa sain yhteydenoton perhepsykologi Heidi Livingstonilta. Hän ja toinen psykologi Julia Pöyhönen olivat perustaneet uudenlaisen lapsiperheille suunnatun psykologipalvelun nimeltään FamilyBoost. Palvelu kaipasi pilottiasiakkaita, ja minua pyydettiin mukaan testaamaan ja antamaan palautetta.

Ensin epäröin.

Olimme juuri silloin Espanjassa, ja heidän VoimaBoosti-kurssinsa oli alkamassa helmikuussa – ja se kestäisi kahdeksan viikkoa. Jotta siitä saisi parhaan hyödyn irti, kurssiin pitäisi tietysti sitoutua ja tehdä siihen kuuluvia tehtäviä ja harjoituksia.

Maaliskuu 2017.

Henkinen vaakapuntarointi heilui siinä edestakaisin: olisiko minulla aikaa, tuntuisiko se raskaalta? Toisaalta oman jaksamisen kasvattaminen ja tuen saaminen kuulosti juuri siltä, mitä siinä(kin) hetkessä halusin ja tarvitsin. Olisinko valmis panostamaan vähän, jotta saisin mahdollisesti tosi paljon? Pakettiin kuului myös psykologien tuki koko kurssin ajan. Okei. Vau. Kyllä, lähden mukaan!

…ja tässä kokemuksiani!
(ja postauksen lopussa arvonta, jossa palkintona ilmainen osallistuminen tälle samalle kurssille!)

Huhtikuu 2017.

FamilyBoostilla on siis tarjolla useita erilaisia verkkokurssikokonaisuuksia. TaaperoBoosti on suunnattu taaperoikäisen vanhemmalle. TaitoBoosti lisää vanhemmuuden taitoja. TunneBoosti vahvistaa lapsen tunnetaitoja. Ja itse osallistuin VoimaBoostiin, joka keskittyy vanhemman omiin tarpeisiin – ja oman hyvinvoinnin kautta tietysti koko perheen hyvinvointiin. Vaikka näkökulma tässä olikin vanhempien omien voimavarojen ruokkimisessa, tältä kurssilta sai kyllä valtavasti apuja myös ihan perhearjen tilanteisiin. Heräsi paljon ajatuksia ja syntyi useita konkreettisia ahaa-elämyksiä!

Kurssi kesti siis kahdeksan viikkoa – ja myönnän, että Suomeen-muuton aikana väsähdin (viidennen kurssiviikon tietämillä) ja kurssi jäi minulta kesken. Suomeen-paluuangstin taituttua aloitin kuitenkin koko homman alusta; materiaali on käytössä puolen vuoden ajan. Ja tällä kertaa kävin koko kurssin ja keskityin tehtäviin – ja sain siitä irti todella paljon.

Se oli sen arvoista, ja olen niiii-iiiin iloinen, että en luovuttanut kokonaan vaan aloitin reippaasti uudestaan.

Kahdeksan viikon aikana heräsi tosiaan paljon ajatuksia, ja moni kurssilta mukaan tarttunut ajatus on varmasti ”uinut” tänne blogipostauksiin asti, vähän niin kuin vahingossa siis. Mutta näin jälkikäteen jos nostaisin tuosta kokonaisuudesta itselleni kolme keskeisimmin luihinjaytimiiniskenyttä havaintoa, ne olisivat (erittäin tiivistettynä) nämä:

Toukokuu 2017.

1. Myönteisen vahvistaminen

Tämä on pyörinyt mielessäni tässä viime vuosina muutenkin: omaan ajatteluun VOI vaikuttaa. Lyhyesti kurssilla oppimani meni jotenkin näin: Ajatteluumme vaikuttaa kielteinen vinoutuma, joka on evoluution myötä ikään kuin ohjelmoitu ihmisen ajatuksiin. Pitää nähdä ympäriltään uhat, jotta pysyy hengissä. Mutta ihmismielessä vahvistuvat ne asiat, joita ajatellaan eniten. Niinpä harjoittelemalla voi opettaa oman mielensä myönteisiin ajatuskulkuihin, jotka vahvistavat omaa hyvinvointia ja onnellisuutta – ja antavat hyvän pohjan myös mahdollisista kriiseistä selviämiseen.

Myönteisen vahvistamista käytiin läpi omassa ajattelussa, kasvatuskeinona (jea!) sekä parisuhteessa ja muissa ihmissuhteissa. Kurssilla tehtiin myös tähän liittyvä tehtävä – se oli yksi parhaista ja itselleni hyödyllisimmistä tämän kurssin tehtävistä.

2. Aikuisen tunnesäätely

Aaaaaaa niin supertärkeää asiaa! Lapsella tunnetilat ryöpsähtelevät ja se kuuluu tunteiden hallintaa opetellessa tietysti asiaan – aikuinen on se, jonka pitäisi kasvatusoppaiden mukaan olla zen, viilipytty ja mitänäitänytonkaan-pylväspyhmiys. Mutta mitä, jos juuri se maailman rakkain lapsi saa ne (tavallisesti rauhallisen) aikuisenkin tunnetilat koetukselle. ”Päätin olla tänään kärsivällinen, mutta sitten hermostuinkin ja raivosin lapselleni niin kuin 2-vuotias! Mikä minuun taas meni?” on kurssilla opitun mukaan yksi tyypillisistä vanhemmalle syyllisyyttä tuottavista asioista.

Aikuisten tunteiden säätelyyn liittyvä tieto, siihen liittyvät harjoitukset ja tunteidensäätelyniksit olivat niin niin niin olennaisia, ja itse koin ne tosi hyödyllisiksi. Olen itse asiassa käyttänyt muutamia harjoituksia myös nukahtamiseen ja yöllä heräillessä rentoutumiseen niin, että stressiasiat eivät saisi mielestä tilaa ja pitäisi hereillä.

3. Mikromanageeraus

Tämä ahaa-elämys iski tasan siihen hetkeen. ”Ota sormi pois nenästä! Pue reippaasti! Älä keiku! Nyt kunnolla! Ole paikoillasi! Ota haarukalla! Pyyhi paperiin, ei hihaan!” Hmm.

Yritäpä itse asettaa itsesi lapsen asemaan selllaiseen tilanteeseen, jossa joku toinen ihminen koko ajan korjaisi ja huomauttelisi kaikesta….? Tai ajattele, että juuri nyt ulkopuolinen katselisi sinua ja huomauttelisi kaikesta näkemästään…? Katson nyt itseäni tässä työpöydän äärellä ja saarnaan mukamas jonkun muun suulla: ”Istu suorassa, älä niiskuta vaan niistä nenäsi, vie käytetyt astiat aina pois, siivoa nyt pöytäsi, kamala sotku, onko pakko naputtaa näppäimistöä noin kovalla äänellä, älä keiku vaan istu kunnolla nyt, kaivoitko sä just silmiäsi, miksi sä räpellät silmää, lopeta heti”. Kurssilla sanottua: kovinkaan moni aikuinen ei kestäisi tällaista mikromanageerausta hymyssä suin. Jatkuva huomauttelu vie myös vanhemmilta energiaa ja luo kireää ilmapiiriä koko perheeseen.

Allekirjoitan. Ja todellakin tunnistan nyt tuon termin: mikromanageeraus. Siitä tuli kurssilla hyviä esimerkkejä ja taustaa.

Kesäkuu 2017.

Myönnän olevani itse persoonaltani vähän sellainen, että ihan kaikissa tilanteissa en ole maailman hedelmällisintä maaperää ulkopuolelta tuleville neuvoille. Väitän, että aika monia lasten kasvatukseen liittyviä asioita olen pohdiskellut itsekin, ja sitten jos joku tulee siihen ulkopuolelta ”opettamaan”, saattaa minulta helposti irrota spontaani vastareaktio: ”luuletko, että en muka olisi tätä jo ajatellut”. Tämäkin puoli ennen kurssia itseäni vähän arvelutti – ärysyyntyisinkö neuvoista (”mitä ne muka mun tilanteesta tietää”), vaan saisinko jotain irti…?

Rehellisesti voin todeta, että minua ei ärsyttänyt kurssin aikana kertaakaan – itse asiassa en edes muistanut, että voisin ärsyyntyä. Se on varmasti näiden psykologien ammattitaitoa: että miten pystyy kertomaan asioille ja ilmiöille psykologista taustaa, ja antamaan myös neuvoja ilman, että ”tulee kenenkään tontille päsmäröimään”. Vinkit ja niksit tulivat jotenkin niin ihanan pehmeästi, että niistä ihan automaattisesti alkoi vaan imeä asioita itselleen, soveltaa ja kokeilla. Monissa asioissa jo pelkät ahaa-elämykset tekivät vaikutuksen, ja jaoin useita kurssilla oppimiani asioita Joelillekin. Esimerkiksi tuosta mikromanageerauksesta keskusteltiin meillä tänä kesänä pitkät pätkät: herättiin huomaamaan, miten meillä on tapana toimia – ja jo se pelkästään tuo (toivottavasti) moniin asioihin positiivista muutosta.

Heinäkuu 2017.

Kaiken kaikkiaan tällainen kurssi tosiaan vaatii jonkin verran kävijältään, jos siitä haluaa saada täyden hyödyn irti. Aikaa menee pari tuntia viikossa kurssiaineiston läpikäymiseen (tekstiä ja videoita) ja tehtäviin. Osa tehtävistä tehdään niin, että joka päivä kirjataan joitain asioita ylös.

Mutta nyt kurssin (toisella yrittämällä kokonaan) käyneenä voin sanoa, että se ajankäyttö on kyllä hyödyllisesti käytettyä aikaa, joka vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin. Tekisin kyllä uudelleen! Lisäksi ihan luksusta on tuo, että kurssin kautta saa perhepsykologien tuen ja keskusteluyhteyden koko kurssin ajaksi.

VoimaBoostin kävijäkyselystä on saatu aika vaikuttavat tulokset: 100 % vastaajista koki, että kurssi oli todella hyödyllinen ja lisäsi vanhempana jaksamista. 100 % vastaajista koki, että VoimaBoosti paransi koko perheen ilmapiiriä. 100 % vastaajista suosittelisi The FamilyBoostia kavereilleen.

Näihin sataan prosenttiin on helppo yhtyä; suosittelen minäkin!

Elokuu 2017.

Perhepsykologien tuesta puheen ollen: Heidi Livingston ja Julia Pöyhönen lupasivat vastata nyt myös lukijoiden kysymyksiin tähän aihepiiriin liittyen! Jos siis jokin vanhemmuuteen liittyvä asia askarruttaa ja haluat siihen vastauksen ammattilaiselta, nyt on erittäin hyvä sauma kysyä! Heidi ja Julia valitsevat kaikista esitetyistä kysymyksistä vähintäänkin viisi, ja vastaavat niihin täällä blogissa viikon kuluttua. Kysymyksiä voi lähettää ma 4.9. klo 12 asti. Voit myös hihkua ”tämä asia kiinnostaa minuakin!” -kommentteja toisten kirjoittamiin kysymyksiin, niin huomaamme, että mihin asioihin teitä erityisesti kiinnostaisi saada vastaus psykologeilta.

Lisäksi kaikkien tähän postaukseen kommentoineiden/kysymyksiä esittäneiden kesken arvotaan ilmainen osallistuminen VoimaBoosti-kurssille (arvo 99e). Sama aikataulu siis tässä: arvonta on käynnissä ma 4.9. klo 12 asti!

Kysykää siis ihmeessä perhepsykologeilta! Tässä tilaisuus!

…ja muistakaa panostaa omaan hyvinvointiinne. Se hyödyttää koko perhettä <3

27
Like
5

You Might Also Like

  • Maitoviiksi
    30.8.2017 at 17:32

    Osallistun arvontaan! Meillä painitaan taapero/uhma/ruuhkavuodetdilemman parissa, välillä tosi kovilla tuntuu olevan päivien jälkeen.

  • Maryo
    30.8.2017 at 17:50

    Minä tarvitsisin vinkkejä omaan jaksamiseeni :D koen kyllä olevani hyvä äiti, mutta ehkä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen jää liiaksi taka-alalle. Minulla on jopa kysymys ja tämä liittyy siihen, kun esikoinen aloitti koulun. Se palautti mieleeni omat koulumuistoni, jotka pääsääntöisesti ovat hyvät, mutta minut on torjuttu toisten lasten toimesta muutamaan kertaan ja se on jättänyt jälkeen ajoittaisen epäluottamuksen toisia kohtaan. En ehkä luota siihen, että joku haluaa olla ystäväni. En siis päästä liian lähelle ja tämä kummittelee mielessä, kun seuraan lapseni toverisuhteita. En todellakaan halua, että oma kokemukseni jotenkin vaikuttaisi lapseni kokemuksiin saati määrittäisi niitä kauttani mitenkään. Osaankohan selittää itseäni?:D Ehkäpä siis kaipaan vinkkejä, kuinka päästä yli tuosta koulumuistosta, jottei se salavaivihkaa vaikuttaisi lapseeni :)

  • Lumi
    30.8.2017 at 20:57

    Mukana arvonnassa. Mitään akuuttia kysymystä ei ole, mutta tarvitsisin kyllä buustia omaan jaksamiseeni.

  • Noella
    30.8.2017 at 21:06

    Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta! Oikeastaan jokainen tarjolla olevista kursseista vaikuttaa kiinnostavalta. Osallistun arvontaan :)

  • ennu
    30.8.2017 at 21:20

    Kiitos, osallistun minäkin. Kuulostaa mielenkiintoiselta.

  • Liiluu
    30.8.2017 at 21:33

    Itsehillinnän oppiminen olisi minulle kullanarvoista. Mitä väsyneempi on, sitä vaikeampaa on pysähtyä ajattelemaan, ennenkuin tiuskaisee jotain puolisolle tai karjaisee lapsille. Haluaisin oppia parempaa tunnesäätelyä myös siksi että voisin opettaa sitä lapsillenikin. Vähän vaikeaa sanoa että ”älä huuda” kun itse huutaa harva se päivä pää punaisena! Eli käytännönläheisiä neuvoja kaipaan ja apua siihen, miten huomata itsessään ns vaaran merkit. Kun tunteet on jo kuohahtaneet, siinä vaiheessa ei enää kymmeneen laskeminen auta. Kurssi kuulostaa tosi mielenkiintoiselta!

  • ReettaK
    30.8.2017 at 21:53

    2v ja 3v. Eli osallistun arvontaan! Voi kun sattuisi kohdalle.. Tarvetta olisi saada vähän lisäboostia itselle.

  • Heikkis
    30.8.2017 at 22:13

    Voih, tällaista meidän perhe juuri kaipaisi! Kaksi todella kovatahtoista lasta ja kaksi helposti tulistuvaa vanhempaa ei ole ihan helppo yhtälö. Olisin todella onnellinen tällaisesta avusta. <3

  • Ellliisa
    30.8.2017 at 22:59

    Tulisipa tarpeeseen!

  • Mia
    30.8.2017 at 23:00

    Kuulostaa hyvälle, vaikka tunnustan kyllä nuo samat epäilevät ajatukset, joita tässä kuvailit sinullakin alkuun olleen.. :)

    Itse kaipaisin tukea siihen, ettei aina tulisi syyllisyyttä siitä, jos tekee jotain vain itselle ja pyri jatkuvasti olemaan tehokas. Miten voisin olla siirtämättä tätä ”tapaa” omille lapsilleni? Toisekseen myös kiinnostaa, että jos aikuisella hermot joskus menee, niin miten ns korjata vahinko?

    Kurssi vaikuttaa mielenkiintoiselta ja Oi niin tarpeelliselle töissä käyvälle 3 lapsen äidille iänikuisen rakennusprojektin keskellä ;)

  • Ansku
    31.8.2017 at 03:15

    Ssako osallistua arvontaa jos ei asu Suomessa??! Tää meinaan kuulostais just siltä mitä tarttisin just nyt! kohta 1.5 vee lapsi jolla joku eroahdistus kausi meneillään ja ei nuku enää muuten kun äidin vieressä (päällä!) sohvalle muuten parkuu kurkku suorana monta tuntia. Siihen päälle pitäis jaksaa töissä kokopäiväisesti, auttaa miestä pyörittämään yritystä että ois rahaa maksaa laskut yms ja pitää koti kunnossa. Ei jaksa! Just nyt nukahtelen töissä ja tunnen syyllisyyttä siitä kun kiukuttelin lapselle aamulla tarhaan viedessä (tarhantätien edessä tietenkin hah!). Tuntuu että joko tiuskin kaikille ilman syytä lähes joka päivä tai sit vahtoehtosesti itken jostain aivan typerästä syystä. Eli niitä vinkkejä omaan jaksamiseen ainakin kaivattais kipeästi.

    p.s. en oo varmaan ikinä kommentoinu mut sun blogi on ihan ehdotona lemppari ollu jo kauan! :)

    • krista
      31.8.2017 at 11:02

      <3
      -
      Kyllä, saa osallistua Suomen ulkopuoleltakin! Mä tein tosiaan kurssin alun Espanjasta käsin, ja hyvin toimivat yhteydet :)

  • Sini
    31.8.2017 at 06:45

    Ooh, en kyllä tiedä millä ajalla ehtisin kurssin suorittamaan, mutta tulisi tarpeeseen!

    Työelämään paluu ja 2-vuotiaan päivähoitoon laittaminen on ollut isoja, vaikkakin toivottuja muutoksia. Ei ihan oo silti arki lähteny rullaamaan toivotulla tavalla uhmaikäisen kanssa ja ajoittain oon fyysisen väsymyksen lisäksi myös henkisesti aika loppu :D ja ne hermot, ne menetän kyllä aivan liian usein!

  • Kultakatriina
    31.8.2017 at 08:19

    Tää tulis just nyt niin hyvään saumaan. Meidän tahtovan taaperon kanssa sitä itsekin välillä (usein) muuttuu parivuotiaaksi.

    Peukkuja tällaisille ♡♡♡

  • Katja
    31.8.2017 at 08:54

    Tulisi niin tarpeeseen uhmiksen ja vauvan kanssa tappelevalle väsyneelle äidille.

  • Heippa
    31.8.2017 at 09:43

    Riittämättömyyden tunne on äitien perisynti ja niin minunkin. On vaikea ajatella positiivisesti kun tuntuu, että on on vähän huono kaikessa: huono äiti, huono työntekijä, huono ystävä, huono liikunnanharrastaja, huono pitämään osaamistaan yllään jne. Uskon siis tuohon Kristan ylläkirjoittamaan, että jos positiivinen ajattelu ruokkii positiivisuutta, mutta jos ei enää löydä itsestään mitään mistä voisi ajatella hyvin niin mistä lähteä ratkomaan tilannetta?

  • Väsynyt
    31.8.2017 at 10:35

    Arvonnassa mukana.

    Kysymys: Mitä tehdä kun sisarukset riitelevät jatkuvasti ja satuttavat fyysisesti toisiaan? Aluksi 2,5-vuotiasta ei voinut jättää vauvan kanssa hetkeksikään, ja nyt pari vuotta myöhemmin nuorempi antaa samalla mitalla takaisin ja usein aloittaakin tappelun. Me vanhemmat ollaan aika hajalla, kun lapset tappelevat enemmän kuin leikkivät. Ja varsinkin kun kuopus reagoi huutamalla ja itkemällä pieniinkin vastoinkäymisiin, on melutaso kotona hillitön.

  • Mervi
    31.8.2017 at 11:09

    Meillä on kaksi poikaa (pian 5 ja pian 3). Vanhempi on kovin herkkä. Kaikki muutokset ja pienetkin vastoinkäymiset ovat hänelle hankalia, ja paha mieli purkautuu joskus itkuna, joskus raivareina. Valitettavan usein hän myös purkaa pahaa mieltään pikkuveljeen. Pikkuveljeä muksitaan ja tönitään. Hän on myös hyvin kilpailuhenkinen ja saa kauheat raivarit jos pikkuveli voittaa jossain. Kaipaisin neuvoja tällaiseen tilanteeseen. Yritämme tietenkin välttää pojan raivareita ja pahaa mieltä, mutta toisaalta myös rajat on oltava eikä hän voi aina saada tahtoaan läpi. Myös pikkuveli olisi huomioitava. Miten tulisi toimia, jotta säilyisi hyvä tasapaino näiden asioiden välillä? Ja myös, miten rauhoittaa itsensä näissä tilanteissa, jotta ei mene lapsen tasolle vaan osaisi toimia rauhallisesti, aikuisena?

  • Oija
    31.8.2017 at 11:30

    Osallistun arvontaan! Psykologilta kysyisin, että miten saa houkuteltua eskari-ikäisen lapsen puhumaan asioistaan. Meillä on ollut haastava puolivuotinen, paljon surua perheessä, ja esikoinen tuntuu lukitsevan kaiken itseensä kun taas kuopus ja minä itse puhumme paljon asiasta.

  • Anne
    31.8.2017 at 11:52

    Oi, kuinka mielenkiintoisia kursseja! Erityisesti kiinnostaa tutustua taaperon mielenmaisemaan kehitysvaiheessa, jossa sanoja on vielä vähän, mutta näkemyksiä sitäkin enemmän ;) Ja ehdottomasti mukana arvonnassa!

  • Muttunen
    31.8.2017 at 12:06

    Vinkkejä kaivataan täälläkin. Päiväkoti-ikäiset lapset ja työkiireet yhdistelmä johtaa liian usein epärakentavaan kiukutteluun sekä lasten että aikuisten suunnalta.

  • 1 2 3 4