Aikuisten makuuhuone

Nyt mä kerron jotain ihan älytöntä. Jotain ihan huikentelevaisen luksusta ja epärealistisen satumaista.

Meidän tämän talven Espanjan-kodissa on…

…aikuisten makuuhuone.

Tiedättekö? Ai niin, ette te tiedä. Tai muista – en mäkään muistanut.

Siis se sellainen huone, jossa nukkuu vain aikuisia. K18 niinku. Tai meidän tapauksessa K35.

Ei yhtään pientä varvasta korvassa keskellä yötä. Tai ”äiti mulla on pissahätä-jano-pelottaa-onkojoaamu”:a. Kuuteen ja puoleen vuoteen ensimmäistä kertaa meidän aikuisten kanssa samassa huoneessa ei nuku yhtään jälkikasvun edustajaa.

Kun lapsille sanotaan illalla klo 21.30 hyvää yötä, he heräävät itsekseen seuraavana aamuna kahdeksan maissa.

Ja aikuiset ovat ihan rauhassa. Lapset vieläpä ihan itse valitsivat tämän; ehdotin sänkyjen siirtämistä perhepediksi yhteen makkariin. Mutta ei. Halusivat oman huoneen ja nukkuvat nyt sitten mukisematta siellä. Hyvää yötä, kauniita unia.

Ja sit nähdään seuraavan kerran vasta seuraavana aamuna.

Joo ei tätä voi käsittää, ei todellakaan voi.

Eikä oikein (kovin kovasti) uskalla tuulettaakaan. Ehkä ne jossain vaiheessa vielä hoksaavat, että het-ki-nen, mikäs tämä nukkumajärjestelyjuttu nyt oikein olikaan….?

55
Like
7

You Might Also Like

  • Mansikka
    9.11.2018 at 15:59

    Mahtavaa! <3 Täällä on fiilistely viimeinen viikko ihan samaa asiaa: oma makuuhuone vain aikuisille! Meilläkin viime kerrasta oli jo vuosia, ja vitsit, miten ihanaa tämä on ollut!! :) Yöt eivät tosin ole kaikki menneet aivan niin hyvin kuin teillä mutta osa sentään. Alkuun sairasteltiin, ja sillon piti käydä lasten luona välillä useampaankin otteeseen yön aikana. (Sillonkin eri huoneet tuntui kuitenkin parhaalta ratkaisulta, sillä toinen aikuisista sai jatkettua paremmin unia toisen käydessä lapsen/lasten luona.) Sitten oli muutama hyvä yö välissä, mutta viime yönä puolen maissa/jälkeen molemmat heräsivät vuorollaan ja toinen halusi tulla väliin.. Yleisesti ottaen oon kuitenkin nukkunut niin paljon paremmin kuin vielä vähän aikaa sitten yhteisessä huoneessa. Ei ole kauaa siitä, kun yhteinen huone tuntui vielä parhaalta ratkaisulta kaikkien kannalta, mutta sitten jokunen viikko sitten alkoi tuntua siltä, että oltaisiin kaikki valmiita muutokseen. Jännityksellä odotamme, miten jatko sujuu, mutta ainakin tähänastisen perusteella sanoisin vain, että onhan tämä ihan huisia! :D <3

    • krista
      10.11.2018 at 16:13

      Joo ihan sama meillä! Mahtavaa, samantyyppinen ajoituskin, ehkä tähdet oli jotenkin tässä asennossa :D Jotenkin vaan näytti aika olevan kypsä tällaiseen, ja voi kyllä vaan iloita, miten ”luonnostaan” se meni ilman mitään pakotuksia. Meilläkin on pari kertaa käyty kyllä aikuisille supattamassa yöllä jotain ja mä oon sanonut, että saa tullakin, jos näkee vaikka painajaista. En ole halunnut kieltää tulemasta, vaikka siinä on riski, että sitten ne alkaa tulla ihan ns. muuten vaan :) Mutta kop kop puuta, että sujuu!

      Jee onnitelut teillekin aikuisten makuuhuoneesta! Tosi huikeaa kyllä!

      • Mansikka
        12.11.2018 at 17:34

        Kiitos! <3 Kyllä se oli varmasti se tähtien asento :D

        Samoin täällä selvittiin ilman minkäänlaista pakottamista. Kesällä, kun ehdotettiin asiaa, lapset (3 ja 5 v.) eivät vielä yhtään innostuneet ajatuksesta, joten annettiin sen olla. Sitten yhtäkkiä toissa viikolla, kun kysäistiin, niin he olivatkin ajatuksesta innoissaan (ainakin siitä, että saisivat huoneeseensa meidän sängyn tilalle pöydän, jonka ääressä askarrella, rakennella legoilla ym. :D). Siinäpä ei passannut jäädä sitten aikailemaan, vaan tehtiin siirto nopeasti, ennen kuin kenenkään mieli ehti muuttua ;)

        Meillä lapset eivät ole tottuneet tulemaan yöllä väliin. Välillä ovat kyllä tulleet, eikä olla sitä kielletty. Joskus kyllä ollaan houkuteltu varsinkin isompaa jäämään omaan sänkyyn (erityisesti jos pyytänyt väliin alkuyöstä), ja varsinkin isomman kanssa ollaan päiväsaikaan puhuttu siitä, kuinka ahdasta vanhempien sängyssä tulee, jos siinä on kolme nukkumassa, ja sitten saatetaan nukkua huonommin. (Varsinkin puoliso saattaa tästä kärsiä.) Väliin tuleminen ei ole siis tullut meidän lapsilla mitenkään tavaksi (vaikka onhan se omalla tavallaan niin suloista, kun pieni tuhisee vieressä <3), ja ehkäpä siksi ovat nukkuneet lähes kaikki yöt omissa sängyissään nyt huonejärjestelymuutoksen jälkeenkin. Muutama viime yö on mennyt taas niiiin hyvin. Ah! <3

        Ihanaa eloa teille sinne aurinkoiseen Espanjaan! Oli hienoa lukea, että sun tuntemukset muuttuivat muuton myötä ja tuntui heti siltä, että olet(te) oikeassa paikassa :) <3

  • Sumonen
    9.11.2018 at 16:25

    Kerran yöllä unettomana pyöriskellessä sattui ajatukset siun blogia lueskellessa hiipimään siihen, että mitenhän teillä nukutaan. Siis kun muistelen, että Seela nukkuu huonosti? Ja itse heräilet ja valvoskelet öisin? Onko kaikki tämä muuttunut hiljaa hiipien.

    • krista
      10.11.2018 at 16:16

      Joo Seelan megahuono nukkuminen helpotti itsestään joskus… …en edes muista tarkasti, joskus varmaan 2 vuoden tienoilla tai jälkeen. Nykyisin Seelalla taitaa olla meidän perheen parhaat yöunet! Harvoin siis käy edes veskissä öisin, kun taas siskolla on joskus jotain sellaista liikehdintää. Siihen tarvitsi vaan se ajan, että helpotti <3
      -
      Mä itse olen taas aina ja ikuisesti se ns. huono nukkuja. Just aamuyön valvoja (etenkin jos stressiä) tai joskus ei tule unta illalla. Mulla se yöllä valvominen menee tosi kausittain, usein liittyy stressiin mutta aina ei edes siihen. Nyt on parempi nukkumiskausi taas menossa, yhtenä yönä oon täällä (vain!) tainnut valvoskella.

  • Anne-Mari
    9.11.2018 at 16:38

    I feel you! Me nukuttiin seitsemän vuotta samassa sängyssä lapsen kanssa. Tosin joka yö joko minä tai mies siirtyi sohvalle. Mies kun kuorsasi aikalailla. Ja olihan se ihanaa kylmässä puutalossa talvella nukkua saman peiton alla pienen lämpöpatterin kanssa. No kesällä tuli muutto, lapselle oma huone ja meille uusi ihana älypatja-jotain ihme muotoutuvaa matskua-sänky. Lapsi alkoi samantien nukkua omassa sängyssä ja mies lopetti kuorsauksen. Välillä, kun mies on reissussa, niin houkuttelen lapsen viereen nukkumaan. Selät vastakkain on vaan niin parasta! Mutta enpä ole eläissäni nukkunut näin sikeästi kuin nykyään.

    • krista
      10.11.2018 at 16:17

      Oijoijoi, meillekin tuollainen patja! Se siis auttoi kuorsaamiseen? Millainen patja se on? Nimimerkillä nukun korvatulpilla, mutta silti täytyy välillä töniä viereistä nukkujaa, että vaihdapas asentoa, että kuorsaus loppuu…

  • Anna
    9.11.2018 at 17:49

    Jo ihan lyhyemmänkin ajan jälkeen tuntui ihmeelliseltä että saattoi kääntää kylkeä ilman että tarvitsi varoa kahistelemasta peitolla ja herranjesta! Saattoi LUKEA sängyssä illalla! Siis pitää VALOJA PÄÄLLÄ! Illalla! Makuuhuoneessa!
    Minä nyt olen sellainen että en aina edes muista sytyttää valoja jos käyn vaan jossain huoneessa etsimässä tavaraa. Vasta jos sitä ei etsimisen jälkeen löydy siitä mistä luulin saatan havahtua siihen että auttaisikohan jos laittaisi vaikka valot päälle, mutta mies on iloinnut voidessaan etsiä yöhousujaan valot päällä.

    • krista
      10.11.2018 at 16:23

      Joo se on muuten kans ihan älytöntä, että makuuhuoneessa voi PUHUA. Siis ihan normaalilla äänellä eikä tarvitse supattaa. Me ei olla muuten vielä totuttu siihen yhtään, että saa puhua – aina huomataan, että taas me kuiskutetaan tottumuksesta, vaikka lapset on tosiaan ihan toisella puolen asuntoa monen seinän takana. Tai jos pelleilee jotain niin ei tarvitse varoa, että nauraa liian kovalla äänellä. Ihan kummallista!

  • PiPa
    9.11.2018 at 20:17

    Het ovat ymmärtäneet, et on paaaaaljon mukavampi nukkua ihan kaksistaan😂 ja nyt ollaan jo niin isoja, ettei mamin ja papin kanssa tarvitse olla koko ajan.

    • krista
      10.11.2018 at 16:26

      Joo mä luulen, että tämä on heille sellainen ”me ollaan isoja tyttöjä jjo” -juttu. Ostettiin heille omat päiväpeitotkin sänkyihin (halusivat niin kovasti) ja he erittäin tärkeinä niitä aina viikkaavat aamuisin ja päikkäreiden jälkeen ja rullaavat kauniisti jalkopäähän (millintarkkuudella), kun menevät nukkumaan. Tää on varmasti kyllä ohimenevää :D Meidän perheessähän aikuiset ei KOSKAAN käytä päiväpeittoa :D

  • A
    9.11.2018 at 20:29

    Onnea makkarista :D Muistan edelleen kuinka mahtavuutta oli saada aikuisten makkari, vaikka meillä tämä tapahtui kun tyttö oli 9kk vanha. Oli mahtavuutta lukea illalla sängyssä. Mä veikkaan muuten, että lapsillekin on vaan kivempi nukkua, jos ei ole huoneessa yöllä trafiikkia (olettaen että aikuiset tulee myöhemmin nukkumaan, meillä tyttö on ainakin kovin herkkä tällaiselle häiriölle ja reissussa jos joudutaan nukkumaan samassa huoneessa, on se tuskaa…saati sitte samassa sängyssä). Meillä ollaan myös onnekkaita saatu olla siinä mielessä, että lapsi on mallia ”unille kasilta ja ylös kuuden seiskan välillä”, eikä yöramppausta ole. Tai no, on tietysti omat ”pissahätä” ja ”mua pelottaa” jutut, mutta näihin meillä ratkaisu on aina lapsen kuskaus omaan sänkyyn (ja kun on alle vuosikkaasta ollut omassa huoneessaan, niin ei kyseenalaista tätä :D). Nyt toki on niin isokin jo eskarilainen, että aamulla kysymys on ”saanko lukea” ja vessareissutkin hoituvat omatoimisesti.

    • krista
      10.11.2018 at 16:32

      Kiitos! <3 On tää kyllä aika huikeaa - ja myös taas yksi selvä merkki siitä, että "vauvat" on isoja lapsia jo <3 Just tuo kaikki omatoimisuus, vau!
      -
      Joo olkaa onnellsia, että teillä on ollut just tuon mallin nukkuja <3 Hih niin mekin ollaan NYT, kun nukkuminen sujuu (ja on siis sujunut jo pari vuotta eli hyvinhän se meni perhepedissäkin tai Suomessa kerrossängyssä, mutta aikuisten kanssa samassa huoneessa) näin hyvin, mutta pidempi tie se meillä tosiaan oli, uhhuh. Mutta taas tuli todettua, että moni "vaihe" vaikka ois vuosien pituinen, menee kuitenkin lopulta ohi. Kohta on teinit, jotka ei muuta haluaiskaan kuin nukkua <3

  • Plaz^
    9.11.2018 at 23:20

    Apua. Mä oon maailman hirvein äiti kun haaveilen tuosta jo nyt. Nimim. esikoinen 4,5 kk vanha…

    • Oliver
      10.11.2018 at 12:31

      Et todellakaan ole! Meillä molemmat lapset siirtyneet omaan huoneeseen 9 kk iässä ja omassa sängyssä ovat nukkuneet aina. Perhepeti ei sovi kaikille eikä ole mikään hyvän vanhemmuuden mittari. Eikä Krista siis ole näin ikinä väittänytkään.

      • Plaz^
        10.11.2018 at 13:26

        Niin ei tietenkään ole vanhemmuuden mittari. Jokainen tekee asiat omalle perheelleen sopivalla tavalla :)

    • krista
      10.11.2018 at 16:34

      Joo et todella ole, niin kuin tuossa ylläkin sanotaan! Nukkumisjärjestelyt ei ole mikään vanhemmuuden mittari, vaan jokainen tekee ne oman perheen ratkaisut – ja mä en edes usko, että on kaikille perheille sopivia patenttiratkaisuja vaan jollekin on hyvä yks juttu ja jollekin toinen juttu.

      Ja kyllä mekin jo tuosta haaveiltiin pitkä aikaa sitten :D Mutta pitkä tie meni ennen kuin tästä haaveesta tuli meillä totta :D

  • Vilja
    10.11.2018 at 10:58

    Meillä on neljävuotias ja yksivuotias, ja ajatus omasta huoneesta tuntuu vielä niiiiin kaukaiselta. Mutta ehkä ensi vuonna olisi jo oma sänky… :D

    • krista
      10.11.2018 at 16:37

      Meilläkin vielä vuosi sitten tuntui tosi kaukaiselta! Espanjan-makkareissa olisi periaatteessa ollut siihen mahdollisuus, mutta ei ollenkaan tuntunut hyvältä silloin ajatus, ei aikuisten eikä varsinkaan lasten mielestä. Mutta nyt vaan sitten jotenkin yllättäen aika oli kypsä! Mä tosiaan ihmettelin sitä itsekin, kun lasten makkari ei ole edes aikuisten makkarin vieressä; mulla itsellä olisi ”turvallisempi” olo jos olisivat lähempänä. Mutta… …kerran ihan VAATIVAT päästä omaan huoneeseen nukkumaan, niin kai sitä aikuisenkin on nieltävä kaikki mitäjosnekeksiiyölläjotainhölmöyksiä-pelkonsa ja ”päästettävä” omaan huoneeseen :)