Sosiaaliturvaa murentamassa

Kuulun oman alani ammattiliittoon. Maksan sinne jäsenmaksua kuukausittain; myös nyt hoitovapaalla ollessani. Maksan myös kaikista hoitovapaan aikana tekemistä töistäni tiettyä prosenttia liittooni. Ja olen tyytyväinen. Liitosta olen saanut neuvoja, vastauksia kysymyksiin ja jopa tarvittaessa lakimiehen puhelimen päähän apua antamaan.

Oma liittoni ei ole PAM, mutta olen kokenut liiton itselleni jotenkin läheiseksi, koska moni työtuttuni kuuluu juuri palvelualojen ammattiliittoon. Olen myös oman työnkuvani kautta tehnyt töitä ison työpaikkani luottamusmiesten kanssa ja heidän viestinsä työntekijöille on aina ollut, että kannattaa kuulua liittoon. Niinpä olen jotenkin oppinut ajattelemaan, että PAM on ”pienen ihmisen asialla”.

Ehkä siksi olin todella yllättynyt lukiessani tänään Mamworkin blogista (täältä) PAM:n puheenjohtaja Ann Selinin eilisiltaisia Twitter-näkemyksiä hoitovapaasta – ja ennen kaikkea hoitovapaalla työskentelemisestä.

kuva mamwork selin

Kuvakaappaus Mamworkin blogista täältä.

Mamwork:han on siis yritys, jonka toiminta-ajatus on kerrassaan nerokas: se välittää hoitovapaalla olevia asiantuntijavanhempia projektitöihin yrityksille. Ja nyt Ann Selinin mielestä tämäntyyppinen toiminta (eli hoitovapaalla työskenteleminen) on sosiaaliturvan murentamista.

Anteeksi mitä että?

Otan nyt yhden esimerkin tästä mahdollisimman läheltä, itsestäni.

Olen korkeakoulutettu kahden lapsen äiti, joka sai ensimmäisen lapsensa 35-vuotiaana vuonna 2012 ja toisen lapsensa tasan kaksi vuotta myöhemmin. Äitiysvapaalle jäin vuonna 2012 ja tällä hetkellä olen ollut poissa vakituisesta työstäni jo neljä vuotta. Sovin juuri työnantajani kanssa olevani kotona vielä siihen asti, että Seela täyttää kolme. Yhteensä viisi vuotta kotona siis.

Eipä kun het-ki-nen – minähän teen töitä koko ajan! Ihan niin kuin tein opiskellessanikin; minut on vähän niin kuin kasvatettu siihen, en oikein edes osaisi jäädä pelkän sosiaalietuuden varaan. Ja olen ihan ylpeä siitä.

Ann Selin sanoo näin:

11934952_10154539713259908_264844379023827991_n

Kuvakaappaus Mamworkin blogista täältä.

…johon minä haluaisin esittää kysymyksen Ann Selinille:
Tarkoitatko todella, että minun korkeakoulutettuna ihmisenä (jonka koulutuksesta valtio on maksanut) olisi pitänyt olla koko tämä viisi vuotta kokonaan tekemättä töitä? Pelkästään HOITAMASSA, niin kuin hienosti huutokirjaimilla ilmaiset…?

Viisi vuotta kokonaan poissa työelämästä on pitkä aika. Jos pelkästään HOITAISIN viisi vuotta, mitä olisi tapahtunut ammattitaidolleni ja osaamiselleni siinä ajassa; saatikka henkiselle puolelle…? Joka ikisestä saamastani palkasta maksan myös veroa, joka pieneltä osaltaan ohjautuu takaisin kaikille meille, myös kanssaäitieni tulonsiirtoihin – ja ilolla ajattelen niitä senttejä ohjautuvan myös niille, joilla hoitovapaalla työskenteleminen ei ole alan tai perheen arkijärjestelyjen takia mahdollista. Tähän voi lisätä Ann Selinin häshtägit #verot #reiluus #politiikka

Ja jos en olisi tehnyt töitä, minun pienenpienen työntekoni pienenpieni positiivinen vaikutus myös kansantalouteen olisi poissa. Että kuulkaas vaan #verot #reiluus #politiikka

Hemmetti vie mä olen iloinen ja ylpeä siitä, että samanaikaisesti olen onnistunut hoitamaan oman perheen voimin molemmat lapset kotona 3-vuotiaiksi JA pystynyt omalta osaltani hoitamaan taloudellista puoltakin niin, että se (nipin napin) on ylipäänsä mahdollista. Teen sekä töitä että hoidan lasta/lapsia (vuorotellen puolison kanssa) kotona – ja koen, että järjestelylläni annan paitsi perheelleni ja itselleni, myös yhteiskunnalle. Ja olen sitä mieltä, että mun kuuluu ollakin iloinen ja ylpeä.  Kaikille se ei valitettavasti ole mahdollista. Ei vaikka haluaisi.

Ammattiliiton puheenjohtajalle vielä  tiedoksi: kotihoidon tuki maksetaan sillä perusteella, että lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa. Hoitaja voi olla vaikkapa mummi. Haluaisin myös muistuttaa, että vaikka hoitovapaalla olija hoitaisikin lastaan vaikkapa kaikki arkipäivät, hän saattaa työskennellä esimerkiksi iltaisin tai viikonloppuisin, kun puoliso hoitaa lasta – eivätkä kaikkien puolisotkaan ole perinteisissä tyypillisissä 08-16 -työsuhteissa. Yhä useamman perheen arki koostuu pienistä työpalasista niin kuin meillä. Meillä yksi tekee yhtenä päivänä yhtä, toinen toisena päivänä toista. Lastenhoitovastuuvuorot tsekataan kalentereista viikoittain ja vanhempi lapsi (pian nelivuotias) käy 20 tuntia viikossa osa-aikaisessa päivähoidossa.

Ja silti me maksamme näistäkin pienistä tuloistamme ihan tyytyväisinä veronmaksajina #verot

Haluaisin tietää, mitä Ann Selin ajattelee nyt. Onko yön yli nukkuminen saanut Selininkin hoksaamaan Twitter-aivopierunsa – vai voiko ison ammattiliiton puheenjohtaja todella olla noin pihalla?

97
Like

You Might Also Like

  • A
    25.2.2016 at 16:13

    PAMin tyypille vinkiksi että hoitorahaa ei makseta siitä että hoitaa lasta, sitä maksetaan siitä hyvästä ettei alle 3v. lapsi käytä kunnallisia (tai yksityisiä) hoitopalveluja. Hoitorahaa maksetaan vaikka sekä äiti että isä olisi töissä ja lapsi vaikka mummon hoidossa (siis ilman että siihen olisi anottu yksityisen hoidon tukea). Argh. Siksipä työskentely ei vaikuta hoitorahan määrään senttiäkään (toisin kuin äitiys- ja vanhempainvapaiden päivärahoihin).

    Minä itse pidin ammattitaitoani yllä luennoimalla yliopistotasolla kurssin. Siinä voitti sekä työnantajani (sai pätevän luennoitsijan), minä (ammattitaito, palkkaa) ja Suomen nuoriso (sivistystä).

    • A
      25.2.2016 at 16:14

      Aijuu, kotihoidon tukea maksettiin (ihan sallitusti ja laillisesti) mulle sen kuukauden aikana kun palasin töihin kesälomalle ja lapsi ei vielä ollut aloittanut päiväkodissa.

    • krista
      25.2.2016 at 16:20

      Juuri näin. En ymmärrä, miten sosiaaliturva tuosta siitä romuttuu, että hoitovapaalla olija pitää yllä ammattitaitoaan ja kontaktejaan ja siinä samalla tienaa myös rahaa (joista maksaa veroa) niin, että kotona hoitaminen perheelle tulee ylipäänsä mahdolliseksi.

      Ja pikemminkin siinä ammattitaito pysyy yllä niin, että kotonaolojakson jälkeen pystyy taas palaamaan sentasoiseen työhön, johon se koulutuskin joskus on kustannettu ja josta veroja sitten taas työelämän viimeiset vuosikymmenet maksetaan.

  • Tindeka
    25.2.2016 at 16:35

    Voi luoja. Multa loppuu sanat kun mietin tällaisia aivopieruja niinku noi Selinin twiitit. Joidenkin asiantuntijamielikuvalle ei tee näköjään hyvää olla mukana sosiaalisessa mediassa. Tää oli hyvä kirjoitus, voin yhtyä 100%.

    • krista
      25.2.2016 at 20:44

      Joo usein hehkutetaan, miten hyväksi asiantuntijalle on näkyä somessa. Selvästikään EI KAIKILLE ASIANTUNTIJOILLE :D

  • Nellisi
    25.2.2016 at 16:36

    En tiedä kyseisestä asiasta nyt tätä postausta enempää ja onhan tuo omituisesti sanottu Ann Seliniltä. Mietin vain, että olisiko hän voinut tarkoittaa (tai sekoittaa) vanhempainvapaata (siis se n. 9kk kestävä pätkä, oon huono näissä nimissä onko se toi? :D). Mutta hoitovapaasta siinä puhutaan, että hölmösti kyllä on möläyttänyt tarkoitti mitä tahansa… Olen kyllä tosi surullinen, kun Pamin nimenomaan pitäisi olla pienen ihmisen asialla ja työläisen puolella, niin tuommoiset ei kyllä edistä asiaa kenenkään silmissä… 😒

    Terkuin erittäin vanhvasti vasemmalle kallistunut Nellisin perhe. ;)

    • krista
      25.2.2016 at 20:46

      Musta tuntuu, että se ei ole vaan jotenkin… …ajatellut. Sitten se keskustelu oli mennyt (googlasin sen) ihan kummalliseksi, tyyliin ”poistun nyt keskustelusta” ja kuitenkin kertomatta, että mitä se oikein ajoi takaa. Ei kovin hyvin hoidettu.

  • ElinaBee
    25.2.2016 at 16:46

    Ihan älytöntä! Mulla on myös sellainen tilanne, että jos olisin ollut poissa yliopistolta edes sen äitiysloman verran (plus vanhempainvapaa), niin saisin aloittaa opinnot ihan nollasta kun kaikki olisi unohtunut.

    Mä myös MAKSAN siitä, että saan käydä töissä. Jep. Ennen ensimmäistä äitiyslomaa ja opiskeluja olin nimittäin jonkin aikaa ihan hyväpalkkaisessa työssä, eli tuet äitiyslomalla eivät ole hullummat. No, nyt imetysteknisitä syistä teen töitä satunnaisesti sen 2-3h putkeen, josta saan tuntipalkkaa. Koko työpäivältä äitiyspäivärahat otetaan minimiin. Toki, saan sen minimin päälle sen 2-3h palkkaa, mutta silti en pääse samoille ”ansioille” kun jos olisin lööbannut vauvan kanssa sohvalla. Eli vaikka tykkäänkin töistäni kovin, joudun aika tarkkaan miettimään kuinka monena päivänä kuussa mulla on varaa mennä töihin.

    Ja vielä herraisä, jos ei oikeasti saisi viiteen vuoteen tehdä muuta kuin hoitaa lapsia kotona. Vaatisin aika paljon terapiaa sellaisen rupeaman jälkeen ennen kuin olisin taas työkuntoinen.

    • krista
      25.2.2016 at 20:51

      Noi äitiyslomalla työskentelyt on kyllä oma lajinsa kans… Ja se, että sitten kuitenkin sunnuntaina saa työskennellä. Täh? Ei ihan nykyaikaa :D

      Joo, vaatisi multakin aikamoisen työelämäänvalmentautumisen, jos olisi ollut viisi vuotta pelkästään hiekkalaatikon reunalla. Monihan kyllä just opiskelee tai muuten pitää itseään kiinni omassa alassa. Tai tekee töitä. Mun mielestä se on ihailtavaa kaikki. Samoin tietysti lasten hoitaminen. Molempi parempi :) Ja kaikilla aloillahan ei tarvitse olla niin ”kiinni” siinä oman työn kehityksessä; kaikissa ammateissa ei välttämättä tule niin isoa vaikutusta sillä, vaikka onkin useamman vuoden poissa. Viisi vuotta on kuitenkin TOSI pitkä aika – vaikka sit taas toisaalta se menee niin nopeasti!

      • anneb
        27.2.2016 at 21:44

        Mä sain ekan lapsen 20v vailla ammattia, mutta opinnot suoritin loppuun viime keväänä. Jatkoin opintoja,kun lapsi oli alle 1v . Oli mummolla 1kk hoidossa ( enkä muuten hakenut sitä kotihoidon tukea, heh nyt vasta älysin:D) ja sitten välissä oli kesä, kunnes jatkoin opinnot loppuun.

        Yllätysraskaus nro 2 sai alkunsa kesällä, ja nyt olen jäämässä äitiyslomalle toistamiseen. Eikä mulla ole pohjana yhtään omanaöan työkokemusta. Muutama kesätyöpätkä ja 2kk raskausaikana vastaanottokeskusksessa työtä.

        Työmarkkinoilla en todellakaan ole ykkösvalinta työnantajalle. Tulevaisuudessa. Vähän on pistänyt nyppimään, jäädä kotiin, kun haluaisi työtä tehdä. Mutta 1v on lyhyt aika, kyllä mä sinne työelämään itseni vielä kerkiän ängetä.
        Mä en viihdy kotona mitenkään, vitsit jos olisi sellasta osaamista tai ammattia, joka sallisi kotoa päin työskentelyn, mutta mulla ei ole. Se on oltava töissä tai ei. (Päiväkotitäti)

        Mutta on työmarkkinat menee sellasta tahtia eteenpäin, että voi kyllä olla jo ihan out, jos olet työelämästä kokonaan pois vuosia, eli herranjumala jos ei sais tehö töitä, kun hoidat kotona lasta. Jos vielä siihen on mahdollisuus/kykenevä ja taloudellisesti mahd..

  • Rosanna/Naiseudesta
    25.2.2016 at 18:10

    Mieheni oli esikoisen kanssa puoli vuotta hoitovapaalla ja teki siinä ohessa töitä pari kolme päivää kuussa (joko viikonloppuisin tai isovanhempien vahtiessa lasta). Tätä järjestelyä kukaan ei pitänyt millään tavalla epäilyttävänä, koska täytyyhän miehen pitää kontakteista ja osaamisestaan huolta lastenhoidon ohessakin. Häntä pidettiin ennemminkin sankari-isänä, koska hän hoiti sekä lapsen että työt. Jotenkin veikkaan, ettei Ann Selin olisi tullut miehelleni huutamaan, että hus hoitohommiin siitä, unohda ne työt.

  • Piipo79
    25.2.2016 at 19:13

    PAM haluaa pitääkin naisen euron 80 sentissä. Nurinkurista kun on pienipalkkaisten naisten asialla niin kaivaa niille vaan isompaa monttua. Ay-liikkeet eivät ole tätä päivää.

    • yhdessä olemme vahvempia
      25.2.2016 at 20:33

      Pikemminkin ay-liikettä tarvitaan tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Juuri siksi että työelämä on muuttunut ja epävarmistunut ja hajautunut, ja sit kaikki yrittää selvitä yksikseen näillä prekaareilla työmarkkinoilla.. Kun sit tietyt tahot ei ymmärrä näitä uuden tilanteen tarpeita, ja toiset pyrkii hyväksikäyttämään epävarmuudessa kitkuttelevia, niin todellakin joukkovoimaa tarvitaan! Ja sitä ammattiyhdistysliike on perinteisesti tarjonnut. Sen sijaan ay-liikettä pitää herättää tähän päivään, jos siellä ei tajuta että työelämä on muuttunut! Tässä muuten toiset liitot on paljon paremia kuin toiset.. Eli ay-aktiiveiksi ja liittojen johtoon tarvitaan myös sellaista (nuorta) jengiä jotka ymmärtää missä tilanteessa nykyiset kaks- ja kolmikymppiset on, ja mitä he haluavat. (Esim. näitä joustavia ratkaisuja..)

      Krista kun palaat töihin sun pitäis ryhtyä ay-vaikuttajaksi! :)

      • piipo79
        26.2.2016 at 07:38

        Sitä hain tuolla kommentillani että nykyiset ay-liikkeet eivät ole tätä päivää. Ne eivät vastaa ollenkaan nykyisiin tarpeisiin. Jos ivät kylene muuttumaan niin ajavat asioita vaan pahempaan suuntaan.

    • krista
      25.2.2016 at 20:59

      Ootte molemmat ihan oikeassa mun mielestä, Piipo 79 ja Yhdessä olemme vahvempia! Varmaan on sekä ”vanhaa ajattelua” että ”uutta” – ehkä just liitosta riippuen, en ole niihin niin tutustunut… Paitsi sen kannalta, että jopa kaksi mun ystävää/tuttua on ammattiliitossa töissä, ja molemmat ovat erittäin fiksuja munikäisiä naisia :)

      Hahaa, ja voisin vaikka mennäkin liittoon töihin, että rekrytointiyhteydenotot tervetuloa vaan – tai siis tietysti vain siinä tapauksessa, että jos sitä voisi tehdä osa-aikaisesti ja jatkaa hoitovapaata siihen asti, että Seela on kolme :D Eli tuskin mun kannattaa osa-aikatyöhakemusta ainakaan PAMiin laittaa, jos Selinin kommentteja oikein tulkitsee :D

  • Elisa
    25.2.2016 at 19:31

    Ylipäätään kaikenlainen osa-aikaisen työn tekemisen mahdollistaminen pikkulapsiperheissä on win-win-win. Jos lapsi voi siten olla pidempään kotona – win. Jos saadaan tuottava ihminen töihin – win. Jos vanhemman mielenterveys paranee -win.

    • krista
      25.2.2016 at 21:01

      Kyllä, juuri näin – itselläkin omissa hoitojärjestelypäätöksissä takana juuri nämä!

  • RiikkaR
    25.2.2016 at 20:28

    Siis ilman muuta hoitovapaalla itseään saa kehittää ja pitää huolta ammattitaidostaan! Ja tosiaan monet vanhemmat järjestävät lapsen hoidon vuorotellen tai isovanhempien avulla ja käyvät molemmat töissä myös hoitovapaalla!

    Ja tosiaan Kelalta saa ihan ”laillisestikin” kotihoidontukea, kun lasta todella hoidetaan kotona. Riippumatta siitä, kuka hoitaa.

    Ainut mikä tässä Selinin kommentin taustalla voi mun mielestä olla on se, ettei toiselle työnantajalle voi mennä hoitovapaan aikana ilman lupaa. Eli tottakai vakkarityösuhteessa oleva tarvitsee luvan työnantajaltaan, varsinkin jos tekee saman alan työtä toiselle työnantajalle tai yrittäjänä. Mutta kun on kyse useimmiten korkeakoulutetuista ihmisistä, en usko, että se työnantajalle on mikään ongelma…

    • krista
      25.2.2016 at 21:08

      Hihi tuo viimeinen muuten olikin yksi niitä asioita, joita aikoinaan ensimmäistä kertaa hoitovapaalle jäädessäni omasta liitosta varmistelin :) Ja sehän on varmaan muuten myös suht tavallista, että niitä projektitöitä tekee myös sille omalle työnantajalle. Se on mun mielestä kans tosi kiva; pysyy jotenkin myös kontakti sinne omaan työhön! :)

  • Tuuts
    25.2.2016 at 20:57

    Ah siis tässäpä tärkeä aihe ja hyvä postaus. TIsmalleen tämä on se syy, miksi mun mielestä nykyisellään ammattiliitot tuntuvat riidanhaluisilta, vastakkainasettelevilta ja menneisyyteen katsovilta. Se, että toiminnanjohtaja laukoo tuollaista kertoo paljon myös siitä, minkälaista jäärälinjaa vedetään esimerkiksi TES tai muissa työelämäneuvotteluissa. Tässä myös syy siihen, miksi en kuulu liittoon, enkä halua tukea tuollaista toimintaa. Vähän sama kuin kirkko: osa niistä aatteista ja ideologiasta esimerkiksi liittyen lähimmäisten ja heikompien auttamiseen on hyvä, mutta naisten avoimen työpaikkasyrjinnän hyväksyntä niin väärin, etten kuulu kirkkoon. AAH kuohahti, meni tunteisiin!

    • krista
      25.2.2016 at 21:15

      Mä optimistisesti yritän uskoa, että liitoissa/henkilöissä on eroja. Mutta se kyllä tosiaan EI ole hyvä juttu, että liiton johdossa on henkilöitä, jotka noin pitkälle ovat vieraantuneet siitä arkitodellisuudesta, jossa hänen edustamansa työntekijät elävät. Vieläpä just naisvaltainen liitto, jossa paljon osa-aika ja pätkätöitä tekeviä…

      Tiedätkö mulla kans tuli mieleen kirkko! Mutta just siltä kannalta, että tunnen toisaan jopa kaksi liitoissa työskentelevää ja molemmat fiksuja naisia. Ja samoin tiedän kirkossa aktiivisesti vaikuttavia, ja fiksuja ja suvaitsevaisia tyyppejä ovat. Mutta SITTEN on se ”taantumuksellinen siipi”, graah. Todellakin nakertaa luottamusta siihen, että miten muutkin asiat kyseisessä liitossa hoidetaan…

  • Johanna /Kätilön Käsistä
    25.2.2016 at 21:48

    Huhhuh. Kätilönä olen tehnyt (ja muutenkin sairaanhoitoalalla aika usein tehdään) keikkaa hoitovapaalla. Se on arvokasta hoitovapaalaiselle siksi, että pitää ammattitaidon yllä (ja pään kasassa – ai että kun oli välillä ihana käydä aikuisten imhisten kanssa keskusteluja!). Työpaikalle nämä keikkalaiset ovat korvaamattomia, kun joku sairastuu tms. ja vuoroihin täytyy saada tekijä. On sanomattakin selvää että erikoissairaanhoitoon, etenkään synnytyssaliin tms. akuuttiin yksikköön ei voi ottaa sellaista yhtäkkiä, joka ei ko. paikassa ole aiemmin ollut, sillä jo pelkkä perehdytys kestää viiosta kolmeen (riippuen työntekijän työkokemuksesta).
    Pöyristyttävää puhetta Seliniltä!

    • krista
      26.2.2016 at 08:20

      Hei hienoa, että otit esille myös hoitoalan! Tämähän on tosiaan ihan totta: just hoitoalallakin on tärkeä pitää omaa ammattitaitoa yllä ja samalla on tosiaan työnantajan (ja kaikkien!) etu saada puuttuviin vuoroihin ammattilainen paikalle! On kaikkien kannalta hyvä juttu, että hoitovapaan aikana saa myös työskennellä – ja on hienoa, että se on suomalaisessa yhteiskunnassa tehty mahdolliseksi!

  • emmi
    25.2.2016 at 23:23

    WORD! Ai että sylettää tällaiset kommentit,HOITOvapaasta!(aika epäkorrekti termi jotenkin,tästä voitas vallan käyttää sitä kotihoidon tuki nimitystä) Ja oikeen koulutetulta ihmiseltä. Mekin tehtiin miehen kanssa vuoroon töitä(läpsystä vaihto) vuoden verran,ennen kun jäin tästä 2 kk ikäisestä äitiyslomalle. Rankkaahan se on,mutta ihan toimeentulon kannalta sitä tehtiin. Ja ihan rehellisestihän siitä kaikesta veroakin maksettiin… :-) kiitos sulle Krista kannanotosta tähän asiaan!! <3

    • krista
      26.2.2016 at 08:29

      Tätä ”läpsystä vaihtoa” tehdään tosiaan nykyään monessa perheessä – ei se nykyään mene niin, että molemmilla vanhemmilla on vakituinen työsuhde ja töitä tehdään kahdeksasta neljään ja sitten tullaan kotiin. Tuntuu, että se joskus tuolla ”ylemmällä tasolla” unohtuu.

  • Karin
    26.2.2016 at 02:34

    Mun olisi hyvä käydä töissä hoitovapaalla, mutta omalle työnantajalle en voi päiväksi, pariksi joskus mennä, ja muualla joutuisin ensin opettelemaan liikaa asioita, että se kannattaisi. Mutta se siitä. Palaan töihin kun sen aika on.
    *
    Mutta siitä sosiaaliturvan murentamisesta. Totuus on, ettei mulla ole varaa olla kuukausia hoitovapaalla. Ne muutamat sataset ei vaan riitä. Hoitovapaa on yksi asia, sehän on käytännössä palkaton aika kotona, joka työnantajan on pakko myöntää kahdesti/lapsi. Kotihoidon tuki on sitten se yhteiskunnan rahallinen osuus, joka ei hirveästi päätä huimaa.
    *
    Ja kun mulla toisesta lapsesta loppuu vanhempainvapaa, olen hetken kotona ja menen sitten töihin ja lapset menee hoitoon. Onhan se varmasti kalliimpaa kuin maksaa kotihoidontukea, mutta onneksi kukaan ei ole murentanut sosiaaliturvaa. Kotikunta on luopunut kotihoidontuen kuntaosasta ja kasvattanut ryhmäkokoja lainmuutoksen sallimissa rajoissa. Varmasti hintakin on noussut samalla, vaikka siitä en ole ihan varma. Sosiaaliturvahan on paljon parantunut, not. Olisi ideaalia saada tehdä kevyesti hommia välillä.

    • krista
      26.2.2016 at 08:34

      Niinpä – en oikein ymmärrä, mihin sosiaaliturvan murentamiseen Selin tuossa edes viittaa. Kotihoidon tukea saa muutamia satasia ja kaikkialla tosiaan ei kuntalisää. Kyllä se sosiaaliturvan murentaminen tehdään jossain ihan muualla kuin työskentelevien vanhempien/heille työtä tarjoavien toimijoiden taholla.

  • Mervi
    26.2.2016 at 08:32

    Olen lukenut blogiasi jo pitkään, mutta nyt uskallaudun ensimmäisen kerran kommentoimaan, ja kerron oman kokemukseni työn ja lastenhoidon vaikeudesta Kelan ja muun byrokratian näkökulmasta. Valmistuin joulukuussa uuteen ammattiin ja sain työtarjouksen jo ennen valmistumistani. Kyseessä oli sellainen työ josta olin koko opiskeluaikani haaveillut. Työn oli määrä alkaa tammikuussa, jolloin perheen nuorimmainen oli vain reilu 7kk vanha. Olin kuitenkin jo tehnyt päätöksen, että haluan takaisin työelämään, varsinkin kun olin opiskellut jo pitkään ja työn saanti ei ole tänäpäivänä mikään itsestään selvyys. Työaikani tulisi olemaan 50% ja työviikko koostuisi niin, että olen viikon töissä ja viikon vapaalla. Mieheni oli valmis jakamaan kanssani lastenhoidon siten, että hän on kotona kun minä olen töissä ja päinvastoin. Tämä järjestely sopi myös mieheni työnantajalle. Kävin kysymyssä Kelasta, että onko tällainen järjestely mahdollinen ja sieltä sanottiin että tottakai. Kaikki siis hyvin. No, muutama päivä myöhemmin Kelasta otettiin minuun yhteyttä ja kerrottiin, että eihän tällainen onnistu alkuunkaan. Isä saa jakaa isyyslomansa korkeintaan kahteen jaksoon, samoin äiti ja meidän tapauksessa näitä jaksoja tulee paljon sallittua enemmän. Isä ei myöskään saanut aloittaa omaa isyyslomaansa ennenkuin äidin vapaat on pidetty. (Äitiyslomani päättyy tänään.) Itse olin täysin tyrmistynyt tästä vastauksesta! Kysyinkin virkailijailta jonka kanssa juttelin, että kenen etua tällaisella säännöllä ajetaan. Ainut vaihtoehto olisi ollut, että molemmat teemme 50% työaikaa, ja jätämme koko vanheimparahan nostamatta. Tämä ei kuitenkaan ollut taloudellisesti mahdollista meidän tilanteessamme. Toinen vaihtoehto olisi tietysti ollut se, että en ota työpaikkaa vastaan. Tämä ei kuitenkaan ollut minulle vaihtoehto. Tilanne ratkesi siten, että isovanhemmat lupasivat auttaa meitä ja heidän avullaan on nyt nämä kaksi kuukautta hoidettu lapsia. Mies aloittaa isyyslomansa parin viikon päästä ja pitää kaikki vapaansa yhteen putkeen, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Mutta mietin vain sitä, miten joustamaton järjestelmä on tällaisissa tapauksissa. Eikö perheillä itsellään pitäisi olla vapaus valita itselleen sopiva järjestelmä lasten hoitamiseen? Olemme tietysti Suomessa etuoikeutetussa asemassa, siitä että meillä edes on tällainen etuusjärjestelmä. Mutta joka tapauksessa sitä kuuluisaa joustoa kaipaisin myös lainsäädännön ja byrokratian puolelta myös.

    • krista
      26.2.2016 at 08:41

      Kiva, kun kommentoit!

      Onnittelut työpaikasta! Tuota tekstiäsi aloin lukemaan alkuun, että jee-jee-jee-onpa-kiva-mahtava-joustava-työnantaja – kunnes tuolla puolivälissä tuli akuutti ”EIIIIH!”. Olipa havainnollinen esimerkki byrokratiasta, jota ei voi järjellä ymmärtää… Samaa mieltä olen ja itsellenikin aina omana mantrana ajattelen, että ”onneksi meidän yhteiskunta mahdollistaa edes tämän”. Mutta silti on selvää, että turhaa/perusteetonta byrokratiaa on ja niiden purkaminen tuntuu joskus mahdottomalta, jos/kun ”ylätasoilla” on henkilöitä, jotka ovat vieraantuneet tavallisten ihmisten ratkaisuista ja realiteeteista.

      Onneksi saitte isovanhemmat apuun, iso halaus ja kiitos heille! Mä koko tekstisi ajan jännitin, että toivottavasti se sun unelmatyö ei peruuntunut… Onneksi ei!

    • Karin
      27.2.2016 at 16:43

      Tarkoitat varmaan isäkuukautta, sitä kuutta viikkoa? Sen isyysloman jonka saa pitää samaan aikaan äidin kanssa, saa jakaa useaan osaan ja moni niin tekeekin (oliko se 18 päivää, ja moni jakaa sen 5+5+5+3 päivää ettei lauantait kuluta ”lomapäiviä”).

  • ....
    26.2.2016 at 09:19

    Kyllä mä luulen, että perheesi on sillä puolella, joka saa muilta. Saatte varmaankin sen verran yhteiskunnan palveluja, että niistä veroista ei muile riitä jaettavaksi.

    • Periaatteen Nainen
      26.2.2016 at 10:26

      Mutta varmaan kuitenkin parempi, että tuodaan jotain siihen veropottiin työskentelemällä itse kuin vaan ollaan muiden maksettavina?

    • krista
      26.2.2016 at 14:58

      Totta kai ollaan! Ei tässä ollut siitä kyse mitenkään.

  • Mini
    26.2.2016 at 10:04

    Meillä ollaan kans läpsystä vaihdettu lapset kotona hoitaen neljän vuoden ajan. Toki äitiyslomat tässä välissä. Olen tehnyt puolikasta työaikaa ja saanut siis palkan ja hoitorahan. Näistä molemmista maksanut toki verot. Samalla se on tarkoittanut myös sitä, että on voinut KULUTTAA enemmän ja myös sillä tavoin hyödyttänyt yhteiskuntaa. Hoitovapaalla töitä tekevä harvoin varmastikaan sen palkkansa jonnekin ns säästöön pistää, vaan se kulutetaan, jolloin maksetaan lisää veroja ja työllistetään ihmisiä jne. En todellakaan ymmärrä tuota Selinin käsitystä! Ja miten paljon puhutaan työn ja perheen yhteensovittamisesta ja siitä, miten naiset pitäisi saada kotoa töihin.

    • krista
      26.2.2016 at 15:11

      Niin joo tuokin hyvä pointti tietysti, tuo kuluttaminen!

      Perheellistyneisin (ja äideistähän tässä just usein puhutaan) kohdistetaan kyllä niin suuria paineita ja ristiriitoja, että huh huh. Toisaalla puhutaan just ”naiset kotoa töihin” ja sitten taas joku huutaa, että hoitovapaalla pitää HOITAA. Ja sitten toinen pitää tarjota laadukasta varhaiskasvatusta, mutta taas jos laittaa lapset hoitoon, niin sekin on nou-nou. Ikään kuin ei voi voittaa :)

  • Periaatteen Nainen
    26.2.2016 at 10:33

    Tää kyllä ketutti ihan huolella. Jotenkin sitä kuvittelisi, että nainen olisi automaattisesti tukemassa naisten työurien pidentämistä, ammattitaidon ylläpitoa, vanhemmuuden tasa-arvoista jakamista ja työn ja perhe-elämän yhdistämistä. Silly me! Onneksi meillä on Ann Selin, joka palauttaa maan pinnalle: Tällaiset ihmiset kuten me rapauttavat kansantalouden kun matalapalkka-alalla työskentelevinä asiakaspalvelijoina tekevät töitä hoitovapaalla, eivät pelkästään leivo hiekkakakkuja ja pese pyykkiä.
    Olen palannut töihin kun lapset ovat olleet 10kk, 6 kk ja 3 kk – koska asiakaspalvelutyössä palkka ei lähte päälle ole ollut kovin iso, ei se ole ollut sitä vanhempainvapaallakaan, mutta ne satunnaiset sunnuntaityöt ovat olleet tärkeä tulonlähde sekä hyvää vaihtelua kotona ololle (ja lisänneet isän vastuuta perheestä). Lapsia on pystytty hoitamaan kotona vaikka kuinka pitkään juuri tällä läpsystä vaihto-metodilla. Ei me pelkällä kotihoidontuella korvattaisi minun puuttuvia ansioitani, joten työssäkäynti on välttämätöntä. Ann Selin ei ilmeisesti ole tietoinen kotihoidontuen tasosta tai siitä, että sen tarkoitus on kannustaa lasten kotihoitoon, ei äitien tai isien passivoitumiseen. Myöskään Selin ei taida tietää, että päivähoitoa tuetaan epäsuoralla tulonsiirrolla n.700-1200 euroa lasta kohden.

    Olen tällaisena vihervassarina aina arvostanut ay-liikkeen saavutuksia back in the day, mutta nämä viime vuosien ulostulot aiheuttavat lähinnä myötähäpeää. Ajetaan vain vakituisessa työsuhteessa olevien etua ja pidetään huolta omista palkoista ja eduista, esimerkiksi VVO:n hallituksessa nostetaan jatkuvasti rapistuvien talojen vuokria (been there, seen it) ja nostetaan asumistukina valtiolta valuvia voittoja verottomina osinkoina ay-liikkeen käyttöön. Alkaa olla vaikea valita puolensa.

    • elina
      26.2.2016 at 13:19

      Minä taas kuvittelen että nainen osaa ymmärtää, että se oma ratkaisu ei ole ainoa oikea ja joku toinen voi, haluaa ja pystyy valitsemaan toisin. Ja se toisella lailla valinnut on saattanut tehdä ihan yhtä hyvän valinnan kuin sinä. Ja sinä ja se toinen voitte silti kunnioittaa toisianne ja toistenne valintaa. Olen ollut lasteni kanssa hoitovapaalla tekemättä töitä ja se on ollut minun perheelle paras ratkaisu. Kovin arvostavana en koe kommenttia, että oletat minun ’pelkästään leiponeen hiekkakakkuja ja pesseen pyykkiä.’ On hyvä, että pitää omaa ratkaisuaan hyvänä, mutta toivoisin, että sitä ei tarvitse oikeuttaa alentamalla toisin valinneita.

      • Periaatteen Nainen
        26.2.2016 at 13:44

        No jos ehdottomasti tahtoo tulkita kommenttisi väärin niin voihan sen noin lukea. Itsekin olen hoitovapaalla nyt enkä käy töissä (tosin opiskelen), mutta meille pelkkä kotonaolo ei ollut taloudellisesti mahdollista – sitä ajoin takaa. Vastaus oli kohdistettu Ann Selinille, joka capslock päällä vaatii että hoitovapaalla vain hoidetaan kotia, mikä myös väheksyy isän roolia. Hiekkakakuissa ja pyykinpesussa ei ole mitään alentavaa, ikävä että luit kommentin niin, minun puolestani äidit voivat vaikka mennä kuumailmapallolla maailman ympäri tai perustaa sirkuksen hoitovapaalla,whatever works. Kotihoidontuki ei kuitenkaan ole mikään imuroimispalkka vaan kompensaatio siitä, ettei lapsi vie kunnallista hoitopaikkaa.

      • krista
        26.2.2016 at 15:19

        Me ihmiset ollaan just tällaisia, että me luetaan näkemykset ”omasta näkökulmastamme” käsin – ja se on täysin luonnollista. Itse olen päätynyt esimerkiksi jossain ”laadukas varhaiskasvatus” -keskustelussa hiljaa mielessäni närkästymään, että ”no eikö kotihoito muka sitten ole laadukasta”; ennen kuin olen tajunnut, että oho eihän siinä SIITÄ puhuta :) Mutta kun asia on ollut itselle siinä se ajankohtaisin juttu, niin siksi se tulee luettua niin.

        Mä itse en Periaatteen naisen kommentista sitä lukiessani hoksannut sellaista arvostelupuolta, minkä sinä näit. En voi toisen puolesta sanoa, mutta mä veikkaan, että sellainen ei ollut siinä ainakaan tarkoituksena. Mä uskon, että hyvin moni (lähes kaikki? minä ainakin!) arvostaa sitä, että olet hoitanut lapsia kotona! On siinä sitten mukana työntekoa tai ei.

        Oon muuten tässä puheenaiheessa koko ajan puolikauhulla odottanut, että koska joku suuttuu, että ”no mä laitoin lapset päivähoitoon 1-vuotiaana ja mäkö sitten oon teidän mielestä ihan p*ska”. Onneksi kukaan näitä ei ole noin lukenut, mutta ehkä voi näin ennakoltakin korostaa, että PARHAAT RATKAISUT OVAT AINA PERHEKOHTAISIA. Ja joskus niitä ”perhekohtaisesti prhaita” ei voi edes tehdä niin kuin haluaa, kun on kaikki käytännön rajoitukset. Eli toisten ratkaisujen arvostamista AINA tarvitaan ja sen kunnioittamista, että eri ihmiset tekevät erilaisia päätöksiä ja erilaisilla perusteilla. Tällaisena sivujuonteena tällaista, vaikka ei varsinaiseen postaukseen liitynytkään :)

        • elina
          26.2.2016 at 19:50

          Asia kunnossa. Koko keskustelussa vaan tuntui että kaikki tekevät töitä hoitovapaallakin ja koska olen jo entuudestaan tuntenut syyllisyyttä ’pelkästä kotona olosta’ niin näin siinä moitteen, vaikka Periaatteen nainen vain puhisi omaa harmistumistaan twiiteistä. Siitä olen kyllä eri mieltä, että kotonaoloa yleisesti arvostettaisiin. Kyllä olen niin monta kertaa saanut kuulla kysymyksen että no koska menet töihin? Olenkin kyllä ollut kolmen lapsen äitinä pois työelämästä 9 vuotta. Kyllähän sen sanominenkin on kamalaa, olen ollut kotona melkein 10 vuotta! Mutta aika on vain kulunut ja nuorimmaiseni oli kolme mennessän hoitoon viime syksynä. Palasin silloin opintojeni pariin ja lapset ovat puolipäivähoidossa. Mutta kuten jo aiemmin sanoitkin, äideille ja naisille asetetaan aika ristiriitaisia odotuksia. Ihan sama mitä tekee niin väärin menee. Itse en valintaani kadu, sain lapset melko nuorena ja ehdin kyllä olla vielä töissäkin. Jos niitä nyt joskus satun saamaan.

          • Periaatteen Nainen
            26.2.2016 at 20:30

            Hyvä, tarkoitus ei tosiaan ole dissata kenenkään valintoja – ärsytys kohdistui vain ja ainoastaan Selinin kommenteihin, jotka osoittivat käsittämätöntä näköalattomuutta niistä syistä, miksi ihmiset tekevät töitä hoitovapaalla (meillä syyt olivat ensisijaisesti taloudellisia, ja olisin jättänyt mielelläni monta la-su-yövuoroa tekemättä vanhempainvapaallakin). Tällä hetkellä oma elämä on pyykinpesua, ruoanlaittoa ja joskus hiekkakakkujakin – tsemppiä sulle uusiin kuvioihin, kun niiden aika on! :)

          • krista
            26.2.2016 at 20:55

            Todellakin ymmärrän nuo tuntemukset – mun piti ihan kaivaa viime kesänä Instaamani kuva, tää osui ja upposi minuun silloin, kun tunsin jotenkin huonoa omatuntoa tai huonommuutta tai… …jotain :) Täällä: https://www.instagram.com/p/5RQF8lFEJV/?taken-by=puutalobaby Tämä oli jonkun lastenpsykiatrin haastattelusta; harmi, ettei henkilön nimi ole tallentunut mukaan.

            SÄ tunnet, että sun valinta on ollut oikea. Ja varmaan perheesikin. Se on se tärkein porukka, jonka mielipitellä on väliä. Ja jos ei MONI niin ainakin JOKU (minä) on valmis sanomaan, että tuo kuulostaa tosi hyvältä. Ja kotonaolon jälkeen aloit vieläpä uudestaan opiskella. Ihan vilpittömästi vaikka sinua en tunne, noiden muutamien kirjoittamiesi lauseiden perusteella: hyvä sinä.

    • krista
      26.2.2016 at 15:26

      Kyllä – itsekin sitä joskus vaipuu sellaiseen onnelliseen tasa-arvonedistämiskuplaan, mutta sitten saa tällaisen reality checkin. Ja vielä noin isolta taholta ja sellaisessa asemassa olevalta ihmiseltä, jonka TODELLA kuvittelisi olevan tasa-arvon ja tasapuolisuuden edistäjä.

      Mutta näköjään ei. Aina tulee yllätyksiä.

  • Anomuumioriginaali
    26.2.2016 at 14:11

    Hehe, Selin selittää. :D https://www.pam.fi/uutiset/uutinen/2016/02/naisten-tyomarkkina-asemaa-on-parannettava-joustavalla-perhevapaajarjestelmalla.html tviittasi linkin kirjoitukseen saatteella ”kommenteistani syntyi ’soppa'”. Hän kuulemma ”epäonnistui lyhyessä viestinnässä”.

    Enää jää ihmetyttämään, mitä tekemistä tällä kannanotolla on Selinin uskomattoman nykyhetkestä vieraantuneen mielipiteen kanssa.

    • krista
      26.2.2016 at 14:53

      Eikä. Voi mikä viestintä-fail. Hyvä kannanotto sinänsä ja olen iloinen, että PAM tällaisia kannanottoja tekee. Mutta tällä ei tosiaan ole juuri mitään tekemistä noiden tviittien kanssa. Tviiteissään Selin puhui hoitovapaasta – termit/sisällöt/mielipiteet ovat olleet hänellä itsellään näköjään hyvin pahasti sekaisin; kertonee juuri siitä, että osaamista näistä asioista ei ole ollut niin paljon kuin hänen asemassaan olevalla soisi olevan…

  • Roosa
    27.2.2016 at 22:55

    Onpa erikoinen kommentti ammattiliiton edustajalta. Ainoastaan voisin sen ymmärtää sitä kautta, että hän on tarkoittanut hoitovapaan olevan työnantajan näkökulmasta lapsen hoitamista varten, mutta samalla hän kyllä puhuu kotihoidontuesta, millä taas ei ole työnantajan kanssa mitään tekemistä.

    Nykyään elämäntilanteet perheissä vaihtelevat nopeasti ja moni päätyy perinteisistä poikkeaviin ratkaisuihin, kuten osa-aikatyöhön tai opiskeluun lastenhoidon ohella, joten olisi enemmän kuin paikallaan, että tukijärjestelmä mahdollistaisi nämä muutokset ketterästi.

    Itse en ole hoitovapailla töitä tehnyt, mutta vanhempain- ja hoitovapaiden aikana olen melkein joka kerralla sivutoimisesti opiskellut. Eipä ole tullut mieleen, että se olisi ollut jotenkin epätoivottavaa, eikä se kyllä ole ollut lastenhoidosta lainkaan pois (jaettu vastuu puolison kanssa).

  • Outi
    2.3.2016 at 14:20

    Krista, miten teillä on toiminut tuo Silvan osittainen päivähoito, Seelan kotihoito ja sun työskentely – koetko saaneesi lisää aikaa työnteolle? Entä onko Silva hoidossa muutaman tunnin joka päivä vai pidempiä päiviä pari kertaa viikossa? Pohdiskelen itse meidän perheen kuvioita tulevalle syksylle, kun esikoinen täyttää kolme ja ehkä jo kaipaisi leikkikavereita, ja lisäksi haluaisin itse tehdä friikku-viestintätöitä kotona.