Suoraan ilman apurattaita! (sisältää alekoodin Frog Bikes -pyörään)

Tämän kesän pyöräilyagendalla meillä on ollut lasten ensimmäisen poljettavan polkupyörän hankinta – tähän asti meidän tytöt ovat potkutelleet reippaasti Pukyn potkupyörillä. Viime viikolla olimmekin jo sitten Prismassa ”no niin kumpi otetaan” -hengessä lasten pyörämallien edessä. Jompi kumpi näistä nyt vaan ja sillä selvä.

Mutta kun Silva suurella innolla kipusi mallipyörien satulaan… …eiväthän ne liikahtaneet yhtään mihinkään! Pyörät olivat varmaan lähes yhtä painavia kuin hentoinen kuskinsa, ja polkimet… phuuuuuh miten raskaat! Testailumme jäi hyvin lyhyeksi (eikä vähiten hermoilevan 3-vuotiaan takia) ja poistuimme Prismasta ilman polkupyörää. Kesähatut sentään ostettiin.

Huhuilin samana iltana fillarivinkkien perään omassa Facebookissani. Keskustelua tuli paljon ja siellä nousi esiin kaksi fillaria ylitse muiden: Islabikes ja Frog Bikes. Olin tiukasti ajatellut, että en lähde nyt mitenkään fillarihifistelemään tai paneutumaan kovin syvälle aihepiiriin. Pyörä nyt vaan meille hel-pos-ti.

”Tän pitäis tapahtua silleen ”menen kauppaan ja ostan” -tyyliin, onko mitään mitä sais kivijalkakaupasta jostain läheltä? Aaaaaa nyt ei riitä energia ja aika mihinkään isoon operaatioon. Mistä niitä saa? Saako näitä Suomesta? Ei pystykykene alkaa tilailemaan jostain ulkomailta. Voiko näitä ostaa jostain oikeasta kaupasta?”, huutelin keskustelun väleihin.

Ja kyllä. Näistä hurjasti suositelluista pyörämalleista toista eli Frog Bikes -pyörää myy ainakin Mr. Bike: nettikauppa ja pieni myymälä/pyörähuolto Siilitien metroaseman vieressä. Googlemaps kertoi, että myymälään on noin kymmenen minuutin automatka. No sinne, todellakin!!! Heti seuraavana päivänä lähdettiin pyöräostoksille.

Ja tässä se nyt sitten on, tadaa: Silvan uusi Frog! *)

*) Pyörä on ostettu itse, mutta sain siitä pienen alennuksen ja niin saatte tekin – siitä lisää tämän jutun lopussa.

Ajatuksena meillä oli se, mistä nykyään on puhuttu jo aika paljon: että potkupyörää käyttänyt lapsi oppii helposti ajamaan tavallista polkupyörää suoraan ilman apurattaita.

Tähän ennenkin siis uskoin – mutta rehellisesti sanoen en uskonut siihen, että meillä se tapahtuisi ihan niin vaan niks-naks -hetkessä. Ajattelin, että tässä tämän kesän aikana rauhassa harjoitellaan ja testaillaan. Ei oteta paineita vaan hyvällä fiiliksellä ja innostaen.

No, kuinkas sitten kävikään?

Fillarinostopäivä (viime torstai) oli sateinen, joten kävimme vain kymmenisen minuuttia sadekuurojen välissä omalla pihalla ottamassa tuntumaa. Silloin pidin kevyesti ohjaustangosta kiinni. Mutta perjantai-iltana sitten lähdimme noin viiden minuutin kävelymatkan päähän lähi-nepalilaiseen. Siirsin tukikäteni ensin tangosta lapsen olkapäähän, ja jo loppumatkasta päästin tukikäden irti ja lapsi polki ihan itse. Paluumatkan hän polki lähes koko matkan itsenäisesti; ylämäessä annoin vaan vauhtia selästä työntäen.

Tässä ihan tuoreen taidon taidonnäyte, paluumatkalta kotiin:

V-a-u VAU. Aivan huikeaa.

Se siis vaan tuosta vaan oppi pyöräilemään itse!!! Ei mitään apurattaita tai tukikahvoja tai pitkiä harjoitteluita. Ihan itsestään lähti vaan ajamaan! Uuu-uuu-uu! Joo-joo-joo olen kuullut tietysti tästä jo paljon ja ihastellut livenäkin jo 3-vuotiaita fillaristeja. Mutta oon aina salaa ajatellut, että he ovat jotain motorisia ihmelapsia. Kun se sama toteutuu sitten oman lapsen kohdalla tuosta vaan, niin… vau.

Kyllä saivat taas äiti ja isi olla ylpeitä!

Uskon, että homman salaisuus piilee siis siinä, että potkupyörillä lapsi on jo oppinut sen tärkeimmän: tasapainon. Taitoa ei sitten ”sotketa” apurattailla vaan se siirretään suoraan tavalliseen poljettavaan pyörään.

Frogin iso ja tärkeä plussa on keveys: Tämä Frog 48 (16-tuumainen) painaa vain 6,75 kg, kun tavalliset lastenpyörät painavat helpostikin yli 10 kg – jopa 16-kiloisia kuulemma on. Samoin pyörän polkeminen on kevyttä, mikä on huipputärkeää myös!

Frogissa ei ole jalkajarruja vaan pelkät käsijarrut molemmin puolin – ja meillä tämä osoittautui heti tosi toimivaksi jutuksi. Myös meidän isompikokoisessa potkupyörässä on käsijarru, joten jarruttamisen idea on jo siitä tuttu. Siellä Mr. Bikessa käsijarrut säädettiin huolellisesti juuri tämän lapsen käsille sopiviksi, ja jarruttamisen taidon lapsi oppi oikeastaan ihan samaan aikaan kuin polkemisenkin. Käsijarrujen lisäksi lapsi laittaa myös jalkansa maahan tarvittaessa.

Alkuun istuin säädettiin siis niin matalalle, että potkupyörään tottunut lapsi saa tarvittaessa jalkansa maahan kuten potkutellessakin. Jonkin ajan kuluttua istuinta voi sitten nostaa ylöspäin.

Oikeastaan ainoa juttu, jossa lapsi vielä tarvitsee vähän apua, on liikkeellelähtö: jalkojen irrottaminen maasta ja ensimmäinen polkaisu vielä vähän jännittävät. Nyt fillarointia on takana vasta vajaa viikko ja luulen, että liikkeellelähtökin alkaa sujua pian itsestään, kunhan vaan varmuus kasvaa.

Välillä vielä tulee ”apua apua” -tilanteita, kun nokkospuska lähestyy uhkaavasti.
”Muista ohjaus ja jarrut! Ohjaus ja jarrut! Ohjaus ja jarrut!”, minä huutelen lapsen perään.

Mutta vieressäjuoksuakaan ei enää siis tarvita – lapsi pystyy jo ajamaan itsenäisesti, kunhan vaan muistaa jännissäkin paikoissa… …kyllä: ohjaus ja jarrut.

Fillarin lisäksi ostimme kolme lisäosaa: seisontajalan, lukon ja – tää oli lapselle se tärkein juttu – etukorin. Fillarimyyjä siinä pyörää asentaessaan kertoi, että hänen omalla lapsellaan kulkee etukorissa mukana aina sammakko. Silva mietti sitten ahkerasti, että mikä ”fillarikaveri” hänellä voisi korissa olla. Ja sitten se keksittin:

Sisilisko halusi kukkien alle nukkumaan.

Ja siitä alennuksesta! Sain siis Frogista pienen alennuksen (tähän ei liity muuta kaupallista kytköstä) ja koska ihan todella-todella ihastuimme tähän pyörään, kysyin, voisiko myös blogiin laittaa alennuskoodin näihin Frog Bikes -pyöriin. Ja sehän onnistui, JESH! Joten jos jollain on vielä fillarihankinta tekemättä, todellakin suosittelen!

Mr. Biken verkkokaupassa ja myymälässä (Siilitie 4, Helsinki) saa siis -10 % alennuksen Frog Bikes -polkupyöristä alennuskoodilla: PUUTALOBABY10. Eli myymälässä alennuksen saa mainitsemalla koodin, ja verkkokaupassa se laitetaan tilauksen loppuvaiheessa alennuskoodi-kenttään.

Alennuskoodin voimassaolo on viikon mittainen ja se alkaa n-y-t-NYT, eli heti kun julkaisen tämän postauksen. Alennus on voimassa siis välillä 27.6.-4.7.2017.

Suosittelen siis ihan hurjan lämpimästi lapsen ensipyöräksi tällaista kevyttä pyörää  – tämä ”ensin potkupyörä & sitten Frog” -yhdistelmä kun todellakin toimii! Ei tuota turhaan ole kehuttu. Ilman apurattaita!!! Jee!!! Hyvä, Silva!!!

”Epäilen, että teistäkin tuli samalla kellonlyömällä kevyiden lastenpyörien ilosanoman levittäjiä, am I right?”, kevyttä pyörää meille suositellut tuttu kysäisi Facebookissa, kun hihkuin meidän tuoreen ajamaanoppimisuutisen äärellä.

”Todellakin!!!!”

PS. Oikean koon valinnasta: Ajattelimme ensin lähtevämme ostamaan sitä pienintä mallia (14-tuumaista Frog Bikes 43 -mallia), mutta onneksi testailtiin kaupan takapihalla. Kävi ilmi, että pienemmässä mallissa nousee jo polvet suuhun polkiessa ja 16-tuumainen Frog Bikes 48 -malli oli paljon parempi. Kuulemma lapsen 100 cm pituus on usein se raja, jolloin kannattaa ottaa jo isompi malli, ja Silva on juuri sen yli. Pyörien painoissa (6,3 kg ja 6,75 kg) ei ole kovin suurta eroa. Silvalla yltää juuri sopivasti jalat maahan tässä isommassa mallissa, kun penkki on alimmalla mahdollisella tasolla.

 

25
Like
1

You Might Also Like

  • ToinenFrogfani
    27.6.2017 at 13:33

    Me käytiin myös hakemassa alkukesästä hieno oranssi Frog eikä voi muuta kuin ylistää! Kevyt ja tyylikäs. Potkupyöräily taustasta huolimatta otettiin suosiolla apupyörät (lapsen lyhytpinnaisuus huomioiden :) ), mutta niilläkin pääsee kovaa. Nyt ollaan jo hivutettu apupyöriä ylemmäs ja luulen, että tällä konstilla niistä päästää loppukesästä eroon. Poika on just täyttänyt 4 v ja on 113 cm pitkä. Meillä on myös 16-tuumainen ja ehkä olisi pitänyt ottaa seuraava koko, koska nyt sai jo satulaa nostella reippaasti ylöspäin. Tosin samassa liikkeessä sanoivat meille, että 16 tuumainen sopisi 110 cm:stä ylöspäin ja sen vuoksi päädyttiin tuohon kokoon… Jos joudutaan ensi kesänä uusille pyöräkaupoille, noissa on se hyvä puoli, että jälleenmyyntiarvo on hyvä.

    • krista
      27.6.2017 at 13:44

      Joo niin se pitikin vielä mainita, että näihin pienimpiin Frogeihinhan tosiaan saa myös apupyörät lisavarusteena halutessaan! Teillä on siis vuotta nuorempi kuin meidän Silva; mä veikkaan, että ei Silvaltakaan välttämättä olisi vuosi sitten vielä onnistunut – heh tosin en tiedä, koska silloin ei vielä kokeiltu :D

      Mä kans pyörittelin noita hintoja mielessäni; koska siis noillahan ON tosiaan tuota hintaa… Mutta totesin just, että tulee kaksi käyttäjää ja etenkin fillaripalstoilla noilla tosiaan on tosi hyvät jälleenmyyntiarvot. Ja me oltiin jo valmiita maksamaan Prisman pikku-Joposta 250e, ja (alennuksen jälkeen) tälle tuli kuitenkin enää vain muutama kymppi lisää siihen päälle. Ja sit tosiaan jälleenmyynti varmasti on helppoa. Joten olen ihan huipputyytyväinen hankintaan, sama täällä: ei voi muuta kuin ylistää!

  • Menni
    27.6.2017 at 14:01

    Tää tavaroilla hifistely on ärsyttävää, mutta sit usein ne ylistetyt merkit on kuiteski toimivimpia (ei kyllä kaikki). Meilläkin on siksi islabike, jolla arka poika oppi polkemaan muutaman harjoittelun jälkeen (vaikkei halua harjoitella mitään uutta). On myös kiva, että pyörän saa varmasti myytyä eteenpäin, kun jää turhaksi. Ahistaa nurkissa pyörivä ”krääsä”

    • krista
      27.6.2017 at 14:06

      Joo mulla oli vielä erityisesti se, että tuntui ettei JAKSA alkaa nyt paneutumaan kaikkiin ominaisuuksiin. Heh onneksi omissa FB-kavereissa oli jo niitä paneutuneita :D Mutta kyllä, oon samaa mieltä: on sille varmasti syynsä, miksi just näitä kahta merkkiä niin kovasti suositellaan fillariharrastajien keskuudessa. Itsekin tuo käytännössä todettiin :)

  • A
    27.6.2017 at 14:56

    Jeet Silvan upealle pyörälle!

    Me ollaan Islabikes koulukuntaa (mutta Frog ois ollut heti kakkosvalintana) ja tytöllä 5v. (112cm) on käytössä jo toinen Islabikes. Viime vuonna oppi pyöräilemään 16″ Cnocilla (juurikin noin että todella nopeasti alkoi polkea, voisin veikata että teillä liikkeellelähtö rutinoituu ihan just) ja tänä keväänä ostettiin 20″ versio samasta fillarista (ei siksi, että pyörä olisi ollut erityisen pieni, vaan lähinnä siksi että lapsi oli tarpeeksi iso isompaan malliin ja meillä kun fillaroidaan pidempiä matkoja, niin lapsen on kevyempi ajaa isommalla fillarilla, meillä siis arkiliikunta menee pääosin fillareilla ja lapsi mieluiten ajaa itse). Tähän asiaan musta kannattaa satsata.

    Niin ja kun meillä on jo toinen Isla lapsella alla, niin mulla on kokemusta jälleenmyynnistä. Laitoin illalla ilmoituksen fillaritoriin ja tunnin kuluttua mulla oli kolme ostajaehdokasta jonossa, seuraavana päivänä fillari oli jo uudella polkijalla. Yhden vuoden käytön hinnaksi jäi noin 100 euroa (samaan hintaan olisi varmasti käyttänyt toisenkin vuoden, en siis pyrkinyt saamaan fillarista parasta mahdollista hintaa vaan nopeat kaupat). Jos haluaa laatufillarin lapselle kustannustehokkaasti, niin silloin kannattaa tsekata käytetyt (ja olla nopea). Esim. Islan Cnoc 16 myydään tyypillisesti käytettynä 200-270 eurolla (uutena noin 350 euroa muistaakseni) ja ero usean lapsen käyttämän ja yhden lapsen käyttämän fillarin hintapyynnissä on minimaalinen….Mutta joo, omalle kohdalle parasta oli, että fillarin sai todella helposti kiertoon!

    • A
      27.6.2017 at 15:00

      Aijuu ja unohtui muuten miksi meille Isla tuli…no kun sen saa tilattua netistä suoraan kotiovelle postin tuomana (ja 5 minuutissa ajokuntoon), kun Frogbikes ois pitänyt lähteä testaileen jonnekin kivijalkaan :D Eli autottoman perheen toimivin ratkaisu on postimyynti (ja kaksi kertaa Islabikesilta tilanneena voisi vielä sanoa, että merkin nettikauppa toimii ongelmitta ja pyörä saapuu Suomeen kohtuullisen nopsasti ja hyvin pakattuna).

    • ma
      27.6.2017 at 15:28

      En kiistä noiden pyörien hyviä ominaisuuksia, mutta kirpaisisi tosi kovaa jos tuollainen monen sadan euron pyörä satuttaisiin varastamaan. Pyörävarkaudet ovat todella yleisiä ainakin suuremmissa kaupungeissa, siispä meillä ollaan päädytty käytettyihin muutaman kympin pyöriin.

      • krista
        27.6.2017 at 16:31

        Joo to-del-la kirpaisisi, huh heijaa! Mä meinasin itse asiassa saada jo juhannusaamuna p*ahalvauksen, kun Frog ja isompi Puky puuttuivat pihalta. Huusin jo kauhuissani Joelia – joka muisti, että ne on auton peräkontissa edellisen illan jäljiltä :D
        .
        Joo lukko todellakin tarpeen. Todennäköisesti nostellaan myös yöksi sisään, vaikka se vähän hassulta tietty tuntuukin.

      • A
        27.6.2017 at 18:20

        Kyllähän tuollainen skenaario kirpaisisi, ei voi kieltää. Mutta samalla logiikalla itsekin pitäisi itsekin polkea jollain 20 euron kierrätyskeskuslöydöllä (ei kiitos!). Olisi aikasta epäreilua, että kun vanhemmat satsaa omiin kulkupeleihinsä, niin lapsen liikkumiseen ei (meillä siis näin, pyöräilykautta kun on maaliskuusta jouluun meillä ja pyöräily on nopein tapa liikkua töihin ja vapaa-ajan hommiin ja lapsi polkee omallaan mm. päiväkotimatkat kaiken muun pyöräilyn lisäksi).

        No miten sitten pystyy elämään kalliimman fillarin kanssa. Yksi on lukko, eli fillari on aina lukossa jos ei käytössä ja sellainen lukko että saa pyörän kiinni johonkin kiinteään rakenteeseen. Esim. meidän pk:n pihalla kun katsoo, niin aika harvalla on pyörä lukossa ja vielä harvemmalla kiinni missään kiinteässä (toki pk:n pihalla pyöräsäilytys on aidan sisäpuolella pk:n oven vieressä missä on kameravalvonta, joten jotain turvaa tuo sijainti). Toisena kannattaa harkita minne fillarin jättää (aina ei voi valita tietysti), esim. meillä pyöriä ei säilytetä takapihalla, vaan raahataan aina kotiin tultua fillarikellariin (todellakin raahataan, jyrkkiä portaita). Tämä siksi, että säännöllisesti sisäpihalta lähtee fillareita vorojen matkaan (koska avoin pääsy kadulta). Näin on pärjätty hyvin Helsingissä…

    • krista
      27.6.2017 at 16:30

      Meillä kans oli ihan tasapeli Frog Bikesin ja Islabikesin välillä, mutta mulle vaan henkisesti se ulkomailta tilaaminen oli too much :D Mutta kaikki, joiden olen kuullut tilanneen, ovat kyllä sanoneet että senkin toimitus sujui! Ja kaverilta oltais päästy testaamaankin Islabikesia. Mutta sit tuntui helpommalta saada heti seuraavana päivänä fillari vaan kaupasta kotiin :)

      Mä kans katselin, että näistä Frogeista saa n. 200-220e käytettynä vielä Fillaritorilla. Eli kun meillä on kaksi käyttäjää ja tuo ale tuli, niin hinnaksi jää jotain 40e per käyttäjä. Tuolla tavalla ei niin paljon kirpaise. Vaikka siis ONHAN nuo tosi kalliita. Tää on tietysti myös sellaista itselleenperustelua :D

      Mutta siis kyllä, Islabikesista ja Frog Bikesista oon kuullut samaa hyvää, mun ajatuksissa ovat ikään kuin rinta rinnan. Meille ratkaisi tuo, että tilaaminen ulkomailta tuntui jotenkin kummallisen ylivoimaiselta :D

  • Laurakaisa
    27.6.2017 at 18:08

    Meidän eettis-ekologis-berliiniläis-hipsteri-vaneripotkupyörällä potkuttelemaan oppineet lapset saivat sitten ekaksi fillarikseen jonkun painavan alle kahdensadan euron perus-helkaman ja ihan yhtä liukkaasti lähti pyöräily käyntiin silläkin. Meillä on noin kilometrin matka hoitopaikkaan ja esikoinen polki sitä ihan ongelmitta kolmivuotiaana. Että kyllä ihan peruspyörälläkin pääsee alkuun 😄

    • krista
      27.6.2017 at 18:26

      Hihi! Meillä oli Pukyt ensimmäisinä potkupyörinä, eiks ne oo vähän hipstereitä nekin :) Ne ja Strider – niiden välillä silloin tehtiin potkupyörävalinta :)

    • Tilia
      29.6.2017 at 10:14

      Meillä sama kokemus, että 3-vuotiaana molemmat ihan tavallisen motoriikan omaavat lapset lähtivät ns. markettipyörällä liikenteeseen potkupyörän jälkeen, kuopus vieläpä käytetyllä sellaisella… Eikä yhtään tahtia haitannut pyörän painavuus. Aikuiselta loppui välittömästi kunto vierellä juoksemiseen ja jalkajarrullakin oppivat viikossa jarruttamaan, mikä meillä on tärkeä taito, koska ajamme myös talvella, jolloin käsijarrut toimii huonosti. Jatkossakin on kaikki lasten pyörät olleet ns. peruspyöriä, useimmat käytettynä ~50 eurolla ostettuja, mutta ei meillä aikuisetkaan tarvitse päivittäiseen (kesät, talvet) 15 km työmatkapolkemiseen mitään hifistelypyöriä, ihan perusmallin napavaihteisilla naisten- ja miestenpyörillä ajellaan. Ehkä pitäisi joskus kokeilla parempaa pyörää, niin tietäisi, mistä on jäänyt paitsi?

      • A
        29.6.2017 at 10:38

        Helsingissä on harvoin ongelma että käsijarrut toimisi huonosti…lunta kun ei nyt viime talvina ole pahemmin ollut. Meillä aikuisten pyöräilykausi jatkui viime vuonna jouluun ja alkoi maaliskuun alussa (ei ongelmia käsijarrujen kanssa, olen myös pyöräillyt välillä läpi talven mutta nyt mukavuudenhalu voitti). Lapsen pyöräilykausi loppui marraskuuhun, ei sinällään keliolosuhteiden takia, vaan siksi että aamulla oli jo niin pimeää pyöräillä, että äidillä ei kantti kestänyt ohjailla pientä liikenteessä (vaikka heijastinliivi ja hyvät valot pyörässä, niin minipyöräilijää muut kulkijat huomaa heikommin)…me siis asutaan yhden Hkin valtaväylän varrella, ja riittää niin bussista tulijoita, kävelijöitä, jakeluautoja, muita autoja ja jopa pyöräilijöitä talvikeleilläkin, niin oikeasti pitää olla tosi tarkkana…ja marraskuun pimeydessä on aika haastavaa pongailla kaikki vaarat ajoissa).

        Tilia, kannattaa oikeasti kokeilla joskus kevyttä pyörää. Mulla on itsellä alle 10kg painava sinkula ja kun vertaa sitä tyypilliseen 3-vaihteisella ajamiseen, niin ero on kuin urheiluautolla ja traktorilla (kyllä sillä kolmivaihteisella 20kg pyörällä pääsee pitkätkin matkat, mutta kevyellä pyörällä ajomukavuus on ihan eri…plus ettei tartte niitä vaihteitakaan :D). Siis olen minä ajellut vuosikausia ilman hifistelyä oikein tyytyväisenä, mutta hyvin pienen hifistelyn jälkeen entistä tyytyväisempänä :) (hifistely as in ostin lähes 10 vuotta sitten kevyen pyörän noin 500 eurolla ja sen jälkeen oon ajanut sillä noin 2000-3000km vuodessa). Oman kokemuksen perusteella pidin aika ehdottomana että lapsi saa kevyen pyörän (no okei, ostin mä ekaksi kirpparilta 12″ Nopsan, vaan sillä ei koskaan päästy ajoharjoituksiin asti, koska tuntui älyttömältä antaa alle 4-vuotiaalle fillari joka painoi enemmän kuin mun oma fillari).

  • Lilja
    27.6.2017 at 20:35

    Meillä Pukyillä ovat potkutelleet molemmat lapset. Vanhempi oppi reippaasti alle 4 vuotiaana ajamaan tavallisella pyörällä ilman appareita ja heti kun satulaan pääsi niin osasi ajaa. Katotaan miten nuoremman käy, vielä huristelee Pukyllaan. 😊

    • krista
      27.6.2017 at 20:49

      Meillä myös Seela siirtyi nyt tän myötä M-kokoisesta Pukystä kokoaikaisesti L-kokoisen käyttöön. Sen meidän ekan Pukyn eli M-kokoisen juuri myin kierrätysryhmässä eteenpäin – pakko myöntää, että suurella haikeudella :D Seelakin tuossa jo vähän testasi tätä isosiskon poljettavaa pyörää ja voi hyvin olla, että ensi kesänä on pikkusiskokin (silloin 4) jo polkupyörän päällä, saas nähdä :) Näppärintä olisi, jos Silva siirtyisi seuraavaan kokoon samaan aikaan kuin Seela ottaisi sitten tän 16-tuumaisen käyttöön – eli voi olla kyllä, että vasta parin vuoden päästä.

      • Tilia
        29.6.2017 at 10:18

        Siis niin jäin juttua lukiessa miettimään, että miksi (meitä) pikkusiskoja aina sorretaan eikä Seela saanut myös uutta oikeaa pyörää jo nyt! Varmasti oppisi jo tänä kesänä sillä ajamaan, jos on jo potkupyörällä yhden kesän ajellut. 12-tuumaisella ylettää varmasti jo jalat maahan, eikö? Ostakaa edes se käytetty markettipyörä Seelalle – ja etukori myös! :)

        • krista
          29.6.2017 at 12:14

          Seela on erittäin onnellinen saamastaan hienosta isosta punaisesta Pukystä tänä vuonna – viime vuonna ajeli pienellä keltaisella, nyt sai isompien lasten mallin :)

  • Lilah
    27.6.2017 at 21:22

    Hyvä Silva!

    Meillä on pyöriin satsattu uuteen potkupyörään Saksasta 16€, käytettyyn 12″ 30€ ja käytettyyn 16″ tunturiin 30€ ja apupyöriin 5€. Esikoisella ei potkupyörää vielä ollut, oppi polkemaan ilman apupyöriä 4v3kk, kakkonen varovaisena luonteena luotti itseensä riittävästi vasta 5v4kk ja kolmonen potkupyörää käyttänyt oppi myös juuri kun ikää 3v3kk. Vähän painavammassa pyörässä on se etu, että painopiste jää alemmas niin on vähemmän huojuva vaikka taas toisaalta pahemmin horjahtaessa tilanne on vaikeammin pelastettavissa. Neljäs saa vielä käyttää samat kulkupelit, sen jälkeenkin voisi halutessaan pyytää puolet ostohinnasta 😊

    • krista
      27.6.2017 at 21:43

      Hyvä budjetti on teillä ollut ja hienosti ovat lapset oppineet! Meillä tuo esikoinen ei olisi varmaankaan vielä mitenkään pystynyt kannattelemaan/polkemaan ”normaalipainoista” pyörää, kun hän on niin hentorakenteinen – olisi oppiminen sen takia varmasti viivästynyt ainakin vuodella. Mutta käy se varmasti tosiaan painavammallakin, kun lapsen taidot ovat sopivasti kohdillaan! <3 Ollaanhan me aikuisetkin jokainen joskus opittu :) Ennen näitä potkupyöräjuttuja kyllä varmaan opittiin ilman apupyöriä ajamaan myöhemmin; tällainen näppituntuma ainakin mulla itsellä on.

      • Lilah
        27.6.2017 at 22:24

        Potkupyörä on varmasti yksi apupyörittä polkemista edistävä asia mutta omaan lapsuuteen verrattuna tulee mieleen monta muutakin juttua: nykyään vanhemmat treenaa lapsia oppimaan mitä moninaisempia juttuja varhain, ulkoillaan yhdessä kun ennen enemmän tuupattiin lapset keskenään pihalle, pienet pyörät ovat yleisempiä ja lähes kaikilla on varaa ostaa eka pyörä 2-3 vuotiaalle, päivähoidossakin tavoitteellisesti treenataan ikäkaudelle tyypillisiä motorisia taitoja jne. Näiden ansiosta herkkyyskausi tulee ehkä helpommin huomattua kun ennen harjoittelu aloitettiin usein lähempänä kouluikää sen jo mentyä osalla ohikin. Mutta tosiaan, harvemmalla on pyöräily kokonaan jäänyt oppimatta.

    • Maj
      29.6.2017 at 16:19

      Meillä on pienemmät ottaneet innoissaan vastaan isompien sisaruksien vanhoja tavaroita, vaatteita ja pyöriä. Nuorimmainen ei edes antanut kirjoittaa omaa nimeä isoveljen vanhoihin vaatteisiin vaan niissä täytyy olla veljen nimi edelleen. Muistakin käytetyistä vaatteista on tutuilta ostetut niitä rakkaimpia koska ovat juuri sen sen jonkun ihaillun ison vanhoja.

      Kuljemme päiväkoti yms. matkat kahden nuorimman kanssa pyöräillen. Koen että tällä hetkellä on vielä helpompi ohjailla ja valvoa lasten pyöräilyä, kun on itsekkin pyörällä, nuorimman 4v potkupyörillessä. Itsekkin kokee vielä mukavammaksi sen vaikka tasapaino onkin hyvä. jarruttaminen ja liikkeelle lähtö kuitenkin jännittävät.

      Sen jälkeen kun keskimmäinen lapsista opetteli itse tunnissa pyöräilemään ilman apupyöriä, (ei huolinut apuja ja neuvoja vaan halusi itse kokeilla ja opetella). Totesin että ei varmaan tarvitse tressata asiasta nuorimmankaan kohdalla joka on innokas potkupyöräilijä, toisin kuin isommat. Itse opettelussa oli sekin etu että oppi heti liikkeelle lähdön ym. yhdellä kertaa.

  • Veema
    27.6.2017 at 21:30

    Frog bike on niin paras! Meillä 7-vuotias ajelee 20-tuumaisella frog bikellaan, jossa vaihteet, jo ihan sujuvasti 20-30 kilsan päivälenkkejä huvikseen ja retkillä pisempäänkin.

    Meillä kun pyörä on kaikilla se tärkein kulkuväline, jolla käydään myös kaupassa, niin todellakin lapselle piti saada myös hyvä pyörä. Luin myös, että jostain syystä pojille ostetaan nopeammin paremmat ja vaihteelliset pyörät – joka saa pojat myös kiinnostuun enemmän pyöräilystä. Jos siis haluaa, että tyttökin tykkää pyöräillä, niin kannattaa ostaa kevyt pyörä, vaihteilla (ja myös siirtyä aika nopeasti isompaan tuumaan, jotta pääsee lujempaa ja paremmin).

    Eli hyvä valinta ja hyvä Silva! Hienosti menee!

    • krista
      27.6.2017 at 21:47

      Hei vau teillä siis tuo 20-tuumainen on hyvä vielä koululaisiässäkin; sehän on meilläkin tosiaan tuosta jo se seuraava koko, eli taitavat olla vieläpä aika pitkäikäisiä!

      Me voitais kyllä kans koko perheenä taas ottaa tuo pyöräily paremmin haltuun! Ennen lapsia me oltiin Joelin kanssa fillarikulkijoita molemmat, mutta lasten kuvioontulon jälkeen pyöräily on jäänyt tosi vähälle. Viimeistään sitten, kun Seelakin pystyy omatoimisesti (ja ilman hepuleita) pyöräilemään joukon jatkona, fillari on kyllä kiva tapa liikkua ja vaikka ihan vaan viettää kesäpäivää!

      • Lilah
        27.6.2017 at 22:14

        Suosittelen peräpyörää koko perheen liikkumiseen vilkkaammassa liikenteessä. Se paitsi kehittää tasapainoa jos ilman apupyöriä ei vielä osaa niin myös tosi kätevästi tutustuttaa lasta liikenteen pelisääntöihin. Näistäkin löytyy sekä niitä hifistelymerkkejä että tavallisempia. Kun ostimme omamme kuusi vuotta sitten oli saatavuus Suomessa surkea, mutta nykyään varmaan löytyy näitäkin myyvä kivijalka. Ja perässä keikkuu hyvin hepuleitakin saava ipana kun ei itse voi ohjata eikä jarruttaa, vain polkea etuperin tai takaperin 😊

        • A
          28.6.2017 at 09:52

          Lilah, ootko käyttänyt peräpyörää kaupunkiliikenteessä? Mä oon pohtinut että yhdistelmä on aika pitkä ja että miettinyt että onko haastava sitten jos ajelee alueilla joissa riittää rotvalleja ja katujen ylityksiä (ja törttöileviä autoja). Mulla ei ole siis itsellä kokemuksia homman toimivuudesta, vaan näyttää oikein kivalta kulkupeliltä tuollainen ja lapsen pk-kaveri esim. kävi pitkillä reipasvauhtisilla fillarilenkeillä niin että sen lapsi oli mukana peräpyörällä. Meillä 5v. kulkee junior-mallisessa pyöräistuimessa (käytännössä tarakka, jossa jalkatuet ja selkänoja) jos mennään kauemmaksi kuin oletan hänen jaksavan polkea (tai sitten esim. keskustaan, jossa ei ole niin kiva ohjata pientä polkijaa)…ihan toimiva ratkaisu tämäkin :D (ja tässä ihaninta on, että ei tartte luopua pyöräretkistä, joissa voi jutella niitä näitä ihan lähellä olevan lapsen kanssa).

          Aijoo ja ei ne vaihteet välttämättä ole tarpeen (sen sijaan käsijarrut jalkajarrujen sijaan on tosi hyvä vaihtoehto). Meillä tosiaan kun lapsi siirtyi 20″ fillariin, niin vaihtoehdot oli vaihteellinen tai yksivaihteinen ja päädyttiin yksivaihteiseen…Johtuu lähinnä siitä, että vanhemmatkin poljetaan sinkuloilla (ts. kevyt yksivaihteinen pyörä), niin oli luonnollista hankkia lapsellekin sellainen.

          • Veema
            28.6.2017 at 10:00

            Me kun tykätään tehdä oikeasti pitkiäkin retkiä (esim Nuuksioon), niin siellä vaihteet alkaa olla jo tarpeen. Viime vuonna lapsemme pyöräili itse (espoosta haukkalammelle) ja kyllä vaihteet niissä mäissä tuli tarpeen.

            Me olemme tosissaan käyttäneet vetoaisaa (vähän sama kuin peräpyörä) ja myös kaupungissa. Hyvin on toiminut. Autotkin hidastaa kivasti sen kanssa mennessä.

          • Lilah
            28.6.2017 at 14:41

            Kun ei Helsingissä asuta niin sellaisessa ihan keskustaliikenteessä ei olla menty peräpyörällä. Sen kanssa on ehdottoman olennaista laittaa takapyörään korkea turvaviiri, koska autoilijat ei hoksaa että yhdistelmä on pitkä tullessaan esim. parkkeerattujen autojen välistä ylittämään katua. Aikuisen pitää tietysti ottaa kurvit vähän loivemman kautta eli mihinkään sumppuihin ei voi ajaa. Rotvalleista se kyllä menee ihan näpsäkästi mutta meilläpäin niitä on kyllä varsin niukasti ollut kun ajetaan joko pyörätietä tai ajokaistan reunaa.

            Vaihteet meilläkin on ollut jo 20-tuumaisesta pyörästä alkaen (eli 5-6v), kouluun mennessä ovat jo siirtyneet 24 tuumaiseen 7-vaihteiseen, kun matkaa on 5 km suuntaansa ja paljon mäkiä. Jalkajarrut on ehdottomat jos harrastaa myös talvipyöräilyä sillä käsijarrut tuppaavat keräämään lunta suojakelillä.

      • Veema
        28.6.2017 at 09:56

        Joo, tyttösemme aloittaa siis nyt elokuussa koulun. Hyvin on tänä vuonna vielä mennyt toi. Ens kesänä ajateltu hankkia sitten seuraava koko.

        Ja laitan nyt tähän kompaten alla olevaa kommenttia: meilläkin oli toi vetoaisa käytössä tytön ollessa 4- ja 5-vuotias. Sen kanssa mentiin pitkiä matkoja (muun muassa Nuuksioon ja takas, sekä 2 viikkoa pyörällä Pirkanmaalla sukuloimassa). Meillä se vaikutti vahvasti tytön pyöräilyintoon ja myös liikennesääntöjen opetteluun. Toki lyhyet matkat meni tuolloinkin itse. Mutta se oli ehdottomasti hintansa arvoinen ostos! Nyt meillä on pyöräilyä rakastava lapsi, joka jo pyytää, että eikö voitais lähteä pyöräilyretkelle.

  • Annu
    27.6.2017 at 23:20

    Hyvä Silva! Mutta onhan se hurjaa kattoa ku toinen polkee tukka hulmuten menemään :D

    Meillä esikoisella oli 12 tuumainen Nopsa appareilla, ei ollenkaan potkupyörää ja hän oppi viimevuoden keväänä polkemaan ilman appareita, hän oli silloin 4,5v.
    Keskimmäiselle hommattiin pukyn potkupyörä hänen ollessaan 2,5v ja nyt vuotta myöhemmin hän ajaa Isosiskon vanhalla nopsalla ilman appareita ja oon niin ylpeä tytöistäni!
    Mutta tässä nähdään se potkupyörän etu, kyllä se vaan kehittää hurjasti tasapainoa…Tämä 3,5vuotias päästelee kyllä pukylläkin toisinaan ja yhdellä jalalla ja yhdellä kädellä :D

    Kaverilla on ihan pian 6vuotta täyttävä poika joka ei ole yhtään kiinnostunut pyöräilystä, eikä siis harjoittele niin hän ei osaa ajaa ilman appareita, eikä oikein jaksa polkeakkaan. Hän on joskus kaatunut ja siitä on valitettavasti jäänyt kammo hälle:/

    Lapset on niin erilaisia! Mutta harjoitus tekee mestarin:)

    Mekin mietittiin sillon pyörää ostaessa että kevyt pitää olla ja käytiin myös Prismassa katsomassa mutta ne pyörät oli tosi raskaita! Nopsaan ollaan oltu tyytyväisiä ja hinnaltaan ovat meidän kukkarolle passeleita. Kestävät varmasti meidän kolmen tytön pyöräilyn ja vielä seuraavallekkin!
    Minun lapsuudenkodissani on tallessa vielä Helkama nappula, vaaleansininen jolla esikoinen päästelee mummulassa ollessaan:)
    Muistan kuinka poljin sillä äitiä vastaan (maalla, kesä, peltoaukeamalla ) joka oli tulossa lenkiltä ja kaaduin naapurin kohdalla kun oli monttu tiessä ja apurattaat meni rikki, eivät osuneet enää maahan ja jatkoin matkaani äitin luo ja hoksasin polkevani ilman appareita :) reilu 25 vuotta sitten…

  • Karkkibee
    28.6.2017 at 10:02

    Hienoa! Meille ostettiin trendikkään saksalaisen potkupyörän jälkeen Prismasta raskas Jupiter-polkupyörä 4-vuotiaalle ja hän sekä pikkuveljensä oppivat oikein nätisti silläkin ajamaan (tosin tyttö vihasi sitä raskasta pyörää from day 1). Tytöllä oli apupyörät hetken, mutta pikkuveli lähti saman tien polkemaan ilman.
    Nyt tekisin kyllä toisin – ainakin meidän tytön luonteelle olisi sopinut kevyempi polkupyörä paljon paremmin, ja ehkä hänelle olisi kehittynyt jonkinlainen rakkaus pyöräilyyn jos olisi kokenut sen mukavammaksi, sillä hän ei vieläkään lähde mielellään pyöräilemään. Koulumatkat menee pyörällä ja kavereille jotka asuvat vähän kauempana, mutta sellainen päämäärätön pyöräily ei maistu ollenkaan, joka on harmi. Tosin voi johtua ihan lapsesta itsestäänkin :D

  • veganzerowastefamily
    29.6.2017 at 09:19

    Juuri näin! Meillä on kans lapset ajaneet ensin potkupyörällä ja sitten n. 4-vuotiaina siirtyneet polkupyörään suoraan ilman apurattaita. Kumpikin osasi ajaa heti ilman harjoittelua, ainoa mitä piti opetella oli jarruttaminen (jarrulla, ei jaloilla kuten potkupyörässä). Ensipyöränä meillä on ollut Kokuan like2bike (en tiedä saako tätä Suomesta) joka on nimenomaan kevyt ja siksi lapselle helppo polkea.

    Eli iso peesi potkupyörälle ja kevyelle ensipyörälle ilman apurattaita!