Paras pyöräretkisää

Viime viikon (ihanan) kuumuuden jälkeen tämän alkuviikon sää on tuntunut ihan…

…virkistävältä!

Tuollaisessa hurjassa kuumuudessa paras tekeminen on uimista, uimista ja uimista – muuta ei juuri jaksa. Mutta ilmojen näin viilennyttyä me ollaan taas innolla päästy kaiken muun kivan kesätekemisen pariin.

Esimerkiksi pyöräretkelle! Ai että tätä oltiinkin odotettu!

Olemme jo muutaman vuoden ajan haaveilleet koko pyöräretkestä pitkin Vantaanjoen rantoja, aina Pikkukoskelle asti. Eväät mukaan! Ja kyllä, meillä on aika pienet haaveet, ha.

Viime kesänä ei kuitenkaan lähdetty vielä nelivuotiaan fillaristin kanssa sinne asti, sillä vaikka pyöräilytaidot olivatkin jo kunnossa, ohjeiden kuuntelu vaati vielä harjoittelua. Itse asiassa viime kesänä vielä useimmiten lapset liikkuivat pyörällä ja me vanhemmat kävellen/juosten mukana – juuri tämän 4-vuotiaan vasta taitonsa oppineen takia. Mutta viime talvena Espanjassa letkapyöräiltiin jo paljon koko porukalla pitkin rantabulevardia.

Ja tänä kesänä näin 7- ja 5-vuotiaiden kanssa on jo ilo pyöräilyretkeillä!

Jo viime vuonna Espanjassa me päätettiin meidän perheen pyöräilyrutiini, se menee näin.

Me ajetaan aina neljän hengen jonossa. Minä edellä, sillä minä osaan parhaiten (ja oon nipo) liikennesäännöt. Silva tulee mun jälkeen. Kolmantena Seela, ja Joel sitten tulee jonon perässä katsoen, että kukaan ei lähde sekoilemaan sivuille – ja tarvittaessa huudellen Seelalle ohjeita.

Kun lähdetään liikkeelle, katsotaan ensin jono ja että kaikki ovat valmiita ja keskittyminen ajamisessa. Ja sitten rauhallisesti matkaan!

Aika paljon me talutetaan vaikeita kohtia; Helsingissä pyöräily kun ei aina ole niin helppoa, joskus pyörätiet ovat aivan kapeita ja vilkkaan autotien kyljessä. Ja joskus aikuiset joutuisivat autoliikenteeseen ja lapset toiselle puolen tietä, liian kauas aikuisista. Esimerkiksi tässä jo ihan vieressä pyöräliikenteen järjestelyt Kumpulassa Intiankadulla ovat (etenkin lasten kanssa) aika… …mielenkiintoista.

Niinpä sitten suosiolla talutellaan välillä. Ja mietitään reitit etukäteen ennen kuin lähdetään.

Meiltä Pikkukoskelle ja takaisin tekee yhteensä sellaiset kuusi kilometriä pyöräilyä; aika sopivasti. Ranta tulee näkyviin juuri ennen kuin ”mä en jaksaa enää” -kitinä alkaa.

Ja uimarannalla tietysti eväät!

Ja jätskit päälle!

Parhaat kesätekemiset ovat just tällaisia: suuria spektaakkeleja, mega-actionia ja isoa budjettia ei tarvita. Kesän kohokohta voi olla koko perheen fillarilla tehty eväsretki uimarannalle! Ainakin aikuisten muistoihin nämä jäävät kultaisina, toivottavasti lastenkin ♥

20
Like
6

You Might Also Like

  • MarjaH
    30.7.2019 at 20:21

    Ihana retki ❤ Me ollaan yritetty opettaa 6-v pyöräilemään, muttei aivan vielä olla osattu.
    .
    Meidän perheen hauskin kesäretki oli saarihyppely: yhtenä päivänä Kauppatorilta Vallisaareen ja sieltä Suomenlinnaan, pari päivää myöhemmin varsinaisesti suunniteltu Vuosaari-Hakaniemi, Hakaniemi-Suomenlinna, Suomenlinna-Lonna, Lonna-Kauppatori. :)

    • krista
      30.7.2019 at 20:32

      Oi, saarihyppelyä! Me ollan tehty sitä (ennen lapsia) Kreikassa, mutta sitähän voisi tehdä kotimaassakin! :)

      Meilläkin on muuten huomenna pieni saariretki suunnitteilla :) Kylläkin vaan yhteen saareen, mutta joskus tosiaan voisi tehdä ihan kiertomatkaakin!

  • Torey
    30.7.2019 at 21:08

    Hellekeleillä ei tosiaan jaksa kuin lillua vedessä tai maata tuulettimen edessä. 😅 Oon ollu tänään onnellinen viileämmästä kelistä. Viime yönä nukuin pitkästä aikaa hyvin!

    Mä en kestä pitkään jatkuvia helteitä, just kirjotinkin aiheesta:
    https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/07/29/mina-rakastan-kesaa-kroppani-ei/

    • krista
      31.7.2019 at 21:53

      Meillä taas mä palelin viime yön ja nukuin siksi huonosti :D Nukuin siis pelkällä pussilakanalla, täytyy ottaa taas täkki käyttöön. Mutta täkin alla vähän viileässä nukkuu kyllä parhaiten!

  • Anna
    30.7.2019 at 21:33

    Tulipas tämä sopivasti! Meillä neiti 5V oli lopulta tänä keväänä tarpeeksi pitkä alkaakseen opetella pyöräilyä ensin matalammalla prinsessapyörällään ja sitten jo muutaman viikon päästä isommalla pyörällä jossa varpaat yltävät juuri ja juuri toiselta puolen maahan kun istuu satulassa. Muuten ei olisi ollut kiire isompaan pyörään vaihtaa, mutta siinä oli aika paljon isommat pyörät niin helpompi polkea kun ei tarvitse niin vimmatusti sotkea.
    Nyt tänään tuo pari kuukautta pyöräillyt neitokainen polki kanssani n. 7km. Puolivälissä pidettiin vesihörppyjen ja parin karkin mittainen tauko tienposkessa ja sitten jatkui. Tuo oli testiretki että jaksaako neiti polkea päiväkodilta kotiin jos joskus pyöräilen töihin ja joudun/saan hakea lapset auton sijaan pyörällä. Jaksaa hän. ja kotona vielä oli ihan energinen, iloinen ja intoa täynnä <3 Mikä ikä kun tuntuu että vuosi sitten oli vielä niin pieni tyttö ja nyt tuntuu että kohta eskarilainen (onneksi vasta vuoden päästä).

    • krista
      31.7.2019 at 21:55

      Vau, mikä matka noinkin pienen pyöräilykokemuksen jälkeen! Mutta selvästi jos hyvällä fiiliksellä ja iloisesti rullailee – ja fillari on hyvä – niin sehän on kivaa tekemistä eikä ne kilometrit tunnu <3
      -
      Ja kyllä, voi noi "vauvat" kun on jo niin isoja tyttöjä! <3 <3 <3

  • Miitu
    30.7.2019 at 22:48

    Meidän 5-vuotias sai apupyörät pois – ja illalla mursi kätensä. Toisissa merkeissä tosin. Tais meillä nämä puuhat siirtyä vuodella eteenpäin, kun tälle syksyä ei taida uskaltaa riskeerata, että kaatuu uudestaan pahoin tuon kätensä. Ehtiihän sitä.

    Hauskoja retkiä teille!

    • krista
      31.7.2019 at 21:57

      Nooooouh! Ja siis voi ei mun aivopierua, mun eka ajatus oli, että ”onneksi ei sentään pyöräillessä”. Kunnes heti perään tajusin, että murtunut mikä murtunut, eihän sillä ole mitään väliä murtumisen kannalta, että tuliko pyöräilyssä vai muualla. Höh, toivottavasti paranee pian ja on vaan joku pieni murtuma! Meneekö ihan kantositeeseen tms…? Paranemisia <3

      • Miitu
        31.7.2019 at 22:55

        On se siinä mielessä hyvä, ettei pyöräillessä tapahtunut, että uskaltautuu pyöräilemään käden parannuttua. Selkeä, mutta siisti murtuma. Ei tarvinnut esim. asettaa uudelleen paikoilleen, vaan kulmakipsillä on menty tähän asti. Nyt vaan jännitetään kipsin poistoa ja seuraavaa röntgeniä, että matkan varrella ei satu mitään, mikä saisi luun huonoon asentoon… Alkaa jo vauhti kiihtyä, ja tässä on vielä tovi kipsausaikaa jäljellä.

  • A
    31.7.2019 at 09:26

    Nyt pakko hihkua (kun Kumpulassa töihin pyöräillessä oon asiaa harmitellut) ihan yleisenä vinkkinä, että jos aikuinen ja lapsi pyöräilee, niin turvallisinta on että lapsi pyöräilee edellä! Teidän letka on varmasti toimiva koska Joel vastaa takana hommasta, mutta siis se on erittäin vaarallista että aikuinen kattelee taaksepäin mitä skidi duunaa. Pahimmassa tapauksessa aikuinen seilaa taaksepäin kuikuillessaan ja lapsi ajelee miten sattuu ja kanssakulkijat saa varoa törmäilyä (tätä näen Kumpulan pyörätiellä valitettavan usein). Eli lapsi edellä ja aikuinen ohjeistaa! Paljon helpompaa ja turvallisempaa kun aikuinen näkee mitä lapsi tekee (toki tässä lapsen pitää totella vanhemman sanallisia ohjeita, mutta liikenteessä pitää muutenkin osata tää, meillä sääntö oli että jos ei ohjeet mene perille, niin sitten loppuu pyöräily siihen paikkaan).

    Me on ajeltu tulevan ekaluokkalaisen kanssa siitä lähtien kun hän oli 2,5v (silloin potkupyörä ja sit vajaa 4v. eteenpäin fillari) ja nyt ollaan siinä tilanteessa että lapsi kulkee omin fillarein (ts. ei ole vuoteen kulkenut pyöräistuimessa enää) ja se on kyllä mahtavaa. Lapsi on taitava ja huolellinen pyöräilijä liikenteessä. Jotkut aikuiset on todella ikäviä, vasta yksi tyyppi marmatti ”tämä ei ole pyörätie” kun minä ajoin ajoradalla ja lapsi jalkakäytävällä (minne 7v. kuuluu!) ja soitti kelloa nätisti. Ärsyttää todella paljon kun lapsi oikeasti ajaa niin hienosti ja hyvin ja sit aikuiset käyttäytyy häntä kohtaan huonosti (meillä päin, lähellä keskustaa, kun ei paljon kevyenliikenteen väyliä ole, vaan vaihtoehto on pyörätie/pyöräkaista tai sit aikuinen ajoradalla ja lapsi jalkakäytävällä). Hassua on se, että kun on vuosikaudet menty pyörällä päiväkotiin, niin nyt tulee loppu tälle, kun koulun ohje on että kouluun pitää kävellä (ei haittaa niin paljon kun koulumatka on lyhyempi kuin pk-matka, mutta silti hassua…).

    • Anna
      31.7.2019 at 12:42

      Nyt täytyy kyllä todeta että vaikka pienillä paikkakunnilla paljon puuttuu ja meilläkin on lähimpiin kevyenliikenteen väyliin matkaa ihan reippaasti niin näitä juttuja lukiessa olen onnellinen että täällä on vaan maantienlaidat tai kevyenliikenteenväylät missä pyöräilijät ja jalkankulkijat kulkevat sovussa keskenään. Ei varmasti toimi isommissa paikoissa missä väkeä on aika paljon enemmän, mutta täällä toimii ja on ihanan yksinkertaista.

      • krista
        1.8.2019 at 09:38

        No kyllä! Ai hitsi miten paljon mä aikoinaan (kun aloitin pyöräilyä Helsingissä) lämmöllä muistelin Kuusamon pyöräilymahdollisuuksia! Siellä tosiaan pystyi pyöräilemään ihan mistä vaan, kaikkialla oli joko kevyeen liikenteen väylät tai sitten pientareet olivat niin leveät, että niillä oli hyvä pyöräillä. Ensipyöräilyllä (tää oli 90-luvun puolella) Helsingissä tein sellaisen megamokan, että lähdin vaan ajamaan niin kuin Kuusamossa – ja aijaijai sitä viharyöppyä, mikä satoi 19-vuotiaan niskaan, kun tajunnut, että kaikkialla ei saa ajaa. Syvästi traumatisoituneena yhden miehen huudosta pyörä jäikin sitten pyöräkellariin, jonne se oli sitten rikottu (niisk). Seuraavan pyörän ostin vasta kymmenisen vuotta myöhemmin, ja sitten huolellisesti opettelin reitit ja säännöt ennen kuin uskaltaudin lähtemään liikenteeseen. Mutta keskusta-asukkaana aikoinaan paljon ajoin henkeni kaupalla kaahaavien taksien joukossa, uhhuh, enää en uskaltaisi, mieluummin taluttelen pahat paikat.

    • Imppu82
      31.7.2019 at 14:52

      Meillä oli vielä vuoden 2018 kevääseen asti koulussa sääntö, että vasta kolmasluokkalaiset saavat tulla pyörällä kouluun, mutta sääntö poistettiin, koska koulumatka ei ole kouluaikaa, eikä koulu täten voi määrätä, miten oppilaat kulkevat kouluun. Lisäksi meillä vielä on liikkuva koulu, niin olisi jotenkin nurinkurista, jos lapset eivät saisi koulumatkojaan liikkua. Monella on niin pitkä matka, että eka-toka-luokkalaiselle pitkä kävelymatka ja kulkevat sitten helposti bussilla, kun pyörää ei saa käyttää.

    • Veema
      31.7.2019 at 20:55

      Kouluhan ei tosissaan voi kieltää pyöräilyä kouluun! Tästä on muun muassa Hepo ja Pyöräliitto kirjoittaneet, kannattaa tsekata.

      Meillä on niin lyhyt matka kouluun, että lapsi kävelee nopeammin kun pyörällä tulisi kuitenkin sen haku varastosta ja lukon laittaminen, mutta muuten olisin ihan periaatteesta kannustanut pyöräilyyn 😅🤗 kun ärsyttää tämä koulujen väärä sääntömääräys.

      Meillä on sama tilanne, lapset ovat pyöräilleet tosi pienestä. Nyt meidän 2 viikkoa vaille 2-vuotias pyöräilee omalla potkupyörällään tässä mestoilla. Yksi päivä yllätti ja potkutteli koko perheen välissä jonossa Kumpulan maauimalaan 2 kilometrin matkan (tuolla vallilanlaakson pyöräteillä siis). Mutta tosissaan joo, samaa mieltä siitä, että yksin lapsen kanssa mennessä turvallisinta on se, että lapsi edellä, mutta vaatii ohjeiden kuuntelua. Silloin kun mennään koko perhe, toinen vanhempi edessä ja toinen takana, lapset siinä keskellä.

    • krista
      31.7.2019 at 22:06

      Joo varmasti jos on vain yksi lapsi ja aikuinen, niin tuo on turvallisempaa noin päin! Meidän 5-vuotiaan kanssa en välttämättä vielä noin lähtisi – mä itse haluan olla se, joka tulee esimerkiksi risteykseen ensin katsomaan, että tuleeko autoja (ja kääntyvät! se on joskus aikuisellekin haastavaa, ja autoilijat ei aina pyöräilijöitä tajua katsoa, saatikka noita metrin korkeudella menijöitä). Tuon pienemmän kanssa voi olla vielä kuulossa sen verran valikoivuutta, että parempi, että on aikuinen sekä edessä että takana.

      Mä oon muuten kans kuullut saman kuin tuossa Veema, eli että tuollaista ohjetta ei ”saa” antaa. Mutta se on sit eri asia, alkaisinko itsekään harrastamaan sen kummempaa ”kansalaistottelemattomuutta” tuon asian suhteen, luultavasti en :) Meillä itsellä pyöräily ei tule koulumatkakuvioon vielä pitkään aikaan, on sen verran kreisi tie ylitettävänä. Tai hmm niin, itse asiassa mä saatan kouluun vielä pitkään, silloin voitaisiinkin mennä yhdessä pyörällä.

      • A
        31.7.2019 at 23:07

        Noin mennessä (lapsi edellä) risteyksessä lapsi odottaa, että saa luvan aikuiselta (käytännössä meillä esim, aikuinen ajaa rinnalle/ohi jos ei liikennettä muuten näe). Se on ihan älyttömän huono juttu jos vanhempi kuikuilee taaksepäin, että mitä lapsi tekee (enkä ymmärrä miten lapsi on paremmin hallinnassa jos sitä ei näe ja jos joutuu koko ajan kääntämään katseen taakse, jolloin ei voi seurata muuta liikennettä). Mulla on kanssakulkijana erittäin huonot kokemukset siitä, että lapsi ajaa vanhemman perässä (ts. joko aikuinen tai lapsi meinaa ajaa päälle vaikka teen parhaani ettei niin kävisi), suosittelen kokeilemaan toisinpäin, voi olla yllättävän kätevää.

        Myöskin lapsen kuulon valikoivuus on sellainen juttu, että itse olen tehnyt sen valinnan että lapsi tietää että jos ei kuuntele, niin sitten loppuu pyöräily sillä hetkellä (meillä lapselle pyöräily on niin iso ilo, että jo pienestä tämä oli aika iso juttu). Tuossa että lapsi ajaa edellä ja kuuntelee ohjeita on musta myös se etu, että lapsi oppii aktiiviseksi liikenteessä kulkijaksi (saa vastuuta ajamisesta oman tason mukaisesti), sen sijaan että vaan seuraa. Tosiaan oma lapsi on 2v. iästä lähtien kulkenut etummaisena ja meillä jo pitkään tutut reitin on ajettu aika lailla ilman ”ohjausta”, tulen perässä ja annan ohjeita vain jos tarvitsee (+tien ylitykset, niihin lapsi tarvitsee aina luvan).

        En tiedä onko koulumatkapyöräilyn ”kielto” sallittua vai ei, mutta näin koulussa toivottiin (ei ole paikkaa pihalla jättää pyöriä, ymmärrän kun kyseessä on yli 600 oppilaan koulu ja piha on pieni), lisäksi meillä vielä koulusta iltikseen joka tapauksessa kävellään (=järjestetty haku), niin pyörästä ei iloa. Mutta noin ylipäänsä kannatan koulumatkapyöräilyä, omassa lapsuudessa meidän naapuriston lapset oli kapinallisia ja pyöräiltiin lössinä 2,5km koulumatka, ja kun 1-2lk. ei saaneet fillaroida kouluun niin jätettiin pyörät noin 100m päähän koulusta :D Ennemminkin toivoisin, että kiellettäisiin vanhempien autot vähintään 100m säteellä koulusta (päiväkodissakin risoi, kun iso parkkis oli tyhjänä 50m päässä päiväkodin ovesta, niin silti se auto piti survoa ahtaaseen umpikujaan pk:n edessä, ei mee mun jakeluun että miksi, mutta ihan älyttömän vaarallista se on).

        • krista
          1.8.2019 at 09:32

          Teillä kyllä menee ihan mallikkaasti <3 Lapset on kuitenkin erilaisia, ja tosiaan esimerkiksi tän meidän oman 5-vuotiaan kanssa millään en lähtisi tuolla tavalla kahdestaan liikenteeseen lapsi edellä (koska en voi varmistua, että korvat kuunteluetäisyydellä enkä pääse käsin nappaamaan kiinni, jos olen takana) - tosin ei ole tarvettakaan, kun tosiaan meillä tällaisena "sunnuntaipyöräilynä" hyvin voidaan mennä kahden aikuisen voimin. Toinen lapsi samanikäisenä olisi voinut kuunnellakin. No, mutta kaikki ajallaan ja mikään kiirehän ei ole; moni tuon ikäinen vasta 5 vuotta täyttänyt vasta harjoittelee koko pyöräilyn taitoa ja ollaan superiloisia jo tästä, että pyöräily näin neljästään sujuu näin hienosti :) Mutta tosiaan, lapset on erilaisia ja joillain sujuu jo tosi pienenä! <3
          -
          Hihi mitä kapinallisia, pyörät 100 metrin päähän koulusta :D Hauska ajatella että jo silloin on ollut tällaisia säännöksiä - ja niiden kiertämisiä :) Meillä ei ollut pyöräilykieltoja, mutta hei, me oltiin Kuusamossa :D Siellä ei sitä liikennettä kovin paljon ollut :D

          • Anna
            1.8.2019 at 20:42

            Lapset ovat tosi erilaisia. Minä uskallan polkea juurikin tuon 5V:n kanssa kahdestaan (ja/tai pienempi istuimessa tarakalla) maantienlaitaa (valitettavasti olemattomat pientäreet, mutta valitsen aina hiljaisemman tien) ja luotan että hän uskoo jos sanon. Ollaan puhuttu siitä että liikenteessä pitää uskoa heti. Joskus hän toki hämmentyy eikä ymmärrä heti ohjetta ja ehkä vähän hätääntyy, mutta yleensä siitä seuraa ennemmin äkkipysähdys kuin syöksyminen johonkin suuntaan. Ja olen oppinut jo aika hyvin ennakoimaan. Kerron mitä tapahtuu kohta että tulee alamäki ja että pysy reunassa ja että auto tulee edestä, mutta ei hätää se on toisella puolen tietä, mutta varoiksi pitää pysyä reunassa ja että takaa on tulossa auto niin nyt pitää olla erityisen varovainen. Poljetaan siis molemmat oikealla että saan polkea lapsen perässä ja hän on sanallisen ohjaukseni alaisena. Kerron myös aina jo hyvissä ajoin ennen risteystä että pysähdytäänkö ja mennäänkö yli vaijatketaanko samaa reunaa ja että katson ajoissa tuleeko autoja ja kerron hänelle kohta voiko hän vaan kääntyä ja jatkaa reunaa pitkin vai pysähdytäänkö odottamaan. Ja myös oikeasti kerron juuri ennen risteystä mitä tehdään. Kerron myös esimerkiksi että ”tuon liikennemerkin kohdalla pysähdytään”. Ensimmäinen yhteinen ajo oli aika sähläystä molemmilta, mutta nyt olen oppinut miten juuri tämän oman lapseni kanssa on hyvä toimia pyöräillessä
            Saa sitten nähdä kun nuorempi on tempperamentilaan ihan erilainen että mikä on hänen kanssaan se oikea tapa ja oikea aika lähteä pyöräilemään peräkanaa.

            Tämä taas herätti minut pohtimaan sitä miten tuntuu että joku muu aina mukamas tietää miten kenenkin pitäisi lastensa kanssa liikkua, olla ja toimia. En tarkoita nyt ketään tähän ketjuun kommentoinutta vaan yleisesti. Täällä on minusta kerrottu vaan ystävällisiä neuvoja, mutta liian usein kuulee että ulkopuoliset hätiköidysti pouuttuvat asioihin. Ja palstoilla näkee usein sellaista viestintää joka antaa ymmärtää että ”MINUN lapseni kanssa tämä on toiminut tosi hyvin ja siksi kaikkien pitäisi toimia juuri näin”. Tuskin se ilkeyttä on, mutta tietynlaista kapeakatseisuutta kuitenkin.

          • Tilia
            5.8.2019 at 08:44

            Meillä kumpikin lapsi on polkenut 3-vuotiaasta omalla pyörällään aikuisen edessä. Käytössä oli aluksi vain kaksi sanaa: ”SEIS!” ja ”REUNAAN!” Näillä kahdella pärjättiin ihan hyvin ja pikku hiljaa opeteltiin muut liikennesäännöt niin, että ekalta luokalta alkaen olen antanut käydä koulussa ja kavereilla pyörällä ihan omin päin. Ajetaan kyllä edelleen niin päin, että lapsi/lapset ajaa edellä, jos lähden heidän kanssaan pyörällä jonnekin, niin näen, muistavatko näyttää suuntamerkkiä ja noudattaa liikennesääntöjä vai onko jossain säännössä vielä kerrattavaa. Näin päin on helpompi myös ajaa sellaista vauhtia, mitä lapsi jaksaa polkea. Tosin isomman lapsen kanssa pitäisi varmaan vaihtaa jo toisinpäin, kun minulle ei meinaa vauhti enää riittää hänen tahtiinsa. Pitää varmaan ottaa tuo SEIS taas käyttöön, kun äiti vanhenee ja lapsella vaan kunto kasvaa. :)

  • Henna
    5.8.2019 at 01:17

    Siis APUA! Mistä tuollaisen pikkupandapehmon saa? Tänne Ouluun tarvitaan yksi heti! <3