Kymmenen suoraa kysymystä rahasta

Blogeissa on viime viikkoina kiertänyt ”Kymmenen suoraa kysymystä rahasta” -haaste. Aiheen alkujuuret taitavat löytyä Tickle Your Fancy -blogista täältä. Ja täältäpä tulee myös minulta!

Kysyin siis (keskisuuren sekoilun sävyttämänä) pari päivää sitten Insta Storyssa teiltä, että mitä haluaisitte tietää rahasta. Sitten kysyin uudestaan (koska sain alkuun vain neljä kysymystä), että mitä haluaisitte tietää rahasta. Ja sitten kysyin kolmatta kertaa (koska kämmäsin kysymyslomakkeen, kun törmäsin kadulla kavereihin), että mitä haluaisitte tietää rahasta.

Sori.

Ja hup-sis, yhtä äkkiä sainkin valtavan määrän ihan älyttömän hyviä rahakysymyksiä – VAU! Kymmeneen nämä eivät mahdu millään ja haluaisin vastata jokaiseen. Niinpä jaan juttua niin, että nappaan kysymyksistä ihan erikseen ”lapset ja raha” -aiheeseen liittyvät kysymykset. Kirjoitan niistä sitten erillisen kysymyspostauksen toisella kerralla! On nimittäin paljon hyvää pohdittavaa siinäkin! Ja sitten vielä yhden aiheen myös nostan postaukseen erikseen.

Mutta tässäpä siis kymmenen kysymystä vastauksineen!

1. Millaiset eväät rahankäyttöön sait kotoa?

Lapsuuden kodissani oltiin hyvin säästäväisiä, meillä ei tuhlailtu rahaa tai ruokaa. Jälkikäteen ajateltuna uskon (lapsena sitä ei sillä tavalla hahmottanut), että raha on ollut meillä tiukassa, etenkin äitini ollessa yksinhuoltaja hänen hoitoalan palkallaan. Silti en lapsena huomannut mitään rahapulaa: sain vaikka Levikset (”kun kaikilla muilla on!”) mutta en tyyliin viisiä vaan ne yhdet, jotka käytin puhki. Koin, että sain leluja ja ihanuuksia eikä puutetta meidän perheessä ollut.

Mutta sellainen säästäväinen ja aika vaatimaton perusasenne (eli että tavaraa ei pidetty ihmisen mittarina ja säästäväisyys on hyve) kuluttamista kohtaan tuli lapsuudesta. Ja että saatua tavaraa arvostetaan ja siitä pidetään huolta. Ruoassa suosittiin oman maan (ja mummoloiden) tuotteita, metsästettiin ja kalastettiin ja marjastettiin, ja vaatteita ommeltiin itse.

Isoin asia, jota vanhemmat minulle ihan varmaan leikki-iästä asti opettivat, oli se, että ammatti ja omat rahat pitää olla. Etenkin koulutus, koulutus, koulutus. Omat vanhempani olivat omissa suvuissaan tietääkseni ensimmäistä peruskoulua pidemmälle (eli ammatilliseen kouluun) opiskellutta sukupolvea ja heille varmasti yksi tärkeimmistä elämänarvoista oli kunnon ammatti ja rehellinen työ. Tätä minulle on aina painotettu. Lapsille haluttiin koulutuksen myötä hyvä tulevaisuus.

Monia oppeja en ole noudattanut – esimerkiksi minulle opetettiin, että pitää mennä töihin kunnalle, koska se on varma paikka. Ei siis MISSÄÄN NIMESSÄ töihin yksityiselle, ja yrittämistä nyt ei vaihtoehtona edes varmasti ajateltu. Ja minulle myös opetettiin, että ei saisi olla puolison kanssa samat rahat (ks. kohdat 3-4 myöhemmin). Mutta ajat ovat muuttuneet!

Mutta taloudellinen itsenäisyys (ei saa olla kenestäkään riippuvainen) ja koulutus, ne olivat ne tärkeimmät lapsuuden eväät.

Rikkautta tai minkäänlaista statusta meidän perheessä ei koskaan tavoiteltu – tietynlaista pyrkyryyttä varmaan jopa vähän halveksuttiin – vaan haluttiin lapsillekin sellaista rehellistä vaatimatonta tavallista elämää.

2. Mitä raha merkitsee sinulle?

Tuota ykköskysymystä kirjoittaessa oli mielenkiintoista samalla reflektoida, että miten nuo lapsuuden opit minuun nykyään vaikuttavat – varmaan jonkin verran vaikuttavat.

Olin ennen lapsia hyvin työorientoitunut, mutta silloinkaan raha/palkka ei ollut minulle itseisarvo sinänsä koskaan, vaan se, että mitä sillä saa. Silloin (pitkät) matkat olivat ne elämän kohokohdat, joita varten tunsin eläväni.

Nykyisin olen tehnyt elämässäni hyvin selkeän ”aika vai raha” -painotusvalinnan ja se on aika. Teen mieluummin vähemmän töitä (ja sijainnista vapaana) ja olen enemmän aikaa perheen kanssa ja muutenkin elän myös työn ulkopuolella.

Rahalla on tavallaan minulle aika pieni merkitys; toisaalta rahallinen taustavarmuus (omat säästöt ja järkevä rahankäyttö) mahdollistaa monen asian ja vähentää arjen huolta. Joten ei se raha nyt mitenkään merkityksetön ole siinä mielessä! Olemme eläneet jossain vaiheessa jopa alle lapsiperheköyhyysrajan (se oli oma valinta; minulla hoitovapaa ja Joelilla opintovapaa). Nyt olemme taas takaisin jossain keskituloisuuden tuntumassa ja meillä on vakaa taloudellinen tilanne ja tulemme toimeen ihan sopivasti. Toki työtilanteemme eivät ole mitenkään vakaita eli tavallaan tiedämme, että häränpyllyt voivat lennähtää milloin vaan.

Rahaa on minulle sopivasti silloin, kun tavallisen ihmisen säästäväisellä elämäntavalla tulee toimeen ja mistään ei ole varsinaista puutetta – ja jos välillä jotain jää säästöönkin. Enempää rahaa en kaipaa enkä tarvitse.

3. Oletteko useimmiten samaa mieltä rahankäytöstä Joelin kanssa? Kumpi teidän perheessä tienaa enemmän? Onko teillä omat vai yhteiset rahat?

Olemme samaa mieltä! Ja se on ihan mahtavaa ja sen ansiosta meillä on sataprosenttisesti vältetty rahasta riitely. Me ei siis ikinä olla riidelty rahasta, eikö ole kummallista! Siitä olen kirjoittanut aikaisemmin (se oli kaupallinen yhteistyö S-Pankin kanssa) täällä.

Mä en itse asiassa edes osaa sanoa, kumpi tienaa enemmän! Mulla on niin valtavan vaihtelevat tulot – välillä nollakuukausia ja sitten lähtee paljon laskuja. Vuositasolla viime vuonna muistaakseni minä tienasin enemmän kuin Joel. Kun tapasimme, minä tienasin enemmän (minä töissä ja Joel opiskeli). Kun olin äitiyslomalla ja hoitovapaalla ja Joel töissä, niin Joel tienasi enemmän. Ja nyt viime vuosina varmaan vaihtelevasti.

Meillä on täysin yhteiset rahat. Molemmilla on myös omat vanhat tilimme edelleen voimassa (etenkin asuntolainasyistä eli laina on sieltä), mutta käyttötili on yhteinen ja sinne siirretään koko ajan rahaa. Siitäkin kirjoitin tuossa samassa yllä linkatussa jutussa!

4. Miten perheessänne yhteiset menot jaetaan/hoidetaan? Kuka maksaa ja mitä? 

Se maksaa, joka löytää nopeammin verkkopankkitunnukset :) Ja kaupassa yhdessä ollessa minä maksan, koska Joel haluaa pakata kauppakassit ja se menee nopeammin, että toinen maksaa ja toinen pakkaa. Mutta yleisimmin Joel käy yksin kaupassa ja silloin se maksaa. Haha, tällä logiikalla siis.

Eli tosiaan kun on 100 % yhteiset rahat, niin sillä ei ole väliä, kuka sen kortin ojentaa tai laskun maksaa.

5. Säästättekö ja jos niin miten?

Säästämme jonkinasteisesti ”puskuria” ihan tavalliseen elämiseen. Lähinnä niin, että muutaman kuukauden välein laskemme tilien saldot (yleensä sen jälkeen, kun olen maksanut yrittäjän alvit ja ennakkoverot) ja katsomme, että millä tasolla yhteissaldo on. Että onko tullut plussaa vai miinusta. Tänä talvena on tullut miinusta.

Nyt viimeisten vuosien aikana (sen minituloisen kauden jälkeen) olemme vähän niin kuin vahingossa säästäneet tileille just sellaisen ”puskurin”. Säästäminen onnistui niin, että jatkoimme pienituloisen elämän mukaista kulutusta, ja kun palkkaa tulikin tilille enemmän, rahaa jäi sinne säästöön.

Juuri jonkin aikaa sitten laskimme ja päätimme, että millä tasolla toivomme se puskurin olevan – ja jos se siitä laskee, niin sitten seuraavina kuukausina ihan erityisesti kiinnitetään huomiota säästäväiseen elämään.

Mihinkään tiettyyn asiaan emme säästä emmekä edes niin ”pahan päivän varalle” vaan pikemminkin ”hyvän päivän varalle”, niin kuin olen kertonutkin. Eli että jos haluaa vaikka vähentää työmäärää ja viettää enemmän aikaa perheen kanssa, on taustalla vapautta tuomassa pienet säästöt, jotka turvaavat taustaa.

6. Sijoitatteko, jos kyllä, niin mihin? Kiinnostaako sijoitushommelit?

En ole koskaan sijoittanut! En uskalla varmaan. Tuossa reilu vuosi sitten kävin oman pankin kanssa sijoituskeskustelun ja mietin, että pitäisikö… Sain laskelmat ja kaikki. Mutta sitten tuntui, että en tiedä enkä tajua tarpeeksi. Periaatteessa siis kiinnostaisi ja koska meillä sitä ”puskuria” on, niin voisihan sen laittaa jotenkin tuottamaankin! Mutta en mä osaa :) Ja tuntui, että pienillä summilla ja pienillä riskeillä ne tuototkin on aika olemattomat. Ja riskeihin en ole valmis.

Sijoitusasuntoa harkitsin tuossa 1,5 vuotta sitten, kun minulla oli Espanjan-asuntokuume. Tällöin lainarahalla (lainalupauskin saatiin) olisin ostanut asunnon täältä Fuengirolasta. Siinä oltaisiin itse voitu asua välillä ja sitten vuokrata kesäkausilla, ja pankki piti tätä hyvänä ideana.

Sen sijaan Joel piti tätä huonona ideana :D

Siihen se jäi. Perhanan järkevä puoliso, pöh. Joelin pointti oli kuitenkin ihan hyvä: lisälaina aiheuttaisi meille enemmän painetta siihen, että pakko tehdä töitä koko ajan, että maksetaan lainaa. Ei me kuitenkaan sitä haluta. Mieluummin niin päin, että kulutetaan vähemmän ja meillä on enemmän vapaa-aikaa.

7. Onko palkkatoiveiden esittäminen ollut sulle helppoa/vaikeaa? Miksi?

Ihan sai-raan hyvä kysymys! Niin kuin kaikki nämä kysymykset!

Alkuun, ennen oman alan pidempää työkokemusta, palkkatoiveen esittäminen oli tosi hankalaa. Kun sain ensimmäisen oman alan työpaikan, änkytin haastattelussa palkkatoivetta kysyttäessä, että ”kyllä se kakkosella pitäisi alkaa”. Kun sain paikan, minulle painotettiin, että nyt menee palkka kyllä ihan äärirajalle, mutta voidaan me sulle se tasan 2000 euroa maksaa.

Olo oli aika kurja myöhemmin, kun tajusin, että kollegat ja assistentitkin saivat paljon enemmän. Tuntui jopa vähän k*setetulta, mutta niin kai se sitten menee.

Sen jälkeen olen yrittänyt pyytää rohkeammin. Lasten jälkeen olen ollut siinä tilanteessa, että en ole tarvinnut palkkatyötä (koska voin tehdä yrittäjänä työtä), jolloin olen muutamissa työhaastatteluissa voinut sanoa ”aidon” palkkatoiveeni. No, enpä ole niitä töitä sitten saanutkaan, kumma juttu :D

Palkkatoiveen hinnoittelu on varmasti erityisen hankalaa just silloin, kun tarvitsee sen työn ja samalla pitää jännittää, että sitä ei saa, jos toive on liikaa. Jos työntarve ei ole pakollinen (on vaikka edellinen työ vielä olemassa ja hakee vain parempaa), niin ehkä palkkatoiveessakin uskaltaa olla… …omanarvonsatuntevampi.

Yrittäjänä hinnoittelen itseni alakanttiin ja tiedän sen. Ajattelen kuitenkin niin, että hinta on silloin kohdallaan, jos saan työprojektin ja asiakas on tyytyväinen ja mä itse olen tyytyväinen ja teen sen työn ilolla. Edelleen on varmaan se, että en ”kehtaa” pyytää enempää. Pitäisi varmaan kehdata, mutta toisaalta silloin töitä olisi varmasti vähemmän. Nyt mulla on tosi sopivasti töitä, välillä vähän liikaa.

8. Paljonko teidän puutalo maksoi? Paljonko teillä on lainaa?

Puutalo maksoi muistaakseni seitsemän vuotta sitten 489 000 euroa. Laina on edelleen sama asuntolaina, jonka otin jo vuonna 2005 Punavuoren-asuntooni (eli sain voittoa sen asunnon hinnannoususta aikoinaan) ja lainaa on jäljellä noin 170 000 euroa.

Laina-aika on pitkä ja kuukausierä on hyvinkin pieni (jotain 700 euroa), joten tilanne meillä tämän suhteen on ihan erinomaisen hyvä! Samalla hinnalla ei juuri vuokra-asuntoa Helsingissä saisi, uskomatonta! Mulle kävi siis satumainen mäihä asuntoasioissa, kun ostin aikoinaan sen Punavuoren-kaksion (kokonaan lainarahalla ja ottamalla järkkyison lainan; silloin siis pitkiä, jopa 60 vuoden lainoja annettiin tuosta vaan) enkä mennyt asumaan vuokralle silloin.

9. Missä asioissa pihistät ja missä panostat? Ja: Mihin käytät eniten rahaa arjessa? Tuhlaatko mihinkään? :)

Hmm. Pihistän esimerkiksi vaatteissa (kirppikset, kierrätys, vaatteiden loppuun asti käyttö) ja heh oikeastaan vähän tasaisesti kaikessa. Taidan olla aika säästäväinen; toki riippuu, kehen vertaa.

Panostan (tai perheenä panostamme) sellaisiin palveluihin, jotka lisäävät meidän elämänlaatua. Eli esimerkiksi Suomessa tilataan ruokakaupasta kotiinkuljetuksella, jos halutaan käyttää kaupassakäynnin aika perheen kanssa johonkin muuhun. Tai käytetään sekä Suomessa että Espanajassa ravintoloiden kotiinkuljetuksia just siksi, että saisimme lisää ”laatuaikaa” elämään. Myös ravintoloissa syödään täällä Espanjassa niin paljon, että vähän hirvittää itseäkin. No, se on tietysti täällä paljon halvempaa kuin Suomessa.

Enemmän panostamme siis ehkä elämänlaatua parantaviin palveluihin ja sitten taas pihistetään tavarasta. Tavaraähky. Mutta vaatteiden osalta taas panostan kylmän/märän sään ulkopukeutumiseen ja hyviin ergonomisiin kenkiin eli niistä olen valmis maksamaan enemmän kuin tavallisista sisävaatteista.

Tuhlaan ravintoloihin siis. Tai tuhlaamme perheenä. Mitäköhän tuhlaan ihan itse, kääk…? Oonko mä näin pihi? Käyn kampaajalla 8-10 viikon välein, mutta sitä en pidä tuhlaamisena :) Mutta muita asioita ei oikein tule mieleen, joihin tuhlaisin… Eiku joo: liikuntaharrastukseeni käytän rahaa! Jumppakortit ja tanssitunnit.

10. Mitä tekisit, jos saisit ylimääräiset 10 000 euroa?

Mun vastaus on varmasti hassu, mutta rehellinen. Koska siis: laittaisin sen tilille ja jatkaisin elämää ihan niin kuin ennenkin.

Menisi siis sinne meidän talouspuskuriin ”hyvän päivän varalle” :)

Ylimääräiset 100 000 euroa sen sijaan laittaisin siihen sijoitusasuntoon ja hyväntekeväisyyteen. Mutta mitään erityistä (uusi auto/matka/tavara) emme tarvitse emmekä kaipaa.

KIIIIITOS kaikille kysymyksistänne!

Vastasin nyt tässä mielestäni kaikkiin muihin paitsi lapsiaiheisiin kysymykseen (ne sitten myöhemmin erikseen) ja sellaiseen, että paljonko on meidän perheen kuukausikohtainen kulutus – koska senkin voisin ihan laskea erikseen joskus ja kirjoittaa siitäkin oman postauksen!

Aika kiinnostavia nämä raha-asiat!

27
Like
7

You Might Also Like

11 Comments

  • Reply
    murmelimytty
    12.3.2019 at 21:10

    Kivoja vastauksia ja huomaan, että tässäkin asiassa oon sun kanssa samoilla linjoilla. Mua kyllä kiinnostaisi lisäksi kuulla, mistä sun tulot muodostuu, kun välillä oot tuonut esiin, että teet vielä muita hommia (ilmeisesti viestintään liittyvää?) muille firmoille. Olisitko halunnut arvioida sitä osuuttaa, että tuleeko blogista 50% ja muista hommista 50% vai onko blogi selkee päätyö? :)

    • Reply
      krista
      12.3.2019 at 22:39

      Kiva kuulla! Ja ihmisten suhtautuminen rahaan kyllä vaihtelee tosi paljon, sen näistä rahakeskusteluista huomaa ja se on kiinnostava ja aika terveellistäkin huomata!

      Joo teen muutakin kuin blogia! Mä itse ajattelen itse aina niin, että mulla on ”kolmiosainen työ”: yksi kolmannes on tämä blogi, ja kaksi muuta kolmannesta on kaksi erityyppistä oman alan (viestintä) työtä. Ajallisesti se vuositasolla menee just silleen kolmasosa/kolmasosa/kolmasosa, mutta kuukausitasolla painotteisuudessa voi olla tosi paljon eroa. Samoin tulojen puolesta kuukaudet vaihtelevat tosi paljon – joskus blogista tulee nolla prosenttia tuloa ja joskus sata. Mutta vuositasolla voisi sanoa, että ehkä jotain 50-60 % tulosta tulee blogista ja loput näistä kahdesta muusta myön työn osasesta :)

  • Reply
    Tiina/Fit Fat Mama
    13.3.2019 at 10:12

    Kiva postaus, raha hommat kiinnostaa :) ootko tehny ikinä rahapäiväkirjaa vaikka viikon ajalta? Ite tein joku aika sitten ja oli ihan mielenkiinnosta nähdä mihin mania kuluu :)

    https://blogit.terve.fi/fitfatmama/rahapaivakirja-viikon-ajalta/

    • Reply
      krista
      13.3.2019 at 11:19

      Me tehtiin joskus kuluseurantaa muutaman kuukauden ajan, mutta sitten se jotenkin lopahti. Kuten usein käy 😄 Mutta tuollainen viikko vois olla kiva kokeilu, voisinpa tehdä! Kiitos vinkistä!

  • Reply
    Torey
    13.3.2019 at 15:49

    Meillä ei myöskään koskaan ole riidelty rahasta. Meillä on omat pankkitilit, mutta silti rahat on yhteisiä. Kuitenkin ylimääräsistä rahoista saa omistaan käyttää mihin tykkää.
    Mä hoidan pääasiassa kauppareissut ja maksan täten ne. Mutta mies sitten hoitaa enemmän laskupuolta.

    Ilman keskustelua on aina raha-asiat lutviutuneet.

    • Reply
      krista
      13.3.2019 at 21:10

      Ihan huippua! Varmaan just silleen, kun pariskunnalla on yhteinen näkemys rahojen käyttämisestä ja että se tuntuu molempien mielestä reilulta – se varmaan on sen avain, että rahasta ei tule riitaa!

  • Reply
    A
    13.3.2019 at 17:12

    Meillä taas ei olla koskaan riidelty rahasta, on täysin omat tilit ja omat rahat, sekä avioehdossa poistettu avio-oikeus toisen omaisuuteen (yhteiset menot ja lapsen kulut maksetaan puoliksi) :D En rehellisesti sanottuna usko, että rahasta riitelemättömyydellä on mitään tekemistä sen kanssa onko yhteiset vai omat rahat, vaan sen kanssa että rahaa on tarpeeksi. Silloin ei tartte riidellä (ellei toisen rahankäyttötavat eroa omista niin että kiristää pinnaa).

    Huisin lainan oot ottanut Punavuoren vuosina, huh (siis päässäni ynnäilin), tosi hyvä ajoitus kyllä. Oman ensiasunnon kanssa on itselläni käynyt se tuuri, että säästämisvaiheessa tilien korot oli 5% pintaan parhaimmillaan ja kun otettiin (erittäin kohtuullinen) asuntolaina 2009, niin sittenhän korot tippuikin. Eli olennaisesti maksettiin lainarahasta muutama tonni (maksettiin pois about 7 vuodessa) ja nyt 10 vuodessa asunnon arvokin on noussut about 150 000 euroa (harmillisesti isompien kämppien hinnat on nousseet jos vielä mahdollista enemmän :D).

    • Reply
      krista
      13.3.2019 at 21:17

      Joo siis mäkin yritin tuossa sanoa, että se, että olemme samaa mieltä rahan käytöstä ja SE on ehkä osa sitä ”salaisuutta”. Ja se samanmielisyyshän voi toteutua joko samoilla tileillä kuten meillä tai sitten erillisillä. Tuolla vanhassa (linkatussa) bloggauksessa myös hyvää keskustelua tästä!

      Jepjep, otin silloin sellaisen lainan, että kun soitin siitä verotoimistoon (piti tilata uusi verokortti tai jotain) ja ilmoitin lainan määrän, virkailijalta pääsi spontaani VOI HERRANJESTAS -parahdus :D Siinä vaiheessa vähän mietitytti, että mitäköhän menin tekemään :D Mutta näin jälkikäteen se oli siis valtavan hyvä juttu, mutta tietysti olisi voinut käydä toisinkin. Tuolla kertaa rohkeus kuitenkin kannatti. Asunnossa oli putkiremppa sinä aikana, kun siellä asuin, ja osin senkin takia asunnon arvo nousi valtavasti sen kuuden vuoden aikana, jonka sen omistin.

      Muuta sijoituskokemusta ei siis ole, mutta nyt kun tuon kirjoitin, tajusin, että sijoitus se oli tavallaan se asuntokin – ja erittäin onnistunut sijoitus oli!

    • Reply
      Elina
      16.3.2019 at 11:55

      Meillä taas raha aiheuttaa tavallaan pientä jännitettä koko ajan. Meillä on omat tilit ja yhteinen lainanhoitotili, jolle siirtyy automaattisesti molemmilta puolet kk-lyhennyksestä. Omalta tililtä saa käyttää miten tahtoo rahaa ja hoitaa omat laskut. Mutta, rahankäyttötavat on meillä se, mistä minä napisen ja juputan. Itse säästän ja haluan miettiä tulevaisuutta ja isompia hankintoja, ja olenkin saanut säästettyä pienestä palkastani tuon Kristan mainitseman ”puskurin” jota mielelläni korotan, jos pystyn. Mies tienaa vähän enemmän, mutta en todellisuudessa tiedä minne hänen rahansa menee, koska hänellä saattaa tilillään olla vain ”muutama kymppi”, ja laskuistakin tulee joskus ”karhukirjeitä”. Emme jostain syystä keskustele rahasta ikinä, vaikka yritänkin joskus kysellä. Ja se aiheuttaa meillä kinaa, kun jankutan halustani päästä matkalle, tai kodin remontin jatkamisesta, mutta ei toisella ole ikinä varaa siihen. En halua olla aina kaiken maksaja! Emme ole naimisissa, ei ole lapsia, molemmilla vakituiset työpaikat ja omat autot. Elämme tavallaan rahallisesti kuin ”sinkut”, (jopa ruuat hommataan miehen tahdon mukaan nykyään vain itsellemme) mutta asumme ja maksamme yhteistä kotia. Aika turhauttavaa välillä…

      • Reply
        krista
        18.3.2019 at 13:44

        Auh, ymmärrän täysin turhautuman. Ja kun teillä on erilliset tilit (jopa ruoat erikseen), niin tavallaan siihen toisen rahankäyttöön on vieläkin vaikeampi ”puuttua”, koska toki jokaisella on oikeus tuhlata tai olla tuhlaamatta, kunhan perusmenot hoituvat… Hankala tilanne! Ja sit kuitenkin kun olette niin sitoutuneessa suhteessa, että yhteinen lainakin on, niin jotenkin sitä totta kai toivoisin, että vaikka just löytyisi yhteinen linja säästää lomaan tai remonttiin tai miten vaan…

        Ootteko yrittäneet ihan puhumalla (ei siis kinatilanteessa vaan silleen mahdollisimman hyvällä mielellä) miettiä, että löytyisikö teille jotain ratkaisua tähän, joka toimisi teille molemmille…? Vaikka joku yhteinen tili, johon menisi molemmilla suoraan tietty sulla palkasta ja se ois vaikka ”lomatili” tai ”yhteisen kivan tekemisen tili”. Jos puolisosi kuitenkin tienaa enemmän kuin sinä, niin onnistuisiko, että vaikka pieni summa menisi yhteiseen talteen; voihan olla, että sitä ei edes huomaisi kuukausittaisesta käytöstä vaan vähän niin kuin vahingossa kertyisi säästöön teille yhteistä siinä. Ja sit yhteisesti hyvällä mielellä päättäisitte, että mihin kivaan tuo säästynyt raha sit aina käytetään…?

  • Reply
    10 suoraa kysymystä rahasta - White Trash Disease
    20.3.2019 at 00:01

    […] Daily Style, Inhimillinen turhamaisuuus -blogin Mikaela, Hyttisen Iina ja entinen bloginaapurini Puutalobabyn Krista. Käykää ihmeessä lukemassa! Podcasteissa raha-asiaa ovat avanneet myös lukuisat […]

  • Leave a Reply