Kuittailua, vol. 2

Ei muuten ole ensimmäinen kerta (aiemmin täällä), kun kirjoitan tirpan huumorikuittailusta. Hitsi mä oon ihan varma, että se tekee sen tarkoituksella! Viimeksi matkalla Linnanmäelle viime viikolla käytiin tällaiset keskustelut.

lintsillä lowres

”Onpa aika jyrkkä mäki – sulla on varmaan tosi raskas työntää näitä vaunuja”, Silva totesi empaattisen kuuloisena.
”No niin on. Mutta kyllä mä jaksan”, minä sanoin.
”Isi on kyllä paljon vahvempi”, tirppa totesi.

Nooh. Niin onkin. Totta. Ei siinä mitään. Jatketaan keskustelua.

”Hei mut haluaisitko sä käydä mieluummin ensin sirkusvessassa vai prinsessavessassa?”, minä vaihdoin puheenaihetta.
”Noooo…. SIRKUSVESSASSA!”, Silva päätti.
”Kiva! Mäkin tykkään tosi kovasti siitä sirkusvessasta”, minä myötäilin.
”Niin. Susta tuleekin sitten isona varmasti pelle.”

sirkusveski penkit lowres

”Ai meinaaksä, että musta tulee joskus VIELÄ isompi?”, minä kysyin.
”JOO! Mahasta!”
”Ai jaa. Onks siellä mahassa sitten taas vauva?”
”Ei. Vaan PULLAA!”.

Tämä viimeinen ei tapahtunut Lintsillä, vaan yhtenä päivänä meidän eteisessä. Mutta lisätään näin teemaan liittyen. Erään valtavan vastustelu-uloslähtöurakan päätteeksi minulta pääsi suusta ei-niin-pedagoginen huokaus:

”Voi MITEN meillä on täällä tällainen lapsi, joka ei tottele?”

…ja mitä vastasi Silva…?
”Sinä olet synnyttänyt sen.”

Kyllä. Sanon tämän edelleen. Murrosikää odotellessa…

203
Like

You Might Also Like

  • Iitanen
    2.9.2015 at 15:10

    Voi teidän näsäviisasta neitosta <3 Minkähänlainen huumorintaju Seelalle kehittyy? :D

    • krista
      2.9.2015 at 15:16

      Niinpä! Tosi jännä ja ihana sitten aikanaan nähdä! Silvalla on selvästi samaa sarjaa huumori kuin äidillä ja isilläkin; ehkä sanailu on siinä mielesssä opittua ja Seela saattaisi seurata niitä samoja jalanjälkiä… Toisaalta tyttöjen persoonallisuudet ovat ihan selvästi erilaisia, eli siltä kannalta saattaisi taas tulla erilaisetkin huumorintajut.

      Tää on jotenkin niin ihana nähdä, että vauvanpötkäleistä on kasvanut ja kasvaa tällaisia PERSOONIA! En varmaan ikinä lopeta sen asian ihastelemista; se on jotenkin niin… vau. Oikeita ihmisiä <3

  • Cpop
    2.9.2015 at 15:45

    Aaaapua :D Ihan mahtavaaa!

    Miten tänne muuten voi ”rekisteröityä” ns. blogin seuraajaksi jne?

    • krista
      2.9.2015 at 16:14

      Hei tätä mun täytyykin selvitellä, näköjään joillain on noita ”naamapalluroita”. Eli wordpress-pohjainen (.org) tämä on, jotenkin sinne tämä liittyy… Mutta selvitän! (tai jos joku tietää, niin saa kertoa) Olisi kyllä kiva saada noita tuttuja ”naamapalluroita” lisää!!!!

  • Sanna
    2.9.2015 at 16:07

    Voi ihana Silva! Mie yritin vanhasta tottumuksesta etsiä sydäntä painettavaksi, vaan ei taida täällä uudessa kodissa (vielä) sellaista olla. :)

    • krista
      2.9.2015 at 16:13

      On tuolla sydän! :D Vähän hassussa paikassa kyllä eli jutun lopussa :) Selvittelen vielä, josko jotenkin saisi jutun alkuun siirrettyä – toistaiseksi tuonne loppuun ”piilotettuna” :)

      • Sanna
        2.9.2015 at 17:27

        Hip hei! Siellähän se tosiaan oli. :)

        • krista
          2.9.2015 at 19:15

          Joo eilen illalla sain asennettua :) Aika piilossa se kyllä on :)

  • murina
    2.9.2015 at 19:31

    Mun mielestä toi ei ees oo kuittailua, vaan ihan normi tapa kommunikoida :D apua, mitenköhän kurittomina hoitotäti/ope pitää mun lapsia?!? Ps. Ihanaa, kännykkä muisti nimimerkin ja s-postin valmiiksi, olinkin jo miettiny että kuinka muka jaksan naputella ne joka kerta ;)

    • krista
      2.9.2015 at 19:41

      Hihihihi no arvaa vaan, mistä Silva on vaikutteensa tähän kommunikointiin imenyt :D Salaa (tai oikestaan en edes salaa) mä oon tietty aika ylpeä :)

      Hei hienoa, jos toi kommentointi toimii noin hyvin!

    • lilah
      2.9.2015 at 22:37

      Meidän tytöiltä on kans tullut pienestä asti tuon sävyisesti juttuja ja useimmat niitä teräviä oivalluksia on vaan ihailleet. Esikoiselta ne jäivät kasvun myötä pois, mutta keskimmäinen laukoo nyt eskari-ikäisenä näitä edelleen ja päiväkodissa eivät ole olleet yksinomaan ihastuneita. Hän ei tahallaan ilkeile, mutta ymmärrän kyllä, että joku voi tuollaisen sellaisena ottaa ja jossain vaiheessa ennen kouluikää lapselle soisi kasvavan enemmän suodatinta sanomisiinsa. Kuopuksen kanssa toivoisin siis ehkä että ympäristökin jättäisi sen ihailupuolen vähän vähemmälle ja itse varmaan ainakin tulee niin toimittua ettei noita kommentteja niin naureskellen ääneen kerrota muille.

      • krista
        3.9.2015 at 08:31

        Hihihiii mehän ollaan vielä vaan siinä yksinomaanihailutilassa :) Mutta joo, ollaan varmaan itsekin sellaisia… …verbaalisia (?), meillä on paljon läpänheittoa kotona muutenkin ja on ihana, kun nyt siinä on tuollainen yks 3-vuotias jo täysin mukana :) Mä ajattelen, että sanavalmius on hieno taito! Mutta tietysti se ei saa olla ilkeää tai toisen tunteita ei saa loukata – jos sellaista tulee (ei ole vielä tullut), niin sitten tieytysti sitä täytyy alkaa heti alkuun opetella. Tällä hetkellä tirppa kun ei tietysti ”tiedä”, että esimerkiksi iso maha olisi mitenkään huono juttu; ja hyvä vaan, että sellaiset kulttuuriset ”huonot tavat” eivät olekaan vielä tarttuneet.

        Me ollaan mm. käyty sellainen keskustelu, että Silva kysyi, miksi minulla on niin rypyläinen maha. Minä vastasin, että koska siellä on ollut kaksi vauvaa ja vatsa on ollut niiii-iiiin iso, niin se voi jäädä tuollaiseksi. Silva kysyi, että koska se menee takaisin tavalliseksi. Minä sanoin, että voi se vähän mennä vielä pienemmäksi, mutta saattaa se jäädä tuollaiseksin. Se oli ihan hyvä keskustelu <3

        • lilah
          3.9.2015 at 14:08

          Joo siis noilla samoilla linjoilla mitä kommentoit mekin oltiin pitkään ja tuollaista verbaalisuutta on selkeästi lapset kotoa imeneet yllin kyllin. Tietysti 6-vuotiaalta sopiikin odottaa erilaista tilannetajua kuin 3,5-vuotiaalta. Ja tosiaan lapsi ei välttämättä tarkoita vaikkapa jotakuta pulleaksi sanoessaan mitään pahaa, mutta sellaisena se silti otetaan. Siksi meilläkin on nyt pyritty opettamaan niin, että toisen ulkonäköä koskevat kommentit, jotka eivät ole selkeästi ihailevia/kehuvia/positiivisia, on parasta jättää suureen ääneen kuuluttamatta. Niistä voidaan sitten jälkikäteen keskustella tilanteen mentyä ohi mutta esim uimahallissa, jossa käymme viikoittain ei lähdetä kenenkään ulkonäköä ruotimaan ääneen (vaikka lapsilla riittää paljon ihmeteltävää lihavissa mummoissa, kaljuissa sädehoitopotilaissa, sheivatuissa/sheivaamattomissa alapäissä, rintavissa/pienirintaisissa/rinnattomissa naisissa, proteeseissa, kehitysvammaisissa…)

          • krista
            3.9.2015 at 16:48

            Just noin! Apua pakko jakaa muuten kertomus yhdestä sukulaisesta – hän oli lapsena katsonut erästä miestä ja hänellä poikkeamaa ja todennut kovaan ääneen, että ”tuosta xxxxx:stä me kyllä keskustellaan kotona”. Lapset <3

            ...mutta suurin osa aikuisista varmasti ymmärtää, että lapset on lapsia ja sammakoita tulee. On multakin kysytty, että onko sulla vauva masussa. Mä oon vastannut, että ei ole enää, mutta on ollut - siksi se on vielä noin iso. Asia on ollut sillä selvä :)

  • Miitu
    2.9.2015 at 19:32

    ”Maha täynnä pullaa, elämä se rullaa…” ?

    • krista
      2.9.2015 at 19:48

      …ja meillä ei oikeasti edes syödä pullaa! :D

  • Minta
    2.9.2015 at 20:32

    Ihana!! <3 Mä kans niin odotan tuon meidän neidin kasvamista,juttelua!! Nyt alle 20 sanaa. Muuten,mä tykkään tosta sydämestä jutun lopussa! Lilyssä jutun luettua piti rullailla ylös tykkäileen,jos oli sydämen arvonen juttu! :) :)

    • krista
      3.9.2015 at 08:24

      Hei totta – toihan voi olla jopa parempi paikka sille sydämelle! Sit kun sen oppii sieltä löytämään :) Varmaan tuo numero siinä vieressä auttaa hoksaamaan, että mistä on kyse! Silloin, kun siinä ei ole numeroa, se näyttää ehkä enemmän vaan mun tekemältä sydämeltä…

      Hei ja ”seuraava juttu” ja ”edellinen juttu” -nuolet ovat myös ilmestyneet sinne loppuun, toivottavasti olette huomanneet! :)

  • Hanna-Marleena
    3.9.2015 at 00:17

    Sinä olet synnyttänyt sen. Niiin ihana! ?

    • krista
      3.9.2015 at 08:33

      Hihihi samaa mieltä – siinä oli sellainen olo, että AI HITTO toi lapsi osaa :D

  • Liisa
    3.9.2015 at 08:10

    Nyt tuo etusivu on ainakin minun mielestäni tosi hyvä!

    • krista
      3.9.2015 at 08:26

      Jee, kiitos!

  • eppunen
    3.9.2015 at 15:29

    Puhelimella kävinkin jo, mutta piti vielä tulla ihan tietokoneella katsomaan tätä uutta blogia. Tykkään! Ja toimii puhelimellakin kivasti.

    Ja voi että Silva on niin nokkela, mahtava!

    • krista
      3.9.2015 at 16:50

      Kiva kuulla, kiitos! Mulla oli tätä rakentaessa koko ajan vierekkäin kännykkä ja tietokonenäyttö ja kameran näyttö myös – tsekkasin aina, että näyttäähän hyvältä kaikissa :) Ihan älyttömän kiva kuulla, jos lopputulos vaikuttaa onnistuneelta! :)

  • Possu
    3.9.2015 at 16:51

    Meillä lapsi oli jo vanhempi kuin Silva, mutta aika napakka kuitti tuli. Molemmat (nyt jo teinit) tietävät perheemme huumorintajun (=kyseenalaista liian usein) ja kun syyllistin esikoista vatsamakkarasta (”sää venytit tän pilalle, sun vika ettei äidillä oo vyötäröö”), kaveri kehotti katsomaan peiliin. ”Että olisit voinut vaikka kärsiä päänsärystä!” Niinpä.

    • krista
      3.9.2015 at 16:53

      Hahaha! :D Mä saatan katua tätä jälkikäteen, mutta nyt tuntuu, että MAHTAVA, kun saa joskus teineiltä verbaalista vastusta :D …siis tälleen hyvässä hengessä. Ei koskien kotiintuloaikoja tai jotain :D

      • Possu
        3.9.2015 at 17:55

        Teineiltä kyllä irtoaa vastusta, melkoisia verbaaliakrobaatteja ovat! Sitä paitsi niitten kuittailua on hauska seurata vierestäkin, etenkin jos ovat sopivalla porukalla koolla ja kuten pienet lapset: masut täynnä ja riittävästi lepoa takana, nälkäiset ja väsyneet ei oo minkään ikäisinä hauskoja.