Kaksi viikkoa lähtöön – tunnelmia

Eilen illalla se iski. Aaaaaa(rhg)ikatauluahdistus. Tekemisten, pakollisten menojen ja deadlinejen kirjaaminen listoille ja kalenteriin näytti mulle lähinnä sen, että me ei j*mankauta selvitä. (vaikka Joel yritti sanoa, että selvitään me)

Sitten suustani pääsi se lause:
”En mä oikeasti edes haluais lähteä yhtään mihinkään. Haluaisin vaan olla täällä kotona.”
”TÄH?!?!”, Joel pysäytti hommansa ja kääntyi katsomaan.
”No katso nyt, miten ihana koti meillä täällä on. En mä halua täältä mihinkään lähteä.”
”Mä rakastan meidän kotia, tää on ihana. Mutta…”

”Kun vois vaan olla kotona eikä lähteä mihinkään. Täällä on kaikki meidän omat kamat, ja…”
”Höpsö! Mehän lähdetään sinne olemaan onnellisia!”
”Niin mutku-mutku-mutku-wyy-yyy-yyy” (sellaista pientä hiirenuikutusta)

(hetken hiljaisuus)

”No onneksi sä et sanonut tätä sen jälkeen, kun me oltais just ostettu talo sieltä ja otettu monen sadan tuhannen lisälaina.”

(nauruntyrskädys)

”Joo kiva! Kultaaaaaaa-aaaa? Tota tota, tosi kiva että ostettiin talo! Mut mä muutin mieleni, en mä haluakaan!”

(lisää naurua)

”Ehkä tää on vaan sitä, että tää kiire nyt ahdistaa”, minä totesin.
”No ehkä. Kyllä me selvitään.”

(hetken hiljaisuus)

”Mä muuten just äsken heitin meidän kukatkin roskiin. Ajattelin, että kuka näitä nyt enää täällä katselee.”

 

PS. Oisko kenelläkään antaa vinkkiä, miten saa siitepölyt pois silmästä? Pölläytin ne kukat vähän liian dramaattisesti ja nyt mulla on todennäköisesti orastava silmätulehdus muhimassa tuolla.

20
Like
1

You Might Also Like

  • Puumis
    30.10.2017 at 09:31

    Piilolinssinesteellä voi aina huuhtoa silmiä tarvittaessa. En itse käytä piilareita (kädet on vielä tarpeeksi pitkät pienemmänkin printin lukemiseen), mutta olen kyllä aina miehen nestepullolla, jos on roska silmässä tai muuten vaan kuivat silmät. Halvempaa kuin kaiken maailman silmätippojen ostaminen.

    • krista
      30.10.2017 at 09:47

      Oho, eipä tullut mieleenkään! Mä käyn varmaan illalla apteekissa, ehkä kyselen sieltäkin (vai öö myydäänkö niitä edes siellä, ehkä ei?). Yritin jo ihan vedellä huuhdella ja sit sellaisilla kosteuttavilla silmätipoilla, mutta edelleen vaan tuntuu että siinä on jotain pölyä. Äääh.

      • Salvia
        30.10.2017 at 10:01

        Ei kannata huuhtoa ainakaan vetyperoksidinesteellä, sitä mun mies käyttää kuukausilinssien kanssa :D (neutraloituu yön aikana oikeassa purkissa). Eli kannattaa tarkistaa, että neste sopii huuhtelemiseen :)

        • krista
          30.10.2017 at 10:46

          Hui! :D Joo eli ehkä kysyn varalta apteekista :D

  • Vyyhti
    30.10.2017 at 11:10

    Ei ole pakkaaminen ja muuton järjestäminen kyllä ikinä mukavaa. Tsemppiä, kyllä se helpottaa pian kunhan pääsette perille!

    Minulla on nyt niin tuo ”haluaisin vaan olla täällä kotona” -olo. Viime vuosi asuttiin ulkomailla väliaikaisessa valmiiksi kalustetussa asunnossa (ajoi asiansa, mutta ei yhtään kodin oloinen), käytettiin käytännössä kaikki loma vuorotellen lastenhoitokuvioiden takia ja reissattiin ihan hulluna (työmatkoja ja ”kierretään kaikki sukulaiset” -reissuja Suomeen). Nyt kun meillä on uudessa kotimaassa ihana koti ja arki pelaa, niin ei tekisi yhtään mieli lähteä mihinkään. Ei edes laiskottelulomalle etelään tai jouluksi Suomeen sukulaisten passattavaksi, vaikka juuri noista viime talvena tuli haaveiltua…

    • krista
      30.10.2017 at 11:24

      Kiitos! Täytyy luottaa siihen, että noin tapahtuu – ja luultavasti kotiudutaan sinne taas supernopeasti. Ja puolen vuoden päästähän me ollaan täällä kotona taas :)

      Ihanaa, että ootte nyt noin asettuneet <3 Koska sehän ON ihanaa, olla "kotonaan!2 <3 Tää on kyllä niin jännä tosiaan, kun viime talvena me oltiin niin niin niin kotonamme siellä Espanjassa. Ja Suomeen paluu ahdisti ihan valtavasti :D Ja nyt ollaan taas täällä (tai mä oon), että yyyhk koti-ikävä koti-ikävä yhyy :D Ehkä se kertoo siitä, että kotiutuu siellä, missä on <3 Mutta se kotiutuminen on just yksi syy siihen, miksi me otetaan tuonne ihan ns. muuttokuorma eikä vaan matkalaukkuelämää. Mä haluan nimenomaan ASETTUA ARKEEN enkä olla väliaikaismatkalaukkuelämässä. Hmm ehkä se ratkaisu olisi sittenkin ostaa se talo :D Olisi puoli vuotta koti täällä ja puoli vuotta koti siellä :D Ahhhahahaha mitenköhän mä nyt taas päädyin tästä "en halua lähteä" -fiiliksesta siihen "oispa kiva ostaa talo sieltä" -ajatukseen :D :D :D Hitsi että tää onkin ristiriitaista! :D
      -
      Ai kamala, kun tuli sekava kommentti multa, sori!

  • Lilah
    30.10.2017 at 14:38

    Me ollaan lähdössä lomareissuun sinne samoille hoodeille, olikos sulla joku postaus kivoista puuhista/paikoista Aurinkorannikolla?

    Millaisella fiiliksellä teidän lapset odottaa reissua? Tuntuuko Seela paljon muistavan viime talvesta siellä? Silva varmaan muistaa jo paljonkin. Tai onko heillä sellaisia kaverisuhteita jo, että etukäteenkin surisivat pitkää eroa?

    • krista
      30.10.2017 at 14:52

      Mulla oli silloin keväällä aikomus kirjoittaa ainakin isoimpien puistojen esittely, mutta sit alkoi jo jotenkin tuntua, että ”Fuge on nähty” blogissa ja ketään ei enää kiinnosta :D :D :D Eli juttu jotenkin jäi tekemättä, mutta ehkä sen voisi ottaa vielä tulevaisuudessa toteutukseen :) Mutta ainakin peruspaikat Fugessa Bioparc:
      http://www.puutalobaby.fi/bioparc-kokemuksia/
      …ja meriakvaario, siitä ei ole kunnon postausta, mutta Reiman kenkäpostauksessa näkyy ulkoa: http://www.puutalobaby.fi/reima-patter-pestavat/

      Puistoista laivapuisto ja sen vieressä oleva ”satupuisto” ovat lähekkäin toisiaan ja lähellä Miramaria. Sitten Benalmadenassa ja Torremolinoksessa on isommat puistot myös, joissa vehreyttä ja pienet leikkipaikat.

      Lapset odottaa kyllä ihan hurjasti! Seela muistaa lähinnä krokotiilit :D Ja useampia kavereita tosiaan lapsille (ja toki aikuisillekin) tuli, joita ollaan kovasti kaivattu, ja pian pääsee taas näkemään! <3

      • Lilah
        30.10.2017 at 15:34

        Joo no noi samat puistot taisin suunnilleen itsekin googlailla ”aurinkorannikko lapsille”.

        Niin tietty noinkin päin, että lapset odottaa tuttuja siellä, kun itse ajattelin niin päin, että osaavatko ennalta jo ajatella, että päiväkotikaverit esimerkiksi jäävät pitkäksi aikaa. Teillä tietysti kun hoitoelämä ei muutenkaan ole jokapäiväistä ja toisaalta samat kaverit ei taida olla myös kotipihan kaverit niin kytkös on ehkä kuitenkin löysempi. Omien ipanoiden kanssa tuntuu, että jotkut samassa hoitopaikassa ja naapurustossa asuvat ovat lapsille kuin sisaruksia.

        • krista
          30.10.2017 at 15:43

          Hihi, mä näköjään tulkitsin sen toisin päin – mutta nyt kun luin uudelleen, niin ymmärsin mitä tarkoitit :) Ehkä sekin kertoo jo jotain :D Joo tytöillä on rakkaat ystävät Suomessa ja rakkaat ystävät Espanjassa, ja molemmat ovat huipputärkeitä! Etenkin Espanjasta tullessa puhuttiin paljon siitä, että kun oikein kovasti toisesta tykkää, niin sitten se tarkoittaa sitä, että on kova ikävä, kun ei näe <3 Mutta sitten on taas niin ihanaa, kun näkee uudestaan <3

    • mira
      2.11.2017 at 11:50

      Heii jos saa mainostaa, niin blogissani merkintä aiheesta: http://ihmetellen-kummaa.blogspot.fi/2015/08/lapsen-kanssa-fuengirolassa-tai-muissa.html?m=1
      (kaksi vuotta vanha merkintä ja pieniä päivityksiä olisi, mutta melko kattava kuitenkin :) )

      • krista
        2.11.2017 at 11:59

        Todellakin saa! :) Hei mä oon varmaan googlaamalla joskus tuohon sun kirjoitukseen törmännytkin ja lukenut, sen verran tutulta näytti! :)

  • Siiri
    30.10.2017 at 17:28

    Moi! Mahtavaa että pääsette täältä loskasta pois, kyllä siellä perillä varmasti muistaa miksi tuli lähdettyä. Mua kiinnostaa (jos sua vaan kiinnostaa kertoa) että miten teidän lasten harrastukset menee Suomessa ja Espanjassa? Täällä kun tuntuu että kaikki toiminta alkaa aina syys- ja tammikuussa, että hyppääkö tytöt lennosta ryhmän mukaan ns. kesken kauden ja miten harrastukset siellä toisessa kodissa menee?

    • krista
      30.10.2017 at 17:37

      Meillä on molempien lasten (ja aikuisten) harrastukset onnistuneet mahtavasti, kiitos opistojen joustavuuden! Muskarin ja mun tanssin kanssa meni viime vuonna niin, että maksettiin vain yhdestä kaudesta (eli puolikkaasta talvesta) ja oltiin syksyllä alkukausi ja keväällä palattiin taas hommaan mukaan, yhteensä tunteja tuli just sopivan verran. Tänä vuonna kevätpuoli noissa saattaa jäädä, kun tullaan vasta toukokuussa. Ja tyttöjen tanssissa puolestaan maksut menevät jaksoittain, eli ollaan maksettu vain syksyltä ekat jaksot (olikohan 1-3) ja sitten keväällä viimeinen jakso. Harrastukset meillä on pysyneet samoina tuttuina, joten siinä mielessä uudelle opettajalle/uudenlaiseen tilanteeseen ei ole tarvinnut mennä. Tai no tanssi vaihtui Silvalla lastentanssista esibaletiksi, mutta ollaan siinäkin samalla opettajalla kuin aina. Me ollaan tällaisia fiksautujia, eli molemmat lapset on käyneet yhdellä samalla muskarinopettajalla 1-vuotiaasta ja yhdellä samalla tanssinopetttajalla myös 1-vuotiaasta <3
      -
      Siellä Espanjan päässä tuo lasten harrastaminen puolestaan ei ole (kai?) niin tavallista kuin meillä. Siellä ei "viikkoharrastuksia" siis ollutkaan muuta kuin perhekerho ja äitien itse järjestämä rantamuskari. Nyt bongasin suomalaista tanssinopetusta siellä lapsille Silvan ikäryhmässä; selvittelen varmaan sinne päästyä, että pääseekö mukaan esim. vuodenvaihteesta. Mutta tosiaan tosi vähän lasten harrastuksia siellä on tarjolla; päiväsaikaan ei oikeataan mitään. Suomessa kun on kaikenmaailman vauvamuskarit :) Seurakunta tuolla sit järjestää sellaisia perheiden tapahtumia, mitkä on kivoja!

  • Giassilina
    31.10.2017 at 08:25

    Me ollaan kolmen viikon päästä lähdössä parhaan kaverini ja hänen lastensa kanssa ekaa kertaa ulkomaille, Benalmadenaan. Haluaisin, että varsinkin mennessä kaikki olisi sujuvaa ja nyt eniten mietityttää taksimatka kentältä asunnolle. Ei aiota ottaa omia turvaistuimia, koska todennäköisesti käytetään sitä taksia vain lentokenttämatkoihin, mutta varsinkin pienemmälle (1v) tarvitaan turvaistuin autoon. Googlailin ja jotenkin voi varata taksin istuimilla, mutta se pitää tehdä etukäteen. Onko teillä kokemusta miten nämä taksihommat lasten kanssa toimii? Tullaan Malagan kentälle keskellä yötä, joten silloin asioiden selvittäminen paikan päällä ei ehkä onnistu kun kaikki on ehkä kiinni? Haluaisin, että mennessä kaikki sujuu sulavasti kun kaveri stressaa jo kaikkea muuta mahdollista ja mahdotonta lasten ensimmäisestä matkasta.

    • Lilah
      31.10.2017 at 10:49

      Mun vinkki olisi, että haette kierrätyskeskuksesta/kierrätysryhmistä fb:stä halvan turvakaukalon, jonka otatte mukaan ja jätätte reissuun. Meillä on ollut reissussa alle 2-vuotiaalla sekä rattaat että kaukalo, kunhan ei sitten enää ole omaa matkatavaralaukkua niin ovat menneet lisämaksutta näin. Silloin se kaukalo on näppärästi tarvittaessa käytössä koko reissun ajan eikä tarvitse etukäteen säätää eikä jännittää totutuvatko etukäteisjärjestelyt suunnitellusti.

    • krista
      31.10.2017 at 11:54

      Tämä on just meillä yksi niistä (monista!) ”to do” -listan pähkäiltävistä asioista… Viimeksi mentiin lentokenttäkyydit välitysfirman kautta buukatulla kuljetuksella (jossa turvaistuimet), ja se oli kyllä näppärää! Mutta nyt ei ole samaa tarjolla eli taksihommat edessä. Viimeksi me mentiin kyllä taksissa useita kertoja ilman istuimia, mutta… No, aina tietysti istuimen kanssa niin paljon turvallisempaa! Siellä on siis käsittääkseni sama käytäntö turvaistuinten kanssa kuin Suomessa eli istuimet pitäisi olla, mutta yksittäisisssä tapauksissa (kuten taksimatka) ok ilman istuinta. Mutta tietysti turvallisuusriski se aina on! Aurinkorannikon FB-ryhmästä bongasin suosituksen tälle: http://www.malagaairporttaxi.net/ ja katsoin jo sen verran, että jos nyt oikein tajusin, tuosta saisi istuimet myös. Ei olla vielä päätetty mitään, mutta mahdollisesti käytetään tuota! Jos käytetään, voin vielä huikata sulle uudestaan kokemuksiamme, mehän taidetaan siis mennä viikkoa ennen teitä :)

      Lilahin ehdotus myös erittäin hyvä! Tuohon tapaan me tehtiin aikoinaan Italian-matkalla, kun Silva oli 1-vuotias. Eli kierrätysryhmästä bongattiin ilmainen kaukalo, joka meni sitten ruumassa lentokoneesssa. Se oli tarkoitus jättää sinne, mutta kuljetettiin sitten kuitenkin takaisin Suomeen ja annettiin taas eteenpäin.

    • krista
      31.10.2017 at 11:55

      AI NIIN, ja mulla on myös yhden suomalaisen kuskin yhteystieto! Se kuljetti meitä viime vuonna Sierra Nevadaan ja takaisin: sellainen minbussi ja siihen saatiin istuimet. Haluatko yhteystiedon? Voin laittaa privana! (mä jo kyselin sitä meitäkin hakemaan, mutta on silloin just varattu ilmeisesti, kun me mennään)

  • Maarit
    31.10.2017 at 13:01

    Mä niin ymmärrän nuo sun fiilikset!
    Me ollaan nyt täällä meidän talvipakopaikassa ja ennen lähtöä oli ihan samanlaiset fiilikset. Mutta ne menee ohi kun pääsee kohteeseen.
    Tsemppiä siirtymäurakkaan, se palkitaan pian!!