Vähemmän ja parempaa lihansyöntiä?

Kaupallinen yhteistyö: WWF

Kun itse aikoinaan teini-iässä aloin kasvissyöjäksi, oli kyse siitä, että jo oikeastaan lapsesta asti minua karmi se sellainen ”hrrr se on jonkun kuolleen eläimen lihaa” -ajatus. Silloin 90-luvun alun Kuusamossa ei juuri lihan ympäristövaikutuksista puhuttu; sen aika tuli vasta paljon myöhemmin. Tavallaan pääsin ihan vahingossa hurjan helpolla; en koskaan tehnyt mitään ”suurta eettistä päätöstä”. Söin vaan asioita (lähinnä porkkanaraastetta), joista tykkäsin, ja jätin pois ne, jotka äklöttivät. Ja hyvähän siihen päälle sitten oli jälkeenpäin keksiä, että ”no onhan tämä tietysti ympäristön kannaltakin hyvä ratkaisu”. Joo joo joo, kato ku oon niin eettinen.


Tällä taustalla ymmärrän sen ihan selkeästi: paljon vaikeampi tämä aihe on niille, joiden mielessä ensimmäinen ajatus herkkupäivällisestä on tirisevä pihvi – eikä joku mausteinen nam-nam-papupöperö niin kuin minulla.

Mutta se tiedetään, että maailma ei kestä nykyistä lihankulutustamme. Ei vaan yksinkertaisesti kestä. Jotain täytyy tehdä tai huonosti käy.

Lyhyesti vaikka näin: Ruoka muodostaa noin 20 % ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä – saman verran kuin liikenne. Lihantuotanto on mm. metsäkadon merkittävin aiheuttaja, kuluttaa valtavasti vettä, aiheuttaa suuria kasvihuonepäästöjä ja rehevöittää Suomessakin järviä ja Itämerta. Lisääntynyt lihan kulutus vaikuttaa myös sademetsiin, ja rehuksi kasvatettavan soijan tieltä raivataan koskematonta luontoa muun muassa Brasiliassa. Ja niin edelleen. (lähde WWF)

Joel (lihansyöjä) on sitä mieltä, että lopulta ratkaisun tähän ongelmaan tarjoaa keinoliha. Moni saa jo pelkästä ajatuksesta varmasti kylmät väreet – veikkaan, että yleinen hyväksyntä aiheeseen kehittyy hitaammin kuin lihamolekyylit petrimaljassa. Heh tai miten nyt sitä kehittävätkin.

Eli jospa ei sentään sitä jäädä odottamaan.

No – kaikki maailman ihmiset sitten kasvissyöjiksi ja vegaaneiksi? Niks naks, tuosta vaan. Siinäpä sitä lyhyen aikavälin tavoitetta, haha. Jos eivät usko, niin huudetaan lujempaa! Vaikkapa tuonne Kuusamon FB-ryhmään kun sellaisen huudon esittäisi, niin lentäisi ulos ryhmästä nopeammin kuin laskee vokaalit sanasta kikhernecurry.

Ja kuitenkin sen ”suuren massan” valinnoilla on väliä. Meidän jokaisen valinnoilla on väliä. Ja jokainen voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja ympäristöömme omilla valinnoillaan joka päivä monta kertaa.

WWF:n viime viikolla julkaisema Lihaopas aiheutti itselleni vilpittömästi sellaisen ”ah, järjen ääni!” -elämyksen. Että juuri näin näistä asioista pitäisi puhua, jesh!

Viesti oli nimittäin tämä: Lihantuotannon haasteet eivät tarkoita, että lihaa ei saa syödä. Kysymys on ennemminkin siitä, minkälaista ja kuinka paljon lihaa syömme.

Tämä on jotenkin ihanan vapauttava ajatus. Että jokainen voi vaikuttaa, ei pelkästään täysvegaani. Itse jatkan ajatusta näin: unohdetaan tuomitseminen ja toisten juustosiivuista nillittäminen. Jaetaan tietoa, ymmärrystä, reseptejä ja kannustusta, jotta joka ikinen tekee joka päivä ympäristön kannalta vähän järkevämpiä valintoja.

Vaikka syö lihaa, sitä voi syödä vähemmän ja valita lautaselleen ympäristön kannalta parempaa lihaa.

Ah. Mä niii-iiin tykkään tästä ajatuksesta. Vihdoinkin nykykeskusteluun (ja ihmisissä heränneeseen aitoon haluun vähentää lihansyöntiä) ajatusmalli, jossa pyritään ympäristön hyvään, mutta ei silti olla mustavalkoisia tai tuomita. Kiitos tästä, WWF!

Koska eihän se ole niin, että kaikki liha olisi yhtä haitallista. Tai että jos syö kaksi kertaa viikossa lihaa, se olisi yhtä huono kuin kaksi kertaa päivässä lihan syöminen. On tietysti hienoa ja ihailtavaa, että jotkut ovat täysvegaaneja – mutta vaikka ei ole valmis luopumaan lihasta kokonaan, voi lisätä ruokaansa kasvisten osuutta, totutella käyttämään erilaisia ”lihankorvikkeita” ja opetella tekemään hyvää kasvisruokaa. Ja jos ja kun se lihansyöjä sitten syö lihaa, hän voi valita ”paremman” lihavaihtoehdon.

”Vähemmän ja parempaa”, lukee siinä WWF:n Lihaoppaan etusivulla.

Lihaoppaan idea on selkeä. On punaisia valintoja (”vältä”), keltaisia valintoja (”harkitse”) ja vihreitä valintoja (”kohtuudella”). Esimerkiksi naudan liha Etelä-Amerikasta ja muista EU-maista on punaista, Suomesta ja Ruotsista naudanliha on keltaista, ja luomu ja luonnonlaidunliha ovat vihreää. Kaikista annetaan tiivit perusteet, että miksi näin. Ja jokaisesta ”lihalajista” löytyy niin punaisia kuin vihreitäkin vaihtoehtoja; eli sillä on väliä, minkä lihapakkauksen sieltä hyllystä poimii! Jos siis päätät syödä tänään kanaa, syö parempaa kanaa. Lisäksi Lihaoppaasta löytyy ”Suosi näitä” -osio, jossa kerrotaan tuotteita, joilla lihaa voi ruoista korvata.

Itse maitoa syövänä kasvissyöjänä tarkastelin erityisesti juustojen kohtaa. Ja kyllä; tällä on merkitystä omiinkin valintoihini jatkossa. En ole tällä hetkellä valmis luopumaan kokonaan maitotuotteista, mutta sen voin helposti tehdä, että juustoa valitessani valitsen ”keltaista” eli suomalaista tai ruotsalaista, ja ”vihreää” eli luomua (havainnolliset perusteet siis voi lukea täältä). Osittain tein näin jo entuudestaan, mutta jatkossa tässä skarpaaminen tuntuu jotenkin entistäkin merkittävämmältä.

Ah. Ah. Ah. Mä vaan niin niin niin toivon, että joka ikinen suomainen (myös hän, joka ei edes harkitse lihasta luopumista) tutustuu näihin ja ruokakaupassa tuotteita valitessaan pyrkii poimimaan niitä vihreitä tuotteita kärryihinsä – ja jos ei aina, niin edes mahdollisimman usein. Jokapäiväisillä pienillä valinnoilla on merkitystä!

Joka ikinen ihminen – sekä vegaani että ”lihaani” – tekee ruokalautasellaan ympäristön kannalta tärkeitä valintoja!

Lihansyönnin vähentäminen on ollut julkisissa keskusteluissa paljon pinnalla viime aikoina. Oletko sinä ajatellut, että voisit vähentää lihansyöntiä – tai oletko tehnyt niin? Tuntuuko siinä jokin erityisen vaikealta tai helpolta?

Usein kuulee, että lasten nirsoilu uusia ruokia kohtaan voi olla perheellisen arkipäivän ”kasviruokaistamisen” yksi haasteista. Ja kyllä; meidän perheessäkin näitä haasteita kohdataan. Mutta ajattelen, että tämä on sama kuin muidenkin uusien ruokien kanssa: rauhassa maistelemalla ja totuttelemalla. ”Lihankorvikkeista” meillä on sekä härkis että nyhtökaura toimineet mainiosti; niistä on tehty ”lihapullia” ja tai vaikkapa makaronilaatikkoa. Pavut menevät myös lapsille aika hyvin, ja tietysti perinteinen soijarouhe myös ”jauhelihana”, vaikkapa keitossa. Itse asiassa en yhtään ihmettelisi, vaikka Silva alkaisi jossain vaiheessa omasta tahdostaan kasvissyöjäksi; merkit ovat ilmassa, ihan samaan tapaan kuin mulla itsellänikin oli lapsena.

Sain blogiyhteistyön myötä arvottavaksi kaikkien tähän postaukseen kommentoineiden kesken 50 euron lahjakortin WWF:n verkkokauppaan. Vinkki: siellä on mm. aivan ihania pandapaitoja ja -huppareita aikuisille ja lapsille! Kilpailu on käynnissä ma 20.2. klo 16 asti ja kilpailun säännöt löytyvät täältä.

Kilpailu on päättynyt, kiitos kaikille hyvästä keskustelusta! Voitto osui nimimerkille Heya – onnea! Olen sinuun meilitse yhteyksissä! :)


Tuolla ylempänä julistin, että eläköön kannustus, vinkit ja reseptit – ja yritän täten itsekin elää sen mukaisesti! Minulta usein kysytään kasvisruokareseptejä; lähes aina, kun postaan jonkun ruoan kuvan. Lupaan siis laittaa niitä entistä useammin täällä blogissa jakoon! Hmm ja kenties voisi tehdä tuonne ylävalikkoon ihan oman kokonaisuuden (Joelin tekemistä) kasvisruokaresepteistä…? Kiinnostaisiko? Ehkä joskus kasvisruokien lisääminen ruokavalioon voi olla kiinni myös siitä, että ei ole sellaista vakiintunutta ”tän-muistan-arki-iltana-väsyneenäkin” -näppituntumaa helpoista ja nopeista kasvisruokaresepteistä…?

Tämän postauksen kuvissa on viisi Joelin tällä viikolla kokkaamaa (tai noutoruoasta jatkamaa) nopeaa kasvisruokaa. Ja resepti näistä tuohon viimeiseen tässä:

Pinaatti-kikhernetäyte suolaisille letuille

Ainekset:
4 dl kikherneitä
1 pss pakastepinattia
1 dl kermaa
1 tl suolaa
1 tl kurkumaa
1 tl chilijauhetta
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl kuminaa
2 rkl öljyä

Tee näin:
Keitä kikherneet pehmeiksi. Kuumenna öljy pannulla ja lisää siihen mausteet. Pyörittele kikherneet öljyssä ja painele lastalla pehmeästi, niin, että ne hajoavat osittain. Lisää kerma, sekoita, hauduttele hetki.

Sulata pinaatti, lisää täytteeseen ja kääntele löyhästi. Tarjoile korianteri- ja ruohosipulisilpun kanssa.

lifie-logo-rgb

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: WWF

22
Like
1

You Might Also Like

  • Jodelie
    18.2.2017 at 13:49

    Ois niiiiin näppärää, jos oma vatsa kestäisi papuja. Linssit onneks on toistaiseksi olleet ihan ok.
    Ihan terveydellisistäkin syistä yritän lisätä kasviksia meidän perheen arkiruokiin. Me syödään ihan valtavat määrät lihaa perhekokoon suhteutettuna, eikä se ole ekologista, terveellistä eikä edes taloudellista…

  • Outi
    19.2.2017 at 09:59

    Onneksi viimeisen vuoden aikana naistenlehdet, Pirkat ja Yhteishyvät ovat alkanewt täyttyä kasvisruokaresepteistä. Sitä myötä on ollut helppo korvata lihaa monipuolisilla vegevaihtoehdoilla.

  • Josefiina
    19.2.2017 at 10:24

    Hyvä teksti! Oon jo vuoden verran kypsytellyt ajatusta kasvissyönnistä ja punaista lihaa syön enää harvoin. Vaikeutena on uusien reseptien kokeilu kun kokkauksesta en erityisemmin pidä.

  • Heidi
    19.2.2017 at 10:51

    Hei, hyvä kirjoitus ja meille(kin) ajankohtainen aihe! Ollaan nyt pikkuhiljaa vähennetty lihan syöntiä, varsinkin punaisen lihan. Ongelmaksi onkin vain muodostunut nyt tämä iänikuinen mitäs-kettua-tänään-syötäisiin, nyt vain tuntuu olevan tässä vaiheessa vielä hankalampaa keksiä kun kokemukset kasvisruuasta on melko rajalliset. Nettihän on pullollaan reseptejä, mutta resepti sieltä, toinen täältä… Hakusessa olisikin nyt ihan oikea keittokirja josta löytyisi kasvisruokareseptejä, olen varmaan vanhanaikainen 😀

  • Tanja
    19.2.2017 at 12:03

    Itse jätin punaisen lihan heti 16-vuotiaana kun pääsin omilleni, kanan ja kalan jättäminen oli ihan vaan kokkailutottumusten ja maun takia hankalampaa ja otti aikansa. Nykyään jos maistaa kanaa ei voi kun ihmetellä miten se on voinut koskaan maistua hyvältä! Lapsesta asti maitoallergiselle kasvissyöjäksi ryhtyminen tarkoitti suoraa vegaaniksi ryhtymistä kun kananmunista en ole koskaan välittänyt. Vähän tämmösenä ituhippinä olen nykyään tosi onnellinen ja ylpeä että nää jäi. Työpaikalla on mahatava huomata kuinka muut on hirveen kiinnostuneita mitä syön ruuaksi ja välipalaksi ja alkaa kokeilla itsekkin! Esimerkin kautta nää jutut tuntuu tarttuvan aika paljon helpommin kun paasaamalla, vaikka aika ajoin läheisten lihansyönti ahdistaa. Pitäis vaan muistaa kuinka hankalaa se luopuminen itsellekkin oli, varsinkin kun ei vielä ollut tietoinen jutun eettisestä puolesta..tässä parinkympin kynnyksellä ja vegaanisen miehen kanssa elävällä on alkanut tupsahdella mieleen vaan että miten sitten kun on lasten aika? Jotenkin on niin aivopesty tähän suomalaiseen ”lapset kasvaa vaan maidolla ja lihalla” – kulttuuriin, vaikka tietääkin että esim. Kauramaitoon on monesti lisätty kalsiumia, b-12 ym. Tärkeitä juttuja mitä ne lapset siitä lehmämmaidostakin tarvii. Näin saarnauksen päätteeksi vielä niin tämä blogi ja sun asenne elämään yleensä on ihan mahtava, iso peukku täältä!

  • ES
    19.2.2017 at 13:41

    Hyvä kirjoitus! Itse olen sekasyöjä, mutta valitsen kasvisvaihtoehdon jos sellainen on tarjolla. Kotiin en osta sikaa tai nautaa, ja maitotuotteitakin voisi pikkuhiljaa vähentää. Tosin mikään ei kyllä korvaa juustoa. :) Nykyään tämänkin alueen kouluissa on kerran viikossa kasvisruokapäivä, hienoa!

  • Heidi
    19.2.2017 at 17:27

    Hei!

    Ilmeisesti kilpailukysymyksesi koski tuota lihansyönnin vähentämistä?

    Oon opiskellut nyt kymmenisen kuukautta superkiinnostavaa ympäristökasvatusta ja oikeastaan opiskelujeni myötä on syntynyt jo aiemminkin pitkään muhinut päätös vähentää lihan kulutusta. Aika päätökselle on ollut monesta syystä sopiva ja siihen on ollut erilaisia vaikuttimia: uusien kasvipohjaisten protskulähteiden noussut saatavuus (voi vaan tehdä samoilla resepteillä kuin ennenkin eikä mukamas vaivalloisesti opetella uusia), opiskelut, järkyttävä materiaali ja info tuotantoeläinten kohtelusta suomessa, useamman vuoden nousussa ollut rakkaus luonnossa liikkumiseen.. Vastaus kysymykseesi: Juu, vähentänyt olen! En ole kokenut vaikeaksi, ehkä alussa kuitenkin kaipasin useamminkin joitain liharuokia, mutta nyt viime aikoina vähemmän.

  • Jenni M.
    19.2.2017 at 19:34

    Itse jätin punaisen lihan myös teininä makusyistä. Koulunkin kasvisruuat olivat usein parempia. Kun miehen kanssa muutettiin yhteen ei tullut mieleenkään, että tehtäisiin kahdet eri ruuat, joten mies sopeutui mukisematta kotona lihattomaan. Nyt lasten liityttyä seuraan, myös he ovat välttyneet punaiselta lihalta. Kasvisruuat uppoaa ihan yhtä hyvin kuin kala ja kanakin, kun on pienestä asti niitä tottunut syömään.
    Tänään heräsin pohtimaan kuinka nuoremman vatsa kestää normaalia päiväkotiruokaa, kun ei olla tajuttu totuttaa lihaan, mutta ei myöskään haluta rajoittaa ruokavaliota päiväkodin osalta. Nyt kun asiaa pohdin, niin huomaan etteivät isovanhemmatkaan ole lihaa juurikaan tarjonneet, vaikka usein ruokavieraisilla ollaankin.
    Mutta lapset saavat itse myöhemmin päättää mitä syövät ja mitä eivät.

    Ja vielä vaikeista puolista, niin maitotuotteiden ja juustojen vähentäminen tuntuisi ikävältä.

  • Emilia M
    19.2.2017 at 23:51

    Kas, ettei kukaan ole vielä linkannut tänne Suomen suosituinta kasvisruokablogia Chocochiliä. Krista tuskin pahastuu naapurin tontille linkkaamisesta :) http://chocochili.net/ Chocochilin ohjella meidän keittiö on muuttunut vuosien varrella ihan hurjan paljon enemmän kasvissuuntaan! Se on siitä mainio, että ihan jokikinen ruokalaji on HYVÄN MAKUINEN, ei oo tarvinnut pettyä! Ja nälkäkin lähtee niillä ohjeilla.

    Mä oon ollut sillain ”puoliksi” kasvissyöjä oikeastaan koko aikuisikäni eli viimeiset 15 vuotta. Tarkoittaa, että itte kokkaan lähinnä kasvisruokaa, mutta muiden tarjoamana ja ravintolassa saatan syödä lihaakin. Ja noin kerran puolessa vuodessa tekee mieli itse tehtyjä lihapullia ja sen itselleni sallin :) Silloin kun aloitin, en tosiaan myöskään tiennyt mistään proteiineista mitään, mutta hyvin pysyin hengissä silläkin ruokavaliolla – ja niin kuin moni muukin näkyy pysyneen, eli ehkä se proteiinivouhotus on vähän turhaa :)

    Mun vinkki kasvispainotteisempaan ruokavalioon siirtymiseen on yksinkertaisesti ruokalaji kerrallaan! Etsi joku kiva ruokablogi ja ala seurata sitä vaikka FB:n kautta. Sitten uusia reseptejä kokeiluun aina silloin tällöin. Eeva Kolun Hesarissa ilmestynyt Kauhaa ja Rakkautta oli myös mainio, se ei vain enää päivity.

    Chochochilin Elina Innanen on myös tehnyt pari keittokirjaa, suosittelen!

  • Ieza
    20.2.2017 at 13:24

    Tämä on niin tärkeä aihe, ihanaa, kun WWF:n kaltainen toimija ottaa sen esiin näinkin lähestyttävällä tavalla! WWF taitaa kuitenkin olla ns. viherjärjestöistä se, joka ei jaa mielipiteitä niin vahvasti kuin moni muu ja sanoma voi mennä perille laajemmin.

    Oma ruokavalioni on tilanneriippuvaisesti skaalalla vegaani-pescovege: kotona ja itse kokattaessa (suurimman osan aikaa) vegaani, työpaikkaruokailussa ja muualla ulkona syötäessä maitotuotteet ja kananmuna hyppäävät mukaan (s ja kala sukulaisissa ja niissä harvoissa paikoissa, joissa kasvisruokaa ei muuten ole (tähän olen törmännyt matkustaessani, esim. Budapestissä). Tähän olen tällä hetkellä tyytyväinen, vaikka toki vielä on tekemistä: fetan olen arkikokkailussa korvannut Sheesen Greek Style -kasvijuustolla (kannattaa testata!), mutta edelleen on tiettyjä tuotteita, joista luopuminen on muka-niin-kovin-vaikeaa, hyvänä esimerkkinä vaikka halloumi. Aloitin tosissani yrittämään vegaanisempaa kokkailua vasta vuodenvaihteessa, mutta kauramaito ja -kerma ovat tulleet jäädäkseen jääkaappiini, sen verran hyviltä ne maistuvat ja kokkailu on helppoa.

    Suosittelen kokeilemaan Oatly iKaffea kahvimaidoksi, omaan makuuni se osuu juuri kohdilleen ja vaahdottuu mainiosti, ei tarvitse lähteä kahvilaan laten perässä :)

  • Hemil
    20.2.2017 at 19:04

    En edes lukenut vielä muita kommentteja, kun jo piti juosta kommentoimaan. Hetki sitten nimittäin sanoin ääneen, että täytyisi alkaa tätä kasviksempaa syöntiä harkitsemaan ihan kunnolla. Luin eräästä naistenlehdestä pari päivää sitten, kuinka näyttelijän perheessä oltiin kotivegetaristeja, eli kodin ulkopuolella ovat sekasyöjiä. Se voisi toimia mullakin, huomaan että enemmän ja enemmän on tullut ostettua kasvisruokaa, kaupassa käydessä päässä pyörii sellainen eettisten valintojen video. :D Tapailuni, joka on Hyvin Miehisessä Ammatissa, laittoi myös 10 minuuttia sitten viestissä kasvisruokareseptiä, ja eilen syötiin sen kanssa mun ekat härkikset burritossa. Ihanaa, kun kaikki (miehiin liittyvät) stereotypiat ei pidä paikkaansa.

    Tulevaisuudessa (miksei jo nyt) olisi hyvä syödä joskus luomukanaa, joskus riistaa, viikottain ”vihreää” kalaa, ja muuten kasvia. Jos joku päivä vielä pääsen äidiksi, niin vaikeaa olis perustella itselleen lihansyöntiä monta kertaa viikossa, veikkaan että kasvispainotteinen ruoka on kaikille sitä parhainta. Kiitos siis WWF ja Krista hyvästä tekstistä! Mukavia Espanjan-viikkoja! xxx

  • Vegemamma
    22.2.2017 at 17:14

    Heippa!!! Ihanaa kun löysin blogisi. Ollaan menossa Fugeen keväällä pariksi viikoksi lomalle 1-vuotiaan kanssa, täältähän saa hyviä vinkkejä :). Hei mites Fugessa nykyään nuo kasvisruoat ravintoloissa, onko tullut parannusta ? Muistelen vuosien takaa ettei ainakaan mikään trendi silloin ollut ….

    • krista
      22.2.2017 at 17:49

      Joo en sanoisi varsinaisesti trendiksi vielä :D Täältä edelleen kasvisvoileipää tilatessa pitää painottaa, että siihen ei saa laittaa tonnikalaa sisälle :D

      Mutta kasvisravintoloitakin täällä kuulemma on, ainakin yksi. Bolichesissa jossain, harmi ettei ole tullut käytyä. Ja vakkari-nepalilaien meillä on, josta tilataan kotiinkuljetusruokaa – muutenkin etnisiä kannattaa kokeilla. Mutta kasvissyönti tosiaan on suht tuntematon juttu ravintoloissa, tapaksetkin on ennen kaikkea lihaa ja kalaa. Nipin napin ravintolasta saa jonkun yhden kasvisruoan, edes vihersalaatin ja leivän jos ei muuta :)

  • Karoliinan
    24.2.2017 at 13:29

    Meillä ollaan kaikki pesco-ovo-lacto-vegejä. Koitetaan syödä kalaa 2x/viikko ja muuten pyritään vegaaniseen ruokaan. Meiän 2v syö kaikkii oudoimpiakin marokko,meksiko,intia,nepali,kiina,japani -ruokia nirsoomatta yhtään :D

  • krista
    26.2.2017 at 21:43

    Arvonta on päättynyt, kiitos kaikille hyvään keskusteluun osallistumisesta! <3
    -
    Lahjakortin voitti nimimerkki Heya - onnea onnea! - olen sinuun meilitse yhteydessä! :)

  • 1 2 3