Vähemmän ja parempaa lihansyöntiä?

Kaupallinen yhteistyö: WWF

Kun itse aikoinaan teini-iässä aloin kasvissyöjäksi, oli kyse siitä, että jo oikeastaan lapsesta asti minua karmi se sellainen ”hrrr se on jonkun kuolleen eläimen lihaa” -ajatus. Silloin 90-luvun alun Kuusamossa ei juuri lihan ympäristövaikutuksista puhuttu; sen aika tuli vasta paljon myöhemmin. Tavallaan pääsin ihan vahingossa hurjan helpolla; en koskaan tehnyt mitään ”suurta eettistä päätöstä”. Söin vaan asioita (lähinnä porkkanaraastetta), joista tykkäsin, ja jätin pois ne, jotka äklöttivät. Ja hyvähän siihen päälle sitten oli jälkeenpäin keksiä, että ”no onhan tämä tietysti ympäristön kannaltakin hyvä ratkaisu”. Joo joo joo, kato ku oon niin eettinen.


Tällä taustalla ymmärrän sen ihan selkeästi: paljon vaikeampi tämä aihe on niille, joiden mielessä ensimmäinen ajatus herkkupäivällisestä on tirisevä pihvi – eikä joku mausteinen nam-nam-papupöperö niin kuin minulla.

Mutta se tiedetään, että maailma ei kestä nykyistä lihankulutustamme. Ei vaan yksinkertaisesti kestä. Jotain täytyy tehdä tai huonosti käy.

Lyhyesti vaikka näin: Ruoka muodostaa noin 20 % ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä – saman verran kuin liikenne. Lihantuotanto on mm. metsäkadon merkittävin aiheuttaja, kuluttaa valtavasti vettä, aiheuttaa suuria kasvihuonepäästöjä ja rehevöittää Suomessakin järviä ja Itämerta. Lisääntynyt lihan kulutus vaikuttaa myös sademetsiin, ja rehuksi kasvatettavan soijan tieltä raivataan koskematonta luontoa muun muassa Brasiliassa. Ja niin edelleen. (lähde WWF)

Joel (lihansyöjä) on sitä mieltä, että lopulta ratkaisun tähän ongelmaan tarjoaa keinoliha. Moni saa jo pelkästä ajatuksesta varmasti kylmät väreet – veikkaan, että yleinen hyväksyntä aiheeseen kehittyy hitaammin kuin lihamolekyylit petrimaljassa. Heh tai miten nyt sitä kehittävätkin.

Eli jospa ei sentään sitä jäädä odottamaan.

No – kaikki maailman ihmiset sitten kasvissyöjiksi ja vegaaneiksi? Niks naks, tuosta vaan. Siinäpä sitä lyhyen aikavälin tavoitetta, haha. Jos eivät usko, niin huudetaan lujempaa! Vaikkapa tuonne Kuusamon FB-ryhmään kun sellaisen huudon esittäisi, niin lentäisi ulos ryhmästä nopeammin kuin laskee vokaalit sanasta kikhernecurry.

Ja kuitenkin sen ”suuren massan” valinnoilla on väliä. Meidän jokaisen valinnoilla on väliä. Ja jokainen voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja ympäristöömme omilla valinnoillaan joka päivä monta kertaa.

WWF:n viime viikolla julkaisema Lihaopas aiheutti itselleni vilpittömästi sellaisen ”ah, järjen ääni!” -elämyksen. Että juuri näin näistä asioista pitäisi puhua, jesh!

Viesti oli nimittäin tämä: Lihantuotannon haasteet eivät tarkoita, että lihaa ei saa syödä. Kysymys on ennemminkin siitä, minkälaista ja kuinka paljon lihaa syömme.

Tämä on jotenkin ihanan vapauttava ajatus. Että jokainen voi vaikuttaa, ei pelkästään täysvegaani. Itse jatkan ajatusta näin: unohdetaan tuomitseminen ja toisten juustosiivuista nillittäminen. Jaetaan tietoa, ymmärrystä, reseptejä ja kannustusta, jotta joka ikinen tekee joka päivä ympäristön kannalta vähän järkevämpiä valintoja.

Vaikka syö lihaa, sitä voi syödä vähemmän ja valita lautaselleen ympäristön kannalta parempaa lihaa.

Ah. Mä niii-iiin tykkään tästä ajatuksesta. Vihdoinkin nykykeskusteluun (ja ihmisissä heränneeseen aitoon haluun vähentää lihansyöntiä) ajatusmalli, jossa pyritään ympäristön hyvään, mutta ei silti olla mustavalkoisia tai tuomita. Kiitos tästä, WWF!

Koska eihän se ole niin, että kaikki liha olisi yhtä haitallista. Tai että jos syö kaksi kertaa viikossa lihaa, se olisi yhtä huono kuin kaksi kertaa päivässä lihan syöminen. On tietysti hienoa ja ihailtavaa, että jotkut ovat täysvegaaneja – mutta vaikka ei ole valmis luopumaan lihasta kokonaan, voi lisätä ruokaansa kasvisten osuutta, totutella käyttämään erilaisia ”lihankorvikkeita” ja opetella tekemään hyvää kasvisruokaa. Ja jos ja kun se lihansyöjä sitten syö lihaa, hän voi valita ”paremman” lihavaihtoehdon.

”Vähemmän ja parempaa”, lukee siinä WWF:n Lihaoppaan etusivulla.

Lihaoppaan idea on selkeä. On punaisia valintoja (”vältä”), keltaisia valintoja (”harkitse”) ja vihreitä valintoja (”kohtuudella”). Esimerkiksi naudan liha Etelä-Amerikasta ja muista EU-maista on punaista, Suomesta ja Ruotsista naudanliha on keltaista, ja luomu ja luonnonlaidunliha ovat vihreää. Kaikista annetaan tiivit perusteet, että miksi näin. Ja jokaisesta ”lihalajista” löytyy niin punaisia kuin vihreitäkin vaihtoehtoja; eli sillä on väliä, minkä lihapakkauksen sieltä hyllystä poimii! Jos siis päätät syödä tänään kanaa, syö parempaa kanaa. Lisäksi Lihaoppaasta löytyy ”Suosi näitä” -osio, jossa kerrotaan tuotteita, joilla lihaa voi ruoista korvata.

Itse maitoa syövänä kasvissyöjänä tarkastelin erityisesti juustojen kohtaa. Ja kyllä; tällä on merkitystä omiinkin valintoihini jatkossa. En ole tällä hetkellä valmis luopumaan kokonaan maitotuotteista, mutta sen voin helposti tehdä, että juustoa valitessani valitsen ”keltaista” eli suomalaista tai ruotsalaista, ja ”vihreää” eli luomua (havainnolliset perusteet siis voi lukea täältä). Osittain tein näin jo entuudestaan, mutta jatkossa tässä skarpaaminen tuntuu jotenkin entistäkin merkittävämmältä.

Ah. Ah. Ah. Mä vaan niin niin niin toivon, että joka ikinen suomainen (myös hän, joka ei edes harkitse lihasta luopumista) tutustuu näihin ja ruokakaupassa tuotteita valitessaan pyrkii poimimaan niitä vihreitä tuotteita kärryihinsä – ja jos ei aina, niin edes mahdollisimman usein. Jokapäiväisillä pienillä valinnoilla on merkitystä!

Joka ikinen ihminen – sekä vegaani että ”lihaani” – tekee ruokalautasellaan ympäristön kannalta tärkeitä valintoja!

Lihansyönnin vähentäminen on ollut julkisissa keskusteluissa paljon pinnalla viime aikoina. Oletko sinä ajatellut, että voisit vähentää lihansyöntiä – tai oletko tehnyt niin? Tuntuuko siinä jokin erityisen vaikealta tai helpolta?

Usein kuulee, että lasten nirsoilu uusia ruokia kohtaan voi olla perheellisen arkipäivän ”kasviruokaistamisen” yksi haasteista. Ja kyllä; meidän perheessäkin näitä haasteita kohdataan. Mutta ajattelen, että tämä on sama kuin muidenkin uusien ruokien kanssa: rauhassa maistelemalla ja totuttelemalla. ”Lihankorvikkeista” meillä on sekä härkis että nyhtökaura toimineet mainiosti; niistä on tehty ”lihapullia” ja tai vaikkapa makaronilaatikkoa. Pavut menevät myös lapsille aika hyvin, ja tietysti perinteinen soijarouhe myös ”jauhelihana”, vaikkapa keitossa. Itse asiassa en yhtään ihmettelisi, vaikka Silva alkaisi jossain vaiheessa omasta tahdostaan kasvissyöjäksi; merkit ovat ilmassa, ihan samaan tapaan kuin mulla itsellänikin oli lapsena.

Sain blogiyhteistyön myötä arvottavaksi kaikkien tähän postaukseen kommentoineiden kesken 50 euron lahjakortin WWF:n verkkokauppaan. Vinkki: siellä on mm. aivan ihania pandapaitoja ja -huppareita aikuisille ja lapsille! Kilpailu on käynnissä ma 20.2. klo 16 asti ja kilpailun säännöt löytyvät täältä.

Kilpailu on päättynyt, kiitos kaikille hyvästä keskustelusta! Voitto osui nimimerkille Heya – onnea! Olen sinuun meilitse yhteyksissä! :)


Tuolla ylempänä julistin, että eläköön kannustus, vinkit ja reseptit – ja yritän täten itsekin elää sen mukaisesti! Minulta usein kysytään kasvisruokareseptejä; lähes aina, kun postaan jonkun ruoan kuvan. Lupaan siis laittaa niitä entistä useammin täällä blogissa jakoon! Hmm ja kenties voisi tehdä tuonne ylävalikkoon ihan oman kokonaisuuden (Joelin tekemistä) kasvisruokaresepteistä…? Kiinnostaisiko? Ehkä joskus kasvisruokien lisääminen ruokavalioon voi olla kiinni myös siitä, että ei ole sellaista vakiintunutta ”tän-muistan-arki-iltana-väsyneenäkin” -näppituntumaa helpoista ja nopeista kasvisruokaresepteistä…?

Tämän postauksen kuvissa on viisi Joelin tällä viikolla kokkaamaa (tai noutoruoasta jatkamaa) nopeaa kasvisruokaa. Ja resepti näistä tuohon viimeiseen tässä:

Pinaatti-kikhernetäyte suolaisille letuille

Ainekset:
4 dl kikherneitä
1 pss pakastepinattia
1 dl kermaa
1 tl suolaa
1 tl kurkumaa
1 tl chilijauhetta
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl kuminaa
2 rkl öljyä

Tee näin:
Keitä kikherneet pehmeiksi. Kuumenna öljy pannulla ja lisää siihen mausteet. Pyörittele kikherneet öljyssä ja painele lastalla pehmeästi, niin, että ne hajoavat osittain. Lisää kerma, sekoita, hauduttele hetki.

Sulata pinaatti, lisää täytteeseen ja kääntele löyhästi. Tarjoile korianteri- ja ruohosipulisilpun kanssa.

lifie-logo-rgb

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: WWF

22

You Might Also Like

  • siru
    13.2.2017 at 10:02

    Moi! Tärkeä aihe ja ihania ruokakuvia :) Mua kiinnostaisi tietää, miten olette Joelin kanssa päättäneet lasten ruokavalio”valinnat”? Sekaruokavaliohan on samalla tavalla aikuisen tekemä valinta lapsen puolesta kuin lihaton ruokavalio, joten siksi kiinnostelee, miten olette päätyneet nykyiseen ratkaisuun, kun teillä kuitenkin vanhempina on eri ruokavaliot.

    • krista
      13.2.2017 at 10:25

      Hyvä kysymys :) Meillä tämä ratkesi ikään kuin sellaisella kolmen sanan keskustelulla (”oisko näin?” ”joo”) luontevasti näin, koska Joel (lihansyöjä) on meillä se yksinoikeutettu kokkimestari. Kun lapset aloittelivat aikoinaan kiinteiden syömistä, kummallakaan meistä vanhemmista ei ollut sellaista ”no niin, aletaanpa selvittelemään ravintorikasta kasvisruokavaliota taaperolle” -puhtia ja sekasyönti lapsille oli sellainen helppo ”mennään vaan virran mukana” -valinta. Olen siis itsekin vasta viimeiset reilut viisi vuotta syönyt JÄRKEVÄÄ kasvisruokaa – just Joelin kokkausten myötä – ennen Joelia ennen elin nuudeleilla (ja työpaikkaruokalan kasvisruoalla) ja esimerkiksi mun saamat proteiinien määrät oli sellaista tasoa, että huimaa ajatuskin… Vasta nykyisin hallitaan nämä pavut ja ”lihankorvikkeet” ja muut proteiininlähteet ja nykyään tämä on tietysti paljon helpompaakin kuin 10 saatikka 20 vuotta sitten.

      Mutta mä veikkaan, että meidän lasten ruokavalio ikään kuin lipuu kasvispainotteiseen suuntaan kasvun myötä. Nyt tosiaan Silva on meillä se, joka noplii lautaselta kaikki muut paitsi lihat – ja Seela vastaavasti noplii omalta lautaseltaan ne lihat :) Mutta mennään maltillisesti siis lasten kanssa :)

  • Maaret
    13.2.2017 at 10:03

    Olen ollut kasvissyöjä 12 vuotta. Aika samanlaiset oli syyt kuin sullakin, eli en muista koskaan pitäneeni lihasta ja esiteininä kiinnosti eläinten oikeudet joten siitä se ajatus sitten lähti. Vanhemmiten syitä on tullut lisää ja välillä olen ollut vegaani joitain aikoja, kunnes sitten herkistyin soijalle ja maito ja kananmunat palasi ruokavalioon.
    Mietin edelleen erityisesti juuston vähentämistä ilmastosyistä ja odottelen kaikkia eläinperäisten tuotteiden korvikkeitta ja iloitsen kun niitä kiihtyvällä tahdilla saapuu lähikauppaan. Ehkä maitotuotteetkin pystyy jo lähitulevaisuudessa korvaamaan hyvänmakuisilla ja soijattomilla vaihtoehdoilla.

    • krista
      13.2.2017 at 10:31

      Mä olin muuten Silvaa imettäessä jossain vaiheessa ”maidottomalla kokeilulla” ja lopulta se kokeilu jäi päälle ihan joksikin 3-4kk ajaksi muistaakseni. Neuvolassa jo sanottiin, että ei sitä kokeilua enää tarvitse jatkaa (kun ei ollut mitään vaikutusta vauvan vatsaan), mutta mä sanoin, että mun OMAAN vatsaan tällä on hyvä vaikutus :D Mutta sitten jotenkin lipesin takaisin maidonkäyttäjäksi – kahvimaito ja feta on mulle erityisesti ne ”henkisesti tärkeät”. Toinen juttu on se, että meillä on suvussa osteoporoosia… Kalkkia saa varmasti riittävästi vegaaniruokavaliosta, mutta taas se kuitenkin vaatisi vähän paneutumista, ja jotenkin tuntuu, että tosi moni sellainen ”ekstrapaneutumista vaativa” asia jää tässä elämänvaiheessa multa itseltä tekemättä, jos ei just tosi vahva henkinen palo ole :) Mutta en ihmettele, vaikka jollain aikavälillä pehmeästi olisin ”liukunut vegaaniksi” :)

  • Nina
    13.2.2017 at 10:14

    Tää lihansyöjä-kasvissyöjä -keskustelu on jotenkin ahdistava. Syömiseen liittyy niin paljon tunteita, että harvoin keskustelu pysyy järkevänä. Itselläni on arjessa seuraavat haasteet (jollekin muulle nämä eivät ehkä ole haasteita):
    – tuntuu siltä että lihan syöminen on halvempaa kuin vaikka kalan tai kasvispöperön
    – liharuoat maistuvat omaan suuhun paremmilta
    – en osaa valmistaa hyvää kasvisruokaa, vaan kaikki yritykset päättyvät siihen että ruokaa (=rahaa) menee roskiin

    Aikalailla on siis omaa laiskuutta ja tiedonpuutetta, että meillä syödään lihaan niin paljon kuin syödään. Kivaa että joku (wwf) tuottaa järkevää keskustelua aiheesta, koska itse olen kyllästynyt ituhippien ja makkaramiesten tapaan keskustella oikeasti tärkeästä asiasta.

    • krista
      13.2.2017 at 10:38

      Joo aina kun keskustelu menee sellaiseen… …huuteluun, mulla tulee sellainen EÄÄÄÄÄÄH-olo. Siksi tää WWF:n näkökulma tosiaan aiheuttikin mulle sellainen ”ah”-tuntemuksen. Koska se huutelu ei VARMASTI tee lihansyöjästä vegaania tai vegaanista lihansyöjää, vaan kasvattaa vaan sitä kuilua. Mutta sitten kun tosiaan tajuaa, että JOKAISEN valinta on tärkeä (myös sen, että lihansyöjä valitsee eettisemmän lihan useammin) ja antaa joka ikiselle ikään kuin eväitä tehdä niitä vähän parempia valintoja…

      Sun haasteet kuulostaa just tutuilta, mitä olen sekasyöjiltä kuullut. Mutta hei kantsii tutustua tuohon lihaoppaaseen! Siinä siis tosiaan on ihan silleen ”jos valitset sikaa niin millaista sikaa kannattaa valita” -havainnollistamista. Eli jos vaikka niitä liharuokia syökin, niin sitten valitsee ympäristön kannalta hyvät valinnat siitä lihahyllystä :)

      • Nina
        13.2.2017 at 12:32

        Joo tämmönen lempeä valistaminen on todella järkevää ja WWF saa tämän myötä (toivottavasti) paljon hyväö julkisuutta itselleen ja tälle asialle.

  • Maryo
    13.2.2017 at 10:16

    Mulle kasvisruokien valmistaminen ei ole tuttua, joten kaikki reseptit ja ideat ovat tervetulleita! Etenkin, kun kiinnostus niitä kohtaan on kasvanut enkä haluaisi/jaksaisi miettiä jokapäivä ”’mitäs tästä jauhelihasta tänään syötäisiin”. :)

    • krista
      13.2.2017 at 10:44

      Joo hei ja meillä syödään tosiaan sellaista ihan ”kasvisarkiruokaa” joka päivä; nopeasti valmistuvaa perusruokaa, usein ”mitä jääkapista löytyy” -periaattella. Itselle se on niin arkista, että tavallaan en ole edes hoksannut, että näiden reseptien jako olisi kenellekään mitenkään kiinnostavaa – mutta nyt kun ajattelee, niin sehän just ON. Eli kyllä, voisin tosiaan alkaa näitä silloin tällöin laittaa (tai siis kysellä Joelilta) ja päästä yli siitä, että ne eivät ole mitenkään ”hienoja”. Vaan tavallista arkista helppoa kasvisarkiruokaa :)

      • Heya
        13.2.2017 at 22:24

        Todellakin tulee tarpeeseen! Sekasyöjäperhe, jossa syödään paljon kasviksia, mutta haluaisimme syödä enemmän kasvisruokaa ilman lihaa. Erillinen sivu resepteille kuulostaisi tosi hyvältä!

  • Nelli
    13.2.2017 at 10:28

    12-vuotiaana jätin pois ensin punaisen lihan ja myöhemmin myös kanan. Kalaa syön satunnaisesti, tosin viime vuosinasekin on alkanut tökkiä. Mies on yhteisen 7 vuoden aikana hoksannut, että kasvisruoka voi olla hyvää ja täyttävää, hän syö lihaa harvoin mutta silloin, kun tekee mieli enkä minä silloin sitä paheksu. 3-vuotiaamme on päiväkodissa kala-kasvis, kotona syömme enimmäkseen vegaanisesti mutta liiemmin siitä stressaamatta. Hyvän kahvimaidon (Soya For Professionals <3) ja juuston (Porlammin vege) löytäminen on helpottanut omatuntoa huomattavasti. Ajattelen aika yksikertaisesti; mielestäni pitäisi kääntää kuvio toisin päin ja miettiä, millä perustella lihansyöntiä. Kasvissyöntiin ei ole mielestäni muita kuin järkeviä perusteita.

    Suomalainen ruoka rakennetaan pitkälti lihan ympärille ja tämän imitoiminen menee mielestäni usein metsään. Tai kuten koko kouluaikani söin, jätetään vain se liha pois, jolloin puolen tunnin päästä nälkä kiljuu taas.
    Helppona ensikokeiluna suosittelen tekemään lihapullataikinan Härkiksestä retromalliin sipulikeittopussin kanssa, mies sai niin voimakkaat "mummon lihapullat" -fläsärit, että melkein itki :D

    • krista
      13.2.2017 at 11:06

      Täytyypä laittaa nuo maito- ja juustomerkit mieleen (tai siis kaivan täältä sitten) Suomen-paluuta varten, kiinnostaa kyllä kokeilla!

      Mä jotenkin luulen, että ajan myötä tuo kääntyykin niin, että lihansyönti on se, mitä pitää perustella. Mutta tää on varmasti hidas (joskin ehkä kiihtyvä, kun oikeasti tajutaan ympäristömerkitys) prosessi. Heh tähän yhteyteen mä aina haluan kertoa tän: Intiassahan ruokavaliot/ruoat on vegetarian ja non-vegerian. Eli kasvissyöjä ja ei-kasvissyöjä. Eli siellä on just tavallaan toisin päin!

      Me tehtiin kans Suomessa ollessa Härkis-lihapullia, NAM! Lapset söi erittäin tyytyväisinä!

  • Heispi
    13.2.2017 at 10:34

    Just luin tätä opasta ja huokailin, miten ihanaa on kun on reko-rinki, josta saa sitä ”vihreää” lihaa.

    Meillä on kasvis/papupöperöpäivä kerran viikossa ja se menee hyvin sekä naperoille (4&2veet) että miehelle. Mies tekee fyysistä työtä ja käy salilla ja syö sen vuoksi _valtavasti_, myös sitä lihaa. Lounaan ja päivällisen lisäksi se syö vielä 100g jauhelihaa raejuustolla iltaisin 😮, jotta varmasti proteiinit riittää. Oon siitä kyllä sanonut, että varmasti tulee enemmän kuin tarpeeksi! Näissä muutoksissa onkin se juttu, että itseään ja omaa toimintaansa voi muuttaa – toista ei. Yritän siis koko ajan löytää ja keksiä hyviä ja proteiinipitoisia (papu) ruokia, jotka uppois mieheenkin. Pitäisi varmaan tuupata vielä toinen kasvispöperöpäivä viikkoon.

    Härkis on ihan ok tuote, aika paljon suolaa kyllä ja kun sitä ruokaa pitää olla paljon, käy ehkä kalliiksi (tai sitten en vaan ole valmis maksamaan siitä niin paljon..)

    Nytökauraa oon kerran saanut käsiini (se on aina loppu) ja siitä tykkäsin enemmän ja kun siinä on proteiinia se 30g/100g sitä riittää vähempikin. Oon silti pidättäytynyt perus kuivatuissa pavuissa, se on hyviä ja edullisia. Varsinkin kikherneet ja kun keittää parmesaanin kuoren (se jota ei voi syödä) kanssa, niis tulee ihania 😊

    • krista
      13.2.2017 at 11:12

      Mitenköhän noita ”vihreitä lihoja” muuten saa peruskaupoista? Sehän ois tietty tässä olennaista, kun ajatellaan ns. isojen massojen päivittäisiä ostosvalintoja. Eli että sitä on kohtuuhintaan siinä hyllyssä kans tarjolla!

      Esimerkiksi Nyhtökauran kanssa itselleni se saatavuus ylitti jo ärsyyntymiskynnyksen. En mä aio lähteä ”nyhtökaurametsälle” mihinkään – Härkis otettiin sen sijaan heti käyttöön, kun sitä sai. Mutta sit kun sitä nyhtökauraa sai (kerran taidettiin mekin saada kotiin sitä), se oli kyllä NAM. Mutta näistä Härkis vei pisteet (ei välttämättä maullaan vaan) saatavuudellaan!

      Tää on totta, että ketään ei voi pakottaa, sen halun pitää tulla ihmisestä itsestään. Ja kun se tulee sit sisäsyntyisesti itsestä, se on paljon vahvempikin, näin mä uskon. Eli just vähitellen tarjoamalla eettisempiä lihavaihtoehtoja ja hyvä ravitsevia kasvisruokia; ja tietoa lihan ympäristövaikutuksista. Mä en usko, että esimerkiksi Joel on kovin helposti (ei millään) lihasta valmis luopumaan, mutta eettisempää lihaa se voi ostaa – ja odottaa sitä keinolihaa :)

      • Heispi
        13.2.2017 at 12:32

        Perus prismassa on kyllä luomunaudanlihaa, halvimmillaan suomalaista saa n.10ekg, mutta mä tykkään ettei ole suojakaasua, maistuu paremmalta. Toki jos on tottunut (tai taloudellisesti on pakko) maksamaan max 7ekg voi sekin olla kynnyskysymys.

        Liharuokia voi myös hyvin jatkaa kasviksilla ja pavuilla. Mä laitan aina jauhelihapullataikinaan sekä porkkanaraastetta että hernerouhetta, toimii!

        • Saara
          13.2.2017 at 12:47

          Atrian jauhelihoja saa nykyään ilman suojakaasua, pakkaus on muutenkin ympäristöystävällisempi koska siinä on vähemmän muovia. Suojakaasu tuo kyllä lihaan aika ällöttävän hajun, siksi olen tähän mennessä ostanut lihan yhdeltä tutulta tilalta joka pakkaa lihan vakuumiin.

      • Tilia
        15.2.2017 at 11:13

        Ruotsissa on luonnonlaidunlihaa jo hyvin saatavilla, paljolti sitä syödään päiväkodeissakin yms. ”laitosruokailussa”. Suomessa saa luomujauhelihaa ihan hyvin kaupoista, mutta etupäässä nautaa, koska sitä tulee luomumaitotiloilta maidon ”sivutuotteena”. Muut vihreät lihat ovat enempi kiven alla ja vaativat aktiivista harrastamista.

        Meidän pohjoiset olosuhteet pitäisi muutenkin ottaa näissä keskusteluissa huomioon. Iso osa Suomesta soveltuu nurmiviljelyyn, mutta ei nykyisellään suoraan ihmisravinnoksi kelpaavan kasvisravinnon tuottamiseen. Kärjistettynä soija ei kasva Kuusamossa, mutta naudanliha kasvaa. Myös lisääntyvän tai muuttuvan kasvissyönnin ympäristövaikutukset (globaalit) pitäisi tutkia kriittisesti ja löytää kestävät ratkaisut. Kaikki kunniani fennovegaaneille, jotka elävät lantulla, porkkanalla ja nauriilla talven yli!

        Luonnonlaidun/luomulihan/lähituotetun eettisen lihan metsästäminen voi tuntua alkuu työläältä, mutta kun oman tuottajan on löytänyt, homma helpottuu. Esim. meille ostan tutulta lampurilta kokonaisen perinnebiotooppia hoitaneen karitsan lihat (paloissa pakastettu) pakkaseen syksyllä. Syödään niitä sitten koko talvi, eikä tarvitse kaupasta kantaa lihoja, ottaa vaan pakkasesta sopivan palan sulamaan tarpeen mukaan. Ei tunnu erityisen vaikealta.

    • Jenna
      18.2.2017 at 16:02

      Tähän pakko heittää, että youtube ja vegaani bodarit. Aika mielenkiintoisia kanavia löytyy. Saa hyviä ruoka ideoitakin 😊

  • Hanna-Marleena
    13.2.2017 at 10:34

    Mie olen kyllä lihansyöjä, mutta kun miettii niin syön kyllä kasvisruokaa, jopa yllättävän paljon. Tänään koululla on pinaattikeittoa ja kasvispihvejä lihaa tai kalaa sisältävien ruokien lisäksi. Tänään syön pinaattikeittoa, koska kasvispihvejä (jotka ovat täällä todella hyviä ja kelpaavat näinkin nirsolle kuin minä) olen syönyt viime viikolla ja pinaattikeitto nyt on aika herkkua. Viime vuonna kun olin töissä, työkaverini on kasvissyöjä ja kun kävin hänen kanssaan lounaalla, huomasin itsekin syöväni enemmän kasvisruokia. Kasvisruokaa valitsin koska tuntui siltä että se maistuisi sillä hetkellä mieluummin kuin lihavaihtoehto. Harvemmin ostan kaupasta lihaa koska pakaste täynnä hirven lihaa eri muodoissa. Viime vuonna kävin metsästystutkinnonkin, mutta vielä viime syksynä en ehtinyt hirvimetsälle.

    • Heispi
      13.2.2017 at 10:41

      Hirvenlihahan on just sitä ”vihreää” ja tosi ekologista lihaa! Ja peukku metsästykselle!

      • krista
        13.2.2017 at 11:13

        Kyllä, kotimainen hirvenliha on Lihaoppaassa vihreä tuote!

    • krista
      13.2.2017 at 11:35

      Meidän Silvan herkkuruokaa on muuten pinaattikeitto! <3 Pinaattiletut (meillä "vihreät letut") myös :)
      -
      Hei mahtava ajatus muuten se, että ystävän esimerkki voi ihan "hiljaisesti" ohjata kasvissyöjäksi. Eli tavallaan jokaisen kasvissyöjän (hyvännäköinen ja herkullinen) lautanen voi kannustaa jotakuta syömään vastaavaa myös. Hitsi! Eli tällä logiikalla kannattaisi vaan postata someenkin usein kuvia herkkukasvisruoista - jollekulle voi hyvin syntyä fiilis, että "hei mäkin voisin syödä tuollaista" :)

  • avaruuskenguru
    13.2.2017 at 10:34

    Onpa kivaa, että tästä aiheesta yritetään keskustella järkevästi! Itse olen ollut kasvissyöjä lähes koko elämäni ja lihansyönti on mielestäni yksinkertaisesti väärin, mutta siitä huolimatta usein hävettää kanssavegaanien järkyttävä lihansyöjien syyllistäminen ja tuomitseminen. Se kun tuskin edistää tärkeää asiaa yhtään.

    • krista
      13.2.2017 at 11:21

      Kyllä! Täysvegaanien valinta on ihanteellinen, mutta ketään ei voi pakottaa – siitä tulee vaan vastareaktio. Siksi mullekin tää WWF:n Lihaopas aiheutti niin hyvän fiiliksen. Hyvähyvä!

  • illia
    13.2.2017 at 10:37

    Itsekin olen yrittänyt hivuttaa syömistä kohti kasvispainotteisempaa ruokaa. Nyt meillä syödään yhtä usein kasvista kuin lihaakin. Ja kaikki kasvisruokaohjeet on todellakin tervetulleita. Mukava aina testata uusia reseptejä.

    • krista
      13.2.2017 at 12:03

      Hieno homma – mä oon ollut jotenkin lähi- ja somepiiristä huomaavinani, että tää on just monella se suunta! Ja se on hyvä suunta, reseptejä tulee siis blogiin silloin tällöin :)

  • MarjaH
    13.2.2017 at 10:40

    Me syödään aika paljon kasvisruokaa, vähän riippuu mun fiiliksestä (meillä syödään pääasiassa sitä, mitä mun sattuu tekemään mieli :P). Kalaa voitaisiin syödä enemmän. Joelin ohjeita mukaillen olen tehnyt ainakin palak paneeria ja -mifua, molemmat oli tosi hyviä! Joten mielenkiinnolla odotan lisää reseptejä :)
    .
    Yhdellä tutulla on lammastila, josta viime kesänä nimettiin meille karitsa, Mämmi. Nyt Mämmi on paloina pakkasessa. Tämä oli samalla itselle testi, koska jos ei voisi syödä itse nimikoimaansa karitsaa, olisi aika kyseenalaista syödä muutakaan lihaa. Kävimme myös kesällä katsomassa Mämmiä laitumellaan, ja lapselle kerrottiin, että tuo me sitten talvella syödään. Ompa karun kuuloista näin kirjoitettuna, mutta halusimme opettaa, että liha tulee jostain.

    • krista
      13.2.2017 at 12:09

      Hei mahtavaa, että noi Joelin reseptit on jääneet teillä käyttöön! Noi on itse asiassa edelleen googlatuimmissa hakusanoissa jatkuvasti eli selvästi nämä kiinnostaa :)

      Voi Mämmi sentään <3 Mulla tuli tästä tosi jotenkin... ...liikuttunut olo. Mutta tämä on just se, että lihahan ei tule "paketista" vaan laitumelta (tai tehotuotettu liha tietysti halleista) ja se tosiaan nykymaailmasta monelle on selvästi hämärtynyt. Tai ei haluta ajatella. Mutta tuo on todella hyvä oppi niin lapselle kuin aikuisellekin - ja tosiaan hyvä testi ja muistutus lihansyönnistä myös itselle.

  • Sini
    13.2.2017 at 10:41

    Onnea on metsästävä mies. Meillä syödään aika paljon riistaa (paitsi tänä vuonna kun hirvet olivat vähän hakusessa), broileria ostetaan jonkin verran ja muuta lihaa vain harvakseltaan. Kasvikset ja kala maistuu lapsille hyvin. Vaikeinta on ollut markkinoida miehelle ajatusta että pidetään välillä kasvisruokapäiviä -hän kun on sitä mieltä raavas mies ei rehuilla elä. Pieni ruokabudjetti aiheuttaa kyllä omat haasteensa…

    • krista
      13.2.2017 at 12:41

      Kotimainen hirvi tosiaan on vihreä liha tuolla, hyvähyvä! Meillä kans lapsuuskotona metsästettiin, mutta itselleni lapsena riista oli ihan nou-nou makunsa puolesta – mutta mulla oli tosiaan tää ”kasvissyöntimakutottumus” jo silloin eli mun osa oli sit se porkkanaraasteen puputus :D

      Ja joo, toista ei voi pakottaa. Mutta kantsii valita niitä ”vihreitä” vaihtoehtoja lihaa kaupasta ostaessa ja sit testailla noita uutuuksia myös. Härkistä ja nyhtistä suosittelisin molempia, puoliso saattais yllättyä! Ja sitten tuolla oli sellainenkin hyvä pointti, että sitä lihaa voi olla ruoassa vähän pienempi määrä – eli suosia vaikka pataruokia (jossa lihan määrä on pienempi) eikä paistia/pihviä. Silläkin lihan käyttöä voi vähentää silti luopumatta kokonaan, jos siihen ei ole valmis!

  • Audrey
    13.2.2017 at 10:42

    Rehellisesti, jos asioista saa puhua niiden oikeilla nimilla (ilman suuria tunteenpurkauksia omalta osaltanikaan), lihantuotanto nykytasolla yksinkertaisesti ei ole kestavaa talle planeetalle. Se on tuhoisaa ymparistolle ja ihmiskunnalle ja kaikki liha on kuolleen (tapetun) elaimen ruumista (nam nam). Maitotuotteiden tuotanto on myos hyvin epaeettista.
    Ymmarran taysin, etta ihmiset eivat halua miettia naita asioita ja ovat vieraantuneet tasta todellisuudesta ja naista faktoista.
    Olen samaa mielta siita, etta lihan kayton vahentaminenkin on jo hyva asia (ei ihmisen ole edes tarkoitus kiskoa punaista lihaa jokaikisella aterialla. Kuten tiedamme se on terveydellemme haitallista), mutta olen myos sita mielta etta lihankayton vahentamista ja kasvisruokavalion lisaamista pitaa kannustaa erittain voimakkaasti. Taman maapallon ja meidan lastemme tulevaisuus on kiinni naista asioista, siina vaakakupissa ihmisten loukkaantuminen ”tuputtamisesta” tai epamukavuus aiheesta ei tulisi painaa laheskaan yhta paljon. Se, etta aikuisella ihmisella ”ei ole kivaa” kun hanen valintojaan kyseenalaistetaan on pikku juttu verrattuna siihen minkalaisen mittatason asiasta on kyse..

    • Audrey
      13.2.2017 at 10:45

      Ja toki ymmarran, etta ns. tuputtamalla ei valttamatta saa haluttuja tuloksia. Pointtini vaan, etta tama on yksi tarkeimpia asioita mita meidan sukupolvemme voi tehda tulevien sukupolvien eteen.

    • krista
      13.2.2017 at 12:53

      Mulla on jotenkin sellainen näppituntuma (saatan elää kuplassakin), että nykyään näitä ympäristöfaktoja tosiaan ON alettu tuomaan keskusteluun ja ns. tavallisen kuluttajan ajatuksiin. Olen ihan samaa mieltä: tämä on tärkeä ympäristökysymys ja sen suhteen meidän pitää nyt herätä!

      Mä näen kuitenkin ison ongelman siinä ”voimakkaassa kannustuksessa” ja epämukavuusalueelle viemisessä. Tää on ihan mun keksittyä matematiikkaa, mutta otetaan nyt vaikka sata kuusamolaista (siksi kuusamolaisia, koska se on mulle tuttu viiteympäristö), joita ”epämukavuusalueelle viemällä” alettaisiin valistaa kasvissyöjäksi. Ajattelen vaikka mun lukiota. Meitä oli KAKSI kasvissyöjää. Vai oisko ollut kolme…? Nyt sadasta kuusamolaisesta saataisiin ehkä viisi kasvissyöjäksi painostamalla. 35 sanoisi, että PERKELEEN VIHERPIIPERÖT ja suuntaisi persujen vaaliteltalle jatkamaan kiroilua ja loput 60 kohauttaisi olkiaan eikä mitään tapahtuisi. Mutta sitten jos näiden sadan kanssa maltillisesti keskustelisi ympäristöstä, kävisi ilmi, että suuri osa metsästää – moni onkin ”ympäristöihminen” mutta eri tavalla kuin helsinkiläinen (anteeksi stereotypiat!) ymmärtää. Jokaista ei varmasti saisi kokeilemaan lihankorvikkeita, mutta luomupa (vihreät tuotteet) saattaisikin mennä ja koska he arvostavat ympäristöä, he sieltä Kuusamon Prismasta ja Koillis-Citystä (onkohan sen nimi vielä se :) ) ehkä valitsevatkin jatkossa niitä parempia tuotteita itsensämetsästämän lihan lisäksi. Ja silti ne samat viisi voisivat alkaa kokonaan kasvissyöjäksi. Kummalla olisi paremmat tulokset: painostuksella (viisi kasvissyöjää ja vastareaktio) vai kannustuksella (viisi kasvissyöjää ja monta lihanvähentäjää)…?
      .
      Nojoo, keksitty esimerkki eli pieni painoarvo tälle ajatuskokeelle. Mutta veikkaisin, että jokseenkin noin kävisi.

      Tiivistelmänä siis: tää ON tärkeä asia ja just siksi tarvitaan muutoksia kulutustapoihin. Uskon, että parhaat tulokset saadaan tietoa jakamalla ja oikeisiin ratkaisuihin kannustamalla ja hyvää esimerkkiä näyttämällä! Että ei synny sitä vastareaktiota, mikä meissä ihmisissä helposti syntyy silloin, kun jotain meidän ”perusjutuista” liian rajusti kyseenlaistetaan.

      • Audrey
        13.2.2017 at 13:07

        Kylla. Niinhan se on, ja ihan hyvan esimerkin heitit (sopisi vaikka ylioppilaskirjoitusten tehtavaksi ; ) Hih )
        Ja olen kylla ihan samaa mielta etta yleensakin kaikissa asioissa kouluttaminen, tiedon jakaminen jne toimii paremmin. Se on vaan NIIIIIN turhauttavaa, etta nain tarkea asia, joka oikeasti tulee rajahtamaan kasiin meidan lasten elinian aikana kaatuu aivan liian usein sellaiseen ’ala ala mulle paasaamaan’ asenteeseen. Ja tiedan etta karjistan, mutta edelleenkin ajattelen karusti niin, etta jos kouluttaminen ja lempeammat keinot eivat auta ja vaakakupissa on maailmamme, luontomme ja lastemme tulevaisuus niin astetta tiukemmat keinot voivat olla valttamattomia (Ja joo.. naen kylla itsekin kaikki viat ja prosaanreiat tassa minun fasisti-utopiassani jossa lehmanlihat tulee pakun takakontista mustilta markkinoilta :D )

      • Ilona
        16.2.2017 at 11:11

        Täällä Kuusamon suunnassa (no, itse asiassa asun paljon ylempänä) vielä on sellaista, että meillä on arkkupakastimet ja siellä helposti useita ämpärillisiä (meillä kymmeniä..) itse kerättyjä marjoja, joillakin on sieniäkin. Paljon viljellään pottuja, sipulia yms., ja niitä talvi syödään. Kalaa on, ja lisäksi talvella käydään paljon pilkillä. Poro ja hirvi ovat meillä arkiruokaa. Vaikkei täällä kasvissyöjiä tai vegaaneja useasti tule vastaan, ehkä tämä hiukan tasaa ympäristövaikutuksia tai kuluttamisen määriä.

        • krista
          16.2.2017 at 11:20

          Kyllä, just tätä se oli meillä kotonakin! Ja mä uskon, että ympäristövaikutusten kannalta tällainen ruokavalio on hyvinkin ekologista. Ja suomalainen riistahan on vihreää lihaa tuossakin – siinä on kuitenkin vaan se ”huono puoli”, että kaikille sitä ei riitä nykyistä kokonaislihankulutusta täyttämään. Mutta niille, kenelle tämä on saatavilla, varmasti tosi hyvä juttu. Tavallaan sitä toivoisi, että kokonaislihankulutus voisikin olla vähäisempää ja sitten, kun sitä käyttää, se voisi olla tällaista ”luksusta” (pohjoisessa jokapäiväistä) kuin kotimainen riista.

      • Jenna
        18.2.2017 at 16:14

        En tiedä oletko kuullut youtubesta ja netflixistäkin löytyvästä dokkarista cowspiracy. Se käsittelee aika hienosti lihantuotannon ekologista ja vähän poliittistakin puolta. Pidin itse dokumentistä, se pysyi tosi asiallisena eikä ollut yhtään shokeeraava tai syyllistävä, kuten niin monet aihetta käsittelevät dokumentit usein ovat.

        • krista
          18.2.2017 at 18:28

          Hei oon joskus (muistan siis tosi hämärästi) kuullut, mutta en ole katsonut. Kiinnostaa! Kiitos vinkistä, voisin katsoa!

  • mammaM
    13.2.2017 at 11:22

    Voi kun tämä viesti tavoittaisi ihan kaikki! :)

    Itse olen asettanut tavoitteeksi, että sitten kun pienempi lapsi on vähän isompi ja aikaa ruoanlaittoon ja muuhun on enemmän (+pääsen käymään jollain ravintoterapeutilla suunnittelemassa yhdessä vähän ruokavaliota!), lopettaisin kokonaan lihan syönnin. Olen aina syönyt tosi vähän lihaa (max pari kertaa viikossa) ja kun odotin esikoista, alkoi sekin vähä tökkiä.. Mutta en ole uskaltanut raskaana ollessa ja imettäessä jättää ihan kaikkea proteiinia korvaamatta sitä millään, kuten aiemmin olin siis tehnyt. Minusta tulisi samalla melkein vegaani, koska en tälläkään hetkellä käytä kanamunaa tai lehmänmaitotuotteita. Ne vähät vuohenmaito tuotteet, joita käytän varmasti pysyvät elämässä myöhemminkin. Myös bufalonmaidosta tehty mozzarella on liian hyvää kokonaan jätettäväksi pois.

    Myös meillä mies on se joka kokkaa. Eli hänet pitäisi saada innostumaan vege ruoasta, jotta saataisiin hyviä mutta kaikki tarvittavat ravintoaineet sisältävää ruokaa! :) Mielelläni otan reseptejä sinulta talteen!

    • krista
      13.2.2017 at 13:11

      Samaa mieltä! Tuli ihan sellainen olo, että ”voi kun tämän kaikki lukisivat”!

      Joo kasvissyöjän tai vegaanin ruokavalio kannattaa tosiaan vähän miettiä, onneksi nykyään on niin hyvin tietoa ja tuotteita tarjolla! Itse menin tosiaan ”huonon kautta”, joskus 20-30 ikävuoden välillä mun ravinto on ollut kyllä niin surkean huonoa, että huh sentään. Varmaan yliopiston (kohtuuhyvä) ja työpaikkaruokalan (kehno) kasvisruoka piti mut suunnilleen pystyssä, kun kotona pääasiallinen (lue: ainoa) ravintolähde oli Mama´s-nuudelit. Saatikka vielä nuorempana, kun lihan poisjättäjälle oli tarjolla ne pelkät perunat ja porkkanaraaste… Ei vielä ollut tarjolla näitä proteiininlähteitä eikä ollut ymmärrystäkää näistä… Uhh sentään!

      Eli joo nyt tsemppaamaan teidän kokkiosastoa! Meillä se on käynyt niin, että Joel on jotenkin innostunut näistä kasvispöperöistä, kun se saa multa näistä niin hyvän palautteen :) Mutta kun se ON niin herkkua! Se tekee mielellään, kun se tietää, että mä huokailen herkkuonnesta näitä syödessä <3

  • Suvisini
    13.2.2017 at 12:04

    Olen näin maitotuotteiden, munien ja kalan syöjänä ottanut vähän itseäkin niskasta kiinni ja yrittänyt valita parempaa/parasta vaihtoehtoa. Maidon juonnin lopetin aikoja sitten ja juusto on nykyisin lähinnä harvinaisempaa herkkua ja laadukkaampaa, eettisempää. Koska sehän on sama, syötkö sen lehmän juustona vai lihana loppujen lopuksi… Juuston hiilijalanjälki ei sekään kovin ruusuinen ole. Lisäksi olen korvannut kalaa yhä enenevässä määrin kasvisruoalla ja kassilohien, tonnikalan, seitin ym. sijaan suosin mieluiten itsekalastettua kalaa, jotta tiedän, miten ne ovat loppunsa kohdanneet. Kalojen kohtelu on joskus aivan kamalaa :(
    Tykkään paljon tuosta WWF:n kampanjasta, kerrankin kannustetaan, eikä vaan kritisoida. Paljon kritiikkiä omasta ruokavaliostani saaneena, en kaipaisi sellaista sontaa kenenkään niskaan! Vain kannustamalla saadaan tuloksia, mollaaminen ja pakottaminen aiheuttaa vain vastarintaa.

    • krista
      13.2.2017 at 13:39

      Joo omaa juustonkulutusta itsellänikin on tullut mietittyä… Esimerkiksi ”leivänpäällisjuustosuikaleen” olen hyvin valmis korvaamaan kasvisperäisellä juustolla, kun taas (vuohen/lampaanjuusto)feta on itselleni sellaista herkkua, että siitä luopuminen ois ka-ma-laa. Kahvimaidon oisin valmis vaihtamaan, jos löydän hyvän (testaan kyllä tuota suositeltua Suomeen palatessa) ja niin edelleen. Mutta siis joo tosiaan ihan hyödyllistä joskus miettiä näitä omia päivittäisiä valintoja! Ja tehdä ainakin niitä pieniä muutoksia, jotka ovat lähinnä vain tapoja ja joiden tekeminen ei oikeasti ole edes mikään vaiva. Just kun ne tekee ”omasta tahdosta”, ne voi tehdä ihan hyvillä mielin :)

      • Saara
        13.2.2017 at 13:58

        Ainakin ulkomaisen juuston kulutusta kannattaa miettiä juurikin niiden antibioottijäämien takia.

  • Saara
    13.2.2017 at 12:40

    Suomalainen liha ja maitotuotteet on WWF:n oppaassa keltaisella/vihreällä tuotantotavan vuoksi. Meillä on täällä ”pikkuisen” erilaiset olosuhteet maatalouteen, suurin osa pelloista pieniä, varjoisia, kivisiä, märkiä yms. jolloin valkuaiskasvien (esim. härkäpavun) kasvattaminen on pohjoisimmissa osissa Suomea mahdotonta. Kasvukausikin on sen verran lyhyt, että erikoiskasviensato ei kerkiä valmistua ennen syyssateita. Nämä pienet, vähän surkeatkin pellonlämpäreet käy kuitenkin mainiosti nurmituotantoon ja eläinten laitumiksi. Nurmirehu muutetaan siis proteiiniksi, lihaksi ja maitotuotteiksi. Soijaahan Suomessa käytetään hirmu vähän eläinten rehuksi, sen korvaa täällä rypsi- ja rapsi. Tehokarjatalous aiheuttaa maaperän eroosiota etelä-amerikassa ja afrikassa, ei niinkään Suomessa. Suomalaisen lihan ja maitotuotteiden kulutus on kestävää ja eettistä myös siksi että Suomessa eläimiä ei koskaan lääkitä antibiooteilla varmuuden vuoksi, lääkkeitä annetaan ainoastaan silloin kun eläinlääkäri toteaa niiden tarpeellisuuden. Tällä voidaan osaltaan ehkäistä antibioottijäämien ja antibioottiresistenssien syntyä. Muualla euroopassa antibiootteja lisätään rehuihin, sieltä ne kulkeutuu lääkejääminä maitoon. Lisäksi Suomessa eläimiä kohdellaan hyvin, toisin kuin esim. hollannissa ja saksassa suomalaiset possut saa pitää saparonsa. Saparoitahan leikataan siksi ettei stressaantunut lajitoveri pureskelisi sitä. Suomessa saparoiden leikkaamiselle ei ole tarvetta koska eläimillä on virikkeitä. Karjatilat on pääosin vielä aika pieniä ja monesti niitä pyörittää perheet, eläinten kanssa toimimiseen opitaan jo pienestä pitäen ja niitä arvostetaan työkavereina. Vain hyvinvoiva eläin on tuottoisa.

    Suomessa keskustelu kasvis-/lihansyönnistä on minusta jakautunut jotenkin liiaksi kahteen kärkkääseen leiriin. Aiemmin meillä ei ollut edes varaa syödä joka päivä lihaa! Itse näkisin että jos lihaa syödään syötäisiin kotimaista laadukasta ja kestävästi tuotettua eikä sitä mitä halvalla saadaan (kloorivalkaistua thaimaalaista broileria). Ravintoloissakin pitäisi aina kysyä mistä liha on peräisin. Lisäksi ehdottomasti pitäisi lisätä juureksien ja kasvisten kulutusta. Muutakin kuin talvitomaattia, -kurkkua ja -salaattia. Meillä on täällä hyvät varastointijärjestelmät esim. juureksille eikä kuluttajahinnat päätä huimaa. Tuo Kristan esittämä viikossa kaksi lihapäivää on ihan hyvä ajatus ja sitten lisäksi niitä ”lihan korvikkeita”. Toivottavasti tulevana kesänä etelä-suomen viljelijät panostaisi mm. härkäpavun viljelyyn että saataisiin kotimaista härkistä ja nyhtökauraa.

    • Ellliisa
      13.2.2017 at 13:18

      Tämä on just sitä mitä minäkin ajattelen, suomalainen ruoka, oli se sitten lihaa, maitoa tai noita lihankorvikkeita tai kasviksia, tuotetaan paljon eettisemmin kuin missään muualla.

      • Saara
        13.2.2017 at 13:25

        Näin juuri, meillä on täällä niin paljon tiukempi lainsäädäntö ruoantuotannon suhteen kuin muualla. Esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden käyttö on minimaalista suhteessa muualle Eurooppaan.

    • krista
      13.2.2017 at 13:30

      Kyllä, ja tosiaan vinkiksi vielä muillekin, että sieltä Lihaopppaasta klikkaamalla saa tiivistetyt perusteet sille, miksi vaikkapa suomalainen/ruotsalainen nauta on keltaista kun muut EU-maat ovat punaista. Eli se ei ole pelkästään ”suosi suomalaista” -tyyppinen hokema vaan taustalla on ympäristön(KIN) kannalta merkittäviä juttuja. Esimerkiksi tuo soijarehu saattaa olla sellainen, josta kaikki eivät tiedä! Vastuuton rehusoijanviljely (siis eläinten ravinnoksi) on iso ympäristön tuhoaja, kun taas Ruotsissa on sitouduttu käyttämään sertifioitua soijaa ja Suomessa naudat syövät pitkälti suomalaista nurmea ja viljaa. Mutta joo just tällaisen tiedon jakaminen on tärkeää, jotta ihmiset ymmärtävät syvemmin näitä asioita. Eli ei ole sama, onko siinä lautasella eteläamerikkalainen vai suomalainen lehmänliha!

      Ja siis todellakin! Viljelystä en paljon (mitään) tiedä, mutta kuvittelisin, että härkiksen ja nyhtiksen aineksilla on kasvava kysyntä!

  • iituliina
    13.2.2017 at 12:44

    Musta tuli aikoinaan kasvissyöjä silloin, kun muutin yksin asumaan, silloin ihan vain siitä syystä, ettei mulla todellakaan ollut varaa ostaa lihaa kaupasta. (Se siitä kasvissyönnin ’kalleudesta’.) Sittemmin tietoisuus asioista on toki kasvanut, omatunto kehittynyt ja oon siirtynyt entistä vegaanimpaan ruokavalioon, maito ja juusto jäävät nykyisin kauppaan, sillä niin hyviä kasvivaihtoehtoja niille jo on. (Peukku sille jonkun jo mainitsemalle Porlammille, ja mantelimaitoon tehty cappuccino nyt vaan on parasta ikinä!) Hommaa toki helpottaa myös se, että kanssa-asuja syö aina samaa safkaa, vaikka paistaakin joskus kylkeen kananmunaa itselleen.

    Arvostan WWF:n kampanjaa, vaikkei se itseeni vaikutakaan. Olen miettinyt viime vuosina paljon sitä, että kun autoilulla ja syömisellä on molemmilla kuitenkin ihan valtavat ympäristövaikutukset, niin eikö myös ruualle voisi asettaa päästörajoituksia, ihan kuin autoilullakin nykyisin on? Tai no, tiedetäänhän se miksei ’voida’, mutta niin..

    • krista
      13.2.2017 at 16:29

      Hei nyt mä jäin miettimään tätä viimeistä – että miksi ei voida? Maatalouspolitiikka? Tälleen naiivin yksioikoisesti (sulkien pois kaiken poliittisen taustan) ajateltuna: ympäristövero syömisillekin! Joo ei taitais saada joltain keskustalaisilta kannatusta :)

      • Audrey
        13.2.2017 at 16:44

        Tama juuri sellaisia ’jareampia aseita’ joita voitaisi harkita. Ovathan monet muutkin ymparistolle haitalliset asiat reguloituja…

        • krista
          13.2.2017 at 19:15

          Joo tää menee vähän siihen, että jos yksilöt eivät ole kykeneväisiä tekemään maapallon kannalta välttämättömiä päätöksiä, yhteiskunnan on välttämätön ohjaamalla puuttua niihin. Ja verotus on yksi tällainen mahdollinen ohjauskeino – ihan loogista mun mielestä. Tietysti poliittinen vastustus olisi hurjaa… Mutta noin niin kuin teoriassa. Ajatuksen jatkamista: mitä jos liha olisi tulevaisuudessa ”luksustuote”, jonka hinta olisi korkeampi ja niin, että myös tuottaja saisi työstään suuremman korvauksen. Näin lihantuottajakin voisi tehdä ”vähemmän ja laadukkaampaa” eli tuottaa vähän lihaa (eläimille luonnonmukaisemissa olosuhteissa) ja saada siitä kuitenkin korvauksen… Eli että ei lihan mitään ale-lihaa tarvitsisi ollakaan, vaan se olisi harvoin syötävä herkku… Ajatusleikkiä vaan, tosiaan tuskin nykyisellä politiikalla kovin nopeasti toteutuisi :)

      • Saara
        13.2.2017 at 20:18

        Maataloustuillahan ohjaillaan jo tällä hetkellä paljon tuotantoa, esim. luomua tuetaan voimakkaammin. Maataloustuilla on ajettu tilat sihen tilanteeseen että ruuantuotantoa kannattavampaa on pitää pellot kesannolla. Ja vielä rankaistaan korkeammilla veroilla siitä että tuotat maailman puhtainta ruokaa, sen lisäksi että olet oikeastaan koko ajan töissä ja kannat yksin vastuun siitä että esim. raekuuro voi pilata vuoden sadon.
        Suosittelen muuten lukemaan maaseudun tulevaisuudesta jutun argentiinalaisesta kasvinsuojeluaineiden käytöstä.

  • pienet purot jne.
    13.2.2017 at 13:05

    Tässä kampanjassa on hyvä suunta!

    Mutta lihan kulutuksen kollektiivinen vähentäminen onnistuisi tehokkaammin panostamalla koulu- ja laitosruokaloihin. Se olisi oikeasti tosi vaikuttava ja hyvä tapa vähentää liha- ja maitotuotteiden käyttöä.

    Jos vaikka jokaisessa Suomen koulussa otettais käytöön ruokalista, jossa olis vaikka 1-3 kertaa viikossa VAIN kasvisruoka tarjolla, niin vaikutus olis valtava! Tän ei pitäis edes olla mikään iso periaatepäätös, sillä kasvisruoasta saa kyllä ravinteikasta, ja se nyt vaan on kaikkien järkiargumenttien mukaan hyvä valinta. Eikä liharuoka ole mikään kansalaisoikeus.. Eli viranhaltijoiden jotka noita ruokalistoja suunnittelevat, pitäis vaan rueta laittaan sinne listaan jotain pinaattilätty- tai härkis”liha”pullapäiviä.. ja poliitikkojen ja meidän kaupunkilaisten ja kuntalaisten pitää alkaa vaatimaan tätä. Myös ne jotka ei omissa henkilökohtaisissa arjen valinnoissa halua tai jaksa vähentää lihansyöntiään, voivat tällä tavalla edistää ja kannattaa lihansyönnin vähentämistä.

    (Eiks jossain kouluissa ole jo kasvisruokapäivä – Helsingissä?)

    Samoin kouluissa ja muualla pitäis hyödyntää enemmän suomalaista järvikalaa, just näitä särkiä ja muita, joita kannattais käyttää enemmän (vaikka kalapullina/puikkoina), mutta joita ei ole oikein kuluttajalle saatavina, tai kynnys käyttää on iso.

    • Saara
      13.2.2017 at 13:14

      Kasvisruokapäiviä on kyllä ollut ties miten kauan kouluissa. Ainakin täällä meillä päin (Keski-Suomessa) kasvissosekeitto-/puuro-/pinaattilettupäivä on joka viikko. Suosittelen kyllä harkitsemaan vakavasti ehdokkuutta tulevissa kunnallisvaaleissa, esim. teknisen lautakunnan jäsenenä pääsee kyllä vaikuttamaan ruokahankintoihin ja tietysti valtuutettuna pääsee vaikuttamaan hankintastrategiaan niin että ruokahankinnat olisi eettisiä ja kestäviä.
      Itsekin kannatan tuota järvikala-asiaa, mutta jostain pitäisi sitten saada niitä kalastajia (ne kun alkaa olla yli 60 v miehiä, jostain syystä nuorisoa ei houkuttele se että järvelle on lähdettävä joka säässä). Monet suuret keskuskeittiöt ostaisi ihan mielellään järvikalaa jos sitä olisi jotenkin järkevästi saatavilla. Esimerkiksi Kiuruvedellä koulun ruokalistalla oli säännöllisesti tarjolla haukimureke, jonka valmisti paikallinen kalanjalostaja. Ne keräsi kalastajilta pidemmän aikaa haukia ja pakasti ne että saivat riittävän suuren määrän raaka-ainetta siihen murekkeeseen. Lopulta kävi sitten niin että tämä paikallinen toimija lopetti sen murekkeen tuotannon. Oliskohan ollut liian työläs, ei sitten kuitenkaan saanut tarpeeksi tuottoa siitä.
      Eli monet asiat jotka kuulostaa paperilla hirmu kivoilta ei välttämättä ole todellisuudessa ihan niin helppoja toteuttaa.

      • krista
        13.2.2017 at 19:23

        Nyt tulee sellainen puhku tästä, että ihan harmittaa, että en alkanut kunnallisvaaliehdokkaaksi :D Mutta kyllä, näihin pitäis aktiivisesti vaikuttaa!

        • Saara
          13.2.2017 at 20:20

          Vielä kerkiää Krista :D

    • Heikkis
      13.2.2017 at 13:40

      Samaa mieltä tästä. Tuli mieleen, että ainakin pk-seudulla kuka tahansa saa ymmärtääkseni jo nyt valita lapselleen kasvisruokavalion (ei vegaani), joko kokonaan tai kasvis+kala/kana. Eikä tätä valintaa tarvitse millään tavalla perustella. Olen ihmetellyt miksi niin harva tarttuu tähän tilaisuuteen, varsinkin kun lihan alkuperästä ei laitosruoissa aina ole tietoa. Poika on tällä hetkellä ainut omassa ryhmässään, jolle tarjotaan kasvisruokaa. :(

      • A
        13.2.2017 at 13:51

        Meillä (sekasyöjäperhe, vaikkakin syödään hyvin paljon kasviksia ylipäänsä ja lihan syöntiä koitetaan edelleen vähentää) harkittiin kyllä lapselle kasvisruokavalion valitsemista päiväkodissa (juurikin lihan laadun takia)…mutta kun tutustuin ruokalistoihin, niin sen verran heikko on proteiinin määrä, että lapsi syö nyt kumminkin sekaruokaa. Riittää jo sekin kun (tiettyinä) kasvisruokapäivinä saa hakea supernälkäisen lapsen (esim. pinaattilettupäivä…joo ei mun lapsi pysy kylläisenä pinaattiletuilla ja perunamuusilla :(. Kasvisruokapäivä on kerran viikkoon tosiaan ja en ollenkaan vastusta. Ärsyttää vaan kun laatu vaihtelee, siis joku pinaattiletut tai kasvissosekeitto on aika köyhää ravintoa ja sit taas toisaalta löytyy esim. soija-lasagnette mikä on lapsen yksi suosikkiruoka.

        • Heikkis
          13.2.2017 at 14:55

          Espoossa on mielestäni suht hyvin satsattu kasvisruokiin esim. tällä viikkolla tarjolla quornia, linssejä, soijaa ja kikherneitä eli ihan hyvin proteiinia. Tosin aina ei niin hyvin toteutettuna maun kannalta. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että päiväkodista herkästi antavat palautetta pöperöistä, joten toivottavasti kasvisruokakin koko ajan paranee laitosruoissa.

          • krista
            13.2.2017 at 19:24

            No vau, nää maistuis mullekin! :D

      • pienet purot jne.
        13.2.2017 at 13:55

        Siinäpä se, ihmiset on tosi laumasieluja. Jos itse pitää miettiä ja tehdä toisin kuin suurin osa muista, niin harvasta on siihen.. Sen takia pitäiskin saada se kasvisruoka ”normaaliruoaksi” – ainakin muutamana päivänä viikosta, jotta saadaan laajemmin lihankulutusta alas. Ja huolehtia tietty että se on sit ravinteikasta..

        • krista
          13.2.2017 at 19:25

          Kyllä, ja koskee tosiaan ihan aikuisia ja työpaikkaravintoloitakin! Herkullisella ja ravinteikkailla kasvisruoalla työpaikoilla voisi hyvinkin olla ”mielipidevaikutusta” niin, että vastaavia (vaikka just nää nyhtis, härkis) kokeiltaisiin kotikeittiöissäkin!

      • Saara
        13.2.2017 at 14:05

        Meidän kunnassa ainakin on tehty linjaus että ruokahankinnoissa (etenkin lihan) noudatetaan Suomen lainsäädäntöä, tällöin on aika mahdotonta että lautaselta löytyy jotain muualta tuotettua koska ne ei tosiaan täytä sitä lääkinnällistä ja eläintensuojelullista kriteeriä. Suosittelen kyllä nyppäämään niitä valtuutettuja hihasta ja varsinkin nyt kun on kunnallisvaalit tulossa niin vaatimaan niiltä ehdokkailta toimia sen eteen mitä ne lapset syö siellä kouluissa ja päiväkodeissa. Nämä hankinnat tehdään kuitenkin meidän kaikkien verorahoilla, joten kyllä niiltä saa vaatia laatua.
        Olen myös ymmärtänyt että ammattikeittiöt kyllä tekee vaikka ja mitä kun niille vaan annetaan siimaa. Justiin tuolla Kiuruvedellä ne panosti ihan hulluna siihen ruoan makuun eikä ne käytä mitään teollisia liemivalmisteita vaan tekivät ihan ”pitkästä tavarasta” maustamiset. Luulisin että ammattikeittiöt saisi aikaa myös hyvää kasvisruokaa jos vaan saisivat siihen resursseja. Vaatikaa ihmiset laatua ja hyvää makua!

        • krista
          13.2.2017 at 19:29

          Joo ja siis vois tosiaan kuvitella, että ruokalan henkilökunnallakin on ammattiylpeys eli halu tehdä maistuvaa ja terveellistä (ja eetisesti kestävää) ruokaa tarjolle! Kun vaan saavat resursseja tätä tehdä. Ja ehkä myös sellaista ”lisäpotkua”. Esimerkiksi yhden työpaikan lounasravintolassa (tästä jo aikaa) ei ollut kasvisvaihtoehtoa olemassa ja parin ekan päivän jälkeen menin aiheesta kysymään. ”Ai, nyt meillä on täällä kasvissyöjä!”, keittiöstä vastattiin ja tulkitsin jopa pientä innostusta. Siitä lähtien oli kasvisvaihtoehto joka päivä, ja söi sitä varmasti muutkin kuin minä!

    • krista
      13.2.2017 at 19:22

      Tää kommentti tulee tänne hassun alas ketjuun, mutta toivottavasti löytyy – tää siis Pienet purot jne. alkuperäiseen kommenttiin :)

      Eli KYLLÄ. Omien kokemusten mukaan laitoskeittiöt (parista kokemusta työpaikkaravintolana) ovat yllättävän jälkijunassa asian suhteen; useampaankin keittiöön mäkin oon rautalangasta vääntänyt tyyliin, että katkarapu ei ole kasvis :) Joku työpaikkaruokalaketjuhan voisi ottaa vaikka valtikseen sen, että tekee herkullista lounasruokaa kasvissyöjille ja vegaaneille! Se on nykyään vielä niin harvinaista, että veikkaisin, että ”sana lähtee leviämään” -arvo olisi vielä olemassa :)

      Huh sitä aikoinaan käytyä kaupunginvaltuustokeskustelua kasvisruokapäivästä, muistatteko? :D Apua :D Mutta se kasvisruokapäivä taisi tulla? En ole ihan varma, kun ei ole omia kouluikäisiä lapsia. Mutta tää on yksi pieni juttu, jolla kasvisruoka tehdään tutuksi nuorillekin – härkislihapullia vaan tarjolle, niin varmasti maistuu!

  • Heikkis
    13.2.2017 at 13:09

    Kiitos tästä! :) Alkuun pääseminen sekä sen oman ajatusmaailman muuttaminen pikkuhiljaa toiseen suuntaan varmasti vaikeinta. On niin helppoa napata kaupasta aina ne tutut ja turvalliset tuotteet. Ja tottahan se on, että alussa menee varmasti aikaa ja ehkä rahaakin enemmän kun opettelee uusia asioita. Vegaanihaaste oli tosi hyvä, sai vertaistukea muilta sekaaneilta, paljon ruokaohjeita, asiallista infoa, ruokakaupassakin käytiin yhdessä tutustumassa tuotteisiin ja halutessaan sai oman tuutorinkin! :) Itselläni käynyt niin, että tiedon lisääntyessä liha on alkanut yhä enemmän ällöttämään, varsinkin kokoliha. Mulla heikkoutena myös juustot. Mieluiten tekisin nykyään kasvisruokia (tai siis opettelen vielä), mies lihaa. Lapset nirsoilee kun sattuvat sille päälle oli ruoka mitä tahansa. :) Haluan kuitenkin kovasti uskoa siihen, että tämä ei ole mikään ohimenevä (pelkästään pk-seudun) trendi vaan kasvisruoat löytävät tiensä yhä useammin ja yhä useamman ruokapöytään, myös meidän! <3 Ruokaohjeet ovat aina tervetulleita!

    • krista
      13.2.2017 at 19:45

      Mä oon aika varma, että tää sama on monella! Totutun vaihtaminen on vaikeaa – varsinkin jos (kun) arki on muutenkin hektistä. Vegaanihaaste on kyllä ollut hyvä! Itsekin voisin sellaisen kokeilun (”virallisen” kuukauden ulkopuolella) tehdä vaikka Suomeen palattua ja siinähän sitä sitten kerralla saattaisi jäädä käyttöön kahvimaidot sun muut!

      Meillä kans sama, että nirsoilun määrä on vakio (ja random), oli pöydässä mitä tahansa :D Kai se kuuluu asiaan :)

  • Ellliisa
    13.2.2017 at 13:26

    Meidän perhe ainakin kiittää että on alkanut tulla monia lihankorvikkeita, tosin niitä pitäisi enempi vaan ruveta ostamaan ja tekemään ruokaa niistä. Just tällä viikolla syötiin lasten kanssa apetitin kasvisjauhispyöryköitä, perunamuusin kanssa meni melkein lihapullista. Pitäisi mieskin saada innostumaan, hän on to-del-la ennakkoluuloinen kaikkea uutta kohtaan, jospa tässä pikkuhiljaa saisi ujutettua kasvisruokia enempi ja enempi hällekin.
    Liha ja maitotuotteet meillä kyllä tulee varmasti säilymään jatkossakin, mutta vähentäminen ei haittaa, ja se että sekä lihat että maitotuotteet ostetaan aina suomalaisina.

  • Veema
    13.2.2017 at 13:36

    Tää on kyllä hyvä keskustelu tärkeästä aiheesta. Mä uskon myös täysillä siihen, että a) ruuan ympäristövaikutuksista on tärkeä puhua, mutta b) ilman useille vegaaneille tyypillistä jokotai asennetta. Meidän perheessä on vähennetty kaikki helposti vähennettävät maitotuotteet nolliin. Esim toi edellä mainittu soya for professionals on meidän kahvimaito (tosi hyvä!) ja tavallinen soijamaito muuten käytössä. Ja kerma vaihtunut kaurakermaa, joka on musta jopa parempaa ruuassa kuin tavallinen kerma.
    Myös lihan vähentämisessä on päästy tosi pitkälle. ”Harmi” vaan, että sitten tulin raskaaksi ja yllättäen mulla meni niin, että esim härkis on ihan no-no. En vaan tajua miks, mut oksennusreaktio on välitön. Nyt ollaan kuitenkin jo melkein puolessa välissä raskautta ja silti se edelleen tökkii.

    Onneks kauppahallista saa eettistä kalaa, joka toimii. Ja myös pavut yms sellaiset edelleen menee. Ja varmaan taas raskauden jälkeen palataan härkiksen kimppuun ja vähennettään tää nykyinen lihankäyttö vieläkin alemmas.

  • 1 2 3