Jouluruokaa oman maun mukaan

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin ja Indieplacen kanssa.

Mitenköhän tämän nyt sanoisi silleen nätisti…? Vaikka näin: mä en erityisemmin pidä perinteisistä jouluruoista.

Piparit on tietty ihania (ennen kaikkea tuoksun ja puuhastelu-ulottuvuuden takia), samoin torttuja maistelen joka joulu – mieluiten ilman luumuhilloa. Esimerkiksi persikkahillo toimii paremmin!

Mutta sitten ne muut perinteiset jouluruoat. Lipeäkalat, kaikki imellys(mitäovatkaan)laatikot, rosollit, graavilohet, sienisalaatit ja kinkkukin (koska olen kasvissyöjä). Hmmm… Aikoinaan kun työpaikalla oli perinteinen joululounaspäivä, minä otin mukaan omat eväät.

Tähän asti yksi keskeisimmistä jouluruokaperinteistä meidän perheessä on ollut se, että me tilaamme ”jouluruokaa” nepalilaisesta. Ja mun mielestä se on ihan mahtava perinne se!

Sellaisenkin ihmeen olen kyllä todistanut, että maistoin porkkanalaatikkoa, joka oli hyvää! Se tapahtui viime vuonna Fuengirolassa, päivähoidon joululounaalla. Ja hain kuulkaas lisääkin!

Että täten todistettavasti nuo perinteiset laatikot voivat olla mun makuun hyviäkin.

Meidän perheessä kukaan ei kuitenkaan erityisesti kaipaa niitä joulupöytään.

Piparien ja torttujen lisäksi jouluun kuuluu meillä kuitenkin yksi ruoka, jonka haluamme joka vuosi syödä. Se kuuluu jouluaattoaamuun tai -aamupäivään.

Se on joulupuuro, tietysti!

Jo lapsesta asti perinteinen riisipuuro oli minulle ylivoimainen jouluruokien ykkönen. Päälle sokeria, kanelia ja voisilmä, namskis. Sellaista perinteistä luumukiisseliäkin oli tavallisesti tarjolla, mutta siitä en ole koskaan innostunut; en lapsena enkä aikuisena. Luumut tuoreina luumuina, kiitos!

Tärkeää hommassa on totta kai myös se manteli – kuka sen saa…? Meidän perheen perinteessä manteli tarkoitti hyvää onnea, mutta ilmeisesti se on jossain voi tarkoittaa vaikka naimaonnea. Olen myös kuullut sellaisesta, että mantelin saaja saisi avata yhden joululahjan etukäteen!

Mä olin muuten aina se, joka EI saanut sitä mantelia. Paitsi sinä vuonna, kun äitini laittoi puuroon varmasti puolikkaan pussillisen niitä manteleita. Että ei sitten tarvitse siitä riidellä. Sinä jouluna sain kolme.

Omassa perheessä tämä joulupuuro- ja manteliperinne on tietysti säilytetty.

Myös siinä mielessä, että en koskaan saa mantelia nyt aikuisenakaan.

Mutta joo, siihenpä sitten loppuvatkin meidän makuun istuvat perinteiset jouluruoat.

Muutamana viimeisenä jouluna olemme syöneet näiden riisipuuro-pipari-torttu -lemppareiden lisäksi joko sitä nepalilaista (siitä ainakin koko perhe tykkää!) tai joskus myös ihan tavallista (hyvää) arkiruokaa, kun ei olla jaksettu sen kummemmin ruokiin panostaa. Pari kertaa olemme myös istuneet valmiiseen joulupöytään.

Nyt tänä vuonna olemme kuitenkin pitkästä aikaa jouluna kotona – ja ehkä just tästä harvinaisesta Suomi-joulusta johtuu, että tämä joulunalustunnelma meillä on ollut selvästi aiempia vuosia jouluisampi.

Niinpä ruoankin suhteen aloimme Joelin kanssa ihan miettiä: millä tavalla voisimme toteuttaa jouluruoan tänä vuonna niin, että ruoka olisi meidän makuun, mutta kuitenkin jollain tavalla joulun tunnelmaan ja makuihin sopiva?

Koska totta kai jouluisen pöydän voi toteuttaa muutenkin kuin rosolleilla ja lipeäkaloilla! Muutenkin olen sillä linjalla aina näissä, että jokainen voi myös luoda itse niitä omia perinteitä. Omannäköisiä jouluperinteitä!

Millainen olisi siis ”meidän näköinen” joulupöytä?

Mun ihan ensimmäinen ajatus oli jotain libanonilaistyyppistä. Ihan niin kuin niissä makumaailmoissa maistaisin aina pienen ripauksen joulua!

Mutta sitten välähti!

Jos lähteee ajattelemaan niin, että jouluruoka saisi olla itselle rakasta ja mieleistä, tunteita nostattavaa ja perinteistä. Mikä ruoka meille on sellaista? Tärkeää ja rakasta.

Ei tarvitse kahta kertaa kysyä: no tietysti meidän kesämökkiruoka!

Ai että tämä idea tuntui vaan heti niin loistavalta: tuunataan siis se meidän rakas-rakas-rakas perinteinen kahdenkeskisten kesämökkivuorokauden ikivakkarirakkauslempiruoka jouluisaksi. Jea!

Eli mökkivakkarit uunifeta ja perunanyytit jotenkin jouluversiona. Maustamalla ja muilla pienillä varioitavilla jutuilla! Kesämökillä noiden kanssa syödään aina grillimakkaraa ja maissia. Nyt jouluna makkara muuttuu kinkuksi ja minulle… …no, joksikin epäkinkuksi.

Tällä ajatuksella pyörimme sitten viime viikonloppuna Joelin kanssa tuossa Arabian K-Supermarketissa. Koska pitihän tätä tietysti etukäteen vähän testata!

Isoin joulutuunaus me ajateltiin tehdä maustamalla. Niinpä meidän kotoa löytyvää maustevalikoimaa täydennettiin muutamalla jouluisemmalla maulla – ostettiin testattavaksi esimerkiksi tähtianista, fenkolinsiemeniä ja tuoretta kurkumaa.

Minä meinasin ihan hullaantua siinä maustehyllyllä. Otetaan tätäkin! Ja tätä! Joel vähän toppuutteli, että ei juustokumina kyllä varsinaisesti taida olla jouluinen mauste. AI MIKSI MUKA EI…?

Ja sitten se epäkinkku.

Tavallisesti en ajattele, että lihattoman vaihtoehdon tarvitsee olla välttämättä ”lihallisen jäljitelmä”. Mutta tässä meidän ainutkertaisessa ensikertaisessa joulupöydässä jotenkin tuntui kivalta, että minun ruokani olisi ikään kuin samaa sarjaa kuin muilla. Sivuutin siis tällä kertaa pavut, härkikset ja nyhtökaurat ihan muotonsa perusteella. Mikäs voisi…?

Bingo! Löytyi mulle uutena tuttavuutena Tofumoon Hunajainen savutofu, ja vieläpä Avainlipulla varustettuna, Padasjoelta. Tämä se on!

Matkalla kotiin K-Supermarketista huomasin Joelin hyräilevän itsekseen Talven ihmemaata. Hahaa! Taas iski joulumies!

”Mä oon vaan altis korvamadoille! Se soi siellä kaupassa!”, Joel puolustautui.

Ja jatkoi hyräilyä.

Ja sitten se jouluistaminen!

No. Ensin se kaiken herkuttelun ydin eli unifeta. Mökillä se tehdään suoraan folioon, mutta tällä kertaa Joel ei laittanut sitä folioon vaan lasivuokaan – ja folion kyllä päälle. Jouluista fiilistä ruokaan tuli tähtianiksella. Uuu, mikä testi. Aika hurja ensikokeilu siinä mielessä, että me jouduttiin ihan googlaamaan, että mihin sitä tähtianista oikein tavallisesti käytetään.

No, tavallisesti kai glögiin, vaaleaan lihaan, riisiin ja hilloihin – ja nyt myös meidän uunifetaan.

Ja kappas: out of the box -henkinen kokeilu toimi! Tähtianis luovutti sopivasti sellaista erikoisenpippurista makuaan. Ja syödessä siitä pystyi hyvin napsauttamaan pieniä paloja suuhunkin. Ihan kokonainen tähti antoi vähän liian ärtsyn maun (kyllä, testasin) ja peitti muiden herkkujen makua alleen. Mutta jos nyt ei ihan tähtikaupalla noita rouskuta, niin toimi!

Samalla myös tajusin, että monissa mun aasialaisissa herkkuruoissa ne pienet hyvämakuiset kovat maustepuunkäkkyrät taitavat olla just tätä, pieninä muruina vaan.

Sitten toinen meidän vakkarirakkausmökkiruokalaji: perunanyytit. Tämä on mökkiolosuhteissa mun suvereenisti hallitsema ruokalaji – se ainoa ruoka, jonka kuuluu olla mun tekemä. No, tässä jouluisessa versiossa lahjoitin kuitenkin tämänkin ruokalajin keittiövastuun tuolle kotikokkipuolisolle.

Tässäkään jouluisessa versiossa perunat eivät menneet suoraan folioon vaan vuokaan, folio päälle. Maustesekoitukseen tuli mukaan tällä kertaa kurkumaa, joka maun lisäksi antaa myös mahtavan keltaisen värin.

Päälle Joel ripotteli pähkinämurskaa ja rosmariinakin – vaikka se nyt ei kuulemma niin perusjouluista olekaan.

Tofun Joel vain ruskisti pannulla ja sen jälkeen lämmitti uunissa, samaan tapaan kuin kinkunkin. Ei suurempia kikkailuja näihin.

Ja tuo testattu hunajainen savutofu oli tosi hyvä – tosin parhaimmillaan heti paistamisen jälkeen, eli kuivahtamista kannattaa varoa! Ei siis kannata jäädä ottamaan kuvia niin kuin minä tein. Uskon, että tämä toimii kyllä muillakin tofuilla; tällaisista valmiiksi savunmakuisista kuitenkin itse tykkään kovasti, ja se helpottaa kokin maustamistyötä.

Kinkku ja tofu saivat maistua siis hyvin sellaisinaan, mutta kastikkeen Joel teki itse. Siihen tuli sekoituksena öljyä, Dijon-sinappia, hunajaa ja inkivääriä.

Jälkiruokapuolella me olemme enemmän napostelijoita kuin kermakakkukansaa. Jälkkäriksi granaattiomenaa (mun rakkaus! ja ihan sellaisenaan!), pähkinöitä, rusinoita ja karpaloita, kuivattuja omenalohkoja ja taatelihasselpähkinäpalluraisia.

Tätä ”testierää” maistellessa päädyin toistelemaan, että tehdään sit jouluaattoon ihan just tätä samaa, jooko jooko jooko. Ja tehdäänhän me! Tai siis Joel tekee. Kastikkeeseen tulee sitten ehkä ministi vähemmän inkivääriä (sitä oli tosi reippaalla kädellä tässä). Ja tofun kanssa keskityn ensi kerralla syömiseen eikä ruokakuvien ottamiseen, niin se ei pääse kuivahtamaan.

…ja sitä nepalilaista voidaan sitten syödä joulupäivänä tai tapaninpäivänä. Koska pitäähän hei perinteistä pitää kiinni!

Mitä ruokia teidän joulupöydässä nähdään tänä vuonna? Onko perinteisissä jouluruoissa teille jotain ultimate-tunnemuisto-lemppareita, tai piileekö teillä suvussa joku perintöresepti, jolla herkutellaan joulupöydässä sukupolvesta toiseen? Mikä ruoka herättää lämpimimpiä muistoja ja tunteita? Vai syöttekö kenties jotain ihan muuta?

Nepalilaista, anyone?

Kaupallinen yhteistyö: K-Supermarket ja Indieplace

9
Like
1

You Might Also Like

  • Tessa
    17.12.2019 at 16:31

    Meidän perinteisiin kuuluu, että jokainen saa valita yhden lempparin joulupöytään, ja niiden lisäksi uuniperunoita, ruusukaalia ja punajuuria! Ja se toimii hienosti. Kaikille jotain syötävää ja kivat jouluisat värit. Meilläkään ei perinteiset jouluruuat uppoa, koska vegaaneja/kasvissyöjiä.

    • krista
      17.12.2019 at 20:20

      Mä oon kuullut tällaisesta sopimuksesta aiemminkin, ja sehän kuulostaa ihan nerokkaalta tavalta päättää jouluruoista: että jokaisella on yksi toive käytettävissä, kaikki saa siis ainakin jotain itselle tärkeää ja mieleistä!

  • Anna
    17.12.2019 at 18:34

    Ollaan nyt parina vuonna luovuttu kinkusta. Vuosi sitten tein lanttu, bataattikukon, mutta en itse tykännyt syödä sitä. Nyt savustetaan kokonainen lohi, graavilohta, herneitä, lanttulaatikkoa, perunalaatikkoa ja porkkanalaatikosta tehdäänkin porkkanalaatikkopihvejä.
    Lisäksi teen joka vuosi todella rapeita uuniperunoita. Perunat keitetään ensin melkein rikki ja sitten ne kuivatetaan nahkeiksi. Sen jälkeen ne kieritellään öljyssä ja suolataan hyvin ja laitetaan kuumaan uuniin. Onnistuessaan ihan super rapsakoita ja hyviä. Jostain syystä miehen mielestä joulupöytään kuuluu keitetyt kananmunat. No niitäkin on koska jos lapsille ei maistu jouluruoka (pitäisi maistua kun rakastavat savulohta) niin kananmunia he syövät kuin höperöt.

    • krista
      17.12.2019 at 20:21

      Meilläkin on ollut kinkkua yllättävän harvoin, mutta nyt lapset tykkäsivät tästä ”testikinkusta” niin paljon, että nyt kyllä tulee kinkku! Syövät kyllä mun tofuakin :)

      Aivan ihanalta kuulostaa nuo teidät uuniperunat, ihan alkoi tehdä mieli tuollaista!

  • Huitu
    17.12.2019 at 18:58

    Ei ihan nepalilaista, mutta me miehen kanssa tehdään, jos ollaan kotona joulu, ”perinteinen intialainen jouluateria” eli kana kormaa. Mies ei oikein tykkää jouluruuista enkä mäkään niiden suurin fani ole, enkä varsinkaan haluaisi niitä tehdä. Eli intialaisella mennään.

    Lapsuudenkodissa meidän lasten perinteinen jouluateria oli lihapullakastike ja perunat, kun ei kukaan suostuttu syömään jouluruokaa. Itelleen äiti kyl edelleen paistaa kinkun, imeltää perunalaatikon ja tekee muut laatikot ja rosollit, ja me muut särvitään jotain ja syödään edelleen niitä lihapullia jos ollaan jouluna käymässä.

    • krista
      17.12.2019 at 20:19

      Hei ollaanpa yllättävän samanlaisia muuten ”jouluruokaperinteiden” kanssa! Nepalilainen ja intialainenhan on hyvin samantyyppisiä, ja meillä lapset valitsee usein sen kana korman. Minä otan paneeria tulisessa kastikkeessa ja Joel lammasta. Vakkarit :) Ja sitten toisena juttuna meilläkin on ollut lihapullakastiketta jouluruokana yhtenä vuonna, kun lapset olivat pienempiä – ja se oli oikein hyvä jouluruoka se! :) Ja just lihapullat ja perunamuusi on mullekin sellainen ihana perinteinen ruoka, joka herättää muistoja ja tunteita. Eli ihan jouluruokamatskua hei!

  • murina
    17.12.2019 at 19:19

    Eilen aaton ruokia suunniteltiin ja toinen lapsi vastas että riisipuuroa ja riisipuuroa, toinen haaveili lähinnä pipareista. Mulle riittää kunhan on imellettyä perunalaatikkoa ja mies toivoi hyviä pihvejä. Kinkkua meillä ei oo ikinä.

    • krista
      17.12.2019 at 20:23

      Meillä kans lasten toiveet ovat piparit ja puuro! <3

  • uis
    17.12.2019 at 21:59

    Jos minulta kysytään lempiruokaa, niin vastaan jouluruoka. Eli vuoden paras ajanjakso on edessä. Itsekään en lapsena tykännyt laatikoista tai rosollista, mutta niin ne vain joka jouluisen ”maistan nuppineulan pään verran”, maistelun jälkeen vaan yhtäkkiä olivatkin tosi hyviä. En vain yhtään muista, milloin se tapahtui. Meillä siis todellakin tehdään perinteisiä jouluruokia ja vieläpä pitkän kaavan mukaan kaikki itse alusta alkaen, sillä niin on ollut aina tapana ja tykkään kokkailla juurikin jouluruokia. Nykyään meillä on erikseen kalapöytä alkuruokana, koska kalaa on eri muodoissaan taisi viime vuonnakin olla yli kymmentä eri sorttia ja sen jälkeen pääruokana kinkku, laatikot, rosolli, perunamuusi ja herneet. Jälkiruoan suhteen ei ole mitään perinteitä vaan se vaihtelee vuosittain ja pääruoka- tai alkuruokapöydässäkin saattaa olla joitakin uusia kokeilua, jotka sitten jäävät perinteiksi tai yhden vuoden kokeiluiksi. Ja jouluruokaa syödään niin monta päivää, kun sitä vaan riittää, ikinä en ole ehtinyt kyllästyä ennen kuin ruoka on loppunut. Onneksi myös muut perheenjäsenet ovat yhtä suuria jouluruoan ystäviä.

    • krista
      18.12.2019 at 08:27

      Hei mä oon joskus kuullut, että kun maistaa 20 (tai 30?) kertaa, niin alkaa tykätä jostain – tää taisi koskea oliiveja ja olutta, mutta voihan sen laajentaa jouluruokaankin! :)

      Mutta siis ihanaa, jos jouluruoka on lempiruokaa, onhan se ruoka jotenkin tosi tärkeässä osassa joulunviettoa, ja niin perinteistä! Itsestänihän on tuntunut ihan oikeasti kurjaltakin monet tilanteet vaikka työpaikan joulutilaisuuksissa, kun muut hekumoi ruokaa ja itse yrittää teeskennellä, että syö jotain ja toivoo, että toiset ei huomaa mun ankeuslautasia, että ei päädy tunnelman pilaajaksi. Mieluummin kyllä tykkäisin! :) Mutta jotenkin en ole vaan saanut niitä omaan makuun istumaan – ehkä mä en ole vaan maistellut vielä sitä 20-30 kertaa :D

  • qwertyuiopå
    18.12.2019 at 00:11

    Tykkään perinteisistä laatikoista: porkkana, (imelletty)peruna, lanttu, monena vuonna olen tehnyt aurajuustopunajuurilaatikkoa. Kinkun tilalle teen savutofukinkun niin että savutofu kuorrutetaan reilulla kerroksella sinappia, korppujauhot päälle ja sitten uuniin. Pitää varoa ettei kuorrute kärtsähdä! Konvehteja, julia-karkkeja ja vihreitä kuulia pitää myös saada niin että napa raikaa.

    • krista
      18.12.2019 at 08:29

      NAM tuo savutofukinkku ois kyllä mun makuun <3 <3 <3 Sellaista voisinkin joskus kokeilla - tai siis pyytää Joelia tekemään! Hmmm mitäs jos tuon paistetun savutofun tekiksikin jo nyt tänä jouluna savutofukinkuksi.... Tykkäisin!

  • Mimmis
    18.12.2019 at 06:51

    Meillä mulle, miehelle ja esikoiselle maistuu ne ihan perinteiset kinkku ja laatikot. Laatikot itse tehtyinä, että pääsen vaikuttamaan mausteisiinkin. Keskimmäinen lapsi rakastaa imellettyä perunalaatikkoa, muuten syö lähinnä kinkkua ja lohta 😅 ja lihapullia! Meidän kinkun pitää ehdottomasti olla harmaasuolattu ja ylikypsäksi, vähän jo kuivakaksi paistettu, silloin maistuu parhaiten 😅 mä periaatteessa tykkään paljonkin jouluruuista, mutta maksimissaan ne joulunpyhät. Arkeen siirryttäessä en pysty niitä syömään enää yhtään! Ja oikeastaan välttelen mieluusti niiden syömistä myös ennen joulua…

    • krista
      18.12.2019 at 08:31

      Hih tämä taitaa olla monella, että jouluruoka maistuu ihan hullun lailla jouluna, mutta sit sen jälkeen tuleekin vuoden tauko tarpeeseen :) Enpä muuten ainakaan ole kuullut, että joku kokkailisi imellettyjä laatikoita vaikkapa toukokuussa! Kyllä ne niin voimakkaasti meillä jouluun liitetään <3

  • Lalala
    18.12.2019 at 07:13

    Omassa lapsuudenperheessäni oli perinteenä syödä jouluaattona kesäkeittoa. Sen valmistuessa isäni lauleskeli ”no onkos tullut kesä nyt talven keskelle…”

    • krista
      18.12.2019 at 08:32

      Voi miten ihana perinne <3 Miten mulla tulikin ihan hyvä mieli tästä! Just sellaisia perheen omia pieniä höpsöjuttuja (just tuo lauleskelukin, hihi), aivan ihanaa!

  • Elina
    18.12.2019 at 09:27

    Minusta on vähän outoa, kun aina hoetaan että kyllästytään niihin aina samoihin jouluruokiin (tai suorastaan kuuluu hokea…). Niitä jouluruokia syödään 2-3 päivää vuodessa, aika monta muuta ruokaa syödään paljon useammin vuoden aikana. Toisekseen tuntuu, että aika harvalla on enää puhtaasti kinkku, rosolli ja laatikot, vaan useimmilla on erilaisia sovellutuksia, on jätetty pois joitakin perinneruokia ja esim. kalaruokien ja kasvisvaihtoehtojen määrä on lisääntynyt monilla. Ja niitä laatikoitakin saa aika monenlaisina. Eli siis muokkaaminen ja soveltaminen omaan makuun on enemmän sääntö kuin poikkeus, huomaahan sen vaikka tässä yhteistyökumppanina olevan K-ketjun ruokalehdistäkin. Näissä teidänkin ruuissa juttu oli lisätä vähän jouluisia mausteita jne., ei tehdä silti sitä samaa kuin kesällä. Tulee yhteisiä hyviä hetkiä ja perinteitä, erotetaan kuitenkin vähän juhlaa arjesta.

    • krista
      18.12.2019 at 09:40

      Hih mä en osaa siihen kyllästymiseen itse sanoa, kun tosiaan perinteisiä jouluruokia en syö kuin silloin, kun istun pöytään, jossa niitä on tarjolla :) Mutta oon ajatellut, että ehkä se kyllästyminen liittyy siihen, että joskus jouluna syödään monta päivää VAIN NIITÄ RUOKIA (kun on tehty tietysti paljon) ja sitten se kyllästyminen lopulta iskee :) Toisaalta mehän syödään esimerkiksi just uunifetaa ja perunanyyttejä mökillä ihan joka päivä ja ei olla kyllästytty :D Voi olla hyvin mahdollista, että osittain se on vain ”puhetapa” eli ikään kuin kulttuuriin kuuluu sitä huokailla samaan tapaan kuin vaikka päivitellä säätä tai jotain. Eli puhetapanakin voi olla ihan sellaista ymmärrettävää kulttuurista, ja aika sympaattistakin <3
      -
      Ja siis kyllä, toi oli hyvin sanottu: vähän juhlan erottamista arjesta <3 Varmaan just sellaista erilaisten juhla/kausiteemaruokien syömisessä on taustalla. Myös ihanasti rytmittää vuotta, kun on erilaisia ruokia/teemoja eri vuodenaikoina. Perinteistä ja tunteista varmasti kyse, ja nehän on tietty tärkeitä <3

  • Puumis
    18.12.2019 at 11:00

    Aattona on perus suomalainen joulupöytä (äiti laittaa), Joulupäivänä sen sijaan kokkausvuorossa on mun avokki, joka kokkaa meille persialaisen menun. Itse marinoitu liha tulee mun hiiligrillistä ja lisukkeena on riisiä eri muodoissa sekä itse leivottua flatbreadia. Maun antajana on pääosassa mikäs muukaan kuin sahrami (jota miehen sisko onneksi lähettää meille Iranista tasaisin väliajoin, sitä kun meidän huushollissa kuluu kun mies enimmäkseen kokkaa).

  • Eevis
    18.12.2019 at 11:21

    Meillä tehdään jouluna mm vegaanisia blinejä, lisukkeina merilevämätiä eli kaviartia ja tavallista mätiä ym.
    Kaikki tykkää, siis aikuiset.

  • Nanna
    18.12.2019 at 12:32

    Meillä on sitten ihan viimeisen päälle perinteinen suomalainen joulupöytä. Oon koko joulukuun pitänyt blogissani joulukalenteria ja jakanut noita perinteisiä reseptejä. Jos vaikka joskus omat lapset kaipaavat reseptiä, että mites se joulu tehtiinkään meillä. Mä oikein nautin jouluruuista, ennakkoon en halua kyllä niitä syödä, kierrän kaikki joulupöydät lounailla kaukaa, mutta aattona ja jouluna fiilistellään täysillä. Aattelen aina, että kaikkina muina vuoden päivinä syödään jotakin muuta, nyt on joulu!

  • A
    18.12.2019 at 15:53

    Mä pidän jouluruuista, mutta haluan syödä niitä vain jouluna (joulun alusajan joululounaat on ihan mööh yleensä). Tai no, kinkkuleipiä sinapilla söisin loputtomiin, etenkin jos saisin Taivalkosken leipomon ruisleipää (kuola valuu). Onneksi Helsingissäkin saa Porokylän leipomon ruisleipää (kun Pekka Heikkisen puu-uunileipää ei kai vieläkään saa, leipomon palon jäljiltä). Mun joulupöydän kunkku on siis kinkku. Maailman parasta isän savupalvikinkkua vaan ei saa enää, se jääköön kauniisiin muistoihin, mutta itse paistettu kinkkukin on superhyvää.

    Meillä jouluruokiin kuuluu riisipuuro aamupäivällä sekametelisopan kera (tai no, en kyllä itse syö sitä puuron kanssa, mutta se on superhyvää vaniljajäätelön kanssa aattoyön tai joulupäivän herkkuna :D). Koska mies on kotoisin varsinaissuomesta, on hänelle jouluna tärkeää kalapöytä (mun joulukaloihin taas kuuluu tasan itse tehty graavilohi), mutta ilolla syön niitäkin herkkuja. Mutta tosiaan kinkkua jos saa, niin asiat on hyvin (ehkä lanttu- ja porkkanalaatikkoa kaveriksi). Ne vuodet kun on oltu anoppilassa on olleet kinkkumielessä haastavia, kun siellä kinkku paistetaan liian kypsäksi (=kuivaaaaa) ja pilataan kuorrutuksella (ei, ei ja vielä kerran ei) ja neilikoilla. Voi itku (saattaa olla että oon jonkun kerran mennyt sinne oma kinkku mukana :D). Niin ja laatikoista vielä, siis paras laatikkohan syntyy Saarioisten äitien tekemänä (joka parannetaan uunilämmityksellä ja kermalorauksella), en oo omatekoista eineslaatikon voittajaa vielä ikinä maistanut (tämä on tietty tottumuskysymys, kun mun lapsuuden joulupöydässä laatikot oli lähes aina eineksiä ja siksi niiden maku on mulle rakkain :D).

  • LauraKoo
    18.12.2019 at 21:38

    Suosittelen tekemään riisipuuron kookosmaitoon! Päälle vaniljasokeria, nam!!

  • Anna A
    19.12.2019 at 15:57

    Tättärää, täällä täysi vastakohtasi. Minä nimittäin rakastan joulun ruokia. Henkilökohtaisia lemppareitani ovat rosolli ja lanttulaatikko (ja sinappi).

    Mun perheessäni (siis lapsuuden) joulu on likimain ainoa juhla johon liittyvät äärettömän vahvat perinteet. Jouluna myös tehdään kaikki ruuat itse (myös sinappi), koska se maku (ja se on perinne). Tarkkaa on myös se kuka perheenjäsen tekee ja minkäkin ruuan :D
    Toki tarvittaessa tästä voidaan joustaa ja on joustettu.

    Ylläolevasta ei kuitenkaan kannata ahdistua, tarkka päiväohjelma koskettaa vain jouluaattoa. Joulupäivänä hipsitään sitten kuka mitenkin pukeutuneena, chillaillaan ympäriinsä ja kannetaan pöytään jouluruuista kukin aina ne omat herkkunsa :D
    Eikä meillä nipoteta jouluaattonakaan tai suoriteta joulua vaan ilmapiiri on lämmin ja rento. Asiat vain tehdään samoin, koska se tuo kaikille just SEN joulufiiliksen ja me tykätään siitä! Kukaan ei kumminkaan ole koskaan vetänyt palkoa nenään jos esim joku joulu ollaankin oltu pohjoisessa laskettelemassa (ohjelmaa sorvattiin sen mukaan) tai joku haluaa jonkun uuden herkkunsa joulupöytään.

    Ainoa missä vedettiin molemmat palot nenään ja volyymit kattoon oli, kun aikoinaan (aikana ennen lapsia) pelattiin aina jouluaattoyö lautapelejä perheen kesken. Historiallisia kiistoja muistellaan edelleen (esim sitä kiistaa jonka jäljiltä osa aliaskorteista löytyi vielä juhannuksena sohvan alta) ja niille nauretaan. Pelien tuoksinassa käytiin jääkaapista napsimassa kinkkua ja juustoja. Lasten tultua ovat joulunvietot muuttuneet vähän erihenkisiksi esimerkiksi joulupukki on tehnyt paluun :D Nykyään juhlitaan edelleenkin joulu 3 sukupolven voimin minun perheeni kanssa.

    Oijoijoi miten mä odotankaan jouluaattoa, aattoaamun lauluherätystä, joulusaunaa, kinkkua ja muita herkkuja.

  • Muovikuu
    19.12.2019 at 21:14

    En itse ole Jouluruokien suurin ystävä .
    En syö mitään kalaa, en porkkana – tai perunalaatikko, enkä todellakaan rosollia😅

    Ainoa mitä syön on kinkku ,lanttulaatikko ja herneet.
    Itsehän viettänyt Joulua niin monessa kokoonpanossa ,jossa usea on erimaalaisia. Useimmiten walesista ja Tanskasta.
    Ne ruuat on parhaimpia. Ihania unnivihanneksia, kalkkumaa,kinkkua ja kaikkea hyvää ❤

    Torttuja ja pipareita syödään ennen Jouluaattoa, mutta ei kyllä Aattona enää.
    Silloin on suklaat ❤

    Ihanaa Joulua teille