1. Säilytä aina tyylisi.
(myös kaupanpäällis-mainosaurinkolaseissa)
2. Älä flirttaile vieraille miehille.
(varsinkaan, jos ne ovat selvästi ihan pellejä)
3. Suhtaudu aikuismaisella tyyneydellä peleihin: älä pelaa tosissasi, ja…
Kuva: Kiia Kemppainen
4. Opeta lapsillesi esimerkin kautta hyvän häviäjän taitoja.
Sekä kaikkein tärkeimpänä tietysti…
5. Muista vuorovaikuttaa aktiivisesti ja olla aina läsnä lastesi kanssa:
Kuva: Kiia Kemppainen
Korppi tulee!
31
Appa
23.1.2018 at 20:32Aih, aih minuun sattuu kun nauran, onneksi olen jumpannut lantiolihakseni kuntoon jottei lirahda iltakahvit pöksyihini. Mieheni sanoo minua huonoksi häviäjäksi, nyt kun pelataan lasten kanssa muistipeliä niin en voi sille mitään kun vahingossa voitan aina lapset, en haluaisi ja minun tulee siitä vain huono mieli, korvaan aina kettumaisuuteni mojovalla annoksella lakritsijäätelöä mutta mitä vielä, yksi vuotias alkaa aina vaatimaan lisää jäätelöä vaikka isompi lapsi antaisi hänelle vielä omistaankin. On rankkaa olla niin olla mummu ja hyvä pelaaja samaan aikaan. Niin ja täydellinen, pullan tuoksuinen vaimo.
krista
23.1.2018 at 20:37Hihihi, ”on rankkaa olla mummu ja hyvä pelaaja” :D :D :D
–
Mä oon kans aika huono häviäjä (etenkin tuossa liitokiekossa JOSSA MÄ EN KOSKAAN HÄVIÄ paitsi öö nyt). En mä siis oikeasti suutu tai mitään, mutta en pysty hillitsemään pettymyksen karjahteluitani ja eleitäni. Mutta VIELÄ huonompi mä oon voittamaan, en millään vaan pysty pitämään sitä voitonriemun tunnetta sisälläni, vaan kiljun ja hihkun :D
–
Mulla on muutama ”heikko kohta” peleissä. Yksi on tää liitokiekko, toinen on Alias ja kolmas on sellainen ”speden spelit” -tyyppinen peli, jossa painetaan aina sitä nappulaa, johon ilmestyy valo. Näistä kaikkia kolmea mä lähden aina täysillä mukaan, en osaa silleen hillitysti ja hallitusti :) Aliasta ei kovin moni suostu mun kanssa enää edes pelaamaan :D
Giassilina
24.1.2018 at 08:27Me käytiin tuolla Sould Parkissa marraskuussa ja se oli vaan niin outo paikka. Mentiin heti avaamisen jälkeen (viideltä?) ja oltiin ihan ainoita asiakkaita. Kukaan ei puhunut englantia ja se korttisysteemi ei oo millään tavalla selkeä. Että kun siellä ei muita ollut niin se yksi työntekijä periaatteessa seuraa meitä ja kuittaa sen kortin ja laittaa laitteen päälle. Ja sit menee huitelemaan johonkin kunnes on aika laittaa laite pois päältä. Ja eihän se ihminen meitä edes seurannut vaan saatiin sitten seisoskella niiden laitteiden luona (samalla kun puistossa ei ole ketään muuta) ja kuikuilla, että tuliskohan joku päästämään tän lapsen tuohon laitteeseen. Ja yksikään työntekijä ei edes hymyillyt meille! Hauskaa meillä oli naureskella paikan absurdiudelle kun meidän äiti ei päässyt edes vessaan ilman, että työntekijä tuli näyttämään sen kortin siihen oven ulkopuolelle :D
krista
24.1.2018 at 11:07Hahhaa, noin se just menee siellä! :D Tosi hauska lukea, miten absurdilta se varmasti voi näyttää – kun itse puolestaan on toiminut tuolla jo niin pitkään (käytiin eka kertaa silloin, kun se oli just pari päivää sitten avattu talvella 2013), että pitää kaikkea ihan normaalina ja tavallisena :) Mutta joo, just noin se paikka toimii niin kuin kuvaat :D
–
Meidän mielestä paras aika mennä on just tuo heti avaamisen jälkeen, joko iltapäivällä viideltä tai viikonloppuna klo 11 (vai oisko 11.30 ja 17.30 nykyään). Silloin on monta kertaa ihan ”yksityishuvipuisto”. Paikalliset tulee sitten paljon myöhempään, vaikka arkena on kyllä muutenkin hijaista, viikonloppuiltaisin puolestaan enemmän ihmisiä liikkeellä. Silloin voi olla vähän rajumpikin meininki esimerkiksi pomppulinnassa ja siinä kiipeily-pallomerihäkissä (meidän lasten lemppari), eli mukavampi on olla tuolla hiljaisella ajalla :)
–
Ja joo, se naisten veskin lukko on vähän ränkkänä :D Mutta oikealla ”tatsilla” siitäkin pääsee sisään :)