Hammaskeiju kylässä

5-vuotias ennen…

…ja 5-vuotias nyt:

Äääääkkkk, se todellakin lähti jo!!! Eka maitohammas!!!

Meille vanhemmille tämä tuli nyt sitten ihan puskista. Jotenkin olin ajatellut, että kun lapsen hampaat tulivatkin aika myöhään (1-vuotiaana ei ollut vielä yhtään hammasta puhjennut), niin ne lähtevätkin vastaavasti vasta joskus lähempänä kouluikää. Mutta hups vaan hammas alkoi heilua ja lähti irti kokonaan nyt 5,5 vuotiaana.

Mutta tämä hammaskeijujuttu. Koska tämä tapa on oikein tullut kuvioihin?

En nimittäin muista vielä omasta lapsuudestani ollenkaan näitä hammaskeijuhommia, mutta nykyisin tapa tuntuisi olevan ihan vakiintunut: siis se, että hammaskeiju tuo jonkun yllärin (rahan?) tyynyn alle, kun hammas on lähtenyt. Viime vuonna opimme (täällä), että täällä Espanjassa hammaskeijun sijaan hiiri (Ratonicito Pérez) vaihtaa tyynyn alle sijoitetun hampaan kolikkoon.

Muistatteko te omasta lapsuudestanne jo hammaskeijun? Vai voisko tuo olla joku halloween- ja ystävänpäivä-tyyliin Suomeen rantautunut amerikkalainen tapa…? Vai onko mulla vaan jotenkin muisto hämärtynyt ja tämä olisi ollut tapana jo silloin 80-luvulla…? Joelkaan ei kuitenkaan muista hammaskeijua omasta lapsuudestaan.

Kiva tapa se toki on, ja meilläkin kävi tietysti hammaskeiju – tai no meillä lapset nyt tietysti tietävät, että äiti se hammaskeiju on. Hammaskeiju-äiti laittoi pienenpienet yllärit molempien lasten tyynyjen alle; todettiin, että meillä tapa voi olla niin, että sisko saa aina myös.

Lapsi oli uudesta jutusta (ja tulevasta hammaskeijusta) tietysti aivan innoissaan.

Vanhemmat puolestaan saivat silmäkulmaansa pienen kyynelentapaisen lasten nukahdettua.

Vastahan niitä hampaita odoteltiin. Nyt ne jo lähtevät. Enehkäkestä <3 <3 <3

15
Like
5

You Might Also Like

  • Aino
    24.1.2018 at 12:25

    Ainakin 1988 Helsingissä kävi jo hammaskeiju

    • krista
      24.1.2018 at 12:43

      Hitsi ehkä me Joelin kanssa ollaan vaan oltu jossain ”keijukatveessa”, tai sitten meillä jotenkin muisti pätkii tuon osalta :D Ei olisi ihme :D

  • ElinaBee
    24.1.2018 at 12:28

    Meilläkin Saksassa oli hammashiiri ja tapa jatkui myös Suomessa – keijusta kuulin vasta koulussa :D Mutta joo, kolikon sai vaihtokauppana hampaasta tai joskus jonkun pienen lelun, elokuvalipun tai muun yllärin!

    • krista
      24.1.2018 at 12:44

      Oliko saksalaisella hammashiirellä joku erityinen nimi? Siis niin kuin tuo Ratonicito Pérez? :) Täällä Espanjassakin taitaa olla kolikko tai karkki se, mitä sinne tyyny alle laitetaan.

      • ElinaBee
        24.1.2018 at 13:06

        Se oli ihan vain Zahnmaus, eli kirjaimellisesti hammashiiri :D

        • krista
          24.1.2018 at 13:09

          Hammashiiri kuulostaa jotenkin tosi suloiselta :)

  • Devika Rani
    24.1.2018 at 12:28

    Mun lapsuudessa 80-luvulla hammaskeijun vierailut oli odotettuja. :D Sain kolikon jokaisesta lähteneestä hampaasta kunnes eräänä kertana äiti oli unohtanut laittaa kolikon tyynyn alle ja olin ihan ihmeissäni. Silloin selvisi totuus. :D

    • krista
      24.1.2018 at 12:46

      ”Keiju vaan on (kröhöm) varmaan unohtanut…” :D Kolikko taitaa olla edelleen yleinen keijun tuominen, vai onko? Me ei oikein tiedetty, että mitä sinne laittaisi, ja kävin ostamassa basaarista (jo varastoon tulevia varten) sellaisia halpoja yllärileluja, sellaisia shopkins-tyyppisiä alle euron juttuja, joilla nuo lapset kuitenkin tykkää leikkiä :)

  • Edla
    24.1.2018 at 12:35

    Meillä kävi hammaskeiju 90-luvulla ja toi hampaan tilalle aina kolikon ja kiiltokuvan :) vanhemmilla sisaruksilla kävi tiettävästi myös 80-luvun lopulla. Voi että, niin ne minit vaan kasvaa!

    • krista
      24.1.2018 at 12:47

      No ohhoh, tällä otannalla kaikki muut on lapsena saaneet nauttia hammaskeijun ylläreistä paitsi me Joelin kanssa :D :D :D Eli on se varmaan ollut jo pidempään sitten tapana Suomessakin!

      Ja sanos muuta, miten ne VOI kasvaa noin nopeasti, kääk!

    • Devika Rani
      25.1.2018 at 11:12

      Olen ymmärtänyt että kolikko olisi se juttu. Rahalla kun voi käydä ostamassa kaupasta karkkia, Hahaa :D Näin ainakin mun lapsuudessa.

  • Lilah
    24.1.2018 at 12:38

    Oho, no lähti kyllä ajoissa suhteessa siihen että tuli niin myöhään. Meilläkin 5-vuotiaana on ekat hampaat lähteneet, mutta eritoten kakkosella tulivat aikaisin, jo 4-kuisena puhkesi ensimmäinen. Ja hänellä on vaihduntakin vuotta aiemmassa kuin ekan hampaansa 8-kuisena tehneellä esikoisella.

    Olen sinua pari vuotta nuorempi ja meillä on käynyt hammaskeiju jo omassa lapsuudessani. Hammas kyllä jätettiin vessaan vesilasiin (hammasmukiin, jossa yleensä hammasharjakin on). Tämän olen itsekin kokenut kätevämmäksi kuin hampaan etsimisen nukkuvan lapsen tyynyn alta :-)

    Mä en ole ikinä ymmärtänyt tuota, että aina molemmille lapsille annetaan ja aina ja kaikki menee tasan. Tai en pettymysten määrätöntä välttelyä ylipäätään (tällä en tarkoita teitä vaan jonkinlaista nykytrendiä yleensäkin). Aika pienikin lapsi ymmärtää, että syntymäpäivä koittaa kullekin ja päivänsankari saa silloin lahjan. Tai toinen voi saada yhden isomman joululahjan ja toinen kaksi pienempää (jotka olisi voinut myös paketoida yhdeksi isommaksi). Tai toinen saa kaupasta jotain uutta koska tarvitsee, toinen sillä kertaa ei. Kouluikään mennessä tullaan myös siihen saako isompi mennä koulun discoon kun pienempi ei pääse (meidän naapurissa isompikaan ei saa mennä jottei pienemmälle tule paha mieli. Tai lapsi ei saa lähteä meidän mukana vaikka huvipuistoon, koska toiselle tulisi paha mieli!), tai kotiintuloajat on erilaiset ikätasoisesti. Itse näen että ikäero on ja pysyy ja tuo mukanaan sekä vastuita että vapauksia, jotka kummallekin koittavat aikanaan. Vanhempien vastuu on olla tasapuolisia siinä, että näin tosiaan käy.

    Pettymysten välttely ei taida (valitettavasti) olla ihan tavatonta, kun koulussakin siihen jo pyritään: ei voida järjestää urheilukisoja, koska joku on huonoin ja tulee paha mieli (entä se oppilas, joka pärjäisi niissä kisoissa, mutta ei niin muussa koulussa?), ei saa jakaa syntymäpäiväkutsuja, koska joku jää ilman kuitenkin (puhutaan niistä synttäreistä koulussa vaikkei kutsuja jakaisikaan…), ei saa tarjota synttärin kunniaksi luokalle mitään, koska jollain on synttärit kesällä tai vanhemmilla ei ole varaa tarjota ja tulee paha mieli… Ja koska monilla lapsilla pettymyksen sietokyky on kohtuuttoman huono, koulu välttelee pettymyksiä, koska heidän aikansa ei kuulemma riitä näiden kriisien käsittelyyn. Huh, anteeksi avautuminen.

    • krista
      24.1.2018 at 12:55

      Joo mekin kyllä yllätyttiin! On Silvan kavereilta toki jo lähtenyt, mutta me jotenkin pääteltiin, että lähtee varmaan myöhemmin, kun tulikin niin myöhään – ja kun Silva muutenkin on tuollainen minikokoinen. Ja mulla itsellä muistaakseni alkoi lähteä vasta kouluiässä. Mutta ohhoh, niinpäs irtosi!

      Ei meidän tapa antaa molemmille nyt oikeastaan mitenkään pettymyksiin liittynyt :D Eikä meidän lapset todennäköisesti olisi moksiskaan, vaikka toinen saisi ja toinen ei. Tuntui vaan meistä vanhemmista kivalta tavalta antaa molemmille, ja etenkin jos ylläri on tuollainen lelu, joilla saa sitten yhteisleikin (nyt tuli sellaiset parin euron minibarbit lemmikkeineen). Pettymysten opettelu on tietysti olennainen osa muutakin tunteenhallintaa, ja meillä on (mun mielestä) se itse asiassa lapsilla ihan häkellyttävän hyvin (tämä edelleen äidin subjektiivinen mielipide) hallussa, oon ihan ihmeissäni. Varmaan se sisaruksen kanssa toimiminen jotenkin vahvistaa sitä taitoa, ja osa on tietysti persoonaakin. Esimerkiksi ”kuninkaiden pullassa” kun ylläri tulee vain yhdelle, niin lasten reaktio oli hilpeä ”ei se mua haittaa!”. Ja jossain toisessa asiassa lapset ihan vilpittömästi selittivät, että ”mun mielestä on niin kiva, kun jollekin toiselle tulee kiva mieli ja se ilahduttaa, niin ei se mua haittaa, vaikka se ei mulle tulisikaan”. Mutta niin: varmasti tosi paljon myös persoonakysymyksiä, ja toki sitä on opeteltukin – ei tosin ”tarkoituksella” pettymyksiä tuottamalla (niin kuin joskus jotkut suosittelevat) vaan ihan juttelemalla. Joillekin toisille lapsille noissa asioissa voi olla paljonkin opeteltavaa ja sekin on tietysti ihan luonnollista.

    • RainDrop
      24.1.2018 at 13:05

      Mä en kans ymmärrä tota että jos toinen saa jotain niin toisellekin annetaan. Tottakai normaalisti jos esim. ostetaan vaikka karkkia niin ostetaan molemmille, mutta miksi esimerkiksi syntymäpäivänä pitäisi saada lahja jos on sisaruksen syntymäpäivä? Kun jokaisella on kuitenkin se oma synttäri jolloin saa vuorostaan oman lahjansa. Mun mielestä toi tapa jopa vähän vesittää sen koko homman sen osalta joka oli tällä kertaa se ”juhlan kohde”, että ikinä mikään ei ole vaan sun oma hieno juttu vaan aina muutkin saa tasan saman.

      Toi on vielä älyttömämpää mitä kirjoitit ettei kaverin kanssa pääse mihinkään koska pienemmälle sisarukselle tulee paha mieli, tai että koulussa pitää silotella kaikki niin että kaikki on aina tasaveroisia. Ymmärrän että ajatus on kaunis, ettei kukaan koe itseään huonommaksi ( Suomessakin on varmaan ihan tarpeeksi niitä aikuisia, jotka valittiin aina viimeisenä liikuntatunnilla joukkueeseen), mutta valitettavasti elämässä tulee eteen paljon isompia pettymyksiä ja on outoa vältellä näitä tilanteita vaan siksi että siitä voi seurata paha mieli. Olisi hienoa jos kouluissa voitaisiin käyttää aikaa siihen, että jos Veera toi karkkia syntymäpäivän kunniaksi mutta Ville ei, koska vanhemmilla ei ole siihen varaa, niin se ei tee Villestä sen huonompaa kaveria, sen sijaan että kielletään kaikki kaikilta ja vältellään koko asiaa.

      • krista
        24.1.2018 at 13:07

        Täh? No meillä on samana päivänä lapsilla synttärit, joten molemmat saavat ihan omanaan :) Mutta ehkä tää kommentti on nyt siis ”sivuun” keskustelua (ja se on ihan ok), mutta meidän perheen tapoja en nyt tähän ajatukseen saa millään mielessäni istumaan. Mutta aiheen vierestä keskustelukin tietysti ok, harrastan sitä itsekin :)

        • RainDrop
          24.1.2018 at 13:34

          Joo, sori, ei tää liittynyt teidän perheen tapoihin :D oli siis vastaus tohon Lilahin kommenttiin, jossa (ymmärtääkseni) puhuttiin myös yleisemmällä tasolla tuosta pettymysten välttelystä.

          Mutta joo, ei liittynyt tähän hammaskeijuhommaan, niin eipä tästä sen enempää. Mutta pitäydytään nyt aiheessa sen verran, että meilläkin oli hammaskeiju kun olin pieni, oon suunnilleen saman ikäinen sun kanssa :)

          • krista
            24.1.2018 at 13:45

            Ja siis tosiaankin SAA mennä aiheen viereenkin! :) Joskus vaan mulle itselle tulee hämmennys, että puhutaanko tässä meidän tilanteesta vai yleistasolla :D Mutta niinhän se luontevasti menee (ihan live-elämässäkin), että jostain yhdestä jutusta tulee toinen asia mieleen ja niin edelleen :)

  • Lilja
    24.1.2018 at 12:52

    Kyllä kävi hammaskeiju kylässä munkin lapsuudessa!! Oon syntynyt-79!!:)

    • krista
      24.1.2018 at 12:56

      Mullahan iskee kohta kateus – kaikilla muilla on ollut hammaskeiju paitsi meillä! :D (nimimerkillä: ankea lapsuus?) :D

    • Tilia
      24.1.2018 at 14:12

      Minä s. -77, puoliso -74. Molemmilla käynyt hammaskeiju, joka toi aina kolikon. Markka oli toivotuin, mutta saattoi tuoda vain 50 penniäkin. Nykytaksa on hammaskeijulla yleensä tasan euro, mikään valmis lelu tyynyn alla ei tule kyseeseen, koska kyseessä on ns. siirtymäriitti vauvasta isoksi ihmiseksi, jossa lapsi saa Omaa Rahaa, jonka saa itse käyttää. Meidän nykyinen hammaskeiju kirjoittaa joskus myös rahan kylkeen pienen kirjeen, jossa muistuttaa mm. hampaidenpesun tärkeydestä ja kertoo, mihin aikoo käyttää saamansa sievän hampaan. Hammaskeijuhomma haastaa vanhemman, koska se hammas voi olla hemmetin vaikea löytää sieltä nukkuvan lapsen tyynyn alta – ja joskus voi olla myös hemmetin vaikea muistaa, että sitä pitäisi mennä sieltä etsimään. Lapsi sen sijaan ei aamulla unohda vahingossakaan Koskaan, että se hammas on illalla laitettu tyynyn alle. (Helpottaaksenne omaa vanhemmuuttanne suosittelen aloittamaan tradition niin, että hammas laitetaan vaikka kirjekuoreen tai johonkin pussukkaan tyynyn alle.)

      • A
        24.1.2018 at 14:16

        Meillä helpotettiin tätä niin, että hammaskeiju toimitti rahan kirjahyllyyn sängyn viereen (ja jätti ekalla kerralla tyynyn alla olleen hammaslippaan samaan paikkaan). Seuraavalla kerralla lapsi uskoi jo, että hammas voidaan jättää kirjahyllyyn (btw, lapsi myös kirjoitti hampaan oheen kirjeen ”Oletko olemassa hammaskeiju? Jos olet, niin todista se kirjeellä!” Jepujep ”keiju” vei kirjeen ja jätti rahan (ekaksta hampaasta 1e, tokasta seuraavana päivänä irronneesta 2e ;) eikä vastannut…puuh).

  • Tiia
    24.1.2018 at 12:57

    Meillä ei lapsuudessa koskaan puhuttu hammaskeijusta mutta irronnut hammas laitettiin silti vesilasiin yöksi ja yön aikana se oli muuttunut markan kolikoksi. :D

    • krista
      24.1.2018 at 13:01

      Ooo, teillä tapahtui siis selviä taikatemppuja! :)

      Meillä muuten unohtui se hampaan johonkin laittamisen osuus kokonaan tästä systeemistä pois :D Ei tullut mieleen, että ehkä se hammas ois pitänyt laittaa sinne tyynyn alle myös. Meillä se siis ihan vaan jäi pöydälle lasten mennessä nukkumaan, mä pyörin sen kanssa hetken (mietin, että pitäiskö se säilyttää muistoksi, mutta onhan nuo hampaat aika ällöttäviä tavallaan) ja laitoin sitten pestynä… …takanreunukselle :D Kröhöm :D

      Säilyttääkö muuten ihmiset noita eka hampaita vai meneekö ne yleensä roskiin vaan? Että en nyt mene laittamaan roskiin jotain tärkeää rajapyykiä :D

      • Lilah
        24.1.2018 at 13:48

        Meillä ainakin ekat hampaat on säästetty ”vauvalaatikkoon”. Jossain vaiheessa hammakeijutapakin vaan jää, kun niitä hampaitahan lähtee vielä esimurrosiässäkin.

  • Stea
    24.1.2018 at 13:01

    Meidän tytöllä irtosi 4,5 vuotiaana eka hammas ja pojalla puolestaan 5,5 vuotiaana. Ihan suunnilleen saman ikäisenä on molemmille kuitenkin tullut maitohampaita ja varmaan ihan keskiarvoiässäkin. Tytön viimeinen maitohammas irtosi vähän aikaa sitten 10-vuotis synttärien tienoilla. Poika puolestaan on selvästi hitaampi tässä. On nyt kohta 8-v ja vasta 8 hammasta irronnut. En sitten tiedä vaikuttaako se, että tyttö esim. on kasvanut pituuttakin reippaammassa tahdissa kuin poika.

    Muistan, että minun lapsuudessa joillain kävi hammaskeiju, mutta meillä ei. Omilla lapsilla sitten on käynyt hammaskeiju, kun se tosiaan tuntuu olevan hyvin yleinen tapa ja lapset sitä itse ovat kysyneet.

    • krista
      24.1.2018 at 13:03

      Oi tosi aikaisin jo teidän tytöllä! Mulla oli jotenkin sellainen mielikuva, että eskari-ikäisinä lähtee joillain ekoilla ja muilla sitten vasta myöhemmin. Mutta lähipiiristä on tosiaan tosi monella Silvan kaverillakin lähtenyt jo useampia hampaita, eli ehkä mä itse oon vaan aikoinaan ollut jotenkin hidas hampaidenirroittaja :)

      Meillä kans lapset alkoivat jo viime syksynä kysellä, että tuleeko meillekin sitten hammaskeiju. Silloin varmaan eka kavereilta oli lähtenyt. Ihan kiva tapa se tosiaan on ja luvattiin, että totta kai tulee :)

      • Lilah
        24.1.2018 at 13:50

        Mä veikkaan, että hampaiden irtoaminen aikaistuu lapsilla ihan siinä missä murrosikäkin. Kun vanhoja koulukuvia katsoo niin ekaluokan luokkakuvassa todella monella puuttuu etuhampaita. Nyt musta 5-vuotiaat näyttää samalta tai viimeistään eskarilaiset.

        • krista
          24.1.2018 at 14:37

          No mulla kävi sama mielessä! Että irtoaako nykylapsilta tosiaan hampaatkin aiemmin kuin ennen…? Mistä ihmeestä tämä voisi sitten johtua? Täytyy varmaan googlata, että onko sille murrosiän aikaistumiselle annettu jotain selitystä… Tää on tosi erikoista kyllä!

          • Lilah
            24.1.2018 at 15:21

            En ole lukenut mitään virallisia selityksiä, mutta laitettiinhan kasvukäyrätkin muutama vuosi sitten uusiksi, koska kasvukin on muuttunut. Ja murrosiän aikaistuminenhan taas on sidoksissa parantuneeseen ravitsemustilanteeseen ja korkeampaan ruumiinpainoon sekä riittävän rasvaprosentin saavuttamiseen.

          • Lilah
            24.1.2018 at 15:31

            Ja vielä, murrosiän alkamisikä on myös perinnöllistä, mutta ei vain sukupuolikromosomien mukaan, joten molempien vanhempien perimä vaikuttaa lapseen sukupuolesta riippumatta. Vaikuttavia geenejä on luultavasti satoja ellei tuhansia.

  • Sarivir
    24.1.2018 at 13:10

    Mullakin hammaskeiju käynyt, tosin tiesin sen kolikon mummon laittamaksi (asuin mummolla) ja olen siis syntynyt -78.
    Nyt viisivuotiaalta pojaltani en ensimmäiset kaksi hammasta lähtenyt, kerroin heti alkuun että hammaskeijut ovat satua, ja meillä tehdään niin, että annan jotain pientä kivaa hampaan lähtiessä irti. Ekalla kerralla sai legoukkelin, tokalla kerralla jalkapallokortin. Pikkusisko 4 vee tulee aikanaan sitten perässä.

    • krista
      24.1.2018 at 13:26

      Olisinkohan mä itse sit vaan unohtanut… Niin monella muulla on ollut jo hammaskeiju! Mutta ei kai tuollaista unohda, tai sit ei ole ainakaan kovin ikimuistoiset keijut olleet :D

      Meilläkin heti ensikeskustelussa kerrotiin, että se on samanlainen leikki kuin joulupukkileikkikin. Lapset ihan kysyivät, että onko se oikea juttu se hammaskeiju – johon kerrottiin, että ei ole vaan tällainen kiva tapa :) Äiti on meillä hammaskeiju :)

      • Nro 26
        24.1.2018 at 14:29

        Meilläkään ei käynyt hammaskeiju! On vähän sellainen mielikuva, että kirjoista ja telkkarista kuulin siitä (jälkeenpäin?) ja olin jopa vähän katkera :D Jotenkin semmoinen mielikuva on jäänyt, että mulle olis selitetty jotenkin että se on vain joissain maissa tapana, mutta ei meillä Suomessa.

        • krista
          24.1.2018 at 14:38

          Heeeeei, ja siis KUUSAMO! Oliko niin, että hammaskeiju ei ollut löytänyt tietään Kuusamoon vielä silloin…? Voi Kuusamo ja ankea lapsuus sentään :D :D :D

          • nro26
            25.1.2018 at 23:44

            No kuka (muu kuin joulupukki) sinne kylmään ja pimeeseen lähtis :,D
            Joulupukilla on sentään paksut vaatteet, keijuilla on hepenet!
            Että oikeestaan ihan loogista..
            Mut entä Joel?

  • Hmk
    24.1.2018 at 13:17

    Meillä oli kotona lasipurkki johon kerättiin kaikkien lasten irronneita hampaita ja seuraavana aamuna siellä oli joku hammaskeijun tuoma yllätys, purkissa tai purkin päällä. Pikkuinen lelu, minivihko, rahaa, ja joskus taisi olla karkkiakin. Ja kyllä me taidettiin kaikki tietää että äitihän se hammaskeiju oli

  • M-M
    24.1.2018 at 13:35

    Mun lapsuudessa kävi kans hammaskeiju. Millalta irtos pari viikkoa sitten eka hammas ja ehdotin sen talteen laittamista. Neiti tuumas vaan, että äiti se pitää laittaa tyynyn alle hammaskeijua varten.

  • A
    24.1.2018 at 13:39

    Meillä ei lapsuudessa kaipa ollut hammaskeijua. Mutta muistikuvat on hataria. Meidän 5:vltä on lähtenyt kaksi hammasta ja kummallakin kerralla kirjahyllyyn oli ilmestynyt kolikko (hampaat on Playmobil hammaskeijun hammasrasiassa ja tyttö oli tyytyväinen kun kuuli että hammaskeiju oli jättänyt muistoksi hampaan eikä ottanut mukaan…etenkin kun kaverillakin oli käynyt samoin).

    Suurin yllätys kumminkin oli se, kun luin jostain että ekat pysyvät poskihampaat tulee samoihin aikoihin kun ekat maitohampaat lähtee ja kun taskulampun valossa sit lapsen suuta kurkin, niin sillä olikin tullut jo alas pysyvät poskihampaat. Aika jännä juttu että semmoiset iso morkulat tulee ihan huomaamatta, etenkin kun ottaa huomioon mitä tuskaa vauvalla oli pikkuruisten hampaiden teko :D

  • Karoliinan
    24.1.2018 at 13:41

    Hammaskeiju kävi joo ja toi aina 10mk kolikon :D

  • Lilah
    24.1.2018 at 13:53

    Voivat tulla vaivatta tai voivat tulla kuumeen kera kuten meillä kävi – tämä lapsi tekikin vauvana hampaansa aika vaivatta niin kai se täytyy kaikkien joskus kärsiä tai jotain.

  • Sk
    24.1.2018 at 14:13

    Mun lapsuuden kodissa sai rahaa, jos isä irrotti hampaan. Jos irrotti itse, siitä ei kai palkittu. Muistaakseni 5 markkaa ensimmäisestä irronneesta, markka seuraavista. Oli iso tapahtuma kun isä irrotti mun ensimmäistä hammasta langan avulla. Tilanteesta on valokuva ja kaikki sisarukset siinä ympärillä katsomassa.
    Omien lasten kanssa on menty vähän samalla tavalla. Pappa on tainnut muutaman irrottaa ja antanut sitten euron tai kaksi siitä hyvästä, mutta ei mitään hammaskeijutarinoita meidän perheessä.

  • nimetön
    24.1.2018 at 14:36

    Haha, hauskoja tarinoita, mut kääks toi hampaan irrottaminen! :) Muistan, et se oli pahinta, mitä kuvitella saattaa…. En antanut omiini koskea. Mun miehellä (-75) kävi hammaskeiju, mulla ei (-76). Nyt 5,5-vuotiaallamme on lähtenyt jo neljä ja melkein jo pysyvätkin niissä tilalla. Ja tosiaan neljä pysyvää poskihammasta jo, ne tulivatkin ensimmäisinä. Meillä käy myös hammaskeiju (isi), joka jättää aina rahan eikä hampaita ole kyllä säästelty :)

  • Liisukka
    24.1.2018 at 14:57

    Vuosimallia -74 Espoosta ja kyllähän meillä lapsuudenkodissa hammaskeiju kävi, oi sitä riemua, varsinkin kun joskus se oli tosi avokätinen = erityisesti silloin kun iskä oli unohtanut ja työnsi pikkutakin kolikkotaskun kautta käden tyynyn alle siinä vaiheessa vasta kun tuli tekemään aamuherätystä! Veli on vm -69 ja kyllä hänkin on noista keijun vierailuista saanut nauttia. : D Ja ihan yhtä lailla kavereilla on käynyt ja miehellä, vm 76 Lahdesta, ihan samalla tavalla. Että kyllä teillä on ollut varsinainen katve!!! ;D

    • krista
      24.1.2018 at 15:01

      Näköjään tuossa on ollut tosiaan Kuusamo-katve :D Vuonna -77 syntyneiden kuusamolaisten katve, voi meitä parkoja :D :D :D

  • Kaisa
    24.1.2018 at 15:52

    Meillä ei ainakaan käyny mitään hammaskeijua, enkä usko et ainakaan kaikilla kavereillakaan kävi (ei mitään muistikuvaa kaverien tilanteesta, mut itellä ei ainakaan ollu mitään palkitsemisia tai keijuja). Voi meitä! Ja paikkana Lappeenranta, oon vm -83 eli oisko ollu 1990-luvulla :)

  • Heidi
    24.1.2018 at 16:29

    Mun mies aina ihmettelee, että miksi mä oon niin lahjojen ja juhlien perään edelleen, vaikka oon jo reilusti yli kolmenkymmenenkin. Mutta mä juuri tajusin, että sehän johtuu siitä, että meillä juhlittiin vähän kaikkea: hammaskeiju toi hampaasta aina rahaa tyynyn alle (myös esiteininä, sillä silloinhan se raha alkoi vasta olla tarpeen), pääsiäisenä etsittiin pääsiäispupun piilottamia pääsiäismunia (itseasiassa me aikuiset sisarukset käydään edelleen etsimässä munia joka vuosi, heh), nimipäivänä juotiin kakkukahvit, synttärinä pidettiin juhlat ja saatiin lahjoja, jouluna joulupukki toi lahjat, hyvistä arvosanoista koulussa sai rahaa jne. Äitini rakasti kaikkea juhlimista ja mikäli oli tylsä vuosi muuten, niin saatettiin juhlia jopa toista ja kolmatta nimeä :D Kyllähän nää varmasti vaikuttaa! Jos joskus saan omia lapsia, aion ehdottomasti jatkaa tätä asioiden juhlimisperinnettä :)

  • Lauralis
    24.1.2018 at 17:22

    Meidän 5-vuotiaalta lähti joulun alla kolmas hammas ja piti oikein hammaskeijulle kirjoittaa lappu, että hän haluaisi seteleitä, kolikoita, kultaa ja timantteja. xD

    Mun lapsuudessa meidän perheessä sai hampaista kolikon. Meitä viisi sisarusta syntymävuodet 1984-2000 välillä. Ja tyynyn alle laitettiin. :)

  • Appa
    24.1.2018 at 18:52

    Siis, minä olen ollut aivan ulkona Hammaskeijusta, tyttäremme, se ainoa on syntynyt 1988 vuonna ja en kyllä muista erityistä, hammas vaan lähti ja sillä selvä. Itse olen jo niin vanha, 51 vuotta, etten muista lapsuudestani muuta kuin kamalan hammaslääkärini, kolskea, laiha, kaksimetrinen nainen joka ei puudutusta käyttänyt jos porattiin, meni vuosia aikuisiällä etten uskaltanut mennä hammaslääkärille kuin pakosta, nyt olen päässyt siitä pelosta. Nyt iloitsen ja odotan koska tyttäremme pojan hampaat alkavat heilua, niitä sitten ihmetellään ja laitetaan tyynyn alle paketti. Ihanaa ja surullista samaan aikaan kun siitä pienestä alkaa tulla jo niin iso lapsi.

  • Mari
    25.1.2018 at 06:22

    Meidän keskimmäisellä, tyttö, lähti eka maitohammas viikko 4v synttäreiden jälkeen. Nyt on 4,5 vuotias ja alhaalla on jo kaks rautahammasta ja ainakin kaks hammasta taas heiluu! Ihan hurjaa.. hammaskeiju on meilläkin käynyt pienenä 80-luvulla

  • 1 2