Vihdoinkin päätös: osittainen hoitovapaa

Jo tämän vuoden helmikuussa pohdin (täällä), että lapsen aloittaessa ensimmäisen luokkansa meillä jompi kumpi vanhemmista jää todennäköisesti osittaiselle hoitovapaalle. Totesimme silloin, että osittaiselle hoitovapaalle jää meistä sitten se, jolle se on töiden puolesta helpompi järjestää.

Ensin ajattelimme, että se voisi olla Joel – mutta kevään edetessä totesimme, että sittenkin helpommin se järjestyy juuri nyt minulle. Hain ensin sitä toukokuun loppuun asti, ja katsotaan sitten myöhemmin kuvio uudestaan.

Osittaista hoitarahaa voi siis saada myös yrittäjä, jolla on voimassaoleva YEL-vakuutus (tai MYEL). Edellytyksenä on se, että keskimääräinen työaika on lapsen hoidon vuoksi enintään 30 tuntia viikossa.

Lisätietoja Kelan sivuilta täältä.

Lapsenvientimatkalla. Aamut alkaa olla jo aika kirpsakoita.

Heti elokuun alussa laitoin siis Kelan asiointipalvelussa hakemusta menemään, ja kuukauden päästä tuli päätös. Elokuu siinä ehti jo kulua päätöstä odottaessa, mutta siitäkin korvauksen saa (käsittääkseni) takautuvasti nyt syyskuun lopussa. Tämän työrytmin aloitin siis kuitenkin jo silloin heti elokuussa, vaikka päätöstä ei vielä ollutkaan tullut – mutta tiesin, että se päätös tulee kyllä sitten viiveellä, koska tää mun oma tapaus oli tietty niin selkeä.

Korvaus ei ole suurensuuri: se on kiinteäsummainen (ei siis riipu tuloista) 96,89e/kk.

Mutta tervetullut toki sekin. Ja itselleni myös tämä osittaisella hoitovapaalla oleminen on hyvä henkinen (ja konkreettinenkin toki) tapa pitää oma työmäärä sellaisena, millaisena toivonkin sen olevan.

Miten se sitten meillä käytännössä tarkoittaa?

Tuo ”keskimäärin enintään 30 tuntia viikossa” on itselläni ollu tässä nyt aika tarkasti 27 tuntia.

Mä siis vien Silvan kouluun (tai joskus Joel, jos mulla on vaikka aamupalaveri) kahdeksaan, yhdeksään tai kymmeneen, ja haen iltapäiväkerhosta neljänä päivänä viikossa klo 15 tai vähän ennen. Perjantaina lapsi ei mene iltapäiväkerhoon ollenkaan – ja samoin muutenkin hän on pitänyt muutamia ”ekstravapaita” iltiksestä silloin, kun vanhempien työtilanne sen on sallinut.

Käytännössä mun työpäivät ja lapsen koulu-iltispäivät menevät siis:
(päivien järjestys sekoitettu, koska en halua antaa lapsen tarkkaa lukujärjestystä)

9-15
8-15
10-15
9-15
9-12

…ja pikkusiskolla on sama aikataulu, eli kerran viikossa menee hoitoon vähän myöhemmin ja kerran viikossa pitää vapaan iltapäivän.

Mikä tämän vaikutus on sitten tuloihin? En tiedä. Voi olla, että ei juuri mikään. Lyheympi työaika on omalta osaltani tehnyt vain sen, että päämäärätöntä netissä notkumista (jota ”työhön orientaatioksi”mukamas itselleni kutsun, ha) on vähemmän ja käytän päivän työaikani tehokkaammin niinä tunteina, kun töitä teen. Eli välttämättä se ei edes tuloja kovin paljon laske. Työtunteja vaan.

Toisaalta yhtenä keskeisenä minua harmittavana juttuna tämä työajan vähentyminen on jo kyllä näkynyt: kommentteihin vastaamisen haasteena. Välillä kertyy kalenteriin sellaisia kohtia, jolloin pariinkaan päivään ei ehdi vastaamaan kommentteihin juuri yhtään, vaikka haluaisin – ja kaikki kommentit luen tietysti, aika lailla reaaliaikaisena jopa!

Mutta muilta osin tavallaan tämä on meillä vaan ihan täysin win-win-win-win ja niin edelleen, pari kertaa vielä win siihen päälle. Enemmän aikaa lasten kanssa, tehokkaampaa ajankäyttöä ja lapsilla lyhyemmät päivät.

Toivottavasti tämä kuvio nyt tässä pitää eikä romahda mun työstressiin jossain vaiheessa. Muistan vielä ihan kirkkaasti aikoinaan sen, kun jäin osa-aikaiselle opintovapaalle – ja se johti siihen, että tein vaan neljässä päivässä viiden päivän työt, neljän päivän palkalla. Opintovapaapäivinä en jaksanut muuta kuin nukkua ja kokea huonoa omatuntoa.

Yritän pitää huolta siitä, että tämä ei menisi sellaiseen.

Osittaisella hoitovapaalla olo on myös itselleni henkinen hyvä syy kieltäytyä sellaisista töistä, joita yksinkertaisesti en ehdi tehdä. ”Lähden hakemaan lapsia kolmelta, mutta palataan huomenna” on yllättävän helppo lause nykyisin, kun sitä on ehtinyt vähän jo tässä harjoitella.

Mutta oon kokenut, että se täytyy vaan sanoa silleen pokkana ylpeästi, ei noloillen ja anteeksipyydellen.

”Lähden hakemaan lapsia kolmelta.”

Oikein hyvä lause, siitä yritän nyt pitää kiinni. Ja nyt mä lähden hakemaan lapsia. Kolmelta.

PS. Miten teillä muilla osittaisella hoitovapaalla olevilla menee, sujuuko? Tai ajattelitteko muut jäädä sitten tällaiselle, kun lapsi alkaa koulun?

11
Like
2

You Might Also Like

  • -paula
    18.9.2019 at 15:29

    Hyvin sujuu! Vuodessa olen jo ehtinyt tottua siihen, että kolmen jälkeen en ole tavoitettavissa. Eikä ole maata kaatanut. Toki olen palkkatöissä, en yrittäjä, mutta sitä suuremmalla syyllä tämän hetken iltapäivän prioriteetit on muualla.

    Aion tehdä tätä niin pitkään kuin mahdollista, joskin väliin tulee hetki, jolloin korvauksia ei saa. Eli kun ei ole alle 3-vuotiasta eikä vielä koululaista. Hämärä harmaa alue, jolloin lyhennys sallittu, mutta korvausta ei saa. Aiomme silti pärjätä ja arvostaa vapaita iltapäiviä rahaa enemmän.

    • krista
      20.9.2019 at 09:52

      Tuo on muuten se, mitä moni ei (vieläkään) tiedä ja josta mä oon joutunut jopa väittelyihin joskus: että myös sen jälkeen, kun lapsi täyttää kolme ja ennen kouluunlähtöä ON oikeus saada osittaista hoitovapaata – MUTTA Kelalta siitä ei saa korvausta. Mutta silti osittaista hoitovapaata voi ”omakustanteisesti” hakea! Tää on jännä, miten tämä asia jotenkin monelle jää tietämättä – varmaan kun vaan luetaan Kelan sivuilta, että koska sitä korvausta saa, niin se jotenkin vääristää tuon tiedon. Monesti työnantajatkaan eivät tuota tiedä!

      Mä olen aika varma, että meidänkin perheestä ainakin nyt seuraavat neljä vuotta (esikoisen ekat kouluvuoden ja sen jälkeen kuopuksen ekat kouluvuodet) jompi kumpi vanhemmista on osittaisella hoitovapaalla. Ja mielellään itse asiassa koko elämäni tekisin alle 40-tuntista työviikkoa. Valitsen mieluummin enemmän vapaa-aikaa ja pienemmät tulot :)

  • Stea
    18.9.2019 at 15:35

    Minä olen ollut 2 kertaa osittaisella hoitovapaalla yhteensä siis 4 vuotta. Nyt kuopus meni kolmoselle, joten tähän se loppui. Nyyh, aika rankkaa olla taas 8 tuntia päivässä töissä. Toisaalta töissä ”ehtii” olla, koska lapset itsenäisiä koululaisia eli ketään ei tarvitse viedä/hakea ja tarvittaessa jopa laittavat itse ruokansa, jos kiire harrastuksiin iltapäivällä. Minulla vaikutus palkkaan on useampia satasia, mutta työmäärä oli hoitovapaan aikana vastaavasti pienempi. Mitä olen kuullut, on kyllä tosi paljon riippuvainen työpaikasta eli jotkut tosiaan tekee 100% työn 80% ajalla ja palkalla.

    • krista
      20.9.2019 at 09:58

      Joo tuo 100 % työ 80 % ajalla ja palkalla on kyllä toimimaton yhtälö, toivottavasti kukaan ei joudu siihen suohon! Mä tein sitä yhden talven tosiaan osa-aikaisena opintovapaana ennen lapsia, ja tuolla yhtälöllä en suosittele. Eli munkin ois vaan tiukasti pitänyt osata sanoa siitä työmäärästä. Mutta nuorena ja hölmönä pikemminkin muotoilin sen niin päin että ”mä oon kuulkaas niin tehokas, että saan tehtyä samat jutut neljässä päivässä” siksi, että saisin varmasti sen yhden vapaapäivän. No, sehän sitten tieysti kostautui, kun neljän pitkän työpäivän jälkeen olin aivan liian puhki käyttääkseni sitä yhtä vapaapäivää graduun… Perjantain nukuin vaan (tai tujotin papereita saamatta mitään isoa aikaan) ja loppuviikonlopun oli JÄRJETTÖMÄN huono omatunto siitä, että taas meni opintovapaapäivä enkä käyttänyt sitä hyväksi. Ei hyvä.

      Mutta silloin, kun työmäärän saa tosiaan mitoitettua oikeaksi, niin silloin ihan valtavan hyvä juttu! Eli tosi paljon työnantajasta kiinni, että miten sitten käytännössä asia järjestyy! Mutta niinhän sen pitäisi järjestyä, että töitä on se määrä mitä työtuntejakin.

  • Veema
    18.9.2019 at 16:03

    Me järjestettiin esikoisen ensimmäisen luokan aikainen vanhemman kotonaolo tekemällä toinen lapsi 🤭 kuopus syntyi lauantaina, kun esikoisen ensimmäinen luokka alkoi torstaina. Oli kyllä todella hyvä, joskin todellisuudessa täysin suunnittelematon juttu (tai siis toive ja yritys kuopuksesta oli ollut jo pidempään). Mutta hyvin meni ja oli ihana, että toinen vanhemmista oli kotona koko vuoden (minä alkuun, mies keväällä). Eli upeaa kyllä, että pystytte tuon järjestämään.

    Kuopuksen kohdalla aikanaan täytynee miettiä jotain toista ratkaisua 😅

    • krista
      20.9.2019 at 10:01

      Hahaa, mäkin oon kuullut, että tämä ajoitus olisi aivan nerokas :D Tietysti siinä ON ne omat juttunsa; sisältää mm. vaipanvaihtoa ja yövalvontoja, mutta toisaalta on sitten se, mistä Valeäiti just vasta kirjoitti <3 Eli kun isommat lapset on koulussa, voisi rauhassa sukeltaa siihen vauvakuplaan - ILMAN sitä esikoisen kanssa käytyä ensilapsenpaniikkia. Täytyy sanoa, että ajatus ei tunnu ihan huonolta <3 Meillä taas puolestaan esikoisen kanssa tähän ei kuitenkaan enää ehdi, kuopuksen kanssa toki saattaisi vielä ehtiä :D

  • Kirmi
    18.9.2019 at 18:03

    Hei, hyvää hääpäivää teille!

    • krista
      18.9.2019 at 21:07

      Kiitos! <3 Aamulla Facebook muistutti, joten jopa muistettiin! <3

  • A
    18.9.2019 at 18:22

    Meillä ei osittaisella hoitovapaalla ole kumpikaan ekaluokkaisen vanhemmista, vaikka silloin kun lapsi oli pienempi, niin osittaista hoitovapaata käytettiin. Meillä näet käytännössä koulu+ip on helpottanut arkirutiineja helposti ja kasin aamuna pystyy jopa oman työpäivän puitteissa sekä hakemaan että viemään, juhuu (lapsi kouluun kasiksi, töissä 8.15-6, lapsen haku ip:sta 16.15). Päiväkodin kanssa kun pidemmän matkan (ja sellaisen lapsen pitää riisua ja sanoa heipat hinailun kanssa) takia työpäivä jäi aina vajaaksi, jos oli samana päivänä sekä haku että vienti. Eli meillä koulun alku vaan helpotti elämää ja tosiaan vielä on lapsi saatettu ihan koulupihalle asti ja ehkä jossain vaiheeessa saatetaan vaan tien ylitykseen asti.

  • TeeJii
    18.9.2019 at 21:24

    Täällä myös ekaluokkalainen perheessä! Meillä ovat molemmat vanhemmat tosin tehneet 80% työaikaa aina, kun olemme molemmat olleet yhtä aikaa työelämässä. Ja itsehän tein jo valmiiksi sopimuksen lyhennetystä työajasta suoraan siihen, kun nyt nelivuotias kuopus aloittaa kolmannen luokan :D Kela ei toki aivan joka vuosi maksa meille tukea, mutta töitä ehtii kyllä tehdä vielä ihan riittämiin sittenkin kun muksut ovat isompia!

    Pikkusisarus viedään aamuisin päiväkotiin, ekaluokkalainen kulkee jo omin päin samalta suunnalta menevien kavereiden kanssa (parina päivänä on eri lukujärjestykset, jolloin menee itsekseen). Kolmena päivänä viikossa on koululainen on iltapäiväkerhossa, vanhempien kotipäivinä tulee suoraan koulusta kotiin. Välillä pienempi on myös ”kotipäivinä” aamuisin hoidossa, niin saa itse vähän keräiltyä saldoja tuleviin tarpeisiin :)

    Koululaisen ysin aamut ovat olleet ehkä tämän syksyn kivoin juttu, kun syödään koko porukka aamupala kotona ennen lähtöä ja pienempi sisaruskin menee päiväkotiin vasta kun koululainen lähtee kouluun.
    Oma työnkuva on sellainen, että työajoilla ei ole niin väliä kunhan hommat tulee tehtyä. Ja välillä voi tehdä enemmän kuin sen 30 h viikossa ja tasata sitten jossain toisessa kohtaa.

  • Anu
    18.9.2019 at 23:47

    Hyvin menee! Nyt seitsemän vuotta tehnyt jonkin sortin vajaata työaikaa ja päivääkään en vaihtaisi, vaikka aikaan mahtuu välejä jolloin kelan tukiin en ole ollut oikeutettu. Näkyyhän se tuloissa ja eläkkeessä?!? sitten joskus… ah, ihanaa! Tämä mahdolistaa myös nuorimman päiväkotilaisen puolikkaan hoitoajan. Päivät lyhyitä ja paljon ylimääräisiä vapaita. Meillä molemmat vanhemmat tekee vuorotyötä ja arkivapaita joka viikko.

  • sgu
    19.9.2019 at 09:18

    Mä tein kaksi vuotta 85% työaikaa. En siis ollut osittaisella hoitovapaalla, mutta muista syistä johtuen työaika ei ollut täydet 100 %. Ja voi että, miten paljon se tunnin ja neljä minuuttia lyhyempi työpäivä helpottikaan elämää! Jäi ihan eri lailla aikaa sinne iltapäiviin/alkuiltoihin, kun olin kotona jo klo 15. Ehdin hyvin tehdä ruuat valmiiksi ennen harrastuksia jne. Nyt olen taas täydellä työajalla, ja tuntuu että aina on kiire jonnekin ja lapset elää pelkillä eineksillä. : |

  • Veera
    19.9.2019 at 21:12

    Mä teen töitä varhaiskasvatuksessa ja työnantaja on järjestänyt niin että saan tehdä joka päivä 9-15. Sopii meidän arkeen tosi kivasti. Aamut on melko kiireettömiä ja silti iltapäivällä on aikaa lapsille ja harrastuksiin. Tosi ihanaa että tämä on mahdollista. Tein aiemmin nuorimmaisen ollessa alle kolme vuotta neli päiväistä työviikkoa. Se sopi silloin myös tosi hyvin, kun pienille lapsille ja itselleen jäi enemmän aikaa toipua arjesta, levätä riittävästi ja nauttia omista pienistä. Tuloihin ei ole vaikuttanut ihan hirveästi, koska kunnassa hoitoaika perusteinen laskutus, Kelan tuki ja omat verot vähän pienemmät, koska pienempi palkka. Tosi hieno että valtio tukee, laki takaa mahdollisuuden ja työnantaja mahdollistaa järkevillä työajoilla.

  • Säde
    22.9.2019 at 22:42

    Hei!
    Tuosta kelan korvauksesta 96,89e/kk. vähennetään vielä verot ja käsittääkseni lisäprosentin mukaan eli paljon pieneni tulot, mutta elämän laatu on kyllä parantunut.