Se on valmis: revontulineule

Se on valmis! Oi rakkauteni, elämäntyöni!

(lue: kahden kuukauden neulomisprojekti)

Eli revontulineule lempiväreissäni – ja tällainen siitä tuli!

Tämähän oli siis ihkaensimmäinen kerta, kun ylipäänsä testaan kirjoneuleen neulomista. Peba edellä puuhun yea. Tutuksi tässä hommassa tuli mm. lankadominanssi, langan kuljetus, kirjoneulominen välillä tasona (eli myös nurjaa puolta – että mitenkäs sitä lankaa sitten kuljetetaan, haha) sekä muuta mukavaa rakettitiedettä ja ydinfysiikkaa.

Välillä meni totaalisesti yli hilseen, mikä hemmetin hihan keskisilmukka. Välillä purin ja välillä surin.

Matkalla kului monta kirjaa (luen ja neulon) ja enemmän iltadrinkkejä kuin tässä aion myöntää.

Näännyttävintä tässä neulontatyössä olivat ehdottomasti hihat. Tämä neule neulottiin siis pyöröpuikoilla sellaisena yhtenäisenä kokorinkulana helmasta kaulaan päin, ja tuossa rinnan kohdilla iski jo riemu, että tämähän on jo vaikka kuinka pitkällä. Mutta sitten pitikin ”aloittaa alusta” hihojen kanssa, nooooouh.

Mutta oi sitä riemua, kun molemmat hihat olivat valmiit ja ne sai yhdistää siihen keskusosioon. Siitä eteenpäin neulominen oli pelkkää iloa!

Päättely sen sijaan oli… aikamoista. Uhhuh. Testasin kyllä myös jotain tekniikka päätellä neuloessa, mutta siitä näytti jäävän ikävä kohouma tuohon keltaiseen osaan. Luovuin sitten siitä ajatuksesta ja jätin langanpäät parempia aikoja odottelemaan. Siinä lopun maraton-päättelyssä tulin kuitenkin (myöhässä) ajatelleeksi, että ehkäpä kirjoneuleosiossa sitä kohoumaa ei olisi tullutkaan näkyviin. Sen verran röpelöä on tuo pinta joka tapauksessa, haha.

Siitä päättelysuostakin kuitenkin selvisin.

Neuleohjeen pohjana käytin Novitan tätä ohjetta. Minusta ei ole (vielä?) kokonaisen neuleohjeen keksijäksi, joten olen aiemminkin tehnyt näin: etsinyt Novitalta tai Drops Designin sivuilta mallin, joka on riittävän lähellä tai jossa on joku juju, joka erityisesti miellyttää omaa silmää. Olen käyttänyt sitten sitä valmismallia pohjana, joka näyttää esimerkiksi kavennukset ja muut perusjutut – ja räätälöinyt sitten loput itse.

Tuossa Novitan mallissa kuviossa oli jotain minua selvästi miellyttävää – tosin huomasin myös heti asioita, joita halusin muuttaa – ja lisäksi kaulus oli sellainen kuin halusin, ei siis poolokaulus vaan tuollainen o-kaulus. Lisäksi olen jo aiemmin todennut nuo Novitan ohjeet tosi hyviksi ja luotettaviksi, ja niihin tarvittaviin tekniikoihin liittyviä video-ohjeita löytyy netistä mukavasti. Parin tunnin (oi kyllä) neuleohjeselailun jälkeen päädyin siis tuohon malliin, ja koko matkan ajan olin tosi tyytyväinen valintaan.

Langaksi halusin 100 % merinovillaa, ja merkin valitsin varmaan lopulta värien perusteella. Yritin myös katsella, että langan mitat vastaisivat neuleohjeessa käytettyä lankaa. Suurin osa neuletta (keltainen ja turkoosi) on Dropsin 100 % merinoa, ja muut värit ovat saman Dropsin Karismaa, Alpacaa ja Baby Merinoa. Kaikki siis sataprosenttista villaa. Lila, vihreä ja kirkas oranssi olivat ohuempaa lankaa kuin muut, ja ne neuloin luovasti (haha) tuplalangalla.

Mitä sitten muutin ohjeesta?

No ensinnäkin värit, tietysti. Lisäksi muokkasin kirjoneulekuviota minulle mieleisemmäksi. Se kävi näin tietokoneaikana ihan photoshopilla: Joel kopioi Novitan ”ruutupiirroksen” koneelle, ja siitä sitten fiksailimme kuviota mieleiseksi ja vaihtelimme värejä – samalla kavennuskohdat sun muut tekniset jutut pysyivät kuitenkin paikoillaan ja pystyin siis käyttämään sanallista neuleohjetta käsikirjanani.

Fiksauksen lopuksi printtasin räätälöidyn mallin ulos, täällä näkyy siitä vilaus.

Suht MacGyveriä!

Myös neuleen mallia muutin: halusin ihan ehdottomasti ”leggarikelpoisen”, pepun peittävän mallin. Tein siis neuleen paaaaaljon pidempänä kuin ohjeessa oli. Lisäksi halusin ylipitkät ruttuhihat, joten myös hihoja pidensin reippaasti.

Näin lopputulosta katsellessa sanoisin, että hihoista tuli ehkä ministi liiankin ylipitkät, sillä ne kiinnittyivät neuleessa yllättävän alas. Jos siis uusiksi tekisin, jättäisin hihat jopa viitisen senttiä lyhyemmäksi.

Mutta heh sanotaan nyt niin, että en todellakaan tee uusiksi, haha.

On ihanaa, kun tällainen iso projekti on valmis.

Samanaikaisesti se on erittäin tyhjää. Iltaisin en ole oikein keksinyt, mitä oikein käsilläni tekisin, kun pelkkä lukeminen tuntuu niin ontolta.

Mikään uusi inspiraatio ei ole kuitenkaan vielä iskenyt. Tässä kävi varmaan niin, että käytin kaikki paukut tähän: ne kaikkein mieleisimmät värit, kuviot ja malli. Neuloin ehkä koko sieluni tähän, niin jäänyt enää muuta annettavaa?

Tai jotain.

Kärsinkö mä nyt neulomiskrapulasta? Mikä lääkkeeksi?

Nojoo. Ehkä mä kestän yhden tai kaksi iltaa ilman neulomistyötäkin. Ehkä jopa kolme. Katsotaan, koska seuraava neulomishulluus iskee. Veikkauksia?

Ehkä joku ohut mutta lämmin kashmir tai mohair…?

 

PS. Kokonaan ensimmäinen neulomani aikuisten villapaita tämä muuten ei ole. Täällä se ensimmäinen luomus, Joelin villapaita ajalta ennen lapsia.

26
Like
7

You Might Also Like

  • Suis
    3.3.2021 at 21:15

    Neulo seuraavaksi tytöille islantilaisneuleet tai muut kirjoneuleet. Aikuisen paidan jälkeen on niin palkitsevaa neuloa lasten kokoa, kun se tuntuu valmistuvan niin nopeasti:D

    • krista
      4.3.2021 at 18:03

      Tätä oon miettinyt, ja toinen lapsista kyselikin tällaista samanlaista mutta omilla väreillään <3 Saattaisi muuten olla huikea tunne, kun valmistuisi varmaan paljon nopeammin!

  • Jenni
    3.3.2021 at 21:25

    Upea villapaita! Kerran yritin tehdä kettukarkkikuosisia sukkia, mutta ei onnistunu multa kirjoneule kun ei ihan perus värinvaihdolla selvinnytkään 😂 pitää joskus sekin taito opetella.

    Vink vink, oman villapaidan suunnittelu ja toteutus on myös hauska projekti! Otin muutama vuosi sitten tehtäväkseni, suunnittelin muumihahmoista sellaisen suht yksinkertaisen kuosin ja laitoin ruutupaperille. Ei oikeesti ollu vaikeeta kun puikotkin tais olla kokoa 8mm, niin eteni aika vauhdilla :D
    Neulominen on kyllä vaarallisen koukuttavaa! 😂

    • krista
      4.3.2021 at 18:06

      Me kans Joelin kanssa juteltiin, että mitä jos suunniteltaisiin yhteistyössä ihan oma kuvio! Eli yhteistyönä siksi, että Joel käyttää fotaria, mä en :D Eli ruudulla kans ois näppärä suunnitella, mutta tosiaan ruutupaperilla toki myös! Sitten vaan sijoittaisi sen tällaiseen ”pohjaan”, että kavennukset ym. tulee oikeilla kohdilla. Ja esimerkiksi tällaisessa mallissa kavennusriville varmaan aina yksivärinen raita, niin ei mene kuvio sekaisin… Ois kyllä huippu projekti!

  • Siiri
    3.3.2021 at 21:26

    Ihana ja niin sun näköinen villapaita 😍

    • krista
      4.3.2021 at 18:13

      Kiitos! Musta kans tuntuu, että tuli just tasan ”mun näköinen” <3

  • upsi
    4.3.2021 at 01:55

    Hieno! Saako kysyä mitä tuolle luomukselle tuli hintaa (paitsi mielenterveys :D)

    • krista
      4.3.2021 at 18:18

      Hihitys tuolle mielenterveydelle :D Oisko tullut langat johonkin 50 euron pintaan, ehkä…? Keltaista piti tilata lisää (kun olin tehnyt tilatessa mokan), ja nyt sitten lisätilauksen jälkeen keltaista, turkoosia ja punaruskeaa jäi vielä jonkin verran yli.

  • Heya
    4.3.2021 at 08:10

    Tosi upea!

    • krista
      4.3.2021 at 18:21

      Kiitos! <3

  • Eija
    4.3.2021 at 08:57

    Onpa hieno, just sinunlainen. Wau!

    • krista
      4.3.2021 at 18:22

      Kiitos! <3 Ja ihan samaa mieltä, on ehdottomasti "omannäköinen" <3

  • MMinne
    4.3.2021 at 09:41

    Upea!!

    • krista
      4.3.2021 at 18:22

      Kiitos! <3

  • Laura
    4.3.2021 at 17:36

    Aivan ihana 😍

    • krista
      4.3.2021 at 18:22

      Hih kiitos, niin omasta mielestäkin <3

  • Mai
    5.3.2021 at 16:09

    Tästä tuli aivan ihana! ♥️ Huikeat värit, niin sun näköinen. Miten muuten viimeistelit tän? Höyrytitkö tai kastelitko, kun on niin tasaisen näköinen? Mää aloitin tasan viikko sitten oman muunnelman Strömsö-villapaidasta, ja tänään sain sen päättelyä vaille valmiiksi. Oon muuten tosi tyytyväinen lopputulokseen, mutta kirjoneule jää aina vähän epätasaiseksi. Saa nähdä, miten sen sais oikenemaan.