Trendin unelmamatkahaaste – oh! Ei varmasti yllätä ketään, että minä osallistun tähän.
Ainoa ongelma oli valita yksi unelmakohde. Mikä ihme olisi niin yksi ylitse muiden…? Hetken mietittyäni oli ratkaisu kuitenkin aivan selvä: yksi reissu on ollut jotain ihan muuta. Kerran elämässä -matka *). Meidän safari Tansaniassa kesällä 2010.
*) tai no okei ehkä kaksi kertaa: oon jo kuullut, että Joel on lupaillut Silvalle, että joskus me mennään kaikki katsomaan leijonia, norsuja ja kirahveja niiden oikeaan elinympäristöön…
*******
Lensimme Arushaan Frankfurtin kautta, ja majoituimme yhden yön kämäisessä paikallisessa hostellissa. Heti ensimmäisenä aamuna lähdettiin jeepillä liikkeelle – viiden päivän safari oli ennakkoon varattu massiivisen safarinjärjestäjäkartoituksen ja sähköpostitse tehdyn tarjouspyyntökilpailun jälkeen.
Tämä ei ollut budjettimatka. Huh sentään niitä hintoja. Mutta ajattelimme tosiaan, että kerran elämässä. (tai kaksi) Siksi varasimme oman jeepin (useimmiten safari tehdään ryhmissä, ja yleisin kesto on kolme päivää), jossa hyvinvoinnistamme ja turvallisuudestamme vastasi viiden päivän ajan oma kuski/opas sekä oma kokki, joka vieläpä kokkasi minulle erikseen kasvisruokaa. Lisäksi halusimme yhtenä päivänä liikkua poikkeuksellisesti patikoiden – tämä aiheutti keskimääräistä enemmän säätämistä (onneksi safaritoimisto hoisi koko homman), että saatiin rekrytoitua konekiväärillä varustettu luonnopuiston ranger turvaksemme.
Tässä ”meidän jengi” Hamish (opas), Joel, Michael (kokki) ja minä:
Viiden päivän safariin mahtui sopivasti kolme kohdetta: Tarangirin luonnopuisto, Serengeti sekä Ngorongoron kraaterialue. Yöt vietettiin tavallisissa teltoissa leirintäalueella – kyllä, ihan siellä luonnossa, kaikkien eläinten seassa.
Vain kerran meinasimme kuolla – tarina täällä.
Niin joo ja sitten oli tietysti myös se Joelin malaria (löytyy samasta tarinasta täältä). Mutta se puhkesi vasta safarin jälkeen Sansibarilla, joten se ei ehkä liity tähän safariin – vai…? :)
Apua ei noista enempää, vaan takaisin aiheeseen: unelmamatka siis :)
Voisin kertoa, että nähtiin ihan lähietäisyydeltä kymmeniä leijonia, satoja norsuja ja seeproja sekä tuhansia gnuita. Ja kirahveja virtahepoja, apinoita ja vielä mitä. Mutta kuvat. Niitä tarvitaan ihan ehdottomasti tähän kertomukseen. Pienellä vaaleanpunaisella pokkariräpsykamerallani ikuistin mm. tällaista:
Yksi unohtumattomista hetkistä oli the kill. Meille kävi siis aivan älytön tsägä: näimme lähietäisyydeltä, kuinka leijona tappoi antiloopin.
Ajaessamme paikalle leijona oli jo uuvuttanut porukastaan eksyneen antiloopin, joka makasi syvään huohottaen keskellä pientä ajotietä. Pysäytimme jeeppimme kohteliaan välimatkan päähän – leijona vaani tien laidan heinikossa täsmälleen samassa asennossa kuin meidän Tikru kotipihalla kärpäsiä pyydystäessään.
Ja sitten: hyökkäys! Suoraan jeeppimme edestä. Väsynyt antilooppi ehti hädintuskin kavahtaa pystyyn. Tappo tapahtui arviolta puolessa sekunnissa.
Leijona ei ollut iloinen saamastaan jeeppiyleisöstä. Se käveli aivan kulkuneuvomme edestä ja murisi äänekkäästi: uskaltakaapa tulla saaliinjaolle… Poistuimme paikalta, koska emme halunneet läsnäolollamme häiritä tämän enempää luonnon järjestystä.
Toisin kuin kotona luonto-ohjelmia katsoessa, luonnossa ei tullut mieleenkään kauhistella antiloopin kohtaloa. Se kuului asiaan. Elämään Serengetillä. Eivätkä tällaiset näytkään kuvottaneet:
(varoitus – nyt tulee hc-materiaalia)
Korppikotkien läsnäolosta saattoi jo aavistaa, että…
…leijona on saanut saaliiksi jotain.
Kaksi eläintä ylitse muiden tekivät vaikutuksen. Tietysti ensinnäkin ne leijonat – kun villi leijona kääntää tuimasti katseensa ihmistä kohti, syöksyy joku alkukantainen kauhun aalto läpi koko kropan. Vaikka jeeppien kimppuun leijonat tuskin koskaan (?) hyökkäävätkään.
…paitsi voi sanoa, että vähän (järjettömästi) pelotti, kun joutui joskus käymään kyykkypissalla jeepin takana. Siinä keskellä tietä, Hamishin seisoessa aseistettuna puolen metrin päässä. Ei olisi voinut kuvitellakaan, että olisi lähtenyt jotain puskaa etsimään.
Ja toinen eläin, josta ei vaan silmä saanut tarpeekseen: kirhavi.
Privaatti-safarin hyviä puolia: voi pysähtyä halutessaan vaikka tuntikausiksi piirtämään eläimiä ilman, että kukaan hoputtaa eteenpäin.
Aivan käsittämätön pitkäkaulainen koikkelehtija – kuin suoraan jostain esihistoriasta. Näyttää lempeältä ja harmittomalta. Mutta jos haluat nähdä hongankolistelijan toisen luonnon, heitäpä YouTubeen hakusanat ”fighting giraffes”. Sen jälkeen mielikuvat harmittomasta honkkelista eivät ole enää koskaan ennallaan.
Matkakampausta tekemässä.
Ngorongoron kraaterialueella näimme myös elämämme liikenneruuhkan. Päädyimme keskelle gnuiden massavaellusta. ”Gnu! Gnu! Gnu!”, ne huusivat omaa nimeään. Eikä puhettakaan mistään väistämisestä. Olimme gnuruuhkassa jumissa varmaan lähemmäs toista tuntia.
Sen sijaan patikointipäivän eläinbongaussaldo jäi aika pieneksi, mutta päivä konekiväärimiehen kanssa ja valtavilla kraatereilla kävely oli tietysti kokemus jo sinänsä.
Joel pääsi myös Tazania leikkimään:
Kraaterin pohjalla olisi ollut hyvällä tsägällä mahdollisuus nähdä leopardeja…
…mutta me saimme tyytyä vain tuoreisiin tassunjälkiin:
Kokonaisuudessaan safari oli aivan huikea – suosittelen aivan ehdottomasti.
Lasten kanssa tällaiselle matkalle lähtöä täytyisi kyllä suunnitella vähän tarkemmin. Isommalla (lue: tosi-tosi isolla) rahalla luonnonpuistoissa voi yöpyä myös talomaisemmissa ”teltoissa”, joissa on omat vessat ja suihkut – ja tietysti myös turvatummat oltavat. Myös jeepissä istuminen useamman päivän ajan ei varmasti ole ihan leikki-ikäisten juttu – sieltä kun ei pääse pois, vaikka millainen hermostumishepuli iskisi. Mutta esimerkiksi kouluikäiselle safari olisi varmasti aivan uskomattoman upea kokemus.
Safarin jälkeen lensimme vielä Arushasta Dar es Salamin kautta reiluksi viikoksi Sansibarille. Mutta pakko myöntää: safari oli niin käsittämätön elämys, että sen jälkeen valkoinen ranta ja turkoosi meri olivat liian… …tavallisia. Niin omituiselta kuin se kuulostaakin, Sansibar ei enää onnistunut tekemään vaikutusta kaiken safarilla koetun jälkeen.
Plussat ja miinukset:
+ ainutlaatuinen, unohtumaton, järisyttävä… …mitkään ylisanat eivät riitä
– kallis, kallis ja kallis
– yöpyminen leirintäalueella ei kovin turvallista tai mukavaa – paremman majoituksen hinnat puolestaan tähtitieteelliset
*******
Mutta joo, kuten alussa totesin: kerran elämässä.
Tai kaksi.
Tyytyväiset turistit maisemassa.
Liisa
24.3.2014 at 15:38Hei, minunkin lempparireissu oli afrikkalainen safarikokemus! Ystävämme oli Namibian Windhoekissatyöharjoittelussa ja kutsui meidät käymään. Meidän reissumme tosin oli huomattavasti vaatimattomampi kuin tuo teidän. Me vuokrasimme itse auton ja ajoimme Pohjois-Namibiaan Etoshan kansallispuistoon, jota kiersimme päivän ajan. Mutta ihan huippureissu! Kirahveja, seeproja, antilooppeja, leijonia, hyeenoja, NORSUJA… Ja mitä kaikkia muita. Järki lähti! Minähän olen siis innoissani jo siitä, jos näen pihalla oravan, ja niitä on sentään tuolla vintillä aikamoinen populaatio. (Tänään matkalla leikkipuistoon nähtiin JÄNIS.)
Ehdottomasti haluaisin viedä lapsen/lapset kokemaan joskus saman, mutta kuten sanoit, tuo ei ole ihan pikkulasten juttu. Jo siksikin, että siitä soisi jäävän jonkinlainen muistijälkikin. Mutta katsotaan 10 vuoden päästä!
Safariakin mieleenjäävempi osuus tuolla reissulla oli muuten kaverini paikallisen kaverin isovanhempien luona vierailu. Tuliaisiksi vietiin toiveesta KFC:n kanaämpäri. Meille taas tarjottiin muun muassa toukkia!
Kristaliina
24.3.2014 at 20:33Oi, kuulostaa mahtavalta!
Täytyy ottaa tosiaan tavoitteeksi tuo 10 vuoden päästä uudelleen – just siksi, koska silloin jää se muistijälkikin paremmin. Mä kävin kolmannella luokalla ensimmäisen ulkomaanmatkani (hih, Teneriffalla) ja sieltä on jo täysin selkeät muistot :)
Söitkö sä niitä toukkia? Iyyy, noissa syömisjutuissa menee mun extremen raja :)
Liisa
24.3.2014 at 21:04Söin. Ihan hyviä ne oli. Tai ei maistuneet juuri miltään, ja kypsennettyinä eivät näyttäneetkään kovin toukkamaisilta jos ei katsellut liian tarkasti. :D
Kristaliina
24.3.2014 at 21:16Yijyijyijyijyijyi. Yi.
Liisa
24.3.2014 at 22:14Se oli ateria, jonka tulen muistamaan. Aina.
kao kao
24.3.2014 at 16:03Me tehtiin juuri päinvastoin, eli mentiin ensin Mombasaan rannalle makoilemaan ja sit toisella viikolla Maasai-alueelle safarille! (Keniassa). Saatiin nukkua paikallisten luona ja syödä heidän ruokaansa. Jännä rosvo- ja poliisileikkikin käytiin paikallisten huijareiden kanssan :)
Mut joo, sinne haluaisin kyllä takaisin.
Kristaliina
24.3.2014 at 20:36Me kuviteltiin, että safari kannattaisi tehdä ensin ja sitten sen jälkeen (jos on rankkaa), olisi kiva vaan lököillä rannalla. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna just toisin päin olisi voinut olla parempi. Tai sitten skipata tältä reissulta se biitsielämä kokonaan ja keskittyä vaan safariin :)
Keniassa on kuulemma kans mahtavat safarimahdollisuudet!
Surku (Ei varmistettu)
24.3.2014 at 18:31En koskaan kyllästy kuulemaan tästä teidän safarireissustanne. <3 Eikä eläintenhoitajaa varsinaisesti kyllästytä myöskään eläinkuvien katselu. ;) Kiitos todella tunnelmallisista kuvista. Oma suosikkini taitaa olla tuo virtahepoesiintymä, ihana valaisus ja asettelu kuvassa, laittaisin seinälle!
Kristaliina
24.3.2014 at 20:38Oi vau, kiitos erityisesti kuvakehuista! Ne aina lämmittää mieltä, kun en ole mikään ”kuvaaja”. Noihan on tosiaan kuvattu ihan halvimmalla ja yksinkertaisimmalla pikkupokkarilla ilman mitään megaputkia ja objektiiveja (koska en omista sellaisia ja heh eikä mulla ois sellaisten käyttöön osaamistakaan). Mutta se ehkä kertoo, että ne eläimet oli oikeasti lähellä, kun pärjäsi ilman sen kummempia zoomejakin :)
SaraPppp (Ei varmistettu)
24.3.2014 at 19:27Voi että, kiitos itkuista :D Niin tuttuja maisemia ja ihania muistoja! Kolme kertaa Tansaniassa takana, pari pidempää oloa ja yksi lyhyempi reissu + kolmisen kuukautta Keniassa. Takaisin vasta elokuussa, nyyh! Safari on kyllä ehdottomasti once in a lifetime -kokemus, mutta kai tuo mieskin on sinne vietävä.. :) Liian kova ikävä koko ajan Itä-Afrikkaan!
Kristaliina
24.3.2014 at 20:42Hih joo kyllähän sun täytyy tietysti miehellesi matkaoppaaksi lähteä, jos hän ei ole vielä käynyt :)
Missä päin Tansaniaa/Keniaa sä olet matkustellut; lomalla vai ihan asumassa/töissä? Mulla Afrikka-kokemus rajoittuu vain tähän safariin & Sansibariin (heh ja Marokon turistimatkaan, mutta sitä ei ehkä lasketa). Ja Joel on käynyt Etelä-Afrikassa. Mutta jonnekin tuonne kolkille voisi kyllä lähteä toistekin!
Tuo meidän malaria-kokemus tietysti jätti meille pienen trauman, mutta ehkä sitten, kun lapset ovat vähän isompia…
SaraPppp (Ei varmistettu)
25.3.2014 at 11:20Ei kannata traumatisoitua siitä malariasta, se on vaan huonoa tsägää jos se tulee (kuten Joelille kävi). Mä en oo edes viitsinyt maksaa itteeni kipeeksi niistä estolääkityksistä, kun ei ne paljoa auta.
Ekan kerran olin Tansaniassa Moshissa työharjoittelussa, suosittelen paikkaa ihan ehdottomasti! Arushaa ette varmaan kovin paljoa kerinneet näkeä, mutta Moshi on kuin pienempi ja rauhallisempi Arusha. Moshi on Arushasta about tunnin matka, ihanan Kilimanjaron juurella! Myös Moshista järjestetään safareita kun on yhtä lähellä noita kansallispuistoja kuin Arushakin. Mutta kannattaa niitä hintoja lähteä tinkimään siellä kadulla, saa tod näk halvemmalla. :)
Tokan kerran kun Tansaniassa kävin olin vaan Dar es Salaamissa (not nice!!) ja Sansibarilla. Sehän toki teillekin on tuttu :)
Keniassa sen sijaan vietin pari kuukautta Nairobissa vapaaehtoistyössä. Nairobi ei ole yhtään niin paha kuin sanotaan, vaikka sen lempinimikin on Nairobbery :D Maalaisjärki vaan päähän. Sitten lähdettiin miehen kanssa reissaamaan Kenian rannikolle, Malindiin, Lamulle ja Mombasaan. Siitä vielä Tansanian puolelle Tangan ja Darin kautta Sansibarille, sieltä Panganiin ja Moshiin. :)
Elokuussa olisi suunnitelmissa lentää Ugandaan ja siitä maateitse Sansibarille, missä on jazzfestarit silloin :D
Kristaliina
25.3.2014 at 19:38Joo, Joelkin söi siis Malaronea (niin kuin minäkin), meillä molemmilla oli pitkähihaiset ja -lahkeiset aina illan tultua eikä niitä hyttysiä edes ollut siellä. Pari hassua silloin tällöin orpona lensi. Mutta yksi pisto ja huono tuurihan siihen vain tarvitaan…
Oijoijoi, aina näistä reittikertomuksista tajuaa, että oh miten paljon on maailmaa näkemättä <3 Joskus tuonne, ehdottomasti!
Elinabeth
24.3.2014 at 20:19Mä kannatan tollasen ison budjetin reissun ”tuhlaamista” vasta kun teidän lapset alkaa olla kymmenen vanhoja. Oman lapsuuteni ainoasta ulkomaan matkasta 6-vuotiaana ei nimittäin kamalasti jäänyt mieleen näin myöhemmin ajateltuna. Varmasti se paikanpäällä on tuntunut kivalta ja sen on muistanut hetken, mutta enää, huoh. Ja ajatellakin jos olis ollut kyseessä noin uskomaton, kerran elämässä, ison rahan reissu, niin myöhemmällä iällä harmittais kun ei muistais muuta ku valokuvista…
Kristaliina
24.3.2014 at 20:44Joo, samaa mieltä. Ja etenkin, kun me vanhemmat ollaan nyt jo tuollainen ”alta pois” ehditty kokea, nin ei ole niin hirveä hinku ihan just lähivuosina lähteä uudestaan ihan samanlaiselle matkalle. Mutta sitten, kun lapset ovat tosiaan ala-asteiässä – ja etenkin jos ovat näin kiinnostuneita elämistä kuin nyt Silva näyttää olevan. Olisi mahtava pystyä tarjoamaan tuollainen elämys omille lapsille!
Vierailija (Ei varmistettu)
24.3.2014 at 20:51Hih, vaikka sun kuvaus ja kuvat tekee safarista tosi tosi mielenkiintoisen kuuloisen ja osaan kuvitella että on aikasta mahtavaa, niin ei millään sykähdytä mua ajatus safarista silleen, kun ajatus siitä että pääsisin uudestaan New Yorkiin :D Se oli meidän häämatkakohde (ja aika ikimuistoinen ajankohta kun pieni islantilainen tulivuori vähän sekoitti maailmaa samaan aikaan). Sinne mä tahtoisin viedä mun oman tyttösen joskus (joo ja olen siis kaupunki-ihminen, mulle vissiin Berliini/Wien/Barcelona/jne. on samaa kategoriaa kuin monelle muulle tuntuu olevan Thaimaa sun muut vastaavat).
Kristaliina
24.3.2014 at 21:16Nää on jänniä ihmistyyppieroja kyllä! Mulla on kans ihan omassa ystäväpiirissäkin sekä ”kaupunkimatkailijoita” että meidän tyyppisiä ”minibudjettimatkailijoita” – ja mulla itselläni on just tasan toisin päin vaikkapa tuon New Yorkin kanssa :) Eli että ajattelen, että kuulostaapa mahtavalta, mutta silti omat ”suurimmat houkutukset” ovat muualla :)
Mä itse muuten kyllä oon kovasti innostunut eurooppalaisista kauniista kaupungeista – käyty on just vaikkapa noista sun mainitsemista Wien ja Barcelona, ja sitten mm. Ateena, Lissabon, Rooma, ja lähempää Varsova, Riika – mitähän vielä… Aaa joo ja Pariisi, Lontoo tietysti. Ja Istanbul, Budapest. Mutta en missään noista Joelin kanssa, vaan omien kavereiden tai äitini kanssa. Kävisin kyllä ihan tosi-tosi mielelläni vaikkapa pidennettyjä viikonloppuja Joelin kanssa noissa (esim. Praha käymättä!) silloin tällöin, mutta se on ihan, että ”miks me muka sinne lähdettäis” :D :D :D Se ei siis oikein näe itseään kaupunkilomailijana, enkä mä ole sitten väkisinkään viitsinyt pakottaa :) Se kun välttämättä vähän vaikuttaisi tunnelmaan, jos matkakumppani on koko matkan ajan hampaat irvessä väkisin liikkeellä :D
Nekku
24.3.2014 at 22:06Olipas kiva lukea juttua Tansaniasta. :) Ite oon suuntaamassa syksyllä Swazimaahan 3-4 kk amk:n työrharjoitteluun. Opiskelen sosionomiksi. Tarkoitus ois varmaan tänne perustaa oma blogikin jossain vaiheessa. Nyt tulee ahmittua kauheesti kaikkia Afrikka-juttuja. :D
Merih (Ei varmistettu)
24.3.2014 at 22:15Hei mä olin siellä kans työharjoittelussa! Ihana paikka! Suosittelen myös lomamatkaa Mosambikiin, toinen ihan superihana paikka, ja safaria Krugeriin :)
Merih (Ei varmistettu)
24.3.2014 at 22:23Löysin täältä vielä muuten mun Swazimaa-blogin kuuden vuoden takaa, jos sua kiinnostaa lukea: http://mericamilla.blogspot.fi/
Nekku
24.3.2014 at 23:43Kiitti, ehdottomasti tsekkaan. :)
Katie
25.3.2014 at 18:20Mäkin suosittelen Mosambikia ja safaria! Me oltiin Krugerin vieressä Sabi Sandsissa, yhtä hyvä kuin Kruger mutta kompaktimpi, ei tarvi ajella niin pitkään nähdäkseen eläimiä.
Kristaliina
25.3.2014 at 19:40Heeei ehdottomasti blogi pystyyn, ja vinkkaa siitä sitten täällä! Kiinnostaa, ja aika vähän täällä Lilyssä on just tuon tyylisiä blogeja ollutkaan – joo, jee, blogi pystyyn!
Merih (Ei varmistettu)
24.3.2014 at 22:10Mä olen ollut safarilla Krugerissa Etelä-Afrikassa, kun olin vapaaehtoistyössä Swazimaassa joka on siinä naapurissa. Siellä luonnonsuojelualueen keskellä oli sellaisia pieniä aidattuja kyliä, jossa nukuttiin taloissa, oli kaupat ja ravintolat ja ulkona elokuvateatterikin. Me ajeltiin siellä omalla vuokratulla pikkuautolla, jolla sai ajella siellä ihan ympäriinsä ja ihan minne vaan menikin tuli niitä eläimiä vastaan – ja nähtiin kyllä ihan kaikkea. Muutamassa paikassa sai myös nousta pois autosta. Vois olla ehkä parempi paikka jos haluaa lähteä lasten kanssa. Se majoittuminen ja auton vuokrauskaan ei siellä olleet erityisen kallista, mut lennot kyllä maksaa :). Sit jos halus pystyi varaamaan myös noita patikkaretkiä ja ohjattuja retkiä, mut meistä oli kyllä aika hauskaa vaan ajella keskenään ympäriinsä. Paitsi ehkä siinä vaiheessa, kun norsu teki valehyökkäyksen meidän autoa päin…
Kristaliina
25.3.2014 at 19:43Joo, just tuolla Joel mun mielestä kans oli ollut ajelulla; perheen kanssa joskus nuorempana… Ei varsinaisesti safarilla, mutta just sellaisilla ajeluilla. Just tajuan tätä kirjoittaessa, että en itse asiassa tiedäkään tarkemmin, mutta mun mielestä tuo Kruger just kuulsotaa tutulta!
Oho, valehyökkäys – pelottavaa! Me kans törmättiin (no onneksi ei ihan kirjaimellisesti) yhteen aika aggressiivisen oloiseen urosnorsuun. Aika nopeasti poistuttiin paikalta!
anskuliini15 (Ei varmistettu)
24.3.2014 at 22:30Uskomattomia kuvia eläimistä!! Laittaisin minkä tahansa seinälleni. Voin vain kuvitella tuon ihanan matkan. Itse tykkään valokuvata ja kuvaankin järjestelmäkameralla, niin en osaisi edes kuvitella saavani noin hienoja kuvia! Mitä hienommaksi ja paremmaksi kamerat menevät, sitä monimutkaisempi on kuvia ottaa nopeasti ja taitavasti, näin se vaan menee.
Kristaliina
25.3.2014 at 19:44Oh, kiitos!
Mulla kans on järkkärin ostoa estänyt (rahan lisäksi) se, että sen käyttämisessä olisi oma opettelunsa – duunin puolesta mulla on ollut joskus järkkäri käytössä, mutta kuvasin aina automaattiasetuksilla :)
murina
25.3.2014 at 07:25Se on kyllä jännä, miten nää sun matkustuspostaukset on tositosi mielenkiintosia lukea, vaikka tonnekaan en itse lähtis, vaikka mulle maksettaisiin :D
Kristaliina
25.3.2014 at 19:44Hihi, kiitos! <3
Millis (Ei varmistettu)
25.3.2014 at 07:48Oi. Vau, vau, vau.
Sanot että kallis kallis kallis, mutta miten kallis? Tässä häämatkaa suunnitellessa…
Vierailija (Ei varmistettu)
25.3.2014 at 13:41Täältä: http://www.temamatkat.fi/Matkavalikoima/Afrikka/Tansania/Serengetin-safa… löytyy ainakin jotain suuntaa antavaa (googlella enenmmänki). Huom, hinnat ovat alkaen ja vielä isoissa ryhmissä, eli voi lisätä varmasti useamman tonnin(?) jos haluaa yksityisen safarin. :)
Millis (Ei varmistettu)
25.3.2014 at 20:55Krääk!! Mutta kerrankos sitä häämatkalle? :)
Kristaliina
25.3.2014 at 21:04Se nyt ainakin on ”kerran elämässä” -juttu! <3
Kristaliina
25.3.2014 at 14:14Heh mä jo tuota kirjoittaessa tajusin, että olen ilmeisesti aktiivisesti pyrkinyt torjumaan nämä asiat mielestäni, koska tarkkoja hintoja en enää muista…
Lennot oli joka tapauksessa yli tonnin per nenä, oisko ollut jotain 1200 euroa. Ja se viiden päivän safari siihen päälle – oisko ollut ehkä jotain pari tonnia…? En kyllä muista tarkasti… Hintaa nosti tosiaan se, että oltiin omassa jeepissä ihan kaksistaan ja oltiin viisi päivää eikä sitä perus-kolmea, ja tuo patikointi päälle. Ja kasvisruoka :) Hintaan vielä lisätään juomarahat, jotka olivat kans korkeat – mutta ne vähän niin kuin ”kuuluu” maksaa. Oisko ollut jotain peräti 50e per hlö per päivä…
Nämä on kyllä ihan heittoja… Ja jos ihan tosiaan näppituntumaheittäisin, niin sanoisin että jotain 3000e per nenä lennot&viiden päivän safari – ja silloin neljä vuotta sitten…
Suomestakin tosiaan järjestetään tuollaisia kiertomatkoja. Me valittiin kuitenkin ”omatoimisuus” eli itse lennettiin ja buukattiin paikallinen safaripalvelu sieltä Arushasta. Just siksi, että haluttiin olla ihan kaksistaan eikä suomalaisessa ryhmässä :) Muistaakseni noin viiteen firmaan lähetettiin meiliä – paljon suosituksia ja arvosteluita löytyy netistä.
Häämatkaksi todellakin suosittelen! Ikimuistoinen elämys. Ja varsinkin jos häämatkaan kuitenkin ”kerran elämässä” -tyyppisesti satsaa rahaa, niin… :) Tai no mä itse siis laittaisin ne rahat mieluummin safariin kuin kaliisiin drinkkeihin turistibaarissa :)
SaraPppp (Ei varmistettu)
26.3.2014 at 10:53Itse olin vuonna 2012 safarilla Tansaniassa. Lake Manyara, Serengeti ja Ngorongoro, 4 päivää, 3 yötä savannilla teltoissa. Meitä oli 4 henkeä ja maksoi n. 500e per naama + tipit (about 50e per naama). Ehdottomasti lähtekää Arushan/Moshin kaduille tinkimään näitä hintoja, saa paljon halvemmalla! :) Tuntuu ehkä turvallisemmalta varata ne etukäteen, mutta halvempi noin.
Kristaliina
26.3.2014 at 11:17Kiva, kun muistit mua tarkemmin noita hintoja! Tuo perushinta kuulostaa näin näppituntumalla aika samalta; meillä kun sitten oli vain kaksi ihmistä kokonaishintaa jakamassa, yksi päivä enemmän ja sitten se patikointipäivä (rangerin koko päivän palkka &tipit) ja mun erikoisruokavalio…
Suosittelen myös kovasti googlaamaan kokemuksia eri toimistoista! Mun ystävälle kävi niin, että heidän ”oppaansa” oli lähinnä vain autokuski eikä tiennyt eläimistä/paikoista mitään. Eli eläinsaldo jäi köyhemmäksi, kun ei tiennyt paikkoja, mihin minäkin kellonaikana kannattaa ajaa. Olivat sitten lähinnä ajelleet muiden jeeppien perässä sinne tänne…
Mä oon tätä kirjoittaessa myös yrittänyt kaivaa muistia, että mikäköhän se meidän safaritoimiston nimi oli… Roy oli ainakin siellä tosi suosittu; mekin lähetettiin tarjouspyyntö myös sinne, mutta valittiin joku toinen… Se ois saattanut olla Sunny Safaris (sieltä ainakin otettiin kans tarjouspyyntö), mutta ihan satavarmasti en kyllä muista – harmi, kun tuossa jeepin kyljessäkään ei ole logoa :)
http://www.sunnysafaris.com/
Stiinaniina (Ei varmistettu)
26.3.2014 at 17:36Itse olin 2009 safarilla 5 päivää (Lake Manyara, Serengeti ja Ngorongoro) – siihen päälle lennot, viikonloppu Nairobissa, sekä 10 päivää Sansibarilla, yhteensä koko reissu n. 5000 euroa. Elämäni kallein matka, mutta Tansania on tämän planeetan yksi upeimmista matkakohteista.
EWE
25.3.2014 at 14:14Tosi mukava tämä sun kertomus ja todella mahtavia kuvia :) Näihin teidän matkajuttuihin ei varmaan koskaa väsy, kuten ei muihinkaan sun teksteihin. Iso kiitos, että jaksat piristää mun ja varmaan monen muunkin lukijan päivää viikosta toiseen :)
Kristaliina
25.3.2014 at 19:45Kiitos! …ja tässä kirjoittelussahan mulla on siis myös totaalisen oma lehmä ojassa aina – tämä piristää minua itseäkin viikosta toiseen :)
Amanda1 (Ei varmistettu)
26.3.2014 at 07:34Oijoi, minkä kuuloinen matka! Toi täytyisi kerran elämässä kokea.
Hei, tee pliis tämä: http://www.lily.fi/blogit/toimitus/kerro-omasi-elamani-aakkoset
Olisi mahtavaa lukea juuri sun ”elämän aakkoset”! ;)
Kristaliina
27.3.2014 at 12:14Tehty! :) Täälläpä tämä:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/elamani-aakkoset
SannaB (Ei varmistettu)
26.3.2014 at 22:57Olen seurannut blogiasi jo pitkaan, mutta ei ole tullut aikaisemmin kommentoitua mutta nyt oli pakko. Aah, ihana Tansania. :-) Olin siella itse telttailemassa kaksi viikkoa 2009 ja taytyy sanoa etta matka jai mieleen elamani parhaimpana. Hyvana toisena tulee meidan haamatka 2011 Botswanaan ja Namibiaan. Loistavia kuvia sulla.
Ehka olet reppureissaajana jo kuullutkin matkanjarjestajasta Intrepid (interpid.com), mutta jos et niin voin lampimasti suositella. Kaksi viikkoa Afrikassa (sisaltaen ruuan, kuljetukset, majoituksen teltassa, safarit ja muun ”ohjelman”, mutta ei lentoja) maksaa noin 1000 euroa. Ei ollenkaan paha jos talttamajoitus ei haittaa. Ryhmassa pitaa tietysti matkustaa, mutta meilla oli loistava 15 hengen ryhma muita reppumatkalaisia Ausseista, Uudesta Seelannista ja Englannista.
Meillakin on nyt pieni 22kk ikainen Saima, joten Afrikka saa odottaa hetken, mutta Intrepid jarjestaa myos ”family” matkoja (min ika lapsille on vissiin 5 vuotta). Kokeillaan ehka niita kun aika koittaa.
Meidan honeymoon oli ”comfort option” ja majoitus oli aiva ihanissa pienissa hut’eissa. Ei edelleenkaan mitaan luksusta, mutta mahtavia paikallisia pikku mokkeja tai pysyvia telttoja.
Ja peukut sulle teidan Thaimaan reissusta. Meilla on vahan sama asenne matkusteluun pienen lapsen kanssa. Saima oli vuoden ikaan mennessa kaynyt 11 maassa…
Ja 6kk sitten me muutettiin Uuteen Seelantiin ja tehtiin 7 viikon road trip matkalla jenkeissa. Kaikki muut meidan ystavat joilla on pienia lapsia taisi olla kauhuissaan, mutta kaikki meni tosi hyvin. Meilla oli mahtavat 7 viikkoa perhelomailua yhdessa.
Tsemppia raskauteen!
Kristaliina
28.3.2014 at 12:42Ihanaa, kun kommentoit – on aina niii-iiiin ihana kuulla muista ”reissuperheistä” (vaikka me nyt ei niiiii-iiin paljon nyt Silvan kanssa olla reissattukaan), että kyllä meitäkin on olemassa :) Kun tosiaan lähipiiriltä tulee enemmän niitä kauhisteluita :)
Mutta niinhän tavallaan se on, että sellaiset lapset millaiset vanhemmatkin – tai siis että se vanhempien ”tavallinen” on sitten lapsenkin tavallista.
Intrepid on nimenä tuttu, mutta sen tarkemmin en siitä tiedäkään. Tai hei olisinko joskus käynyt ihan vaan kurkistamassa tuota nettisivua, nyt näyttääkin vähän tutulta. Mutta kiitos vinkistä, täytyypä tutustua!