Terveisiä sovituskopista

Mekkomaniani johti (kommenttien yllyttämänä, kiitos vaan!) sovituskoppiin, ja lupasin ottaa ”löydöksistäni” myös sovituskoppikuvia. Että täältä pesee!

Vatsanpeittotekninen oppitunti ostosreissustani oli lähinnä, että kannattaa sovittaa paljon. Moni sellainen mekko, joka pre-baby aikana olisi päässyt ostoskoriin, osoittautui nimittäin ka-tas-tro-fiksi, ja jos olisin vaan shoppaillut näppituntuman ja nettikauppojen kuvien perusteella, olisi saldoksi saanut lähinnä pettymyksiä ja kolhuja itsetuntoon.

Samoin kokojen valinta oli aika mielenkiintoista – olen näköjään nykyään vähän kaikkia kokoja XS:n ja M:n välillä. Oli vähän hassu tunne lastata sovituskoppiin mukaan aina useampi vaate samaa kokoa. Ennen kun oli ihan selvää, että mikä koko oli omaa. Hehe, ei enää.

Mutta tässä siis kuvakavalkadia!

Mangossa sovitin ensin varmaan viittä eri mekkoa tai toppia: ei-ei-ei. Mutta sitten tärppäsi! Tämä oli just se, jonka tsinnia kommentteihin linkkasi.

Maha piilossa! Jesh!

Kampin Mangosta lähti siis mukaan tämä, ja sitten Kampin Indiskaan – Raissi oli vinkannut, että sieltä saattaisi löytyä mun tyylistä…

Mulla on ollut aiemmin jotenkin hassu käsitys Indiskan vaatevalikoimista; vaikka lempivaatteeni ovat tavallisesti löytyneet reissuilta (ja monesti juuri Intiasta), Indiskasta sen sijaan ei ole koskaan löytynyt mitään. Jotenkin ne ovat olleet joko liian pliisuja tai sitten sellaisia ihan ylihippejä – jostain syystä ei vaan ole iskenyt. En ole tainnut yhtään vaatetta sieltä ostaa. Niin siis ennen tätä siis. Nyt iski ihan mania.

Mangossa en tajunnut vielä ottaa kuvia ei-sopivista, mutta Indiskassa keksin ottaa kuvia myös niistä.

Ensin pari toppia. Katsokaas tätä:

Ai mikä maha? Tän muoto on mulle ihan täydellinen: istuu hyvin yläosasta ja levenee maltillisesti rintojen alta. Ja tuollainen ”sähinäkuvio” häivyttää sopivasti sieltä (kröhöm), mistä häivyttämistä mahdollisesti kaivataan.

Kun taas sitten tällainen leveä hörselötoppi…

…ei sovi mulle yhtään. Näppituntumalta olin kuvitellut, että tällainen malli vois olla hyvä. Joo ei. Näyttää leveämmältä kuin onkaan. Jännä juttu: jos olisin tilannut nettikaupasta, olisin luultavasti just jonkun tällaisen päätynyt tilaamaan. Ja sit olisin pettynyt paketin saapuessa. Oh, sovittaminen kannattaa!

Ja sitten mekkoihin! Tähän olin iskenyt silmäni jo verkkokaupassa (ja tätä vinkkasi mulle Raissikin):

Joo!!! Tässä ei kyllä pysty imettämään, mutta… No, en tullut sitä ajatelleeksi, kun olin niin täpinöissäni. Mutta mekko oli siis ihana.

…ja sitten toinen ennakkosuosikki vihreä sekin. Edestä… hmmm… no ehkä ihan menettelevä:

Mutta katsokaa tätä sivulta!!!

Graaaaah! Äkkiä, äkkiä pois tää mun päältä! Isomman M-koon ottaminen ei auttanut yhtään: silloin hartiaosa pussitti liian isona ja keskivartalo näytti aivan yhtä pahalta.

Ja toinen ”entisen elämän ykkössuosikki” olisi ollut tämä ihanuus – tän mallisia on suurin osa mun reissuilta ostamista lempparimekoista. Edestä… hmmm… hieman ”antava”, mutta silti ihana:

Mutta sivulta taas selvä raskausmahaefekti – eikä mun notkoselkä auta yhtään asiaa:

Kaunis, kaunis mekko. Jollekin muulle kuin minulle.

Toisesssa vastaavantyylisessä oli enemmän ”tilaa” edessä:

…mutta yläosan löysyys ja tuollainen hassu rypytys tekivät jotenkin huonoryhtisen vaikutelman. Ei kiitos.

Loppuun tuli vielä täysyllätys: maksimekko. Mä en ole ikinä edes sovittanut sellaista – oon ajatellut, että mun kokoiselle sellainen ei sovi yhtään. Mutta nyt löytyi niin ihana kuvio, että oli ihan pakko ihan-vaan-huvikseen-kokeilla. Ja kappas:

Hetken hauduttelun jälkeen totesin, että tää on mun.

Mutta kuulkaa – mitä tuon mekon helmalle tehdään…? Tai siis annetaanko sen vaan viistää maasta kaikki hiekkalaatikkohiekat mukaansa…? Ilmeisesti. Mä oon nyt vaan pokkana liehunut tuolla menemään ja kotiin tullessa riisunut sen aina heti eteisessä pois niin kuin tirpan ulkovaatteet ikään :)

Yllätyksiä tuli muuten myös kenkärintamalla. Nimittäin en ostanut näitä:

…enkä edes näitä:

…vaan nämä:

Karvaiset leopardiballerinat – voiko nyt vedota tilapäiseen mielenhäiriöön…?

(totuus: noissa kahdessa ekassa ei ollut mulle kokoja)

*******

Ja tästä opimme, että… emme mitään! Tai ehkä sen, että ei kannata lähteä alennusmyynteihin, jos on säästölinja.

Tulin kuitenkin niii-iiiin onnelliseksi noista ostoksistani, että ehkä se oli sen arvoista!

1