Takaisin joogamatolle

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Yogaian kanssa.

Aloitetaan karulla totuudella: liikunnallisesti en ole tehnyt viimeisen 2,5 vuoden aikana oikeastaan mitään. Enkä oikein sitä ennenkään ainakaan vuoteen. Arkiliikuntaa juu juu ja silleen – mutta oikeasti sitäkin tosi laiskasti. Ja kunto (ja olo) on niin romu kuin tällaisella yhtälöllä vaan kuvitella saattaa.

Sitten kerätään tähän ne kuuluisat kootut selitykset. Aikoinaan korona-aika pysäytti zumba-hurahduksen. Jonkin aikaa into pysyi yllä kotitreeneissä, mutta kyllä se sitten vaan lopahti. Sen jälkeen mikään ei ole oikein elpynyt; tullut lisää fyysisiä esteitä vaan. Tuli plantaarifaskiitti, raskaus, sitten sektio ja erkauma ja ihan älyttömän hidas toipuminen.

Seli ja seli, mutta tällaistahan se elämä (ainakin mulla) on. Tulee vaiheita, jolloin liikunnan harrastaminen on estynyttä tai sille ei ole aikaa ja resursseja. On kymmenen ja sata asiaa, jotka ovat mielessä ennen liikuntaa. Eikä oikeastaan halua edes ajatella koko hommaa, ettei se vaan ala harmittaa vieläkin enemmän.

Sitten tulee taas toinen aika, jolloin jostain mielen sopukoista nousee esiin orastavasti innostuneita tuntemuksia ja uutta puhtia. Että hei ehkä olisi taas aika.

Ja mulle se sopiva aika tuntui olevan nyt!

Mutta huh heijaa olenhan mä tässä epäröinytkin. Venyttänyt ja vanuttanut aloittamista.

Ensinnäkin se plantaarifaskiitti edelleen pilkkii: se on nyt ihan hyvänä, kun käytän pohjallisia, mutta kyllä mä edelleen tunnen, että se voisi olla tuloillaan takaisin. Ei siis hyppiväluontoista tai kantapäitä rasittavaa liikuntaa minulle, kiitos.

Eikä kyllä synnytys- ja sektiohommien takiakaan; ei todella tee mieli vielä(kään) rytkyttää tuota keskivartaloa yhtään mihinkään.

Ja toinen este aloittamiselle on ollut se erkauma. Kävin sen takia noin vuoden verran fysioterapiassa, ja sieltä päin ”lupa” ns. tavallisen liikkumisen keveälle aloittamiselle olisi ollut jo viime syksynä. Mutta jotenkin sen kanssa on tuntunut vaan… no, hankalalta.

Syyskauden ”äh pitäiskö” vs. ”näääh emmää” -pallottelun jälkeen tuli vihdoinkin tämä tammikuu ja just se alkuvuoden hetki, kun liikuntaharrastukset kliseisesti aloitetaan. Ja myös minulle iski se sellainen selkeä ajatus, että nyt.

Ja se mun liikunnan aloitus olkoon pehmeästi ja lempeästi: jooga.

Monen vuoden tauon jälkeen klikkasin tiistaina itseni takaisin Yogaiaan.

Yllätyin muuten positiivisesti tästä: vaikka Yogaia on netissä toimiva joogapalvelu, sieltä saa myös ihan henkilökohtaista neuvontaa!

Itseäni nimittäin mietitytti just aloittaminen erkauman takia, ja se on meinannut nousta sellaiseksi henkilökohtaiseksi esteeksi mun ja liikkumisen välille. Mutta – oh, miten kivalta se tuntuikaan – minäpä sain ihan henkilökohtaisen puhelun Yogaian Katjan kanssa! Puhelun aikana pystyttiin ihan rauhassa ja ajan kanssa pohtimaan, mitkä harjoitukset ja ohjaajat sopisivat minulle, ja mitkä tunnit tai yksittäiset liikkeet kannattaa jättää väliin.

Puhelun jälkeen oli kyllä niii-iiin loistava ja innostunut olo: otin siis ihan ylös tuntien nimiä ja sellaisia ohjaajia, joilla on mahdollisimman lempeitä tunteja. Aaaaaah, nyt tietää, mistä lähteä liikkeelle!

Tein ensimmäisen harjoituksen heti samana päivänä!

Joten vink vink kaikille, joilla on omia fyysisiä (tai heh henkisiä) henkilökohtaisia esteitä aloittamiselle: Yogaiasta voi saada myös ihan ihmisen puhelimen (tai meilin) päähän sopivia tunteja pohtimaan! Näppärimmin se onnistuu jättämällä Yogaian sivuston yhteydenottolomakkeeseen yhteydenottopyynnön. Suositteluni, jos omat krempat (kuten mulla) meinaavat muuten torpedoida aloittamisen!

Lähtökohta mulle on siis kyllä nyt tasoa aivan totaaliromu. Ihan tunnen, että kaikki kehossa on ruosteessa ja kitisee ja nitisee vaan.

Mutta olen nyt psyykannut itseni hyväksymään sen ja lähtemään hyvin hyvin hyvin pehmeästi omaa kroppaa liikuttamaan. Olen jopa ajatellut, että jo pelkästään se riittää, että istun lattialla ja edessä pyörii rauhallinen tunti. Sen mukana vähän tunnustelen, että miltä se oikein tuntuikaan, kun keho vähän liikkuu.

Ja olennaiselta tuntuu jo ihan se, että otan sen pienen oman aikani. Viime vuodet ovat olleet niin tiiviisti sellaista perheen ehdoilla (meta)työskentelyä ympäri vuorokauden, että oma joogahetki ei ole mikään itsestäänselvyys tässä kuviossa!

Ensimmäistä harjoitusta (lantioseudun jooga) tiistaina tehdessäni minut keskeytettiin vain kahdesti. Ja se harjoitus kesti kuitenkin huimat 15 minuuttia. Olikohan tässä näiden taaperovuosien ”oma aika” -enkka, haha!

Mutta tähän elämänvaiheeseen tällainen oman kodin rauhassa (ahhaha) tehtävä harjoitus on kyllä just sitä, mikä mulle sopii. Ja eihän sitä tiedä: kun tästä vähi-vähi-vähitellen taas saa kropan tuntumaan oikealta toimivalta kropalta, niin sitten voi jatkaa lisäämällä mukaan jotain muutakin.

Mutta just nyt yksi ääreislempeä ja täysin paineeton alku, kiitos!

Yogaiaan oli tosi helppo palata, koska se on tosiaan mulle jo entuudestaan tuttu. Ja tosiaan kun aiemmasta kokemuksesta jo tiesin, että sieltä löytyy tosi monenlaisia harjoituksia erilaisiin tarpeisiin ja erilaisiin hetkiin.

Ohjattuja live-tunteja Yogaiassa on tietysti paljon joka päivä – lähes sata live-tuntia viikossa. Niihin voi osallistua joko kamera päällä (vain ohjaaja näkee) tai kamera kiinni ihan kenenkään näkemättä. Ja lisäksi on tietysti roppakaupalla tallenteita aiemmista tunneista. Niitä on siellä siis jotain 3000 kappaletta, joten eivät lopu ihan heti kesken.

Tallenteita pääsee kaivelemaan sieltä hyvällä hakutoiminnolla, ja sieltä löytyykin vaikka mitä arkistojen aarteita. Ja haa, testasin ja kyllä: siellä on edelleen tallessa myös ihanat Mimin ja Kukun lastenjumpat, joita me tehtiin isojen lasten kanssa silloin joskus korona-aikojen alussa! Täytyy ehdottomasti kokeilla, joko se iskisi jo meidän taaperoon.

Nyt muutaman ensimmäisen päivän aikana mä oon tehnyt siis ensimmäisenä sen lantionseudun joogan, ja seuraavana päivänä virkistävän hathan. Tänään taaperon ensimmäisten päiväunien aikana tein vielä 30 minuutin tasapainottavan hathan.

Näin alkuun mua selvästi houkuttavat eniten tuollaiset lyhyet, enimmäkseen 15-20 minuutin harjoitukset. Heh varmaan se kynnys niihin on mahdollisimman matala. Aina en ole edes vaihtanut vaatteita vaan tehnyt liikeet ihan senhetkisissä kotivaatteissa. Myös se on osaltaan madaltanut kynnystä ryhtymiselle.

Tarvitsen siis nyt vaan todella matalat kynnykset tähän hommaan.

Tosi pontentiaaliselta kuulostaa muuten myös kolmen minuutin hartianseudun jumppa, jonka oikeasti voisi tehdä ihan vaikka siinä samalla, kun taapero askartelee aamupuuron parissa.

Ja uskon, että just tottumuksista ja rutiineista nämä tosi pitkälti ovat kiinni! Eli kun vaan saa arkeen sellaiseksi ”tavalliseksi pikkuosaksi” tällaisen joogatreenin tekemisen, niin oikeasti pystyn kyllä vaikka tuollaisen 20 minuutin treeniin pihistämään jostain. Vaikka väkisin ennen iltasuihkuun menoa.

Haha voin vaikka tehdä joogaharjoituksen sillä samalla ajalla, kun tavallisesti vaan selaan somea saamatta aikaiseksi mennä sinne suihkuun ennen kuin muu perhe tulee jo kylppäriin kolkuttelemaan, että ai etkö sä vielä mennytkään. Kuviteltu tapaus! Kuviteltu tapaus!

Ja kyllä: heti ensimmäisen 15 minuutin harjoituksen jälkeisenä päivänä kropassa tuntui sellainen positiivinen ”jotain on tehty” -tunne! Enkä edes tiedä, oliko se vain kuvitelmaa, mutta tässä vaiheessa kuvitelmakin riittää. Sellainen tunne, että pikkuhiljaa elinvoima saattaisi palautua tähänkin arjessa laiskiintuneeseen (onko se sana?) väsykehoon. Kyljissä tuntuu venyminen! Tekee mieli ojennella selkää ja vähän vetristellä edellisenä päivänä liikkuneita kehonosia.

Tosi positiivinen fiilis! Se ihan ensimmäinen alku on nyt ohitettu ja seuraavaksi yritän saada tästä tavan ja osan tällaista hoitovapaalaisen taaperoarkea.

Yogaian kokeilu on tosi riskitöntä, ja sain tänne jaettevaksi linkin, jolla saa kolme viikkoa veloituksetonta kokeilua (normaalisti 14 päivää). Jos sen aikana tuntuu, että nääh ei olekaan mun juttu, jäsenyyden voi perua tämän ilmaisjakson aikana veloituksetta.

Ja kokeilun jälkeen Yogaiaa voi jatkaa -20 % alennuksella (eli 7,99e/kk), jos aloittaa kokeilunsa tämän postauksen linkin kautta tässä tammikuun aikana.

Mä aloitin tästä nyt vähintään vuoden treenit, koska haluan tästä taas pitkäaikaisen elämänlaatua parantavan jutun mun elämään. Tuollaisen 12 kk paketin ottamalla Yogaian hinnaksi tulee 7,99e/kk. (se just nyt mun linkkien kautta käynnissä oleva tarjous) Mutta Yogaian voi ottaa myös halutessaan lyhyempänäkin, vaikka 6kk tai vain 1kk paketin.

Ja siis täst Yogaiasta mulla on jo entuudestaan sen verran kokemusta, että muillekin voin kyllä suositella tätä ihan älyttömän lämpimästi! Tässä on nimittäin ihan aidosti lempeä tapa saada vähitellen taas kroppa liikkeelle – ja tietysti notkeammille ja parempikuntoisille Yogaia tarjoaa sitten paljon haastavampiakin tunteja!

Tästä se lähtee, ihanaa!

Jos muitakin innostaa aktivoitua omaa kroppaa liikuttelemaan, niin täältä tosiaan kolme viikkoa veloituksetonta kokeilua Yogaiaan!

26