Ohhoh, mikä havainto! Kun syysarki alkoi, lähti meidän koululainen tietysti omaan kouluunsa ja eskarilainen omaan eskariinsa. Sitä ennen he olivatkin olleet saman katon alla, yhdessä 24-7, viimeiset… viimeiset…
…ohhoh. Viimeiset viisi kuukautta he ovat olleet yhdessä 24-7. Tauotta.
Yritin oikein kaivella muistilohkojani, että voiko tämä olla tottakaan. Mutta niin se vain on. Eniten ”erossa” he ovat olleet varmaan silloin, jos toinen on aamulla herännyt vähän ennen toista. Tai etäkouluaikaan silloin, kun toinen on tarvinnut työrauhaa ja toinen on katsonut Avaraa luontoa yläkerrassa. Tietysti myös välillä puuhailevat omiaan – esimerkiksi koululainen on aivan totaalihurahtanut lukemiseen – mutta silloinkin usein he ovat esimerkiksi samassa huoneessa. Ja samassa talossa nyt vähintäänkin.
Vielä kerran se ohhoh.
Siis onhan se ehdottomasti ollut ihan valtavan-valtavan suuri ilo ja rikkaus, että sisaruksilla on aina toinen seuranaan! Ja toki kesällä mukana on ollut ystäviä ulkona, eli eivät he siis toistensa ainoat lapsikontaktit ole olleet.
Mutta silti! Onhan tuo nyt… …no, aika paljon yhdessä oloa itse kullekin, viisi kuukautta tauottomasti yhdessä! Esimerkiksi olemme me Joelin kanssa myös olleet keskenämme hyvin tiiviisti kylki kyljessä – mutta kyllä mekin ollaan välillä käyty jotain asiaa hoitamassa tai ulkojumppaa jumppaamassa. Ei sentään ihan yhdessä 24-7 aikuisten osalta. Mutta lapsetpa ovat olleet.
Nyt arjen alettua on ihan selvästi nähnyt (jo näiden muutamien terveiden päivien aikana), miten molemmat lapset ovat nauttineet niin kovasti omanikästensä seurasta. Tilasta vähän siskosta erilläänkin. Vähän sellaista omaa, omia juttuja ja omia leikkejä.
Illalla sitten kyllä taas hakeutuvat tiiviisti takaisin toistensa seuraan. Ihanat. Ensimmäisenä iltana ei meinannut tulla halailusta loppua. Olihan siinä oltu huikeat kuusi tuntia erossa siskosta!
Eikä se läheinenkään sisaruussuhde tietysti aina pelkkää rauhaa ja harmoniaa ole. Lasten luvalla kerron heidän tämänaamuisen ”kriisinsä”.
Se meni näin: Toinen lapsi kertoi, mitä hän haluaa joululahjaksi (kyllä, elokuussa) niin, että voi antaa sen siskolle. Yritimme sanoa, että kyllähän lapsetkin voivat antaa toisilleen lahjoja. Ei kelvannut. Tai että kyllähän äiti ja isi voi antaa sen asian lahjaksi siskolle. Ei kelvannut. Vaan lapsi halusi sen lahjan nimenomaan itselle lahjaksi siskolle annettavaksi. Eikä itselleen mitään muuta. Ja siitäkös sitten se toinen lapsi pahoitti mielensä! Eihän tämä nyt käy! Koska jos se toinen lapsi antaa lahjansa hänelle, niin silloin se sisko itse jää ilman lahjoja, ja sittenhän sille tulee paha mieli!
Että jo on meillä kriisit. Kertakaikkiaan.
25
Annai
27.8.2020 at 17:25Ihanat sisarukset <3 Meillä vajaan kahden vuoden ikäerolla lapset ja erinäistä nahistelua päivittäin, vaikka tärkeitä toisilleen ovatkin.
En muista oletko koskaan kertonut, onko sinulla sisaruksia vai oletko ainoa lapsi. Kiinnostaisi lukea, miten itse koet sisaruussuhteet nyt aikuisena ja yleistä pohdintaa aiheesta muutenkin :).
krista
27.8.2020 at 17:43Hihi joo sanotaan nyt niin, että ei tämä tämänaamuinen ”kriisi” mikään viiden kuukauden ainoa ollut :D On siis varmasti hyvin luonnollista, että ajoittaan on sukset ristissä, tai ystäväni mahtavalla vanhalla ilmauksella ”sukset nenässä”. Meillä erimielisyyttä on tänä aikana aiheuttanut eniten oikeastaan sellainen, että isompi haluaisi välillä lukea rauhassa (hän voi vetäistä sata sivuakin kirjaa yhdeltä istumalta), kun taas pienempää turhauttaa, kun toinen ei tule leikkimään. Tasapainon hakemista siis tarvitaan, että molemmilla on kiva. Nyt esimerkiksi tämä kiistanaihe saattaakin hyvin helpottaa, kun lapset tosiaan saavat nyt seuraa taas omanikäisistäänkin!
–
Olen saattanut sivulauseessa mainitakin kysyttäessä, mulla on siis yksi sisarus :) Hän ei ole ”blogin henkilö” eli olen tehnyt tällaisen selkeän linjan, että blogissa esiintyy vain meidän ”perusperheen nelikko”, ja sen päälle oman äitini joskus mainitsen/näytän hänen luvallaan. Vaikka siis on meillä muitakin läheisiä kuin nämä mainitut, hyvin rakkaita läheisiä vieläpä :) Joku on toki joskus Instassa vilahtanut, mutta tällöin olen kysynyt erityisluvan. Mutta siis sisaruudesta yleisellä tasolla kirjoitan mielelläni!
Tilia
27.8.2020 at 18:19Vaikka sisarukset ovat rakkaita, lapset kyllä nauttivat myös siitä, jos saavat joskus myös kahdenkeskistä aikaa aikuisen kanssa. Eikä sen tarvitse olla mitään ihmeellistä, vaikka kävelyretki lähimetsässä, jolloin saa aikuisen jakamattoman huomion ilman sisaruksia. On myös aikuiselle mukavaa keskittyä välillä vain yhteen lapseen ilman niitä nahisteluja. Meilläkin lapset ovat tosi tarkkoja sisaruksen puolestapuhujia, että jos vaikka vain toinen saa jotain herkkua kodin ulkopuolella, pitää toisellekin viedä, ettei hänelle tule paha mieli.
krista
27.8.2020 at 19:19Kyllä, ja meillähän on esimerkiksi ollut ”kaksinkeskeispäivän” tapa, jolloin ollaan tosiaan jakauduttu yksi aikuinen+ yksi lapsi -pareiksi. Mutta jotenkin niitä ei vaan nyt ole tullut tehtyä, nyt me vasta se huomattiin! Ja aiemminkin niiden kanssa on ollut vähän sitä ongelmaa, että lapset on mutisseet, että joo on tää ihan kivaa näinkin, mutta vielä kivempaa ois sisko mukana :D
murina
27.8.2020 at 18:56Meillä on lapsilla 4 vuotta ikäeroa ja väitän että myös se vaikuttaa, että ovat eri sukupuolta. Mut eivät siis kovin hyvin viihdy keskenään… Pienempänä toki paremmin, mutta sen jälkeen kun esikoinen aloitti koulun koko ajan vähemmän (nykyään jo molemmat koululaisia).
Meillä siis pidetään huoli että saavat reilusti omaakin aikaan, käyvät esim yleensä mummolassa erikseen. Tollanen 5kk 24/7 aiheuttaisi…. Hermoromahduksen koko perheelle!
krista
27.8.2020 at 19:22Joo varmasti ikäero ja sukupuoli vaikuttaa, ja ihan jo siis persoonatkin, että miten sit menee leikit yksiin. Mäkin olisin siis ennakkoon sanonut, että 5kk ilman mitään taukoja sisaruksesta ois ollut aika… …no, siinä olisi voinut olla aineksia pinnan kiristymiseen. Mutta nyt näin jälkikäteen katsottuna se meni ihan yllättävästi tosiaan noin, vähän niin kuin vahingossa! Tai siis täysin vahingossa :D
Miitu
27.8.2020 at 21:54Meillä yhteiselo sujuu huomattavasti paremmin, kun päivän aikaan saavat olla omien kavereiden kanssa. Aika sama tilanne täälläkin, että isompi herkästi vetäytyisi lukemaan, kun taas pienempi jankuttaa vieressä leikkimisestä. Parhaimmillaan ”Sä voit vaikka lukea siinä leikissä!” Riittävästi omaa aikaa, niin ehkä leikitkin sujuu paremmin. Ainakin vielä. Kovasti tässä huomaa esimurrosiän jo kolkuttelevan oven takana. Jospa tuo ens vuonna alkava koulu toisi sopivasti lisää yhteisiä kokemuksia, että yhteinen sävel löytyy jatkossakin.
Onneli Winter/onnelin elämää
28.8.2020 at 06:39Sisaruus on ihmeellinen juttu, elämän mittainen side ja monella myös vahvempi side kuin vanhempiinsa. Ollaan onnellisia tästä ihanuudesta ja elon matkaa turvaisaa koululaiselle sekä eskarikrokotiilille <3
Sumonen
28.8.2020 at 09:45Hihii. Oon miettinyt et ois kiva jos tekisit semmoisen postauksen, jossa vastailisit lukijoiden kysymyksiin. Oon nimittäin miettinyt juurikin et riiteleekö tein lapset ikinä (ja siihen vähän tässä tulikin vähän vastausta), onko sinulla itsellä sisaruksia (kommenteissa vastaus) ja sit oon miettinyt miltä siun look on näyttänyt aikaa ennen lapsia. Nimittäin ois kiva nähhä minkälaisessa luukissa oot sipsutellu töissä ennen lapsia (muistelen jotenkin et oot ollu vannoutunut korkkari-ihminen ja nyt aina välillä nähhään postauksia nykypukeutumisesta, niin ois kiva nähhä miten tyyli on muuttunut vuosien myötä).
Torey
28.8.2020 at 10:10Meidän tytöt oli kanssa sieltä maaliskuusta asti lähes jatkuvasti yhdessä. Näkivät toki välillä muitakin ja lyhyitä hetkiä olivat erillään, mutta toooodella tiiviit yhdessäolon kuukaudet oli heillä.
Nyt kun koulu ja kerho ovat alkaneet, niin tekee kyllä molemmille tosi hyvää. Vaikka hyvin tulevatkin pääsääntöisesti toimeen, niin 3,5 vuoden ikäero kuitenkin on sen verran, että oman ikäisten seura on myös tärkeää.
https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/08/28/hyvat-geenit/
Karina
31.8.2020 at 10:45Meillä nuo sisko ja sen veli ovat kans aina viihtyneet hyvin yhdessä, vaikka ikäeroa se kolme vuotta onkin. Kun pikkuveli oli pienempi, sisko selkeästi tykkäsi ”hoitaa” ja opastaa pienempäänsä, ja sitten iän myötä piti etsiä uudet sävelet kun pikkuveli ei enää ollutkaan mikään vauva. Alussa selkeästi siskoa harmitti kun veljelle tuli enemmän omaa tahtoa ja persoonallisuutta. Molemmilla on selkeät omat kaveriporukat joiden kanssa viihtyvät, mutta esim lomilla yhteinen sävel kyllä löytyy aina – ja nykyään ne on innostuneet illalla laulamaan ”karaokea” :D – eli linnoittautuvat toisen huoneeseen ja pistävät musiikin päälle (mitänytnoita nykyajan hittejä) ja laulavat kovaan ääneen päälle.
Sillä tavalla ovat erilaisia että sisko on aina viihtynyt paljon paremmin itsekseen – luulen että liittyy ihan syntymäjärjestykseen, eli pienemmällä on vaan aina ollut enemmän seuraa – ja tykkää lukea paljon. Poitsua joutuu paljon enemmän viihdyttämään – yhä, vaikka 10v – ja lukeminen takkuuaa tooooooooosi paljon. Mutta on ollut aivan mahtavaa seurata sisarussuhdetta (itse olen ainoa lapsi) ja miten heillä on ihan omat keskinäiset jutut ja toivon että tulevat olemaan aina läheisiä!