Sata päivää (ja rannekorua)

Lapsella on tänään koulussa sadan päivän juhla. Sata koulupäivää siis takana!

Minulle tämä oli ihan uusi juttu, ei tällaista 80-luvun Kuusamo-huudeilla tunnettu. Mutta nyt olen kuullut tätä useammasta suunnasta, niin lapsen Suomen-kotikoulusta kuin täältä Espanjastakin, suomalaisesta koulusta. 

Onkohan tämä nykyään joku yleinen juttu ympäri Suomen – vietetäänkö teidän lasten kouluissa tällaista?

Sadan päivän juhlaan valmistautumiseen liittyi kiva tehtävä: kouluun piti viedä jotain asiaa sata.

Mutta mitä? Sitä oli hauska miettiä. Idearikas pikkusisko ehdotti mm. barbeja (ööö niitä on viisi), leluja (keskinkertainen logistiikkaongelma) tai 100-sivuista kirjaa (aikamoinen sattuma, jos jossain kirjassa olisi tasan sata sivua) – mutta hei legopalikat olisivatkin aika kivoja! Minä ehdotin hama-helmiä ja ekaluokkalainen itse pohti Oppi&Ilon puuhakortteja: täällä meillä on mukana niitä kaksi 50 kortin pakkaa eli näppärästi yhteensä sata.

Muina vaihtoehtoina olen kuullut esimerkiksi sata riisinjyvää, euron kolikon (eli sata senttiä) tai metrin mitta (sata senttiä sekin).

Sitten iski idea! Näitä!

Lapsi oli pidempään ihastellutnäitä kumilenksukoruaskartelusysteemejä; ja tässä satatarkoituksessa tuli sitten niinsanottu hyvä syy käydä ostamassa näitä vihdoinkin meillekin. Olin kyllä jo aikaisemminkin lupaillut, että voidaan me näitä ostaa.

Ja tadaa! Sadan päivän juhlaan lähti meiltä sadan lenksun mato! Ai että!

Toteutuskin oli kiva: lapsi teki aina kymmenen samalla värillä. Kymmenen kertaa kymmenen on sata.

Toinen kiva idea olisi voinut olla niin, että mato olisi alkanut elokuisilla kesän väreillä, vaihtunut sitten syksyn väreihin, vähitellen talveen (no okei ehkä kaksi valkoista lumipäivää olisi ollut välissä) ja sitten joulun väreihin. Ja sitten viimeiset 11 lenksua olisivat voineet olla taas erilaiset, kun ne päivät me on oltu täällä Espanjassa.

Mutta tuo idea tuli vasta jälkikäteen mieleen. Ja hieno oli tuo kymmenen kertaa kymmenenkin!

Ai hitsi, miten koukuttavaa puuhaa tuo rannelenksujen punominen. Mäkin opettelin (ihan superhelppoa), ja mun piti ihan hillitä itseäni, että en olisi tuntikaupalla näitä nykerrellyt.

Lapset sen sijaan nykersivät. Tässä todisteet:

Näissä oli mukana jotain tuollaisia välineitäkin; virkkuukoukun näköistä koukkua ja jotain muita systeemejä. Mutta toistaiseksi ihan omin sormin lapset ovat näitä tehneet, ystävä ihanasti opetti tekniikan.

Jos joku ei tunne tekniikkaa, niin tällä tavalla se tapahtuu:

1. Aloitusasento, kumilenkki (tässä keltainen) ristiin omiin sormiin.
2. Toinen kumilenkki (tässä oranssi) tuohon päälle, tämä ei tule ristiin.
3. Ota tuosta alemmasta (keltainen) lenkistä kiinni, ja…
4. …nosta se toisen lenksun ja sormen yli tuohon keskelle. Tee sama toiselle puolelle.

5. Tältä näyttää, kun molemmat (keltaiset) puolet nostettu keskelle.
6. Ota kolmas lenkki (tässä sininen) ja laita se taas suoraan sormille.
7. Nosta taas alempana olevan lenksun (tässä oranssi) molemmat puolet keskelle. Ja niin edelleen.
8. Tässä otettu vielä neljäs väri, vihreä. Vähitellen tuohon keskelle alkaa muodostua se lenksujono. Lopuksi vaan kiinnitetään S-koukulla (tai vastaavalla) molemmat päät rinkulaksi.

Olikos yhtään ymmärrettävästi selitetty…?

Heikoin lenkki tässä meidän ostamassa boksissa olivat nuo S-koukut, joilla systeemi sitten kiinnitetään rinkulaksi.

Kiinnikkeitä nimittäin oli kyllä paljon, mutta ei tähän rannekorunnykerrysvimmaan kuitenkaan riittävästi. Nyt ollaan jo tilanteessa, että pelkkiä noita S-koukkuja pitäisi saada jostain lisää – äääk joutuuko ostamaan kokonaan uuden boksin, ja sitten taas on enemmän lenksuja ja vähemmän S-koukkuja.

Ikuinen kierre, noooouh!

Kiireettömän sunnuntaiaamun lenksupuuhasteluja.

Tähän asti ollaan tehty noita perusketjuja (ja matoja), ja lisäksi lapsi hoksasi itse tehdä tuplaleveän (älä kysy, miten) ja siitä tuli hieno. Mutta netti näyttäisi pullistelevan ohjeita erilaisiin juttuihin.

Uuuu, koukussa ollaan!

Joskus mä kyllä vielä jään valvomaan, kun muu perhe menee nukkumaan, otan pari lasia viiniä ja teen jonkun 20 metriä pitkän madon!

Niin voi käydä!

Ja jos meinaan jäädä puuhasteluistani kiinni, niin mähän voin aina purkaa sen 20-metrisen matoni aamuun mennessä. Äidin salatut yöpuuhastelut, uuu!

Onko teillä koettu akuutteja hurahduksia näihin?

16
Like

You Might Also Like

  • Anna A
    22.1.2020 at 16:01

    Oliskohan tämä joku uusi keksintö, sillä ei mun kouluaikoinani pääkaupunkiseudulla tämmöisestä ollut puhetta. Saatikka palkintopurkista.

    Meilläkin vietettiin satapäivää täällä pohjoisessa. Lapsi vei sata kynää kouluun. Se oli ainoa minkä keksin illalla kun tämä tuli puheeksi :D
    Tuota satasivuista kirjaa pohdittiin myös meillä. Seuraavana iltana lapsi keksi, että yhden satukirjan nimi on 100 iltasatua, että senkin olisi voinut viedä!

    Kaverit olivat kuulemma vieneet makaroneja, legoja ja joku jopa sata pikkuautoa! Äitinä kauhistelin repun painoa :D

    • krista
      23.1.2020 at 09:23

      Tuo palkintopurkki puolestaan on mulle ihan tuntematon! Miten se toimii?

      Aika monta kynää löytyi teiltä kotoa! :D Muttta hyvä keksintö! Ja sata iltasatua ois toiminut myös :)

  • Tilia
    22.1.2020 at 16:35

    Eipä ole täälläkään tuollainen juhla tuttu. Sen sijaan meillä oli lukiossa sata rikki -päivä, kun oli 100 koulupäivää jäljellä. Se oli eräänlainen pikkupenkkari, johon pukeuduttiin hauskasti. Kuminauha-askartelut olivat pop viitisen vuotta sitten, nyt on jo kaikki myyty kirpparilla pois.

    • krista
      23.1.2020 at 09:26

      Aaa hauska tuo pikkupenkkari, mulle ihan uusi juttu! :)

      Joo mäkin näin jo joskus vuosia-vuosia sitten näitä mainoksia, silloin varmaan se buumi alkoi. Omat lapset silloin oli lähinnä siinä iässä, että olisivat syöneet tuollaisia, hui :D Hauska, että joistain leluista/buumeista tulee tällaisia kestobuumeja, eli aina uudet ja uudet lapset innostuvat – ja että just tällainen yksinkertainen kumilenksujuttu voi olla sellainen. Kun taas jotkut buumit jäävät kertakäyttöisiksi. Mutta esimerkiksi hamahelmet tai vaikka Petsit näyttäisi olevan sellaisia, että aina seuraavat lapset niistä innostuu eli vaikka joltain meneekin ohi, seuraavat innostujat ne löytää <3 Ja kirpparilla kiertää! :)

  • Helkku
    22.1.2020 at 17:23

    Hei vinkki noihin ”loom bandseihin”: jos ei omissa sormissa jaksa/halua lenkkejä pitää niin pyykkipoika on hyvä apuri! Pujottaa vaan lenkit siihen pyykkipojan leveämpään varsiosaan. Siinä se säilyy hyvin jos haluaa pitää taukoa tms välissä :)

    • krista
      23.1.2020 at 09:29

      Uuu, pro-vinkki, kiitos! :) Hahaa, arvaa mikä meillä on ollut tällainen ”tauottaja”, jos on tullut vaikka ruoka-aika kesken lenkinteon… No tietysti KROKOTIILI :D Sellaisiin muovikrokotiilin jalkoihin :D Haha, pitäispä ottaa vaikka Instaan kuva jossain vaiheessa, näyttää nimittäin aika huvittavalta!

  • A
    22.1.2020 at 18:24

    Meidän lapsen helsinkiläisessä koulussa juhlittiin sataa päivää (viime viikon perjantaina tosin jo). Ei mun lapsuudessa pohjois-suomessa vaan, mutta tykkään ideasta (etenkin kun juhlia ei ole liikaa ikinä). Hauskoja sadan esineen kokoelmia lapsetn luokkakaverit olikin keksineet, oma lapsi viis välitti ohjeesta sadasta esineestä, vaan teki sen sijaan bestiksensä kanssa yhdessä sata päivää julisteen (paljon glitteriä, ”timantteja”, kiiltokuvia ja numeroita 100). Lapsen ope onneksi tykkää individuaaleistakin :D

    • krista
      23.1.2020 at 09:30

      Meilläkin lapsen Suomen-koulussa tuli sata täyteen vähän aiemmin, täällä taisi alkaa pari päivää myöhemmin syksyllä koulu :) Mäkin tykkään tästä ideasta! Ja ihana, että individualistien ideatkin käy ihan yhtä hyvin – tärkeintähän on innostus, ja sitä tuollaisessa julisteessa varmasti on <3

  • Eve
    22.1.2020 at 19:05

    Opin tämän satajuhlan itse unkarilaisen Varga-Nemenyi-matematiikan koulutuksessa. Kyseessä on siis menetelmä, jossa matematiikkaa opetetaan toiminnallisesti. Joka päivä eskariryhmässäni laitettiin akvaarioon kala. Kaloja laskettiin lasten kanssa joka päivä. Aina oli kymmenen saman väristä kalaa, ja kun akvaario täyttyi, vaihdettiin kymmenen samanväristä kalaa isompaan kymppikalaan. Lopulta, kun sata tuli täyteen, saatiin akvaarioon satakala, joka oli iso ja sateenkaaren värinen. Kaloja kerättiin akvaarioon toki satajuhlan jälkeenkin eskarin loppuun asti. Satapäivänä oli tarkoitus tuoda sata jotakin asiaa, yleensä annoin tämän läksyksi joululomaksi ja moni toikin sata karkkipaperia loman jälkeen. Niistä tehtiin juliste, aina kympit vierekkäin eli opeteltiin juuri, että sata on 10 kymppiä. Ja kaloja laskemalla opeteltiin erilaisia laskunmenetelmiä, ihan laskemaan kalat yksitellen, tai sitten kymmenittäin jne. Hauskaa puuhaa ja matikkaa tulee opeteltua leikin ja toiminnan kautta.

    • krista
      23.1.2020 at 09:37

      Oi mahtavaa – ja tosi kiinnostavaa, kiitos! Tämä siis varmasti satajuhlan taustalla, vau! Mä en siis yhtään tiedä, onko lapsen koulussa/kouluissa kerätty jotain juttuja (tyyliin kaloja akvaarioon) vai onko napattu vaan tuo satajuhlan osuus. Mutta tosi hienoa, että matematiikkaa opetellaan juuri noin! Matematiikkaahan on oikeastaan kaikessa elämässä, kun sen vaan hoksaa ajatella noin <3

  • murina
    23.1.2020 at 00:13

    Me tehtiin pitkään lankaan sata solmua, tosin menin laskuissa sekasin aika monta kertaa, joten en tiedä kuinka monta niitä oikeasti oli :D

    • krista
      23.1.2020 at 09:39

      Aikamoinen urakka teilläkin tuo sata solmua! :) Haha ja mä myönnän, että tässä ”kymmenen jokaista väriä” -ajatuksessa oli mun osalta takana myös sellainen ajatus, että on helpompi laskea, että niitä on just se sata :D

  • Karina
    23.1.2020 at 10:47

    Hauska idea! Meidän lasten kouluun Vantaalla ei ole tämä juhla kiirinyt, kumpikaan ei juhlinut tätä, nuorempi nyt kolmannella. Tylsää! :D
    Nuo kumilenksut sen sijaan ovat tuttuja. Tytär muutama vuosi sitten koulukavereidensa kanssa askarteli näitä ihan urakalla ja toisilleen tekivät koruja. Nyt kun olen niitä kaapeista löytänyt, niin huomasin että jotkut värit eivät ole kestäneet aikaa vaan ihan hapertuneita lenksuja, Jotkut taas ovat yhä täysin kunnossa. Hauska noita oli kyllä tehdä, meillä käytettiin sitä mukana tullutta virkkuukoukkusysteemiä.

  • SannaHoo
    25.1.2020 at 12:52

    Moro Krista!
    Mun on pakko vinkata noista Rainbow Loomseista, koska ne on niiiin koukuttavia 😉 Meillä tuo buumi oli v. 2013, kun Jenkeissä ollessamme naapuruston JOKAINEN tenava kulki ranteen kumikoruja täynnä ja niinpä meidänkin lasten oli saatava omat kumilenkkiboxit. (Ja tallessa ne on vieläkin.) Poika innostui asiasta niin kovin, että alkoi tehdä tubeen omia ohjevideioita 🤓

    Mutta siis, kaikkia tarvikkeita saa ostettua irtotavarana -lenkkejä löytyy kaikissa sävyissä, hileillä tai ilman, ja erimallisia silmuikoita myös. Niitä myy askartelukaupat ja netistä löytyy aivan kaikki.
    YouTubesta löytyy haulla Rainbow looms ohjeet jos vaikka minkälaiseen koruun tai figuriin. Meillä tehtiin aikanaan joulukuusen koristeetkin loomseilla; candycaniä, joulusukkaa, joulupukkia…

    Veikkaanpa että tästä tulee teille koko perheen yhteinen puuha! Mukavia hetkiä yhdessä! ❤️

    Terkuin Sanna

  • M-M
    30.1.2020 at 00:42

    Meilläkin oli tuo satapäivä. Kummityttö vei 100 auringonkukan siementä ja oma 100 hamahelmeä. Sitten olivat koulussa tehneet korut, joissa oli 100 muroa.