Rv 11 kynnyksellä – ultrakuulumisia

Ensimmäiseksi ultraajan näytölle ilmestyivät villisti sätkivät pikkujalat.

Toiseksi Joelin puhelin pärähti soimaan. Noooouh! Äänettömälle! Kesti se ikuisuudelta tuntuva tyypillinen 2 sekuntia, kun puhelimensa äänet päälle unohtanut kännykänomistaja epätoivoisena yrittää hamuta puhelinta taskustaan ja sen jälkeen vielä sulkemisnäppäintä.

Mutta vispaavat jalat oli jo nähty, todistettavasti!

Ja mikä meiniki siellä olikaan!

Niin hassua. Kaksi ja puoli viikkoa sitten ensimmäisessä varhaisultrassa (7+0) siellä näkyi maallikon silmään vain jotain suhmuraa ja pieni sykkivä asia. Sen sykkivän asiankin tajusin vasta sitten, kun kätilö näytti, että tuo tuossa, se on se sydän. Kappas, niin onkin.

Ja nyt! Nyt (9+3) siellä oli jo ihan sellainen sammakkoel… pieni ihmisenalku! Oli aivan selvää, että missä on pää, missä on peppu, ja missä heiluvat pienet jalat ja kädet.

Hän oli siellä pää alaspäin, yritti vimmalla puskea itseään kai seinästä läpi, haha! Sitkeä pikkuinen, pysy sitkeänä jatkossakin!

Uskomaton tunne. Siellä hän oli. Hassua, että tuollainen vipinä ja melske, mutta minä en vielä tunne mitään.

Muuta kuin sitä pahoinvointia, haha. Ehkä se onkin merisairautta, kun tämä pieni tyyppi siellä noin melskaa.

Tänään on 9+6. Huomenna siis 10+0, eli tällä hassulla raskausviikkomatematiikalla huomisesta alkaa 11. viikko. Raskausappin mukaan raskaudesta on takana jo 24,6 %. Mitäääh? Jo melkein 25 %, neljäsosa, mitä ihmettä?

Vatsa tuntuu ihan viikonlopun aikana pompahtaneen esiin. Voi liittyä myös siihen, että pahoinvoinnin välttämiseksi syön ihan koko ajan.

Olo on kuitenkin juuri nyt – kiitos tuon ultran varmastikin – paljon luottavaisempi kuin viimeksi tässä kohdassa. Nyt siellä vatsassa erittäin todistettavasti on elämää. Tietysti seuraavaksi jännitetään nt-ultraa heti joulun jälkeen: että onko sillä melskaavalla pikkutyypillä kaikki varmasti hyvin siellä.

Olemme siis nyt käyneet kahdesti yksityisellä varhaisultrassa – tämä jälkimmäinenkin käynti vielä laskettiin varhaisultraksi.

Viime kerran jälkeen puolitosissamme vitsailimmekin, että jos raskaus vielä meille tärppää, sitten hankitaan kyllä joku premium-jäsenyys jollekin klinikalle: sellainen, johon ojennetaan vaan Visa-kortti, ja sen jälkeen tulee automaattisesti joka viikko kutsu johonkin tutkimukseen. No, sellaisia näin äkkiseltään… ei kai ole, ha. Tai no en ole oikeasti etsinytkään.

Mutta siis mennään vaikka kolmannenkin kerran, jos siltä tuntuu. Kuten olen kertonutkin: sen verran karu kokemus jäi siitä viimekertaisesta, kun niin pitkään tosiaan odoteltiin nt-ultrasta sellaista tietoa, joka olisi voinut olla saatavissa jo 6-7 viikkoa aikaisemmin. Käyn vaikka viisi ultraa, jos voin välttää tuollaisen toistumisen.

Nyt ollaan kuitenkin oikein hyvässä tilassa!

Pikkujalkojen vipellys – check. Ensimmäinen neuvolakäynti on huomenna, ja nt-ultrakin jo kahden viikon päästä.

Ehkä tämä tästä! Olo on jopa vähän… toiveikas?

80

You Might Also Like

  • P
    13.12.2021 at 16:59

    Aivan ihania uutisia! Eipä mene aikaakaan kun jo tunnet pikkuisten jalkojen tömistyksen masussa. Se tekee odotuksesta jotenkin vielä konkreettisempaa kun tuntee vauvan liikkeet. ❤

    • krista
      14.12.2021 at 12:31

      Oi, sitä mä kyllä odotan! Se on kyllä iso merkkipaalu: siitä saa jo jotenkin ”kontaktia” uuteen tulokkaaseen ja se tekee tosiaan konkreettiseksi sen, että tajuaa, että siellä vatsassa todellakin on joku <3

  • N.
    13.12.2021 at 17:09

    Jännittävää seurata teidän matkaanne. Jollain hassulla tavalla koen oman kohtaloni kiertyvän teidän kohtaloonne ja senkin takia toivon teille nyt suurta onnistumista.

    Itsellä on samanikäiset tytöt kuin teillä. Tänä syksynä koin samantapaisen keskeytyneen keskenmenon kuin sinä. En edes olisi tiennyt moisesta, jos en lukisi blogiasi. Harmi, että kokemusta kertyi sitten omallekin kohdalle.. Varhaisultrassa syke löytyi, mutta seuraavassa ultrassa todettiin sikiö kuolleeksi jo pari viikkoa aiemmin. Nyt elättelen toivoa uudesta, onnistuneesta, raskaudesta.

    Ainoa ero tarinoidemme välillä on (no oikeasti on paljonkin eroja tietysti), että minulle raskaaksi tuleminenkin on hankalaa. Mutta toivo elää.

    Kaikkea hyvää teille ja rauhallista joulua!

    • krista
      14.12.2021 at 12:36

      Oi, ihana viesti, kiitos <3
      -
      Olen pahoillani, että teillekin kävi kävi samalla tavalla. Se on kyllä karu hetki, täytyy sanoa, että jännitän kyllä kovasti seuraavaa kertaa, kun siihen samalle nt-ultraajan pöydälle sitten taas pötkähdetään... Toivon ihan valtavasti, että teidän tarina jatkossakin noudattelee samaa linjaa kuin meillä, ja teilläkin on kohta uusi raskaus tuloillaan <3 <3 <3
      -
      Ihanaa joulunalusaikaa myös sinne! <3

      • N.
        14.12.2021 at 18:00

        Sitä toivotaan. <3
        Sen on ainakin tällä matkalla oppinut, että lapset on todellakin lahja. :)

    • Anna
      15.12.2021 at 07:29

      <3 N.
      Meitä on muitakin, joille raskautuminen ei ole helppoa, joten samojen asioiden ja tuntemusten kanssa varmasti painiskellaan. Tsemppiä sinne. Täällä päättyi juuri muutama päivä sitten taas yksi epäonnistunut kierto.

  • Ida
    13.12.2021 at 17:52

    Ihanaa ja ihana pieni sammakkoe… ihmisen alku! :D <3

    Jänniä viikkoja vielä edessä, mutta viikko viikolta alkaa myös varmasti rentoutua. :)

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2021/12/07/kertakayttosukupolvi/

    • krista
      14.12.2021 at 12:42

      Joo kyllä, vähitellen varmuus kasvaa – ja sitten toisaalta taas ei :D Jännittää siis toki kovasti tulevat tutkimukset/seulat, että onhan siellä sitten kaikki hyvin… Mutta useita tärkeitä steppejä kuitenkin jo ylitetty, hyvä niin! <3

  • Nadja
    13.12.2021 at 23:19

    <3 Ihanaa kuulla uutisianne :)
    Tosiaan noin 1,5v ennen meidän kuopuksen (4,5v vilkas ja päättäväinen miehenalku) syntymää koin sem saman keskeytetyn keskenmenon. Ja tuo oli se ainoa kerta, jolloin EN ole käynyt varhaisultrassa (esikoisen kohdalla kävin 7rv, lasta on siis kaksi). Varmaan se luottamuus, että jos keskenmeno tulee, niin sen huomaa taatusti, oli se päãlimmäinen syy. Silloin raskaus keskeytyi 6rv + jotain viikolla, eikä ollut mitään aavistustakaan että näin kävi, koska eka raskaus oli helppo kaiken nähden. Np ultrassa (rv 13?) tuli tieto keskeytymisestä. Kuopukselle annettiin luvan tulla hiukan puolen vuoden päälle ja kyllä silloin tarkistettu oli NÄIN VARMUUDEN VUOKSI, et kaikki hyvin. Toi tulosta – RAUHALLISEMPAA MIELTÄ!
    Rentouttavaa joulunodootusta koko perheellenne, 'merisairautta' huolimatta <3

    • krista
      14.12.2021 at 12:45

      Joo mäkin olin jotenkin ajatellut, että kyllä se keskenmeno jotenkin ”oirehtisi” – mutta tosiaan näköjään ei välttämättä… Mutta kyllä, nuo varhaisultrat kyllä ehdottomasti tuo sitä rauhallisempaa mieltä ja just sen, että tietää sen vatsan senhetkisen tilanteen <3
      -
      Ja kiitos! <3 Ihanaa joulunalusaikaa myös teille! <3

  • Elina
    14.12.2021 at 14:29

    Voi olen niin iloinen puolestanne! Kiitos kun saamme seurata raskausmatkaanne! 💛