Mitä me tehtiin ennen viikonloppuisin?

Olemme olleet nyt pari viikonloppua menemättä mökille, ja olo on vähän… tyhjä.

(ei siis ole käyty edes päiväkäynneillä viikonloppuna, koska jotenkin se hiirenkakka vaan niin latisti fiiliksen hetkeksi)

Ihan sieltä jostain huhtikuusta asti me ollaan käyty mökillä kai joka viikonloppu. Ensin keväällä päiväretkillä noin kerran viikossa, ja kesästä lähtien myös yötä. Ja nyt, kun ei olla sinne menty… Herää kysymys, että mitä ihmettä me ennen oikein tehtiin viikonloppuisin? Siis ennen kuin oltiin viikonloput mökillä?

Okei, okei. Välillä oli jotain konsertteja tai lastenmenoja, mutta ei niitä nyt joka viikko ollut ennen koronaakaan. Ei me nyt niin aktiivisia oltu. Ystävien tapaamisia, lasten kaverisynttäreitä. Mutta ei joka viikko. Siivoamista? Öööö en usko. Mutta mitä? Mitä?

Jotenkin ne vaan kai täyttyivät. Itsestään.

Kuten täyttyy tämäkin viikonloppu. Ulkoilulla, pikkusiivoamisella, pyykinpesulla, istutusruukkujen ylösalaisin kääntämisellä, vuokrajoulukuusen valojen laittamisella, talven ensimmäisen lumiukon rakentamisella.

Meidän tämän vuoden joulukuusi on lainassa Vuokrapuusta, ja se istutetaan takaisin maahan joulun jälkeen. Ensin se on tuossa pihakuusena ja lähempänä joulua otetaan se sisään.

Mutta kyllä tämä vähän korviketoiminnolta tuntuu. Siellä mökkiympäristössä kun sellainen lepotilaan pääseminen on jotenkin erilaista. Automaattista. Kotona on kodin työt. Puuhasteltavaa toki riittää sielläkin – ja kotona ei tarvitse esimerkiksi kantaa vesiä tai lämmittää takkaa.

Mutta tässä kotona on kuitenkin enemmän siinä arjessa kiinni, jotenkin. Jotenkin.

Kohta alkaa Masked singer. Se taitaakin olla ainoa telkkarisarja, jota me ollaan moneen vuoteen katsottu. Netistä siis katsotaan, lapset ja minä. Joelia ei kiinnosta, ha.

Mulla on arvaukset ainakin Pakkasesta ja Laiskiaisesta. En sano, että en spoilaa. Koska olen oikeassa, haha. Luonnollisesti.

Kivaahan tämä. Arkinen viikonloppu. Jotenkin.

Lokoisaa viikonlopun jatkoa!

10
Like
1

You Might Also Like

9 Comments

  • Reply
    kapustarinta
    21.11.2020 at 18:38

    Onpas mielenkiintoinen tuo Vuokrapuun joulukuusikonsepti. Minkä korkuinen teidän kuusenne on?
    Meillä joulukuuset on haettu joko omasta tai sukulaisten metsästä ja ne tuppaavat olemaan enemmän tai vähemmän harvoja. Vähän myös surettaa joulukuusen lyhyeksi jäävä elämä.

    • Reply
      krista
      21.11.2020 at 19:10

      Eiks ole! <3 Mä kuulin tuosta viime vuonna just joulun alla, sekä täällä blogissa joku laittoi linkin kommentteihin että sit mun omassa FB:ssä muutamalla näin. Yritin jo silloin niitä katsella, mutta nehän oli jo ihan loppu silloin joulun alla, kun se oli vain kokeiluvuosi heillä silloin. Mutta kuulemma iso suosio tuli ja nyt niitä on saatavilla enemmän! Erityisesti meidän eskarilainen halusi EHDOTTOMASTI just tällaisen kuusen, oli hänelle tärkeä juttu, että kuusi ei kuole vaan pääsee takaisin maahan kasvamaan joulun jälkeen <3
      -
      Veikkaisin, että tuo on purkkeineen noin 160 cm. Kuusien koot on heidän nettisivujen mukaan 150-180 cm, pohjasta mitattuna siis.

  • Reply
    Lilah
    21.11.2020 at 19:41

    Onpa konsepti tuo vuokrapuu, maalaisen vaikea ymmärtää :-) Ja pihalla itsensä litimäräksi imeneen puuruukun siirtämistä sisälle myöhemmin.

    Meidän kuusi kasvaa omassa pihassa. Vuosittain voi ottaa yhden pois ja laittaa uuden tilalle. Sen verran kun kuusia omasta pihasta on otettu ja seuraavana kesänä olen kaivanut kantoa ylös niin juurakkoa on sen verran, että epäilen suuresti mikä on suht pienellä juuripaakulla ylös kaivetun puun elinkelpoisuus takaisin istutettuna.

    Mutta eniten tässä postauksessa yllätti joulukuusenne takana näkyvät punaiset tiilirakennukset. Onko näkymä teidän pihasta? Kesäkuvien perusteella oli kuvitellut puutaloidylliä, jossa on vain vanhoja kauniita taloja.

    • Reply
      krista
      21.11.2020 at 20:34

      Hih puuruukku on itse asiassa lähdössä sisälle lähipäivinä, toivottavasti jo huomenna, just on katseltu mittaria, että koska menee plussan puolelle. Se on nyt vaan jäätynyt kiinni tuohon alla olevaan perusastiaan, eli otetaan sisään turvaan sitten, kun nätisti saadaan irti :)

      Maalla varmaan kuusia riittää omasta takaa, täällä Helsingissä harvemmin niitä omilla pihoilla kasvaa jokavuotiseen kaatamiseen asti. Näkymä on meidän pihalta :)

      • Reply
        kapustarinta
        22.11.2020 at 22:20

        Luulen, että nuo ruukkukuuset kasvavat taimitarhalla niin, että niillä on juuripaakku verkon sisällä. Vasta kun ne istutetaan oikeasti maahan ja verkko poistetaan, niin ne juuret lähtevät kasvamaan laajalle. Voisin ihan ostaa vaikka tuollaisen isomman kuusen omaan pihaan istutettavaksikin. Niitä näemmä myydään taimitarhalla.

  • Reply
    A
    21.11.2020 at 20:32

    Mielenkiintoinen kuusikonsepti, ja nätti kuusi. Henkisesti ainakin kivempi kuin kaadettu ja kaupunkiin raahattu kuusi (kaupunkilaisen kun on vaikea omasta pihasta / omalta maalta kaataa…ja vaikka Keskuspuiston pikkukuusia voi katsoa ”sillä silmällä” niin kyllä se kaupunki ison laskun laittaisi (jos kiinni saisi ;)). No joo, meillä ei siis oikeita kuusia ole ollut, eikä tule (ja buahhaa tässä se pahin este on, että siinä oikeassa kuusessa elää kaikenlaisia luonnon ötököitä ja mä en haluu ;)). No joo, oikeasti mä pidän sitä kuusen kaatamista ja kotona kuivattamista ja sit biojäteastien viereen muutaman viikon päästä raahaamista hölmöläisen puuhana. Enempi sitten niinpäin, että lapsukainen on koulun kanssa käynyt istuttamassa (jossain ekoprojektissa) Keskuspuistoon pikkuisia puun taimia :)

    Meillä on siispä kestokuusi (joka on niin paljon nätimpi sana kuin tekokuusi). Kyllä, on muovia ja rautalankaa ja ekologinen jalanjälki on kova. Jostain luin, että pitäisi käyttää 10 vuotta, että vastaisi luonnonkuusen jalanjälkeä. Tässä kohtaa voin sit röyhistää rintaa ja todeta, että meillä tulee 14. yhteinen joulu tämän nykyisen kuusen kanssa. Miten kestokuusemme sitten voi, no ihan hyvin ja pörheästi. Pölyinen se on varmasti ja ehkä vähän ruostetta näkyy jossain kohti kun on joutunut suuren osan vuodesta viettämään kylmällä ullakolla. Voi olla, että vuoden päästä jouluna meille hankitaan uuteen kotiin uusi kuusi, mutta jos näin on, niin vanha kuusi jatkaa parvekekuusena. Mutta voi olla, että todetaan vanhan kuusen vielä muutaman lisävuoden jatkavan (koska se on kyllä oikein hieno ja meille rakas).

    • Reply
      krista
      21.11.2020 at 20:39

      Mulle itselle taas on ollut jotenkin henkisesti tärkeää just se oikea kuusi, jopa siellä Espanjassa ollaan nähty kovasti vaivaa, että löydettäisiin aitokuusi (siellä muuten ne kasvaa mullassa niin kuin tämäkin!) , kun se sen joulutunnelman jotenkin mulle tuo <3 Oikeastaan voisiko jopa sanoa, että mulle se on joulun ehkä ainoa "tästä perinteestä en haluaisi luopua" -juttu, kun esimerkiksi just jotkut jouluruoat ym. ei niin tuo mulle niitä tunnemuistoja. Mutta kuusen tuoksu <3 (hih onneksi ei ole allergoita sitä kohtaan)
      -
      Mutta hei mahtavasti kestänyt teillä muovikuusi! Jos sellaisesta tulee perheelle tärkeä ja rakas ja perinne, niin sittenhän se on "just se oikea kuusi" teille <3 Tavallaan mä voin hyvin kuvitella omalta osaltanikin, että ajattelisin just noin: jos olisi 14 vuotta ollut sama muovikuusi, niin sit se ois just se, joka sen joulun tekee <3

      • Reply
        A
        21.11.2020 at 22:43

        Meillä kuusi tulee alas vintiltä ekana adventtina, niin siihen tekokuusi on kaipa ainut vaihtoehto (tai tollainen ruukussa oleva kuusi varmaan kestää, mutta katkaistu kuusi ei). Musta on ihanaa nauttia koristellusta kuusesta koko joulukuu :) Meillä vanhemmat luopuivat oikeasta joulukuusesta 90-luvun lopussa (silloin vastustin kovasti), kun äidillä iski homeallergia. Muutaman vuoden jälkeen tottui tekokuuseen. Huvittavaa kyllä äidillä on nykyään ruukkukuusi (sellainen pieni joka kasvaa ruukussa ympäri vuoden ja äiti koristelee jouluksi).

        • Reply
          Anna
          22.11.2020 at 14:29

          Tuo kestäminen riippuu tosi paljon kaato-olosuhteista. Välillä kuusi kestää jalassaan hyvin juotettuna helmikuulle ja alkaa jopa kasvattaa kerkkiä niin ettei sitä millään raaski heittää pois. Välillä taas jo vuodenvaihteessa karisee niin paljon että on parempi vaan luopua siitä.
          Meillä joulukuusen taival jatkuu lahopuuaidassa ötököiden kotina ja lintujen suojapaikkana kunnes se maatuu pois.
          Yleensä on kyllä ostokuusi, koska meillä ei omalla pienellä tontilla kasva kuin muutama. Kerran ollaan haettu kuusi omasta metsäsätä ja tänä vuonna tulee toinen kerta. Ihan polun vieressä on kuusi joka kohta kasvaa tukkimaan polkua ja kun se on juuri sopivan kokoinen joulukuuseksi saa se tulla tänä vuonna ilahduttamaan meitä jouluksi ja siitä sitten tosiaan takaisin samaan metsikköön osaksi metsän luonnollista kiertoa. Tämä ei tietenkään ole näin näppärää kaupunkiympäristössä ja tekopuillakin on varmasti paikkansa.
          Tämä herättikin minut pohtimaan että jos pitäisi keinopuu ottaa niin ottaisikon muovisen vai löytyisikö joku muu tapa saada kuusi. Olisiko esimerkiksi hieno jos kanavertosta pyörittelisi kuusen mallin ja koristeilla, nauhoilla, kankailla naamioisi sen peittoon? Tähän voisi ehkä tuoda myös oikean puun tuoksua tuomalla oikeita oksia verkkoon kiinni.
          Tilan puutteessa ihan pahvinen seinällä voisi myös olla ihan mahdollinen jos siihen saisi askarreltua ledivalot ja koristeltua sen jotenkin.

    Leave a Reply