”Mä kaaduin sieneen” eli p*kamainen juttu

Tämän postauksen voi myös kuunnella luettuna tästä:

 

Olipa kerran päivä, joka alkoi vähän nihkeissä tunnelmissa. Kiireitä, huolenaiheita, hoitamattomia asioita, kränäfiiliskänkkäränkkää, PMS. Mitä näitä nyt on, elämässä.

Kesken ”ai hitto viimeinen katsastuspäivä menee umpeen, apua onko teillä vapaata” -puhelun ulkoa mökkipöpeliköstä kuului huuto.

”ÄITI! ISI! MÄ KAADUIN SIENEEN!”

Lapset olivat siellä leikkineet jotain omintakeista hippaa, johon kuului pöpelikköön reporankana heittäytyminen. Ja näin oli sitten heittäydytty sieneen. Jo kauas näki, että ruskeaa niljakkuutta on lapsessa kauluksesta nilkkaan asti.

Mutta sieni nyt on sientä, ei hätää, tule tänne vaan niin putsataan.

Äiti ottaa tästä talouspap… Miten tää haisee näin? Tämähän on aivan… Tai siis ei kai…?

”Joel tuuksä kattoon? Onks tää oikeasti sientä, vai voisko tää olla…?”

(tähän voi kuvitella sen humahduksen, kun paha aavistus uppoaa tajuntaan)

Mä en todella tiedä, mitä se oli. Myöhempi tarkastelu maastostakin vain osoitti, että se oli… no, se oli… se oli ällöttävintä kuvottavinta laajimmalle levinnyttä superöklöä, mitä mä olen koskaan luonnossa nähnyt. Se oli siis todennäköisesti jonkun eläimen jättimäinen niljakas ruskeankeltakukertavanhomeinen haiseva ri… ri… ristipistotyö, se sellainen suolistoa pitkin kulkenut.

Ja lapsi oli kirjaimellisesti sukeltanut siinä. Paikassa, jossa meillä ei ole edes juoksevaa vettä.

Toimintamoodi päälle. Haalari pois (huh onneksi oli haalari), kaikki vaatteet sukista hanskojen kautta pipoon pois. Älä kulta koske mihinkään. Hei kulta, älä kosk… Älä hinkaa naam… Älä tee sitä! ÄLÄ KOSKE MIHINKÄÄN IHAN OIKEASTI OLE NIIN KILTTI!

Vettä keittämään. Saunalle pesulle. Ri… stipistoliemessä uitetut vaatteet pusseihin, jotta ne saa kotona pesukoneeseen. Ei tässä mitään, ei tässä mitään, ei tässä mitään.

Lopulta lapsi oli puhdas taas. Varakerrasto päällä. Koko perhe nauroi. ”Se oli ällöttävintä ikinä!” ”En ole ikinä nähnyt tuollaista!” ”Se oli maailman suurin ripuli ja sä sukelsit siihen!” Ahhhahahaha. ”Äl-löt-tä-vääääää!”

”Ja mä kun aina luulin, että luonto on puhdas ja kaunis!”, lapsi itse tiivisti.

Joel tuli saunavesiä kantamasta ja näytti siltä kuin olisi pissannut lahkeeseensa. Ahhhahaha. Vähänkö kakkajuttu. Ällöä. Ahhhahaha. Pussailtiin. Anna hali. Kaikkea sitä. Naurattaa. Halataan vielä. On tää kyllä tätä, kakkajuttuja. Näin sitä rennosti mökkeillään. Ahhhahaha.

Ja sitten tajuttiin: koko aamupäivän nihkeä fiilis oli poissa.

Nauratti vaan.

Vastoinkäymiset, sellaiset sopivankokoiset. Jopa vähän paskamaiset. Hassusti ne yhdistävät. Päivä jatkui hyväntuulisena. Kävipä hyvin paskamainen juttu.

Pelasti meidän päivän.

 

PS. Huomasitko? Kokeilin ensimmäistä kertaa postausta myös luettuna! Päähänpistoidean sain Modernisti kodikas -blogin postauksesta parin päivän takaa, kiitos inspiraatiosta, Kerttu! Tämä oli erittäin low effort, lapset roikkuivat kyljessä ja takkatuli paukahteli, kerralla purkkiin vaan. Mutta voisin kokeilla toistekin!

16
Like
6

You Might Also Like

  • Anna
    7.10.2020 at 19:27

    Ihana <3
    Ja ehdottomasti jos siltä tuntuu niin lue postauksia jatkossakin! Oli ihana pelailla pasianssia samalla kun kuunteli sinun höpötystä (toisen lapsen kirjainten opettelun/huutamisen ja toisen lapsen yleisen hihkumisen läpi…).

    • krista
      8.10.2020 at 09:25

      Oi, kiva kuulla! Oliko sulla kuulokkeet? :) Mulla itsellä jää usein kuuntelut tekemättä just siksi, kun ei ole kuulokkeita – ja jos laitan ääniraidan jostain videosta vaikka päälle, lapset lopettavat VÄLITTÖMÄSTI kaiken, mitä ovat tekemässä ja änkeävät kuuntelemaan, varsinainen magneetti. Ehkä se johtuu siitäkin, että kun meillä ei ole telkkaria päällä eli sellaiseen ”äänihälyyn” ei ole tottumusta, niin tuollainen joku videolta/kännykästä tuleva ääni kiinnostaa heti, että ”mitä siellä on mitä siellä on” :D Joel käyttää kuulokkeita, mutta mulla itsellä jotenkin sellaista tapaa ei ole tullut.

      • Anna
        8.10.2020 at 11:49

        Ei ole kuulokkeita. Mutta itseasiassa yksi terapeutti on ehdottanut minulle vastamelukuulokkeita kun jo töissä altistun melulle niin kotona voisi paremmin keskittyä vaikka rentoutumaan jonkun videon parissa jos äänimaailmaa vähän rajattaisiin. Ja lapsia tosiaan kiinnostaa. Jos katson vaikka youtubesta jotain videota on siinä heti vähintään yksi luettelemassa mitkä kaikki videot pitää seuraavaksi laittaa :D Että voisivat ne kuulokkeet olla ihan hyvä ratkaisu.

  • Susanne
    7.10.2020 at 19:39

    Siis olipa kiva kuunnella. Sulla on mukavan kuuloinen ääni, ja toi takkatulen raksuna sai melkein haistamaan, ei sitä ristipistoa vaan ihanan mökkituoksun. Kokeile ihmeessä toistekin, mä ainakin kuuntelen!

    Ja vaikka tässä tuli melko rento fiilis kuunnellessa, niin näin sieluni silmin kuinka oma taapero tulee metsästä yltä päältä niljassa. 🙈

    • krista
      8.10.2020 at 09:27

      Kiitos! <3 Joo, voisin testata hyvin toistekin, ja vaikka erityyppisiä juttuja, että miten niissä toimii! :) Instassa joku sanoi, että kuulosti liikaa siltä, että olisin lukenut satua - tämä varmasti totta, kun satujahan mä vaan ääneen olen lukenut eli ei ole tottumusta "aikuisten tekstien" ääneen lukemisesta :D Että ehkä se lukeminen sopiikin just sit sellaisiin "satumuotoisiin" kepeisiin teksteihin. Vai toimisiko asiateksteissäki, saisikohan siihen jotenkin asiapentimmän äänen, en tiedä :D Mutta voisin testailla!
      -
      Ja haha se nilja oli kyllä niiii-iiin ällöä, että harvoin olen kyllä mitään niin kuvottavaa kohdannut :D

      • Anna
        8.10.2020 at 11:51

        Tähän tekstiin sopi hyvin sadunomainen lukutyyli. Mutta ne teidän podcastit voisivat olla kivoja kuunnella myös. Uskon että siinä löytyisi paremmin keskusteleva sävy kun ei lue suoraan paperista.
        Sekin voisi olla hyvä jos puhuisit ensin nauhalle jostain asiasta ja sitten tiivistäisit sen tekstiksi. Ei olisi sanansta sanaan sama, mutta asiasisältö olisi sama.
        Ei minua kyllä sadunlukutyylikään haittaa ;)

  • Lilah
    7.10.2020 at 22:55

    Eipä ole koskaan tullut metsässä ripuleita vastaan. Mut (oletettavasti) Reimateckään ei siis ollut paskankestävä kun koko pentu joutui pesulle? Meillä 4v juuri ”luki” reimatec-takistaan niitä kuvia ”vedenkestävä, saumat teipattu, hengittävä…”. Oishan se ollut hienoa lisätä siihen myös vaikka emojilla ”kakankestävä”.

    • krista
      8.10.2020 at 09:16

      Hahaa, ei meillekään! Mutta nytpä sitten tuli – ja miten se voi ollakin, että JUST SIIHEN se lapsi heittäytyi :D Ja hei siis Reiman haalari olisi ehdottomasti kakka-emoijin arvoinen, eli saumojaan myöten veden… eiku kakanpitävä :D MUTTA haalarin pukija sen sijaan oli jättänyt sekä lahkeen että hihan niin, että siellä on kurkistamassa sekä villakerrasto että sukka (ja hihan osalta vielä venyttänyt hihan yli kämmenen, kun siinä on sellainen peukalonreikä). Ja hanskat olivat kädessä mutta eivät puettuna kädessä vaan kannettuna :D En itse asiassa edes alkanut katsoa visuaalista kakkahavaintoa noista, oli sen verran ällöä kamaa että pesuun vaan kaikki jo kakan ajatuksestakin :D Pipoa myöten laitoin kaiken pesuun, tai pussiin siis odottamaan pesua. Kivat aromit sieltä varmaan tulee, kun kotona ne avaan, iyyyh.

  • Pinjamoi
    8.10.2020 at 13:42

    Viime maanantaina leikkipuistossa, pienen pusikon reunalla, leikki onnellinen kaksivuotias. Ja samaisen peevelin pusikon reunalla oli viikonloppuna käynyt helpostusta hakemassa myös joku kaksijalkainen.

    Kaikki hyvin, lapsihan toki ei huomannut mihin oli (kuravaatteissansa luojalle kiitos) sukeltanut, mutta äiti haistoi tilanteen heti pienen mönkijäisen syliinsä napattuaan.

    Lapsen vaatteiden osuuden siivoaminen oli helppoa, suoraan roskikseen (liian pienet ja muutenkin rikki, ei syytä vaivautua pesemään), mutta mun goretexit, ja korvaamaton mamman neuloma VAIN KÄSINPESU villapaita, johon liejut oli iloisesti syliinottovaiheessa levinneet..

    Noh, sanotaanko, että tämä kirjoituksesi muodostui itselleni hyvin tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Vertaistukea juuri oikeaan aikaan!

    Ei henkilövahinkoja! jee! (Ellen saa kiinni sitä onnetonta joka tämän tilanteen meille aiheutti.)
    Mut kyllä hetken itketti, ennenkuin alkoi naurattaa.

    • krista
      8.10.2020 at 19:33

      Noooooouh, ihan karseaa, voin ihan kuvitella! Voitaisko me meillä ja teillä vaan päättää, että NE OLI JOTAIN NILJAKKAITA HAISEVIA SIENIÄ VAAN :D :D :D Mut joo, jälkikäteen naurattaa – on tää elämä kyllä vaan aika… kakkainen juttu joskus :D

  • EmppuOmppu
    8.10.2020 at 13:56

    Tulee tuosta Joelin kuvasta ihan mieleen Game of Thronesin yksi hahmo, oli muistaakseni siinä ensimmäisellä kaudella sen lohikäärmenaisen aviomies. Oli tuollainen samanlainen pitkä letti ja parta ja jotenkin toi ilme kruunaa vaikutelman :D

    • krista
      8.10.2020 at 19:38

      Jooooo-oooo, Khal Drogo, uuuh! <3