Marraskuussa matkaan!

Hmm, joskus tämä elämä etenee kyllä niin omituisella logiikalla, että itseäkin ihan hämmästyttää.

Niin kuin eilen.

Tarkoituksena oli siis (kai) katsella niitä RA-leffafestareiden lippuvarauksia. Juu, nyt hommiin! Siinä sitä sitten klikkailtiin, availtiin uusia ja uusia välilehtiä, vertailtiin, katseltiin, laskettiin hintoja, tutkailtiin erilaisia lent… HET-KI-NEN: lentoja?

Oho! Eihän me näköjään ollakaan varaamassa leffalippuja vaan j*mankauta lentoja Thaimaahan!

Klik. Klik. Klik.

Ja nyt on sitten niin, että meillä ei ole edelleenkään leffalippuja varattuina. Mutta sen sijaan sähköpostissa on lennot melkein kuukaudeksi Thaimaahan marras-joulukuussa!

Nooh, en valita!

Matkasuunnitelmamme kuulostavat tällä hetkellä tältä: ensin Finskin suorat lennot Bangkokiin, sieltä näppärä jatkolento Phuketiin (varattiin Tjäreborgin kautta, joten sain käytettyä sen matkalahjakorttini osana tätä). Phuketissa todennäköisesti hengähdetään yhden yön verran, ja sitten jatketaan vesiteitse kohti pikku-pikku-pikku-paratiisisaaria ja tällaista:

Tarkoitus olisi siis nyt ensimmäistä kertaa lähteä ”meidännäköiselle” (lue: meidän näköistä ennen Silvaa) reppureissumatkalle – nyt vain kolmistaan naperon kanssa. Eli hyvästi, päiväunirytmit sun muut saavutetut säännöllisyydet, nyt pannaan pakka sekaisin ja rinkka selkään. Voi apua.

Tai ainakin kokeillaan, miten se onnistuu. Ja jos ei onnistu, voidaan aina palata häntä koipien välissä hotellilomalle turvalliseen turistien kansoittamaan Phuketiin. Mutta hei – ainakin yritetään!

Tarkempia matkasuunnitelmia ei aiota (tapojemme mukaisesti) tehdä, vaan matkaraamattuna toimii tämä:

Tällä hetkellä kiinnostavimmalta tuntuu ehkä saaristo kaukana lounaassa lähellä Malesian rajaa – toisaalta haaveillaan myös päätyvämme uudestaan pienenpienelle paratiisisaarelle vähän toiseen suuntaan, Burman rajalle. Ei sähköjä, ei teitä, ei turistilaumoja. Vain me, ja pieni vaatimaton maja omalla pikkubiitsillä näin:

Täydellistä paratiisilomailua kolmen vuoden takaa: kaksi riippumattoa, Joelin monikäyttöiset vibramit
(Joel käytti niitä kiipeilyyn, minä käytin niitä räpylöinä) ja kröhöm narulla kuivuva alusvaatepyykki.

Ja kyllä: Thaimaassa on myös tällaisia paikkoja – ei ainoastaan niitä stereotyyppisiä turistien valtaamia ruuhkarantoja. Kun heittää rinkan selkään ja lähtee reippaasti liikkeelle sinne, mihin nenä (okei ja Lonely Planet) näyttää, voi vähän vaivaa näkemällä löytää oman pienen palan täydellisyyttä.

…ja nyt avec napero.

Ei hitsi miten jännää!
(leffaliput edelleen varaamatta)

 

 
Like

You Might Also Like

  • Mammara
    13.9.2013 at 13:40

    Oooh, ihanaa! Innostuin teidän puolesta, tai siis kanssa!

     

    Mekin käytiin ulkomailla lapsen kanssa! – Tukholmassa. Eli siis melkein yhtä siistii ku matka paratiisibiitsille Thaimaahan… köh.. 

    Mä olen vierastanut Thaimaata juuri sen krääsäisen turistihomman vuoksi. Ehkäpä tuollainen paratiisipaikka olisi se mihin mekin voisimme joskus suunnata. – Vähän (PALJON) vähän (PALJON) kyllä pelkään myös ötököitä, joita lämpimissä maissa hengailee. Mun pitäisi päästä siitä yli, ettei mun kaikki matkat tule sijoittumaan vain… öö… Ruotsiin… 

     

    • Kristaliina
      13.9.2013 at 13:54

      Nooh, meilläkin aika tuntui olevan kypsä tälle eka reppureissumatkalle vasta nyt – omissa ennakkoajatuksissamme oltais käyty jo viime talvena, mutta sitten ei jostain syystä yhtään iskenytkään mikään matkakuume… Varmaan siinä oli niin keskittynyt siihen vauvaan ja kotiin ja hormonitkin huusivat vain turvallisuutta eikä seikkailua :)

      Mutta nyt matkakuume pääsikin sitten taas nousemaan! Samalla se on tosi jännää ja vähän pelottavaakin (eka kertaa lapsen kanssa, eikä tosiaan mennä hotellilomalle vaan kiertoilaisiksi), mutta samalla…. ooooooh!

      Thaimaa on kyllä mainettaan parempi seikkailijamatkailijallekin! Mulla kans oli vähän sellaista ennakkoasennetta ennen tuota kolmen vuoden takaista matkaa; sitä ennen olin käynyt itsekin pakettimatkalla Khao Lakissa (aikana ennen tsunamia). Ja sekin oli ihana matka, vaikkakin ruotsalaishotellissa Abba soi :) Mutta sen jälkeen vei reppureissaus sydämen, ja viiden Intian-matkan jälkeen haluttiin sitten Joelin kanssa jotain muuta. Ja Thaimaan kirkkaat snorklausvedet vetivät puoleensa… Ja kun sinne sitten kaikkien Intian-kokemusten jälkeen päästiin, niin – AH!

      Thaimaa ja Intia olivat kuin saman asian kaksi puolta: toinen puhdas, kaunis ja siisti, jossa homma toimi, ja toinen… no: Intia :D Rauhallisimmat privaattiparatiisirantamme me ollaan löydetty just Thaimaasta <3 Mutta niiden perässä joutuu ehkä matkustamaan vähän peruspaikkoja pidemmälle :)

       

      • Melina G
        13.9.2013 at 13:59

        Viisi Intian matkaa?! Mä en sais ikinä miestä lähtemään enää toiste sinne – oltiin viikko, josta puolet mies kipeänä ja heti matkan jälkeen viikko eristyksissä Meilahdessa ja kahden viikon saikku töistä.

        • Kristaliina
          13.9.2013 at 14:07

          Ei Joelkaan ole käynyt kuin kerran eikä toista kertaa luultavasti lähitulevaisuudessa ole tulossa :D Kun me palattiin kotiin (oltiin silloin ihan vasta tavanneet ja se Intian-matka oli meidän eka yhteismatka; mä kuvittelin että viisi viikkoa Intiassa olisi jotenkin hyvä idea), Joel totesi, että se ei ikinä enää lähde mihinkään. Onneksi se myöhemmin muutti mielensä :) Mutta ei se Intiaan kyllä lähtis :D

          • Kristaliina
            13.9.2013 at 14:07

            …eli mä siis olin käynyt ne aiemmat matkat ennen kuin tapasin Joelin.

  • Liisa
    13.9.2013 at 13:52

    Oi että, teille tulee varmaan kivaa! :)

    Ja pakko myöntää, että vaikka me ollaan tähän asti kahdestaan miehen kanssa keskitytty lähinnä kaupunkimatkailuun, nyt Ilon ilmestyttyä kuvioihin on tuollainen teidän tyyppinen matkailu alkanut kiinnostaa minuakin enemmän. Siis sellainen, jossa on ”lupa” pysyä paikallaankin. Niin paljon kuin nautinkin urbaanien kulmien koluamisesta, ei siitä tule oikein mitään jos mukana on pienhenkilö jota ei viitsi ja joka ei itsekään halua istua rattaissa pitkiä aikoja. Koska kilometrejä meille kaupungeissa kertyy.

    Tuollainen paikka vaikuttaa juuri sellaiselta, josta koko perhe voisi nauttia täysillä. Eikä minun nähdäkseni edes ole pakko luopua tutusta rytmistä? Jos siis ei halua. Koska tullainen vuorokauden reissaaminen ja iso aikaerohan ovat omiaan myös uudistamaan rytmiä kerralla, jos sellaista haluaa.

    • Kristaliina
      13.9.2013 at 14:01

      Meillä häränpebat heittää lähinnä se, että tirppahan nukkuu vaunuissaan täydellisesti ne 2*2h päikkärit – lähes kellontarkkuudella. Italiaan vaunujen ottaminen kävi vielä helposti, mutta tuonne ei voi kuvitellakaan; hih kun eihän niillä saarilla välttämättä ole edes teitä :D Sisäpäikkäreihin voi tietysti yrittää totuttautua, mutta halutaanko me sitten jumittaa bambuhutilla päiväsaikaan. Hmm.

      Voi yhyy, nää pitkät ulkopäikkärit (esim. juuri tälläkin hetkellä) on olleet näitä ”äidin saavutettuja etuja”, jotka mahdollistaa bloggaamiset, friikkutyöt sun muut…

      Mutta mä veikkaan, että parasta on vaan antaa mennä, olla stressaamatta ja katsoa, miten käy. Tirppa on kuitenkin aika sopeutuvainen. Paitsi öö väsyneenä, jos ei ole saanut päikkäreitään. Jaiks :D

      Mutta joo, koko loma-ajatus tuntuu vaan niin täydellisen rentouttavalta! Toivottavasti se on sitä eikä väsymysitkua :)

      • Liisa
        13.9.2013 at 14:14

        Mitä te sitten teette päivisin tuolla? Otatte varmaan kantorepun Silvalle?

        • Kristaliina
          13.9.2013 at 14:19

          Ollaan. Tsihihi enmätiedä :D Ehkä se hutin läheisyydessä oleilu ei sitten niin kamala tragedia olisikaan – tosi vaikea jotenkin ajatella etukäteen… :)

          Juu, kantoreppu otetaan! Pähkäillään Stokken  ja Manducan välillä. Stokkessa se ainakin nukkuu päikkäreitä myös, mutta pidemmän päälle se on vähän tuskainen kantaa. Manduca puolestaan on ollut unohduksissa viime ajat eikä sitä olla oikein reppumallissa testattukaan – ”vauvamallisenahan” Silva ei viihtynyt siinä yhtään. Ai joo ja Stokkessa voi kantaa myös naama menosuuntaan päin, plussaa – mutta miinusta selkäkivuista…

          Onko muuten jollain kokemusta sellaisesta ihan kantorinkasta? Oiskohan se järkevä hankinta…? Ihan näin yhtä äkkiä tuli mieleen, että olen sellaisia joskus reissussa nähnyt… Eli silleen, että se on tavallaan niin kuin rinkka, mutta siinä keikkuu napero sitten koko homman päällä korkeuksissa vielä :) (hui)

           

          • Kristaliina
            13.9.2013 at 14:23

            …ja onko niissä lapsenkantorinkoissa minkä verran tilaa tavaroille…? Kun jos toisella on selässä se, sinne pitäisi saada kuitenkin myös yhteen rinkkaan mentävät tavarat…

          • Nunnuliini (Ei varmistettu)
            13.9.2013 at 14:43

            Mulla on nyt auttamattoman vanhentunutta tietoa ammoiselta 80-luvun lopusta 90-luvun alusta, kun olin itse se kannettava. Mutta meillä oli silloin semmonen kantorinkka, jossa mä kökötin isin kyydissä ja kyllä sinne mahtui käsittääkseni vielä jonkin verran tavaraa mukaan (omiin hatariin muistikuviini perustuen – heh heh). Eli luulisi, että jos tuollaisia ihmeitä on ollut jo yli 20 vuotta sitten niin kai niitä löytyy nytkin.

          • maaritanneli
            13.9.2013 at 15:22

            Meillä on tuollainen kantorinkka ja on tosi hyvä juttu. Tilaa tavaroille on usean taskun verran, joista yksi on aika isohkokin. Rinkkaan saa myös lapsen pään yläpuolelle aurinkosuojan. Ja sit rinkassa on ns. jalat, että Se pysyy pystyssä myös maassa

             

            Mulla kävi tuuri, kun löysin lähes käyttämättömän rinkan kierrätyskeskuksesta 15€ ja ovh jotain päälle satasen. Merkkiä en nyt muista, kun rinkka on varastossa. Partio-aitasta saa kyseistä mallia.

          • Kristaliina
            13.9.2013 at 18:58

            Tää kuulostaa tosi hyvältä, täytyy tehdä retki Partio-aittaan!

          • Amma
            13.9.2013 at 15:22

            Mulla oli kälyltä lainassa (ei tullut käytettyä sitten) kantorinkka, joka on siis noin viisi vuotta vanha. Sinne olisi mennyt juuri ja juuri lapsen vaippa+ruokatarpeet päiväksi, eli se oli semmonen puolet isosta repusta se tavaratila. Päädyin siksi siis ottamaan pojan liinaan eteen ja repun selkään.

            Plus että jäbä veti hirmuiset huutoraivarit siellä rinkassa kun oli vissiin liian irti minusta eikä niin tukevasti kun oli tottunut olemaan.

            Mutta toki oon myös kuullut hyviä juttuja rinkasta, mutta ei sitä voi tavaratilavuudeltaan edes ajatella tuollaisella reissulla. Mielummin niin, että Silva eteen ja oikea rinkka selkään.

          • Kristaliina
            13.9.2013 at 18:54

            Meidän täytyy varmaan tehdä vertailua eri mallien välillä – meille siis pitäisi ehdottomasti olla sellainen, jossa on paljon tavaratilaa, pelkät vaipankantolokerot ei tähän tarkoitukseen riittäisi ollenkaan… Saattaa olla, että se meidän ratkaisu sitten kuitenkin tulee olemaan normaalit rinkat selässä ja Stokke Joelilla etupuolella. Kun sen Stokken saa sitten kuitenkin selkäänkin, jos tehdään jotain päiväkävelylenkkejä…

            Mut jos löytyis sellainen oikean (tyyliin 40-litraisen) rinkan kokoinen kantoväline, jossa ois bonarina vielä lapsenkanto-osasto, niin se ois niii-iii-iiin meidän!

          • hannah79 (Ei varmistettu)
            16.9.2013 at 09:23

            Meillä on Deuter Kid Comfort II ja se on kyllä ihan ykkönen. Vaellusreissu Madeiralle on tehty tuollaisen Silvan kokoisen tirpan ja rinkan kanssa mm. Etuna kantoreppuihin verrattuna on aikuisen ja lapsen ilmavampi olotila, kun ei olla ihan niin tiukasti kiinni toisissaan. Ainakin tuossa Thaimaan lämmössä reppu on omasta kokemuksesta tukala molemmille. Suurimpaan malliin menee 20 l tavaraa. Painomaksimi on 22 kg, joten Silvan ollessa kevyt voi rinkkaan kerätä lisäksi sitä painavampaa tavaraa ja toiselle aikuiselle sitten rinkkaan kevyempää ja enemmän tilaa vievää. Meidän muksu ainakin nukkui hyvin rinkassa ja siihen tosiaan saa myös sadesuojaa ja aurinkokatosta päälle. Ja rinkan kanssa voi tietysti ottaa vielä repun etupuolelle. Itse koen ergonomisemmaksi vaihtoehdoksi liikkuvaisen lapsen selässä kuin edessä. Rinkasta selästä lapsi myös näkee pitkälle.

      • Mammara
        13.9.2013 at 14:19

        Huvittaako Tirppaa olla kantorepussa tai vastaavassa? Luin aikoinaan Lähiömutsin Thaimaa-kokemuksia, ja niissä kehuttiin kantamisen kätevyyttä! Meidän kaverit kävivät reilun yksveen kanssa Meksikossa, ja sielläkin kuulemma kantohommat olivat ehdottoman hyviä. 

        • Mammara
          13.9.2013 at 14:23

          Äh, mun kommentti tuli myöhässä.. :D
           

          Meidän Meksikon-matkaajakavereilla oli just sellanen lapsirinkka mukana, pienellä katoksella! :D Se oli just kuulemma cool juttu! :)

      • EMerituuli
        13.9.2013 at 14:56

        Hei mutta ei muuta ku baby-monitor mukaan! Silva päikkiksillä sisällä ja vanhemmat voi tyytyväisinä lekotella riippukeinuissa terassilla tai jopa rannalla? Tai Silva päikkäreille riippukeinuun? :D

        • Kristaliina
          13.9.2013 at 18:59

          Joo, itkuhälytin on must. Toivottavasti sen saa muuten vaan ladattua jossain – jos ei siis ole sähköjä, just tuli mieleen… Pieniä käytännön haasteita :)

          • EMerituuli
            13.9.2013 at 19:16

            Hei mutta eikös niitä saa ihan paristokäyttöisenäkin? Toki sitten pitää mahdollisesti kantaa patteripakettia mukana, mutta kriisi vältetty :)

          • Kristaliina
            13.9.2013 at 19:18

            Meillä on sellainen, jossa on kyllä uudelleenladattavat paristot (ja voi käyttää vain sellaisia), mutta ne kuluvat hurjan nopeasti, päivässä. Mutta ehkä voitaisiinkin lainata joltain kaverilta tavis-paristollinen vekotin! 

          • Liisa
            13.9.2013 at 22:20

            Voidaan tehdä vaihtarit jos kelpaa. Meillä on semmoinen, johon saa sekä lähettimeen että vastaanottimeen patterit, ja ne jopa kestää melko hyvin. Vastaanottimeen saa myös ladattavat paristot ja tarvittaessa molemmat toimii myöskin verkkovirralla. Tämä laite: http://www.philips.fi/c/avent-vauva-terveys-ja-valvonta/baby-monitor-dect-scd505_00/prd/

            Me otettais siis siksi aikaa lainaan se teidän laite, koska ei kuitenkaan kuukautta pärjätä täysin ilman.

          • Kristaliina
            13.9.2013 at 22:34

            Hei tossa vois olla ideaa! Meillä on tällainen: http://angelcarebaby.com/item/canada-top-reviews-audio-sound-and-movement-monitor-ac401/ Mut joo laitetaan viestiä lähempänä ja katsotaan, jee kivaa ja kiitos!

      • Keijupöly (Ei varmistettu)
        13.9.2013 at 20:52

        Ihan mielettömän ihanalta kuulostaa! voi kun olisi meidänkin isimies noin rento – ensi kevään mahdollinen kanarian-pakettimatkakin kun on vielä pohjustus-asteella.

        Lueskelin alhaalta ylöspäin ;) noita kommentteja, pari ajatusta heräsi;
        – nukkuisko tirppa päikkyjä riippumatossa? Jos se on tarpeeksi löysällä niin ei pääse kipuamaan pois?
        – meidän kiipeilijän / eipysyikinämissäänpaikallaan -neidin varalle pakkaisin kyllä myös valjaat
        – itkuhälyttimenä toimisi varmaan hyvin myös walkie talkie, niissä on hyvä kantama ja vanhemman kappaletta on helpompi kanniskella (olen kuullut nyt tosi monelta suunnalta kehuja siitä ja oikein harmittaa etten tajunnut heti alkuun meille hankkia sellaista)

        Ihan mielettömän ihanaa seikkailumatkaa koko perheelle!

  • Emmi Nuorgam
    13.9.2013 at 14:01

    Haha, me lähdetään Hildan kanssa loka-marraskuussa Fuengirolaan mun mummin luo. Just eilen huokailtiin miehen kanssa, että ei vitsi miten tylsää sekin, joku OIKEA reissukin tarvis taas tehdä. Mutta teidän suunnitelmat kuulostaa kyllä niin rajuilta, että mä en uskaltaisi! :D

    • Kristaliina
      13.9.2013 at 14:04

      Ei mullakaan viime talvena vielä edes tehnyt mieli :) Se Italian-matka kaksien isovanhempien kanssa oli isointa actionia, mitä silloin kaivattiin. Mutta aika aikaa kutakin, kyllä sieltä sitten taas voi iskeä se hei, nyt lähdetään seikkailemaan napero kanssa – rohkeuskin. Ehkä tässä on jotain sellaista takana, että nyt sitä jotenkin vaistoaa, että tirppa on siinä vaiheessa, että tuollainen seikkailuhomma vois jopa onnistua. Ehkä.

      JA ainahan voi palata sinne Phuketiin :D

  • ekoemo
    13.9.2013 at 14:08

    Jee, hyvä te! Nimim. Toiveikas talven 2014-15 suhteen…

    • Kristaliina
      13.9.2013 at 18:50

      Jee, hyvä me! :) Ja hyvä te ens talvena!

  • Kanelibasilika
    13.9.2013 at 14:26

    Miten jännää! :) Tuli mieleen kaverin kantorinkkatestaus http://partioaitta.wordpress.com/2013/06/14/lapsen-ja-osprey-poco-premium-lastenkantorinkan-kanssa-matkalla/

    • Kristaliina
      13.9.2013 at 18:28

      Kiitos linkkauksesta! Just tällaisia kokemuksia kaivataan – pitääpä lukaista!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    13.9.2013 at 15:32

    Kuinka helposti noille pikkusaarilla saa lääkärin, jos pikkuihminen sitä tarvitsee? Oletteko ottaneet Silvalle hepatiittirokotteen?

    • Kristaliina
      13.9.2013 at 18:34

      Hepatiitti A:n eka pistos on tirpalle pistetty – pitää olla nyt tässä pian neuvolaan yhteyttä ja kysyä, tarvitaanko jo tehostusta ja miten sen B:n kanssa… A-rokote otettiin jo silloin Italiaan lähtiessä.

      Ja lääkäriin… Huokaus. Ei välttämättä kovin helposti, se kyllä hirvittää. Toisaalta oon useamman kerran reissulla ”keskellä ei mitään” ollut lääkärin tarpeessa (itse kolme kertaa Intiassa ja Joel kerran Tansaniassa), ja joka kerta pelkkä ”I’m very sick” -ilmoitus oman hostellin pitäjälle on aikaansaanut välittömän autokyydin lähimpään hyvään lääkäriin tai jopa paikanpäälle hälytetyn lääkärin. Mutta tietysti jos ei ole lääkäriä (esim. saarella), niin sille ei voi tietysti avuliainkaan paikallinen mitään vaikkapa keskellä yötä…

      Lonely Planetissa on aika hyvin kerrottu aina kunkin paikan kohdalla sairaalan/tms. tiedot. Luultavasti niitä tietoja lueskellaan kyllä vähän tarkemmin kuin ennen.

      Mutta tuo on tietysti riski – niin kuin matkustaminen ylipäänsäkin. Turvallisempaa olisi pysyä kotona, mutta toisaalta siellähän niitä onnettomuuksia ilmeisesti sattuukin :)

  • Papyli
    13.9.2013 at 16:32

    Vau! Olen kade :)

    • Kristaliina
      13.9.2013 at 18:46

      Hih. Mut klik klik, sillähän ne on lennot helposti varattu tarvittaessa sinne teillekin :)

      • Papyli
        13.9.2013 at 19:58

        Valitettavasti hoitovapaan aikana ei ole meillä varaa matkustaa, mutta ensi vuonna uusi yritys :)

  • Evis
    13.9.2013 at 16:54

    Ooo! Innostuin tein puolesta! Ootan innolla miten reissu luonnistuu :)

    • Kristaliina
      13.9.2013 at 18:45

      Hih niin odotan mäkin – innolla ja jännityksellä! :)

    • Kristaliina
      13.9.2013 at 18:45

      Kiitos, hih ihanaa että tämä matkanvarausilo on myös tarttuvaista! :)

      Mä oon muuten reissuilla selvästi huomannut, että nuo naapurimaan ruotsalaiset ovat selvästi aktiivisempia lasten kanssa reppumatkailijoita kuin me suomalaiset. Ruotsalaisia lapsiperheitä näkee hurjan paljon ihan reppureissupaikoissa ja ihan pientenkin lasten kanssa, kun taas vaikuttaisi että suomalaiset suosivat lasten kanssa helpompia pakettimatkavaihtoehtoja. Niin, vaikka on niitä ruotsalaisia kyllä pakettimatkakohteissakin. Ehkä niitä on vaan kaikkialla :)

      Yritän blogata muuten myös reissun päältä sitten aina, kun wi-fi-yhteys jostain löytyy! Niitä on nykyään yllättävän paljon syrjäisissäkin paikoissa, esimerkiksi Vietnamissa taisi olla suunnilleen kaikkialla :)

      • Kanelibasilika
        13.9.2013 at 19:42

        Keväällä Etelä-Afrikassa reissatessa huomasi hyvin, miten sellaisessa ei niin helpossakin paikassa ihmiset kivasti reissasi (pientenkin) lasten kanssa – melkeim tuntui, että meiltä kaksin matkaavilta puuttui jotain :D varmasti terveestä järjestä ja paikkojen valinnasta paljon kiinni matkan onnistuminen :)

        • Kristaliina
          13.9.2013 at 23:04

          Niinpä! Ja me juteltiin tuolla Thaimaan-reissulla paljon yhden perheen kanssa, jossa oli 2-, 4- ja 6-vuotiaat pojat; he olivat muistaakseni 9 kk maailmanympärimatkalla, sillä hetkellä telttailivat Surinilla samassa paikassa kuin me. Hitsi en vaan muista, mistä he olivat… ehkä hollantilaisia? Aikamoista menoa näytti heillä välillä olevan, mutta näytti hyvin hauskalta ehdottomasti myös!

          Mutta ihan mahtavaa, että koulu antaa luvan tuollaiseen. Tosiaankin; varmasti opettavaista ja ikimuistoista – tuon ikäinen kun matkasta saa mukaan jo ne muistotkin!

  • Cpop
    13.9.2013 at 20:37

    Oih! Juuri tuollaiseen paikkaan minä matkustaisin jos olisi rahaa, rahkeita ja rento puoliso:D

    Aion kyllä jossain vaiheessa elämää lähteä reissaamaan, vaikka sitten kun lapset on tarpeeksi vanhoja ja isä riittävän kyllästynyt meitsin pärstään että pärjää sen esim. kuukauden ilman! Ottaisin kyllä mielellään lapsen(tai lapset jos niitä tulee lisää)mukaan, mutta en tiedä onko mies koskaan NIIN rento:D

    • Kristaliina
      13.9.2013 at 23:00

      Voi, toivottavasti nuo kolme R:ää vielä joskus toteutuvat, ehkä se sun mieskin jossain vaiheessa reissurentoutuu :) Joelkin tosiaan sanoi silloin aikoinaan Intian jälkeen, että se ei lähde enää ikinä minnekään, mutta onneksi on muuttanut mielensä :)

      • Cpop
        15.9.2013 at 15:31

        No onneksi meillä edes sen verran saadaan reissuhammasta hoidettua, kun puoliso on espanjasta kotoisin niin siellä pääsee käymään (eikä onneksi edes ole mistään turistirysästä vaikka onkin kanariansaarilta)! Itseä vaan hirveästi kiinnostaisi nähdä muutakin maailmaa ja kulttuureja (:

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    13.9.2013 at 21:56

    koh Mook, ihana pieni paratiisisaari. Siellä saa olla ihan omissa oloissa, ei kunnon teitä tms. autioita rantoja,lehmiä,apinoita… oih!

    • Kristaliina
      13.9.2013 at 22:57

      Vau, kiitos vinkistä – just oikealla suunnalla ja näyttää täydelliseltä! Googlen kuvahaku löysi tuolla nimellä, mutta Lonely Planet ei; siellä on sen sijaan Ko Muk – onkohan sama paikka? Myös Ko Mak löytyy, mutta se on ihan eri puolella maata eli se on tuskin se sama…

      Nää erilaiset kirjoitusasut on kyllä joskus aika :)

      • huhtikuu
        14.9.2013 at 15:21

        Ko Muk, Koh Muk, Koh Mook.. kaikki samaa saarta. Vietin siellä juuri viime viikolla viisi päivää, joista tosin sairastin kolme ja kahtena satoi, joten en päässyt juuri tutustumaan paikkaan. Nyt syyskuussa monet paikat olivat kiinni ja aika rähjäisessä kunnossa, joten en itse innostunut kovin paljon. Tosin löysin itsestäni sisäisen turistin, joka ei ole yhtään niin reipas reppureissaaja, kuin toivoisin olevani. (Tätä pohdin lähipäivinä juuri tänne lilyyn perustamassani blogissa, johon kirjoitan 3,5kk työharjoittelustani Phuketissa. Olen ensi kertaa Thaimaassa ja aika pihalla!) Koh Mukilta odotin eniten kehuttuja snorklauspaikkoja, harmittaa kun jäi kokematta. Koh Mukin turistirannat näyttivät kyllä siltä, että sesonkiaikana niissä on toisaalta jonkin verran turisteja ja palveluita, kuten rantabaaria, hierontaa ja veneretkiä. Joten täyttä hiljaisuutta kaipaavalle ei välttämättä sovi. Tosin hyvä lääkäri löytyy, tuli testattua ;)

        Olen muuten lukenut blogiasi alusta asti ja tykännyt hirmuisesti! Oikein hyvää tulevaa matkaa!

  • Kolmen äiti
    13.9.2013 at 22:01

    Kuulostaa ihanalta!

    Meitä odottaa 3 viikon loma tammi-helmikuussa…

    Reissupostauksia odotellen!

    • Kristaliina
      13.9.2013 at 22:51

      Oh, toi on kyllä ehkä paras mahdollinen aika lähteä! Tammikuu on maailmankaikkeuden pisin kuukausi! Me kans ensin suunniteltiin just tuota ajankohtaa (ihanaa palata reissusta niin, että päivä on jo selvästi pidentynyt), mutta sitten kaikkien erinäisten järkkäilyjen (lomat ym.) kannalta tämä tämä marras-joulukuu olikin parempi. Marraskuu on kans ihana aika mennä, mutta palatessa Suomessa on edelleen pimeä, yyh…

      Mihin päin menette?

      • Kolmen äiti
        13.9.2013 at 23:53

        Marraskuussahan on ihana lähteä aurinkoon kun täällä on silloin niin synkkää ja märkää… 

        Meillä on lennot Krabille ja majoitukset kolmessa eri kohteessa (1 vk / kohde). Finnmatkojen yhdistelmämatka ennestään tuttu ja nyt päädyttiin samaan.