Syksyyni on kuulunut vuodesta 1997 alkaen joka ikinen vuosi yksi keskeinen tapahtuma: Rakkautta & Anarkiaa -leffafestivaali. No, viime vuosi oli poikkeus: ainoa vuosi, jolloin en ostanut 11 leffalippua (ja katalogin) sisältävää sarjakorttia. Silloin käytiin katsomassa vain yksi: sunnuntai-iltapäivän perinteinen Bollywood-spektaakkelielokuva.
Ehkäpä juuri tuon viime vuoden hiljaiselon jälkeen ollaan odotettu tämän vuoden festaria kuin kuuta nousevaa. Nyt kyllä mennään! Nyt todellakin mennään! Viime sunnuntaina järkättiin Joelin kanssa ihan leffafestarinsuunnittelutreffit: lähdettiin kaupungille leffakatalogia ostamaan ja lukemaan.
Niin joo, onhan tietty myös netti. Miksi ihmeessä selata esihistoriallista käyttöliittymää nimeltään leffakatalogi, kun kaikki tiedot löytyisivät myös muutamalla klikkauksella kotikoneelta.
No siksi! Siinä on fiilistä!
Meille on hioutunut vuosien varrella täsmällinen leffanpäättämistekniikka: katalogia selataan yhdessä, ja elokuvien yhteyteen tehdään kolmenlaisia merkintöjä. Joelilla käytössään merkit A, B ja C, ja minulla 1, 2 ja 3.
A/1 = tahtoo! tahtoo! tahtoo! eli poikkeuksellinen fiksaatio must-elokuvasta, mitä ilman on vaikea enää elää
B/2 = joo, tän mä haluaisin nähdä
C/3 = nojoo, tää vois olla ihan kiva, mutta ei mikään välttämättömyys
Tarkoitus olisi, että suurin osa merkinnöistä olisi tuota keskitasoa. Ykköstasoa voi käyttää erikoistapauksissa, ja silloin on toivottavaa, että myös toinen osapuoli suhtautuu toisen intoiluun suht myötämielisesti…
Merkintöjen jälkeen sato käydään läpi. Jos on esimerkiksi kakkoset molemmilla, on aika selvää, että mennään. Rajatapauksia katsotaan, pyöritellään ja neuvotellaan – tavoitteena se, että päätösten jälkeen molempien fiilis on ”JEE!”. …ja toki joitain leffoja saatetaan käydä katsomassa myös omien kavereiden kanssa; suurimmaksi osaksi istutaan kuitenkin leffoissa ihan vieri vieressä kaksistaan.
Nooh, katalogi kädessä suuntasimme sitten Bravuriaan, valtasimme ikkunapöydän, haimme pasta-annokset ja aloimme hommiin! Jee!
Taidettiin olla jossain sivulla sata, kun todettiin vielä yhteen ääneen intoa puhkuen, että ”no hei tässä alussa on vaan nämä, jotka meitä ei niin kiinnosta”. Kohta alkaa ne tosi kovat sarjat.
”Asian cuts” -sarjassa alkoi lopulta karu totuus iskeä silmille: ei hemmetti, eikö me vaan löydetä täältä mitään? Viimeistään Bollywood-elokuvien (jee, viisi vaihtoehtoa!) kohdalla tuli syvä pettymys: voi paska, ei vaan iske. Ei yhtään ”ooooooooo tää on pakko nähdä” -kiljahdusta. Ei edes yhtään Shahrukh Khania. MITÄIHMETTÄ?
Pahnanpohjatkin kaivettuamme katsottiin saldoa. Ei yhtään ykköstä eikä aata. Pari laimeaa kakkosta/beetä. Rutkasti kolmosta/ceetä – eli sitä ”no jaa”:ta. Eiiiih! Ei me haluta sanoa ”no jaa”, me halutaan sanoa JEEEE!
En tajua.
Onko vika nyt meissä? Vai onko tänä vuonna jotenkin poikkeuksellinen laiha R&A -sato?
Voihan se tietysti olla, että tässä elämänvaiheessa elokuvilla ei vain ole niin suurta vetovoimaa kuin ennen. Ainakin kaikki ”tässä huoneessa raiskataan” -alkuiset ja muuten liian ahdistavalta tuntuvat rajattiin nopeasti pois – ennen kun taas pidin ahdistavatunnelmaisuutta elokuvalle pelkkänä plussana.
Toisaalta katalogia alettiin kyllä selata hurjalla innolla – että ainakaan meidän ennakkoasenteessamme ei ollut mitään vikaa.
Hmm.
Nooh, osa valinnoista on jo tehty. Lipunmyynti alkaa tänään, mutta koska mikään elokuva ei nyt ollut must, en aio olla siellä hysteerisenä heti klikkailemassa niin kuin ennen – suhtaudun näihin nyt ”no katsotaan jos saadaan lippu” -periaatteella. Mutta ainakin nämä tuntuisivat nyt (keskiverrosti) kiinnostavan, lisäksi varalla on paljon ”C3”-luokan nojaa-leffoja.
The Grandmaster (Joelin B, minun 3): akrobaattista taistelua Kiinassa
The act of Killing – Director’s cut (minun 2, Joelin C): vatsaa vääntävä surrealistinen cocktail Indonesian verilöylystä
Bekas (minun 2, Joelilla ei merkintää): pikkupoikien seikkailu Irakin köyhyydessä
Celestial Wiwes of the Meadow Mari (Joelin B, minun 3): absurdeja kohtauksia eri tavoin omituista seksiä harrastavista naisista (kröhöm)
The Priest’s Children (minun 2, Joelin C): kroatialainen komedia syrjäiselle saarelle muuttavasta papista, joka huolestuu saaren alhaisesta syntyvyydestä ja alkaa pistellä reikiä kondomeihin yhteistyössä kioskinpitäjän kanssa
When I Saw You (minun 3, Joelin C): pieni palestiinalaispoika pakkaa reppunsa ja lähtee pakolaisleiriltä koti kotiaan, läpi sissien sotakentän
Wadjda (minun 2, Joelin C): ensimmäinen kokonaan Saudi-Arabiassa kuvattu elokuva, ja samalla ensimmäinen saudiarabialaisen naiselokuvantekijän elokuva, jossa Wadjda-niminen teini-ikäinen tyttö kapinoi haluamalla jotain pöyristyttävää: polkupyörän
Horror Stories (minun 3, Joelin C): korealaista kauhua
The Rocket (minun 3, Joelin C): laosilaisen perheen elämä järkkyy, kun yllättäen syntyy kaksoset, joista vain toinen selviää – ja toisesta on povattu perimätiedon mukaan pahanilmanlintua, mutta perhe ei tiedä, kummasta…
Dragon Girls (minun 3, Joelin C): dokumentti massiivisesta kung-fu-kasvatuslaitoksessa kasvavista kiinalaistytöistä
The Suicide Shop 3D (minun 2, Joelilla ei merkintää): animaatio niin ankeasta kaupungista, jossa pulutkin tekevät itsemurhia
Wolf Children (minun 2, Joelin C): anime tytöstä, joka synnyttää kaksi puolisusilasta
Samsara (minun C, Joelin 3): 25 maassa kuvattu visuaalin viettelys ilman dialogia
…ja lisäksi Bollywoodeista valitaan ainakin se, joka esitetään sunnuntai-iltapäivänä
*******
Nojoo, tulihan noita nyt kuitenkin… neljätoista. Ehkä näillä sit kuitenkin pärjätään :D
PS. Vanhoja hyviä aikoja (silloin kun hiihdettiin ilman suksia kouluun kesät talvet) kaihoten: muistaako kukaan sitä aikaa, kun RA-liput piti jonottaa livenä Bio Rexin edessä? Oh, aika ennen nettilipunmyyntiä, siinä oli jotenkin fiilistä; piti pinnata luennoilta ja mennä heti ensimmäisen lipunmyyntipäivän aamuna sinne jonoon seisomaan ja jännittämään, ostaako se edellä jonottava hippi just ne viimeiset liput siihen-ja-siihen näytökseen…
Seisoiko kukaan muu niissä samoissa jonoissa mun kanssa?
Lauralii76 (Ei varmistettu)
12.9.2013 at 12:23Mahtavaa, että lähditte noin innolla selaamaan R&A-tarjontaa! Ehkä siellä sit vaan on köyhempi tarjonta tänä vuonna… Mulle iski heti noista teidän valinnoista silmään tuo the Suicide Shop, se kuulostaa hauskalta (tai jotain…). Saatteko mummon lapsenvahdiksi vai miten hoidatte sen puolen?
Joo, muistan hyvin kun lippuja jonotettiin ja ostettiin suoraan tiskiltä. Mulle kyllä tutummaksi tuli Tampereen elokuvajuhlat, kun opiskelin sillä suunnalla. Silloin sai tosiaan jännittää, että vieläkö mahtuu mukaan.
Niin, onnittelut imetyksen loppumisesta! Sama meillä pian edessä!
CougarWoman
12.9.2013 at 12:38”kroatialainen komedia syrjäiselle saarelle muuttavasta papista, joka huolestuu saaren alhaisesta syntyvyydestä huolissaan olevasta papista ja alkaa pistellä reikiä kondomeihin yhteistyössä kioskinpitäjän kanssa”
Siis pappi huolestuu paikallisen papin huolestumisesta? :D
Kristaliina
12.9.2013 at 12:43Tsihihi mä oon näköjään muokkaillut tuon lauseen järjettömäksi :D
”olevasta papista” siis ylimääräisiä sanoja :D
Kristaliina
12.9.2013 at 12:44korjattu! :)
Kristaliina
12.9.2013 at 12:45toi ”huolissaan olevasta papista huolissaan oleva pappi” vois olla sitten se jatko-osa :D
CougarWoman
12.9.2013 at 13:11Semmoinen maatuska-tyyppinen jatko-osien jatkumo! Aaahhaah, nauran täällä ääneen :D
Vierailija (Ei varmistettu)
12.9.2013 at 14:04Olisin taas löytänyt vaikka kuinka monta mielenkiintoista elokuvaa. Tosin nykyään samaisessa elämänvaiheessa, jouduin rajaamaan myös liian ahdistavat pois eli ne mitä olisin ennen juossut innolla katsomaan. On jännä miten lapsi muuttaa ihmisen herkkyyttä. Myös lapsen myötä on joutunut rajaamaan leffojen määrää. Ennen sitä kävi vähintään katsomassa 11 elokuvaa, mutta esim viime vuonna se jäi 5 elokuvaa ja nekin valittiin aikataulun ja kiinnostuksen perusteella. Tänä vuonna onkin 6 elokuvaa sekä 1 lisäleffan mahdollisuus jos yllätyselokuvista ilmestyisi jotain mielenkiintoista.
Meillä, minä ja avomies valitaan erikseen leffat ja lopuksi katsotaan löytyykö samoja leffoja. Tänä vuonnakaan ei löytynyt, vaikka meidän lapsi menee (tarkoituksella) mummolaan hoitoon ensimmäiseksi Rakkautta ja Anarkiaa-viikonlopuksi, joten mahdollisuus sitä kautta olisi. Innolla odotan kun pääsee taas rauhassa nauttimaan elokuvista.
Kristaliina
12.9.2013 at 18:31Joo, mustakin tuntuu iiiiiihanalta päästä pitkästä aikaa kunnolla elokuvien maailmaan. Vaikka ollaan me toki yksittäisiä leffoja käyty katsomassa, mutta festarit on jotenkin vielä eri juttu :)
Jännä tosiaan tuo herkistyminen. Eikä pelkästään niille ”lapselle käy jotain” -juttujen kanssa vaan yleensäkin. Uhh, mä kävin joskus ihan hulluja leffoja katsomassa! Ei enää kyllä pystyisi… tai ehkä oikeampi sana, että ei haluaisi… :)
FFFifi
12.9.2013 at 19:54Mä en ole ikinä pystynyt katsomaan mitään ahdistavia leffoja, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi joku haluaa tai miten pystyy katsomaan niitä…en vaan tajua :D
Mun Bollywood-innostus muuten alkoi olisiko ollut 2002 (AI KAMALA) ohjelmistossa olleesta Kabhi Khushi Kabhie Gham -elokuvasta. Katsoin sen lähes tyhjässä Bio Rexissä ja itkin ihan hirveästi. Ulos lähtiessäni ovimikko katsoi pitkään ja kysyi, että oliko se noin huono :D
Kristaliina
12.9.2013 at 21:02Mäkin olin siellä!!!!
Ko. leffan yksi biisi on muuten meidän Bollywood-tanssitunnin tämän syksyn koreografia – JA leffa löytyy kuulemma kokonaisuudessaan (ja englanniksi tekstitettynä) YouTubesta. Eli siitä vaan itkemään!
FFFifi
13.9.2013 at 10:41OMG :D :O
Oi ihanaa mikä biisi?! Missä sä muuten käyt noilla tunneilla? (En tosin tiedä haluanko just siihen paikkaan kun siellä kerran joutuu esiintymään tuon tuosta :P)
Voi että, mä oon ettinyt sitä tosi paljon, miten en ole tajunnut! Katon pätkiä kyllä silloin tällöin Youtubesta (silloin kun olen viikonloppuiltana yksin kotona :D), mutta en ole huomannut että se olisi siellä kokonaan. Ja koska en ole nähnyt sitä niin pitkään aikaan, pelkään vähän että kun katson mua ei itketäkään yhtään, ei kai niin voi käydä?!
Kristaliina
13.9.2013 at 10:56Käyn kahdessakin :) Studio Sfinksillä (ennen Kalliossa, just nyt muutti Kalasatamaan) käyn sillä tunnilla, josta päädyn aina esiintymään. Sitten käyn samalla ohjaajalla myös Työväenopiston kurssilla (oh, mikä hinta), ja siellä työkkärillä on just tämä biisi tänä syksynä :)
Hei ja se leffalinkki tässä:
Emilia M
12.9.2013 at 14:17Tämän luin sarjakuvana ja tykkäsin! Jos olisin Helsingissä, niin säntäisin katsomaan millainen on leffana. http://hiff.fi/elokuvat/aya-of-yop-city/
Kristaliina
12.9.2013 at 18:31Kiitos vinkistä! Tuo leffa meillä onkin siinä C3-luokassa eli ”ehkä” :)
Aada
12.9.2013 at 14:34Kiitos vinkeistä. Ainakin Wadjda ja Dragon Girls siirtyivät heti ”pakko nähdä” listalle :)
Kristaliina
12.9.2013 at 15:37Kiva! Mulla oli /katalogin himolukija kun olen) joskus ennen tapana tehdä Facebookiin ”omia listoja”, joista kaveritkin sai halutessaan vinkkejä – nyt siirsin näköjään tavan tänne blogin puolelle :)
Katie
12.9.2013 at 15:24Oii, mä niin kaipaan Rakkautta ja Anarkiaa! Ja, kröhöm, taidan olla niin vanha, että mun aikoina niitä lippuja jonotettiin jossain muualla kuin Bio-Rexissä, voisko olla..? En kuollaksenikaan muista missä, ehkä Andorrassa? Tennispalatsi oli mun ekoina Helsingin-vuosina vielä remppaamaton rotisko, uskotteko, nuoriso? ;)
Itse harmittelen täällä, kun Lontoon filmifestivaalit jää tältä vuodelta väliin. Mut ehkä mä kestän, kun on hyvä syy. :)
Kristaliina
12.9.2013 at 15:30Heeeeei mäkin itse asiassa muistan, kun Bio Rex rempattiin ja kävin siellä eka kertaa R&A:ssa – eli oon mäkin sitten jonottanut lippua jossain muuallakin. Jännä, että siitä ei ole muistikuvaa… Kaivoin mun ekan leffakatalogin vuodelta 1997 esiin ja siellä sanotaan leffateattereiksi Savoy, Kino Engel ja Ateneum :) Mut ei – en muista lippujen hankkimista kyllä mitään… Ehkä joku muu on silloin jonottanut mun puolesta :D
Ja joo ehdottomasti, muistan Tennispalatsi-rötiskön hyvin! Siinä alakerrassa oli joku ”kalaravintola”, oisko ollut Vastarannan Kiiski tai vastaava :)
Katie
12.9.2013 at 17:08Missä ihmeessä on/oli leffateatteri Savoy? Mutta Kino-Engel soittaa kelloa, eli ehkä mä jonottelin siellä..?
Kristaliina
12.9.2013 at 18:11Oisko se ollut ihan Savoy-teatterissa jossain salissa…? Mut joo, ei mullakaan muistikuvaa, en muista myöskään Ateneumissa leffassa käyneeni, mutta Engelissä kyllä – ja paljon!
Myös toinen leffafestari, tosin nykyisin en ole käynyt siellä moneen-moneen-moneen vuoteen, oli ennen Engelissä: Night Visions. Koko yön läpi splätter-kauhua ja energiajuomia, se oli jotain se :)
HelloAochi
12.9.2013 at 15:46Hih, mä oon tutustunut useaan rakkaaseen ystävään r&a:n jonossa.
Ja oon jonottanut Engelissä!
Kristaliina
12.9.2013 at 18:32Siellä jonossa tosiaan oli jotenkin mahtava tunnelma! Hih vai kultaakohan aika muistot…? :) Musta se jonottaminen oli kuitenkin aina jotenkin hauskaa, kuului syksyyn :)
Melina G
12.9.2013 at 16:29Ääh, mä oon asunut niin monessa eri paikassa, ettei ole muodostunut tuollaista traditiota. Viimeksi taisin olla leffafestareilla Delhissä. Siellä ei näytetty yhtään Bollywood-leffaa ;-) mutta olin katsomassa muutamia ruotsalaisia ja tanskalaisia elokuvia.
Kristaliina
12.9.2013 at 18:33Hihi ai siellä Delhissä näytettiin ruotsalaista ja tanskalaista? :) Jännää! Mä oon tavallisesti käynyt RA:ssa katsomassa ainakin yhden tanskalaisen, mutta nyt ei jotenkin mikään niistä iskenyt tänä vuonna. Vaikka tanskalaiset tekee kyllä huippuhyvää mustaa huumoria.
FromKaren
12.9.2013 at 19:46Sama fiilis, ei oikeastaan yhtään ÄÄÄPAKKONÄHDÄ-elokuvaa. Käsittääkseni ohjelmakin on mennyt tänä vuonna viime tinkaan, joten olisiko taustalla joku organisaatiomuutos tms..
Devika Rani (Ei varmistettu)
13.9.2013 at 02:52Voi että, kumpa munkin mies olisi noin kiinnostunut elokuvista! Se olisi toiveiden täyttymys. Näyttää siltä että saan taas mennä yksin (tai kavereiden kanssa) katsomaan elokuvia. Nyt miehellä on jopa hyvä (teko)syy olla tulematta, hänen pitää hoitaa tytärtämme. Itse haluaisin elää kulttuurillisesti aktiivista elämää, mutta miehen saaminen mukaan on välistä aika toivotonta.
Harmi että leffatarjonta ei inspiroi teitä tänä vuonna.
Kristaliina
13.9.2013 at 19:08Joo, leffat on meidän yhteinen intohimo – mutta heh yritäpä saada Joelia vaikkapa teatteriin tai vaikka edes johonkin kaupunkitapahtumaan… :) Tai no joo: kyllä se lähtee, jos siellä on jotain sen mielestä oikeasti kiinnostavaa (tyyliin ystävä esiintymässä tai joku kiinnostava aihe), mutta ikään kuin ”kulttuuria kulttuurin vuoksi” – not :) Tai niin: lähtee se myös silloin, jos aihe on mua erityisesti kiinnostava, kuten Bollywood tai sirkus :)
Me tehtiin joskus alkuaikona (mun aloitteesta, heh) sellainen sopimus, että toisen intoiluihin suhtaudutaan myötämielisesti. Eli että ei saa sanoa, että ”kamalaa p*aa, ei kiinnosta”, vaan voi sanoa vaikka, että ”tosi kiva nähdä sut noin innostuneena”. Mä nimittäin en tiedä mitään niin kurjaa kuin se, että itse intovaahtoaa jostain ja toinen pilaa ilon murisemalla… Ja toi periaate toimii muuten ihan hyvin! (heh vaikka itse sanonkin) Mäkin oon esimerkiksi Joelin myötä alkanut katsomaan vapaaottelua – jotain, mitä en ikinä kuvitellut tekeväni. Mutta kun menee toisen intoiluihin mukaan, niin sitä saattaa ihan vahingossa innostua itsekin :)
Heh mutta teatteriin Joelia ei silti saa :D No eipä sinänsä, ei se kiinnosta niin paljon minuakaan :)
Filmihullu ja Leffafriikki (Ei varmistettu)
14.9.2013 at 00:02Ihanaa! Mä oon niin samaa mieltä ja samoilla linjoilla Krista sun kanssa! :D
Ja pakko vähän avautua, kun kerrankin niin sydäntä lähellä oleva aihe:
Me ollaan mun miehen kanssa tavattu Rakkautta ja anarkiaa ’09-festareiden aikana (tosin, me ei sit koskaan päästy sinne näytökseen saakka, kun eka jäätiin suusta kiinni ja lopulta unohduttiin extempore-ekoille treffeille, jotka kesti pari päivää!!!) ja leffahulluus on yksi meitä vahvasti yhdistävä tekijä ja loputon keskustelunaihe.
Yhdessä ollaan koluttu leffafestareita Espanjaa myöten (Sitges Fantasy Filmfestival, ihan parhautta) ja nyt taas kun on Espoo Cinet takana niin punakynän kanssa meilläkin R&A-ohjelmistoa merkkaillaan :)
Ei se meidän maku aina ihan yhtenevä ole, mutta se on vaan hyvä, sillä toisen kanssa sitä on tullut katsottua paljon helvetin hyviä leffoja ja dokumentteja, joita ei olisi yksin löytänytkään…
Ja meillä on kanssa ”dissauskielto”, toiselle tärkeitä juttuja ei saa tyrmätä! Ihan parastahan on jos voi kanssainnostua ihan siitä, kun toinen diggailee.
Mä olen tutustunut miehen kautta mm. yhteiskunnalliseen suomiräppiin, jota en uskonut koskaan oppivani sietämään ja nykyään mä lähden ihan mielelläni keikoille ja mulla on jopa omia suosikkiartisteja ja omia räppilevyjä hyllyssä!!! Ja katson ihan sujuvasti jalkapalloa, niin telkkarista kuin kentänlaidalta, voin jopa huutaa kannustusta (siis minä, joka en ole ikänä tajunnut urheilusta mitään!)
Vastavuoroisesti mies lähtee mun kanssa kaikkiin taidenäyttelyihin, kun mulla on ”kuvataidevajarit” ja kuuntelee aidosti kiinnostuneena mun luennointia (ja saarnaamista) millon mistäkin maalarista tai taidesuuntauksesta. Yrittää ymmärtää Kate Bushia ja mun taideproge-levykokoelmaa (ainakaan ei ikinä valita…) Ja haluaa lukea mun lempikirjoja, koska mä tykkään niistä. Arvostan!
Ja meidän molempien kaverit vaan pudistelee päätään ja mutisee naureskellen ”ettei olisi ikinä uskoneet moista näkevänsä” :D
Että terveisiä vaan täältä Kalliosta, Filmihullun ja Leffafriikin kotiteatterista! Samoissa jonoissa ollaan varmasti oltu, niin R&Assa kuin Night Visionissa jo silloin muinaisella ysärillä…
Ester-i (Ei varmistettu)
13.9.2013 at 09:31Mitä, ei Shahrukh Khania paidan napit anteliaasti auki?! Pettymys.
Aina on naurattanut R&A-katalogissa, että noin viisi leffaa saa kuvauksen ”vuoden rankin”. Mut täytyy sanoa että jonottamista en kaipaa… Se jono oli aina Forumin kulmalla asti, ja sit koko palapeli meni uusiksi kun esityksiä oli mennyt täyteen.
Mun strategia on ollut, etten mene katsomaan mitään suomeksi tekstitettyjä, kun ne tulevat levitykseen. Paitsi bollywoodeja. Mutta tänä vuonna en ole enää niin ehdoton, en taida kovin monta leffaa päästä katsomaan ensimmäisen lapsen kanssa vietettävän syyskuun aikana.
Ester-i (Ei varmistettu)
13.9.2013 at 09:33Tuo vika lause tarkoittaa siis, että nyt on eka syyskuu elämässäni lapsen kanssa. Ei siis että vietän syyskuuta ensimmäisen lapseni kanssa ja muiden lasten kanssa sitten vaikka lokakuussa :)
Kristaliina
13.9.2013 at 19:12No sanos muuta – eikä ketään muutakaan niitä Khaneja (Amir ja mitä näitä muita komistuksia nyt on), oisivat edes jonkun niistä ottaneet :) Eikä se Shahruhk muuten ole edes mitenkään komea, aika koomisen näköinen itse asiassa, mutta se nyt vaan tietysti kuuluu Bollywood-leffaan, ei voi mitään :)
Joo, me kans poistetaan meidän listalta aina ne, jotka tulevat levitykseen. Joskus sitä joutui aina arvailemaan, mutta nykyisin RA:n sivuilla on ihan lista niistä – se me tsekataan ennen kuin ostetaan liput.
Meilläkin jäi siis viime vuosi ”laihaksi”, kun oli heh ensimmäinen syyskuu siis. Mutta nyt vois ottaa leffafestaroinnit uuteen nousuun!
iduska
15.9.2013 at 12:42Suosittelen Bekasia! Se on jotenkin jännällä tavalla aika kevyt myöskin, ei tarvii ahdistua. Oli ilo käydä Ruotsin puolella ensi-illassa viime marraskuussa. Täytyy ehkä kurkata uudelleen myös suomenkielisellä tekstityksellä, voipi olla että jotain hienosäätöä jai vielä ymmärtämättä, eh. :)
marju b. (Ei varmistettu)
17.9.2013 at 20:07Tuli tuosta vanhasta kunnon leffalippujen jonotuksesta mieleen, että olin avomieheni kanssa Kroatiassa reissussa, ja Zadarissa sattui alkamaan juuri elokuvafestivaalit saapuessamme kaupunkiin. Yritettiin hankkia tietoa ohjelmistosta, mutta netissä ja julisteissa luki vain elokuvien nimet. Löydettiin lopulta tiemme festarin toimistoon, mutta siellä oli lähinnä joku ammattilaisten hengailulounge. Kysyessäni jonkinlaista esitettä leffoista, meiltä kysyttiin ollaanko me henkilökuntaa, vieraita tai raatia. Teki mieli sanoa pokkana että joo raadissa ollaan, mutta heltisi meille sitten kuitenkin poikkeuksellisesti esitevihkonen mukaan. Löydettiin monia kiinnostavia leffoja (osa muuten samoja kuin R&A:ssa) ja päästiin jopa lippupisteelle asti, mutta sitten kävi ilmi, että vain lyhytelokuvissa (joita esitettiin klo 10 aamuisin) oli englanninkieliset tekstitykset. Suurin osa ohjelmistosta olisi ollut ilmaista, mutta sitäkään ei mainittu missään. Mentiin sitten katsomaan avajaisia vanhan kaupungin keskustaan, mutta koska juhlallisuudet oli yli puoli tuntia myöhässä, poistuttiin paikalta kokonaan näkemättä mitään. Yritystä ja kiihkeää alleviivailua oli, mutta kaiken hössötyksen jälkeen tuli ikävä Suomen festivaaliorganisointia.. Seuraavana yönä oli hirveä ukkonen joka varmaan osaltaan vaikutti pariin ulkoilmaesityspaikkaan, joissa laitteet odottivat näytäntöjä suojaamattomina. Oivoi!