Jos meidän puutaloon tekisi koko talon inventaarion, täältä löytyisi ainakin 8 prinsessamekkoa, 39 reikäistä sukkaa, 15 pötköä glitteriä, 29020482 legopalikkaa, 70 tyhjää cokis-tölkkiä, 120 keskeneräistä taideteosta sekä 357 tammenterhoa vuosilta 2014-2020.
Viimeiset näistä on aarteita.
Tammenterhot – aarteita.
Syksyn lehdet – aarteita.
Kivet – aarteita.
Kävyt – aarteita.
Kepit – aarteita.
Ihan valtava määrä aarteita, kaikkialla! Niitä on maassa kaikkialla, kaduilla, nurmikoilla, ojien pientareita ja koiranpissatuissa kulmissa. Niin paljon aarteita vain siellä odottamassa löytäjäänsä.
Vaahteranlehden aarteisuuden näkee aikuinenkin. Ja joku saattaa kerätä kiviä.
Mutta koska viimeksi poimit maasta kepin ja ajattelit, että hei tässäpä aarre? Että minäpäs laitan sen taskuuni (kaikkien muiden aarteiden joukkoon) ja vien sen kotiini.
Ai näkyikö nurmikon seassa tammenterhoja? Ne on ruokaa mun kilpikonnalle! Siis pehmokilpikonnalle.
Tänään naureskelin lasten aarteille (tällä kertaa en manannut sitä, kun astuin taas tammenterhon päälle) ja huokailin jotain sellaista, että pysyisipä meissä aikuisissakin yllä tällainen pienten juttujen ihastelun taito.
Taito ajatella, että se kolmen syksyn takainen vanha rikkirapistunut vaahteranlehti on aarre eikä roska. Sitä pitää säilyttää ja suojella kaikelta.
Joel vastasi, että ai sä et tee sitä vai.
Täh?
Joel osoitteli ympäriinsä.
Täh???
Osoitteli tarkemmin, näihin:
Hupsis! No hei eikö ole aika hienoja! Toiset pionit ovat toissakesäisiä, ja lyhtykoisoja taitaa olla jopa neljän syksyn vuosikertaa.
Selviä aarteita!
14
Anna
1.10.2020 at 07:48Kyllä meillä ker’t”n aarteita. Varsinkin 3V rakastaa kerätä kiviä. Viimeksi viime perjantaina kantoi kaksi nyrkin (aikuisen, kohtalaisen pienikätisen naisen) kokoista kiveä korkealta mäeltä alas ihan itse kun kieltäydyin kantamasta niitä. Ja kootiinhan ne tulivat molemmat. En ole hennonnut kieltää.
Eskarilainenkin kerää aarteita, mutta hänellä se on enemmän satunnaista ja kohdistuu vähän milloin mihinkin hienoon. Nuorempi kerää järjestelmällisesti ja etsii ihan tietoisesti aarteita kokoelmiinsa.
Olihan minullakin lapsena kivikokoelma, lasieläinten kokoelma ja nappikokoelma. Niin ja pussinsulkijoita. Sellaisia vanhan mallisia lätysköitä joissa oli piikikäs reikä (onpa hyvin selitetty…), näitä perus pussinsulkijoita, mutta osa oli keltaisia! Niin ja kaikissa eri numerot ;) Sitten oli niitä rautalankasulkijoita joissa on muovi päällä ja muistaakseni myös jotain vähän erikoisempiakin oli yksittäiskappaleita.
Että ehkä en voi valittaa lasten kokoelmista :D
krista
1.10.2020 at 18:45Hihi kivet on kyllä aarteita! Meillähän siis toinen lapsi oli yhtenä vuonna Espanjasta palatessa pakannut käsimatkatavaran itse. Kotona sitten vasta huomattiin, että hän oli kantanut koko matkan (siis ne lentokentän läpivalaisu ja kaikki) kassillista kiviä Espanjasta Suomeen :D
–
Mahtavia keräilykohteita sulla! Mulla oli paljon tylsemmin tarroja ja kiiltokuvia, noi sun keräilyt on paljon mielikuvituksellisempia!
Anna
1.10.2020 at 21:06Nuorempi sisarukseni muuten keräsi kruunukorkkeja. Hän keräsi määrää, ei erilaisia ja niitä oli muistaakseni kaksi melkein täyttä 10 l ämpärillistä!
Torey
1.10.2020 at 07:50Just viikonloppuna ihmettelin lapsen takin kolahdusta ja kivihän siellä taskussa oli tallessa. Tällä kertaa vain yksi vähän isompi. Joskushan ne lasten taskut on täynnä pienempiä kiviä.
Meillä toinen lapsi myös jossain kohtaa halusi aina kauppakuitin ja sulloi ne taskuunsa talteen. Lapset. ❤
https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/09/30/syyskuun-parhaat/
krista
1.10.2020 at 18:46Lapset <3 Ja siis mä oon vielä huono ja joskus unohdan tarkistaa taskut ennen pesuun laittamista... Sit ne aarteet tulee pestyä myös :D
Tilia
1.10.2020 at 15:40Siinä vaiheessa meinasi järki lähteä, kun tajusin, että lapsi kerää koulumatkoilta lasinsiruja takkien taskuihin. Pullonkorkit ja kivet vielä jotenkin kestin pesukoneessa…
krista
1.10.2020 at 18:47Auts! :) Mutta onhan ne varmaan hienoja ja kiiltäviä lapsen mielestä… Jaiks!
Jenni M.
2.10.2020 at 21:09Jooh, kivet ja tammenterhot on aarteita, ja sitten ne jää lojumaan pitkin huushollia… kepit, useimmiten metriset, onneksi jätetään ulos oven pieleen kasaan. :D
Mutta tänä kesänä oli ilmeisesti muotia kerätä lehtokotiloita purkkiin, ja syöttää niitä kuin lemmikkejä! Yöks! Useammaltakin perheeltä kuulin samaa tarinaa.