Läsnäolon joulukalenteri

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Neuvokas perhe kanssa.

Blogia pitkään seuranneet tietävät paremmin kuin hyvin, että ennen lapsia mä en ollut tip-paa-kaan jouluihminen. Useamman joulun välttelin matkustamalla jonnekin kauas, pari kertaa Intiaan ja kerran Vietnamiin nyt ainakin.

Vuosi toisensa jälkeen mukana pysyneet tietävät kuitenkin myös tämän: vähä vähältä, melkein niin kuin varkain, mun jouluasenne on muuttunut. Porttiteoriamaisesti se taisi lähteä liikkeelle piparien leipomisesta. Lasten kanssa yhdessä, totta kai, tonttulakit päässä. Viaton pieni (joulu)juttu, kivaa yhdessä tekemistä.

Sitten puutalon ikkunalle tupsahti tonttu sinne, toinen tänne. Hups, tuolla on jouluvalo – nekin lisääntyivät mystisesti vuosi vuodelta. Saavatkohan ne poikasia?

Jossain vaiheessa meille tuli keittiön yläkaappiin joulukoristelaatikko. Kohta tuli toinenkin, kun ensimmäiseen ei mahtunut.

Kunnes esimerkiksi viime joulukuussa väkerrettiin jo kransseja, askarreltiin omia koristeita aaltopahvista ja laulettiin kuusen alla karaokena joululauluja. Puutalosta löytyi niin tonttuovi kuin espanjalainen joulu-belenkin.

Mitä ihmettä on tapahtunut?

No, lapset ovat tapahtuneet.

Lasten kirkassilmäinen aito jouluinto on sytyttänyt minullekin uudestaan sen aikuisiällä kadonneen joulukipinän – ja sehän on tietysti ihanaa!

Etenkin viime vuoden mustassa lumettomassa joulukuussa pieni tasainen joulufiilistely oli se juttu, joka sai pimeän ajanjakson kulumaan mukavammin. Joulun laittaminen kotiin tapahtuu meillä vähitellen, vähän niin kuin pihtaillen: tänään leivotaan pipareita, huomenna ripustetaan jouluvalot.

Lapset jo ennakolta varmistelivat, että tehdäänhän myös tänä vuonna niin, että kuusi koristellaan vasta jouluaattoaamuna. No tehdään vaan! Valot se saa jo aikaisemmin, aattona vasta koristeet. Jää sitten joulufiilistelyä ja kivaa tekemistä aattoaamullekin.

Jouluaattoaamuna leivotaan muuten myös viimeinen pelti pipareita. Siitä saa niin ihanan jouluntuoksun!

Neuvokkaan perheen omassa some-joulukalenterissa on tänä vuonna aivan ihana ja supertärkeä teema: yhdessä tekeminen ja läsnäolo.

Ja yhdessä tekeminen tietysti on läsnäoloa – itselleni se on itse asiassa läsnäolon luontevin muoto. Myönnän, että en nykyisin enää juurikaan leiki näiden isommaksi kasvaneiden lasten kanssa; tuo lapsitiimi hoitaa leikkimisen niin tehokkaasti keskenään ja kavereiden kanssa. Mutta sen sijaan yhdessä tekemällä ollaan siinä kivasti keskenämme, yhdessä saman puuhan äärellä. Se antaa piparinpaistollekin vielä omanlaisensa ekstramerkityksen.

Läsnäolo ja taikinan syöminen, haha.

Mulle itselleni yhdessä puuhastelu on myös hyvä tapa keskittyä siihen, mitä tehdään. Myönnän nimittäin tämänkin: mulla usein arjessa ajatukset karkaa. Kun minulle esitellään jotain hienoa (ja ihan hiton pitkää ja monimutkaista!) Barbie-leikkiä, kuuntelen ensimmäiset viisi sekuntia ja sitten aivot jo raksuttelevat sinne tänne, silmissä tyhjä katse. Sitten tulee se tyypillinen vanhemman vastaus: ”aiku kiva” tai ”tosi hieno”. AUTS, kamalaa! Miten voikin olla keskittyminen arjessa joskus niin hankalaa?

Mutta kun tekee jotain yhdessä on (ainakin minulle) paljon helpompaa pysyä läsnä siinä hetkessä.

Samalla tietysti fiilistellen tätä, että lapset ovat siinä iässä, että yhdessä tekeminen vielä kiinnostaa. Nämäkin voivat olla katoavia hetkiä. Sellaisia, joita kaiholla vielä vuosien jälkeen muistellaan.

Kop kop puuta, että meillä on vielä paljon edessä jouluja, jolloin lapset haluavat laittaa tonttulakit päähän ja painaa piparitaikinaan Ti Ti Nalle -muotin.

Kannattaa ottaa Neuvokas perhe seurantaan Instagramissa tai Facebookissa – näissä molemmissa kanavissa on siis tänä jouluna yhdessä tekemisen joulukalenteri, johon ehtii vielä hyvin mukaan! Esimerkiksi torstain luukussa annettiin uusia nimiä tutuille ruoille: täällä lisää vinkkejä, joilla voi saada ripauksen riemua ruokahetkiin.

Eilisen perjantain luukussa puolestaan kokeiltiin eläinjoogaa. Hauskat eläinjoogan videot löytyvät myös täältä.

Ja joka päivä tulee siis uusi, rentoon ja positiiviseen perheen yhdessäoloon liittyvä ihana pieni vinkki.

Voisikohan tässä nyt muuten ihan haastaa itsensä…? Mitä jos koko joulukuun ajan tekisi joka päivä lasten kanssa jotain pientä kivaa yhdessä, läsnäoloon keskittyen? Nyt tulevana pidennettynä viikonloppuna se on ainakin helppo polkaista käyntiin.

Ihan tulee mieleen se kaukaistenmenneidenvuosien (näköjään vuosi 2017) leikkivartti, muistatteko?

Otattekos haasteen vastaan – joka joulukuun päivä jotain pientä (rentoa ja stressitöntä) yhteistä puuhaa lasten kanssa, vaikka sitten ihan vaan kymmenen minuutin tai vartin verran?

Ideat yhteiseen puuhaan voi ottaa tästä joulukalenterista tai sitten keksiä ihan itse! Neuvokkaan perheen sivulla täällä on muuten myös tosi paljon kivoja liikunnallisia ideoita perheen yhteiseen ajanviettoon: olohuonesirkustemppuja, ilmapallotennistä, vauvan kanssa vauvasirkusta tai koululaisille vaikka trikkausliikkeitä!

Ja sen tekemisen ei tosiaan tarvitse olla mikään iso ja aikaavievä juttu; ei lisää paineita esimerkiksi muutenkin kiireiseen arki-iltaan. Vaan ihan sellainen 10 tai 15 minuutin pieni läsnäolon hetki riittää! Se jo antaa sen läsnäolon ja yhdessäoloon keskittymisen tunteen.

PS. En malta olla vinkkkaamasta vielä paria kiinnostavaa joulu- ja perheaiheista juttua Neuvokkaalta perheeltä – nämä kun saattaisivat teitä muitakin kiinnostaa!

1. Miten toimia joulupöydässä nirsoilevien lasten kanssa? Mitä jos aikuinen odottaa innolla joulupöytää, mutta lapselle ei maistu. Viisi vinkkiä rennompaan fiilikseen joulupöydässä täällä.

2. Perhe ja suku on monelle tärkeää, mutta entä jos yhdessäolo esimerkiksi jouluna on haasteellista? Neuvokas perhe järestää ma 13.12. klo 18 ilmaisen verkkoluennon tästä  monelle haastavasta ja ajankohtaisesta aiheesta: mikä on tärkeää, kun eri-ikäiset kokoontuvat yhteen? Miten kohtaamme toistemme erilaiset persoonat? Verkkoluennon nimi on: Perhe ja suku yhdessä – mistä hyvä (joulu)mieli syntyy, ja sinne pääsee ilmoittautumaan täältä.

Verkkoluento on tosiaan ihan maksuton ja avoin kaikille, ja osa Neuvokkaan perheen ja Suomen Sydänliiton toimintaa.

Kannattaa ehdottomasti kurkistaa nuo, jos nämä aiheet ovat teille tällä hetkellä läheisiä!

 

 

PS2. Perheen isi valitsi tämän aamun piparipinosta itselleen tällaisen:

Ihan hyvä.

12

You Might Also Like

  • AntiGrinch
    4.12.2021 at 15:02

    Itse olen yhä tällainen joulukarkuri. Ylensä olen paremman puoliskoni kanssa joulut (niin kuin suurimman osan talvestakin) poissa suomesta. Useimmiten vielä paikoissa joissa ei joulua edes juhlita. Viime jouluna pakenimme mökillemme saareen. Tänä vuonna ei ole mielekästä lähteä ulkomaille ja meri on mennyt jäähän, joten joulu on kohdattava silmästä silmään. Itse inhoan jos joku on muille ilonpilaaja Grinch joten nyt olen päättänyt ottaa mentaliteetin ”if you can’t win them join them” :D. Luettuani postauksesi näin miten ulkona alkoi sataa lunta. Päätinkin, että lähden tältä istumalta nyt alkon kautta (glögiä!) kirjakauppaan ja askarelen joulukortit lähimmilleni. Sylkevät varmasti aamukahvinsa ilmaan kun saavat minun pienessä pierussa tekemäni joulukortit. Katsotaan josko se tästä lähtisi ja josko minullakin olisi toivoa sun lailla oppia tykkäämään joulusta, vaikka lapsia emme aijokkaan hankkia. Ihanaa joulun odotusta teidänkin taloon. <3

    • krista
      4.12.2021 at 15:56

      Joo siis me oltiin ihan samanalaisia! Haha tästä tuli muisto, aikoinaan viimeisenä lapsettomana jouluna (odotin esikoista silloin) manattiin, että me lähdettiin buddhalaiseen ja ateistiseen maahan joulua pakoon, joulunaika oltiin veneilemässä Halong Baylle – ja SIELLÄ sitten jouduttiin jouluaterian vangeiksi, oli joulupukit ja kaikki, noooooouh! :D Syötiin ja paettiin äkkiä hytin rauhaan :D

      Mutta toi on niin totta: ”if you can’t win them join them”. Kun vaan vaikka antaa sen lumen (ja glögin) ja joulukorttiaskartelun fiiliksen tulla, niin siinähän voittaa ennen kaikkea itse <3 Sun kuvaus ainakin tuntui ihan just jouluiselta <3

      • AntiGrinch
        4.12.2021 at 17:27

        Eikä, et ole tosissas! Me olitiin n. 10 vuotta sitten jouluna Cat Balla, joka siis kuuluu Halong Bayhin. Luulimme olevamme turvassa joululta, mutta yli-innokas hostellin omistaja halusi tarjota kaikille asukkaille jouluaterian johon kuului mm. joululauluja. Yllätys, yllätys, jenkit olivat tästä aivan haltioissaan. :D Kohteliaisuudesta oli pakko osallistua, mutta ensimmäisen tilaisuuden tullen pakenimme öiselle rannalle kahdestaan.

        • krista
          4.12.2021 at 18:24

          Eikä, melkein täsmälleen sama kokemus! :D :D :D Ja siis myös 10 vuotta sitten! :D

  • Sumonen
    4.12.2021 at 22:21

    Haaste vastaanotettu. Noitten teinien kanssa tuo päivittäinen kymmenminuuttinenkin on kyllä hankalaa saavuttaa, joten todella haasteen puolelle menee. Mutta, niin kovasti janoan, että etes joskus haluaisivat tehdä yhdessä jotain, niin innolla otan haasteen vastaan. Nähtäväksi jää, kuinka käy 😅

    • krista
      7.12.2021 at 16:34

      Hih joo moniulotteinen haaste! :) Mutta kuulostaa kyllä ihanalta ja tosi tärkeältä, jos edelleen teinien kanssakin voisi päivittäin keskittyä yhteiseen olemiseen <3 Jos heidät vaan saa asettumaan, niin voi olla hyvinkin tärkeitä ja yhteyttä ylläpitäviä hetkiä <3

  • Anna
    5.12.2021 at 09:57

    Minä en koskaan ole inhonnut joulua, mutta aikuistumisen myötä joulusta katosi se taika ja koristelu yms. tuntui vähän teennäiseltä. Ei löytynyt fiilistä. Lasten myötä se on löytynyt uudestaan ja siitä olen iloinen.
    Tuo vartin läsnäolo päivittäin olisi ihan hyvä projekti. Vaikka pieniä hetkiä tulee oltua lapsille läsnä (esim. iltasatu, saunassa tai hampaiden pesussa, mutta esimerkiksi yhyt lautapeli, yhteinen palapelin kasaaminen, mäenlasku yhdessä olisi varmasti ihanaa. Tai ruuan laitto/leivonta. Kaikkia näitä meillä tehdään, mutta aika satunnaisesti.

    • krista
      7.12.2021 at 16:41

      Joo, se joulun taika just <3 Ihanaa, että sen on saanut lasten myötä takaisin!
      -
      Meillä rutiinimaisia yhdessäolon hetkiä on ruokahetket (arkena aamupala, välipala koulun jälkeen ja illallinen) sekä iltarutiinit iltasatuineen. Ja läksyjen tekemisen aikaan meillä on tapana, että jompi kumpi vanhemmista on aina läsnä siinä saman keittiönpöydän ympärillä. Tärkeitä hetkiä kaikki! Mutta siitten tällaisessa yhdessä puuhastelussa on se ihana, että siinä ei välttämättä ole "tavoitetta", sellaista "nyt pitää tehdä tämä" -ulottuvuutta, vaan se on ihan vaan pieni hetki yhteistä vapaa-ajanviettoa <3 Me muuten voitaisiinkin tehdä palapeliä tai pelata jotain lautapeliä tänään, ei ollakaan niitä vähään aikaan tehty! Mulle tuli mieleen myös sellainen, että voisi laittaa pukinkonttiin koko perheelle kunnon setin muovailuvahaa - niitäkään ei olla nyt pitkään aikaan tehty, kun vanhat vahat on kuivuneet. Etenkin tällaisen "luovan tauon" jälkeen kivaa puuhaa!