Kuus nelkytviis

6:45

6:45

6:45

6:45

…ja vielä perjantainakin 6:45.

Aaaaaaaaargh!

Tänä syksynä joka ikinen arkipäivä meidän kännykkäherätys pärähtää soimaan KELLO KUUSNELKYTVIIS.

Joo joo joo mä tiedän, että suurelle osalle ihmisistä tällainen on ihan normaalia. Viideltä on jo lypsetty lehmät, juostu triplamarathon, imeytetty ensi pääsiäisen mämmi ja joogattu aamuauringossa (kaamoksessa).

Mutta mä kärsin. Ai että mä kärsin!

Olen tähän asti onnistunut sluibailemaan läpi elämäni niin, että säännöllisiä kuusneljäviiden herätyksiä on tainnut olla vain kesätyöjaksoissani Kelan puhelinvaihteessa joskus 90-luvun puolella. Sen jälkeen olen aina onnistunut saamaan vähintäänkin liukumalla varustetun työn. Ja minähän liu’un, ai että liu’unkin.

Tietysti sen jälkeenkin on ollut yksittäisiä kahdeksan aamuja – tai vieläkin aikaisempia. Esimerkiksi joskus kirjoitin yrityksen sisäisiä uutisjuttuja myymälöiden remonttien avajaisista. Ja niitä avajaisiahan tietysti vietettiin aamunkoitteessa ennen sen myymälän avautumista asiakkaille.

Maistuisikos mansikkakakku aamukuudelta?

No, se oli itse asiassa kivaa. Ihan omanlaisensa tunnelma. Ja yksittäiset aikaiset aamut ovat kuitenkin olleet sellaisia helposti ylimentäviä poikkeuksia.

Mutta tämä joka hiton aamun kuusneljäviis. Ja ei vielä oman työn takia vaan lasten koulun takia. Ai että tämä syö nyt kuulkaas naista!

Aamuvirkut vaietkoon. Tiedän, että joillekin herääminen on helppoa. Mulle ei ole. Mulle se on tuskaa.

Mulle hyvin luontainen ”herätyskelloton herääminen” tapahtuu siinä kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä. Ja olen hyvinvoiva, kun saan (JOS SAISIN) just aamulla herätä niin, että uni luonnollisesti loppuu. Mutta kun herätyskello pärähtää KUUSNELKYTVIIS (sanoinko sen varmasti jo), meinaan joka ikinen aamu saada sydänkohtauksen ja sielunhalvauksen.

Erittäin selkeän lapsesta lähtien vallalla olleen iltavirkkuisuus-aamutorkkuisuus -luonteenpiirteeni lisäksi vielä toinen juttu: mä nyt vaan tarvitsen unta.

Taas sanon ”joo joo joo kiva teille” (koska olen väsynyt, niin alan katsokaas tässä kohta ärtyisäksi) niille, jotka pärjäävät viiden tunnin yöunilla. Mä en pärjää.

Kymmenen tunnin yöunilla olen hyvinkin sydämetsilmissävilkkuva elämäänsärallatteleva ikuisuusoptimisti. Yhdeksällä tunnillakin pärjään, kunhan saan kahvia.

Sen alle. Nooooooouh!

Ja kun kello soi KUUSNELKYTVIIS, niin millä ihmeen kellotaulumatematiikalla siinä nainen saisi omat lakisääteiset kymmenen tunnin hyvinvointiyöunensa, KYSYNPÄ VAAN!

Nykyisin menen nukkumaan yhtä aikaa lasten kanssa, sitten koomailen älypuhelimen kanssa (tää on mulle toimiva tapa rauhoittua nukahtamiseen) niin, että noin kymmeneltä mulla on ”nyt uni tulee” -hetkeni, jolloin äkkiä laitan kännykän pois ja yleensä nukahdan helposti.

Ja vaikka nukahtaisin hyvin, ei tulisi yövalvomisia ja unikin olisi syvää (ei pysty enää ottamaan yhtään alkoholiannosta tähän räjähdysherkkään yöunitilanteeseen), ei tavallinen kellotaulu vaan yksinkertaisesti tarjoa riittävästi nukkumistunteja.

Voisin tietysti mennä tyyliin iltakahdeksalta (en voisi) sänkyyn unta hakemaan, mutta oikeasti en silloin kuitenkaan nukahtaisi, hermostuisin, ja sitten en ainakaan nukkuisi.

Joten ei tässä mitään ratkaisua ole tarjolla, liian aikaisin (KUUSNELKYTVIIS) herännyttä ärinää vaan.

…ja kahvia ja kirkasvalolamppua. Koska kuusnelkytviis on vielä PIMEÄÄ hitto vie.

Voi tätä aamuvirkkujen maailmaa. Miksi miksi MIKSI lapset laitetaan jo kahdeksaksi kouluun?

Se on rääkkäystä! Siis tässä tapauksessa äidin rääkkäystä!

 

 

PS. Minkä ikäisenä voi vaan itse jatkaa unia, kun lapset lähtevät itsenäisesti kouluun? Öööö 44-vuotiaana?

35
Like
4

You Might Also Like

  • kattilakoo
    5.10.2021 at 15:56

    I feel you, vaik mellä niitä 6.45:ia on ”vain” neljästi viikossa ja keskiviikkona saadaan nukkua tuntia pidempään. Mut joo-o, mä sanoisin, että siinä/tässä 44-vuotiaana voi hyvin jättää aamuherätykset muiden vastuulle… eli puolison.

    • krista
      6.10.2021 at 08:57

      Haha puolisolle ulkoistaminen on kyllä kätevä ratkaisu! Meilläkin itse asiassa Joel nousee laittamaan aamupalan, ja mä olen se onnekas, jolle jää ”lapset kainaloon ja loikoillaan hiljaa heräillen” -sylittelyvuoro.

      Hei teillä osuu tosi hyvin keskelle viikkoa tuo, että voi nukkua edes tunnin pidempään! Meillä sattui tosi huonolla tsägällä just ristikkäin lasten lukkarit niin, että aina on jollain ”aamuvuoro”.

  • A
    5.10.2021 at 16:04

    Oi, I feel you (meillä herätysklo soi 7.15, 7.15, 6.45, 6.45 ja 8 ja näistä pahimpia ovat noi 6.45 aamut). Itsehän oon ollut aika aamuvirkku (juurikin itse lapsena aina heräsin kuudelta ja sisarukseni varmaan vihasivat mua siksi, koska he on iltavirkkuja), mutta vanhemmiten rytmi on kääntynyt niin, että oisin onnellinen jos saisin herätä klo 8 (ja ennen lasta siis tosiaan en ollut ikinä ennen klo 9 töissä). No, oon saanut varsin aamuvirkun lapsen (oh, the irony), hän herää viikonpäivästä riippumatta klo 6.30 tienoilla, ihan vauvasta lähtien ja nukkumaanmenoajasta riippumatta sama aika, ja aika pienestä pitäen hän on saanut aamuhetket omiin leikkeihinsä (minkä ikäisen nyt uskaltaa antaa puuhailla yksikseen, ehkä 5v:n tms, en muista enää). Mut mut, vaikka lapsi on hereillä kukonlaulun aikaan, on se kasiksi kouluun ehtiminen silti työn takana. Koska lapsi tykkää rauhallisista aamuhetkistä ja toisaalta herätyskellon ja kotioven sulkemisen väliin jäävä marginaali on 45-48min, niin siihen tarttee vähän tsemppausta ja jeesiä lapsi, että ehtii ajoissa (toisaalta koulumatkalla on iso remppatyömaa, jonka ohi lapsi saatetaan, joten itsekin on päästävä ovesta ulos). Kasin aamuihin nähden koulunalku klo 8.45 tai 10 on paljon inhimillisempi ja onneksi ne sadistiset kasin aamut on keskellä viikkoa (ja ah, niitä on paljon vähemmän kuin eka- ja tokaluokalla, jolloin enkka taisi olla 4 kasin aamua, argh).

    Mut joka aamu, kasin aamu, mä kyllä repeisin. Sen verran paljon onnittelen joka viikkoa itseni, että taas kasin aamusta on selvitty (meillä vielä se, että pitkään asuttiin koulun vieressä ja lapsen koulumatka oli 2-3 minsaa, niin nyt kun asutaan 15-18 minsan reipastahtisen kävelymatkan päässä koulusta (riippuen että pitääkö oottaa max. 5 minsaa liikennevaloissa), niin kasin aamut on hiukka stressaavia.

    • krista
      6.10.2021 at 09:18

      Joo mäkin siis tässä jo kahden ekan kouluvuoden ajan oon odotellut, että koskakohan iskee tää kasin aamujen jättipotti – ja nyt iski. Tosiaan lasten lukujärjestykset menee just niin huonosti ristiin, että aina on jollain kasi, uuuh. Meillä on herätyskellon pirinän ja ulko-oven kopsahduksen välillä sellainen reilu tunti, mutta ollaan just haluttu jättää se sellaiseksi riittävän väljäksi. Aikuiset pystyy minuuttipelilähtöihin (harrastin itse niitä lapsettomana), mutta lapsilla helposti iskee vastahanka, jos pitää liikaa hoputtaa. Mukavampi lähteä sovussa <3
      -
      Meillä kans on jostain tuollaisesta 5-v iästä asti (ehkä lapset olleet 4 ja 6) mennyt viikonloppuisin ja herätyskellottomina arkiaamuinakin niin, että lapset hiljaa hipsuttelevat hereille. Esimerkiksi Espanjassa - silloin olivat just 4 ja 6 - oli ihanaa, kun herätyskello ei soinut, vaan aina herättiin sellaiseen lasten supsutukseen, kun olivat heränneet ja menivät aamutoimiin. Paljon parempi supsustusherääminen kuin herätyskellon pärinä :D Viikonloppuisin ihanat laittoivat jo silloin välivet kiinni, ja kun aikuiset heräsivät, olivat leikkineet siellä jo pitkään <3 Luksusta!

  • Sarivir
    5.10.2021 at 16:18

    Juu kyllä, totaalituskaa. Lasten koulun takia.
    Toinen on kakkosella ja toinen on kolmosella. Menevät joka päivä eri aikaan kouluun, joten minulla soi kello joka aamu 7.15. Ja se on liian aikaisin.
    Kun toisella alkaa koulu ysiltä, niin toisella alkaa 8.15. Ja sama toisin päin. Joka saatanan päivä.
    Pitäisi lailla kieltää.
    Ps. Eivät herää ikinä itseisesti. Tai no lukiossa, tuo Abi herää ihan ite. Ei paljo lohduta.

    Tsemppiä. Ei paljo sekään lohduta.

    • krista
      6.10.2021 at 09:19

      Jepjep, meillä osunut sama täysosuma just niin, että aina joku menee kasiin, uuuuuh.

  • nakkijamakkara
    5.10.2021 at 16:40

    Yläkoululaisille ne klo 10 aamutkin on keskellä syvää unta, saati klo 8 aamut – mikä hermostollinen stressi. Voitais jo siirtyä niihin rytmeihin, mitkä kellekin luontaisia. Ei olis amerikan temppu järjestää kouluja kahdessa eri rytmissä kun muutenkin ryhmiä jaetaan. Samoin opettajat ja muu henkilökunta jakautuu niin aamu- kuin iltaihmisiin. Huoh, ikuisuuskysymys. Ite teen vuorotyötä plus yhdistän siihen lasten kouluaamut. Horrorien horror.

    • krista
      6.10.2021 at 09:25

      Joo ja siis käsittääseni tämä on ihan tutkittu juttu, että ne aamu-unet ovat teinien aivoille tärkeät! (muistaakseni Joel oli jotenkin mukana tuossa tutkimuksessa, siitä tuon tiedän) Tähän pitäisi jotenkin herätä, sillä tuohan vaikuttaa ihan aidosti hyvinvointiin: se ”teinien aamulorvehtiminen” kun ei tosiaan tutkitusti ole mitään laiskuutta tai (välttämättä pelkkää) liian myöhään valvomista, vaan se on aitoa unentarvetta.

      Meillä oli muuten kahden vuoden ajan tosi kivasti järjestetty, että sai valita kahden ryhmän väliltä, joista toinen lukujärjestys oli selvästi aamupainotteisempi kuin toinen. Silloinkin oli yksittäisiä kasin aamuja, mutta vain 1-2. Mutta nyt b-kielten erilaiset valinnaiset aineet tekivät lukujärjestysmatematiikalle käsittääkseni sen, että se ei ollut enää mahdollisuutta.

      UUUUUUUH vuorotyö tuohon päälle! Nostan hattua, jos tuollaisesta selvitä, todella!

    • Veema
      6.10.2021 at 17:53

      Varmasti mikään ei ole mahdotonta. Mutta ei se ehkä ihan niin yksinkertaista olisi kuitenkaan tätä toteuttaa, kun varsinkin isommilla oppilailla tulee sitten kielivalinnat, muut valinnaisaineet ja myös aineet, joita opettaa eri opettaja, kuin luokanopettaja.

      Ja toki tämä vaatisi sitten laajemminkin yhteiskunnassa uudelleen rytmittelyä, esim päiväkotien aukioloaikoihin (opettajillakin on monilla lapsia, joten iltarytmiin menevillä opettajilla olisi kenties tarve sille, että lapset saavat olla pidempään päiväkodissa).

      En siis vastusta tätä sinänsä, mutta yhden koulun johtokunnan jäsenenä ja sitä kautta tätä palapeliä katsoen, halusin vain todeta, että se ei ehkä oikeasti olisi yhtä helppoa (ja nykyisellä budjetilla toteutettavaa), kuin luulisi.

      • Oliver
        6.10.2021 at 20:36

        Mulle riittäisi sekin että olisi edes kaksi muuta kuin kasin aamua viikossa. Luulisi olevan järjestettävissä.

      • krista
        7.10.2021 at 08:42

        Tuo lukujärjestyksen muodostaminen onkin käsittääkseni just ihan omanlaistaan ydinfysiikkaa! Tässäkin tapaukseen tosiaan vaikuttaa huono tsägä (kahden lapsen ristikkäin menevät aamut), mikä ei tietysti ole millään tavalla koulun syy :) Ja sitten tosiaan kielivalinnat, sillä tällä luokalla on useita eri kieliä, ja meillekin tosiaan ihan selvästi viestitettiin, että valitettavasti tästä syystä tältä näyttää :) Eli tarkennetaan vielä, että en syytä koulua vaan maailmakaikkeutta :D

        MUTTA sitten taas samanaikaisesti ois kiinnostava päästä sitä lukujärjestysydinfysikkaa kurkistamaan, että mitä jos siihen laittaisi oletusarvoksi vaikka sen, että aikaisin aamu on ysiltä – mitä tapahtuisi iltapäiviin (nykyisin suuri osa päivistä päättyy kahdeltatoista)? Ehkä se on mahdotonta? Tai saisiko jokun automaattisen matemaattisen mallin (?), että yhden lapsen lukujärjestykseen pystyisi plompsahtamaan vain yksi tai kaksi kahdeksan aamua, mitäköhän sitten tapahtuisi…? Luulisi tosiaan, että voisi olla järjestettävissä ja että taustalla on vaan meidän yhteiskunnan ajatus siitä, että kahdeksalta on ”oikea aloitusaika” yhteiskunnan toiminnoille (vaikka esimerkiksi moni konttori nykyään avaa myöhemmin).

        • A
          7.10.2021 at 09:25

          Tuo on kyllä tunnettu ja tärkeä matemaattinen ongelma (esim. tällaisia skedulointiongelmia tietojenkäsittelijät ratkaisevat ja niihin algoritmeja kehittävät), sitä en toki tiedä miten tämä kouluissa tehdään (yliopistossa luentojen sijoittelu näyttäytyy opettajalle toimivan niin, että laitetaan ne samoin kuin ennenkin, niin on varmaan ok ;)). Ongelma tässä lukujärjestyssuunnittelussa on ihan oikeasti, että todennäkäisesti rajoitteita (mitä voi laittaa mihinkin) on niin paljon, että ei edes löydy ratkaisua joka olisi kaikinpuolin hyvä, jolloin rajoitteet (ehdot hyville ratkaisuille) joudutaan asettamaan tärkeysjärjestykseen (mikä ehto on tärkeintä toteuttaa, mikä toiseksi tärkein jne) ja näitä mahdollisia järjestyksiä on tosi paljon (ja kuka päättää mikä järjestys on oikea). No joo, tää on siis oikeasti hauska ongelma, mutta myös vaikea ratkaista käytännössä optimaalisesti. Mutta siis löytyy monta erilaista menetelmää jolla ongelman voi esittää matemaattisena mallia ja ratkaista ja jopa tutkia eri ratkaisuja rajoitteiden puolesta.

          Meillä tosiaan on kasin, ysin aamuja pari ja sit kympin aamu. Koulupäivät loppuu 11.45, 13.00, 13.45 tai 14.30, eli myös näissä on vaihtelua (koulupäivän pituus vaihtelee 3-6h). Ne pari aikaisin loppuvaa päivää mitä on, on sattumalta ne, jolloin lapsella on iltapäiväharrastus, eli sen puolesta sopivat tosi hyvin (lapsi ehtii käydä kotona rauhassa välipalalla ennen harrastusta), 6h päivä taas on oikeasti aika pitkä kolmasluokkaiselle (etenkin kun se loppuu et:n tuplatuntiin, voi mä säälin sekä opea että lapsia). Ehkä tasaisempi sijoittelu olisi kivempi, mutta toisaalta perjantain kolmen tunnin koulupäivä tuntuu jo lähes viikonlopulta :)

          • krista
            7.10.2021 at 09:30

            Toi on jollain hassulla tavalla ihan hurjan kiinnostavaa! Mä en koe olevani ollenkaan matemaattinen, mutta jostain hassusta syystä tällaiset ohjelmat just kovasti kiinnostaa!

          • A
            7.10.2021 at 10:14

            Sit vaan Elements of AI-kurssille https://www.elementsofai.com/fi/, on oikeasti kiva johdatus tekoälyyn (myös kaikille kiinnostuneille muillekin), sanoisin että voi kiinnostaa aikuisen kanssa tutustuen lapsiakin! Tää on siis ilmainen Helsingin yliopiston ja Reaktorin tarjoama MOOC (ja sit kun innostus iskee, niin tietojenkäsittelyn kursseja löytyy tosi paljon ilmaisina MOOCeina).

  • Elsu
    5.10.2021 at 16:41

    Siis aivan kuin omasta suusta koko postaus. Meilläkin kello soi 6.45 kaikkina muina aamuina paitsi torstaina (vasta!) 7.00. Ihan hirveää. Unentarve on noin 9 tuntia mulla ja jos kuvittelisin olevani unessa klo 21.45, pitäisi olla sängyssä viimeistään 21.30. Puoli tuntia sen jälkeen, kun lapset on nukahtaneet. Millä ajalla sitten huollat parisuhdetta, kattelet telkkaria, luet, hoidat metatyöt?! Tätä ei nyt kyllä oo mietitty äitien näkökulmasta ollenkaan!!

    • krista
      6.10.2021 at 09:29

      No kyllä! Mä oon jo luopunut noista illan valvontahetkistä ja menen samaan aikaan sänkyyn kuin lapset – harmittaa ihan älyttömän paljon, että leffankatsomisillat on loppuneet, mutta UUUUH en vaan kykene. Ja lisäkurjuutta tuossa on sekin, että en oikein uskalla viikonloppuisinkaan enää valvoa (tai juoda siideriä leffaa katsoessa), koska jännitän rytmin sotkeutumista ja tarvitsen ne kaikki unitunnit, mitä elämässä on tarjota :D Nipin napin joskus valvotaan pe tai la yhteentoista, mutta useammin mä sanon, että hei mennään nukkumaan vaan. Mökilläkin viime viikonloppuna mentiin kymmeneltä nukkumaan, vaikka ei ollut edes lapsia mukana :D Äääääh. Arkiaamut pilasi viikonlopunkin :D

  • Tilia
    5.10.2021 at 17:10

    Kuulostaa ihan toiselta, kun sen sanoo varttia vaille seitsemän. :)

    • krista
      6.10.2021 at 09:29

      Haha, joo ehkä! Yhtä karmeaa se silti on :D

  • 7veen ja 3veen äiti
    5.10.2021 at 18:23

    Ymmärrän tuskan, meillä soi 4x kello 6:20, ja yhtenä päivänä jo aiemmin, johtuen lapsen pitkästä koulumatkasta ja -kyydistä – ja koska vielä unta enemmän tarviin aamuun edes vähän kiireettömyyttä. Koululainen ovesta pihaan odottamaan kyytiä 7:45 ja sitten puetaan rauhassa ulkokamppeet päiväkotilaisen kanssa ja tallustellaan päiväkodille. Onneksi tulen toimeen 6-8h tunnin unilla vallan mainiosti, muuten ois tuskaa tää rytmi. Aamuihin on tullut omat rutiinit, ja silloin harvoin, kun puoliso ei ole hävinnyt ovesta jo ennen kuutta töihinsä, meinaa mennä kaikilla pasmat sekaisin kun on ylimääräinen tekijä kuviossa mukana :D (vaikka luulisi toisesta käsiparista olevan apua).

    • krista
      7.10.2021 at 09:08

      Uijuijui, millaisillakohan huutokirjaimilla mä kirjoittaisin KUUS KAKSKYT, jaiks! Pitkä matka tekee kyllä tosiaan aamut varmaan vieläkin hurjemmiksi, meillä onneksi vain sellainen 15 minuutin matka. Mutta jaiks, tuolla unimäärällä mä olisin ihan sumussa! (kuten heh taaperovuosina olinkin, mutta jollain hormoneilla siitä ehkä selvisi) Mutta tosiaan ihmisten unentarve on kyllä niin erilainen, meillä ollaan selvästi (myös periytynyt) tällaista isounista porukkaa :D

      Me kans ei haluta hoppuaamuja, se tekisi siitä vielä karseampaa. Ja just tietyt rutiinit on tärkeitä, meille puolestaan on syntynyt sellaiset selkeät tekemiset, mitä kukakin tekee, ja se kyllä tosi paljon helpottaa aamuja. Voi mennä vähän automaatiolla siihen asti, että oikeasti kofeiinin vaikutuksesta herää :D

  • Amaalia
    5.10.2021 at 19:21

    Miksi ette vuorottele miehen kans aamuja? Toinen saisi nukkua myöhempään joka toinen aamu? Ei kai koko perheen tarvi olla ylhäällä siksi jos lasten täytyy herätä.

    Itsehän olin törkeä äiti, esikoisen ollessa ekalla mulla oli öisin levoton vauva, joten en todellakaan herännyt aamulla saattelemaan kouluun, kun mies heräsi kuitenkin töihin. Joku mulle kommentoikin että jaa äiti makaa laiskana sängyssä kun toinen lähtee kouluun :D. Todellakin!

    • krista
      7.10.2021 at 09:14

      Ahhhaahaha tää on niin osuva – siis tiiätkö ei ole tullut edes mieleen, että sellainen mahdollisuus ois olemassa :D Näin sitä on tosiaan kiinni omissa rutiineissaan! :D Aloin jo miettiä, että uuuuuuuh jea, jos vuorottelemalla saisi vaikka yhden pidemmän aamun itselleen. Ja heti perään tajusin, että äh: mä satavarmasti herään Joelin heräämiseen (korvatulpista huolimatta) enkä kuitenkaan nukkuisi. Tuollaisessa skenaariossa mun pitäisi mennä alakertaan patjalla nukkumaan, ja sitten heräisin siinä vaiheessa, kun muut tulevat aamupalalle. Mutta ns. hätätilassa, jos valvominen alkaa todella rasittaa, me harrastetaan kyllä tätä, että toinen menee patjalle alakertaan. Mä jouduin nukkumaan sillä tavalla pienen pätkän kesällä (raskaus ja kuumuus jne) ja vaikka siinä kyllä sitten saa unta, on se tietysti vähän ajatuksena kurjaa kökötellä patjalla eikä omassa sängyssä :D

      Mutta siis joo todellakin äiti ”laiskana” sänkyyn tuollaisessa tilanteessa kuin teillä! Ja itse asiassa tosi mälsää, että joku edes läppänä sanoisi sitä laiskuudeksi, jos toinen on levottoman vauvan kanssa yön <3 Meillä pahimpana valvomiskautena silloin aikoinaan mun "yö" oli klo 06-11, kun Joel heräsi ja otti vauvan, ja mä pääsin siinä vaiheessa nukkumaan vasta sellaisen yhtäjaksoisen unenpätkän. Huh huh, kaikesta sitä selviääkin <3

  • P
    5.10.2021 at 19:49

    Aikaiset (ennen klo 8 olevat) aamuheräämiset pitäis lailla kieltää! Aamuvuoroaamuina (2-3 aamua/vk) mun herätys on on klo 5.30 tai 5.45. Se on niin sairaan aikaisin että iltavuoroon mennessäni nukun niin pitkään kuin nukuttaaa ja vilkuttelen lapsille sängynpohjalta heipat (jos oon hereillä kun ovat kouluun lähdössä). Lapset on nyt 3. ja 5. luokalla ja osaavat hoitaa aamutoimet ja kouluunlähtemiset itse. Tuntuu että silloin ne onnistuu jopa paremmin kuin kumpikaan vanhemmista ei oo hereillä/kotona olleenkaan.

    • krista
      7.10.2021 at 09:34

      Joo siis huh huh, unta palloon vaan tuollaissa tilanteessa, jos vaan suinkin pystyy! Vuorotyö (tai tuollaiset yöheräämisaamut) on kyllä varmaan ihan sairaan rankkaa! Siinä ikään kuin pelataan sillä ihmisen rytmillä – tai siis sotketaan se – ja silti on tietysti hurjasti töitä, joissa on tärkeää, että on vaikka keskellä yötäkin osastolla vaikka hoitaja paikalla. Hatunnosto! (ja rankkuuteen ihan siis sekä fyysisesti että henkisestä suhteutettuna oon ihan varma, että yötyölisät ei ole riittävän hyvällä tasolla)

  • Joudi
    5.10.2021 at 20:24

    Mä oon siitä outo, että jos herätyskello soi 5ltä aamulla tai sitä aikaisemmin, ei ole ongelmaa herätä. Mut jo puol 6 ja myöhempi on tuskaa. Filosofioin sen niin, että lapsena herättiin varmaan noihin aikoihin päiväkotiin kun äiti lähti aamuvuoroon, niin se on jotenkin jäänyt johonkin hermomuistiin. Lisäksi nautin kun herään ja muut nukkuvat. Saan juoda aamukahvin ja rapsutella koiria rauhassa. Pa-ras-ta. :D

    • krista
      7.10.2021 at 09:41

      Hihi! Sulla on kroppaan koodattu viiden aamu :) Mihin aikaan sä muuten menet nukkumaan silloin, jos kello soi viideltä?

  • Lilah
    5.10.2021 at 22:46

    Kyllähän ekaluokkalainenkin oppii aamunsa hoitamaan itse jos opetellaan. Toinen juttu on, että ainakin itse tykkään tämän korona-ajan yhteisistä aamuhetkistä. Meillä lapsilla vaihdellen 8-10 aamuja. Kaikki ovat suht nopeita aamutoimissaan ja saavat itsensä puolessa tunnissa ulos ovesta. Koulumatka vie isommilta pyöräillen 20 min, ekaluokkalaiselta 40 min, kun kulkee bussilla ja pysäkille 10 min kävely.
    Kuopuksen ollessa vauva koululaiset 1 ja 3 lk hoitivat aamunsa itse, jos vauva sopivasti nukkui ja omat yöunet oli jääneet vähiin. Meillä kaikki ovat iltarytmisiä ja aamut tökkivät, koska kaikki valvovat vähintään kymmeneen. Lapsillekin onneksi riittää alle 10h unet. Itsellä jää yleensä alle 7h, mikä on liian vähän terveydellisistä syistä, mutta toimintakyky säilyy silläkin.

    • krista
      7.10.2021 at 09:48

      No siis just näin: ihan varmasti olosuhteiden pakosta aamut hoituisivat lapsilla itsenäisesti, mutta näin oikeasti-oikeasti ajatellen (postauksen loppukysymys ei ollut ihan vakavissaan ajateltu) tuntuisi itsestä meidän tapauksessa aika hassulta, jos meillä vanhemmat jatkaisivat unia ”ihan vaan koska väsyttää” (ilman siis sellaista oikeaa syytä, että olisi vaikka aamuvuoro tai vaikka valvottava vauva) eivätkä olisi aamupuuhissa mukana :D

      Meillä kans nuo aamut ovat sellaista yhteistä aika tärkeääkin aikaa, eli kyllä mä ihan valitsen (TUSKALLA haha) nousemisen, että ne yhteiset aamut saadaan. En murise tuskaani lapsille, mutta haha mieluummin näin blogissa sitten. Meillähän on muuten myös (kröhöm) erilaisilla toimintanopeuksilla varustettuja perheenjäseniä. Etenkin jos aamulla alkaisi hoputtamaan, siitä saisi vaan turhaa riitaa aikaan eli on tärkeää, että jokainen saa toimia omalla vauhdillaan ja ollaan kivasti ja sovussa <3 Mutta vielä kivempaa olisi, jos tämä kaikki tapahtuisi tuntia myöhemmin :D

  • Oliver
    5.10.2021 at 23:18

    Aamen!! MIKSI MIKSI MIKSI koulu alkaa kasilta!? Täällä on kirjelmöity aiheesta rehtoria myöten..

    • krista
      7.10.2021 at 09:50

      Oisko tässä vaan sellainen ”koska niin on ollut tapana” -syy, että tätä ei ole lähdetty muuttamaan…? Ja toki ne lukujärjestyshommat niin kuin yllä todettu, mutta SILTI tuntuu hassulta, etteikö muka ”alarajaa” voitaisi laittaa kello yhdeksään (onnistuu se esimerkiksi Espanjassakin, onko Suomen kellot jotenkin erilaisia?).

  • Taru
    6.10.2021 at 08:04

    Mä niin jaan tän tuskan, sentään maanantai on ysiaamu mut kaikki muut kasiin ja koska väsynyt lapsi on niin hidas toimissaan, äidinkin herätys on ti-pe kuuskolkyt 😴 siihen päälle vielä oma vuorotyö, jonka seurauksena herätyksen pe-ma saattaa olla viisnollanolla ja sit mä kärttyisenä mietin että koska ihminen saa nukkua kun viikko herätään taas kuuskolkyt ja vaan haaveilen vapaasta viikonlopusta (jolloin nuorempi lapsi todennäköisesti ainakin lauantaina herää arkirytmin mukaisesti) 🤯

    • krista
      7.10.2021 at 09:55

      Meilläkin on (kröhöm) verkkaista tahtia aamuissa, eikä hoputtaminen ainakaan asiaa helpota, pahimmillaan saa tosiaan riidan siihen aamuun kaupan päälle, jos ei anna riittävästi aikaa omaan tahtiin. Mutta siis UUUUUUUUH vuorotyö tuohon päälle, apua!

      Mutta siis tosi hurjaa tämä, miten monen hyvinvointiin oikeasti ihan tällainen asia kuin liian vähäiseksi jäävä yöuni vaikuttaa! Oltaiskohan me erilaisia ihmisiä, jos vaan nukuttaisiin enemmän…? Mä siis ainakin olen :D Ihan erilainen fiilis sellaisissa elämänvaiheissa, joissa on saanut pidemmän ajan hyviä yöunia. Huonon nukkumisen ajatkin selviää, mutta on se kyllä sellaista sumua ja just vaan seuraavaan päivään selviytymistä. (ja viikonlopun odottamista)

  • Hanna
    6.10.2021 at 11:55

    Meidän 3.luokkalaisella on (Helsingin keskusta-alueella) aina alkanut koulu 8.30 ja se on mielestäni tosi paljon inhimillisempää kuin tasan kasin aamut. Lapsella on 5 min koulumatka, niin etätyöaikana on riittänyt jopa 7.30 herätys kun ei tarvitse ollenkaan itseä laittaa toimistokuntoiseksi. Tänä vuonna perjantaisin on jopa sellainen luksus kuin 10 aamu!

    Mutta olen pohtinut tätä koulupäivien tuntijakoa myös siitä näkökulmasta, että kun iltapäiväkerhoa ei kakkosluokan jälkeen enää ole, iltapäivät on pienelle koululaiselle tosi pitkiä, jos tunnit loppuu jo 12.15 tai 13.15. Kun vanhemmat palaa toimistolle, jää lapselle monta tuntia päivässä yksinoloa kotona. Ainakin meidän perheen aikataulujen kannata olisi toimivampaa, jos koulupäivät alkaisivat vieläkin myöhemmin ja vastaavasti kestäisivät myöhemmälle iltapäivään.

    • krista
      7.10.2021 at 10:06

      Haa, aika hyvä havainto, että tuollainen pieni aikakin voi helpottaa! Tosiaan puoli yhdeksän jo KUULOSTAAKIN jotenkin armollisemmalta :) Ja siis totta, aikaiset aamut tekee myös aikaiset päättymiset, eikä sekään kyllä tosiaan monen perheen aikataulujen osalta välttämättä ole mikään jee-jee-juttu. (meidän hoodeilla iltis onneksi isommillekin, mutta kaikkialla tällaista mahdollisuutta ei ole)

  • Nadja
    6.10.2021 at 12:39

    Meidän kolmasluokkalainen tänä vuonna oman vaihtuneen työkuvion vuoksi (olen opettaja amiksessa :D) vallan mainiosti hoitaa omat lähdöt itse, myös kasiviistoista aamut. Silloin itse olen JO matkalla töihin, kuopus tarhassa ja isäntä joko omissa asioissa tai nukkumassa päivästä riippuen. Tämän jakson aikana on ollut AINOASTAAN 3 kertaa hiukan myöhässä tunnista (korkeintain 5min), joten mallikkaasti sujuu mielestäni. Pojalla on oma herätyskello ja matka kouluun on 5-7min pyörällä (tai 10-13min kävellen) kelistä riippuen. On myös peruspuoliälypuhelin, muttei kertaakaan tullut mieleen soittaa. On kokeilun arvoista asia, kunhan lapsi itse on siihen valmis. Meidän nuori herra itse vakuutti, että pärjää, joten luotan kyllä että herää. Ainakin tässä vaiheessa ;)

    • krista
      7.10.2021 at 10:11

      Hienosti sujuu! <3 Kyllä se just varmasti opettelemalla onnistuu, ja sellaisilla ihan ekaluokkalaisilla pikkukoululaisilla saattaa tietysti alussa olla harjoittelua ja kömmähdyksiäkin voi tulla, mutta harjoittelemalla oppii! <3
      -
      Meillä tosiaan sillä tavalla eri, että jos aikuiset eivät olisi aamutoimissa, se olisi pelkästään meidän aikuisten laiskuutta :D Kun ei ole mitään oikeaa menoa, kunhan vaan nukuttaisiin :D Mutta tosiaan jos perheen aikataulut niin vaativat, niin monellehan tämä opettelu on ajankohtaista jo ihan ekalla luokallakin, ja kyllähän niistä tosiaan opettelemalla selviää! Reippaita pikkutyyppejä, ja oppimiskyky on tietysti huimaa <3

  • Karina
    6.10.2021 at 16:29

    Hassua kun jokainen perhebloggaaja, jonka lapset tulee kouluikään, herää (heh heh, pun intended) tähän yhteiskunnan epäkohtaan vuorollaan. Ja lehdissäkin on aiheesta kirjotettu tosi paljon. Ja asia tuottaa aina intohimoista keskustelua. Eikä sille SILTI ole tehty mitään! En ymmärrä kuinka vaikeaa se on siirtää vaikka koko lukujärjestystä tunnilla eteenpäin?? OK, sitten saattaa harrastukset kärsiä ja homma leviää käsiin – mutta muussa maailmassa kaikki alkaa vasta ysiltä, miksi meillä kasilta? Se kuuluisa biisikin on Working Nine to Five, ei Eight to Four. Onko tää kasi joku suomalaisen lypsy-yhteiskunnan tuote, vai johtuuko se siitä että neuvolan ruoka-aikasuosituksissa päivällinen on viideltä? Vai kumpi on muna ja kumpi kana? aaarrrggghhhhhh :D :D :D

    • krista
      7.10.2021 at 10:14

      Haha MITÄ, eikö yhteiskunta kuule meidän perhebloggaajien murinaa ja MUUTA HETI tapojaan, mitä ihmettä?!? :D Siis hei KUINKA monen perhebloggaajan avautumisen ennen tää vaatii ennen kuin kasin aamut poistetaan :D

      Hihi mun vahva arvaus menee tuonne lypsy-yhteiskuntaan. Ja joku sananlaskukin oli – uskonpuhdistus ehkä? – jotenkin niin, että kolke piti kuulua pajalta jo joskus kukonlaulun aikaan, niin sielu vilahtaa taivaaseen. Hitsi, en kyllä nyt muista, että miten se meni :D

      Ja kyllä, NINE TO FIVE eikä EIGHT TO FOUR, luulisi tuonkin olevan tosiaan jo ihan selvää :D

  • HG
    7.10.2021 at 12:05

    Osa tuttavaperheistäni on tuskaillut ysin tai kympin aamuja, kun ei ole kiva jos pieni lapsi joutuu olemaan pitkään aamulla yksin ja lähtemään yksin kouluun. Siellä ala-asteen alkuvuosina ongelma korostuu. Iltapäivisin on sitten iltis tai kerhoja, jolloin lapsi ei joudu olemaan yksin. Monilla vanhemmilla siis voi olla työ, jossa pitää olla seiskalta (esim rakennusalan työt) tai kolmivuorotyötä, tai pitää vaan lähteä ajoissa että ehtii kasiksi työpaikalle. Onhan tällaisia ammatteja edelleenkin aika paljon, korona-aikanakin. Mekin oltiin ihan iloisia, että tokaluokkalaisella on vain yksi ysin aamu, vaikka kumpikin ollaan aamu-unisia iltavirkkuja.

    • krista
      7.10.2021 at 12:11

      Joo, erilaiset rytmit sopii erilaisille perheille, ja itsekin oon kuullut paljon (ja ymmärrän erinomaisen hyvin) etenkin ekaluokkalaisten haasteet, jos lapsen pitää lähteä kouluun itsekseen, kun vanhemmilla alkaa kasilta. Hieno ratkaisu onkin just se sellainen, mikä meilläkin on toteutunut useampana vuonna: eli että kun luokka jaetaan ryhmiin, toinen niistä on ”kasipainotteisempi” ja toinen myöhäisempi, ja niistä saa valita. Meillä on ollut muuten sinne myöhäisempään tunkua, ilmeisesti se kasi ei kuitenkaan just meidän tapauksessa niin monta perhettä houkuta :D Nyt tuo hieno systeemi ei enää tosiaan onnistunut, kun oli niin paljon erilaisia kielivalintoja samassa ryhmässä. Onneksi täällä meillä päin myös on aamupäiväkerhot tuohon tarpeeseen, ja ne ovat vieläpä ilmaisia. Varmasti tarpeeseen monessa perheessä!

  • Eepu
    7.10.2021 at 14:42

    Sitten on paljon myös perheitä, jotka tuskailevat pienten koululaisten myöhäisiä aamuja. Itse tykkään lähteä töihin ajoissa, jotta pääsen myös kotiin ajoissa. Haluan iltaan yhteistä perheaikaa. Meillä 3. luokkalaisella alkaa koulu joka aamu 8.15. Tämä on aivan huippu, koska päästään samalla ovenavauksella matkaan. Mieluusti lähtisin itse jo aiemmin, mutta tämäkin ok. Voisin tietty lähteä aikaisemmin ja jättää selviytymään itsekseen, selviäisi kyllä varmasti niinkin. Minusta on kuitenkin mukava viettää lapsen kanssa aamuhetket ja kulkea matka yhdessä. Tällä systeemillä olen kotona n.viideltä, jonka jälkeen on muutama tunti yhteistä aikaa. Jos menisin myöhempään, ei sitäkään aikaa olisi. Miehellä 8-16.00 työaika, mutta pidempi työmatka, joten viideltä tullaan kotiin. Onneksi on joustava työaika ja lyhyt työmatka, muuten tämä ei onnistuisi. Hihkuin kun näin lapsen lukkarin koulujen alettua.

    Myös ykkösellä ja kakkosella, jolloin ryhmä oli jaettu kahteen, toivoin aina aamuvuoroa. Siihen oli paljon kovempi tunku kuin ysin vuoroon, joten kaikki halukkaat eivät mahtuneet. Tämä tuotti monelle pikkukoululaisen vanhemmalle haasteita, jos piti olla itse kasilta töissä. Jos lapsi ei selvinyt itse omatoimisesti kouluun, niin lapsen pystyi heittämään koululle jo esim. 7.30 odottelemaan. Siellä oli muutama muukin yleensä odottelemassa. Ysiin menijää olisi ollu aika kurja viedä koululle jo 1,5 h aikaisemmin. Aamuhoitoa ei koululla järjestynyt.

    Nytkin jos lapsi jäisi vielä kotiin yksin odottamaan esim. kympiltä alkavaa koulua, niin sekin olisi kurjaa. Koko aamu menisi lapsella odotellessa, eikä se kuitenkaan tuntuisi samalla tavalla vapaa ajalta, koska odottaisi koko ajan koska kouluun pitää lähteä. Jos koulupäivä venyy iltapäivään, niin sitten ei koulun ja läksyjen jälkeen jää mitään järkevää vapaa-aikaa. Iltapäivästä lapsi joutuu olemaan yksin, mutta se on jotenkin selkeämpää. Tekee ensin läksyjä, vie koiran ja puuhailee sitten itsekseen/kaverin kanssa. Vaikeammat läksyt teemme yhdessä.

    Tykkään tasaisesta rytmistä. Kurjempaa olisi, jos päivät alkaisivat joskus kasilta ja joskus kympiltä. Pahimmillaan siinä sotkeentuisi unirytmi ja kasin aamuista tulisi kahta kamalampia.

    Tai minulla ei olisi mitään sitä ysiäkään vastaan, mutta sitten pitäisi myös vanhempien työt ja muut menot keikauttaa eri rytmiin. Ja joustava työaika yms. koskevat vain vähemmistöä pienten lasten vanhemmista. On paljon perheitä, joissa molemmat vanhemmat tekevät esim. vuorotöitä ja yhteinen säännöllinen arki/viikonloppuvapaa on vain haaveissa.

    • Oliver
      7.10.2021 at 17:45

      Mun mielestä reilua olisi silloin kompromissi että osa päivistä ysiin, osa kasiin. Sellaista ei varmaan missään ole että kaikki aamut olisi myöhäisiä.

      • HG
        7.10.2021 at 20:59

        Toisaalta ilmeisesti kronotyypeistä iltavirkut ovat vähemmistö, ja iltavirkuistakin joustavaa työaikaa tekee vain osa, eli jos ruvettaisiin optimoimaan kaikkien toiveiden mukaan, niin ei ole varmaa, että mikä lopputulos olisi :D

        Siis siltä kannalta, että reilua olisi se, että mahdollisimman moni saisi oman perheen kannalta kivan vaihtoehdon.

        Meillä kaksi iltavirkkua vanhempaa, jotka kumpikin joustavassa työssä, eli en omasta puolestani vastusta! Kunhan mietin, että lieneekö reilua vaihtoehtoa.

        Sekin vielä, että säännölliset rytmit kuitenkin monesta parempia kuin kovin vaihtelevat. Niin kuin kellojen siirtely – aika monesta ihan sama mikä aika valitaan, kunhan loppuisi se siirtely.

  • Heya
    7.10.2021 at 22:20

    Mä en ehtisi ikinä töihin, jos heräisin vasta seiskalta tai myöhemmin. Herään joka aamu 6.00, koska haluan juoda kahvin rauhassa ja herätä (menee tunti). En jaksa heti herättyä alkaa pukea jne. Sitten hoidan eläimet, menee puoli tuntia tai tunti. Lapset herää 7.30 ja lähtevät kouluun 8.30, jolloin vanhemmat juo toiset kahvit ja työt aloitetaan 9.00. Nukkumaan illalla 21-23.

  • riistahurjastelijamamma
    8.10.2021 at 08:24

    Tää ratkee osittain sarastuslampulla. Huom! Muista purkaa ajastus viikonlopuksi, koska sitten sä vasta iloiseksi tulet kun lauantaina kroppa herää käskystä kuusnelkytviis.
    3 lk keväällä (tyttö)lapsi oli jo melko omatoiminen, lähinnä aamut päällekatsottavia. Nelonen on jo täysin suvereeni hoitamaan aamupalansa, eväänsä, vaatteensa, tavaransa ja aikataulunsa!

  • 1 2