Hassua, että siitä on jo kolme vuotta, kun me viimeksi käytiin Suomenlinnassa! Silva oli silloin 3-vuotias ja Seela vuoden. Päällimmäisiksi muistikuviini jäi sitä reissulta tämä <3
Hän puki aivan itse <3 Hauska myös huomata, että nuo Silvan kesävaatteet on meillä edelleen käytössä.
Isoin Suomenlinnan ahaa-elämys meille tänä vuonna oli se, että sinnehän menee lautta myös Hakaniemestä. Jesh! Kun aikaa (ennen kuin päiväuniaika puskee päälle) on rajallisesti, niin Hakis-lähtö säästää meille aikaa just sen verran, että Suomenlinnassa käyminen ylipäänsä on mielekästä – Hakaniemeen kun pääsee meiltä huomattavasti nopeammin bussilla/ratikalla kuin mitä kestäisi ensin matkata Rautatieasemalle ja siitä kävellä Kauppatorille; ja saatikka sitten palatessa väsyneiden lasten kanssa takaisin päin.
Joten isot jesh-tuuletukset Hakis-lähtömahdollisuudelle! Tuon matkustushelpotuksen ansiosta siellä käydään ihan varmasti toistekin!
Laiva oli siipiratasalus – osuvasti nimeltään Vispilä.
Muutenkin olen aina tykännyt näistä ”turistilaivoista” enemmän kuin HKL:n lautasta, sillä turistilautat kuljettavat matkustajat suoraaan sinne Tykistölahdelle, tai Kauppatorin laiva jopa Kustaanmiekkaan asti. Se on mun lempparipaikka Suomenlinnassa. Ja säästyy siltä alun pitkältä kävelyltä! Toki HKL:n lautta on edullisempi ja sillä voi kulkea kuukausikortilla. Tämä Vispilässä matkustaminen maksoi 8e edestakaisin per aikuinen, alle 7-vuotiaat ilmaiseksi.
Paluumatkalla jo vähän väsytti, onneksi oli hyväntuulista ja vilpoisaa.
Kaikkein ihaninta lasten mielestä Suomenlinnassa oli tunneleissa seikkailu. Ja kivaa se oli aikuisten mielestäkin! Heh ennen lapsia Suokki-käynneillä oli aina kiire päästä äkkiä pussikaljapiknikparkkiin vakkaripaikoille, joten onkaloihin ei tullut juuri kurkisteltua muuten kuin sitten siinä ”äääk pakko päästä pissalle” -hädässä iltamyöhällä. Nyt oli ihana tutkailla niitä luolia lasten seikkailujen varjolla. Ja toivoa, että ei osu juuri niihin pussikaljoittelijoiden pissapaikkoihin, haha.
”Juuri tällaista seikkailua olen aina halunnut!”, lapset hihkuivat.
Ihastuimme tuohon tunneliseikkailuun itse asiassa sen verran paljon, että aloimme miettiä tuollaiselle Lasten seikkailukierrokselle (Viapori ja salaisuuksien avain) osallistumista – sellaisesta näimme mainoksia tuolla.
Onko kukaan käynyt sellaisella? Suositteletteko?
Taskulamput kuulemma mukaan ja seikkailulle.
Toivottavasti ei osuta niille pissapaikoille. Haha!
PS. Siellä siis on vessoja. Aika kattavastikin. Ei tarvitse käydä luolassa. Yök.
19
Anna
29.7.2018 at 20:37Olen haaveillut, mutta en koskaan suunnitellut. Asutaan sen verran etäällä etten ole tosissani koskaan kuvitellut voivani ajoittaa mahdollista Viaporin reissua hetkeen jolloin siellä olisi jotain ohjelmaakin. Hyvä jos ollenkaan saa aikaiseksi (laiska olen). Mutta kyllä oikeasti lapset pitää joskus tuoda Suomenlinnaakin katsomaan. Mutta ensin tämä oma lähilinnakin pitäisi koluta sisältä. Nimittäin Hämeenlinna. Ulkopuolella ollaan usein käyty lasten kanssa (ja sisällä mm käyty sanomassa ”tahdon”, mutta lapset eivät vielä ole päässeet linnaa koluamaan.
–
Tulipa muuten nyt haikeus. Nyt olen lukenut Blogin alusta tähän päivään. Tähän asti on aina ollut mahdollista palata tänne ja lukea muutama postaus sopivassa välissä. Vähän kuin laimea versio siitä kun hyvä kirja loppuu ja jää sellainen kaikuva tyhjyyden tunne. Mutta onneksi tämä jatkuu vielä :) Nyt pitää vaan malttaa odottaa välillä.
krista
29.7.2018 at 21:30Me taas puolestaan ollaan puhuttu siitä Hämeenlinnasta! Me käytiin (sielläkin!) sinä kesänä, kun Silva oli kolme ja Seela yksi ja jäi ehdottomasti koko Hämeenlinnasta (sekä siis siitä linnasta että koko kaupungista) sellainen fiilis, että tänne uudestaan!
–
Hih ja tervetuloa nykyaikaan :) Oon kuullut muiltakin saman luku-urakan läpikäyneiltä just samanlaisia fiiliksiä, tyhjyyttä siitä kun ei olekaan enää edessä loputon määrä tekstejä joita saa klikata omaa tahtia. Vaan joutuu hidastamaan tähän live-elämän tahtiin :D Mutta hei hyviä puolia: juttelu helpottuu! Jatka siis ihmeessä täällä vielä tällä reaaliaikaisella vauhdillakin :)
Anna
29.7.2018 at 22:36No nimenomaan tuo kommentoinnin helpottuminen oli myös iso kannustin kahlata tekstit läpi ehkä aavistuksen nopeampaa tahtia kuin muuten olisin niitä lukenut :) Iloitaan näistä uuden tilanteen tuomista hyvistä puolista :)
–
Itseasiassa hölmösti kirjoitin Hämeenlinna, joka tarkoittaa kaupunkia ja Hämeen linna taas on se linna ja linnaa tarkoitin :P
Puuraitti
29.7.2018 at 21:45Vietimme torstain Suomenlinnassa, ja osallistuimme tuohon kierokseen. Se oli interaktiivinen näytelmä, joka tempaisi ainakin meidän lapset (6 ja 8) täysillä mukaan 1,5-tunniksi. Ikäsuositus oli 6-13v, varmaan pitkähkön keston ja rivakkojen siirtymien (lapset juoksi) vuoksi. Aikuiset olivat mukana, joten pienemmätkin varmaan pärjäisi.
Viapor ja esitys linkittyivät hienosti lapsilla Kunnaksen Suomen historiaan, ja moni asia oli ennestään tuttu. Viime vuosina olemme vierailleet useammassa historiallisessa kohteessa Etelä-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Kunnaksen kirja on nivonnut historian ml. kyseiset kohteet hienosti ja selkeästi kirjassa, ja sen lukeminen on aiheuttanut monta oivallusta ja tunnistamista lapsilla. Heillä on huomattavasti parempi historiantuntemus kuin meillä vanhemmilla oli vastaavassa iässä.
krista
29.7.2018 at 21:55Oi, kuulostaa mahtavalta! Ja jos meiltä molemmat vanhemmat kuitenkin lähtisi mukaan, niin toinenhan voi jättäytyä toisen lapsen kanssa pois, jos pienemmälle on homma liikaa. Mutta veikkaan, että pärjäisi, ja varmasti lapsiporukan into myös vie mukanaan!
–
Mähän oon aiemminkin kirjoittanut, että en ole niin vakuuttunut siitä Kunnaksen Suomen historiasta (siis siitä sotakirjasta). Mutta hitsi vie on se kyllä ihan totta, että sen myötä historia tulee niin eläväksi, ja muutenkin etenkin meidän vanhempi on ihan erityisen kiinnostunut historiasta. En IKINÄ tuonikäisenä itse tiennyt mitään tuollaisia, mitä hän jo tietää! Että on se kyllä upeaa, kaikki tällainen samalla sekä tukee että ruokkii sitä lapsen luontaista kiinnostusta <3
Anna
29.7.2018 at 22:39Minä lapsena opin tosi paljon Olipa kerran-sarjasta ja nyt aloin näyttää sitä omallekin lapselle. Paljon heräsi kysymyksiä ja selvästi pohti juttuja. Koiramäen Suomen historia ei oikein jaksanut lasta kiinnostaa, mutta jossain vaiheessa sitä kyllä varmasti luetaan. Sen sijaan tuo ateistilapsi halusin viime jouluna jatkuvasti lukea Kunnaksen joulukirkkokirjaa.