Vaihe 1:
(lapsi 2-3 vuotta):
”Voi kun tuo lapsi on niin innostunut krokotiileista, oi miten suloista! Ostetaanko sille tuollainen krokotiilipehmolelu Bioparcin myymälästä…? Se varmasti rakastaisi sitä!”
2-3 -vuotiaan krokotiilifaniudesta aikoinaan täällä.
Vaihe 2:
(lapsi 3-4 vuotta)
”Nooooooooouh! Ei mitään järkeä noin isossa krokotiilipehmossa, mihin me toi edes laitetaan….?”
Krokotiilin koko lapsen sylissä näkyy mm. täällä. Ja heh aikuisen sylissä täällä.
Vaihe 3:
(lapsi 5 vuotta)
”Hyvää joulua, kulta!”
Ahhhahahaha, en kestä, minkä kokoinen tuo on tuohon aiempaan ”jättiin” verrattuna!
Mutta siis katsokaa nyt. Eihän tätä vaan voinut jättää kauppaan! Tuossa kuvassa voisi olla ajatuskupla, että ”viekää mut täältä glitteryksisarvisten ja sateenkaarilaamojen alta turvaan puutaloon, pliis!”.
Ja kun lapsi tuon sattui kaupassa näkemään, olikin joulun tärkein lahjatoive sen jälkeen 100 % selvä.
Krokotiilitytön ultimate-krokotiilifanius on nyt siis kestänyt reippaasti yli kolme vuotta. Eikä loppua näy. Ja krokotiilit vain kasvaa ja kasvaa. Niin kuin lapsikin.
”Mä vien tän leikkihuoneeseen!”, lapsi iloitsi lahjan avattuaan.
”Paitsi… mahtuukohan tää sinne?”
Torey
30.12.2019 at 15:13Viis siitä vaikka Krokot kasvaisi kolmemetrisiksi, kun fanitus on pysynyt! Ois ihan eri jos joka vuosi hankittaisiin uusi ja erilainen mikä lie glitterkakkapehmo. 😅
https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/12/30/2019-blogissa/
krista
30.12.2019 at 15:19Kyllä! Näistä ainakin tietää, että ei ole kertakäyttöinnostusleluja, vaan rakkaus kestää ja kestää <3 Vaikka onhan tuo elämää suurempi kyllä :D Mutta eiköhän sille aina löydy jokin tila - ainakin sydämestä <3
TilleriTalleri
7.1.2020 at 12:32Miksi olisi ”ihan eri”, jos joka vuosi hankittaisiin uusi ja erilainen glitterpehmo? Miksi on jotenkin parempi fanittaa krokotiileja ja saada joka vuosi uusi about samanlainen, mutta isompi pehmokroko, kuin että fanittaisi glitterpehmoja ja saisi joka vuosi uuden glitterpehmon?
krista
7.1.2020 at 12:36Mä veikkaan, että Torey tarkoitti sellaista ilmiötä, että ostaa uuden sellaisen ”pikabuumilelun”, johon innostus lakkaa nopeasti – tuossahan oli glitterkakkapehmo (ei glitterpehmo), joten veikkaan, että sillä ei tarkoitettu, että glitterpehmot olisivat mitenkään huonompia, vaan ”kakka” viittasi näihin ohimeneviin buumeihin, pimeässä hohtavat yksisarvisenkakat sun muut. Ihan yhtä hienoa on tietysti, jos fanittaa glitterpehmoja pitkäaikaisesti ja saa kokoelmiinsa joka vuosi uuden <3
-
Näin siis toisen sanoja tulkiten :D Mutta näin mä itse tuon tulkitsin ja ajattelin vastata, jos Torey ei ole vanhan postauksen kuulolla :)
Tilleritalleri
7.1.2020 at 17:10Kertakäyttölelubuumi on kyllä ikävä kaikinpuolin – enpä ollut koskaan kuullutkaa hohtavasta yksisarvisen kakasta, auts!
Itse tulkitsin kommentin niin, että glitter-pehmot ovat kakkoja, ihan vain koska ovat glitter-pehmoja ja täten halusin nousta barrikadeille puolustamaan glitterpehmoja. Särähti korvaan ajatus siitä, että glitter-pehmo olisi huonompi kuin krokopehmo, vaikka se – ja sen kaikki toiset glitter-pehmo-kaverit! :D – voi olla ihan yhtä pitkäikäinen ja rakastettu kuin krokokin. :) Meillä on kotona iso pehmoperhe: valkoista, vaaleanpunaista, kiiltäviä isoja silmiä ja hempeitä yksityisohtia. Ja mitä isommaksi armeija vuosien myötä kasvaa, niin sitä enemmän omistajalla lisääntyy rakkaus koko porukkaa kohtaan. Yksikään ei jää sivuun, ovat kaikki tärkeitä.
Välillähän esim. vaikka vaaleanpunainen katsotaan kategorisesti huonoksi väriksi ja lasten etukäteisluokitteluksi jne., ihan vain jotenkin periaatteellisesti, vaikka esim. oma tyttöni on aivan itse valinnut pinkin ja vaaleanpunaisen jo yksivuotiaasta, siitä huolimatta, että olen vuosia yrittänyt tarjoilla vaikkapa limenvihreää ja raikkaan turkoosia (mm. koska näitä oli veljen jäljiltä kaapit täynnä ja tykkään itse kovasti limenvihreästä ja turkoosista), mutta hän vaan nyt kertakaikkiaan tykkää vaaleanpunaisesta. Samoin kun veljellänsä, huolimatta kaikista äidin hankkimista limenvihreistä ja turkooseista :D, oli jo kolme-nelivuotiaana tiukka ”vain mustaa ja tummansinistä” -kausi. Minkäs teet, he nyt vain sattuvat tykkäämään näistä väreistä – jo siis ennenkuin vaikkapa päiväkoti olisi muokannut ajatuksiaan sinne suuntaan.
Joten tämän vuoksi en voinut hyväksyä glitter-pehmojen alentamista kakaksi. ;D
krista
7.1.2020 at 17:13Olen samaa mieltä, glitter-pehmot kunniaan <3 Meilläkin on toinen lapsi juuri sellaisen estetiikan kannattaja, että mitä kimaltavampaa ja pinkimpää, sen parempi - ja toinen on sitä mieltä, että mitä krokotiilisempaa, sen parempi :D Ja molemmat tyttöjä ja samaan tapaan kasvatettu ja samassa ympäristössä! Mutta jokaisen omat makumieltämykset on just sitä, mitä ovat <3 Kaikki yhtä arvokkaita!
Tee
30.12.2019 at 21:19Itse olen ollut krokotiilifani ehkä kolmivuotiaasta, kun sain isältäni pienen krokotiilipehmolelun tuliaisiksi joltain työmatkalta. 25-vuotiaana sain isältäni lahjaksi melkein itseni pituisen (heh, olen 168 cm) krokotiilipehmon. Nämä kaksi kaverusta asustelevat edelleen 32-vuotiaana makuuhuoneessani. Onneksi 1,5 v lapsenikin tykkää niistä kovasti ja hän haluaa aina aamulla ensimmäisenä etsiä ison krokon, joka kääritään illalla aikuisten sängyn päiväpeiton sisään unille. Ja toki lapsella on myös oma krokotiiliuniriepu ollut ihan vauvasta asti!
krista
1.1.2020 at 18:44Oi ihanaa, säkin oot siis ollut krokotiilityttö <3 Ja oot edelleen! Säilyyköhän meilläkin tämä koko elämän, mä veikkaan että säilyy <3 Ihana, että teillä on periytynyt fanitus perheessä seuraavallekin!